- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 130
Hogwarts Legacy (PC)
En ajatellut pelaavani heti cyberpunki perään toista openworldia mutta nappasin silti tämän. Puoliso tämän pelasi jo aiemmin läpi ja näin sivusta vilkuilemalla osan sisällöstä.
Tämä on tuttu ja turvallinen niin Harry Potter maailman faneille kuin perus open world ropejen pelaajille. Tylypahka on iso ja siellä riittää tutkittavaa pitemmäksikin aikaa. Sen ympärille on sit tehty geneeristä Skotlannin ylämaata jonne on ripoteltu kaikenäköstä kerättävää ja sivukauhtaa. Tehtävätkin vievät linnan ulkopuolelle. Leffat nähneille ei valitettavasti minusta tarjota kovin paljoa uutta, linna vaikkakin hieno, tuntuu melko tutulta paikalta ja sokkeiloisuudestaan huolimatta on yllättävän tavallinen, ei ole oikeen mitään suurta mysteeriä ja vau-fiiliksiä sitä tutkiessa. Ehkä vain kirjat lukeneille tässä on jotain uutta. Ylämaat taas tuntuu todella päälleliimatulta alueelta jolla on pitkitetty peliä ja jotta tapahtumapaikoiksi saadaan jotain muutakin, valitettavasti tämä syö ikonisten paikkojen vaikuttavuutta kun 60% pelistä pyöritään lentelemässä ympäriinsä luudalla. Varsinkin loppupelin alue on jo aivan ylimääräinen jossa ei edes pääjuonen osalta kuin hetken kävästä.
Pelinä 3rd person ammuskelu olisi varmaan hyvä kuvaus, aseena toimii taikasauva ja perus hyökkäyksen lisäksi käytettävänä on 13+3 eri loitsua taisteluun, joita voi pyörittää neljän setteinä lennosta. Taistelu on omasta mielestä hauskaa ja eri loitsujen yhdistäminen on mielekästä ja pitää taistelut kiinnostavina loppuun asti, joskin powergamena peli helpottuu loppua kohden liikaa. Jätin itse dark arts loitsut kokonaan opettelematta.
Loitsujen lisäksi tarjolla on kokemuspisteitä ja leveleihin sidottuja talentteja jotka muuttaa loitsuja. Max lvl40 hahmo saa näistä melkein kaikki. Leveleitä saa ainoastaan tekemällä questeja(rajallinen määrä) ja eräänlaisia haasteita(tapa goblineita, tee tehtäviä, tutki paikkoja yms.) Gearit on geneeristä vihreä-sininen-violetti-oranssi huttua ja lähinnä tarjoavat yksinkertaista vahingon ja armorin parannusta. Onneksi hahmon vaatetuksen ulkonäköön voi vaikuttaa. Lootin ja skillien osalta mennään pitkälti siitä mistä aita on matalin.
Teknisesti peli on ihan ok näköinen, ei mitään erityistä omaan silmään. Linnassa ray tracella muutamia hienoja paikkoja. Peli valitettavasti oli buginen ja kaatuilikin jonkin verran. Pari pelinpysäyttäjääkin meinasi tulla, lataus 2h takaa auttoi asiaan.
Juonellisesti peli sijoittuu 1800-luvun lopun Tylypahkaan joten viittaukset HP kirjoihin on aika maltilliset. Juoni on melko perinteinen, päähahmolla on harvinainen voima ja joku käytti samaista voimaa menneisyydessä pahoihin tarkoituksiin. Hieman Star Wars Anakin fiilikset tulee niin Isidorasta kuin Sebastian sivuhahmostakin, halutaan käyttää voimaa läheisen auttamiseen, mutta samalla vajotaan yhä enemmän pimeälle puolelle. Tehtävät kuitenkin täyttää suuremman osan peliajasta jos kerättävät jättää tekemättä, ja ovat ihan mielekkäitä, joskin pääasiassa aika lyhyitä. Osa tehtävistä kärsii vähän uskottavuusongelmasta, miksi 15v koululaiselle näitä usein tarjotaan yritetää aika usein selittää melko kehnosti.
Kokonaisuutena tykkäsin, tuli jopa kerättyä lähes kaikki saavutukset. Kuitenkin bugisuus, hieman geneerinen lähestyminen lähes kaikkeen ja pelialueen väkinäinen laajentaminen syö pelin pisteitä. Solidi laatutuote johon palannen joskus ehkä toisen tuvan hahmolla. HP kirjat on osa omaa nuoruutta ja leffatkin kertaalleen katsottuna, joten siihen tuttuun nostalgiaan tämä on oikeasti ensimmäine HP universumin laatupeli, vaikka kyllähän ne lego-pelitkin ihan ok oli.
En ajatellut pelaavani heti cyberpunki perään toista openworldia mutta nappasin silti tämän. Puoliso tämän pelasi jo aiemmin läpi ja näin sivusta vilkuilemalla osan sisällöstä.
Tämä on tuttu ja turvallinen niin Harry Potter maailman faneille kuin perus open world ropejen pelaajille. Tylypahka on iso ja siellä riittää tutkittavaa pitemmäksikin aikaa. Sen ympärille on sit tehty geneeristä Skotlannin ylämaata jonne on ripoteltu kaikenäköstä kerättävää ja sivukauhtaa. Tehtävätkin vievät linnan ulkopuolelle. Leffat nähneille ei valitettavasti minusta tarjota kovin paljoa uutta, linna vaikkakin hieno, tuntuu melko tutulta paikalta ja sokkeiloisuudestaan huolimatta on yllättävän tavallinen, ei ole oikeen mitään suurta mysteeriä ja vau-fiiliksiä sitä tutkiessa. Ehkä vain kirjat lukeneille tässä on jotain uutta. Ylämaat taas tuntuu todella päälleliimatulta alueelta jolla on pitkitetty peliä ja jotta tapahtumapaikoiksi saadaan jotain muutakin, valitettavasti tämä syö ikonisten paikkojen vaikuttavuutta kun 60% pelistä pyöritään lentelemässä ympäriinsä luudalla. Varsinkin loppupelin alue on jo aivan ylimääräinen jossa ei edes pääjuonen osalta kuin hetken kävästä.
Pelinä 3rd person ammuskelu olisi varmaan hyvä kuvaus, aseena toimii taikasauva ja perus hyökkäyksen lisäksi käytettävänä on 13+3 eri loitsua taisteluun, joita voi pyörittää neljän setteinä lennosta. Taistelu on omasta mielestä hauskaa ja eri loitsujen yhdistäminen on mielekästä ja pitää taistelut kiinnostavina loppuun asti, joskin powergamena peli helpottuu loppua kohden liikaa. Jätin itse dark arts loitsut kokonaan opettelematta.
Loitsujen lisäksi tarjolla on kokemuspisteitä ja leveleihin sidottuja talentteja jotka muuttaa loitsuja. Max lvl40 hahmo saa näistä melkein kaikki. Leveleitä saa ainoastaan tekemällä questeja(rajallinen määrä) ja eräänlaisia haasteita(tapa goblineita, tee tehtäviä, tutki paikkoja yms.) Gearit on geneeristä vihreä-sininen-violetti-oranssi huttua ja lähinnä tarjoavat yksinkertaista vahingon ja armorin parannusta. Onneksi hahmon vaatetuksen ulkonäköön voi vaikuttaa. Lootin ja skillien osalta mennään pitkälti siitä mistä aita on matalin.
Teknisesti peli on ihan ok näköinen, ei mitään erityistä omaan silmään. Linnassa ray tracella muutamia hienoja paikkoja. Peli valitettavasti oli buginen ja kaatuilikin jonkin verran. Pari pelinpysäyttäjääkin meinasi tulla, lataus 2h takaa auttoi asiaan.
Juonellisesti peli sijoittuu 1800-luvun lopun Tylypahkaan joten viittaukset HP kirjoihin on aika maltilliset. Juoni on melko perinteinen, päähahmolla on harvinainen voima ja joku käytti samaista voimaa menneisyydessä pahoihin tarkoituksiin. Hieman Star Wars Anakin fiilikset tulee niin Isidorasta kuin Sebastian sivuhahmostakin, halutaan käyttää voimaa läheisen auttamiseen, mutta samalla vajotaan yhä enemmän pimeälle puolelle. Tehtävät kuitenkin täyttää suuremman osan peliajasta jos kerättävät jättää tekemättä, ja ovat ihan mielekkäitä, joskin pääasiassa aika lyhyitä. Osa tehtävistä kärsii vähän uskottavuusongelmasta, miksi 15v koululaiselle näitä usein tarjotaan yritetää aika usein selittää melko kehnosti.
Kokonaisuutena tykkäsin, tuli jopa kerättyä lähes kaikki saavutukset. Kuitenkin bugisuus, hieman geneerinen lähestyminen lähes kaikkeen ja pelialueen väkinäinen laajentaminen syö pelin pisteitä. Solidi laatutuote johon palannen joskus ehkä toisen tuvan hahmolla. HP kirjat on osa omaa nuoruutta ja leffatkin kertaalleen katsottuna, joten siihen tuttuun nostalgiaan tämä on oikeasti ensimmäine HP universumin laatupeli, vaikka kyllähän ne lego-pelitkin ihan ok oli.
