Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[perato]

Hogwarts Legacy (PC)

En ajatellut pelaavani heti cyberpunki perään toista openworldia mutta nappasin silti tämän. Puoliso tämän pelasi jo aiemmin läpi ja näin sivusta vilkuilemalla osan sisällöstä.

Tämä on tuttu ja turvallinen niin Harry Potter maailman faneille kuin perus open world ropejen pelaajille. Tylypahka on iso ja siellä riittää tutkittavaa pitemmäksikin aikaa. Sen ympärille on sit tehty geneeristä Skotlannin ylämaata jonne on ripoteltu kaikenäköstä kerättävää ja sivukauhtaa. Tehtävätkin vievät linnan ulkopuolelle. Leffat nähneille ei valitettavasti minusta tarjota kovin paljoa uutta, linna vaikkakin hieno, tuntuu melko tutulta paikalta ja sokkeiloisuudestaan huolimatta on yllättävän tavallinen, ei ole oikeen mitään suurta mysteeriä ja vau-fiiliksiä sitä tutkiessa. Ehkä vain kirjat lukeneille tässä on jotain uutta. Ylämaat taas tuntuu todella päälleliimatulta alueelta jolla on pitkitetty peliä ja jotta tapahtumapaikoiksi saadaan jotain muutakin, valitettavasti tämä syö ikonisten paikkojen vaikuttavuutta kun 60% pelistä pyöritään lentelemässä ympäriinsä luudalla. Varsinkin loppupelin alue on jo aivan ylimääräinen jossa ei edes pääjuonen osalta kuin hetken kävästä.

Pelinä 3rd person ammuskelu olisi varmaan hyvä kuvaus, aseena toimii taikasauva ja perus hyökkäyksen lisäksi käytettävänä on 13+3 eri loitsua taisteluun, joita voi pyörittää neljän setteinä lennosta. Taistelu on omasta mielestä hauskaa ja eri loitsujen yhdistäminen on mielekästä ja pitää taistelut kiinnostavina loppuun asti, joskin powergamena peli helpottuu loppua kohden liikaa. Jätin itse dark arts loitsut kokonaan opettelematta.

Loitsujen lisäksi tarjolla on kokemuspisteitä ja leveleihin sidottuja talentteja jotka muuttaa loitsuja. Max lvl40 hahmo saa näistä melkein kaikki. Leveleitä saa ainoastaan tekemällä questeja(rajallinen määrä) ja eräänlaisia haasteita(tapa goblineita, tee tehtäviä, tutki paikkoja yms.) Gearit on geneeristä vihreä-sininen-violetti-oranssi huttua ja lähinnä tarjoavat yksinkertaista vahingon ja armorin parannusta. Onneksi hahmon vaatetuksen ulkonäköön voi vaikuttaa. Lootin ja skillien osalta mennään pitkälti siitä mistä aita on matalin.

Teknisesti peli on ihan ok näköinen, ei mitään erityistä omaan silmään. Linnassa ray tracella muutamia hienoja paikkoja. Peli valitettavasti oli buginen ja kaatuilikin jonkin verran. Pari pelinpysäyttäjääkin meinasi tulla, lataus 2h takaa auttoi asiaan.

Juonellisesti peli sijoittuu 1800-luvun lopun Tylypahkaan joten viittaukset HP kirjoihin on aika maltilliset. Juoni on melko perinteinen, päähahmolla on harvinainen voima ja joku käytti samaista voimaa menneisyydessä pahoihin tarkoituksiin. Hieman Star Wars Anakin fiilikset tulee niin Isidorasta kuin Sebastian sivuhahmostakin, halutaan käyttää voimaa läheisen auttamiseen, mutta samalla vajotaan yhä enemmän pimeälle puolelle. Tehtävät kuitenkin täyttää suuremman osan peliajasta jos kerättävät jättää tekemättä, ja ovat ihan mielekkäitä, joskin pääasiassa aika lyhyitä. Osa tehtävistä kärsii vähän uskottavuusongelmasta, miksi 15v koululaiselle näitä usein tarjotaan yritetää aika usein selittää melko kehnosti.

Kokonaisuutena tykkäsin, tuli jopa kerättyä lähes kaikki saavutukset. Kuitenkin bugisuus, hieman geneerinen lähestyminen lähes kaikkeen ja pelialueen väkinäinen laajentaminen syö pelin pisteitä. Solidi laatutuote johon palannen joskus ehkä toisen tuvan hahmolla. HP kirjat on osa omaa nuoruutta ja leffatkin kertaalleen katsottuna, joten siihen tuttuun nostalgiaan tämä on oikeasti ensimmäine HP universumin laatupeli, vaikka kyllähän ne lego-pelitkin ihan ok oli.

 

[Refloni]

Game Pass, osa 7. Kerkesin pelata vielä muutaman pelin läpi ennen tilauksen katkeamista. Laitoin statseja koko tilauksen ajalta passiketjuun.

Immortals of Aveum

Yksi toissavuoden suurista flopeista. Tekijät saivat monoa ja jatkosta on turha haaveilla. Tämän mittaluokan epäonnistumiset ovat minusta kiehtovia. Millainen itse peli mahtaa olla, onko siinä kuitenkin jotain mikä tekisi siitä pelaamisen arvoisen tai olisiko se jopa kätketty helmi?

No joo ja ei. Taikaräiskintä onnistuu ensin häikäisemään upeilla visuaaleillaan ja musiikeillaan. Maagisen maailmansodan runtelema maailma on todella hieno ja mielikuvituksellinen - tosin mielipiteeseeni vaikuttaa se, että rakastan monumentalismia. Olin myyty kun peli näytti sata kilometriä korkean patsaan. Siitä eteenpäin luin kaikki loren murusetkin pikkutarkasti, mutta kässäri ei oikein onnistu lunastamaan maisemien tekemiä lupauksia. Tarina on niin umpigeneeristä roskaa, että GPT-puppugeneraattoritkin suoltavat nykyään parempaa. Dialogi taas on hämmästyttävän huonoa. Uskomattoman karseaa, jatkuvasti myötähävettävää wannabe-marvelia, jossa on koko ajan väännettävä huonoa vitsiä. Nauroin lähinnä vakavaksi tarkoitetuissa kohdissa. Lähin vertailukohta lienee pahamaineinen Forspoken.

Tämä meemi oli pahasti vanhentunut jo silloin, kun Minecraft: Story Mode käytti sitä vuonna 2015.

Hyvä liikkumissysteemi kantaa pitkälle. Pääjätkä Jak on ketterä kuin Doomtyyppi, ja taisteluissa on samaa energiaa. Perustaiat ovat vain pistooli, haulikko ja SMG hienolla kuorrutuksella, kuten saattoi odottaa. Niitä voi kustomoida rannerenkailla, joista jotkut muuttavat sormipyssyjen toimintatapaa mutta useimmat vain säätävät numeroita. Pelaajan käytössä on laaja valikoima taikatemppuja ja vihollisetkin osaavat yhtä ja toista, mikä tekee taistelusta hauskaa ja vaihtelevaa, joskin vähän liian helppoa. Toiseksi vaikeimmalla tasolla meni monta tuntia ennen kuin näin ensimmäisen game overin. Soppaan on lisätty vielä elementtitaktikointia, mutta se on tasoa "ammu vihreää tyyppiä vihreällä pyssyllä".

Maailma ei ole täysin lineaarinen, vaan vanhoille alueille palataan usein ja niissä on paljon piilotettuja salaisuuksia ja metroidvania-tyylisiä kykylukittuja kätköjä. Harmi vain ettei niistä ikinä löydy mitään mielenkiintoista. Rahaa, nikkarointimateriaalia ja ehkä ase jossa on hieman erilaiset numerot. Näin surkea lootti lannistaa innokkaankin tutkimusretkeilijän.

The Gunk

Avaruuden rekkakuskit tekevät pakkolaskun vieraalle planeetalle, joka on tulvillaan limaista mönjää. Tahna ei miellytä silmää, joten toinen heistä eli pelaaja alkaa imuroida sitä pois maastosta - tietämättä paikasta yhtään mitään. Mönjämöykyt voisivat aivan hyvin olla elintärkeitä planeetan ekosysteemille tai jopa sen asukkaita. Ei siinä muuten mitään, mutta päähahmot jaksavat muuten korostaa vastuullisuuttaan ja ympäristötietoisuuttaan. He paheksuvat suuryhtiöitä, jotka riistävät villien planeettojen luonnonvaroja, vaikka tekevät itse aivan samaa pienemmässä mittakaavassa.

Peli on tasohyppelyä, hyvin kevyttä pulmanratkontaa ja taisteluntynkää. Paikkoja tutkimalla löytää materiaaleja, joilla voi ostaa pieniä elämänlaatuparannuksia, kuten ripeämmän juoksuvauhdin. Taistelu on niin helppoa ettei siihen liittyviä päivityksiä tarvitse mihinkään. The Gunk ei ole kävelysimulaattori, mutta myöskään haasteesta ei voida puhua missään kohtaa peliä.

Peli on lyhyt ja tylsähkö. Ainoa juttu joka koukuttaa on planeetalla asuneeseen sivilisaatioon liittyvä arvailuarkeologia, vaikka minulla olikin vahva aavistus että tuskin se on mitään kovin mielenkiintoista. Eikä ollutkaan.

Crypt Custodian

Kolmas sympaattinen metroidvania yhden hengen indiepuljulta, jota olen alkanut jo fanittaa. Peli ei ole tällä kertaa tasohyppely vaan ylhäältä kuvattu mäiskintä, mutta rakenteellisesti se on hyvin perinteinen. Viimeistelty laatuindie jossa ei ole mitään erityisiä neronleimauksia, mutta siitä ei myöskään mitään pahaa sanottavaa. Tai no, kartan liikuttaminen on ärsyttävän hidasta ja joidenkin pulmien kontrollit vähän kömpelöitä...

Bullet hell -pomotaistelut ovat näyttäviä, mutta eivät kovin vaikeita. Luodit täyttävät koko ruudun, mutta kuvioiden väisteleminen on tosiasiassa aika vaivatonta, varsinkin jos älyää hypätä. Tällä olisi helppo tehdä vaikutus olan yli katsovaan kaveriin.