- Liittynyt
- 24.11.2019
- Viestejä
- 399
The Last of Us Part I (sis. Left Behind DLC) PS5
The Last of Us Part II PS4 (PS5 60fps patch)
Tuli tämä klassikon (tosin omassa mielessä TLOU-pelit ovat yhtä kokonaisuutta tarinan kannalta) uudelleenlämmittely viimein kesällä pelattua. Olen aiemmin pelannut PS4 Remastered-version muutaman kerran läpi (viimeksi tänä vuonna) ja pakostikin tätä tuli vertailtua siihen (TLOU Part II:n lisäksi).
TLOUP1 on lähinnä alkuperäisen Remastered-version ja TLOUP2:n sekoitus. Pelimekaniikat ovat käytännössä täysin samat (jäykät) kuin alkuperäisessä, mutta tähtäys on paremmantuntuista kuten P2:ssa. AI on ottanut vaikutteita P2:sta, mutta ei ole kuitenkaan täysin samanlainen. Alkuperäisessä etenkin Stalkerit ovat täysin erilaisia (niin ulkoisesti kuin käytöseltään) kuin tässä P1-versiossa. Peli tuntui vaikeimmalla vaikeustasolla helpommalta kuin alkuperäinen, todennäköisesti juuri tähtäyksen paremman tuntuman vuoksi (gyro-ohjaus auttaa). Myös resursseja tuntui olevan P1:ssä Remasteredia enemmän. Platina-trophy oli naurettavan helppo saada, kun tuntee pelin, vaikka jotain kerättäviä olikin hieman eri tavalla sijoitettu. (Alkuperäisen Remasteredin platina taitaa jäädä saamatta, koska vaatii satoja tunteja Factions-moninpeliä.)
Onneksi en maksanut mitään P1:stä, kun oli lainassa. Todennäköisesti tulee kuitenkin joskus vahvasti alennettuun hintaan hankittua sekä pleikkarille että PC:lle. Sen verran useaan kertaan kuitenkin jo kokonaisuuden pelannut läpi, että voi keskittyä Part2:sen pelattavuudesta nauttimiseen.
TLOUP2 on selkeästi parempi peli (omassa mustassa kirjassa GOAT) joka osa-alueella (välianimaatioiden osalta ehkä P1 menee niukasti edelle), joten toivottavasti P2:sta saadaan PC/PS5-porttaus pelkästää latausruudun katselun loppumiseksi (lisäksi moodi, jolla voisi skipata välianimaatiot ja kävelysimulaattoriosuudet olisi myös ihana ominaisuus). P2:sta katsellessa aina miettii, että käsittämätöntä miten PS4:lle tehty peli (etenkin) tuntuu ja näyttää paremmalta kuin suuri osa uusista. Ensimmäisen (ja vuotta myöhemmin toisenkin) pelikerran jälkeen ajattelin ettei ole uudelleenpeluuarvoa, mutta voi miten väärässä sitä oli. Jotain erityist tässä on onnistuttu luomaan, kun tilanteet voivat mennä niin monella eritavalla ja hahmot on animoitu niin monipuolisesti, että pelitilanteet pysyvät raikkaina. Pelikellossa on yli 700h eikä loppua näy. Toki pelistä löytyy edelleen kehitettävää (mm. AI:n osalta tietyissä tilanteissa), mutta ehkä sitten siinä seuraavassa pelissä. Toivottavasti vastaavaa saadaan muodssa tai toisessa lähiaikoina, mutta taitaa joutua odottelemaan vuosia. Ehkä edes se PS5/PC-Remastered-versio.
Dead Space remake (XSX)
Tässä oli vähän sama vika kuin TLOU remakessa - oikein kilpailevat omassa mielessä turhimman remaken tittelistä, mutta ehkä hieman eri alueilla niin jääköön sijat jakamatta. Alkuperäinen Dead Space tuli pelattua jokin aika sitten (ei uskoisi miten hyvä pelattavuus 15 vuotta vanhassa pelissä voi olla - DS2:sta en tosin jaksanut alkua pidemmälle), joten remake ei tarjonnut paljon uutta. Alkuperäistä en saanut tyydyttävästi (näkymättömät seinät esti käytännössä etenemisen) toimimaan PC:llä, joten sekin tuli boksilla pelattua.
Ulkoisesti tätä on toki viilattu ja tosiaan kuvittelisin PC:llä tämän olevan parempi hankinta kuin konsolilla alkuperäisen PC-version haasteista johtuen. Myös pieniä pelillisiä muutoksia on tehty, mutta pääasiassa pelattavuus on sama kuin alkuperäisessäkin.
Miasma Chronicles (PS5)
Tylsähkö post-apokalyptinen seikkailu isometrisestä kulmasta. Muutama vuosi sitten samalta kehittäjältä tullut Mutant Year Zero oli positiivinen yllätys vuoropohjaisen kevytstrategiapelin ystävälle, joten täytyihän tämäkin sitten pelata.
Päällimmäisenä mielessä valitettavasti, että tarina ja hahmot jättivät kylmäksi eikä pelillisestikään ole löydetty mitään uutta (paremminkin päinvastoin). Peli on myös jossain määrin buginen (mm. pelialueella tuli jotain tietokantakoodivirhettä näkyviin kursorin tiettyyn paikkaan viedessä) ja peli kaatui kolmesti läpipeluun aikana. Vihollisissa ja aseissa on jotain mielenkiintoisia elementtejä, mutta vähän tästä tulee sellainen kiirellä väsätty fiilis. Pelitasoissa on paljon toivomisen varaa, niin mielikuvituksen kuin loogisuuden osalta. Suojautuminen tuntuu välillä turhalta, kun osumia tulee nollakulmien takaa syvälle seinän taakse. Aseissa on mielenkiintoinen tason esteistä projektiilia kimmottava laite, mutta valitettavasti sekin toimii vain yhdessä tasossa ja tasanteella ollessa avoimet reunat toimivat ko. aseilla ampuessa seininä. Myös portaikot tasojen välillä tuntuvat toimivan ongelmallisesti ikäänkuin eivät olisi taistelujaksoihin tarkoitettu lainkaan.
Aliens Dark Descent (PS5)
Tunnelmaltaan hyvin elokuvista tutun maailman tavoittava, mutta todella haastava reaaliaikainen strategiapeli. Ksenomorfien tappavuus on vähintään elokuvien tasolla ja pelaaminen ei ole sen vuoksi kovin hauskaa edes normaalivaikeustasolla - tilanteita sai turhan monesti pelata uudestaan. Pelissä liikutetaan käytännössä kokoajan omaa pientä muutaman hengen joukkoa, joka tekee vihollisten välttelystä todella haastavaa ja taisteluissa käy todella nopeasti kylmät. Peli tuntui tosin aavistuksen helpottuvan loppua kohden, kun joukkojen tasot ja aseet sai tappiin. Tähän ei tee mieli tarttua uudestaan, vaikka tavallaan viihdyttävä olikin. Masokisteille suositus.
Cocoon (XSX)
Ja kolmas isometrinen peli putkeen. Game Passiin hiljattain tullut omintakeinen lyhyehkö puzzle-seikkailu. Omaan makuun todella maistuva välipala, jossa sopivan vaativia pulmia sekä pomo-taisteluita. Pelimekaniikat opastetaan pelaajalle sopivasti kehittyen ja vaikka välillä joutui hetken päätä raapimaan, niin mihinkään vaiheeseen ei jäänyt liian pitkäksi aikaa jumiin. Vahva suositus.
The Last of Us Part II PS4 (PS5 60fps patch)
Tuli tämä klassikon (tosin omassa mielessä TLOU-pelit ovat yhtä kokonaisuutta tarinan kannalta) uudelleenlämmittely viimein kesällä pelattua. Olen aiemmin pelannut PS4 Remastered-version muutaman kerran läpi (viimeksi tänä vuonna) ja pakostikin tätä tuli vertailtua siihen (TLOU Part II:n lisäksi).
TLOUP1 on lähinnä alkuperäisen Remastered-version ja TLOUP2:n sekoitus. Pelimekaniikat ovat käytännössä täysin samat (jäykät) kuin alkuperäisessä, mutta tähtäys on paremmantuntuista kuten P2:ssa. AI on ottanut vaikutteita P2:sta, mutta ei ole kuitenkaan täysin samanlainen. Alkuperäisessä etenkin Stalkerit ovat täysin erilaisia (niin ulkoisesti kuin käytöseltään) kuin tässä P1-versiossa. Peli tuntui vaikeimmalla vaikeustasolla helpommalta kuin alkuperäinen, todennäköisesti juuri tähtäyksen paremman tuntuman vuoksi (gyro-ohjaus auttaa). Myös resursseja tuntui olevan P1:ssä Remasteredia enemmän. Platina-trophy oli naurettavan helppo saada, kun tuntee pelin, vaikka jotain kerättäviä olikin hieman eri tavalla sijoitettu. (Alkuperäisen Remasteredin platina taitaa jäädä saamatta, koska vaatii satoja tunteja Factions-moninpeliä.)
Onneksi en maksanut mitään P1:stä, kun oli lainassa. Todennäköisesti tulee kuitenkin joskus vahvasti alennettuun hintaan hankittua sekä pleikkarille että PC:lle. Sen verran useaan kertaan kuitenkin jo kokonaisuuden pelannut läpi, että voi keskittyä Part2:sen pelattavuudesta nauttimiseen.
TLOUP2 on selkeästi parempi peli (omassa mustassa kirjassa GOAT) joka osa-alueella (välianimaatioiden osalta ehkä P1 menee niukasti edelle), joten toivottavasti P2:sta saadaan PC/PS5-porttaus pelkästää latausruudun katselun loppumiseksi (lisäksi moodi, jolla voisi skipata välianimaatiot ja kävelysimulaattoriosuudet olisi myös ihana ominaisuus). P2:sta katsellessa aina miettii, että käsittämätöntä miten PS4:lle tehty peli (etenkin) tuntuu ja näyttää paremmalta kuin suuri osa uusista. Ensimmäisen (ja vuotta myöhemmin toisenkin) pelikerran jälkeen ajattelin ettei ole uudelleenpeluuarvoa, mutta voi miten väärässä sitä oli. Jotain erityist tässä on onnistuttu luomaan, kun tilanteet voivat mennä niin monella eritavalla ja hahmot on animoitu niin monipuolisesti, että pelitilanteet pysyvät raikkaina. Pelikellossa on yli 700h eikä loppua näy. Toki pelistä löytyy edelleen kehitettävää (mm. AI:n osalta tietyissä tilanteissa), mutta ehkä sitten siinä seuraavassa pelissä. Toivottavasti vastaavaa saadaan muodssa tai toisessa lähiaikoina, mutta taitaa joutua odottelemaan vuosia. Ehkä edes se PS5/PC-Remastered-versio.
Dead Space remake (XSX)
Tässä oli vähän sama vika kuin TLOU remakessa - oikein kilpailevat omassa mielessä turhimman remaken tittelistä, mutta ehkä hieman eri alueilla niin jääköön sijat jakamatta. Alkuperäinen Dead Space tuli pelattua jokin aika sitten (ei uskoisi miten hyvä pelattavuus 15 vuotta vanhassa pelissä voi olla - DS2:sta en tosin jaksanut alkua pidemmälle), joten remake ei tarjonnut paljon uutta. Alkuperäistä en saanut tyydyttävästi (näkymättömät seinät esti käytännössä etenemisen) toimimaan PC:llä, joten sekin tuli boksilla pelattua.
Ulkoisesti tätä on toki viilattu ja tosiaan kuvittelisin PC:llä tämän olevan parempi hankinta kuin konsolilla alkuperäisen PC-version haasteista johtuen. Myös pieniä pelillisiä muutoksia on tehty, mutta pääasiassa pelattavuus on sama kuin alkuperäisessäkin.
Miasma Chronicles (PS5)
Tylsähkö post-apokalyptinen seikkailu isometrisestä kulmasta. Muutama vuosi sitten samalta kehittäjältä tullut Mutant Year Zero oli positiivinen yllätys vuoropohjaisen kevytstrategiapelin ystävälle, joten täytyihän tämäkin sitten pelata.
Päällimmäisenä mielessä valitettavasti, että tarina ja hahmot jättivät kylmäksi eikä pelillisestikään ole löydetty mitään uutta (paremminkin päinvastoin). Peli on myös jossain määrin buginen (mm. pelialueella tuli jotain tietokantakoodivirhettä näkyviin kursorin tiettyyn paikkaan viedessä) ja peli kaatui kolmesti läpipeluun aikana. Vihollisissa ja aseissa on jotain mielenkiintoisia elementtejä, mutta vähän tästä tulee sellainen kiirellä väsätty fiilis. Pelitasoissa on paljon toivomisen varaa, niin mielikuvituksen kuin loogisuuden osalta. Suojautuminen tuntuu välillä turhalta, kun osumia tulee nollakulmien takaa syvälle seinän taakse. Aseissa on mielenkiintoinen tason esteistä projektiilia kimmottava laite, mutta valitettavasti sekin toimii vain yhdessä tasossa ja tasanteella ollessa avoimet reunat toimivat ko. aseilla ampuessa seininä. Myös portaikot tasojen välillä tuntuvat toimivan ongelmallisesti ikäänkuin eivät olisi taistelujaksoihin tarkoitettu lainkaan.
Aliens Dark Descent (PS5)
Tunnelmaltaan hyvin elokuvista tutun maailman tavoittava, mutta todella haastava reaaliaikainen strategiapeli. Ksenomorfien tappavuus on vähintään elokuvien tasolla ja pelaaminen ei ole sen vuoksi kovin hauskaa edes normaalivaikeustasolla - tilanteita sai turhan monesti pelata uudestaan. Pelissä liikutetaan käytännössä kokoajan omaa pientä muutaman hengen joukkoa, joka tekee vihollisten välttelystä todella haastavaa ja taisteluissa käy todella nopeasti kylmät. Peli tuntui tosin aavistuksen helpottuvan loppua kohden, kun joukkojen tasot ja aseet sai tappiin. Tähän ei tee mieli tarttua uudestaan, vaikka tavallaan viihdyttävä olikin. Masokisteille suositus.
Cocoon (XSX)
Ja kolmas isometrinen peli putkeen. Game Passiin hiljattain tullut omintakeinen lyhyehkö puzzle-seikkailu. Omaan makuun todella maistuva välipala, jossa sopivan vaativia pulmia sekä pomo-taisteluita. Pelimekaniikat opastetaan pelaajalle sopivasti kehittyen ja vaikka välillä joutui hetken päätä raapimaan, niin mihinkään vaiheeseen ei jäänyt liian pitkäksi aikaa jumiin. Vahva suositus.