Marxismista siinä ei nyt näytä ainakaan olevan kyse, vaikka toki tuota todennettua ilmiötä (intersektionaalisuus) voi lähestyä jonkun tuotannonkin kautta jos niin haluaa tehdä. Deideillä on lähinnä kyse jostain täysin muista teemoista.
Loppuviestistin pointtia en ymmärrä. Marx nimenomaan kritisoi mm. syntymässä saatua luokka-asemaa, eikä kannata sitä. Ehkä kannattaisi vaikka lukea pääoma niin voisi kritiikki olla vähän vakaammalla pohjalla kun edes tietäisi mitä on kritisoimassa. Niin ei ehkä menisi siihen nykyaikaiseen tyyliin, että kaikki mistä ei oikeistolainen tykkää on automaattisesti jotain marxilaisuutta ja kommunismia tai vasemmistolaisille porvarin juoni ja kapitalismia. Konservatiiville wokea ja liberaalille jotain patriarkaattia mitälie.
Varmastikaan kyse ei ole suoranaisesta marxismin edistämisestä, mutta menetelmät ja taustajoukot ovat yhteneväiset ja siten myös tavoitteet. Perinteisellä telaketjuvasemmistolaisuudella on sen verran pieni kannatuspohja ja huonot tulevaisuudennäkymät, jonka vuoksi agendaa halutaan verhota uusiin kuoseihin valtaa saadakseen. Olen aiemminkin kirjoitellut näitä muistoja kultaiselta 70-luvulta, miten silloin ajettiin vasemmistolaisuutta yhteiskuntaan. Jotkut pitivät niitä salaliittoteorioina, mutta kyllä se oli konkreettista, totista totta itseni ja aikalaisteni kokemina. Ja myös todennettavissa historian dokumenteista.
Demokraattisilla vaaleilla valtakuntaan ja kuntiin tuli enemmän ja vähemmän poliittista valtaa omaavia ryhmiä, jotka pääsivät vaikuttamaan mm. rahavirtojen ohjailuun omille ryhmilleen. Niinpä suuremmissa kaupungeissa oli suunnilleen joka kaupunginosassa esim. marxilais-leniniläisten nuorten jaos omissa vuokratiloissaan. Siellä kokoonnuttiin keskustelemaan ja opiskelemaan aatteen perusteita, ja siihen kuului myös suunnitelmat, miten aatetta edistetään. Suurina linjoina oli ottaa haltuun yhteiskunnassa sellaisia positioita, joista voi levittää propagandaa tehokkaasti ja joista voi jakaa rahaa omilleen. Opiskeluun kuului myös ideologiassa käytettävän terminologian omaksuminen ja uudelleenmäärittely debatteja varten. Sillä pyrittiin ottamaan haltuun keskusteluympäristö ("Perehdy ensin asiaan, ennen kuin jatketaan."). Yksi syy joillakin nuorilla miehillä liittyä ryhmiin oli helpohkot tytöt. Riitti, kun opetteli muutaman ideologisen fraasin ja toi mukanaan pullon Egri Bikaveria. Vähän sama, kuin oli myöhemmin kettutyttöjen kanssa.
Kaupungin virkavalintoihin ihan perustason suoritusportaassakin vaikutti se, löytyikö sopiva puoluekanta tai ainakin tuttu suosittelija poliittisista piireistä. Poliittiset järjestöt saivat kokoonsa nähden suhteettoman paljon rahaa kunnilta. Esimerkiksi eräässä kaupungissa eräänä nimellisesti muutaman kymmenen jäsenen marxilais-leniniläinen nuorisosolu sai avustusta 15 000 markkaa ja muutaman tuhannen partiolaisjärjestö 5000 markkaa.
Koulut ja oppilaitokset olivat tärkeitä kohteita vasemmistolaisille. Siellä pyrittiin ujuttamaan mukaan opetussisältöön heille suopeita näkemyksiä ja myös heittämään lokaa vastustajien suuntaan. Etenkin porvareita ja USA:aa. Törkein esimerkki oli ns. Pirkkalan monisteet, mutta myös lukuisat kouluissa järjestetyt Neuvostoliittoa ihailevat tapahtumat nostattaisivat kulmakarvoja tänä päivänä. Vasemmisto pyrki saamaan vaikutusvaltaa kouluneuvostojen, Teiniliiton ja ylioppilaskuntien kautta. Esimerkiksi kouluneuvostossa oli lähtökohtana, että oppilaat eivät päätä opettajien nimityksistä, paitsi, jos koulun opettajien ja oppilaiden enemmistö niin halusi. Sitä varten oli järjestettävä vuosittain, jos joku ryhmä niin halusi, ns. ristiinäänestysvaali, jonka koulun vasemmisto aina kyllä masinoi. Tavoitteena oli tietysti päästä edistämään mahdollisten "edistysmielisten" opettajien pääsyä virkoihin. Oppilaitoksia käytettiin häikäilemättömästi hyväksi, kun kerättiin karjaa mielenosoituksiin. Yleensä kohteena oli imperialismi, Vietnamin sota, USA tai sen liittolaiset, lännen asevarustelu, tai sitten marssittiin maailmanrauhan puolesta punalipun alla kantaen Neuvostoliiton rauhanohjusten kuvia. Kyllähän opiskelijat lähtivät aina mukaan, kun sai vaihtelua arkeen ja ehkä biletettävääkin.
Toinen tärkeä kohde oli media, tärkeimpänä niistä Yleisradio. Puolueilla oli omat sanomalehtensä, jotka liputtivat avoimesti väriä, ja joihin tuli avustusta valtiovallankin suunnasta. Yleisradio puolestaan levitti innokkaana neuvostoliittolaista ilosanomaa. Oli Naapurineljännes, jossa kerrottiin kritiikittä mm. Neuvostoliton viisivuotissuunnitelmien edistymisestä. Tavoitteet ylittyivät aina. Mitään negatiivista ei uutisoitu eikä kerrottu. Mutta aina muistutettiin, kuinka saatanasta USA oli. Kuvaavaa on, että Suomessa järjestettiin vuosittain korkean tason juhlallisuuksia muistuttamaan hyvistä väleistä Neuvostoliiton kanssa, puhumattakaan esim. YYA-sopimuksen tasavuotistilaisuuksista. Kaikkien muiden maiden kanssa oltiin sen verran parempia kavereita, että siitä ei tarvinnut muistuttaa jatkuvalla syötöllä.
Länsivastaisuus näkyi paitsi ns. asiaohjelmissa, myös musiikissa. Nuorten sävellahjassa kerättiin rahaa milloin millekin vasemmistolaiskapinalliselle, mutta vastikkeeksi soitettiin tunnin aikana vain pari länsimaista päivän hittiä. Hyvin usein ohjelma päättyi Kom-teatterin esittämän lauluun "Kalliolle kukkulalle", jotta kaverit saisivat vähän royalteja. MainosTV sai odottaa pitkään vuoroaan, kun YLE pelkäsi kilpailua ja vasemmistolle kaupallisuuden ja sen mukana länsimaalaisuuden vastustaminen oli peruskysymyksiä.
Kuulostaako yhtään tutulta?