- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 4 634
Call of Cthulhu Dark Corners of the Earth (PC)
Monelle varmasti nimenä suht tuttu juttu, ehkä joskus pelistäkin nähnyt jotain tai jopa pelannut, mut aika vähän tästä tunnutaan yleisesti puhuvan. Kyseessä siis vuoden 2005 kauhupeli jolla tuntui ongelmana olevan se, että jokanen asia minkä se teki oikein, teki se myös jotain väärin. Peli itessään kävi läpi tohon aikaan todella pitkän 6v kehitysajan, jonka aikana tiputettiin ominaisuuksia ja vaihdettiin julkasijaa ja ties mitä kaikkea, jotka sit varmaan lopputuloksessakin näkyy jollain tasoa.
Pelimekaniikoista voinee sanoa sen verran et aika moni kauhupeli tän jälkeen on ottanu sivun jos toisenkin tästä kirjasta. Pelissä ei itessään ole minkäänlaista HUDia, vaan panokset ja terveystilanne tarkistellaan manuaalisesti. Aseellakin tähtääminen on aikalailla just niin köykästä mitä odottais tälläseltä yksityisetsivällä olevankin, asia mikä tuntuu monelta peliltä unohtuvan kun se toimistotyössään viihtyvä päähahmo yhtäkkiä onkin kovempi käsittelemään asetta kun koko elämänsä armeijan leivissä uraa tehnyt jannu. Mielenterveyskin ymmärrettävistä syistä pelin aikana saattaa rakoilla tietyissä tilanteissa tai tiettyjä asioita nähdessään, mikä sit aiheuttaa kaikennäkösiä audiovisuaalisia jippoja, kuten näkökentän sumenemista ja äänien kuulemista päässä. Jos tilanteen päästää liian pahaks niin kannattaa pyssy laittaa piiloon ennenkun piippu on omassa suussa. Toki ei tää eka peli ollut joka käytti samanlaisia mekaniikkoja, mieleen tulee ainakin Eternal Darkness vuodelta 2002 joka vähän samanlaisia temppuja teki, mut suosituks nää jutut tuli sitten vasta myöhemmin, vaikka ei kyllä edes vielä tämänkään pelin seurauksena, vaan syypäätä kaikennäkösiin "hähä et voi puolustautua mitenkään ja mielenterveytes valuu viemäristä alas"-peleihin voinee ettiä jonkun ruotsalaisstudion 2010 julkaisemasta kauhupelistä joka tais muutaman pikkutekijän youtubeurankin laukasta nousukiitoon. Onneks toi trendi on jo pitkälti kuollu.
Mut niin, ite peliin. Peli alkaa kokolailla aika hämmentävällä prologilla, jonka jälkeen päähahmo Jack Walters lähtee muutamaks vuodeks hermolomalle Arkhamiin. Tosta 6v eteenpäin ja ollaankin yksityisetsiviä ja täysin toivuttu hermolomasta, ja saadaan hommaks lähteä ettimään jotakin äijää joka on mystisesti kadonnut Innsmouthissa. Hädintuskin kerkeet bussilla paikalle kun tajuat et joku on tässä mestassa pahasti vituillaan kun keskivartalolihavuudesta ja pienistä jaloista kärsivät lievästi kalannäköset ukkelit käskee sua painumaan kotiinsa ja selkeesti piilottelevat jotain. Tää on se kohta missä tää peli on itessään vahvimmillaan, tässä kohtaa ei oo vielä mitään combattia vaan pelattavuus on pitkälti käppäilyä ja kevyttä puzzlejen ratkontaa, mut tän sektion pääpointtina on kuitenkin se tunnelma mikä välittyy. Innsmouth on just sellanen minkä sen kuvittelis olevan, ja pelaajalle tosiaankin tulee ei tervettullut olo kun kaduilla käppäilee menemään kaikessa rauhassa ja koittaa paikallisilta kysyä jotain. Vastauksena usein on et asiat menee täällä tietyllä tavalla ja ulkopuoliset voi pysyä poissa, ja se tosiaankin välittyy vaikkei näille kaiffareille edes juttelis. Tiiät olevas suhtkoht turvassa sen suhteen et tuskin kaduilla mitään tapahtuu, mut tiiät myös sen verran ekoilta metreiltä et joku on pahasti pielessä ja kohta tapahtuu jotain, et vaan tiedä mitä, milloin ja missä.
Hommaan alkaa tulemaan järkeä ja selityksiä pitkin matkaa, mut homma tyssää sit siihen kun tulee yö ja pitäs nukkumaan päästä, ja sen sijaan et heräisit aamulla auringonpaistoon hotellista niin heräät siihen et kyläläiset tulee kirveen kanssa ovesta läpi. Tästä kohtaa alkaa tän pelin syöksykierre, itessään tää hotellista pakeneminen ja kyläläisiltä piilottelu on vielä ihan fine ja sopii ihan hyvin vielä tähän Innsmouthin kliimaksiks, mut oikeastaan heti kun saat aseita käteen niin viimeistään siinä vaiheessa kaikki tunnelma sit häviää ja tästä tuleekin aikalailla täysin normaali kauhusävytteinen pumpum-peli. Tai no ei nyt ihan, enemmän survival horroria tää on resurssipulan vuoks mut kuitenkin iso osa tunnelmasta ja avuttomuuden tunteesta häviää samalla sekunilla. Peli ei oikeastaan missään vaiheessa tosta toivu vaan aikalailla kokonaan loppuun asti oli samaa fiilistä et parhaat palat nähtiin jo ja melkeen olis voinut vaan lopettaa siihen kun sieltä Innsmouthista paettiin ja kattoa vaikka wikipediasta pelin lopun.
Tai siis oikeastaan se tuntuu siltä et pelais kahta eri peliä suorastaan? Oikeastaan mitään ei tältä loppuosalta jäänyt sit kovin hyvin mieleen ja pelistä tosiaan tuli vähän liian toimintapainotteinen sit kuitenkin, vaikka monessa kohtaa kannustettiinkin hiippailemaan räiskimisen sijasta. Jokatapauksessa toi alku pelastaa aika paljon ja oon aika varovaisesti odottanut et joku peli pystyis samanlaiseen suoritukseen tunnelmansa perusteella. Vuoden 2018 Call of Cthulhu ja parisen vuoden takainen The Sinking City ei kumpikaan edes päässyt lähelle homman suhteen, vaikka saman lähdemateriaalin kimpussa häärittiin, mut ei sitä kyllä varsinaisesti taidettu yrittääkään, tää peli kuitenkin sattu aika runsaasti tohon immersiivisyyteen panostamaan.
Pelille oli kans suunnitteilla muutama jatko-osakin joita kehitettiin ihan samanaikaisesti, mut tällehän kävi niin et vaikka arvostelut olikin ihan hyviä niin myyntilukuja tää ei kerännyt käytännössä yhtään. Studio sai sit kirveestä ja jatko-osat jäi tulematta, sinänsä sääli koska vaikka en tästä jälkipuoliskosta pidäkkään niin olisin mä ne ihan mielellään edes kokeillut läpi, ja monen pelimekaanisen idean kanssa tää oli kuitenkin ihan ensimmäisten joukossa toteuttamassa kaikennäköstä siistiä jota sit edelleen tälleen yli 15v jälkeenkin näkee käytettävän. Pelin saa vitosella GOGista jos kiinnostaa kokeilla, nään että toi alun Innsmouth on jo sen arvonen, mut ihan hirveesti sitä pidemmälle en välttämättä kannustais pelaamaan toisaalta sit myöskään.
Monelle varmasti nimenä suht tuttu juttu, ehkä joskus pelistäkin nähnyt jotain tai jopa pelannut, mut aika vähän tästä tunnutaan yleisesti puhuvan. Kyseessä siis vuoden 2005 kauhupeli jolla tuntui ongelmana olevan se, että jokanen asia minkä se teki oikein, teki se myös jotain väärin. Peli itessään kävi läpi tohon aikaan todella pitkän 6v kehitysajan, jonka aikana tiputettiin ominaisuuksia ja vaihdettiin julkasijaa ja ties mitä kaikkea, jotka sit varmaan lopputuloksessakin näkyy jollain tasoa.
Pelimekaniikoista voinee sanoa sen verran et aika moni kauhupeli tän jälkeen on ottanu sivun jos toisenkin tästä kirjasta. Pelissä ei itessään ole minkäänlaista HUDia, vaan panokset ja terveystilanne tarkistellaan manuaalisesti. Aseellakin tähtääminen on aikalailla just niin köykästä mitä odottais tälläseltä yksityisetsivällä olevankin, asia mikä tuntuu monelta peliltä unohtuvan kun se toimistotyössään viihtyvä päähahmo yhtäkkiä onkin kovempi käsittelemään asetta kun koko elämänsä armeijan leivissä uraa tehnyt jannu. Mielenterveyskin ymmärrettävistä syistä pelin aikana saattaa rakoilla tietyissä tilanteissa tai tiettyjä asioita nähdessään, mikä sit aiheuttaa kaikennäkösiä audiovisuaalisia jippoja, kuten näkökentän sumenemista ja äänien kuulemista päässä. Jos tilanteen päästää liian pahaks niin kannattaa pyssy laittaa piiloon ennenkun piippu on omassa suussa. Toki ei tää eka peli ollut joka käytti samanlaisia mekaniikkoja, mieleen tulee ainakin Eternal Darkness vuodelta 2002 joka vähän samanlaisia temppuja teki, mut suosituks nää jutut tuli sitten vasta myöhemmin, vaikka ei kyllä edes vielä tämänkään pelin seurauksena, vaan syypäätä kaikennäkösiin "hähä et voi puolustautua mitenkään ja mielenterveytes valuu viemäristä alas"-peleihin voinee ettiä jonkun ruotsalaisstudion 2010 julkaisemasta kauhupelistä joka tais muutaman pikkutekijän youtubeurankin laukasta nousukiitoon. Onneks toi trendi on jo pitkälti kuollu.
Mut niin, ite peliin. Peli alkaa kokolailla aika hämmentävällä prologilla, jonka jälkeen päähahmo Jack Walters lähtee muutamaks vuodeks hermolomalle Arkhamiin. Tosta 6v eteenpäin ja ollaankin yksityisetsiviä ja täysin toivuttu hermolomasta, ja saadaan hommaks lähteä ettimään jotakin äijää joka on mystisesti kadonnut Innsmouthissa. Hädintuskin kerkeet bussilla paikalle kun tajuat et joku on tässä mestassa pahasti vituillaan kun keskivartalolihavuudesta ja pienistä jaloista kärsivät lievästi kalannäköset ukkelit käskee sua painumaan kotiinsa ja selkeesti piilottelevat jotain. Tää on se kohta missä tää peli on itessään vahvimmillaan, tässä kohtaa ei oo vielä mitään combattia vaan pelattavuus on pitkälti käppäilyä ja kevyttä puzzlejen ratkontaa, mut tän sektion pääpointtina on kuitenkin se tunnelma mikä välittyy. Innsmouth on just sellanen minkä sen kuvittelis olevan, ja pelaajalle tosiaankin tulee ei tervettullut olo kun kaduilla käppäilee menemään kaikessa rauhassa ja koittaa paikallisilta kysyä jotain. Vastauksena usein on et asiat menee täällä tietyllä tavalla ja ulkopuoliset voi pysyä poissa, ja se tosiaankin välittyy vaikkei näille kaiffareille edes juttelis. Tiiät olevas suhtkoht turvassa sen suhteen et tuskin kaduilla mitään tapahtuu, mut tiiät myös sen verran ekoilta metreiltä et joku on pahasti pielessä ja kohta tapahtuu jotain, et vaan tiedä mitä, milloin ja missä.
Hommaan alkaa tulemaan järkeä ja selityksiä pitkin matkaa, mut homma tyssää sit siihen kun tulee yö ja pitäs nukkumaan päästä, ja sen sijaan et heräisit aamulla auringonpaistoon hotellista niin heräät siihen et kyläläiset tulee kirveen kanssa ovesta läpi. Tästä kohtaa alkaa tän pelin syöksykierre, itessään tää hotellista pakeneminen ja kyläläisiltä piilottelu on vielä ihan fine ja sopii ihan hyvin vielä tähän Innsmouthin kliimaksiks, mut oikeastaan heti kun saat aseita käteen niin viimeistään siinä vaiheessa kaikki tunnelma sit häviää ja tästä tuleekin aikalailla täysin normaali kauhusävytteinen pumpum-peli. Tai no ei nyt ihan, enemmän survival horroria tää on resurssipulan vuoks mut kuitenkin iso osa tunnelmasta ja avuttomuuden tunteesta häviää samalla sekunilla. Peli ei oikeastaan missään vaiheessa tosta toivu vaan aikalailla kokonaan loppuun asti oli samaa fiilistä et parhaat palat nähtiin jo ja melkeen olis voinut vaan lopettaa siihen kun sieltä Innsmouthista paettiin ja kattoa vaikka wikipediasta pelin lopun.
Tai siis oikeastaan se tuntuu siltä et pelais kahta eri peliä suorastaan? Oikeastaan mitään ei tältä loppuosalta jäänyt sit kovin hyvin mieleen ja pelistä tosiaan tuli vähän liian toimintapainotteinen sit kuitenkin, vaikka monessa kohtaa kannustettiinkin hiippailemaan räiskimisen sijasta. Jokatapauksessa toi alku pelastaa aika paljon ja oon aika varovaisesti odottanut et joku peli pystyis samanlaiseen suoritukseen tunnelmansa perusteella. Vuoden 2018 Call of Cthulhu ja parisen vuoden takainen The Sinking City ei kumpikaan edes päässyt lähelle homman suhteen, vaikka saman lähdemateriaalin kimpussa häärittiin, mut ei sitä kyllä varsinaisesti taidettu yrittääkään, tää peli kuitenkin sattu aika runsaasti tohon immersiivisyyteen panostamaan.
Pelille oli kans suunnitteilla muutama jatko-osakin joita kehitettiin ihan samanaikaisesti, mut tällehän kävi niin et vaikka arvostelut olikin ihan hyviä niin myyntilukuja tää ei kerännyt käytännössä yhtään. Studio sai sit kirveestä ja jatko-osat jäi tulematta, sinänsä sääli koska vaikka en tästä jälkipuoliskosta pidäkkään niin olisin mä ne ihan mielellään edes kokeillut läpi, ja monen pelimekaanisen idean kanssa tää oli kuitenkin ihan ensimmäisten joukossa toteuttamassa kaikennäköstä siistiä jota sit edelleen tälleen yli 15v jälkeenkin näkee käytettävän. Pelin saa vitosella GOGista jos kiinnostaa kokeilla, nään että toi alun Innsmouth on jo sen arvonen, mut ihan hirveesti sitä pidemmälle en välttämättä kannustais pelaamaan toisaalta sit myöskään.