Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[masax]

Rage 2 (pc)

Joskus aloitin aikaisemmin pelin, mutta eihän siitä silloin mitään tullut, niin nyt sitten työn alle. Ihan hyvä peli, mutta jää vähän valjuksi. Aivan kuin huonoa far cry:ta pelaisi. Täysin jonninjoutava tarina, ja taistelut ja vihujen tekoäly on vähän rasittavia. Vihut huomaa heti vaikka yrittäisi kuinka piilossa pysyä, ja vain kaksi vaihdetta niillä, pysyä paikallaan tai tulla suinpäin päälle. Siihen kun vielä,että saa ampua viisi kertaa naamaan, ennenkuin vihu putoaa, niin joku ehkä tykkää, minä en. Muuten kyllä ihan melkein kiva peli, sääli että vaan vähän kaikesta vajaa, kun aineksia olisi olut paljon enempäänkin.

 

[JiiPee.]

Otahan ihmeessä S.T.A.L.K.E.R. Anomaly GAMMA -modipaketti testiin. Tuossa niin paljon hyvää että helposti pitäisi muutama kymmenen tuntia ainakin maistua vielä Zonessa.

Minulta myös vahva suositus tälle. En tiedä toista peliä missä mikä yltäisi samanlaiseen tunnelmaan.
Aikoinaan alkuperäiset pelannut läpi ja nykyään oli jo liian kankeita omaan makuun.

 

[JouBqa]

Vielä kesken mutta ainakin 8/10 kategoriaan menossa:
Lunacid - PC - From Softwaren King's Field sarjan inspiroima tunnelmallinen Dungeon Crawler | TechBBS (io-tech.fi)

 

[Nathorr]

Fallout 4

About tasan vuosi sitten pelasin ensimmäisen Fallout-pelini, joka oli Fallout: New Vegas. Siitä pidin todella paljon ja kaveri antoi suosittelut Fallout 4:lle. FNV:n kaveriksi asensin Viva New Vegas -modikokoelman ja saman sivuston The Midnight Ride valikoitui myös sarjan neljänteen osaan. Peli oli parempi mitä odotin, mutta ei täydellinen. Maailma on kaunis, hahmot ihan hauskoja ja tutkittavaa riittää mielin määrin. Jollain tavalla pidin tästä maailmasta jopa enemmän kuin New Vegasin aavikosta. Toisaalta maailma oli ehkä liian värikäs eikä se tarjonnut etenkään STALKER-pelisarjojen tarjoamaa maailmanlopun immersiota. Crafting-systeemi ei mua lähtökohtaisesti kiinnosta missään pelissä, eikä myöskään tässä. Onneksi se ei ollut pakollista kuin vain muutamassa pienessä kohdassa.

Ehkä suurin ongelma pelin tarinan kannalta oli vapaus. Roolipelaamisen kannalta olisi ollut fiksumpi edetä päätarinassa siihen pisteeseen, jossa Shaun löytyy ja pääsee tekemän tehtäviä The Institutelle. Nyt rupesin kahlaamaan sivutehtäviä läpi heti, kun Brotherhood of Steelin ilmalaiva saapui alueelle. Suosittelen siis pelaamaan Act 1-2 päätarinaa, jos vain levut ja geari riittää, ennen kuin alkaa kahlaamaan läpi sivutehtäviä.

DLC:itä on monenlaista. Automatron on kuin yksi isompi tehtäväkokonaisuus, joka oli ihan kiva. Suurin hyöty on erinomainen robotti-companion. Far Harbor oli erinomainen DLC ja suosittelen sen läpäisyä hyvissä ajoin ennen päätehtävää. Immersiivinen ja tiivis kokonaisuus, jossa ei ole selkeää hyvää tai pahaa, vaan kaikki on vähän harmaata. Tämä edustaa ehkä koko pelin parasta antia. Suosittelen läpäisemään Automatronin ja Far Harborin jossain vaiheessa Act 3:ta muiden tehtävien lomassa, kun kaipaa vähän vaihtelua. Päätehtävä sitten näiden jälkeen.

Viimeisenä kokoeilin vielä Nuka-Worldia, mutta se oli parin tunnin otannalla tosi tylsä. Pelkkää combattia. Jos tämän haluaa pelata, kannattaa se muutenkin jättää pelattavaksi vasta pääjuonen jälkeen. Mulla jäi kesken.

Pääpeli tehtävät oikeassa järjestyksessä pelattuna 4/5, Far Harbor 5/5.

 

[Jumi]

Celeste

Vihdoin kokeilin tätä tasoloikkaa joka aina jossain ponnahtaa keskustelun aiheeksi. Jätin aiemmin pelaamatta, kun kuulin jonkun vertaamaan tätä Super Meat Boyhin. Se peli mulla jäi kesken loppusuoralle kun piti tehdä pikselin tarkkoja hyppyjä "pitkän" etenemisen jälkeen juuri ennen checkpointtia. Tämä on paljon anteeksi antavampi ja mukavampi pelata. Kuolemia kyllä tulee paljon, mutta matkat on lyhyitä, eikä niitä pikselin tarkkoja hyppyjä ole niin säilyy into yrittää. Pelaaminen on sopivan intensiivistä ja yleensä edessä on vain kuvaruudun kokoinen huone jonka toiseen päähän pitää päästä. Pelasin puolen tunnin tai tunnin pätkissä ja läpipeluuseen meni 8h vaikka tutkin piiloalueita ja etsin salaisuuksia. Monesti reitti haarautui ja onnistuin usein valitsemaan juuri väärän reitin, että jäi tavaraa keräämättä. Yhdessä kohti tuota sattui niin usein etten edes jaksanut kerätä lisäjuttuja vaikka ne olisivat olleet näkyvissä. Jos tuo oli pelintekijältä harkittu teko, se istui kyllä hyvin pelin tarinaan!

Aina kun tästä pelistä on jossain puhuttu joku hehkuttaa sen loistavaa tarinaa, joten tietenkään se ei enää yllättänyt hypen ansiosta. Ihan hyvä se oli kumminki, mutta sokkona pelattuna ois toiminu paremmin. Tuli naurahdettua pari kertaa, sillä se kertoo silti ajankuvasta viime vuosikymmenellä. "Siskoni on myös masentunut... Hän opiskelee ihmisoikeusjuristiksi...", yhdessä kohdassa taustalla oli myös Are you Beach Body Read -juliste, joka aiheutti 2015 kohtuuttoman kohun.

Läpipeluun jälkeen peli ohjaa keräämään lisäjuttuja ja hankalampia versioita edellisistä kentistä. Kokeilin yhtä vaikeampaa versiota ja sehän oli Super Meat Boyn loppukenttien tasolla niin tulin kirjoittamaan tätä. Iso miinus ettei peli tarjoa läpipeluun jälkeen karttaa alueista. Nyt saattaa tulla uninstall, kun pelattavia "huoneita" pelissä on nopean googletuksen mukaan huimat 700kpl. Turhaluulo että edes niitä helpompia huoneita jaksaisi alkaa pelaamaan uudestaan ja pettymään kun sieltä olikin kerätty jo kaikki.

Ihan hyvä 7/10.

 

[Partis]

Fallout 4

Far Harbor oli erinomainen DLC ja suosittelen sen läpäisyä hyvissä ajoin ennen päätehtävää. Immersiivinen ja tiivis kokonaisuus, jossa ei ole selkeää hyvää tai pahaa, vaan kaikki on vähän harmaata. T

Tämä itseassa on oikeastaan ainoa osa koko fallout 4 kokemusta jossa pelaaja voi olla oikeasti paha sillä sä voit ensin hoidella ne synthit pois päiviltä ja sen jälkeen vielä sammutat virrat ihmisten satamakylästä jolloin ne sumussa vaanivat hirviöt tappaa kaikki.
Sitten voikin tyytyväisenä lähteä kotia kohti

 

[vervex]

Final Fantasy XVI (PS5)

Final Fantasy -pelit tuntuvat olevan arvostettuja, joten tuli otettua tämä testiin, kun FF-sarjan peleistä ei ole juurikaan aiempaa kokemusta (muistaakseni FF VII Remakea joskus koitin aloittaa, mutta se jäi heti alkuun kesken).

Tarina ja taistelut ovat isoja ja eeppisiä, mutta valitettavasti se ei itselleni kanna kovin pitkälle, vaikka näyttääkin hyvältä. Suurin ongelma on, että pelattavuus, tasosuunnittelu ja hahmot tuntuvat vanhanaikaisilta omaan makuun. Valitettavasti välianimaatiot eivät solju eivätkä ole pelitapahtumien jatketta, vaan välillä pidetään taukoja ja animaatiot katkeilevat omituisesti - nykyään odottaisi saumattomampaa kokemusta, kun kuitenkin selkeästi tavoitellaan elokuvamaisuutta. Kohtaukset joissa mennään välianimaatiosta toiseen ja välillä vähän aikaa ohjaillaan hahmoa ovat aina vähän tylsiä ja sitäkin enemmän, jos kohtaukset tuntuvat täytteeltä.

Pelasin ilman taistelu-helpotuksia ja taisteluissa oli ajoittain haastetta, mutta välillä tuntui liian helpolta ja osin alkoi jo puuduttaa. Loppupuolella en enää jaksanut päivittää varusteita ja vähensin potioneiden käyttöä, jolla sitten saikin kivasti enemmän haastetta.

Pelin läpäisyn jälkeen pelikello näyttää 38h eli kyllähän siihen aikaa paloi ja mielestäni tarinaa olisi voinut hyvin virtaviivaistaa. Etenkin, kun osa pääjuonen tapahtumista on sivutehtävän omaisia. Sivutehtäviä en tainnut tehdä yhtä enempää, mutta jonkin verran kiertelin kartalla taistelemassa.
Tähän ei tule palattua uudestaan, mutta toivottavasti tulevaisuudessa kiinnitetään enemmän huomiota pelimekaniikoiden ja -järjestelmien modernisointiin, niin ehkä vielä joskus joku toinen Final Fantasy tulee tarkistettua.

 

[Refloni]

The Talos Principle 2

Croteamin pulmaseikkailu The Talos Principle oli kaikkien aikojen lempipelini. Se on niin täydellinen paketti, että uutinen jatko-osasta hieman hirvitti. Liian isot odotukset johtavat karvaaseen pettymykseen, ja huono jatko-osa voi pahimmillaan pilata myös edeltäjänsä. Luotin tekijöihin mutta olin silti vähän varautunut.

Peli alkaa järkytyksellä. Yksinäisyys oli oleellinen osa ensimmäisen Talosin majesteettista tunnelmaa, mutta Talos 2 pulauttaa pelaajan kokonaiseen kaupunkiin, joka on täynnä höliseviä NPC:itä. Sidekickit papattavat korvanappiin ja somepäivitykset ovat aina napinpainalluksen päässä. Mitä tämä on?!

Se on rohkea irtiotto. Kirjoittajat ovat uskaltaneet tehdä jotain erilaista ensimmäisen pelin huimasta suosiosta huolimatta. Filosofiaa pulistaan vielä enemmän kuin ennen, mutta tällä kertaa NPC-hahmojen eikä tietokoneterminaalien kanssa. Talos 1 käsitteli tietoisuutta, vapaata tahtoa ja muita ihmisyyden ydinkysymyksiä, jatko-osa taas laajentaa aihepiiriä sosiaaliseen ja jopa poliittiseen filosofiaan. Eettisiä kysymyksiä vallasta, vastuusta ja ihmissuhteista. Kuten muutkin hyvät poliittiset pelit, Talos 2 esittelee faktat ja eri näkökulmia niihin, ja kysyy sitten mitä pelaaja itse ajattelee. Tarinassa on paljon valintoja.

Ai niin, tässähän oli se pelikin. Puzzlet ovat pitkälti samoja lasersokkeloita kuin ennen, mutta niitä on maustettu monilla uusilla elementeillä. Uusia leikkikaluja on ehkä liikaakin, koska niitä ilmestyy sellaista tahtia ettei edellisistä ehditä ottaa kaikkea irti. Vaikeustaso on pääpulmissa melko matala. Niiden lisäksi on vähän hankalammat "kadonneet puzzlet" ja oikeasti vaikeat kultapulmat, joita tarvitaan paremman lopun saavuttamiseksi. Kentistä löytyvillä työkaluilla voi skipata pari pulmaa. Näiden lisäksi on vielä piilotetut tähdet, joilla voi avata jotain salaista - en tiedä mitä, koska en keksinyt keinoa saada niitä kaikkia.

Säteet solmussa.

Kaikki varjopuolet ovat pikkunipotusta. Keskusteluanimaatio on vähän ärsyttävä, näyttää siltä kuin toinen välttelisi katsekontaktia. Viimeisellä pulma-alueella on ihan liikaa edestakaisin juoksentelua, enkä pitänyt kaikkien alueiden ulkoasusta. Pelissä on liian monta suota. Kaikki muut maisemat ovat upeaa katseltavaa ja musiikkikin on taivaallista.

Tällä hökötyksellä oli terveyspalkki, kun näin sen viimeksi Serious Sam 2:ssa.

Tarina voisi olla jostain tieteiskirjallisuuden maailmanklassikosta. Se on suurten ideoiden scifiä, joka samaan aikaan pitää jalat maassa ja esittelee täysin villejä visioita. Ja on yksi ihmisläheisimmistä ja optimistisimmista tarinoista, mitä olen koskaan nähnyt. Huikea elämys.

Croteam onnistui mahdottomassa ja teki ensimmäistä Talosia paremman pelin, ja maailmasta paremman paikan. Jokaisen ihmisen pitäisi pelata tätä. Halleluja.

Beyond a Steel Sky

Ysärin naksuseikkailu Beneath a Steel Sky on pysyvä ilmaispeli GOGissa ja Steamissa. Pelasin sen kauan sitten, kun seikkailupelit maistuivat muutenkin paremmin. Pätevä peli, vaikka sen tapahtumapaikka, dystooppinen Union City onkin kummallisen takaperoinen. Rikkaat asuvat luksuspuutarhoissaan maanpinnan tasalla ja slummit ja tehdasalueet on sijoitettu pilvenpiirtäjien huipulle. Joltakin on tainnut unohtua, että paska valuu alaspäin.

Beyond on jatko-osa, joka sijoittuu kymmenen vuotta edellispelin tapahtumien jälkeen. Union City on luonut nahkansa ja kehittynyt dystopiasta utopiaksi. Pelissä navigoidaankin byrokratian sokkeloissa eikä vältellä salaista poliisia. Pulmanratkonta perustuu pitkälti hakkerointiin, jossa voi siirrellä ohjelmointipalikoita ympäristön laitteiden välillä. Idea on ihan hyvä ja toimiikin kohtalaisesti, vaikka kankea käyttöliittymä kampittaa vähän. Peli on helppo ja jumiin jäädessä voi katsoa vinkkejä taukovalikosta. Läpipeluuopasta ei tarvita.

Ikävä kyllä peli on tylsä ja kehnosti kirjoitettu. Maailma on laimeampi versio kertaalleen Beneathissa nähdystä kaupungista, hahmot ovat tympeitä ja dialogissa on aivan liikaa turhaa paskanjauhantaa. Keskustelupuita ei tosiaankaan tee mieli koluta kokonaan. Loppupuoli sentään parantaa reilusti ja tarjoaa toimintaa ja hyviä tarinahetkiä. Parhaiden palojen säästäminen viimeiseksi parantaa pelin yleisvaikutelmaa, mutta ei muuta sitä että kaksi kolmasosaa siitä on suossa tarpomista.

 

[WalluWaan]

Talos Principle oli kyllä todella hieno kokemus ja kakkoseen pitää paneutua, kunhan Road to Gehenna pelataan läpi. Sitä ensin tosin Myst VR.

 

[Oopi]

Rainbow Billyä gamepassista kokeilin tänään. Rainbow Billy on kehitysvammainen poika joka asuu saarella kehitysvammaisine kavereineen. Rainbow Billy on aina iloinen eikä kiroile ruokapöydässä ja tuo hyvää mieltä kaikille muille, joten saarella järjestetään ilotulitus hänen kunniakseen. Siitä suuttuu lohikäärme, jota ärsyttää saaren kehareitten ällösöpöinen vammailu ja se pöllii kaikki värit pois saarelta ja maailmastakin! Rainbow Billy lähtee sitten puhuvalla veneellään etsimään keharikavereitaan ja värejä takaisin maailmaan.

Pelissä vähän hypitään, ratkotaan kevyitä puzzleja ja vuoropohjaisella mekaniikalla yritetään saada kerättyä kaverit takaisin. Kai tämä täytyy läpi pelata ennen kuin poistuu gamepassista, jos ei kauhean pitkä ole. Internetin arvosteluissa arvosanat kasin pinnassa. Ehkä lapsille voisi sopia, mutta pelissä on aika paljon englanninkielistä tekstiä.

 

[Jumi]

Alina of the Arena (PC ja konsolit)

Rogue-lite deckbuilder kuten Slay the Spire ja Monster Train. Mukavaa ja kiireetöntä pelaamista.

Suosittelen 4/5.

 

[arcane]

Black Mesa (PC)

Näin remakejen aikakaudella ehkä vähän huvittavaa että tästä pyydetään 15 euroa ku samaan aikaan millon mistäkin kötöstys "reteksturoinnista" pyydetään paljon isompaa hintaa. Sen verran hyvä tuotos, että en kyl tiä jaksaisinko innostua yhtään jos nyt Valve ilmottais että uudelle sourcelle tulee HL remake.

No enpä tiiä, minulla on täysin päinvastainen kokemus. Täysin amatöörimainen kötöstys rakennettu Half-Lifen päälle, ja en ole ihan varma jaksanko loppuun asti varsinkin jos Xeniä on pitkitetty moneen tuntiin. Pyssyttely tavallaan toimii ihan hyvin, ja positiivisesti ainakin ihmisvihollisten bulletspongemaisuudesta on päästy eroon.

Tuo Source-moottori vaan saa kaiken tuntumaan täysin tunnottomalta ja painottomalta. Ragdollit lentelee miten sattuu niin kuin koko maailma olisi öljyttyä jäätä. Sekä uudet bullsquidit että vortigauntit ovat aivan pilalla, epämääräisiä möhkäleitä. Efektejä ei edes huomaa, ja originaalit suorastaan brutaalit ääniefektit on korvattu melko tunnottomalla lussulla. Vortigauntit ääntelevät lastenohjelmamaista aliendialogia vähän samantapaisella äänellä kuin HL2ssa. Erityisesti äänitasapaino on ihan päin helvettiä, sain veivata musiikin 40% kun joku rokkistara on päättänyt että täysin sopimaton kitaranvinguttelu ja pianonpimputtelu hukuttaa kaiken alleen.

Anteeksiantamattomin muutos on se, että tuo laboratoriokompleksi on nyt säkkipimeä, ja käytännössä joka paikassa on pakko pitää taskulamppua päällä. Juuri tämä onkin se mistä Half-Life muistetaan, että pimeässä käytävässä tähtäilet sotilasta, jota et erota kuin sen omasta suuliekistä. Tämä taskulamppuräiske saa minut näkemään punaista ihan välittömästi, eikä pelaamisesta tule mitään keskellä päivää ellei näytön kirkkautta ala nostamaan reilusti.

Onhan ne grafiikat "hienot", mutta ei se tästä parempaa peliä tee missään määrin. Ihmiset tuntuvat tyytyvän aika vähään, kunhan ulkokuori näyttää hyvältä. Pelasin tässä kuitenkin juuri ennen tätä läpi Half-Life Uplink, Half-Life, Half-Life: Opposing Force ja Half-Life: Blue Shiftin, ja vain Blue Shiftin kohdalla koin samaa ankeuden fiilistä kun tässä Black Mesassa. Onhan tätä varmasti rakkaudella väännetty ja ihan hieno suoritus saada fanituotos tälle tasolle, mutta itelle jää aika lattea fiilis.

 

[Raxama]

Persona 5 Royal (PC)

Ja loppupeleissä kaikki kulminoituu siihen, että ne animehahmot alkaa tuntumaan kavereilta ja täyttämään sosiaalista tarvetta melkein oikeassakin elämässä Deittailupuoli menee ehkä vähän parodian puolelle kun minulla oli lopussa muistaakseni yhdeksän rinnakkaista "tyttöystävää" joista sitten piti valita kenen kanssa viettää mitäkin joulua tai Valentine's daytä. Ehkä nämä oli niitä kohtia joissa alkoi jo hieman huomaamaan että ei orastavan setämiesikäisenä ole täysin pelin alkuperäistä kohderyhmää, mutta ei se mitään. Erinomainen, intohimolla ja osaamisella tehty kokonaisuus joka herättää mielenkiinnon Persona 6:een (ja ehkä myös joltain osin sarjan muiden osien uusversioihin, tai saman firman muihin peleihin).
9/10

Kannattaa napata vaikka Steamin joulualeista sit Persona 4 Golden perään. Vaikka se onkin pelimekaniikoiltansa aika paljon vanhemman tuntunen ja ite luolastot on satunnaisesti generoituja käytäviä pitkälti, voittaa se omissa kirjoissa kirkkaasti vitosen hahmojensa puolesta. Se on kaikenlisäks vielä ylipäätään hyvin kirjotettu murhamysteeri siinä mielessä et se ei varsinaisesti kuseta sua missään välissä, vaan annetuilla tiedoilla voi päätellä jo etukäteen mikä on homman nimi. Tai no oikeastaan se jossain vaiheessa jopa vaatiikin sitä. Normihintana tolla on 20€ toisaalta ja oon ite kokenu et se oli jokasen pennin arvonen kuitenkin, on tollakin mittaa se 60-70h kuitenkin.

Kolmonen on sit taas astetta askeettisempi ja melkeen odottelisin ensi vuonna tulevaa remakea siitä. En tiiä korjaavatko siinä sen perustavanlaatusen ongelman et sen pelin pääruoka on reilut 250 kerrosta satunnaisesti generoitua luolastoa välibosseineen ja välissä sit tarinaa yms, mutta se jää sit nähtäväks. Toi on sinällänsä vähän ikävä kun toi vitonen teki aikamoisen loikan noitten luolastojen osalta niin se on vähän nihkee mennä takasinpäin, mutta ite koin että nelosen tarina ja hahmot kanto kyllä sen ihan maaliviivalle asti kuitenkin. Tosin varotuksena nyt etukäteen et nelosessa taitaa olla sarjan pisin alkututoriaali jossa ei varsinaisesti mitään tapahdu, ja jos se vitosessakin jo meinas olla liikaa niin se on varmaan ton kanssa sit aikamoista tervanjuontia.

Jos taas sit enemmän kiinnostaa jättää toi koulusimulaattori välistä ja keskittyä siihen ite pelaamiseen niin samalta lafkalta löytyy Shin Megami Tensei-sarja josta toi Persona on oikeastaan spinoffi. Hankalana puolena se et ainoastaan kolmonen (eli Nocturne) on saatavilla PC:lle, Nelonen on 3DS:llä jumissa ja vitonen Switchin yksinoikeus, mut omissa kirjoissa toi kolmonen on ehkä se tasapainosin paketti. Steamista löytyy sen HD Remaster, kaiketi ollu ihan ok aleissa aikojen saatossa. PC porttaus aika paska, siihen saa modaamalla 60fps tuen kyllä mut vaatii tosiaan rassaamista. Omissa kirjoissa kuitenkin Press Turn joka on SMT käytössä on toistaseks ollu se paras vuoropohjanen systeemi näissä japsiropeissa. Tarinaa noissa on aina aika laihasti tarjolla et pääpaino on tosiaan siinä ite pelaamisessa, varsinkin kolmosen kohdalla. Digital Devil Sagat on kanssa ihan katsastamisen arvosia jos haluaa vähän tarinaakin siihen kylkeen, mut ne on PS2 pelejä ja vaatii sit jo emulaattoria.

 

[Nathorr]

Tell Me Why

Joskus ilmaiseksi Steamissa saatu Dontnodin tarinapeli Life is Strange -tyyliin. Peli oli itseasiassa tosi hyvä. Hahmot oli hyviä, juoni oli mielenkiintoinen, maailma oli kaunis ja se käsittelee vaikeitakin aiheita transsukupuolisuudesta itsetuhoisuuteen ja perheväkivaltaan. En vaan enää oikein tunnu tykkäävän tämmösistä interaktiivisista peleistä, joissa itse pelattavaa on vähän. Tavallaan oli kivaa kun pelasi, mutta toisaalta odotin enemmän pelin loppumista. Aikaa pelaamiselle on aina aika vähän ja haluan mielummin oikeasti pelata. Noh, eipä tuo montaa tuntia kestänyt. Life is Strange -faneille ehdoton suositus, mutta itse tuskin tulen viimeisintä LiS-versiota hetkeen ostamaan. 4/5.

 

[arcane]

No enpä tiiä, minulla on täysin päinvastainen kokemus. Täysin amatöörimainen kötöstys rakennettu Half-Lifen päälle, ja en ole ihan varma jaksanko loppuun asti varsinkin jos Xeniä on pitkitetty moneen tuntiin. Pyssyttely tavallaan toimii ihan hyvin, ja positiivisesti ainakin ihmisvihollisten bulletspongemaisuudesta on päästy eroon.

Tuo Source-moottori vaan saa kaiken tuntumaan täysin tunnottomalta ja painottomalta. Ragdollit lentelee miten sattuu niin kuin koko maailma olisi öljyttyä jäätä. Sekä uudet bullsquidit että vortigauntit ovat aivan pilalla, epämääräisiä möhkäleitä. Efektejä ei edes huomaa, ja originaalit suorastaan brutaalit ääniefektit on korvattu melko tunnottomalla lussulla. Vortigauntit ääntelevät lastenohjelmamaista aliendialogia vähän samantapaisella äänellä kuin HL2ssa. Erityisesti äänitasapaino on ihan päin helvettiä, sain veivata musiikin 40% kun joku rokkistara on päättänyt että täysin sopimaton kitaranvinguttelu ja pianonpimputtelu hukuttaa kaiken alleen.

Anteeksiantamattomin muutos on se, että tuo laboratoriokompleksi on nyt säkkipimeä, ja käytännössä joka paikassa on pakko pitää taskulamppua päällä. Juuri tämä onkin se mistä Half-Life muistetaan, että pimeässä käytävässä tähtäilet sotilasta, jota et erota kuin sen omasta suuliekistä. Tämä taskulamppuräiske saa minut näkemään punaista ihan välittömästi, eikä pelaamisesta tule mitään keskellä päivää ellei näytön kirkkautta ala nostamaan reilusti.

Onhan ne grafiikat "hienot", mutta ei se tästä parempaa peliä tee missään määrin. Ihmiset tuntuvat tyytyvän aika vähään, kunhan ulkokuori näyttää hyvältä. Pelasin tässä kuitenkin juuri ennen tätä läpi Half-Life Uplink, Half-Life, Half-Life: Opposing Force ja Half-Life: Blue Shiftin, ja vain Blue Shiftin kohdalla koin samaa ankeuden fiilistä kun tässä Black Mesassa. Onhan tätä varmasti rakkaudella väännetty ja ihan hieno suoritus saada fanituotos tälle tasolle, mutta itelle jää aika lattea fiilis.

...ylempää kirjoittaessani en ollut Black Mesassa ehtinyt Xeniin asti.

En ole ehkä hetkeen pelannut yököttävämpää tasohyppelyä ja yksinkertaisesti ärsyttävän pitkitettyä paskaa kuin tämä uusi Xen. Onhan se alkuperäinenkin ihan hirveä, mutta siinä oli noin 2 tuntia vähemmän todella typeriä sähköjohtopuzzleja ja first person tasopompintaa. En tiedä mitä tekijät ovat tämän kanssa ajatelleet, koska tämä ei missään määrin ainakaan paranna alkuperäisen laatua. Vertaisin tätä Halo 3 Cortana-tasoon yököttävyydessään ja turhassa pitkittämisessä Halon Libraryyn, siis aivan loistava yhdistelmä kyseisen pelisarjan kahta vihatuinta tasoa.

Tänne asti tuo Mesa oli vielä jotenkin keskinkertaista räiskettä, loppu menee kyllä täysin hampaat irvessä. Luulin että olisi ohi jo, niin youtube-videosta kurkkasin että vielä olisi jopa tunti jäljellä.

 

[DjSunki]

Itselle Black Mesa taas maistui alusta loppuun erinomaisesti. Jo aikanaan early versioista aloittaneena ollut hieno seurata projektin eri vaiheita, ja mikä lopputulos saavutettiin. Omissa kirjoissa mestariteos ja vaikka alkuperäinen on hyvä, tämä vetää kaikessa paremmaksi.

 

[perato]

...ylempää kirjoittaessani en ollut Black Mesassa ehtinyt Xeniin asti.

En ole ehkä hetkeen pelannut yököttävämpää tasohyppelyä ja yksinkertaisesti ärsyttävän pitkitettyä paskaa kuin tämä uusi Xen. Onhan se alkuperäinenkin ihan hirveä, mutta siinä oli noin 2 tuntia vähemmän todella typeriä sähköjohtopuzzleja ja first person tasopompintaa. En tiedä mitä tekijät ovat tämän kanssa ajatelleet, koska tämä ei missään määrin ainakaan paranna alkuperäisen laatua. Vertaisin tätä Halo 3 Cortana-tasoon yököttävyydessään ja turhassa pitkittämisessä Halon Libraryyn, siis aivan loistava yhdistelmä kyseisen pelisarjan kahta vihatuinta tasoa.

Tänne asti tuo Mesa oli vielä jotenkin keskinkertaista räiskettä, loppu menee kyllä täysin hampaat irvessä. Luulin että olisi ohi jo, niin youtube-videosta kurkkasin että vielä olisi jopa tunti jäljellä.

Joo, meinasi kyllä tossa Xenissä vähän usko mennä, että tääkö jatkuu vielä näin pitkään... Ei kyl antanut mitään tolle pelille ja jätän kyl ihan suosiolla pelaamatta jos tuohon joskus palaan.

 

[arcane]

Taiji (PC)

Jos pidät The Witnessista, ja samantyylinen peli kelpaisi 2D-seikkailuna, niin pelaa Taiji. Viivapuzzlenäyttöjen sijaan peli on täynnä näyttöjä, joissa napit voi kytkeä vaalealle tai tummalle, ja erilaisia sääntöjä noudattaen pitäisi sitten syöttää oikea vastaus.

Samantyylisiä puzzleja on, jossa ratkaisua pitää etsiä näyttötaulujen sisällön lisäksi myös ympäristöstä. 3 tuntia olen hakannut päätä seinään, ja 2/9 isoista alueista ratkaistu. Kaksi muuta ovat viimeisessä puzzlessa jumissa, kun en ole vielä hoksannut mitä niissä haetaan. On ollut ahaa-elämyksiä ja hetkittäistä epäuskoa.

Hyvä puzzlepeli

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit osa 36. Tällä kertaa kaikki oli aika hyviä.

Turnip Boy Commits Tax Evasion

Kevyt zeldailu äidin kasvimaalla. Tekopirteällä maailmalla on sarkastinen huumorintaju ja pari synkempää sivujuonnetta. Pelin touhuaa läpi kahdessa tunnissa, sivujuttuihin voi mennä kolmas. Oikea loppu on näkemisen arvoinen, joten sen avaavat keräilyesineet kannattaa käydä napsimassa. Peli avittaa siinä.

Turnip Boy on niin sanottu huumoripeli. Vitsejä on paljon mutta ne ovat, sanoisinko, kulttuurisidonnaisia. Jos meemihuumori ja animeviittaukset aiheuttavat hampaiden kiristelyä, sitä tekee tämä pelikin.

Sable

Selvästi Dyyni-vaikutteinen tutkimusmatkailupeli. Pelaaja on teknobeduiinien ammatinvalintakoetta suorittava nuorukainen, jonka hommana olisi lähteä maailmalle ja hankkia jostain haluamaansa työtä edustava naamari. Kotileiriin voi palata päättämään pelin koska haluaa, kunhan ainakin yksi maski on taskussa. Pelistä saa luonnollisesti eniten irti jos tutkii kaikki paikat, hankkii mahdollisimman monta maskia ja tekee valinnankin ajatuksella. Ja jos välttämättä haluaa kerätä joka ikisen perhosen ja onkia kaikki kalat, siihenkin löytyy sivutehtävä.

Simppeli cel-sheidattu grafiikka näyttää siltä kuin tekstuurit olisivat unohtuneet pelistä kokonaan. Taidetyyli näytti kuvissa rumalta ja alkeelliselta, mutta onkin liikkeessä yllättävän nättiä. Tulee mieleen joku ranskalainen tieteissarjakuva. Joka tapauksessa Sable on ulkonäköönsä nähden aivan liian raskas. RTX-kortillakin framet tippuivat pariinkymppiin monimutkaisissa ympäristöissä, vaikka tämännäköisen teoksen luulisi pyörähtävän puhelimellakin. Kai cel-shading sitten vain syö tehoja.

Prön prön.

Liikkumiseen on panostettu. Pelissä voi kiipeillä, liitää ja ajaa leijupyörällä. Nintendollehan ei PC-pelaajan raha kelpaa, mutta sen perusteella mitä olen Breath of the Wildista nähnyt, Sable ottaa siitä runsaasti vaikutteita. Taistelua ei tosin ole eikä muitakaan tapoja kuolla. Pelaaminen on tasohyppelyä, pulmanratkontaa ja sitä tutkimusmatkailua. Monesti tuli sellainen "Jestas, mitä tuolla on?! Tuonne on päästävä!" -tunne kun horisontissa näkyi jotain ihmeellistä.

Sablen serkut ovat yleensä sanattomia. Juuri tällaisissa peleissä tarina on tapana kertoa symboleilla ja viittauksilla, ja joku apina aivan taatusti ehdotti sitä pelin design-palavereissa. Sablella on onneksi paljon asiaa ihan tekstimuodossa. Dialogia ei ole ääninäytelty, mutta sitä on runsaasti ja se on kohtalaisen persoonallista.

Myös saavutuksia riittää eivätkä ne jää huomaamatta. Epicin "turpa kiinni" -säädintä tarvittiin taas, mutta nyt selvisi ettei se tallennu pelikertojen välillä. Asetuksen joutuu napsauttamaan joka kerta uudestaan päälle, muuten aavikon hiljaisuuden täyttää jatkuva saavutusilmoitusten kilinä.

Train Valley 2

Koukuttava logistiikkapuzzle. Ympäri maastoa on ripoteltu tehtaita, jotka tuottavat kiviä ja keppejä ja kehittävät niistä mikroprosessoreja. Pelaajan on vedettävä ratakiskot laitosten välille, lähetettävä junia tehtaasta toiseen ja toivoa ettei haavereita satu. Kolarien välttely kuulostaa helpolta, mutta kun joutuu jonglööraamaan vaikka viittä eri paikkoihin puksuttavaa junaa samaan aikaan, yksikin väärään asentoon unohtunut vaihde aiheuttaa hetkessä katastrofin. Kentät ovat lyhyitä rykäyksiä, vartista puoleen tuntiin. Jokaisen kentän jälkeen iskee voimakas himo pelata vielä seuraava.

Vaihteiden managerointi käsin muuttuu puuduttavaksi, kun rataverkostot kasvavat. Jossain vaiheessa toivoin että junalle voisi vain asettaa määränpään ja se navigoisi sinne omin toimin, kunhan vain reitti löytyisi. Peli on muutenkin melko hankala alun jälkeen, ja kenttiin ilmestyy hauskoja mutta kieroja erikoisominaisuuksia. Yhdessä kentässä radat on rakennettava purkautuvan tulivuoren ympärille, toisessa omat tuotantoketjut eivät saa häiritä kartan halki kolkuttavaa Tylypahkan pikajunaa. Rataverkkojen optimointi on haastavaa, mutta myös uskomattoman tyydyttävää onnistuessaan. Toisaalta pienenkin mokan jälkeen sormi hakeutuu restart-napille melkein itsestään. Ne viisi tähteähän on kerättävä joka kentästä! Vaikka sitten yhteen kenttään olisi kulutettava monta tuntia. Peli on niin addiktiivinen, että se aiheutti pitkästä aikaa konkreettisen tetris-efektin. Junat vilisevät silmissäni edelleen.

Umpisolmu Etelänavalla.

Täydellisyyden tavoittelu pidentää peliaikaa reilusti. Pelissä on 50 kenttää ja sain upotettua niihin yhtä monta tuntia.

Lisäosissa olisi 258 kenttää lisää.

Ehkä ostankin niillä rahoilla jotain vähemmän koukuttavaa. Vaikka fentanyyliä.

 

[Jumi]

Against the Storm

Dark fantasy city builder. Julkaistiin pari päivää sitten GamePassissa ja graafinen ilme herätti mielenkiinnon niin päätin kokeilla. En pelaa normaalisti tälläisiä pelejä, niin en tiedä kuinka hyvä tämä on genressään. Cities Skylines 2:sta ja SteamWorld Buildia jaksoin 5 minuuttia, eli en edes ole niitä pelannut, mutta tämä alkoi kiinnostaa nopeasti. Ehkä se johtui tutoriaalista joka ei aikaile?

Yritin innostua vuosi sitten Settlers-sarjasta, mutta niitä jaksoin vain pari tuntia. Tämä sen sijaan tuntuu laajalta ja monipuoliselta Ubisoftin yksinkertaisiin tikku-ukko Settlerseihin verrattuna, vaikka ovatkin vähän erilaisia pelejä.

PC GamePass versiossa on näin julkaisun alla paha pilvitallennusbugi, joka saattaa käynnistyksen yhteydessä aloittaa aina pelin alusta tuhoten vanhan tallennuksen! Tuo tapahtui minullekin, mutta onneksi savet & profiiili löytyy silti toisesta hakemistosta:
Pelin käyttämä tallennushakemisto joka tuhoutuu(ylikirjoittaa itsensä ja peli alkaa alusta):

C:\Users\username\AppData\LocalLow\Eremite Games\Against the Storm

"Varakopio" hakemisto, jonka voi kopioida pelin käyttämään hakemistoon:

C:\Users\username\AppData\Local\Packages\HoodedHorse.AgainsttheStorm_znaey1dw2bdpr\SystemAppData\xgs\000901FE0ABEEB0C_0000000000000000000000007C33F622

 

[Theory]

The Evil Within
Erittäin hyvä kauhueepos, vaikka nyt ei varsinaisesti ollut missään välissä pelottava. Aina pitänyt resident evil tyylisistä peleistä, joissa se kauhu yleensä perustuu siihen, että luodit ovat niin harvinaisia, että pelko tulee lähinnä siitä osuuko viholliseen. Ilman sitä rajoitetta peli usein tuntuu mekaaniselta suoritteelta ja siihen asennoituu kepeämmin.

Aina pitänyt myös sellaisesta metagamesta, että pitää miettiä koko ajan miten encounterin pystyy hoitamaan mahdollisimman optimaalisesti seuraavia koettelemuksia silmällä pitäen.

Yritin ladata netistä valmiin save gamen, jolla unlockata nightmare vaikeusasteen pelaamatta peliä läpi ensin jollain muulla vaikeusasteella, mutta meni lopulta turhaksi säätämiseksi game passin kanssa, joka aina ylikirjoitti pilvestä sen manuaalisesti syötetyn pelitallenteen, joten pelasin sillä mitä oli tarjolla oletuksena, eli survivorilla, joka tuntui koko ajan liian helpolta. Mulla jäi lopussa magnum kokonaan käyttämättä kun olin säästellyt sitä viimeiseen bossiin, joka lopulta hoitui ihan muilla aseilla. Tuhlasin monta kertaa valtaosan panoksista bossiin, jolla oli joku sneaky mekaniikka, mutta ei tuolla vaikeusasteella haitannut ollenkaan.

Pidin kuitenkin lopulta kyllä paljon pelistä ja oli intensiiviset 11h, joka on tämän kaltaiselle pelille melkein optimaalinen mitta. Tämä on Bethesdan tytäryhtiön tekemä vuonna 2014, mutta silti combat on kolme kertaa mielekkäämpää kuin Starfieldissä 2023. Jotenkin se, ettei tunnu siltä, että pahviukkoja ampuisi ja koko peli olisi pelkkää teennäistä vahinkomekaniikan laskutaulukkoa kunnes se "viimeinen pisara" heittää starfieldissa epäonnisen avaruusrosmon johonkin ragdoll-limboon. Ehkä silläkin on alitajuisesti merkitystä, että jokainen panos, siis ainakin lähtökohtaisesti, on tärkeä.

Vähän hampaita irvistellen pelasin dlc:tkin, vaikka vihaan hiiviskelyä enemmän kuin järkevää olisi. Erittäin epätasaisia teoksia. Audiovisuaalisesta puolesta ja kenttäsuunnittelusta plussaa, mutta monta ihmeellistä ratkaisua (esim. pitää tehdä kolme kertaa sneak kill yhdelle riivatulle kollegalle ja kohtauksen mekaniikka on sitä tasoa, ettei ikinä sellaisenaan pääsisi sellaisenaan muuhun kuin lisäosaan). Lisäksi juoni oli hyvä sellaisenaan varsinaisessa pelissä, mutta dlc:t tavallaan paljastivat kuinka äärimmäisen pinnallinen, tai ennemmin epäsyvällinen jos niin voi sanoa, juoni lopulta oli. Täysin oikea ratkaisu tuolla materiaalilla ja maailmanrakennuksella jättää peruspelissä kokonaisjuoni hieman hämärän peittoon.

The Evil Within 2
En muista koska olisin pettynyt näin pahasti pelin jatko-osaan. Surkeita ratkaisuja ja väkisin ympätty open-world tekee nykymittapuulla pelin äärimmäisen vanhanaikaiseksi. Ykkösosassa oli dialogi täysin skriptattu ennalta ja nyt kakkososassa on roolipelimäistä jutustelua, joka aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. En ole pelannut peliä muutamaa tuntia pidemmälle, mutta mun osalta taisi olla siinä. Ihmettelin ykkösosan jälkeen kuinka tälle ei ole tehty kolmatta osaa, mutta nyt tajuan täysin. Tavallaan pilasivat ja vesittivät sen uniikkiuden mikä oli ensimmäisessä pelissä. Päähenkilöä piti samalla tyhmentää, että saivat edes perusteltua pelin olemassaolon.

Disclaimer jatko-osaan viitaten, etten yleensäkään pidä open-world peleistä, joten värittää omaa mielipidettä tarjotusta ratkaisusta.

EDIT: Kummatkin löytyy Game Passista ja voin melkein varauksetta suositella ensimmäistä osaa, joka muistuttaa osittain erehdyttävästi TLOU:ta (piti oikein tarkistaa kumpi teki pelinsä ensin ja tlou oli vuotta aikaisemmin).

 

[masax]

Rage 2 hyytyi loppusuoralle, ne kolmen eri tyypin tehtävät tehty, ja vielä olis huipennus, mutta siirryimpä siitä bioshock infiniteen. Bioshockitkin jääneet aikanaan välistä, jotenkin että ei sitä sellaista puuduttavaa avaruus-scifiä jaksa, mutta ne taisikin olla system shock, kun tämä bioshock ei ole sinne päinkään mitä siitä oletti. Tosi kivaa puoliaivotonta räiskintää, ja Elizabeth ehdottomasti yksi parhaista sivuhahmoista peleissä mitä ikinä. Vähän harvemmin saisi vaan kolikoita löytää. Ensin ihan cool efekti, kun sen kolikon heittää, mutta kun sadaskolmaskynneneskahdeksas, niin voisi joskus jättää väliinkin.

Eihän tässäkään tarina mitenkään mieleen jää, muuta kun että se Elizabeth pelastettiin, ja liukumäet paikkojen välillä vähän ärsyttäviä, kun tykkäisi enemmän hahmottaa karttaa kokonaisuudessaan, ja ne sekoitaa sen pakan ihan kokonaan. Muuten aivan huippupeli, tällainen pitää aivottoman ampuilupelin ollakin.

 

[Theory]

Rage 2 hyytyi loppusuoralle, ne kolmen eri tyypin tehtävät tehty, ja vielä olis huipennus, mutta siirryimpä siitä bioshock infiniteen. Bioshockitkin jääneet aikanaan välistä, jotenkin että ei sitä sellaista puuduttavaa avaruus-scifiä jaksa, mutta ne taisikin olla system shock, kun tämä bioshock ei ole sinne päinkään mitä siitä oletti. Tosi kivaa puoliaivotonta räiskintää, ja Elizabeth ehdottomasti yksi parhaista sivuhahmoista peleissä mitä ikinä. Vähän harvemmin saisi vaan kolikoita löytää. Ensin ihan cool efekti, kun sen kolikon heittää, mutta kun sadaskolmaskynneneskahdeksas, niin voisi joskus jättää väliinkin.

Eihän tässäkään tarina mitenkään mieleen jää, muuta kun että se Elizabeth pelastettiin, ja liukumäet paikkojen välillä vähän ärsyttäviä, kun tykkäisi enemmän hahmottaa karttaa kokonaisuudessaan, ja ne sekoitaa sen pakan ihan kokonaan. Muuten aivan huippupeli, tällainen pitää aivottoman ampuilupelin ollakin.

Tuo oli kyllä loistava silloin pelattuna ainakin ja tämä sellaisen ihmisen sanomana, joka on yrittänyt pelata monta kertaa bioshockin ykkös- ja kakkososaa, koska ne on niin universaalisesti pidettyjä, mutta puhku loppuu aina ennen loppua (odottelen jos joskus saisi pelattua vr-versiona ne). Infinite sen sijaan oli huippumoderni varsinkin ikäisekseen ja muutenkin mukaansatempaava. Kuuluu itsellä sarjaan pelejä, jotka ovat käsittämättömästi aliarvostettuja suhteessa kuinka viihdyttävä itse peli on. Latasin pari kuukautta sitten steamista tuon josko olisi vieläkin yhtä hyvä, mutta en ole saanut aikaiseksi läpipeluun aloitusta.

 

[tjkoo]

A Plague tale: Requiem

Pelasin sen ensimmäisen osan, eli Innocencen xbox one x:llä joitain vuosia sitten, ja jo silloin tuli mieleen että miksei tämmöisestä Asobo studion mestariteoksesta ole puhuttu yhtään mitään missään sen enempää. Game passissa oli sekin, en olisi muuten varmaan ikinä löytänyt.. No kuitenkin, viime syksynä julkaistiin jatko-osa Requiem, mutta koska motivaatio oli muutenkin aika nolla ja ei ollut oikein rautaa niin aloittaminen viivästyi. Nyt sitten kuitenkin 4K:na 4070ti/43" tuli kokeiltua tämä uusi loppuun asti.

Ei minulla sinänsä ole tästä sen ihmeempiä mietteitä.. Helvetin upea peli, grafiikat mielettömän hienoja. Kyseessä on siis tarinavetoinen putkijuoksu mikä vaatii välillä vähän nokkeluutta, mutta googleen tms ei tarvinnut oikeastaan kertaakaan turvautua. Suosittelen vahvasti, alku tuntui hieman kankealta mutta kyllä se siitä sitten lähtee tunnin tai parin päästä viimeistään. 5/5 ja ilmeisesti kolmas osa on tulossa.

Vahva suositus etenkin jos omaa gamepassin ja/tai on pelannut ekaa osaa. Se eka osa luo tarinalle pohjaa mutta ei ehkä välttämätön, sitä ei näköjään ole enää gamepassissa.

Viitteellisesti tulee tästä mieleen Kingdom Come Deliverance, Sniper 5 ja jokin muu lempipeli.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Jumi]

Against the Storm

Dark fantasy city builder. Julkaistiin pari päivää sitten GamePassissa ja graafinen ilme herätti mielenkiinnon niin päätin kokeilla. En pelaa normaalisti tälläisiä pelejä, niin en tiedä kuinka hyvä tämä on genressään. Cities Skylines 2:sta ja SteamWorld Buildia jaksoin 5 minuuttia, eli en edes ole niitä pelannut, mutta tämä alkoi kiinnostaa nopeasti. Ehkä se johtui tutoriaalista joka ei aikaile?

Yritin innostua vuosi sitten Settlers-sarjasta, mutta niitä jaksoin vain pari tuntia. Tämä sen sijaan tuntuu laajalta ja monipuoliselta Ubisoftin yksinkertaisiin tikku-ukko Settlerseihin verrattuna, vaikka ovatkin vähän erilaisia pelejä.

PC GamePass versiossa on näin julkaisun alla paha pilvitallennusbugi, joka saattaa käynnistyksen yhteydessä aloittaa aina pelin alusta tuhoten vanhan tallennuksen! Tuo tapahtui minullekin, mutta onneksi savet & profiiili löytyy silti toisesta hakemistosta:
Pelin käyttämä tallennushakemisto joka tuhoutuu(ylikirjoittaa itsensä ja peli alkaa alusta):

C:\Users\username\AppData\LocalLow\Eremite Games\Against the Storm

"Varakopio" hakemisto, jonka voi kopioida pelin käyttämään hakemistoon:

C:\Users\username\AppData\Local\Packages\HoodedHorse.AgainsttheStorm_znaey1dw2bdpr\SystemAppData\xgs\000901FE0ABEEB0C_0000000000000000000000007C33F622

EISSSSSSSS!!1 Nyt on pakko päivittää arvostelua.

Ensinnäkin peli lainaa ja tekee paremmin asioita jotka tekivät Civ4 & Civ5:sta mulle yli 1000h legendaarisia pelejä. Civilizationeissa oli aina parasta uuden pelin aloitus, tutkimusmatkailu, päätöksien pohtiminen, jne. Tämä peli tiivistää normaalin 10-20h Civ-kierroksen kolmeen tuntiin, ja tässä tehdään vasta yksi kaupunki maailman kartalle! "Oi joi! Mitähän kaikkea tämä peli vielä tarjoaakaan?"

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämä peli ei vittu käynnisty enää! Latasin pelin siis PC Game Passista jolla on omat pilvipalvelujutut sun muut. Ensin meni save gamet bugin takia, jotka löytyi silti pilvipalveluhakemistosta omalta koneelta ja sain ne pelastettua käsin. Pelasin pari päivää innoissaan, kunnes tuli vastaan infinite cloud sync -bugi! Nyt ei peli käynnisty ollenkaan! Aivan saateri kestämätöntä, käyn kohta piraattisivut läpi

 

[timppeli]

EISSSSSSSS!!1 Nyt on pakko päivittää arvostelua.

Ensinnäkin peli lainaa ja tekee paremmin asioita jotka tekivät Civ4 & Civ5:sta mulle yli 1000h legendaarisia pelejä. Civilizationeissa oli aina parasta uuden pelin aloitus, tutkimusmatkailu, päätöksien pohtiminen, jne. Tämä peli tiivistää normaalin 10-20h Civ-kierroksen kolmeen tuntiin, ja tässä tehdään vasta yksi kaupunki maailman kartalle! "Oi joi! Mitähän kaikkea tämä peli vielä tarjoaakaan?"

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämä peli ei vittu käynnisty enää! Latasin pelin siis PC Game Passista jolla on omat pilvipalvelujutut sun muut. Ensin meni save gamet bugin takia, jotka löytyi silti pilvipalveluhakemistosta omalta koneelta ja sain ne pelastettua käsin. Pelasin pari päivää innoissaan, kunnes tuli vastaan infinite cloud sync -bugi! Nyt ei peli käynnisty ollenkaan! Aivan saateri kestämätöntä, käyn kohta piraattisivut läpi

En ole vielä pelannut mutta ostin tuon pelin GOG.com:sta. Siellä on ainakin se hyvä puoli ettei ole pakko käyttää launcher clienttia, cloud saveja tms. jos ei halua. Voi imuttaa vaikka selaimella pelin Windows-asennuspaketin, asentaa sen ja pelata, ihan ilman mitään ylimääräisiä clientteja tai vaatimuksia loggautua nettiin peliä pelatakseen jne. Pelata PC-pelejä siten kuten niitä on pelattu jo ammoisista ajoista lähtien kun roomalaiset taistelivat dinosauruksia vastaan.

Eli kuvittelisin tuon bugin olevan joku MS Store-versioon liittyvä bugi, ei sellainen joka vaikuttaa kaikkiin versioihin. Ainakaan en GOG-version keskustelupalstalla näe valitusta tuollaisesta bugista.

EDIT: Jaahas, no totesithan sinäkin alkuperäisessä viestissä että tuo on GamePass-version bugi... No, oletan että korjaus tullee pian.

Against the Storm, page 1 - Forum - GOG.com

Download the best games on Windows & Mac. A vast selection of titles, DRM-free, with free goodies, and lots of pure customer love.

www.gog.com

DRM-freeeeedoooooom!

 

[perato]

Assassin's Creed (PC)
Kyllä, se ensimmäinen.

Assassin's Creed 2 (PC)
Tämä kyllä nyt yllätti miten paljon viimeistellymmältä tämä tuntui verrattuna tuohon ykköseen.

Assassin's Creed: Brotherhood (PC)
Ei ehkä ihan niin hyvä kuin muistin, mutta erityisesti nyt huomaa kuinka paljon hiotumpi idealtaan tämä on kuin kaksi edellistä.

Sarjan neljäs osa
Assassin's Creed: Revelations (PC)
Kaiken kaikkiaan aika vähän uutta tässä kuitenkaan on, "sitä samaa vähän hiotumpana".

Assassin's Creed III (PC)
Desmondin tarinan päätös. Edelliseen osaan verrattuna tässä on jo merkittävästi uudistuksia mutta toisaalta sitten paljon bugisempana. Tähän mennessä ongelmallisin peli ollut pelata.

Assassin's Creed IV: Black Flag (PC)
Ykkösen jälkeen se omaan makuun huonoin AC. Millään tavalla ei vie tuota itse AC:n perusmekaniikkaa eteen päin, kaikki on nähty edellisistä peleistä. Jopa laivastotaistelu oli mielekkäämpää kolmosessa kuin tässä. Kaikessa kuitenkin paistaa 'leikkaa ja liimaa' ja muutenkin fiilis, että tämä on halvalla tehty spin-off eikä täysverinen jatko-osa.

Assassin's Creed: Rogue (PC)
Kokonaisuutena kuitenkin jotenkin mieluisampi itelle kuin tuo Black Flag, ehkä juurikin sen takia, että laivastotaistelu on jouhevampaa, tekeminen vähän monipuolisempaa ja paikat on karvan verran parempia kuin satunnaiset saaret Black Flagissa.

Assassin's Creed: Unity (PC)
Sarjan kahdeksas osa ja paluu juurille. Tällä kertaa paikkana Pariisi ja miten upea se onkaan. Kaikkien noiden puskissa juoksenteluiden ja merien jälkeen on mukava palata takaisin hyvin tehtyyn mielenkiintoiseen kaupunkiin ja onhan tämä selkeä upgrade monin puolin. Pelillisesti otetaan monia harppauksia eteen päin ja muutama taaksepäinkin.

Assassin's Creed: Syndicate (PC)
Tämän tyylin viimeinen AC peli ennen tulevaa Miragea. Ehkä hieman kyllästyminen iski taas tässä vaiheessa, eikä sinällään yllätänyt. En jotenki odottanut tän pelin pelaamista kovinkaan hirveästi.

Pelillisestihän tämä on kuitenkin ehkä se mukavin pelattava.

Assassin's Creed: Origin (PC)

Olipa vain edelleen hyvä peli. Pelkäsin että tää olis jotenki paljonki huonompi kokemus uudelleenpelattuna, mutta iski kyllä edelleen. Tilaa on, tekemistä on. Vielä voi hiipimällä salamurhata, jouskari on ehkä ylitehokas, mutta ainapa tässä pelisarjassa nuo etäaseet on olleet ylivoimaisia. Menee tosiaan jo enemmän tonne ARPG puolelle eikä sinällään ole samanlainen tiivis paketti kuin edeltävät pelit. Juoni toimii jostain syystä todella hyvin itselle. Jotenki synkkä tuo teema muutenkin ja useaankin kertaan rikotaan vähän sitä tabua, että lapset olis peleissä jotenki koskemattomia(vaikkei toki pelaaja niille mitään voi tehdä). Juonen heikkous on se, että se kiirehtii loppua kohden aivan liikaa ja jää fiilis että aika loppui kesken. Myös pääpahiksen jatkuva "liikuttelu" kauemmaksi oli vähän hassua, joskin juonellisesti hyvin kerrottu.

Pelisarjalle 'uskollisesti' paljon kaikkea on mukana edellisistä peleistä, edelleen salamurhataan puskista, kuletaan köysiratoja pitkin ynnä muuta pelisarjaan mukana tullutta asiaa. Kykypuu oli paljolti eri skillejä, joten sieltä mukavasti omaa pelityyliä tukevia voi ottaa. Itemitkin toimi lähinnä sen takia, että jos saa mukavan tavaran jota tykkää käyttää, voi sen rahalla päivittää omalle tasolle. Kuitenkaan tasojen väliset erot eivät ole niin isoja etteikö jopa 10 pienemmälläkin tavaralla pärjäis. Peliteknisesti tykkäsin tuosta tulesta eniten, oli hauska käyttää ympäristön tuhoamiseen ja vastustajien rankaisuun.

DLC:t oli tällä kertaa mukana ja olivat ehkä loppu viimein vähän turhia eikä oikeen saavuttanut tota emopelin tasoa. Olisivat ehkä paremmin toimineet tuolla emopelin maailmaan lisättynä kuin erillisinä karttoina ja Curse of the Pharaohin mielikuvitusvastustajat vei jotenki makua pois. Ehkä vähän väsymyskin alkoi siinä 50h jälkeen painamaan.

Mutta on se Egypti tässä vaan nii upea kulkea. Harvat open worldit onnistuu tässä massiivisen maailman teossa näin hyvin ja mielenkiintoisesti ilman että on keinotekoinen tunne rajatusta alueesta ja yllättäen vaihtuvista biomeista.

Ehkä rasittavimpia hahmoja tuon taustajuonen osalta, mutta eipä sitä onneksi tarvi montaa minuuttia pelata tässä kokonaisuudessa.

Sitten se "viimeinen", eli Odyssey. Mirage sitten joskus, Valhallaan ei taida tunnit elämässä riittää.


Far Cry 5 (PC)
Listattuani vasta itselleni sen toistakymmentä peliä jotka pitäs pelata uudestaan, tämä ei noussut sille listalle, mutta tuli yhtäkkiä halu testata, että oliko tämä nyt miten paska kun tästä nii hirveän huono maku jäi viimeksi. Piti ihan palata takaisin tuohon arvosteluun ja kieltämättä sieltä aika moni asia piti paikkaansa tälläkin kertaa. Silti oli jotenki parempi kokemus kuin viimeksi ja pelasin jopa pitempään kuin viimeksi, vaikka nyt skippasin ihan kaikki välivideot ja jutustelut mitä vain pystyin. Jos oli pakko kattoa videota niin poistuin paikalta tyhjentään tiskikonetta. Otin vähän eri näkökulman pelaamiseen tällä kertaa, vaikka parhaat pyssyt oli tarjolla, nii otin rohkeasti niitä vähemmän hyviä pyssyjä, pääasiassa pistooleilla roimin koko pelin enkä kyl juuri hiippaillut. Rohkeasti päin näköä ja vääräuskoisille jumalan kostoa ja viimeistä tuomiota jakoi ensin Magnum '44 ja sitten D50 pistooli. Ihan hauskaahan tämä näin oli, ja jostain syystä tuo vastustajien määrä ei tuntunut niin isolta kuin viimeksi, kuljin toki jonkin verran metsäpolkuja ja välillä ilmassa.

Joskus sitä pohtii, että miksi jotkut pelit herättää niin paljon negatiivisia tunteita. Oliko ne oikeasti paskoja pelejä, vai oliko ne ihan OK pelejä mutta väärässä mielentilassa pelattuna. Tämä ehkä oli enemmän jälkimmäistä.

Linkki edelliseen arvosteluun.

Far Cry 5 (PC)

 

[masax]

Far Cry 5 (PC)
Listattuani vasta itselleni sen toistakymmentä peliä jotka pitäs pelata uudestaan, tämä ei noussut sille listalle, mutta tuli yhtäkkiä halu testata, että oliko tämä nyt miten paska kun tästä nii hirveän huono maku jäi viimeksi. Piti ihan palata takaisin tuohon arvosteluun ja kieltämättä sieltä aika moni asia piti paikkaansa tälläkin kertaa. Silti oli jotenki parempi kokemus kuin viimeksi ja pelasin jopa pitempään kuin viimeksi, vaikka nyt skippasin ihan kaikki välivideot ja jutustelut mitä vain pystyin. Jos oli pakko kattoa videota niin poistuin paikalta tyhjentään tiskikonetta. Otin vähän eri näkökulman pelaamiseen tällä kertaa, vaikka parhaat pyssyt oli tarjolla, nii otin rohkeasti niitä vähemmän hyviä pyssyjä, pääasiassa pistooleilla roimin koko pelin enkä kyl juuri hiippaillut. Rohkeasti päin näköä ja vääräuskoisille jumalan kostoa ja viimeistä tuomiota jakoi ensin Magnum '44 ja sitten D50 pistooli. Ihan hauskaahan tämä näin oli, ja jostain syystä tuo vastustajien määrä ei tuntunut niin isolta kuin viimeksi, kuljin toki jonkin verran metsäpolkuja ja välillä ilmassa.

Joskus sitä pohtii, että miksi jotkut pelit herättää niin paljon negatiivisia tunteita. Oliko ne oikeasti paskoja pelejä, vai oliko ne ihan OK pelejä mutta väärässä mielentilassa pelattuna. Tämä ehkä oli enemmän jälkimmäistä.

Linkki edelliseen arvosteluun.

Kai se noissa Far Cry:issa hyvin pitkälle merkitsee missä järjestyksessä ne pelaa. Juuri kun sarja junnannut paikallaan, niin ei mikään oikein tuo toisen jälkeen riittävästi uutta. Itse aloitin viitosesta ja puutteistaan huolimatta se on itselle se the Far Cry. Siinä kaikkein parhaiten jäi kartta ja paikat mieleen. Se kohta kun maailman auetessa on vähän orpona kurpitsafarmin nurkilla ja karhu puree perseeseen, ja siitä pikkuhiljaa maailma ja rakennukset ja kyltit tuli tutuiksi. Sen jälkeen kun pelasi kolmosta, niin vaikka se monen suosikki, niin ei kyllä tuntunut geneerisine maisemineen oikein miltään. New dawninkin paras puoli sitten ne samat maisemat kuin viitosessa, kun muisteli, että millaisia olivatkaan. Ainoastaan nelosen huumori iski positiivisesti jälkeenpäin. "We have places to be and people to shoot."

Toinen kun pelaa toisessa järjestyksessä, niin ne mielipiteetkin toisenlaisia.

 

[perato]

Kai se noissa Far Cry:issa hyvin pitkälle merkitsee missä järjestyksessä ne pelaa. Juuri kun sarja junnannut paikallaan, niin ei mikään oikein tuo toisen jälkeen riittävästi uutta. Itse aloitin viitosesta ja puutteistaan huolimatta se on itselle se the Far Cry. Siinä kaikkein parhaiten jäi kartta ja paikat mieleen. Se kohta kun maailman auetessa on vähän orpona kurpitsafarmin nurkilla ja karhu puree perseeseen, ja siitä pikkuhiljaa maailma ja rakennukset ja kyltit tuli tutuiksi. Sen jälkeen kun pelasi kolmosta, niin vaikka se monen suosikki, niin ei kyllä tuntunut geneerisine maisemineen oikein miltään. New dawninkin paras puoli sitten ne samat maisemat kuin viitosessa, kun muisteli, että millaisia olivatkaan. Ainoastaan nelosen huumori iski positiivisesti jälkeenpäin. "We have places to be and people to shoot."

Toinen kun pelaa toisessa järjestyksessä, niin ne mielipiteetkin toisenlaisia.

Ainapa se tuppaa olemaan näin. Ei ole mikään sattuma että Black Flag on nii monelle AC sarjassa se the peli. Toki siinä teemakin melko suosittu, mutta oli myös se sarjan peli missä moni hyppäsi mukaan ensimmäistä kertaa. Ja itelle se on yks huonoimmista.

 

[Nathorr]

Control Ultimate Edition

Taisin tämän ostaa kesällä 2021, mutta päätin lykätä pelaamista siihen asti, että ostan RTX-näytönohjaimen. Noh, viime kuussa tuli 4080 FE koneeseen ja ensimmäiseksi RTX-peliksi valitsin Controllin. Peli on erinomainen ja juuri sitä genreä, joka viimeisimmät vuodet on mulle iskenyt parhaiten: tarinavetoista kolmannen persoonan mättöä. Peli on kaunis kuin mikä ja RTX pääsee pelissä oikeuksiinsa. Tarina ja hahmot on mielenkiintoisia, kontrollit on hyvät, pelimekaniikkoja esitellään tasaisesti lisää ja mielestäni vaikeustasokin nousee aika mukavasti pelin edetessä. Peruspeli on myös sopivan mittainen. Kahlattavaa ja luettavaa riittäisi ahkeralle keräilijälle vielä rutkasti lisää, mitä itse jaksoin.

Pelin ensimmäinen lisäri oli mielestäni heikko. Oli kiva, kun uusia pelimekaniikkoja esiteltiin, mutta alue oli tylsä verrattuna peruspeliin. Ehkä oli jo jonkinlaista ähkyä havaittavissa, peli itsessään kun oli erinomaisen mittainen. AWE-lisäri oli mielenkiintoisempi, mutta etenkin loppua kohden ehkä liiankin vaikea. Erityisesti lopputaistelu meinasi käydä hermoille, vaikka se meni jo toisella yrittämällä läpi.

Peruspeli 5/5, DLC:t 3/5 ja 4/5.

 

[Heseman]

Starfield (PC, Xbox gamepass)

Bethesda-pelistudion uusin tuotos vie pelaajan avaruuteen. Planeettoja, tutkittavaa ja tehtäviä riittää oman kiinnostuksen mukaan. Jos olet joskus pelannut Bethesdan pelejä, tietänet, mitä odottaa. Pelimoottori on nimittäin edelleen se sama vanha, jota on kuorrutettu vuosien varrella uudella maalilla, mutta ei se poista sitä seikkaa, että kaikki tuntuu kovin antiikkiselta ja moneen kertaan nähdyltä. Dialogi esimerkiksi on edelleen sitä samaa pönötystä, jossa tuijotetaan vastapuolen naamaa staattisesti. Kameraa voi sentään hieman käännellä, mutta ei se kokonaisuutta juuri muuta. Lisäksi jos keskustelussa on muita mukana, niin kamera hyppää häiritsevästi välillä näihin kuin jossakin TV-haastattelussa, mikä rikkoo immersiota rankasti. Tämä on peli prkl, käyttäkää siihen sopivia työkaluja. Tehtäväsuunnittelukin on hyvin ankeaa, suuri osa on FedEx-kuriirihommia. Tai sitten juostaan juttelemaan tyypille A, joka ohjaa höpisemään B:lle ja niin edelleen. Monotoniaa rikkomaan laitetaan välillä ammuskelua joka sentään on parasta mitä Bethesda on saanut aikaan, muttei silti pääse millään mittapuulla oikeisiin ammuskeluihin vertautumaan. Kässäri on tyypillisesti Bethesdan heikkous ja niin myös tässä. Jotkut ovat kehuneet ryhmittymätehtäviä mutta ainoa, mikä nousi harmaan massan yläpuolelle oli Yhdistyneitten Siirtokuntien tehtäväketju. Muut olivat varsin yhdentekevää huttua pääjuonta myöten. Tosin täytyy myöntää, että pääjuonellakin oli hetkensä mutta kauaa ei sitä kestänyt. Kaverit olivat kanssa vähän laimeita, Sarah Morgan näistä paras ja häntä jaksoinkin roikuttaa mukana. Myös Barrettistakin kuoriutui ihan mukava tyyppi, kunhan pääsi alkuärsytyksen yli. Musiikki oli aika mitäänsanomatonta, ainoa mikä jäi mieleen oli New Atlantiksessa soinut musa ja sekin lopetti jossain kohtaa soimisen niin edes siitä ei päässyt nauttimaan.

Sitten teknistä tilitystä. Pelimoottori on hyvin raskas, varsinkin asutuilla alueilla. Käytin Hardware Unboxedin HUB Quality -asetuksia, joilla pääsin välillä kaupungeissa 1440p-resoluutiolla ilman skaalauksia 60 FPS mutta esim. Akilassa tippui paikoitellen neljäänkymmeneen. Jotkin planeetat olivat myös käsittämättömän raskaita, vaikka siellä ei ihmishahmoja liikkunut. Mitä lie matojen liikkeitä pelimoottori laskeskellut, käsittämätöntä. Sisätiloissa sentään päästiin jopa sataan ruutuun sekunnissa ja ylikin, mikä on jo hyvin. Siltikin jos haluaa ulkotiloissa kunnollista ruudunpäivitystä niin ei auta kuin kuunnella Toddin neuvoa ja päivittää konetta, sillä asetuksia laskemalla ei kauheasti asutuskeskuksissakaan nosteta ruudunpäivitystä. Oudosti taas kerran normaali TAA teki tekstuureista suttuisia joten pidin FSR:n päällä ilman skaalausta, vaikka se omat ongelmansa tuo myöskin. Pidän niitä vaan vähempiarvoisina ongelmina kuin suttuiset tekstuurit.

Mutta tästä kaikesta valituksesta huolimatta viihdyin pelin parissa, kunhan pääsin tylsähkön alun yli. Vasta siinä sadan tunnin paikkeilla alkoi taas tuntua siltä, että kauanko tätä vielä riittää. Sama kävi aikanaan Skyrimissäkin. Peli oli myös suhteellisen bugiton, esimerksiksi tehtävätriggerit eivät hajonneet kuin kerran kun klikkasin yhtä paikkaa liian aikaisin ja sekin korjautui lataamalla edellinen tallennus. Huvittavia fysiikkabugeja kyllä riitti ja välillä esimerkiksi kaveri lähti juoksemaan hissistä täyttä vauhtia seinää päin kuin mikäkin kissa. Ei tätä objektiivisesti voi hyvänä pelinä pitää, mutta jos aika kuluu niin mitä väliä. Gamepassilla vieläpä pääsee tähän käsiksi varsin halvalla, varsinkin jos voi hyödyntää 1 € / 2 vk -tarjouksen, jolla voi hyvin testata, kiinnostaako tämä. Sain vieläpä ketjutettua toisen vastaavan tarjouksen, eli sain pelattua tätä neljä viikkoa kahdella eurolla. Sen jälkeen joutui maksamaan normihintaa, mutta siltikin se tuli halvemmaksi kuin Steamissa lompakon avaaminen. Kaikkiaan tähän kului multa vajaa 130 h kun tein about kaikki tehtävät ja pientä sekalaista häröilyä aina välillä.

Spoileri: Torille!

 

[masax]

Cyberpunk 2077 (pc)

Peli ollut kirjastossa jo vaikka kuinka pitkään, mutta ei saanut vaan kunnolla aloitettua. Joskus pelasi alkua siihen ensimmäiseen braindanceen, mutta jäi sitten. Nyt sitten kovemmalla yrityksellä.

On kyllä ihan hyvä peli. En ole ihan varma, onko kaiken hehkutuksen arvoinen, mutta paremmasta päästä pelejä ehdottomasti. Alku ärsyttävä tässäkin, kun jollain nallipyssyllä pitää pelata ja tyypit tarvii seitsemän laukausta päähän, että edes huomaavat että niitä ammutaan. Tier 3 kiväärin kun sitten sai, niin peli parani heti 200%. Sellaisella vähän shootertyylillä mennään, kun ei oikein jaksa kaikkia mikromanagerointeja. Tarina on yllättävän hyvä. Se aina itsellä peleissä mitä ei oikein jaksa ja dialogien skippaus herkässä, mutta tässä jaksaa joissain kohtaa jopa vähän syventyäkin. Päätarinan tehtävät myös ihan hyviä, sivuhommat ei ihan niin vakuuta. Ihan liikaa niitä että käy ammuskelemassa jotain ja saat vähän street credittiä siitä. Ja tehtävät tyyliin käy juttelemassa Barrylle, käy sitten tunnin kulutttua uudestaan. Barry on tehnyt itsarin. Job complete. Voi helkkari mihin tuli taas aikaa käytettyä. Positiivista kuitenkin, että tehtävät tyyliin käy keräämässä neljä erilaista kukkaa tms, on vähissä. Kyllä pelaa.

Ja nätti on peli, vaikka itse en ray tracingista pääse juuri nauttimaan. 3060ti:ssä ei riitä siihen potku. Muuten riittää oikein mainiosti. Ilman ray tracingia asetukset high ja dlls quality, niin 1440p n. 100fps.

 

[Heseman]

En jaksanut ennen joulua aloittaa isompaa urakkaa niin pelasin muutaman pikkupelin Xbox PC gamepassilla.

Cocoon

Limbon ja Insiden pääsuunnittelijan uusimmassa jokin ihmiskärpäsen tapainen otus herää kotelosta ja alkaa tutkia ympäristöä. Sieltä löytyy pieniä puzzleja, joiden ratkominen vie otusta eteenpäin. Ohjeistus on hyvin simppeliä, tatilla (pelasin padilla telkkarista kuten nämä kaikki) ohjataan ja A:ta painetaan. Silti pulmista on saatu sellaisia, että joutuu vähän aivonystyröitäkin välillä hieromaan. Enimmäkseen kuitenkin kohtuu helppoja olivat. Tämä on mulle se akilleen kantapää indiepeleissä, peli voi sinänsä olla hyvä mutta kovin yksinkertainen, välillä tekisi mieli kutsua monia näistä yhden tempun poneiksi. Tämä sentään nousee vähän harmaan massan yläpuolelle, en tosin ihan ymmärrä sitä hehkutusta, mitä se esim. Pelit-lehdessä sai. Pituutta sellaiset reilut viisi tuntia, riippuen kauanko jää pulmiin jumiin.

Venba

Kanadassa asuva tamilisiirtolaisperhe saa perheenlisäystä ja yrittää sopeutua länsimaiseen kulttuuriin. Tämä käydään kokkaamisen kautta, varsinainen peliosuus kun koostuu vanhan keittokirjan ohjeiden tulkitsemisesta. Pelaaminen on hyvin simppeliä ja epäonnistuminen on käytännössä mahdotonta, senkun koittaa uudestaan. Tarina on jos mahdollista vielä yksinkertaisempi, mutta onnistui silti hieman jopa koskettamaan. Tästä saaneekin eniten irti jos on siirtolaisjuuria, mutta onnistui tällainen kantasuomalainenkin jotain tästä irti saamaan. Oli myös varsin nopea pelata, mulla meni puolitoista tuntia.

Jusant

Life is Strangesta ja Vampyristä tutun ranskalaispelistudio Don't Nodin uutukainen on käytännössä kiipeilysimulaattori. Hahmo kiipeää seiniä pitkin mukanaan kiva pikku otus. Oletuskontrolleilla kiipeily tapahtui liipaisimia vuoronperään painelemalla ja se oli yhtä kivaa kuin jos kaktusta tungettaisiin perseeseen. Vaihdoinkin aika äkkiä helpotettuun moodiin, mikä muistutti enemmän vaikkapa Assassin's Creedejä. Muuta sanottavaa tästä ei kauheasti jäänyt, kai siellä joku ympäristösanoma yritti olla taustalla muttei kiinnostanut. Loppu sentään oli ihan kiva, muuten olisi jäänyt tosi paska maku suuhun. Peli käyttää Unreal Engine vitosta ja pyörii siis kuin jalaton laiskiainen. Tämä tuntuikin vähän kyseisen moottorin harjoitustyöltä. Joku viitisen tuskaista tuntia tähänkin meni.

Spirit of the North: Enhanced Edition

Lopuksi vielä jolkottelusimulaattori. Kettu Repolainen törmää pohjolan henkeen (tai jotain) ja sit jolkotetaan eteenpäin pulmia ratkoen. Mulla oli mainostekstien perusteella hieman odotuksia tätä kohtaan, mutta ne sulivat hyvin nopeasti. Tämä on kahden hengen tekemä vissiin ensimmäinen peli joten en viitsi tälle ihan repiä uutta tuuletusaukkoa, mutta jos näin ei olisi niin kyllä repisin. Pelaaminen on todella tylsää ja ympäristöt tuntuvat geneerisistä perustekstuureista kasatuilta. Musiikkikin on todella hengetöntä ja geneeristä, enkä ole ihan varma, sopiiko se tähän ollenkaan. Kettu liikkuu välillä kankeasti ja jää jopa jumiin. Pulmat ovat ärsyttäviä ja niitä olisi pitänyt testata selvästi enemmän. Loppupuolella varsinkin piti alkaa katsoa Tubesta läpipeluuta kun meni ihan ihmeelliseksi. Läpipeluuseen meni reilut viisi tuntia mitkä tuntuivat kahdeltatoista. Mutta kun tsekkasin läpipeluuvideon kommentteja niin kyllä sieltä vaan kehuja löytyi, osa sanoi tätä hyvinkin liikuttavaksi. Itselleni se olisi ehkä sitä ollut, jos tekninen toteutus olisi ollut parempaa. Ja tämä oli vieläpä se paranneltu versio... Mutta tämäkin taas todistaa, että yhden roska on toisen aarre. Ja vaikka kokemus oli mulle varsin miinusmerkkinen niin olen silti kiinnostunut näkemään, josko jatko-osa Spirit of the North 2: Smirre kanalassa parantaisi tätä konseptia. Ideasta myös plussaa pojille.

 

[Viba]

Songs of Syx

Songs of Syx on Steam

Songs of Syx is a fantasy city-builder where you start off as an insignificant colony and build, scheme, and fight your way towards a metropolis and empire. The mechanics are complex and true to life, where small events can spiral into the collapse of kingdoms. Try the unlimited demo first!

store.steampowered.com

Mukava kaupungin rakentelupeli taisteluelementeillä, aloitetaan lähes tyhjästä ja pääkaupunkia voi rakennella yli 10k populalle, valtakuntaan voi vallata lisää kaupunkeja ja rakentaa "empirea". Paljon kivoja ja yksityiskohtaisia mekaniikoita simulaatiossa, joita voi kuitenkin järkevällä tavalla hallinnoida ilman että tuntuu "micro manageroinnilta".
Jos Rimworld, Dwarf Fortress ja Factorio ovat kiinnostaneet, uppoa tähän myös helposti tunteja. You have been warned!

Vaikka peli on early accessissa tuntuu tämä hyvin valmiilta peliltä, kehityksessä vuodesta 2015 asti ja demoa voi rajattomasti kokeilla. Omalla kohdalla täysi yllätys peli ja meni kyllä heti ostoon, ilomielin tukee tämmöistä "one man passion projektia".

 

[Nathorr]

Watch Dogs 2 + DLC:t

Vuoden 30. läpäisty peli. Pelailin ykkösosan tuossa aiemmin syksyllä ja tämä oli mielestäni kaikin puolin parempi. Pelattavuus, ajaminen, ampuminen, monipuolisemmat hakkeroinnit ja grafiikat. Pyörikin paremmin. Ykkösen tumma ja synkkä teema toimi myös, mutta emmä pahoillani ollut tästä Piilaakson meemuilustakaan. Vaikka jälkeenpäin ajateltuna moni tehtävä oli aika samanlainen, eli RC-vehkeillä tutkit alueet, hankit lisää oikeuksia ja pikkuhiljaa etenit kohti kohdetta, pelaaminen oli silti aina tosi hauskaa eikä se ruvennut missään vaiheessa kyllästyttämään. Ehkä heikoin puoli oli tarina, jota en jaksanut älyttömän syvällisesti seurata. Ihan kiva, mutta ei tätä sen takia kannata pelata. GTA-klooni hakkerointikulmalla. DLC:t oli mukavasti upotettu osaksi peliä ja kun viimeinen tehtävä päättyi, päättyi myös tarve palata takaisin. Pidin tosi paljon, enemmän mitä ykkösen jälkeen kuvittelin pitäväni. 5/5.

Tätä vaivaa RTX 3000/4000 sarjalaisilla tekstuurien välkkymisongelma, mutta ainakin itse sain kaiken toimimaan hyvin pcgamingwikin ohjeilla.

 

[oestrus taurus]

Resident Evil 4 (2023)
En valitettavasti jaksanut aikoinani sitä kaivosrataa pidemmälle pelata alkuperäistä. Sen pelaaminen tapahtui pätkittäin ja PC:lle portauksessa oli säästetty. Oli vaikeuksia esim. voittaa se järvihirviö, sillä siinä harppuunan sijaan oli aikaansa tyypillisiä näppäimistön hakkaamisia (jotka ohjeistettiin Plays Station2 ohjaimen ohjein myös PC:lle)
Näppäimiä tai hiirtä hakkaamatta ei myöskään tästä selviä, mutta ohjeet ovat PC:lle.

Pelkäsin missanneeni suden pelastamisen karhuraudoista, jossain vaiheessa huomasin, ettei kyläläiset vierittäneet sitä suurta kiveä Leonin mennessä alamäkeen, jota alkuperäisessä näppäilemällä PS2-ohjeistuksen mukaan pääsi taas eteenpään, huomasin että tämähän onkin tosiaan remake eikä mikään remaster.
Myös Krauser tuli alkuperäisessä jossain remaken toisen tai kolmannen kappaleen ympäristössä. Muistelisin, että siinäkin kohdassa hakattiin näppäimistöä PS2-ohjeistuksen mukaan.

***********************
Villagen jälkeen loistavaa jatkoa, miksei kenties myös toisin päin. Jalokivienmetsästys/ muu rahan hankinta inspiroi tässä mielestäni kumminkin paremmin. Sain kulutettua siihen 24,3 h kuuden päivän aikana (Työpäivän, päivänokosten ja muun turhan jälkeen).

 

[CaseAce]

Far Cry 6 (PS5, PS+ Extra)

Kaksi kertaa olin aikaisemmin yrittänyt tätä pelata, kun Ubisoftilla oli ilmaisia viikonloppuja. Näiden lopputulos oli se, että totesin ettei tätä viitsi pelata edes ilmaiseksi. Ei vaan kerta kaikkiaan iskenyt. Pelasin tuolloin lähinnä Stranger Things teematehtävän ja muuta irtomatskua sieltä täältä. Tätä ennen takana muutaman vuoden aikana 8 Far Cry peliä, eli pientä ähkyä alkoi myös olla.

Mutta päätin antaa tälle vielä mahdollisuuden. Tällä kertaa valitsin hahmon sukupuoleksi naisen. Sehän tuntui aikaisemin täysin luonnottomalta, eihän nyt Far Crytä voi naisella pelata. Mutta kuinka ollakaan, tämä oli todella parempi näin. Naishahmon puheesta saa sentään jotain selvää, se miehen englanti on sellaista sönkötystä. Ja muutenkin hahmon interaktio ja reaktiot oli paljon parempia kuin mieshahmolla. Nainen jopa lauleskeli autolla ajellessaan tuttujen kappaleiden soidessa radiosta. Tuntui että tähän on panostettu, miesääninäyttelijä teki vaan sen pakollisen eikä mitään ylimääräistä, ja senkin paljon huonommin. Pelissä muuten oppii samalla käytännön espanjaa rantalomaa varten, jos on tarkoitus vi***illa muille ja kiroilla. En suosittele käyttämään ilman sanakirjatarkistusta.

Itse pääjuoni oli melkoisen mitäänsanomaton, ja lässähti vielä loppua kohti entisestään. Hauskimmat hetket oli muutamassa sivutehtävässä ja aarrejahdissa. Voin hyvin kuvitella että jos pelaa pelkän pääjuonen niin tuntuu aika paskalta peliltä. Muuten se on ihan mukiinmenevää farcry-äksöniä. Spawnaavista vihusta on paljon valitettu, mutta nämä oli loppujen lopuksi aika luonnollisia. Jos vaikka valtaat tai tyhjennät jonkun paikan vihuista, mutta omat ei ota sitä haltuun, niin tokihan vihut sen pyrkii ottamaan haltuun. Jos taas omat ottaa paikan haltuun, kuten checkpointit tai tukikohdat, niin sinne ei vihuja ilmesty. Paitsi sitten pääpelin loputtua tyyliin kerran viikossa jotta saa lisää puuhasteltavaa (insurgency).

Eläinkumppanit tuntui alussa aika turhilta, mutta pelin edetessä niistäkin sai enemmän irti. Eniten tykkäsin rokkikukosta jota ei paljoa kannata silitellä, ja jonka puuhastelua vihollisten kimpussa oli ihan viihdyttävää seurata.

Tekisi mieli heittää pieni miinus liian tehokkalle fast travelille. Liian aikaisin pääse airdropilla ja liitopuvulla liitelemään ties minne. Tässä jää helposti iso osa viehätyksestä kokematta, kuten autoilla ajeleminen, lentokoneet, helikopterit ja muut lentävät ja maalla kulkevat vehkeet. Toki se on kätevää mutta ehkä vähän liian kätevää, ja vaatii sitten kurinalaisuutta olla käyttämättä airdroppia ja liitopukua joka paikkaan.

Muutama juttu pelissä kuitenkin tökkii. Yksi on kolmannen persoonan kuvakulma tukikohdissa. Miksi ihmeessä? Far Cry on aina ollut ensimmäisen persoonan peli, ja sitä se on edelleenkin paitsi noissa tukikohdissa. Ja sitten se supremo-reppu. Ainoa mitä tuli käytettyä oli EMP versio, jolla sai esim. tankin disabloitua nopeasti. Muuten tavalliset aseet, kranaatit, jousipyssyt, RPG:t jne. riittää ihan hyvin. Bugejakin oli, tukikohdassa ei voi hyppiä eikä juosta, ja parikin kertaa jäin jumiin tyyliin NPC:n ja puutarhatuolin väliin, ja ainoa mahdollisuus oli tallennuksen uudelleen lataus. Ja olipa siellä tehtävä joka oli riippuvainen vuorokauden ajasta, mutta pelissä ei ole mitään mekaniikkaa vaihtaa vuorokauden aikaa, nukkua, tms. Ei muuta kun odottelet että aika kuluu pelissä omalla vauhdillaan.

Puvut ja asusteet autonkorjaavine housuineen jne. oli aika erikoisia. Niillä sai rakennettua myös ihan mielenkiintoisia yhdistelmiä. Esimerkiksi tyypin saa juoksemaan niin nopeasti että tulee mieleen se Terminaattorissa auton perässä juokseva metallimies. Juoksunopeus päihittää ainakin pelin kuorma-autot. Kiva juoksennella autoista edelle.

Kerättävää on ubisoftimaiseen tyyliin aivan älyttömästi. Mutta ei kannata tukehtua siihen. Edes trophyjä varten kaikkea ei tarvitse kerätä, eikä ole tarkoitustaan. Materiaalia päivityksiin jne. kertyy yllin kyllin keräämällä ne mitä luonnollisesti tarinan aikana vastaan tulee.

Yhteenvetona sehän oli sittenkin ihan ok. Vaatii vähän sietokykyä tietyille asioille, mutta kun niistä pääsee yli niin sieltä löytyy ihan pelattava peli alta.

 

[masax]

XCOM Enemy Within (pc)

Alkoi fps-pelit tökkimään, niin lajin vaihto, ja paluu pitkän ajan jälkeen xcomin pariin. Tätä on pelattu ennenkin ja xcom 2:ta lisäreineen vielä enemmän, niin vähän sellainen retrospektiivinen näkemys. Miltä siis tuntuu vanha taktiikkanapsuttelu pitkän ajan päästä. Ja tuntuu kyllä ihan hyvältä. Vaikka xcom2 oli parannus peliin lähes kaikilta osa-alueilta, niin ei tämäkään edelleenkään huono ole.

Pari pahaa puutetta kyllä. Ensimmäinen on solttujen customointi. Tai sen puute. Häiritsi jo aikoinaan varsinkin miespuolisten solttujen haarniskat, joisa näyttävät kaikki samanlaisilta 200 kiloisilta ylilihavilta palleroilta, joilla on minikokoinen pää. Eikä se häiriintyminen ole kyllä ajan kanssa vähentynyt. Naiset ei ole ihan niin pahoja, mutta ei niissäkään sitä customointia, että saisi sen verran persoonallisuutta, että tuntuisivat henkilöiltä eikä pelinappuloilta. Asia, joka xcom 2:ssa paljon paremmin. Toinen on musiikin puute ja ihmeellinen tyhjyydeltä tuntuva hiljaisuus. Kyllä nyt ainakin tehtävälle lähtiessä ja palatessa pitäisi poppi soida, eikä vain kevyt lentolaitteen moottorin mölinä. Taas xcom2 ja vielä tactical legacy packin ufo defence soundtrack, niin aivan eri tunnelma. Asia kyllä suht helppo korjata laittamalla pelatessa se soundtracki youtubesta soimaan.

Muuten jopa yllättävän hyvin säilynyt peli. Kun peli muistissa, mutta ei hyvässä muistissa, niin mielenkiintoista pelata kun voi laittaa vaikeusasteen kohdalleen, ei tarvi ohjeita, ja kaikki ei vaan automaattista muistista tulevaa klikkailua, vaan siinä mielessä tuntuu jopa tuoreelta.

 

[perato]

XCOM Enemy Within (pc)

Alkoi fps-pelit tökkimään, niin lajin vaihto, ja paluu pitkän ajan jälkeen xcomin pariin. Tätä on pelattu ennenkin ja xcom 2:ta lisäreineen vielä enemmän, niin vähän sellainen retrospektiivinen näkemys. Miltä siis tuntuu vanha taktiikkanapsuttelu pitkän ajan päästä. Ja tuntuu kyllä ihan hyvältä. Vaikka xcom2 oli parannus peliin lähes kaikilta osa-alueilta, niin ei tämäkään edelleenkään huono ole.

Pari pahaa puutetta kyllä. Ensimmäinen on solttujen customointi. Tai sen puute. Häiritsi jo aikoinaan varsinkin miespuolisten solttujen haarniskat, joisa näyttävät kaikki samanlaisilta 200 kiloisilta ylilihavilta palleroilta, joilla on minikokoinen pää. Eikä se häiriintyminen ole kyllä ajan kanssa vähentynyt. Naiset ei ole ihan niin pahoja, mutta ei niissäkään sitä customointia, että saisi sen verran persoonallisuutta, että tuntuisivat henkilöiltä eikä pelinappuloilta. Asia, joka xcom 2:ssa paljon paremmin. Toinen on musiikin puute ja ihmeellinen tyhjyydeltä tuntuva hiljaisuus. Kyllä nyt ainakin tehtävälle lähtiessä ja palatessa pitäisi poppi soida, eikä vain kevyt lentolaitteen moottorin mölinä. Taas xcom2 ja vielä tactical legacy packin ufo defence soundtrack, niin aivan eri tunnelma. Asia kyllä suht helppo korjata laittamalla pelatessa se soundtracki youtubesta soimaan.

Muuten jopa yllättävän hyvin säilynyt peli. Kun peli muistissa, mutta ei hyvässä muistissa, niin mielenkiintoista pelata kun voi laittaa vaikeusasteen kohdalleen, ei tarvi ohjeita, ja kaikki ei vaan automaattista muistista tulevaa klikkailua, vaan siinä mielessä tuntuu jopa tuoreelta.

On kyl käynyt itelläkin mielessä tuo 'ensimmäisen' pelaaminen uudestaan, eipä se teknisesti niin jälkeenjäänyt ole etteikö sitä vois pelata. Lisärissä tuli vielä niitä mechoja mukaan jotka jäi itellä aikanaan yhteen pelikertaan.

 

[swttii]

xcom enemy within löytyy myös android versiona, toimi kohtuu hyvin tablettipelinä

 

[WalluWaan]

On kyl käynyt itelläkin mielessä tuo 'ensimmäisen' pelaaminen uudestaan, eipä se teknisesti niin jälkeenjäänyt ole etteikö sitä vois pelata. Lisärissä tuli vielä niitä mechoja mukaan jotka jäi itellä aikanaan yhteen pelikertaan.

Mulla on just repertuaarissa. En oo ikinä näitä pelannu läpi, mut sarja tuttu jo ihan ekasta UFO : Enemy Unknown-pelistä 30 vuoden takaa. Aina pitäny näistä.

 

[shams]

XCOM Enemy Within (pc)

Alkoi fps-pelit tökkimään, niin lajin vaihto, ja paluu pitkän ajan jälkeen xcomin pariin. Tätä on pelattu ennenkin ja xcom 2:ta lisäreineen vielä enemmän, niin vähän sellainen retrospektiivinen näkemys. Miltä siis tuntuu vanha taktiikkanapsuttelu pitkän ajan päästä. Ja tuntuu kyllä ihan hyvältä. Vaikka xcom2 oli parannus peliin lähes kaikilta osa-alueilta, niin ei tämäkään edelleenkään huono ole.

Pari pahaa puutetta kyllä. Ensimmäinen on solttujen customointi. Tai sen puute. Häiritsi jo aikoinaan varsinkin miespuolisten solttujen haarniskat, joisa näyttävät kaikki samanlaisilta 200 kiloisilta ylilihavilta palleroilta, joilla on minikokoinen pää. Eikä se häiriintyminen ole kyllä ajan kanssa vähentynyt. Naiset ei ole ihan niin pahoja, mutta ei niissäkään sitä customointia, että saisi sen verran persoonallisuutta, että tuntuisivat henkilöiltä eikä pelinappuloilta. Asia, joka xcom 2:ssa paljon paremmin. Toinen on musiikin puute ja ihmeellinen tyhjyydeltä tuntuva hiljaisuus. Kyllä nyt ainakin tehtävälle lähtiessä ja palatessa pitäisi poppi soida, eikä vain kevyt lentolaitteen moottorin mölinä. Taas xcom2 ja vielä tactical legacy packin ufo defence soundtrack, niin aivan eri tunnelma. Asia kyllä suht helppo korjata laittamalla pelatessa se soundtracki youtubesta soimaan.

Muuten jopa yllättävän hyvin säilynyt peli. Kun peli muistissa, mutta ei hyvässä muistissa, niin mielenkiintoista pelata kun voi laittaa vaikeusasteen kohdalleen, ei tarvi ohjeita, ja kaikki ei vaan automaattista muistista tulevaa klikkailua, vaan siinä mielessä tuntuu jopa tuoreelta.

Mikäli on jostain syystä jäänyt Long War -modi kokeilematta EW:lle niin suosittelen ehdottomasti. Tekee kampanjasta pidemmän ja monipuolisemman, lisää uusia hahmoluokkia, nostaa tiimin kokoa aluksi kuuteen ja lopulta kahdeksaan, enemmän kustomointia ym. Normi EW tuntuu tuon jälkeen aika kököltä.

 

[masax]

Mikäli on jostain syystä jäänyt Long War -modi kokeilematta EW:lle niin suosittelen ehdottomasti. Tekee kampanjasta pidemmän ja monipuolisemman, lisää uusia hahmoluokkia, nostaa tiimin kokoa aluksi kuuteen ja lopulta kahdeksaan, enemmän kustomointia ym. Normi EW tuntuu tuon jälkeen aika kököltä.

EW long war on jäänyt väliin, mutta Xcom2 long war tuttu kyllä. Paljon hyvää, mutta meinaa vaan tehdä kokemusta kasuaalipelaajanäkökulmasta vähän turhan HC:ksi. Mutta ehkä se täytyy EW:nkin kanssa vielä kokeilla ainakin.

 

[Heseman]

Bramble: The Mountain King (PC, Xbox Gamepass)

Vielä yksi pikkupeli tuli pelattua gamepassista. Pikku-Ollen isosisko Lillemor lähtee yöllä vaeltamaan metsään ja Ollen pitää lähteä perään. Mikä alkaa kevyenä satumaisena seikkailuna muuttuu pian todella synkäksi painajaiseksi. En alunperin meinannut pelata tätä mutta hyvä että päätin, sillä se on ehkä jopa yksi parhaista tänä vuonna pelaamistani peleistä. Pidin tätä aluksi kävelysimulaattorina ja sitä se ehkä alussa onkin, mutta myöhemmin tulee oikeita pomomatseja, joista jotkut olivat jopa kekseliäisyydessään huikeita. Pohjoismaisuudesta myös aina plussaa. Pitkäkään ei ole, mulla meni reilut viisi tuntia.

 

[Nathorr]

Deus Ex: Mankind Divided

Vuoden ensimmäinen läpäisty peli, vaikkakin suurin osa tunneista tuli viime vuoden puolella. Ekan Deus Exin läpäisin syksyllä 2022 ja Human Revolutionin vuosi sitten helmikuussa. Tykkäsin tästä uusimmastakin kyllä tosi paljon, vaikka monet varoittelivat, että tämä on pettymys. Kyllähän juoni jää vähän kesken, mutta ei nyt iha niin pahasti, mitä odotin. Pelattavuus on tosi kivaa, lähetymistapoja on monia ja tutkittavaa riittää mielin määrin. Tarinassa en jaksanyt paneutua ihan niin vahvasti kuin yleensä, mutta mielenkiintoista silti.

Jos muistan oikein, niin tämä peli kärsi pahoista suorituskykyongelmista, mutta ainakin 4080:llä peli pyöri mukavasti, kunhan laittoi DX11:n päälle. "" AA:ta en edes kokeillut, se kun ilmeisesti on se suurin murheenkryyni. DLC:t edustivat taas sitä parempaa laatua ja etenkin vikasta tulee paljon vanhaa Riddick-peliä mieleen. Kaks muuta on aika selvästi pääpelistä pois leikattuja, joista täyden hinnan maksaminen kyllä harmittaisi, mutta alennuksesta ei niinkään.

Kaikenkaikkiaan tosi hyvä peli. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa jatko-osan. 5/5.

 

[scented]

BF 2042 tuli heräteostoksena ostettua, kun halvalla sai. Hyvin jaksaa 3900x ja RTX2070 pyörittää peliä melkein kaikki grafiikat päällä, 1920x1200 resolla. Muistan tätä joskus testanneeni julkaisun aikaan ilmaistestijakson aikana, mutta julkaisuversioon verrattuna tämä tuntui nyt ihan oikealta bäfältä. 128 pelaajan melskeessä mukava härväillä menemään.

 

[Heseman]

Alan Wake II (PC)

Ykkösen tapahtumista on kulunut 13 vuotta, kun Bright Fallsin pikkukaupungin lähellä olevan Cauldron Lake -järven rannalta löytyy ruumis. Asiaa lähetetään tutkimaan kaksi FBI-agenttia, tarinan toinen päähenkilö Saga Anderson sekä tämän työpari Alex Casey, jonka naama on Sami Järveltä ja ääni hiljattain edesmenneeltä James McCaffreyltä. Max Payne -fibat ovat kovat. Muitakin Remedyn peleistä tuttuja naamoja nähdään sekä uusia tuttavuuksia, erityismaininta Peter Franzénin kaksoisroolista Koskelan veljeksinä jotka olivat ehkäpä suosikkini.

Otetaan taas tähän alkuun tekniset höpinät. Peli on todella hyvännäköinen mutta samalla myös helvetin raskas. 1440p-resoluutio oli koneellani pelattavissa vain kun otti skaalauksen käyttöön, muuten ei mitään toivoa saada yli 30 FPS. Skaalauksistakin huolimatta välillä tuli nyintää ja ruudunpäivitys romahteli. Jos ei halua skaalauksia niin sitten on syytä olla huippuluokan kone tai itkee ja kytkee ne päälle. Jos vertaa Starfieldiin niin tämä sentään näyttää siltä, että on ansainnut raskautensa. Isompia teknisiä ongelmia ei ollut, yhdessä pomomatsissa Saga tosin jäi välillä jumiin ja kun se oli vieläpä muutenkin rasittava taistelu niin lisähaasteita en olisi kaivannut yhtään. Lisäksi loppupuolella koitin mennä tabilla katsomaan yhtä juttua niin peli jumitti, jäi kyllä pyörimään mutten päässyt eteenpäin mitenkään. Piti ladata edellinen tallennus muutaman minuutin takaa, ärsyttävää. Muutenkin pelissä on tallennus vain määrätyissä paikoissa, mikä kuollessa voi johtaa useiden minuuttien pelaamisen katoavan kuin Cauldron Laken syvyyksiin, mikä ei ole kivaa. Sentään useimmin voi näissä kohdissa itse tallentaa kun haluaa, mutta tämä johtaa eestaas ravaamiseen. Kartassakin oli pikkubugeja, jotkin symbolit jäivät kummittelemaan, vaikkei niille ollut enää mitään tarvetta. Kaatuilua sentään ei ollut tuota yhtä kevytlukitusta lukuun ottamatta, mistä plussaa.

Täytyy tunnustaa tässä kohtaa, etten koskaan pitänyt ekasta Alan Wakesta enkä American Nightmaresta. Jokin niissä ei koskaan klikannut mulle, ärsytti vain. Tämä kakkonenkin alussa lähinnä ärsytti, tuntui jopa kävelysimulaattorilta. Pikku hiljaa vähän lopulta lämpenin tälle, varsinkin kun aloin saada pelattavuudesta kiinni. Alussa ärsyttäneet vihollisetkaan eivät myöhemmin niin paljoa rasittaneet, lopussa tosin usein vaan juoksin niistä ohi kun en jaksanut enää ruveta tappelemaan. Pidin silti Controllista paljon enemmän, se tuntui muultakin kuin kävelyltä ja kankealta taistelulta. Jälkimmäinen tosin on peligenren syytä, mutta silti.

Peli sai Game Awardesissa palkintoja tarinansa ansiosta ja on se ehkä tämänvuosisista paras, en tosin ole muita vielä pelannut jotka tämän kanssa samoissa kategorioissa olivat. Niihin vertaamatta tarina on sellainen ok, ei kauhean erikoinen kuitenkaan mielestäni. Toteutus sentään on omanlaisensa, mistä plussaa ja se taisikin valitsijoihin iskeä. Ykkönen kannattaa olla pelattuna, että tajuaa edes vähän, että kuka kukin on. Control myös on tarinassa edustettuna, mutta tuskin pakollista ymmärtääkseen menon. Auttaa toki kun tietää vähän paremmin.

En alunperin ollut tästä edes kiinnostunut koska ykkönen. Hypetys kuitenkin voitti minut ja nappasin tämän Epic Storesta alennuskupongilla mustan perjantain aikoihin. Mikä onkin hyvä aika ottaa puheeksi huoneessa oleva norsu, eli pelin julkaisija Epic. Moni boikotoi kyseistä lafkaa, osittain ihan hyvistä syistä. Itse myin sieluni sille jo Controllin aikoihin, joten boikotointi on kohdaltani vähän turhaa tässä kohtaa enää. Peli on siis vain siellä myynnissä PC:llä. Control toki tuli muihinkin digikauppoihin vuoden yksinoikeuden jälkeen, mutta siinä julkaisija oli 505 Games, ei Epic itse. Ja kun vähän tutkin, niin Epicin julkaisemat pelit eivät tietääkseni ole enää muualla myynnissä, osa itse asiassa otettiin pois myynnistä Steamista. Eli valitettavasti näen vähän synkkänä mahdollisuuden saada PC:llä pelin muihin digikauppoihin kuten GOG.comiin. Jos tämän kuitenkin haluaa napata, niin peli on nyt alessa muistaakseni 10.1. asti ja siihen päälle pitäisi saada vielä se sama 33% alennuskuponki, eli hinnaksi tulisi about 26 €. Älkää tosin ampuko jos näin ei olekaan, tsekatkaa ennen kuin kuittaatte ostoksen.

Loppukaneettina totean, että Control oli parempi. (Minusta siis, d'uh.) Tämä tuntui ekan Alan Waken ja Controllin välimuodolta ja ehkä siksi toimi mulle paremmin kuin eka, jääden kuitenkin Remedyn edellisestä tekeleestä. Sain tähän kulumaan yli 30 h mutta siinä oli paljon alueiden tutkimista, josta itse asiassa pidin kun muun pelimekaniikan sisäistin riittävästi. Kun vaan pelihahmot hölkkäisivät vähän nopeammin...

 

[Mr. Smith]

Days Gone PC

En ees muista mistä tämän bongasin joskus ja miksi jäi mieleen (veikkaan prätkää) koska onhan näitä zombipelejä nähty jo ihan tarpeeksi. Noh, pelattua tuli ja täähän oli hyvä, ei mikään maailmaamullistava mutta oikeasti hyvä. Ympäristö on todellakin mun makuun, musiikit sopii kuin nyrkki silmään ja tunnelmakin on kohdallaan. Zombejen lahtaaminen muuttuu ihan kohtuu hauskaksi touhuksi kun saa parempaa aseistusta pelin edetessä. Ihan nätisti pyöri 1440p resolla RX6600-kortilla kun pikkuisen asetuksia sääti.

Hahmot oli vähän niin ja näin, jotkut oikeen mielenkiintosia ja toiset ihan vaan tympeitä ja ärsyttäviä (Colonel Garret... vmp), ääninäyttely oli random-pelastettavilla välillä tasoa S.T.A.L.K.E.R., prätkällä ajaminen on vähä oudon tuntuista ja koska sitä tulee tehtyä todella paljon niin sen soisi olevan mukavaa. Suurin ärsytyksen aihe onkin tuo ajelun määrä. Vaikka toisaalta se on ihan kivaa nuissa maisemissa niin se, että kun käyt yhden tehtävän tekemässä toisella puolen mappia niin seuraavaksi annettava tehtävä viekin samaan paikkaan. Kappas kun nämä tehtävät olisi saanut avattua samalla kertaa niin olisi säästynyt taas kummasti aikaa. Tämmöinen keinotekoinen pelin pitkittäminen (pikkuisen vajaa 52h kertoo Epicin kello enkä ees kaikkea kolunnu läpi) aiheutti pariin kertaan pelin sulkemisen kun ei vaan kiinnostanut lähteä toista/kolmatta kertaa ajaa mapin läpi tympeään paikkaan. Eli vähän tiiviimpi paketti ois ollu hyvästä.

Loppujenlopuksi sanotaan että 8+/10. Suosittelen, pelaisin uudestaan ja haluaisin jatkoa.
Toisin kuin moni kriitikko Epicin kaupan mukaan...

 

[hsalonen]

Midnight Suns (PC)

Tämä oli Humble Choicessa kuukauden peli. Köyhän miehen XCOM 3, Marvel-sankareilla ja korttipakkamekaniikalla.

Pelissä siis Lilith-äiti täytyy kukistaa ja sitä varten herätetään hahmo Hunter kryptastaan. Juoni on tämä. Se ei ole kovin hyvä ja siihen on liimattu kaikkia Marvel-hahmoja päälle. Jotenkin tulee mieleen Avengers-elokuvat, ja joo, hahmohistoriaa tulee vähän tutuksi, mutta raapaisut jäävät pintapuoliseksi. En minä niin suuri sarjakuvafani ole, että tietäisin muita kuin Bladen (leffat katsottu) noista Midnight Suneista. Tietoa hahmoista (ja niiden tuntemuksista) voi syventää hengailemalla niiden kanssa, ja siitä saa Friendship-pisteitä. Sain nämä kahdella hahmolla maksimiin, jolloin tuli Challenge Missioneita, jotka oli minulle liian suuri haaste, niin lunttasin verkosta niiden vastaukset. Niistä sai legendaarisen abilityn.

Pääpelimekaniikka on yksinkertainen. On tietty kenttä, jossa on N vihollista ja/tai pomovastus. Yleensä 3 Marvel-hahmoa sitten sinun puolellasi. Sitten pakasta tulee kortteja, joita voi pelata. Kortilla HEAL Hunter parantaa hahmoa, kortilla Lash Hellrider iskee vihollista. Kortteja on kahdenlaisia, perus-ability ja heroic ability. Kun pelaa peruskortteja tarpeeksi, saa heroismia, jolla voi pelata kovempia heroic-kortteja. Esim. Daywalker-kortilla Blade käy iskemässä 3 tai 4 kertaa. Sitten näitä kortteja pelataan ja voi myös liikutella hahmoa pelikentällä. Mutta tässä siis pelin koko idea.

Sitten voi tutkia kotiluostarin aluetta ja ratkoa mysteereitä. Käytännössä on myös käynnissä samanlaista tukikohdan ylläpitoa, tutkimusta ja taistelukoulutusta kuin XCOM:eissa. Niistä osa pakollisia, osaa saa tehdä, jos huvittaa. Pääpaino kyllä noissa taisteluissa.

Juoni oli lopuksi aika hirveä ja varsinkin Crossbonesin vika tehtävä oli kovin haastava. XCOM-puutokseen kyllä hieno peli, mutta se tekijämies lähti tämän pelin myötä pois, niin tuleekohan XCOM:ia enää? Kevyen kasuaalistrategian ystävälle hieno peli ja jos tykkää Marvelista, niin voi olla jopa täysosuma. Noin 60 päivää (luokkaa 60 tehtävää) meni pelata läpi.

Tästä voisi puhua enemmänkin, mutta täyttää XCOM-fanien kaipuuta vähän kevyemmällä kevytstrategialla. Vihutkin on vähän tuttuja sieltä ja kyllä se kädenjälki siellä näkyy.

8/10 (varsinkin nykyiseen 10€ hintaan)

Vielä toistaiseksi tuolla:

December 2025 Humble Choice

Get December 2025 Humble Choice and more when you subscribe for just $14.99 per month!

www.humblebundle.com

(refulinkin saa minulta YV:llä, jos tukeminen kiinnostaa ja olet uusi tilaaja)

 

[masax]

Minä en tuota xcom:iin hirveästi vertaisi. Lähinnä se näkyy taistelujen graafisessa tyylissä, mutta ei paljon muussa. Jos hakee uutta xcom:ia, niin pettyy pahasti, vaikka muuten ihan kelpo peli onkin. Ja korttilajeja on kolme. Attack, skill ja heroic. Mutta samaa mieltä, että kympillä hyvä ostos jota voi täyden hinnan sijaan suositella.