Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä
- Keskustelun aloittaja Saatana
- Aloitettu
- Liittynyt
- 22.10.2019
- Viestejä
- 388
Mulla on just repertuaarissa. En oo ikinä näitä pelannu läpi, mut sarja tuttu jo ihan ekasta UFO : Enemy Unknown-pelistä 30 vuoden takaa. Aina pitäny näistä.
Mikäli on jostain syystä jäänyt Long War -modi kokeilematta EW:lle niin suosittelen ehdottomasti. Tekee kampanjasta pidemmän ja monipuolisemman, lisää uusia hahmoluokkia, nostaa tiimin kokoa aluksi kuuteen ja lopulta kahdeksaan, enemmän kustomointia ym. Normi EW tuntuu tuon jälkeen aika kököltä.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 507
EW long war on jäänyt väliin, mutta Xcom2 long war tuttu kyllä. Paljon hyvää, mutta meinaa vaan tehdä kokemusta kasuaalipelaajanäkökulmasta vähän turhan HC:ksi. Mutta ehkä se täytyy EW:nkin kanssa vielä kokeilla ainakin.
- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 451
Bramble: The Mountain King (PC, Xbox Gamepass)
Vielä yksi pikkupeli tuli pelattua gamepassista. Pikku-Ollen isosisko Lillemor lähtee yöllä vaeltamaan metsään ja Ollen pitää lähteä perään. Mikä alkaa kevyenä satumaisena seikkailuna muuttuu pian todella synkäksi painajaiseksi. En alunperin meinannut pelata tätä mutta hyvä että päätin, sillä se on ehkä jopa yksi parhaista tänä vuonna pelaamistani peleistä. Pidin tätä aluksi kävelysimulaattorina ja sitä se ehkä alussa onkin, mutta myöhemmin tulee oikeita pomomatseja, joista jotkut olivat jopa kekseliäisyydessään huikeita. Pohjoismaisuudesta myös aina plussaa. Pitkäkään ei ole, mulla meni reilut viisi tuntia.
Vielä yksi pikkupeli tuli pelattua gamepassista. Pikku-Ollen isosisko Lillemor lähtee yöllä vaeltamaan metsään ja Ollen pitää lähteä perään. Mikä alkaa kevyenä satumaisena seikkailuna muuttuu pian todella synkäksi painajaiseksi. En alunperin meinannut pelata tätä mutta hyvä että päätin, sillä se on ehkä jopa yksi parhaista tänä vuonna pelaamistani peleistä. Pidin tätä aluksi kävelysimulaattorina ja sitä se ehkä alussa onkin, mutta myöhemmin tulee oikeita pomomatseja, joista jotkut olivat jopa kekseliäisyydessään huikeita. Pohjoismaisuudesta myös aina plussaa. Pitkäkään ei ole, mulla meni reilut viisi tuntia.
- Liittynyt
- 21.10.2016
- Viestejä
- 1 005
Deus Ex: Mankind Divided
Vuoden ensimmäinen läpäisty peli, vaikkakin suurin osa tunneista tuli viime vuoden puolella. Ekan Deus Exin läpäisin syksyllä 2022 ja Human Revolutionin vuosi sitten helmikuussa. Tykkäsin tästä uusimmastakin kyllä tosi paljon, vaikka monet varoittelivat, että tämä on pettymys. Kyllähän juoni jää vähän kesken, mutta ei nyt iha niin pahasti, mitä odotin. Pelattavuus on tosi kivaa, lähetymistapoja on monia ja tutkittavaa riittää mielin määrin. Tarinassa en jaksanyt paneutua ihan niin vahvasti kuin yleensä, mutta mielenkiintoista silti.
Jos muistan oikein, niin tämä peli kärsi pahoista suorituskykyongelmista, mutta ainakin 4080:llä peli pyöri mukavasti, kunhan laittoi DX11:n päälle. "
" AA:ta en edes kokeillut, se kun ilmeisesti on se suurin murheenkryyni. DLC:t edustivat taas sitä parempaa laatua ja etenkin vikasta tulee paljon vanhaa Riddick-peliä mieleen. Kaks muuta on aika selvästi pääpelistä pois leikattuja, joista täyden hinnan maksaminen kyllä harmittaisi, mutta alennuksesta ei niinkään.
Kaikenkaikkiaan tosi hyvä peli. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa jatko-osan. 5/5.
Vuoden ensimmäinen läpäisty peli, vaikkakin suurin osa tunneista tuli viime vuoden puolella. Ekan Deus Exin läpäisin syksyllä 2022 ja Human Revolutionin vuosi sitten helmikuussa. Tykkäsin tästä uusimmastakin kyllä tosi paljon, vaikka monet varoittelivat, että tämä on pettymys. Kyllähän juoni jää vähän kesken, mutta ei nyt iha niin pahasti, mitä odotin. Pelattavuus on tosi kivaa, lähetymistapoja on monia ja tutkittavaa riittää mielin määrin. Tarinassa en jaksanyt paneutua ihan niin vahvasti kuin yleensä, mutta mielenkiintoista silti.
Jos muistan oikein, niin tämä peli kärsi pahoista suorituskykyongelmista, mutta ainakin 4080:llä peli pyöri mukavasti, kunhan laittoi DX11:n päälle. "
" AA:ta en edes kokeillut, se kun ilmeisesti on se suurin murheenkryyni. DLC:t edustivat taas sitä parempaa laatua ja etenkin vikasta tulee paljon vanhaa Riddick-peliä mieleen. Kaks muuta on aika selvästi pääpelistä pois leikattuja, joista täyden hinnan maksaminen kyllä harmittaisi, mutta alennuksesta ei niinkään.Kaikenkaikkiaan tosi hyvä peli. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa jatko-osan. 5/5.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 21.01.2017
- Viestejä
- 629
BF 2042 tuli heräteostoksena ostettua, kun halvalla sai. Hyvin jaksaa 3900x ja RTX2070 pyörittää peliä melkein kaikki grafiikat päällä, 1920x1200 resolla. Muistan tätä joskus testanneeni julkaisun aikaan ilmaistestijakson aikana, mutta julkaisuversioon verrattuna tämä tuntui nyt ihan oikealta bäfältä. 128 pelaajan melskeessä mukava härväillä menemään.
- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 451
Alan Wake II (PC)
Ykkösen tapahtumista on kulunut 13 vuotta, kun Bright Fallsin pikkukaupungin lähellä olevan Cauldron Lake -järven rannalta löytyy ruumis. Asiaa lähetetään tutkimaan kaksi FBI-agenttia, tarinan toinen päähenkilö Saga Anderson sekä tämän työpari Alex Casey, jonka naama on Sami Järveltä ja ääni hiljattain edesmenneeltä James McCaffreyltä. Max Payne -fibat ovat kovat. Muitakin Remedyn peleistä tuttuja naamoja nähdään sekä uusia tuttavuuksia, erityismaininta Peter Franzénin kaksoisroolista Koskelan veljeksinä jotka olivat ehkäpä suosikkini.
Otetaan taas tähän alkuun tekniset höpinät. Peli on todella hyvännäköinen mutta samalla myös helvetin raskas. 1440p-resoluutio oli koneellani pelattavissa vain kun otti skaalauksen käyttöön, muuten ei mitään toivoa saada yli 30 FPS. Skaalauksistakin huolimatta välillä tuli nyintää ja ruudunpäivitys romahteli. Jos ei halua skaalauksia niin sitten on syytä olla huippuluokan kone tai itkee ja kytkee ne päälle. Jos vertaa Starfieldiin niin tämä sentään näyttää siltä, että on ansainnut raskautensa. Isompia teknisiä ongelmia ei ollut, yhdessä pomomatsissa Saga tosin jäi välillä jumiin ja kun se oli vieläpä muutenkin rasittava taistelu niin lisähaasteita en olisi kaivannut yhtään. Lisäksi loppupuolella koitin mennä tabilla katsomaan yhtä juttua niin peli jumitti, jäi kyllä pyörimään mutten päässyt eteenpäin mitenkään. Piti ladata edellinen tallennus muutaman minuutin takaa, ärsyttävää. Muutenkin pelissä on tallennus vain määrätyissä paikoissa, mikä kuollessa voi johtaa useiden minuuttien pelaamisen katoavan kuin Cauldron Laken syvyyksiin, mikä ei ole kivaa. Sentään useimmin voi näissä kohdissa itse tallentaa kun haluaa, mutta tämä johtaa eestaas ravaamiseen. Kartassakin oli pikkubugeja, jotkin symbolit jäivät kummittelemaan, vaikkei niille ollut enää mitään tarvetta. Kaatuilua sentään ei ollut tuota yhtä kevytlukitusta lukuun ottamatta, mistä plussaa.
Täytyy tunnustaa tässä kohtaa, etten koskaan pitänyt ekasta Alan Wakesta enkä American Nightmaresta. Jokin niissä ei koskaan klikannut mulle, ärsytti vain. Tämä kakkonenkin alussa lähinnä ärsytti, tuntui jopa kävelysimulaattorilta. Pikku hiljaa vähän lopulta lämpenin tälle, varsinkin kun aloin saada pelattavuudesta kiinni. Alussa ärsyttäneet vihollisetkaan eivät myöhemmin niin paljoa rasittaneet, lopussa tosin usein vaan juoksin niistä ohi kun en jaksanut enää ruveta tappelemaan. Pidin silti Controllista paljon enemmän, se tuntui muultakin kuin kävelyltä ja kankealta taistelulta. Jälkimmäinen tosin on peligenren syytä, mutta silti.
Peli sai Game Awardesissa palkintoja tarinansa ansiosta ja on se ehkä tämänvuosisista paras, en tosin ole muita vielä pelannut jotka tämän kanssa samoissa kategorioissa olivat. Niihin vertaamatta tarina on sellainen ok, ei kauhean erikoinen kuitenkaan mielestäni. Toteutus sentään on omanlaisensa, mistä plussaa ja se taisikin valitsijoihin iskeä. Ykkönen kannattaa olla pelattuna, että tajuaa edes vähän, että kuka kukin on. Control myös on tarinassa edustettuna, mutta tuskin pakollista ymmärtääkseen menon. Auttaa toki kun tietää vähän paremmin.
En alunperin ollut tästä edes kiinnostunut koska ykkönen. Hypetys kuitenkin voitti minut ja nappasin tämän Epic Storesta alennuskupongilla mustan perjantain aikoihin. Mikä onkin hyvä aika ottaa puheeksi huoneessa oleva norsu, eli pelin julkaisija Epic. Moni boikotoi kyseistä lafkaa, osittain ihan hyvistä syistä. Itse myin sieluni sille jo Controllin aikoihin, joten boikotointi on kohdaltani vähän turhaa tässä kohtaa enää. Peli on siis vain siellä myynnissä PC:llä. Control toki tuli muihinkin digikauppoihin vuoden yksinoikeuden jälkeen, mutta siinä julkaisija oli 505 Games, ei Epic itse. Ja kun vähän tutkin, niin Epicin julkaisemat pelit eivät tietääkseni ole enää muualla myynnissä, osa itse asiassa otettiin pois myynnistä Steamista. Eli valitettavasti näen vähän synkkänä mahdollisuuden saada PC:llä pelin muihin digikauppoihin kuten GOG.comiin. Jos tämän kuitenkin haluaa napata, niin peli on nyt alessa muistaakseni 10.1. asti ja siihen päälle pitäisi saada vielä se sama 33% alennuskuponki, eli hinnaksi tulisi about 26 €. Älkää tosin ampuko jos näin ei olekaan, tsekatkaa ennen kuin kuittaatte ostoksen.
Loppukaneettina totean, että Control oli parempi. (Minusta siis, d'uh.) Tämä tuntui ekan Alan Waken ja Controllin välimuodolta ja ehkä siksi toimi mulle paremmin kuin eka, jääden kuitenkin Remedyn edellisestä tekeleestä. Sain tähän kulumaan yli 30 h mutta siinä oli paljon alueiden tutkimista, josta itse asiassa pidin kun muun pelimekaniikan sisäistin riittävästi. Kun vaan pelihahmot hölkkäisivät vähän nopeammin...
Ykkösen tapahtumista on kulunut 13 vuotta, kun Bright Fallsin pikkukaupungin lähellä olevan Cauldron Lake -järven rannalta löytyy ruumis. Asiaa lähetetään tutkimaan kaksi FBI-agenttia, tarinan toinen päähenkilö Saga Anderson sekä tämän työpari Alex Casey, jonka naama on Sami Järveltä ja ääni hiljattain edesmenneeltä James McCaffreyltä. Max Payne -fibat ovat kovat. Muitakin Remedyn peleistä tuttuja naamoja nähdään sekä uusia tuttavuuksia, erityismaininta Peter Franzénin kaksoisroolista Koskelan veljeksinä jotka olivat ehkäpä suosikkini.
Otetaan taas tähän alkuun tekniset höpinät. Peli on todella hyvännäköinen mutta samalla myös helvetin raskas. 1440p-resoluutio oli koneellani pelattavissa vain kun otti skaalauksen käyttöön, muuten ei mitään toivoa saada yli 30 FPS. Skaalauksistakin huolimatta välillä tuli nyintää ja ruudunpäivitys romahteli. Jos ei halua skaalauksia niin sitten on syytä olla huippuluokan kone tai itkee ja kytkee ne päälle. Jos vertaa Starfieldiin niin tämä sentään näyttää siltä, että on ansainnut raskautensa. Isompia teknisiä ongelmia ei ollut, yhdessä pomomatsissa Saga tosin jäi välillä jumiin ja kun se oli vieläpä muutenkin rasittava taistelu niin lisähaasteita en olisi kaivannut yhtään. Lisäksi loppupuolella koitin mennä tabilla katsomaan yhtä juttua niin peli jumitti, jäi kyllä pyörimään mutten päässyt eteenpäin mitenkään. Piti ladata edellinen tallennus muutaman minuutin takaa, ärsyttävää. Muutenkin pelissä on tallennus vain määrätyissä paikoissa, mikä kuollessa voi johtaa useiden minuuttien pelaamisen katoavan kuin Cauldron Laken syvyyksiin, mikä ei ole kivaa. Sentään useimmin voi näissä kohdissa itse tallentaa kun haluaa, mutta tämä johtaa eestaas ravaamiseen. Kartassakin oli pikkubugeja, jotkin symbolit jäivät kummittelemaan, vaikkei niille ollut enää mitään tarvetta. Kaatuilua sentään ei ollut tuota yhtä kevytlukitusta lukuun ottamatta, mistä plussaa.
Täytyy tunnustaa tässä kohtaa, etten koskaan pitänyt ekasta Alan Wakesta enkä American Nightmaresta. Jokin niissä ei koskaan klikannut mulle, ärsytti vain. Tämä kakkonenkin alussa lähinnä ärsytti, tuntui jopa kävelysimulaattorilta. Pikku hiljaa vähän lopulta lämpenin tälle, varsinkin kun aloin saada pelattavuudesta kiinni. Alussa ärsyttäneet vihollisetkaan eivät myöhemmin niin paljoa rasittaneet, lopussa tosin usein vaan juoksin niistä ohi kun en jaksanut enää ruveta tappelemaan. Pidin silti Controllista paljon enemmän, se tuntui muultakin kuin kävelyltä ja kankealta taistelulta. Jälkimmäinen tosin on peligenren syytä, mutta silti.
Peli sai Game Awardesissa palkintoja tarinansa ansiosta ja on se ehkä tämänvuosisista paras, en tosin ole muita vielä pelannut jotka tämän kanssa samoissa kategorioissa olivat. Niihin vertaamatta tarina on sellainen ok, ei kauhean erikoinen kuitenkaan mielestäni. Toteutus sentään on omanlaisensa, mistä plussaa ja se taisikin valitsijoihin iskeä. Ykkönen kannattaa olla pelattuna, että tajuaa edes vähän, että kuka kukin on. Control myös on tarinassa edustettuna, mutta tuskin pakollista ymmärtääkseen menon. Auttaa toki kun tietää vähän paremmin.
En alunperin ollut tästä edes kiinnostunut koska ykkönen. Hypetys kuitenkin voitti minut ja nappasin tämän Epic Storesta alennuskupongilla mustan perjantain aikoihin. Mikä onkin hyvä aika ottaa puheeksi huoneessa oleva norsu, eli pelin julkaisija Epic. Moni boikotoi kyseistä lafkaa, osittain ihan hyvistä syistä. Itse myin sieluni sille jo Controllin aikoihin, joten boikotointi on kohdaltani vähän turhaa tässä kohtaa enää. Peli on siis vain siellä myynnissä PC:llä. Control toki tuli muihinkin digikauppoihin vuoden yksinoikeuden jälkeen, mutta siinä julkaisija oli 505 Games, ei Epic itse. Ja kun vähän tutkin, niin Epicin julkaisemat pelit eivät tietääkseni ole enää muualla myynnissä, osa itse asiassa otettiin pois myynnistä Steamista. Eli valitettavasti näen vähän synkkänä mahdollisuuden saada PC:llä pelin muihin digikauppoihin kuten GOG.comiin. Jos tämän kuitenkin haluaa napata, niin peli on nyt alessa muistaakseni 10.1. asti ja siihen päälle pitäisi saada vielä se sama 33% alennuskuponki, eli hinnaksi tulisi about 26 €. Älkää tosin ampuko jos näin ei olekaan, tsekatkaa ennen kuin kuittaatte ostoksen.
Loppukaneettina totean, että Control oli parempi. (Minusta siis, d'uh.) Tämä tuntui ekan Alan Waken ja Controllin välimuodolta ja ehkä siksi toimi mulle paremmin kuin eka, jääden kuitenkin Remedyn edellisestä tekeleestä. Sain tähän kulumaan yli 30 h mutta siinä oli paljon alueiden tutkimista, josta itse asiassa pidin kun muun pelimekaniikan sisäistin riittävästi. Kun vaan pelihahmot hölkkäisivät vähän nopeammin...
- Liittynyt
- 21.10.2016
- Viestejä
- 1 175
Days Gone PC
En ees muista mistä tämän bongasin joskus ja miksi jäi mieleen (veikkaan prätkää) koska onhan näitä zombipelejä nähty jo ihan tarpeeksi. Noh, pelattua tuli ja täähän oli hyvä, ei mikään maailmaamullistava mutta oikeasti hyvä. Ympäristö on todellakin mun makuun, musiikit sopii kuin nyrkki silmään ja tunnelmakin on kohdallaan. Zombejen lahtaaminen muuttuu ihan kohtuu hauskaksi touhuksi kun saa parempaa aseistusta pelin edetessä. Ihan nätisti pyöri 1440p resolla RX6600-kortilla kun pikkuisen asetuksia sääti.
Hahmot oli vähän niin ja näin, jotkut oikeen mielenkiintosia ja toiset ihan vaan tympeitä ja ärsyttäviä (Colonel Garret... vmp), ääninäyttely oli random-pelastettavilla välillä tasoa S.T.A.L.K.E.R., prätkällä ajaminen on vähä oudon tuntuista ja koska sitä tulee tehtyä todella paljon niin sen soisi olevan mukavaa. Suurin ärsytyksen aihe onkin tuo ajelun määrä. Vaikka toisaalta se on ihan kivaa nuissa maisemissa niin se, että kun käyt yhden tehtävän tekemässä toisella puolen mappia niin seuraavaksi annettava tehtävä viekin samaan paikkaan. Kappas kun nämä tehtävät olisi saanut avattua samalla kertaa niin olisi säästynyt taas kummasti aikaa. Tämmöinen keinotekoinen pelin pitkittäminen (pikkuisen vajaa 52h kertoo Epicin kello enkä ees kaikkea kolunnu läpi) aiheutti pariin kertaan pelin sulkemisen kun ei vaan kiinnostanut lähteä toista/kolmatta kertaa ajaa mapin läpi tympeään paikkaan. Eli vähän tiiviimpi paketti ois ollu hyvästä.
Loppujenlopuksi sanotaan että 8+/10. Suosittelen, pelaisin uudestaan ja haluaisin jatkoa.
Toisin kuin moni kriitikko Epicin kaupan mukaan...
En ees muista mistä tämän bongasin joskus ja miksi jäi mieleen (veikkaan prätkää) koska onhan näitä zombipelejä nähty jo ihan tarpeeksi. Noh, pelattua tuli ja täähän oli hyvä, ei mikään maailmaamullistava mutta oikeasti hyvä. Ympäristö on todellakin mun makuun, musiikit sopii kuin nyrkki silmään ja tunnelmakin on kohdallaan. Zombejen lahtaaminen muuttuu ihan kohtuu hauskaksi touhuksi kun saa parempaa aseistusta pelin edetessä. Ihan nätisti pyöri 1440p resolla RX6600-kortilla kun pikkuisen asetuksia sääti.
Hahmot oli vähän niin ja näin, jotkut oikeen mielenkiintosia ja toiset ihan vaan tympeitä ja ärsyttäviä (Colonel Garret... vmp), ääninäyttely oli random-pelastettavilla välillä tasoa S.T.A.L.K.E.R., prätkällä ajaminen on vähä oudon tuntuista ja koska sitä tulee tehtyä todella paljon niin sen soisi olevan mukavaa. Suurin ärsytyksen aihe onkin tuo ajelun määrä. Vaikka toisaalta se on ihan kivaa nuissa maisemissa niin se, että kun käyt yhden tehtävän tekemässä toisella puolen mappia niin seuraavaksi annettava tehtävä viekin samaan paikkaan. Kappas kun nämä tehtävät olisi saanut avattua samalla kertaa niin olisi säästynyt taas kummasti aikaa. Tämmöinen keinotekoinen pelin pitkittäminen (pikkuisen vajaa 52h kertoo Epicin kello enkä ees kaikkea kolunnu läpi) aiheutti pariin kertaan pelin sulkemisen kun ei vaan kiinnostanut lähteä toista/kolmatta kertaa ajaa mapin läpi tympeään paikkaan. Eli vähän tiiviimpi paketti ois ollu hyvästä.
Loppujenlopuksi sanotaan että 8+/10. Suosittelen, pelaisin uudestaan ja haluaisin jatkoa.
Toisin kuin moni kriitikko Epicin kaupan mukaan...
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 24 348
Midnight Suns (PC)
Tämä oli Humble Choicessa kuukauden peli. Köyhän miehen XCOM 3, Marvel-sankareilla ja korttipakkamekaniikalla.
Pelissä siis Lilith-äiti täytyy kukistaa ja sitä varten herätetään hahmo Hunter kryptastaan. Juoni on tämä. Se ei ole kovin hyvä ja siihen on liimattu kaikkia Marvel-hahmoja päälle. Jotenkin tulee mieleen Avengers-elokuvat, ja joo, hahmohistoriaa tulee vähän tutuksi, mutta raapaisut jäävät pintapuoliseksi. En minä niin suuri sarjakuvafani ole, että tietäisin muita kuin Bladen (leffat katsottu) noista Midnight Suneista. Tietoa hahmoista (ja niiden tuntemuksista) voi syventää hengailemalla niiden kanssa, ja siitä saa Friendship-pisteitä. Sain nämä kahdella hahmolla maksimiin, jolloin tuli Challenge Missioneita, jotka oli minulle liian suuri haaste, niin lunttasin verkosta niiden vastaukset. Niistä sai legendaarisen abilityn.
Pääpelimekaniikka on yksinkertainen. On tietty kenttä, jossa on N vihollista ja/tai pomovastus. Yleensä 3 Marvel-hahmoa sitten sinun puolellasi. Sitten pakasta tulee kortteja, joita voi pelata. Kortilla HEAL Hunter parantaa hahmoa, kortilla Lash Hellrider iskee vihollista. Kortteja on kahdenlaisia, perus-ability ja heroic ability. Kun pelaa peruskortteja tarpeeksi, saa heroismia, jolla voi pelata kovempia heroic-kortteja. Esim. Daywalker-kortilla Blade käy iskemässä 3 tai 4 kertaa. Sitten näitä kortteja pelataan ja voi myös liikutella hahmoa pelikentällä. Mutta tässä siis pelin koko idea.
Sitten voi tutkia kotiluostarin aluetta ja ratkoa mysteereitä. Käytännössä on myös käynnissä samanlaista tukikohdan ylläpitoa, tutkimusta ja taistelukoulutusta kuin XCOM:eissa. Niistä osa pakollisia, osaa saa tehdä, jos huvittaa. Pääpaino kyllä noissa taisteluissa.
Juoni oli lopuksi aika hirveä ja varsinkin Crossbonesin vika tehtävä oli kovin haastava. XCOM-puutokseen kyllä hieno peli, mutta se tekijämies lähti tämän pelin myötä pois, niin tuleekohan XCOM:ia enää? Kevyen kasuaalistrategian ystävälle hieno peli ja jos tykkää Marvelista, niin voi olla jopa täysosuma. Noin 60 päivää (luokkaa 60 tehtävää) meni pelata läpi.
Tästä voisi puhua enemmänkin, mutta täyttää XCOM-fanien kaipuuta vähän kevyemmällä kevytstrategialla. Vihutkin on vähän tuttuja sieltä ja kyllä se kädenjälki siellä näkyy.
8/10 (varsinkin nykyiseen 10€ hintaan)
Vielä toistaiseksi tuolla:
www.humblebundle.com
(refulinkin saa minulta YV:llä, jos tukeminen kiinnostaa ja olet uusi tilaaja)
Tämä oli Humble Choicessa kuukauden peli. Köyhän miehen XCOM 3, Marvel-sankareilla ja korttipakkamekaniikalla.
Pelissä siis Lilith-äiti täytyy kukistaa ja sitä varten herätetään hahmo Hunter kryptastaan. Juoni on tämä. Se ei ole kovin hyvä ja siihen on liimattu kaikkia Marvel-hahmoja päälle. Jotenkin tulee mieleen Avengers-elokuvat, ja joo, hahmohistoriaa tulee vähän tutuksi, mutta raapaisut jäävät pintapuoliseksi. En minä niin suuri sarjakuvafani ole, että tietäisin muita kuin Bladen (leffat katsottu) noista Midnight Suneista. Tietoa hahmoista (ja niiden tuntemuksista) voi syventää hengailemalla niiden kanssa, ja siitä saa Friendship-pisteitä. Sain nämä kahdella hahmolla maksimiin, jolloin tuli Challenge Missioneita, jotka oli minulle liian suuri haaste, niin lunttasin verkosta niiden vastaukset. Niistä sai legendaarisen abilityn.
Pääpelimekaniikka on yksinkertainen. On tietty kenttä, jossa on N vihollista ja/tai pomovastus. Yleensä 3 Marvel-hahmoa sitten sinun puolellasi. Sitten pakasta tulee kortteja, joita voi pelata. Kortilla HEAL Hunter parantaa hahmoa, kortilla Lash Hellrider iskee vihollista. Kortteja on kahdenlaisia, perus-ability ja heroic ability. Kun pelaa peruskortteja tarpeeksi, saa heroismia, jolla voi pelata kovempia heroic-kortteja. Esim. Daywalker-kortilla Blade käy iskemässä 3 tai 4 kertaa. Sitten näitä kortteja pelataan ja voi myös liikutella hahmoa pelikentällä. Mutta tässä siis pelin koko idea.
Sitten voi tutkia kotiluostarin aluetta ja ratkoa mysteereitä. Käytännössä on myös käynnissä samanlaista tukikohdan ylläpitoa, tutkimusta ja taistelukoulutusta kuin XCOM:eissa. Niistä osa pakollisia, osaa saa tehdä, jos huvittaa. Pääpaino kyllä noissa taisteluissa.
Juoni oli lopuksi aika hirveä ja varsinkin Crossbonesin vika tehtävä oli kovin haastava. XCOM-puutokseen kyllä hieno peli, mutta se tekijämies lähti tämän pelin myötä pois, niin tuleekohan XCOM:ia enää? Kevyen kasuaalistrategian ystävälle hieno peli ja jos tykkää Marvelista, niin voi olla jopa täysosuma. Noin 60 päivää (luokkaa 60 tehtävää) meni pelata läpi.
Tästä voisi puhua enemmänkin, mutta täyttää XCOM-fanien kaipuuta vähän kevyemmällä kevytstrategialla. Vihutkin on vähän tuttuja sieltä ja kyllä se kädenjälki siellä näkyy.
8/10 (varsinkin nykyiseen 10€ hintaan)
Vielä toistaiseksi tuolla:
August 2025 Humble Choice
Get August 2025 Humble Choice and more when you subscribe for just $14.99 per month!
www.humblebundle.com
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 507
Minä en tuota xcom:iin hirveästi vertaisi. Lähinnä se näkyy taistelujen graafisessa tyylissä, mutta ei paljon muussa. Jos hakee uutta xcom:ia, niin pettyy pahasti, vaikka muuten ihan kelpo peli onkin. Ja korttilajeja on kolme. Attack, skill ja heroic. Mutta samaa mieltä, että kympillä hyvä ostos jota voi täyden hinnan sijaan suositella.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 185
Empire: Total War (PC)
Tämähän oli ihan hyvä lopulta. En oikeen ollut varma, että olinko tätä edes koskaan pelannut, mutta pelikello näytti Steamissa 40h. Mistään en löytänyt, että millä maalla viimeksi olen pelannut tai edes milloin. Nyt Napoleon kirjan innoittamana otin tän kuitenki uudelleen peluuseen, itse Napoleon Total War kun on vähän liian erikoinen ja tynkä. Ruotsilla valloittelin maailmaa ja voitin short campaignin alle 20h aikana. Kökköhän tässä on kaikki puolustustaistelut, jotka ei vaan toimi kun yksiköt ei osaa olla muureilla ja AI on tyhmä näissä. Toisaalta se sit mahdollistaa kaikenlaisen kikkailun pienemmilläkin varuskunnilla. Itse kampanjakartta oli parempi kuin muistin, vaikka välillä olis kaivannut vähän selkeyttä siihen. Diplomatia jopa toimi(Total Warin mittapuussa), vastustajat suostui rauhaan välillä ja kaikkia sotia ei tarvinnut käydä totaalisena. Tanskalta valtasin yhdessä sodassa Norjan, toisessa Tanskan ja sit ne kippas kapinallisiin Islannissa. Erityisesti tykkään tässä tosta muskettien ja tykkien käytöstä ja siitä että ratsuväki on jo välillä vähän pienemmässä merkityksessä, vaikka kyllä silläkin voittoja saavutetaan. Varsinki tuntu että lopussa alkoi jo tykeillä voittamaan pelejä, mikä tietenkin ihan oikeaan suuntaan sodankäynnissä, pari kartessia oikeaan kohtaan ja vastustajan linjassa kahden linjamuodostelmana kokoinen aukko. Mainittakon, että tämä oli eka Total war jossa myös laivastotaistelut käytiin manuaalisesti, en kuitenkaan käynyt yhtäkään sellaista(enkä autona) joten en osaa sanoa oliko tämä niiden osalta millainen. Jos Empire2 ilmestyy ennen Medieval3 niin en suutu.
Pharaoh A New Era (PC)
Alkuperäiselle pelille uskollinen päivitys. Graafista ilmettä vähän muutettu sarjakuvamaisempaan muotoon, muuten se sama peli. Joitakin QOL päivityksiä optioina(esim. global work pool ihan oikeasti eikä pseudona niinku alkuperäisessä pelissä) tuotu ja taistelumekaniikka uusittu, ilmeisesti tuodaan vielä se vanha taistelusysteemi, mutta sitä en kaipaa, se kun oli aina lähinnä haittoina vanhassa pelissä. Itse peli on tullut pelattua joskus 15v sitten viimeksi läpi ja jonku verran skidinä julkaisuvuonna mitä sitä osasi. Ihan hauskaahan tämä on edelleen, mutta ehkä pelin pituus on vähän kysymysmerkki, puolessa välissä ollaan, tehtävät on varsin samanlaisia ja lähinnä muuttuu se, että millä teollisuudella tehdään rahaa ja millä ei. Monumenttien tekoon menee välillä järkyttävän kauan, ja pelin vauhti pidetäänkin sit pitkälti 5x, kun odotellaan kivien saapumista. Varsinkin tehtävissä missä pyramidien kiviä ostetaan, on joutoaikaa pyöritellä peukaloita, koska kaupunkien kasvattaminen tietyn pisteen jälkeen on yleensä hyödytöntä, joskus jopa tehtäville haitallista.
Moving Out (PC) (Epicin ilmaispelit osa XXVII)
Overcooked hengessä muuttamista pois ja sisään taloista. Yhdessä toisten pelaajien kanssa kannetaan siis huonekaluja. Hauskimmillaan kun ollaan ns. normaaleissa taloissa, omasta mielestä ei niin hauskaa kun mennään avaruuteen siirtelemään jotain koeputkitankkeja yms. Juonikin tässä on, mutta kun huumori on jollekkin 10v kohdennettu, niin eipä sitä jaksa seurata. Tehtävissä on ihan hauskoja saavutuksia "elä riko ikkunoita" jotka tuovat oman mutkansa tehtävän suorittamiseen jos näin haluaa. Osassa tehtävissä tosiaan tuo takaisinmuutto, missä tavarat tuodaan autosta takaisin taloon, mutta ne oli vähän jotenkin tylsähköjä. Yksi pelin suurimmista haasteista meille oli monesti se auton täyttäminen oikeassa järjestyksessä, että sinne sai mahtumaan kaiken. Kommunikaatiota tämä vaatii, mutta ei samalla tavalla kuin hektisimmät Overcooked tasot. Lähinnä "otetaan tuo sänky ensin". Vasta omaan asuntoon muuttaneena tuli hyvin fläshbäkkejä.
Tämähän oli ihan hyvä lopulta. En oikeen ollut varma, että olinko tätä edes koskaan pelannut, mutta pelikello näytti Steamissa 40h. Mistään en löytänyt, että millä maalla viimeksi olen pelannut tai edes milloin. Nyt Napoleon kirjan innoittamana otin tän kuitenki uudelleen peluuseen, itse Napoleon Total War kun on vähän liian erikoinen ja tynkä. Ruotsilla valloittelin maailmaa ja voitin short campaignin alle 20h aikana. Kökköhän tässä on kaikki puolustustaistelut, jotka ei vaan toimi kun yksiköt ei osaa olla muureilla ja AI on tyhmä näissä. Toisaalta se sit mahdollistaa kaikenlaisen kikkailun pienemmilläkin varuskunnilla. Itse kampanjakartta oli parempi kuin muistin, vaikka välillä olis kaivannut vähän selkeyttä siihen. Diplomatia jopa toimi(Total Warin mittapuussa), vastustajat suostui rauhaan välillä ja kaikkia sotia ei tarvinnut käydä totaalisena. Tanskalta valtasin yhdessä sodassa Norjan, toisessa Tanskan ja sit ne kippas kapinallisiin Islannissa. Erityisesti tykkään tässä tosta muskettien ja tykkien käytöstä ja siitä että ratsuväki on jo välillä vähän pienemmässä merkityksessä, vaikka kyllä silläkin voittoja saavutetaan. Varsinki tuntu että lopussa alkoi jo tykeillä voittamaan pelejä, mikä tietenkin ihan oikeaan suuntaan sodankäynnissä, pari kartessia oikeaan kohtaan ja vastustajan linjassa kahden linjamuodostelmana kokoinen aukko. Mainittakon, että tämä oli eka Total war jossa myös laivastotaistelut käytiin manuaalisesti, en kuitenkaan käynyt yhtäkään sellaista(enkä autona) joten en osaa sanoa oliko tämä niiden osalta millainen. Jos Empire2 ilmestyy ennen Medieval3 niin en suutu.
Pharaoh A New Era (PC)
Alkuperäiselle pelille uskollinen päivitys. Graafista ilmettä vähän muutettu sarjakuvamaisempaan muotoon, muuten se sama peli. Joitakin QOL päivityksiä optioina(esim. global work pool ihan oikeasti eikä pseudona niinku alkuperäisessä pelissä) tuotu ja taistelumekaniikka uusittu, ilmeisesti tuodaan vielä se vanha taistelusysteemi, mutta sitä en kaipaa, se kun oli aina lähinnä haittoina vanhassa pelissä. Itse peli on tullut pelattua joskus 15v sitten viimeksi läpi ja jonku verran skidinä julkaisuvuonna mitä sitä osasi. Ihan hauskaahan tämä on edelleen, mutta ehkä pelin pituus on vähän kysymysmerkki, puolessa välissä ollaan, tehtävät on varsin samanlaisia ja lähinnä muuttuu se, että millä teollisuudella tehdään rahaa ja millä ei. Monumenttien tekoon menee välillä järkyttävän kauan, ja pelin vauhti pidetäänkin sit pitkälti 5x, kun odotellaan kivien saapumista. Varsinkin tehtävissä missä pyramidien kiviä ostetaan, on joutoaikaa pyöritellä peukaloita, koska kaupunkien kasvattaminen tietyn pisteen jälkeen on yleensä hyödytöntä, joskus jopa tehtäville haitallista.
Moving Out (PC) (Epicin ilmaispelit osa XXVII)
Overcooked hengessä muuttamista pois ja sisään taloista. Yhdessä toisten pelaajien kanssa kannetaan siis huonekaluja. Hauskimmillaan kun ollaan ns. normaaleissa taloissa, omasta mielestä ei niin hauskaa kun mennään avaruuteen siirtelemään jotain koeputkitankkeja yms. Juonikin tässä on, mutta kun huumori on jollekkin 10v kohdennettu, niin eipä sitä jaksa seurata. Tehtävissä on ihan hauskoja saavutuksia "elä riko ikkunoita" jotka tuovat oman mutkansa tehtävän suorittamiseen jos näin haluaa. Osassa tehtävissä tosiaan tuo takaisinmuutto, missä tavarat tuodaan autosta takaisin taloon, mutta ne oli vähän jotenkin tylsähköjä. Yksi pelin suurimmista haasteista meille oli monesti se auton täyttäminen oikeassa järjestyksessä, että sinne sai mahtumaan kaiken. Kommunikaatiota tämä vaatii, mutta ei samalla tavalla kuin hektisimmät Overcooked tasot. Lähinnä "otetaan tuo sänky ensin". Vasta omaan asuntoon muuttaneena tuli hyvin fläshbäkkejä.
Viimeksi muokattu:
Factorio kaikilla Pyanodons -modimausteilla, mukaanlukien high tech. Kyllähän tähän saa vaikka koko elämänsä menemään. En suosittele kellekään. Kun pääset 1/5 maaliin asti niin tajuat että olet raapaissut pintaa, ja siellä jossain horisontissa häämöttää uusi turhautuminen (ja palkitseminen), mutta elämäsi kalliit tunnit hukkautuvat ihan liian tehokkaasti.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 24 348
Kyllä. Tosin itselle nuo skillit oli aina kirosanoja, kun Attack-kortit ja Heroic-kortit oli aina parempia. Ainoastaan Fortify oli hyvä.
..ja tehtäviä voi pelata vielä läpipeluun jälkeen. Nyt on 6 Challenge Missionia tehty ja friendship maksimissa niillä. Lisäksi kaikki Voimasanat on nyt hankittu. Tämä on sinänsä hienoa, koska usein jää pelin läpäistyä semmoinen tunne, että "olisi voinut vielä vähän pelata".
Ehkä seuraavaan läpipeluun odotan kuitenkin, että Season Pass on kympin (nyt 50€) ja sitten vedän vähintään 5 hahmoa taas maksimiystävyyteen.
--
Tähän hintaan kyllä ehdottamasti , 20€ hintaan ehkä ja 60€ hintaan ei. Ja jos Humblesta ei tykkää, niin ei kannata ostaa 20€ Steamista, vaan se Legendary Edition +10€ lisämaksulla, niin saa ne lisärit (4x 15€ tai 50€) sillä kympillä:
- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 451
American Arcadia (PC)
"Don't Be a Fool." Trevor Hill on maailman keskinkertaisin ja mieleenpainumattomin ihminen, joka saa eräänä päivänä tietää elävänsä keskellä tosi-TV:tä. Vähän kuin The Truman Show mutta omalla twistillään. Itse peli on sivurullaavaa tasohyppelyä, Trevorin auttajalla pelatessa kuitenkin mennään ensimmäiseen persoonaan ja selvitellään pieniä puzzleja. Välillä jopa ohjataan Trevoria samalla kun auttaja ohjaa laitteita etänä kameroiden läpi. Pulmat eivät kauhean erikoisia olleet tuota kamerakikkailua lukuun ottamatta, yhteen tosin jämähdin nolosti kun en tajunnut katsella tarpeeksi ympärilleni. Tarina sentään nousi hieman keskiverron yläpuolelle ja sen sanoisin olevan tämän pelin vahvempi puoli. Kokonaisuutena tästä jäi fiilis plussalle ja kannattaa tsekata jos AAA-sisältö kyllästyttää, hintakaan ei ole paha.
"Don't Be a Fool." Trevor Hill on maailman keskinkertaisin ja mieleenpainumattomin ihminen, joka saa eräänä päivänä tietää elävänsä keskellä tosi-TV:tä. Vähän kuin The Truman Show mutta omalla twistillään. Itse peli on sivurullaavaa tasohyppelyä, Trevorin auttajalla pelatessa kuitenkin mennään ensimmäiseen persoonaan ja selvitellään pieniä puzzleja. Välillä jopa ohjataan Trevoria samalla kun auttaja ohjaa laitteita etänä kameroiden läpi. Pulmat eivät kauhean erikoisia olleet tuota kamerakikkailua lukuun ottamatta, yhteen tosin jämähdin nolosti kun en tajunnut katsella tarpeeksi ympärilleni. Tarina sentään nousi hieman keskiverron yläpuolelle ja sen sanoisin olevan tämän pelin vahvempi puoli. Kokonaisuutena tästä jäi fiilis plussalle ja kannattaa tsekata jos AAA-sisältö kyllästyttää, hintakaan ei ole paha.
- Liittynyt
- 20.06.2017
- Viestejä
- 2 859
Jos tuosta pidit niin kannattaa kokeilla Far Cry 5. Hyvin samankaltainen mutta tekee mielestäni miltei kaiken vielä paremmin.
- Liittynyt
- 21.10.2016
- Viestejä
- 1 005
Guardians of the Galaxy (PC)
Otsikon lisenssipeli on lineaarinen kolmannen persoonan toimintapeli, joka on tavallaan tosi hyvä, mutta omaa pieniä puutteita siellä täällä. Peli on melko näyttävä, mutta jotkut animaatiot vaikuttavat vähän keskeneräisiltä tai puolivillaisesti tehdyiltä. Taisteluissa pelattavuus ja monen hahmon ohjaus on toteutettu ainakin ohjaimella erinomaisesti, mutta toisaalta taisteluiden ulkopuoliset pienet puzzelt ovat nopeasti itseään toistavia ja vähän turhia.
Jotenkin tässä näkee vähän hukattua potentiaalia, kun peli ei ole avoimessa maailmassa, vaan hyvin suoraviivainen. Ymmärrän kyllä, että näitäkin pelejä tarvitaan, mutta olisi ollut mielettömän siistiä seikkailla avoimessa Marvel-universumissa. Tarina on sellaista mitä odottaakin ja ihan tarpeeksi viihdyttävää. Dialogi ja hahmot olivat omaan makuun erinomaisia ja musat rokkasi kovaa.
Etenkin loppupuolella peli kaatuili muutaman kerran, joka oli harmi. Periaatteessa tosi hyvä ja helppo suositella, mutta tavallaan jättää vähän kädenlämpöiseksi. 4/5 silti.
Otsikon lisenssipeli on lineaarinen kolmannen persoonan toimintapeli, joka on tavallaan tosi hyvä, mutta omaa pieniä puutteita siellä täällä. Peli on melko näyttävä, mutta jotkut animaatiot vaikuttavat vähän keskeneräisiltä tai puolivillaisesti tehdyiltä. Taisteluissa pelattavuus ja monen hahmon ohjaus on toteutettu ainakin ohjaimella erinomaisesti, mutta toisaalta taisteluiden ulkopuoliset pienet puzzelt ovat nopeasti itseään toistavia ja vähän turhia.
Jotenkin tässä näkee vähän hukattua potentiaalia, kun peli ei ole avoimessa maailmassa, vaan hyvin suoraviivainen. Ymmärrän kyllä, että näitäkin pelejä tarvitaan, mutta olisi ollut mielettömän siistiä seikkailla avoimessa Marvel-universumissa. Tarina on sellaista mitä odottaakin ja ihan tarpeeksi viihdyttävää. Dialogi ja hahmot olivat omaan makuun erinomaisia ja musat rokkasi kovaa.
Etenkin loppupuolella peli kaatuili muutaman kerran, joka oli harmi. Periaatteessa tosi hyvä ja helppo suositella, mutta tavallaan jättää vähän kädenlämpöiseksi. 4/5 silti.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 10.04.2017
- Viestejä
- 568
My Suika - Watermelon Game (PC Steam)
En yleensä pelaa tän tyylisiä pelejä mutta tuli kokeiltua VR laseilla erästä suika versiota ja vaikutti mielenkiintoiselta. Löysin steamistä tän pelin ja on koukuttava. Tää on käytännössä kuin mobiilipeli kaikessa yksinkertaisuudessaan, jos joku ei tiedä mitä tässä tehdään niin tiputellaan hedelmiä kasaan ja yritetään saada luotua vesimeloni, kun kaksi vesimelonia osuu toisiinsa ne häviävät kokonaan pelialueelta joka helpottaa lisäpisteiden keräämistä. Oma paras pistemäärä tällä hetkellä on 7236, pääsen melko helposti siihen 3000-4000 pisteen väliin mutta siitä eteenpäin mennään käytännössä täysin tuurilla.
Tää peli maksaa steamissa 1€
En yleensä pelaa tän tyylisiä pelejä mutta tuli kokeiltua VR laseilla erästä suika versiota ja vaikutti mielenkiintoiselta. Löysin steamistä tän pelin ja on koukuttava. Tää on käytännössä kuin mobiilipeli kaikessa yksinkertaisuudessaan, jos joku ei tiedä mitä tässä tehdään niin tiputellaan hedelmiä kasaan ja yritetään saada luotua vesimeloni, kun kaksi vesimelonia osuu toisiinsa ne häviävät kokonaan pelialueelta joka helpottaa lisäpisteiden keräämistä. Oma paras pistemäärä tällä hetkellä on 7236, pääsen melko helposti siihen 3000-4000 pisteen väliin mutta siitä eteenpäin mennään käytännössä täysin tuurilla.
Tää peli maksaa steamissa 1€
- Liittynyt
- 30.03.2017
- Viestejä
- 1 234
Epicin ilmaispelit osa 37.
Surviving the Aftermath
Rakentelupeli maailmanlopun jälkimainingeissa. Maahan on iskeytynyt komeettaparvi, ydinsota, kulkutauti ja Kuukin taisi räjähtää jossain välissä. Harvat selviytyjät elävät raunioissa, jossa heitä piinaavat Mad Max -rosvot, mutanttieläimet ja taivaalta tippuvat asiat. Kaaoksen keskelle kuuluisi kyhätä kunnollinen kaupunki.
Tarkoitus oli vain kokeilla peliä, mutta pelasin ensi-istumalta viisi tuntia putkeen ja syöminen ja nukkuminen unohtuivat. Se on aina hyvä merkki. Koukuttavuus tulee siitä, että koko ajan on jotain tärkeää tehtävänä, ja edistys on jatkuvaa. Alun rähjäinen pakolaisleiri on kohta jo sotkuinen slummi, ja pelin lopussa jo varsin mukava (mutta edelleen likainen) pikkukaupunki. Taistelu saasteita, rosvoja ja postapokalyptista luontoa vastaan lisää peliin sopivasti maustetta, ettei tarvitse pelkästään leikkiä kotia. Pelissä on samaa fiilistä kuin Frostpunkissa, varsinkin kun talvi iskee.
Paremmillakin festareilla on käyty.
Aftermath panttaa tietoa raivostuttavasti. Siinä ei ole esimerkiksi taulukkoa, joka näyttäisi kaikkien asukkaiden työpaikat. Jatkuvaa työvoimapulaa pahentaa se, että suuri osa asukkaista tekee jotain turhaa, kuten möllöttää pellon laidalla katselemassa sadon kasvua, koska sattuu olemaan nakitettu peltoa hoitamaan. Ainoa tapa etsiä tyhjäntoimittajat on kliksutella kaikki rakennukset yksitellen läpi. Peli valittaa varaston täyttymistä, muttei kerro mikä varasto ja missä. Lämpötilan symboli on paikasta riippuen joko lämpömittari tai lumihiutale. Oli myös kiva huomata jälkikäteen, että olin rakentanut parhaan muoviesiintymän päälle tarinarakennuksen, jota ei voinut purkaa.
Pelistä olisi voinut karsia mikromanagerointia enemmänkin. Kaikki lämmittimet joutuu erikseen naksuttelemaan päälle ja pois vuodenaikojen vaihtuessa. Rakennuksista ei voi rakentaa päivitettyä versiota suoraan, vaan niistä on pakko pystyttää ensin perusversio ja sitten päivittää se, jolloin työläiset PURKAVAT RAKENNUKSEN ja pykäävät tilalle sen paremman. Miksi?
Tukikohtaa pitää välillä puolustaa vihollishyökkäyksiä vastaan. Jos ottaa hetken kuonoonsa - esimerkiksi siksi että omilla taistelijoilla kestää tovin saapua paikalle - peli saattaa päättää täysin mielivaltaisesti että joo, taistelu on hävitty. Tällöin tulee hävisit-ilmoitus, viholliset katoavat ja asukkaat mököttävät. Reilua.
Katulampulla ei voi valaista katua. Jos lampun rakentaa, katu puretaan sen alta.
Valitsin 100% vaikeustason, eli jokaisen sliderin toiseksi ylimpään koloon, mutta peli oli silti vähän liian helppo. Ainoa asia josta oli johdonmukaisesti pulaa oli työvoima, joten jokainen portille saapunut pakolaisjoukko oli ilomielin tervetullut. Loppupelissä siirtokunta oli niin omavarainen, että oli varaa pakata autot (!) täyteen taistelijoita ja lähteä sotaretkille siivoamaan viimeisiä bandiitteja kartalta. Haastetta toivat enää vain jotkin katastrofit.
Kuten tämä. Pelin ainoa helleaalto tuli aivan loppumetreillä. En ollut osannut valmistautua, joten tilanne oli aika hiostava ruudun tälläkin puolella. Uskomatonta kyllä kuolonuhreja tuli vain yksi. Jos helle olisi jatkunut päivän pidempään, ruumiita olisi ollut sata.
Ydinjäte (punainen töhkä ylemmässä kuvassa) oli ongelma pelin alkupuolella, mutta siivousteknologian kehittyminen hoiti homman. Jäte on haitake, joka kuuluu siirtää kaatopaikoille kauas asutuksesta... ainakin kunnes pelaaja huomaa, että sitä voi MYYDÄ NAAPUREILLE. Ei siitä paljoa rahaa saa, mutta luulisi että tällaisen kaman hinta olisi pakkasen puolella ja syvällä.
Koen nähneeni pelin sisällöstä suurimman osan, mutta houkuttaa silti aloittaa jonain päivänä alusta ja tehdä toisenlainen kaupunki. Siirtokuntani oli utopistinen hyvinvointivaltio, jossa kaikilla oli mahdollisimman kivaa. Entä jos olisin rakentanut Mad Max -bandiittileirin, jossa taistellaan häkeissä, syödään ötököitä ja ryöstellään naapureita? Kieltäydyin kaikista pelin antamista mahdollisuuksista pahisteluun, mutta se voisi olla joskus hauskempaa kuin kodin leikkiminen. Taidan kuitenkin ottaa ensin uusintakierroksen Frostpunkissa.
Ai niin, saavutuksetkin on rikki.
Escape Academy
Pakotemia? Pakoulu? Ei, antaa olla.
Pakohuoneet ovat hyvää viihdettä. Tosielämän huoneiden ja pakolautapelien lisäksi olen nauttinut myös puolen puupennin kännykkäpeleistä, ja Kotaro Uchikoshin kaheli Zero Escape -sarja on yksi lempipeleistäni kautta aikojen. Kunpa genressä vain olisi vähemmän nelinumeroisien koodien etsintää.
Escape Academyn ensimmäinen kenttä kikkailee odotuksilla ja lupailee suuria. Lupaukset lunastetaan vain puolittain. Huoneet ovat kyllä visuaalisesti hienoja ja niiden skenaariot hauskoja, mutta tarinan voi vetää vessasta alas. Päähenkilö keksii puujalkavitsejä hengenvaarassakin ja pahiksina toimivat "paonvastaiset tiedemiehet". Tylypahkassakaan ei taidettu vangita oppilaita kuolemanloukkuihin opetusmielessä.
Kentissä on aikarajat ja niissä annetaan arvosana käytetyn ajan ja vihjeiden mukaan. Mitä nopeammin pääsee ulos, sen parempi arvosana, ja peli merkitsee "parhaan ajan" muistiin kunkin huoneen kohdalle. Kuulostaa hyvältä ja aivan normaalilta videopelimekaniikalta. Tottahan omaa tulostaan pitää pystyä parantamaan.
Sitten pysähdyin miettimään asiaa hetkeksi.
Palasin yhteen alkupään kenttään uudestaan. Muistin ulospääsykoodin edelliseltä kerralta ja juoksin naputtelemaan sen. 16 sekuntia, huippupisteet ja ilotulitus. Tällä saisi porttikiellon oikeaan pakohuoneeseen.
Myös koko huoneen aikaraja (tyyliin pura pommi 15 minuutissa) kuulostaa toimivalta, kunnes asiaa ajattelee. Tosielämässä ja kertakäyttöisissä lautapeleissä aikarajassa on järkeä, koska huonetta ei voi heti yrittää uudestaan. Hinta on iso este. Tämä on kuitenkin videopeli, joten ajan umpeutuessa ja game overin koittaessa pelaaja yrittää tietenkin saman tien uudestaan. Niin videopeleissä tehdään. Sen jälkeen pelaaja muistaa puzzlet ja pääsee minuutissa samaan tilanteeseen, joka vei viime kerralla vartin. Huoneen arvosanan voi heittää samaan pönttöön kuin tarinan.
Noh, ainakin aikaraja lisää painetta ja paniikkia. Se on hyvä tunnelman kannalta ja saa huoneet tuntumaan haastavilta, vaikka puzzlet ovat genressään helpommasta päästä. Minulta ei loppunut aika kertaakaan, vaikka välillä meni viimeisille sekunneille. Vaihtelua on paljon ja nättikin peli on omalla karulla tavallaan. Huoneita on yksinkertaisesti kiva ratkoa. Ostin ja pelasin lisäritkin.
Peliä voi pelata myös kaverin kanssa jos sellainen löytyy. Tällöin kentissä palloilee useampi hahmo, jotka voivat vaihtaa tavaraa keskenään. Sisältö on sama kuin yksinpelaajille.
Surviving the Aftermath
Rakentelupeli maailmanlopun jälkimainingeissa. Maahan on iskeytynyt komeettaparvi, ydinsota, kulkutauti ja Kuukin taisi räjähtää jossain välissä. Harvat selviytyjät elävät raunioissa, jossa heitä piinaavat Mad Max -rosvot, mutanttieläimet ja taivaalta tippuvat asiat. Kaaoksen keskelle kuuluisi kyhätä kunnollinen kaupunki.
Tarkoitus oli vain kokeilla peliä, mutta pelasin ensi-istumalta viisi tuntia putkeen ja syöminen ja nukkuminen unohtuivat. Se on aina hyvä merkki. Koukuttavuus tulee siitä, että koko ajan on jotain tärkeää tehtävänä, ja edistys on jatkuvaa. Alun rähjäinen pakolaisleiri on kohta jo sotkuinen slummi, ja pelin lopussa jo varsin mukava (mutta edelleen likainen) pikkukaupunki. Taistelu saasteita, rosvoja ja postapokalyptista luontoa vastaan lisää peliin sopivasti maustetta, ettei tarvitse pelkästään leikkiä kotia. Pelissä on samaa fiilistä kuin Frostpunkissa, varsinkin kun talvi iskee.
Paremmillakin festareilla on käyty.
Aftermath panttaa tietoa raivostuttavasti. Siinä ei ole esimerkiksi taulukkoa, joka näyttäisi kaikkien asukkaiden työpaikat. Jatkuvaa työvoimapulaa pahentaa se, että suuri osa asukkaista tekee jotain turhaa, kuten möllöttää pellon laidalla katselemassa sadon kasvua, koska sattuu olemaan nakitettu peltoa hoitamaan. Ainoa tapa etsiä tyhjäntoimittajat on kliksutella kaikki rakennukset yksitellen läpi. Peli valittaa varaston täyttymistä, muttei kerro mikä varasto ja missä. Lämpötilan symboli on paikasta riippuen joko lämpömittari tai lumihiutale. Oli myös kiva huomata jälkikäteen, että olin rakentanut parhaan muoviesiintymän päälle tarinarakennuksen, jota ei voinut purkaa.
Pelistä olisi voinut karsia mikromanagerointia enemmänkin. Kaikki lämmittimet joutuu erikseen naksuttelemaan päälle ja pois vuodenaikojen vaihtuessa. Rakennuksista ei voi rakentaa päivitettyä versiota suoraan, vaan niistä on pakko pystyttää ensin perusversio ja sitten päivittää se, jolloin työläiset PURKAVAT RAKENNUKSEN ja pykäävät tilalle sen paremman. Miksi?
Tukikohtaa pitää välillä puolustaa vihollishyökkäyksiä vastaan. Jos ottaa hetken kuonoonsa - esimerkiksi siksi että omilla taistelijoilla kestää tovin saapua paikalle - peli saattaa päättää täysin mielivaltaisesti että joo, taistelu on hävitty. Tällöin tulee hävisit-ilmoitus, viholliset katoavat ja asukkaat mököttävät. Reilua.
Katulampulla ei voi valaista katua. Jos lampun rakentaa, katu puretaan sen alta.
Valitsin 100% vaikeustason, eli jokaisen sliderin toiseksi ylimpään koloon, mutta peli oli silti vähän liian helppo. Ainoa asia josta oli johdonmukaisesti pulaa oli työvoima, joten jokainen portille saapunut pakolaisjoukko oli ilomielin tervetullut. Loppupelissä siirtokunta oli niin omavarainen, että oli varaa pakata autot (!) täyteen taistelijoita ja lähteä sotaretkille siivoamaan viimeisiä bandiitteja kartalta. Haastetta toivat enää vain jotkin katastrofit.
Kuten tämä. Pelin ainoa helleaalto tuli aivan loppumetreillä. En ollut osannut valmistautua, joten tilanne oli aika hiostava ruudun tälläkin puolella. Uskomatonta kyllä kuolonuhreja tuli vain yksi. Jos helle olisi jatkunut päivän pidempään, ruumiita olisi ollut sata.
Ydinjäte (punainen töhkä ylemmässä kuvassa) oli ongelma pelin alkupuolella, mutta siivousteknologian kehittyminen hoiti homman. Jäte on haitake, joka kuuluu siirtää kaatopaikoille kauas asutuksesta... ainakin kunnes pelaaja huomaa, että sitä voi MYYDÄ NAAPUREILLE. Ei siitä paljoa rahaa saa, mutta luulisi että tällaisen kaman hinta olisi pakkasen puolella ja syvällä.
Koen nähneeni pelin sisällöstä suurimman osan, mutta houkuttaa silti aloittaa jonain päivänä alusta ja tehdä toisenlainen kaupunki. Siirtokuntani oli utopistinen hyvinvointivaltio, jossa kaikilla oli mahdollisimman kivaa. Entä jos olisin rakentanut Mad Max -bandiittileirin, jossa taistellaan häkeissä, syödään ötököitä ja ryöstellään naapureita? Kieltäydyin kaikista pelin antamista mahdollisuuksista pahisteluun, mutta se voisi olla joskus hauskempaa kuin kodin leikkiminen. Taidan kuitenkin ottaa ensin uusintakierroksen Frostpunkissa.
Ai niin, saavutuksetkin on rikki.
Escape Academy
Pakotemia? Pakoulu? Ei, antaa olla.
Pakohuoneet ovat hyvää viihdettä. Tosielämän huoneiden ja pakolautapelien lisäksi olen nauttinut myös puolen puupennin kännykkäpeleistä, ja Kotaro Uchikoshin kaheli Zero Escape -sarja on yksi lempipeleistäni kautta aikojen. Kunpa genressä vain olisi vähemmän nelinumeroisien koodien etsintää.
Escape Academyn ensimmäinen kenttä kikkailee odotuksilla ja lupailee suuria. Lupaukset lunastetaan vain puolittain. Huoneet ovat kyllä visuaalisesti hienoja ja niiden skenaariot hauskoja, mutta tarinan voi vetää vessasta alas. Päähenkilö keksii puujalkavitsejä hengenvaarassakin ja pahiksina toimivat "paonvastaiset tiedemiehet". Tylypahkassakaan ei taidettu vangita oppilaita kuolemanloukkuihin opetusmielessä.
Kentissä on aikarajat ja niissä annetaan arvosana käytetyn ajan ja vihjeiden mukaan. Mitä nopeammin pääsee ulos, sen parempi arvosana, ja peli merkitsee "parhaan ajan" muistiin kunkin huoneen kohdalle. Kuulostaa hyvältä ja aivan normaalilta videopelimekaniikalta. Tottahan omaa tulostaan pitää pystyä parantamaan.
Sitten pysähdyin miettimään asiaa hetkeksi.
Palasin yhteen alkupään kenttään uudestaan. Muistin ulospääsykoodin edelliseltä kerralta ja juoksin naputtelemaan sen. 16 sekuntia, huippupisteet ja ilotulitus. Tällä saisi porttikiellon oikeaan pakohuoneeseen.
Myös koko huoneen aikaraja (tyyliin pura pommi 15 minuutissa) kuulostaa toimivalta, kunnes asiaa ajattelee. Tosielämässä ja kertakäyttöisissä lautapeleissä aikarajassa on järkeä, koska huonetta ei voi heti yrittää uudestaan. Hinta on iso este. Tämä on kuitenkin videopeli, joten ajan umpeutuessa ja game overin koittaessa pelaaja yrittää tietenkin saman tien uudestaan. Niin videopeleissä tehdään. Sen jälkeen pelaaja muistaa puzzlet ja pääsee minuutissa samaan tilanteeseen, joka vei viime kerralla vartin. Huoneen arvosanan voi heittää samaan pönttöön kuin tarinan.
Noh, ainakin aikaraja lisää painetta ja paniikkia. Se on hyvä tunnelman kannalta ja saa huoneet tuntumaan haastavilta, vaikka puzzlet ovat genressään helpommasta päästä. Minulta ei loppunut aika kertaakaan, vaikka välillä meni viimeisille sekunneille. Vaihtelua on paljon ja nättikin peli on omalla karulla tavallaan. Huoneita on yksinkertaisesti kiva ratkoa. Ostin ja pelasin lisäritkin.
Peliä voi pelata myös kaverin kanssa jos sellainen löytyy. Tällöin kentissä palloilee useampi hahmo, jotka voivat vaihtaa tavaraa keskenään. Sisältö on sama kuin yksinpelaajille.
- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 451
Halo: Combat Evolved Anniversary - The Master Chief Collection (PC)
Tuli tämä MCC joskus hommattua tilapäisessä mielenhäiriössä niin päätin sitten vetäistä nämä Halot uusiksi. Ekana moisella nimihirvityksellä varustettu alkuperäinen osa, joka ilmestyi alunperin ekalle Xboxille. Tarina alkaa, kun ihmiskunnan avaruuslaivaston alus saapuu salaperäiselle rengasmaailma Halolle. Siitä on kiinnostunut myös muukalaisrotujen liittouma Covenant, joten eihän sitä niille voi antaa. Pääosassa on vihreään voimahaarniskaan kiedottu kyborgi Master Chief, joka ei turhia puhu vaan antaa pyssyjen hoitaa turinat puolestaan. Apuna sotilasmestarilla on tekoäly Cortana. Useimmissa, varsinkin aikalaisissa räiskinnöissä juoni jätettäisiin tähän, mutta tässä löytyy jo viitteitä Halo-mytologiasta, joka pääsee vasta myöhemmissä osissa kunnolla vauhtiin.
Entäpä se peli sitten? Koska peli julkaistiin Xboxille, se tehtiin konsolin ehdoilla. Unohda tusina tussaria selkärepussa (vai missä mahtoivatkaan niitä säilytellä...), sotilasmestari kantaa kerralla vain kahta asetta. Jos ammukset loppuvat eikä lisää löydy, poimitaan maasta uusi tilalle. Peli on sentään sen verran hyvin tasapainotettu, ettei tuskaa tarvi kärsiä eikä käsirysyyn sen vuoksi ajautua. Osuma kuluttaa aluksi suojakenttää ja kun se on kulunut, mennään kiven taakse hetkeksi huohottamaan kunnes se latautuu täyteen. Jotkut vannovat Haloissa vaikeampien vaikeustasojen nimeen mutten itse ole koskaan pitänyt niistä. Kun MC Voimahaarniska ottaa osumaa niin on pakko mennä suojaan tai kuolo korjaa äkkiä. Vaikeammilla tasoilla osumaa tulee enemmän ja suoja myös latautuu hitaammin, eli seuraa tuplaturhautuminen. Pitäkööt harkkorehalostit vaikeustasonsa, minä pelaan normaalilla. Räiskintä sentään tuntuu ihan mässevältä, johtunee subbarista jota mulla ei ollut yhdenkään aiemman osan kanssa. Haulikossa kuitenkin voisi olla munakkaammat äänet, vaikka se muuten tappaakin talossa ja puutarhassa. Suosikkini on näissä silti aina ollut plasmakivääri.
Kentät ovat tämän pelin heikkous. Välillä on ihan kivaa maastoa, mutta sitten mennään Halon sisuksiin ja alkaa copy-pastekäytävät, joita jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Vaikka se onkin ehkä lorella selitettävissä niin huono selitys se on silti. Tuntui vähän, että pelin teossa tuli kiire ja keskivaihe tehtiin repimällä aita mäkeen. Se onkin pelin turhauttavin osuus, varsinkin kun kuvioihin tulee mystinen Tulva. Vähän yllätyksekseni se ei aiheuttanut yhtä pahaa ärsytystä kun aikanaan tätä pelatessani, kohteeksi oli vaihtunut kenttäsuunnittelu. Sitten kun vielä lopuppuolella mennään samat kentät toiseen suuntaan takaisin niin näkemykseni valmistuksen kiireestä vain vahvistui.
Ajan hammas on tätä jo nakertanut, sentään peli pyörii erinomaisesti kun on parikymmentä vuotta vanha. Kuvittelin tähän kuluneen enemmän aikaa mutta Steam väitti läpäisyyn menneen vain reilut 8,5 h joten kai se sitten on uskottava. Täytyy ainakin trilogia vetäistä loppuun ennen kuin annan lopullista tuomiota näille.
Tuli tämä MCC joskus hommattua tilapäisessä mielenhäiriössä niin päätin sitten vetäistä nämä Halot uusiksi. Ekana moisella nimihirvityksellä varustettu alkuperäinen osa, joka ilmestyi alunperin ekalle Xboxille. Tarina alkaa, kun ihmiskunnan avaruuslaivaston alus saapuu salaperäiselle rengasmaailma Halolle. Siitä on kiinnostunut myös muukalaisrotujen liittouma Covenant, joten eihän sitä niille voi antaa. Pääosassa on vihreään voimahaarniskaan kiedottu kyborgi Master Chief, joka ei turhia puhu vaan antaa pyssyjen hoitaa turinat puolestaan. Apuna sotilasmestarilla on tekoäly Cortana. Useimmissa, varsinkin aikalaisissa räiskinnöissä juoni jätettäisiin tähän, mutta tässä löytyy jo viitteitä Halo-mytologiasta, joka pääsee vasta myöhemmissä osissa kunnolla vauhtiin.
Entäpä se peli sitten? Koska peli julkaistiin Xboxille, se tehtiin konsolin ehdoilla. Unohda tusina tussaria selkärepussa (vai missä mahtoivatkaan niitä säilytellä...), sotilasmestari kantaa kerralla vain kahta asetta. Jos ammukset loppuvat eikä lisää löydy, poimitaan maasta uusi tilalle. Peli on sentään sen verran hyvin tasapainotettu, ettei tuskaa tarvi kärsiä eikä käsirysyyn sen vuoksi ajautua. Osuma kuluttaa aluksi suojakenttää ja kun se on kulunut, mennään kiven taakse hetkeksi huohottamaan kunnes se latautuu täyteen. Jotkut vannovat Haloissa vaikeampien vaikeustasojen nimeen mutten itse ole koskaan pitänyt niistä. Kun MC Voimahaarniska ottaa osumaa niin on pakko mennä suojaan tai kuolo korjaa äkkiä. Vaikeammilla tasoilla osumaa tulee enemmän ja suoja myös latautuu hitaammin, eli seuraa tuplaturhautuminen. Pitäkööt harkkorehalostit vaikeustasonsa, minä pelaan normaalilla. Räiskintä sentään tuntuu ihan mässevältä, johtunee subbarista jota mulla ei ollut yhdenkään aiemman osan kanssa. Haulikossa kuitenkin voisi olla munakkaammat äänet, vaikka se muuten tappaakin talossa ja puutarhassa. Suosikkini on näissä silti aina ollut plasmakivääri.
Kentät ovat tämän pelin heikkous. Välillä on ihan kivaa maastoa, mutta sitten mennään Halon sisuksiin ja alkaa copy-pastekäytävät, joita jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Vaikka se onkin ehkä lorella selitettävissä niin huono selitys se on silti. Tuntui vähän, että pelin teossa tuli kiire ja keskivaihe tehtiin repimällä aita mäkeen. Se onkin pelin turhauttavin osuus, varsinkin kun kuvioihin tulee mystinen Tulva. Vähän yllätyksekseni se ei aiheuttanut yhtä pahaa ärsytystä kun aikanaan tätä pelatessani, kohteeksi oli vaihtunut kenttäsuunnittelu. Sitten kun vielä lopuppuolella mennään samat kentät toiseen suuntaan takaisin niin näkemykseni valmistuksen kiireestä vain vahvistui.
Ajan hammas on tätä jo nakertanut, sentään peli pyörii erinomaisesti kun on parikymmentä vuotta vanha. Kuvittelin tähän kuluneen enemmän aikaa mutta Steam väitti läpäisyyn menneen vain reilut 8,5 h joten kai se sitten on uskottava. Täytyy ainakin trilogia vetäistä loppuun ennen kuin annan lopullista tuomiota näille.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 13.12.2016
- Viestejä
- 5 305
Mitä halvattua. Näillä peleillä ole juuri muuta yhteistä, kun open world. Täysin erityyppiset pelit kyseessä, niin tunnelmaltaan, teemaltaan ja pelattavuudeltaan.
Eka Halo oli itselle aikanaan eka kosketus "moderniin" FPS:ään, sitä ennen toki oli hinkannut Doomeja ja Duke 3D:tä runsaasti, mutta grafiikoiden ja tunnelman osalta Halo oli näihin verrattuna aivan jotain uutta. En edes tiennyt Halon julkaisusta, mutta kaverilla oli Xbox ja näin hänen pelaavan. Pyysin saada kokeilla vähän aikaa, mistä seurasi kolmen tunnin pelisessio yhdeltä istumalta ja seuraavana päivänä kauppaan ostamaan omaa konsolia.
- Liittynyt
- 20.06.2017
- Viestejä
- 2 859
Tunnelma oli ihan sama ainakin itselleni maailma juurikin samanlainen syrjäinen amerikkalainen maalaispaikka metsineen ja kummassakin ollaan eristyksissä ulkomaailmasta. Teemakaan nyt ole kaukana etenkään että se pelattaessa vaikuttaisi juurikaan. toisessa on zombiet ja toisessa uskonkultti. Kummassakin ammutaan myös ihmisiä. Days Gone:ssa on nuo zombiet sitten ammuttavaksi lisäksi mutta Far Cry 5:ssakin on "huumeilla höystettyjä" ihmisiä jotka menee aika samasta. Far Cry 5 vaan tekee aikalailla kaiken paremmin. Toki kuten aina makuasioita myös.Mitä halvattua. Näillä peleillä ole juuri muuta yhteistä, kun open world. Täysin erityyppiset pelit kyseessä, niin tunnelmaltaan, teemaltaan ja pelattavuudeltaan.
Viimeksi muokattu:
Kiitos vinkistä, Days Gone -fanina pitää laittaa testiin!
- Liittynyt
- 13.12.2016
- Viestejä
- 5 305
FC5 on kepeähkö punaniska juntti FPS kaikilla mahdollisilla ubisoft kikkareilla höystettynä. Days Gone on huomattavasti vakavampi yleiseltä tunnelmaltaan ja pelattavuudeltaan "realistisempi", vaikka molemmissa sinänsä ns, maailmanloppu siellä maisemissa menossa, missä pyöritään. FC5 on ihan eri genreä omasta mielestä.
FC5 on semmonen kevyt FPS rymistely open worldissa, missä on enemmän semmoista sekoilua yms. Days Gone taas vakavampi ja realistisempi open world toimintapeli, jossa otettu vähän mukaan myös Survival elementtejä, vaikkakin tosin keveyitä sellaisia.
- Liittynyt
- 21.10.2016
- Viestejä
- 1 175
Eipä oo tullu näihin koskettua FC2:n jälkeen, eikä nuo Ubisoftin uudemmat tekeleet vaikuta kovinkaan mielenkiintosilta pikaisella vilkaisulla. Aika kova jos tekee "kaiken vielä paremmin". Ehkä vois joskus tsekata ainaki gameplay-videoita ja harkita. On tässä pelattavaa ihan tarpeeksi muutenkin vähälle vapaa-ajalle...
moukula
Team Linux
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 2 819
Joululaneilla tuli tutustuttua vuoropohjaiseen strategiaan nimeltä Battle for Wesnoth (The Battle for Wesnoth)
Kyseessä ilmaispeli joka löytyy kätevästi mm. Steamista. Jos tykkää Heroes of Might and Magicin taistelumekaniikoista, niin tämä on vähän samansuuntainen mutta koko peli on sitä taistelua heksagridissä isolla kartalla. Jokaisella pelaajalla on yksi komentajayksikkö joka voi linnassa ollessaan palkata itselleen kaveriksi muita sotilasyksiköitä. Löytyy jalkaväkeä, jousimiehiä, ratsuväkeä, pappeja, maageja ja kaikenlaisia satuolentoja. Rahaa kerätään ottamalla kartalta haltuun ruutuja joissa on kylä. Yksiköt taistellessaan keräävät kokemuspisteitä ja ne voivat kehittyä tehokkaammiksi. Erilaiset maastot vaikuttavat luonnollisesti yksiköiden liikkumiseen, puolustautumis- ja hyökkäämiskykyyn. Suosittelen kokeilemaan jos vuoropohjainen strategia nappaa. Pelissä on aktiivinen yhteisö ja jos tietokonetta vastaan pelaaminen tai lukuisien kampanjoiden läpi hakkaaminen alkaa puuduttaa niin pelikavereita löytyy netistäkin.
Kyseessä ilmaispeli joka löytyy kätevästi mm. Steamista. Jos tykkää Heroes of Might and Magicin taistelumekaniikoista, niin tämä on vähän samansuuntainen mutta koko peli on sitä taistelua heksagridissä isolla kartalla. Jokaisella pelaajalla on yksi komentajayksikkö joka voi linnassa ollessaan palkata itselleen kaveriksi muita sotilasyksiköitä. Löytyy jalkaväkeä, jousimiehiä, ratsuväkeä, pappeja, maageja ja kaikenlaisia satuolentoja. Rahaa kerätään ottamalla kartalta haltuun ruutuja joissa on kylä. Yksiköt taistellessaan keräävät kokemuspisteitä ja ne voivat kehittyä tehokkaammiksi. Erilaiset maastot vaikuttavat luonnollisesti yksiköiden liikkumiseen, puolustautumis- ja hyökkäämiskykyyn. Suosittelen kokeilemaan jos vuoropohjainen strategia nappaa. Pelissä on aktiivinen yhteisö ja jos tietokonetta vastaan pelaaminen tai lukuisien kampanjoiden läpi hakkaaminen alkaa puuduttaa niin pelikavereita löytyy netistäkin.
- Liittynyt
- 27.03.2017
- Viestejä
- 3 183
Kauanko peli kestää? Yksinpelissä sillä ei ole väliä, mutta moninpelinä esim. Civilizationin pelaaminen aika turhaa, kun se kestää päiviä (asetuksista riippuen toki) ja aina pitäisi saada sama porukka linjoille.
moukula
Team Linux
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 2 819
1v1 jollain 40x40 gridillä ihmisvastustajan kanssa ehkä joku kolme tuntia realistinen arvio. Tietokonetta vastaan selviää noin 1-2 tunnissa. Vuoropohjainen peli on tietenkin mahdollista tallentaa, ja joku useamman ihmispelaajan välinen mayhemi ratkeaa parin-kolmen illan aikana.
- Liittynyt
- 23.10.2016
- Viestejä
- 1 679
Outer Wilds (PC)
Heräät nuotion ääressä. Näet välähdyksen taivaalla. Lähdet kuuraketillasi tutkimaan pientä ~6 planeetan ja muutaman kuun aurinkokuntaa, jonka aurinko ahmaisee sisäänsä noin 20 minuutin kuluessa. Kuoleman jälkeen avatessasi silmäsi heräät jälleen nuotion äärestä, tismalleen sama välähdys taivaalla.
Oon omistanut pelin jo vuosia, ja yrittänyt sitä parikin kertaa aloittaa, mutta ei vaan ole lähtenyt. Nyt vihdoin alutin alusta ja pelasin loppuun.
Minun pitäisi pitää tästä paljon enemmän kuin oikeasti pidin. Tarina on ihan mielenkiintoinen, maailma on tunnelmallinen, on jänniä ideoita ja äänimaailma on hieno.... mutta sitä varsinaista peliä ja puzzleja on loppujen lopuksi hyvin vähän. Oikeastaan koko pelissä on ehkä kaksi pääpuzzlea ja mekaniikkaa, jotka pitää ymmärtää, mutta niiden ymmärtämiseen menee kenties koko peliaika. Tämä siksi, että pelihän on pitkälti vain paikasta toiseen lentelyä ja kävelyä, ja sieltä paikasta sitten erinäisten tekstien lukemista. Varsinaista interaktiota on erittäin vähän. Oikeastaanhan peli on kävelysimulaattori, jossa vaan pitää ajatella tavallista enemmän ja kävelyn sijaan lennellään pienellä aluksella vapaasti ympäri maailmaa. Ja tämä interaktiivisuuden ja varsinaisten puzzlejen puute minua juuri harmitti. Jossain vaiheessa myös alkoi jo vähän pännimään tiettyjen planeettojen aikasidonnaisuudet, jolloin pelissä sai toisinaan joko kiirehtiä tai odotella, tai yhden virhehypyn tehdessään ottaa koko aikaloopin taas alusta. Olisin myös mielelläni ottanut mekaniikoita, jotka olisivat jollain tavalla vaikuttanut seuraaviin aikalooppeihin. Tai pyrkinyt laajentamaan NPC-henkilöitä niin, että heidän kanssa olisi voinut keskustella enempi mitä enemmän aikalooppeja käynyt - jotenkin ehkä Hadeksen tyyliin.
Positiivisesti jäi kuitenkin mieleen maailma ja yksityiskohtia vielä pelin päätyttyä. Hienoimpia kokemuksia olivat Giant's Deep, Dark Bramble sekä "kvanttimekaniikat", joissa oli oikeasti aika aavemainen fiilis.
Hieno kokemus, ja arvostan kaikkea mitä peli saavuttaa... mutta olisin vaan halunnut sitä varsinaista pelattavaa enempi. Sellainen honorable mention, joka monien pitäisi kokeilla ihan kokemuksen vuoksi, mutta ei tästä tule mitään omia top-pelejä koskaan.
Heräät nuotion ääressä. Näet välähdyksen taivaalla. Lähdet kuuraketillasi tutkimaan pientä ~6 planeetan ja muutaman kuun aurinkokuntaa, jonka aurinko ahmaisee sisäänsä noin 20 minuutin kuluessa. Kuoleman jälkeen avatessasi silmäsi heräät jälleen nuotion äärestä, tismalleen sama välähdys taivaalla.
Oon omistanut pelin jo vuosia, ja yrittänyt sitä parikin kertaa aloittaa, mutta ei vaan ole lähtenyt. Nyt vihdoin alutin alusta ja pelasin loppuun.
Minun pitäisi pitää tästä paljon enemmän kuin oikeasti pidin. Tarina on ihan mielenkiintoinen, maailma on tunnelmallinen, on jänniä ideoita ja äänimaailma on hieno.... mutta sitä varsinaista peliä ja puzzleja on loppujen lopuksi hyvin vähän. Oikeastaan koko pelissä on ehkä kaksi pääpuzzlea ja mekaniikkaa, jotka pitää ymmärtää, mutta niiden ymmärtämiseen menee kenties koko peliaika. Tämä siksi, että pelihän on pitkälti vain paikasta toiseen lentelyä ja kävelyä, ja sieltä paikasta sitten erinäisten tekstien lukemista. Varsinaista interaktiota on erittäin vähän. Oikeastaanhan peli on kävelysimulaattori, jossa vaan pitää ajatella tavallista enemmän ja kävelyn sijaan lennellään pienellä aluksella vapaasti ympäri maailmaa. Ja tämä interaktiivisuuden ja varsinaisten puzzlejen puute minua juuri harmitti. Jossain vaiheessa myös alkoi jo vähän pännimään tiettyjen planeettojen aikasidonnaisuudet, jolloin pelissä sai toisinaan joko kiirehtiä tai odotella, tai yhden virhehypyn tehdessään ottaa koko aikaloopin taas alusta. Olisin myös mielelläni ottanut mekaniikoita, jotka olisivat jollain tavalla vaikuttanut seuraaviin aikalooppeihin. Tai pyrkinyt laajentamaan NPC-henkilöitä niin, että heidän kanssa olisi voinut keskustella enempi mitä enemmän aikalooppeja käynyt - jotenkin ehkä Hadeksen tyyliin.
Positiivisesti jäi kuitenkin mieleen maailma ja yksityiskohtia vielä pelin päätyttyä. Hienoimpia kokemuksia olivat Giant's Deep, Dark Bramble sekä "kvanttimekaniikat", joissa oli oikeasti aika aavemainen fiilis.
Hieno kokemus, ja arvostan kaikkea mitä peli saavuttaa... mutta olisin vaan halunnut sitä varsinaista pelattavaa enempi. Sellainen honorable mention, joka monien pitäisi kokeilla ihan kokemuksen vuoksi, mutta ei tästä tule mitään omia top-pelejä koskaan.
- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 451
The Expanse: A Telltale Series + Archangel DLC (PC)
Oye, Beltalowda! Nyt on mahdollisuus astua Camina Drummerin saappaisiin asteroidivyöhykkeellä. Telltalen tavoiteltua Kuuta taivaalta ja mentyä konkurssiin firma on herätetty jälleen henkiin. Monille tämä firma on tuttu The Walking Deadiin perustuneista seikkailu-, eikun kävely- ja valintapeleistä. Itse toki boomerina muistan firman ensimmäiset Sam & Max -henkiinherätykset, jotka vielä olivat klassisia seikkailupelejä. Mutta harhauduin, takaisin Expanseen. Peli siis perustuu samannimiseen hyvään avaruusscifisarjaan aikaan ennen sarjan alkua ja pelaajahahmona on jo mainittu Drummer, joka taisi olla yksi katsojasuosikeista. Cara Gee on myös tässä hahmon ääninäyttelijänä, mikä on hyvä, muu olisikin pyhäinhäväistystä. Joihinkin muihinkin tuttuihin hahmoihin saatetaan törmätä... Lisäri on oma erillinen tarinansa, jonka pääosassa on merirosvon kielenkäytöllä varustettu YK:n alisihteeri Chrisjen Avasarala.
Peli itsessään on tuttua The Walking Dead -tyylistä Telltalea. Kävellään ympäriinsä ja klikkaillaan tehtäväkohteita, tosin avaruudessa kun ollaan niin rakettirepuillakin päästään lentelemään. Matkalla voi halutessaan suorittaa sivutehtäviä, joilla voi olla tarinaan vaikutusta tai sitten ei. Myös lokeja ja erilaista roinaa voi keräillä, vyöhykkeellä kun kaikesta on pulaa. Näillä ei juuri vaikutusta ole kuin saavutuksiin. Juoni on ok, mikä kuvastaa oikeastaan koko peliä. Tämä peli on ehtaa fanipalvelua ja sarjaa tuntematta ei tähän kannata koskea. Onkin siis paljolti kiinni siitä, kuinka paljon jaksaa kävelyä ja paljonko sarja kiinnosti. Minulle nämä lisärin kanssa vajaat 7,5 h meni ihan ok mutta siedänkin kävelysimulaattoreita ja tykkäsin sarjasta. En tätä kuitenkaan varmaan pahemmin muistele tulevaisuudessa.
Oye, Beltalowda! Nyt on mahdollisuus astua Camina Drummerin saappaisiin asteroidivyöhykkeellä. Telltalen tavoiteltua Kuuta taivaalta ja mentyä konkurssiin firma on herätetty jälleen henkiin. Monille tämä firma on tuttu The Walking Deadiin perustuneista seikkailu-, eikun kävely- ja valintapeleistä. Itse toki boomerina muistan firman ensimmäiset Sam & Max -henkiinherätykset, jotka vielä olivat klassisia seikkailupelejä. Mutta harhauduin, takaisin Expanseen. Peli siis perustuu samannimiseen hyvään avaruusscifisarjaan aikaan ennen sarjan alkua ja pelaajahahmona on jo mainittu Drummer, joka taisi olla yksi katsojasuosikeista. Cara Gee on myös tässä hahmon ääninäyttelijänä, mikä on hyvä, muu olisikin pyhäinhäväistystä. Joihinkin muihinkin tuttuihin hahmoihin saatetaan törmätä... Lisäri on oma erillinen tarinansa, jonka pääosassa on merirosvon kielenkäytöllä varustettu YK:n alisihteeri Chrisjen Avasarala.
Peli itsessään on tuttua The Walking Dead -tyylistä Telltalea. Kävellään ympäriinsä ja klikkaillaan tehtäväkohteita, tosin avaruudessa kun ollaan niin rakettirepuillakin päästään lentelemään. Matkalla voi halutessaan suorittaa sivutehtäviä, joilla voi olla tarinaan vaikutusta tai sitten ei. Myös lokeja ja erilaista roinaa voi keräillä, vyöhykkeellä kun kaikesta on pulaa. Näillä ei juuri vaikutusta ole kuin saavutuksiin. Juoni on ok, mikä kuvastaa oikeastaan koko peliä. Tämä peli on ehtaa fanipalvelua ja sarjaa tuntematta ei tähän kannata koskea. Onkin siis paljolti kiinni siitä, kuinka paljon jaksaa kävelyä ja paljonko sarja kiinnosti. Minulle nämä lisärin kanssa vajaat 7,5 h meni ihan ok mutta siedänkin kävelysimulaattoreita ja tykkäsin sarjasta. En tätä kuitenkaan varmaan pahemmin muistele tulevaisuudessa.
- Liittynyt
- 30.03.2017
- Viestejä
- 1 234
Portal: Revolution
Portal 2:een on tehty useampikin suurmodi, jotka lisäävät siihen kokonaisen uuden yksinpelikampanjan. Pelaan niitä aina mielelläni. Revolutionissa ei ole nimestään huolimatta mitään vallankumouksellista, vaan se tallaa vanhoja latuja ja kertoo vanhoja vitsejä hieman muutettuna. Juoni mukailee pääpeliä ikävän paljon. Tällainen jäljittely saa sen vaikuttamaan vain heikommalta versiolta alkuperäisestä, koska eihän moditiimi tietenkään Valven tasolle yllä.
Sama koskee musiikkia. Se yrittää aivan selvästi imitoida alkuperäisen soundtrackin tyyliä, mutta kappaleet eivät vain ole kovin hyviä. Jotkin niistä suorastaan raastavat korvia ja jouduin välillä mykistämään musiikin kokonaan. Myös toinen modin ääninäyttelijöistä on aika rasittava.
Pulmissa on pari uutta elementtiä. Tyhjiöputkella voi imaista kuutiot ja vartiotykit huitsin nevadaan ja virtakatkaisimella voi hallita testikammion laitteita, kuten voimakenttiä ja katapultteja. Kunnon portaaliasetta pihdataan yllättävän pitkään ja ensimmäiset pari tuntia pyssy osaa sylkäistä vain sinisen aukon, kuten pääpelien tutoriaaleissa. Yhden portaalin politiikallakin on saatu aikaan hankalia pulmia. Pulmien taso yleisesti vaihtelee, mutta enemmistö on mukavan haastavia. Modi on taatusti ainakin pääpeliä vaikeampi.
Hyvä modi. Ei välttämättä Portalin historian paras, mutta tykkäsin pulmista. Oli kiva ajatella pitkästä aikaa portaalein.
Detective Grimoire
Parituntinen dekkari. Suolta kuuluu kummia, kun itse Rölli näyttää tehneen murhan. Pelaajan kuuluu haastatella todistajia ja tehdä päätelmiä. Haastetta ei ole kovin paljon ja dekkarina peli on helppo. Juoni on liian suoraviivainen ja yllätyksetön.
Grimoiren pelastaa sen hurmaava taidetyyli, hahmot vaikuttavat karanneen vanhoista Muumi-kirjoista. Peli on selvästi tehty kengännauhabudjetilla, mutta animaatioihin on panostettu. Halpa ja hupaisa yhden illan juttu.
Tangle Tower
Grimoiren seikkailut jatkuvat. Pelin sarjakuvatyyli on kehittynyt hurjasti eikä enää muistuta Janssonin sisarusten tuotantoa. Itse asiassa peli on todella nätti, ja äänimaailmakin on erinomainen. Vanhoja hahmoja ei vain meinaa tunnistaa.
Peli on tuplasti edeltäjäänsä pidempi. Minipuzzlet on hyviä ja niitä on paljon, ja ensimmäisessä pelissä esitelty lauseenmuodostuspäättely on edelleen kivaa. Viimeisiä johtolankoja etsiessä homma tosin menee "kokeile kaikkea kaikkeen" -hapuiluksi ja pikselinmetsästykseksi. Jyystövaihe ei onneksi kestä pitkään.
Tarina on mielenkiintoinen kunnes lentää aivan lopussa turvalleen.
American Arcadia
Äh, ehdit ensin, ja mielipidekin käytännössä sama. Noh, peukkua pelille täältäkin.
Portal 2:een on tehty useampikin suurmodi, jotka lisäävät siihen kokonaisen uuden yksinpelikampanjan. Pelaan niitä aina mielelläni. Revolutionissa ei ole nimestään huolimatta mitään vallankumouksellista, vaan se tallaa vanhoja latuja ja kertoo vanhoja vitsejä hieman muutettuna. Juoni mukailee pääpeliä ikävän paljon. Tällainen jäljittely saa sen vaikuttamaan vain heikommalta versiolta alkuperäisestä, koska eihän moditiimi tietenkään Valven tasolle yllä.
Sama koskee musiikkia. Se yrittää aivan selvästi imitoida alkuperäisen soundtrackin tyyliä, mutta kappaleet eivät vain ole kovin hyviä. Jotkin niistä suorastaan raastavat korvia ja jouduin välillä mykistämään musiikin kokonaan. Myös toinen modin ääninäyttelijöistä on aika rasittava.
Pulmissa on pari uutta elementtiä. Tyhjiöputkella voi imaista kuutiot ja vartiotykit huitsin nevadaan ja virtakatkaisimella voi hallita testikammion laitteita, kuten voimakenttiä ja katapultteja. Kunnon portaaliasetta pihdataan yllättävän pitkään ja ensimmäiset pari tuntia pyssy osaa sylkäistä vain sinisen aukon, kuten pääpelien tutoriaaleissa. Yhden portaalin politiikallakin on saatu aikaan hankalia pulmia. Pulmien taso yleisesti vaihtelee, mutta enemmistö on mukavan haastavia. Modi on taatusti ainakin pääpeliä vaikeampi.
Hyvä modi. Ei välttämättä Portalin historian paras, mutta tykkäsin pulmista. Oli kiva ajatella pitkästä aikaa portaalein.
Detective Grimoire
Parituntinen dekkari. Suolta kuuluu kummia, kun itse Rölli näyttää tehneen murhan. Pelaajan kuuluu haastatella todistajia ja tehdä päätelmiä. Haastetta ei ole kovin paljon ja dekkarina peli on helppo. Juoni on liian suoraviivainen ja yllätyksetön.
Grimoiren pelastaa sen hurmaava taidetyyli, hahmot vaikuttavat karanneen vanhoista Muumi-kirjoista. Peli on selvästi tehty kengännauhabudjetilla, mutta animaatioihin on panostettu. Halpa ja hupaisa yhden illan juttu.
Tangle Tower
Grimoiren seikkailut jatkuvat. Pelin sarjakuvatyyli on kehittynyt hurjasti eikä enää muistuta Janssonin sisarusten tuotantoa. Itse asiassa peli on todella nätti, ja äänimaailmakin on erinomainen. Vanhoja hahmoja ei vain meinaa tunnistaa.
Peli on tuplasti edeltäjäänsä pidempi. Minipuzzlet on hyviä ja niitä on paljon, ja ensimmäisessä pelissä esitelty lauseenmuodostuspäättely on edelleen kivaa. Viimeisiä johtolankoja etsiessä homma tosin menee "kokeile kaikkea kaikkeen" -hapuiluksi ja pikselinmetsästykseksi. Jyystövaihe ei onneksi kestä pitkään.
Tarina on mielenkiintoinen kunnes lentää aivan lopussa turvalleen.
American Arcadia
"Don't Be a Fool." Trevor Hill on maailman keskinkertaisin ja mieleenpainumattomin ihminen, joka saa eräänä päivänä tietää elävänsä keskellä tosi-TV:tä. Vähän kuin The Truman Show mutta omalla twistillään. Itse peli on sivurullaavaa tasohyppelyä, Trevorin auttajalla pelatessa kuitenkin mennään ensimmäiseen persoonaan ja selvitellään pieniä puzzleja. Välillä jopa ohjataan Trevoria samalla kun auttaja ohjaa laitteita etänä kameroiden läpi. Pulmat eivät kauhean erikoisia olleet tuota kamerakikkailua lukuun ottamatta, yhteen tosin jämähdin nolosti kun en tajunnut katsella tarpeeksi ympärilleni. Tarina sentään nousi hieman keskiverron yläpuolelle ja sen sanoisin olevan tämän pelin vahvempi puoli. Kokonaisuutena tästä jäi fiilis plussalle ja kannattaa tsekata jos AAA-sisältö kyllästyttää, hintakaan ei ole paha.
Äh, ehdit ensin, ja mielipidekin käytännössä sama. Noh, peukkua pelille täältäkin.
- Liittynyt
- 23.10.2016
- Viestejä
- 1 679
Shogun Shodown
Early Accessissa oleva vuoropohjainen roguelike, jossa liikuttelet ninjaasi/samuraitasi edes takaisin paria ruutua ja tapat niihin ilmestyviä vihollisia. En osaa kuvailla peliä juuri sen paremmin, traileri kertoo paremmin:
Olen tätä vissiin 8h pelannut puolen vuoden aikana, avannut kaikki hahmot ja "Day 2" on selätetty. Tällaiseksi pikkupeliksi oikein hauska, ja roguelikena hyvä ottaa pari runia aina silloin tällöin. En usko että tästä tulee mitään kymmenien tai satojen tuntien peliä, koska peli pysyy aika samanlaisena koko ajan, mutta oikein hauskahan tämä on joka tapauksessa.
Tällä hetkellä -30% (6,99€), mutta käytännössä -50%, koska hintaa aiotaan nostaa 15 euroon kun peli lähestyy 1.0aa. Minusta peli tuntuu jo nyt todella viimeistellyltä paketilta, erityisesti viimeisen "Corruption update" päivityksen jälkeen. Roadmapissa ollaan ymmärtääkseni "New Day: 6" kohdasa, joten ainakin vielä pari updatea pitäisi tulla ennen täyttä launchia. Peli kuitenkin julkaistiin early accessissa viime kesäkuussa, joten early access tuskin kestää juuri vuotta kauempaa.
Early Accessissa oleva vuoropohjainen roguelike, jossa liikuttelet ninjaasi/samuraitasi edes takaisin paria ruutua ja tapat niihin ilmestyviä vihollisia. En osaa kuvailla peliä juuri sen paremmin, traileri kertoo paremmin:
Olen tätä vissiin 8h pelannut puolen vuoden aikana, avannut kaikki hahmot ja "Day 2" on selätetty. Tällaiseksi pikkupeliksi oikein hauska, ja roguelikena hyvä ottaa pari runia aina silloin tällöin. En usko että tästä tulee mitään kymmenien tai satojen tuntien peliä, koska peli pysyy aika samanlaisena koko ajan, mutta oikein hauskahan tämä on joka tapauksessa.
Tällä hetkellä -30% (6,99€), mutta käytännössä -50%, koska hintaa aiotaan nostaa 15 euroon kun peli lähestyy 1.0aa. Minusta peli tuntuu jo nyt todella viimeistellyltä paketilta, erityisesti viimeisen "Corruption update" päivityksen jälkeen. Roadmapissa ollaan ymmärtääkseni "New Day: 6" kohdasa, joten ainakin vielä pari updatea pitäisi tulla ennen täyttä launchia. Peli kuitenkin julkaistiin early accessissa viime kesäkuussa, joten early access tuskin kestää juuri vuotta kauempaa.
- Liittynyt
- 08.07.2017
- Viestejä
- 795
On kyllä HIEMAN ristiriitaiset tunnelmat tämän HOI4:n suhteen, tuli palattua peliin ja pikkuhiljaa hommattua kahta vaille kaikki DLC:t, eikä tästä kyllä normaali ihminen pääse perille ilman saakelinmoista excelöintiä ja youtube-kurssitusta. Varmaan mennyt youtubeja aiheesta töllöttäessä yhtä paljon aikaa kuin itse peliin. Tutoriaaleja onkin pilvin pimein, osa ei enää päde, koska uudet DLC:t.
Sinänsä varsin mielenkiintoinen aihe ja kovasti tulee yksityiskohtia ja uusia mekanismeja DLC:den myötä, eikä mitään hajua, miten mikäkin muutos vaikuttaa mihinkin ainakaan alussa ja myöhemminkin hieman epäselvää kaiken kaikkiaan. Noi tooltipit eivät ole millään tasolla kovin selventäviä useassa tapauksessa. Ja esim. divisioonien statsit, organisaatiot, hardnessit ynnä muut. Kyse on useinkin pikku prosenteista, että on vaikea mieltää, onko joku asia tärkeä ja kuinka. Ja sekin hauska puoli esim. fokus-ruudussa, että jos sulla ei ole esim. jotain DLC:tä, ei se fokus toimi sellaisenaan. Lievästi ärsyttää tuommoinen. Paperilla tietysti kuulostaa hienolta, että voit suunnitella itse panssari-, laiva- ja lentokonemallit tai laittaa salaiset agentit tekemään myyräntyötä vastustajien maissa.
Jos aloittaa -36 kampanjan, niin pelihän alkaa varsin mielenkiintoisena ongelmanratkonta- ja managerointipelinä ja sitten kun rähinä alkaa, laajentuu sotapeliksi, jossa pitää osata moniajaa niin maa-, ilma- kuin merivoimien operaatiot plus sitten se managerointi jatkuu taustalla. Ja jottei olisi liian helppoa, niin siinä suhaat sitten agenttien ja resistancen ynnä muiden pikkujuttujen kanssa.
Siinä kohtaa kun rähinä alkaa punnitaan miten hyvin olet osannut manageroida talouden, tiedustelun ja politiikan sille mallille, että pärjäät sodassa lyhyessä juoksussa ja pitkässäkin. Moni yritys onkin tyssännyt juuri siihen, että hitto olenkin tehnyt väärin tai liian suppeasti jotain asioita, ja nyt kolahtaa nilkkaan ja takkiin tulee. Kun vetää ironman-moodissa pelejä, niin aika monta kertaa on tullut todettua, että alusta taas...
Tämä on sinällään sekä mielenkiintoista, että turhauttavaa, sen optimaalisen alun etsiminen, periaatteessa peli on voitettu tai hävitty jo ennen sotien alkamista... mutta sodassa homma kusee kyllä viimeistään aivan umpityhmään AI:hin, sekä omalla että vastustajan puolella. Kun olet piirrellyt hienot suunnat sun kenraaleille, niin mukava se on katsella, kun ne rullaa ihan väärään suuntaan vaikka vihu olisi viereisellä alueellla. Mutta kun tuolla toisella puolella maata ois joku tyhjä kohta, tms. Eli pitää kuitenkin mikromanageroida niitä. Tai sitten vihun AI hylkää Maginot-linjan vetääkseen kaikki joukot Afrikkaan... koska syyt. Tai Mannerheim-linja on täysin tyhjä, kun mahorkka-jengi lähtee liikkeelle.
Eli onhan tämä valtavan turhauttava peli kaikin puolin mutta kummasti vaan vetää puoleensa. Mutta tuolle sodankäynnille ja AI:lle saisivat tehdä kyllä jotain.
Sinänsä varsin mielenkiintoinen aihe ja kovasti tulee yksityiskohtia ja uusia mekanismeja DLC:den myötä, eikä mitään hajua, miten mikäkin muutos vaikuttaa mihinkin ainakaan alussa ja myöhemminkin hieman epäselvää kaiken kaikkiaan. Noi tooltipit eivät ole millään tasolla kovin selventäviä useassa tapauksessa. Ja esim. divisioonien statsit, organisaatiot, hardnessit ynnä muut. Kyse on useinkin pikku prosenteista, että on vaikea mieltää, onko joku asia tärkeä ja kuinka. Ja sekin hauska puoli esim. fokus-ruudussa, että jos sulla ei ole esim. jotain DLC:tä, ei se fokus toimi sellaisenaan. Lievästi ärsyttää tuommoinen. Paperilla tietysti kuulostaa hienolta, että voit suunnitella itse panssari-, laiva- ja lentokonemallit tai laittaa salaiset agentit tekemään myyräntyötä vastustajien maissa.
Jos aloittaa -36 kampanjan, niin pelihän alkaa varsin mielenkiintoisena ongelmanratkonta- ja managerointipelinä ja sitten kun rähinä alkaa, laajentuu sotapeliksi, jossa pitää osata moniajaa niin maa-, ilma- kuin merivoimien operaatiot plus sitten se managerointi jatkuu taustalla. Ja jottei olisi liian helppoa, niin siinä suhaat sitten agenttien ja resistancen ynnä muiden pikkujuttujen kanssa.
Siinä kohtaa kun rähinä alkaa punnitaan miten hyvin olet osannut manageroida talouden, tiedustelun ja politiikan sille mallille, että pärjäät sodassa lyhyessä juoksussa ja pitkässäkin. Moni yritys onkin tyssännyt juuri siihen, että hitto olenkin tehnyt väärin tai liian suppeasti jotain asioita, ja nyt kolahtaa nilkkaan ja takkiin tulee. Kun vetää ironman-moodissa pelejä, niin aika monta kertaa on tullut todettua, että alusta taas...
Tämä on sinällään sekä mielenkiintoista, että turhauttavaa, sen optimaalisen alun etsiminen, periaatteessa peli on voitettu tai hävitty jo ennen sotien alkamista... mutta sodassa homma kusee kyllä viimeistään aivan umpityhmään AI:hin, sekä omalla että vastustajan puolella. Kun olet piirrellyt hienot suunnat sun kenraaleille, niin mukava se on katsella, kun ne rullaa ihan väärään suuntaan vaikka vihu olisi viereisellä alueellla. Mutta kun tuolla toisella puolella maata ois joku tyhjä kohta, tms. Eli pitää kuitenkin mikromanageroida niitä. Tai sitten vihun AI hylkää Maginot-linjan vetääkseen kaikki joukot Afrikkaan... koska syyt. Tai Mannerheim-linja on täysin tyhjä, kun mahorkka-jengi lähtee liikkeelle.
Eli onhan tämä valtavan turhauttava peli kaikin puolin mutta kummasti vaan vetää puoleensa. Mutta tuolle sodankäynnille ja AI:lle saisivat tehdä kyllä jotain.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 185
Itellä turhauttaa alottaa enää koko peliä koska noilla planeilla saa kaikennäkösiä bonuksia ja en niitä kuitenkaan haluais ite käyttää kun ne tekee just tuota rintamarallia että ukot liikkuu ees taas sinne sun tänne vaikkei mitään edes tapahdu. Toinen on kyl just tuo DLC:n aiheuttamat ongelmat, että jos ei kaikkia hanki niin siellä on niitä piilofeatureita jotka eivät joko toimi tai toimivat piilossa ilman että niistä tietää kun ei ole DLC:tä. Ja sit joissakin DLC:ssä jotain rikkinäisiä juttuja joita ei haluais edes mukaan. Man the guns oli viiminen mitä ostin ja sitäkään ei tullut pelattua.
- Liittynyt
- 08.07.2017
- Viestejä
- 795
Niitä kentsuja voi hieman säätää että puskevat eteenpäin aggressivisemmin ja huolehtivat vähemmän kauemmista sivustoista, pari nappulas tossa komentovalikossa. En tosin ole vielä hirveesti käyttäny, että miten paljon noi oikeesti vaikuttaa.
Niin juu ja kuulemma kannattas ne suunitelmat tehdä että saa ne bonukset mutta sitten ei käynnistä niitä vaan manuaalisesti siirtelee divisioonia, niin kuulemma saa ne bonukset hyödynnettyä
Niin juu ja kuulemma kannattas ne suunitelmat tehdä että saa ne bonukset mutta sitten ei käynnistä niitä vaan manuaalisesti siirtelee divisioonia, niin kuulemma saa ne bonukset hyödynnettyä
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 185
Näin minäkin olen ymmärtänyt, tuntuu vaan järkijättöseltä tehä niitä pläänejä jos niitä ei käytä. Vähän ku Hoi3 oli mahollisuuksia piirrellä kartalle hienoja käppyröitä ku todellisuudessa voit vaan tehä ne asiat.
Alan Wake 1 Remastered näyttää siltä miltä muistin alkuperäisen näyttäneen. Eli remasterointi on varsin onnistunut, koska oikeasti alkuperäinen on paljon karumpi nykyään nähtynä.
Karsastin uudelleenpeluuta, koska inhosin metsässä tarpomista. Mutta onneksi se olikin vain lähinnä 2. jakson ongelma. Jakso 1 sisälsi myös metsää, mutta myös paljon tarinan alustusta sen ulkopuolella. 3 oli jo monipuolisempi ja nelosesta homma vasta lähteekin toden teolla käyntiin.
Oli myös varsin vapauttava idea, että peliä ei tarvitse pelata episode kerralla. Aiemmin pidin sitä ns. oikeana tapana tälle, mikä nosti radikaalisti aloittamiskynnystä. Mutta toimii paljon paremmin, kun jättää tallennuspisteelle kun siltä tuntuu.
Karsastin uudelleenpeluuta, koska inhosin metsässä tarpomista. Mutta onneksi se olikin vain lähinnä 2. jakson ongelma. Jakso 1 sisälsi myös metsää, mutta myös paljon tarinan alustusta sen ulkopuolella. 3 oli jo monipuolisempi ja nelosesta homma vasta lähteekin toden teolla käyntiin.
Oli myös varsin vapauttava idea, että peliä ei tarvitse pelata episode kerralla. Aiemmin pidin sitä ns. oikeana tapana tälle, mikä nosti radikaalisti aloittamiskynnystä. Mutta toimii paljon paremmin, kun jättää tallennuspisteelle kun siltä tuntuu.
- Liittynyt
- 05.01.2020
- Viestejä
- 335
Pidän tuon ajan peleistä siinä mielessä, koska ne ovat yksinkertaisia ja suoraviivaisempia. Ei ole craftaamista tai skillejä, vaan peli resetoi pelaajan tavarat aina chapterin alussa. AW:n kaltaiset pelit ovat näin lapsiarjen keskellä myös läpäistävissä suhteellisen lyhyessä ajassa, vaikka tuon ekan Alan Waken pelaamiseen menikin viikkoja
Nykyään peleissä tuntuu olevan kaikkea turhaa täytettä, mikä ei tee pelistä välttämättä parempaa. Riippuu tietenkin pelistä ja pelaajasta. Ei vain backlogia ehdi käymään samalla tavalla läpi enään.
- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 451
Halo 2: Anniversary - The Master Chief Collection (PC)
Sotilasmestarin taistelu teokraattista Covenant-muukalaisliittoumaa vastaan jatkuu. Tämä oli selkeä parannus ykköseen, vaikkakin edelleen hieman näkyy copy&paste-käytäviä. Tässä uutena voi ampua aseilla kahdella kädellä, mutta sitä en käyttänyt kun ei pystynyt kranuja heittelemään. Mielenkiintoisinta oli kun syvennyttiin Covenantiin enemmän. Välivideot oli renderöity uusiksi tässä juhlaversiossa, mikä hieman osui tyylillisesti silmään. Cliffhanger-loppu kuitenkin vähän ärsyttävä, sääli heitä jotka tämän aikanaan pelasivat läpi. Muutenkin taas lopussa lähinnä juoksin kentät läpi aina kun peli sen salli. Ja eipä tästä sitten kai sen enempää, lisää sitä samaa mutta parempana.
Sotilasmestarin taistelu teokraattista Covenant-muukalaisliittoumaa vastaan jatkuu. Tämä oli selkeä parannus ykköseen, vaikkakin edelleen hieman näkyy copy&paste-käytäviä. Tässä uutena voi ampua aseilla kahdella kädellä, mutta sitä en käyttänyt kun ei pystynyt kranuja heittelemään. Mielenkiintoisinta oli kun syvennyttiin Covenantiin enemmän. Välivideot oli renderöity uusiksi tässä juhlaversiossa, mikä hieman osui tyylillisesti silmään. Cliffhanger-loppu kuitenkin vähän ärsyttävä, sääli heitä jotka tämän aikanaan pelasivat läpi. Muutenkin taas lopussa lähinnä juoksin kentät läpi aina kun peli sen salli. Ja eipä tästä sitten kai sen enempää, lisää sitä samaa mutta parempana.
Toisaalta saat nyt pelata niitä kaikista mielenkiintoisimpia vaiheita pelissä, kun saa etsiä ja hioo taloustrategioita & taktiikoita. Sitten kun löydät sen "ultimate" keinon rakentaa sotatalous ja armeijat, niin osa hohdosta katoaa, kun samaa kaavaa vaan käyttää aina.
Ainakin itselle yksi helpoimmista tavoista päästä sisään pelin koukeroihin oli ottaa joku vähäpätöisempi maa. Tyyliin Ruotsi, Unkari, Romania, Turkki tms. ja kääntää se fasistiseksi. Silloin sai paljon pienemmän kokonaisuuden hallittavaksi. Pystyi eka hiomaan maataktiikat ja ilmataktiikat rauhassa, kun ei tarvinnut tapella kuin yhtä rintamaa kerralla.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 2 225
Tässäpä todella lyhyesti muutamia mitä on tullut viime aikoina pelattua läpi. Aika indie-puolella taidetaan mennä. Taidan tykätä peleistä joilla on selkeä alku ja loppu, ja kestävät 5-15 tuntia eikä yhtään pidempään.
This Bed We Made (PC)
Kolmannen persoonan seikkailupeli, jossa pelataan hotellityöntekijänä ja nuuskitaan asiakkaiden tietoja ja pakaaseja. Sitten alkaa tietysti selvitä vähän kummallisempia asioita ja jännitys tiivistyy murhaksi. Peli oli yllättävän koukuttava ja mielenkiintoinen ja varmasti maistuu seikkailupelien ystäville. Pulmat olivat ihan mukavia eikä mitään turhan hankalaa tullut vastaan. Tässä ilmeisesti on monta loppua ja valinnat vaikuttaa lopputulemaan. Aika lyhyt mutta hyvä. Suositus, jos löytyy halvalla.
Verne: Shape of Fantasy (PC)
Jules Verne seikkailee omissa kirjoissaan ja kapteeni Nemon Nautiluksella yms. Peli on 2d-seikkailu, jolla on seikkailupelien kanssa hyvin vähän tekemistä. Sinänsä peli oli "ihan jees", mutta itse puzzlet liittyivät lähinnä tikkaisiin ja hisseihin ja muuhun turhanpäiväiseen ja tuntui, että niiden tarkoitus oli vaan hidastaa juoksemasta peliä läpi. Mitään varsinaisen hyvää tässä ei ollut, grafiikka oli toki ihan mukiinmenevää pikseliä. En suosittele.
The Invicible (PC)
Ensimmäisen persoonan kävelysimulaattori vieraalla planeetalla. Perustuu ilmeisesti puolalaisen Stanisław Lemin kirjaan. Tämä koukutti kuin tuhat volttia ja vaikka pelissä on hyvin vähän sitä oikeaa pelaamista, oli pakko ahmia peli muutamassa päivässä läpi. Mahtava visuaalinen ulkoasu vaikka juoni nyt oli aika tavanomainen (vai siis, perustuvatko ne muut tavanomaisuudet tähän kirjaan, jos tämä kirja on kirjoitettu jo 60-luvulla?). Valinnat vaikuttavat pelin loppuun.
Kona II: Brume (PC)
Ensimmäisen persoonan seikkailu/kävelysimulaattori. Tykkäsin kovasti ekasta osasta jolle vahva suositus. Mutta tälle ei. Tästä puuttui ykkösen kauhu ja jännitys käytännössä kokonaan ja suuri osa pelistä samoillaan suuressa kartanossa, ja tuntuu että ovat yrittäneet ottaa mallia RE:n kartanosta kummemmin onnistumatta. Lähinnä rasittavaa haahuilua tunnin pari. Kohtalaisen tylsä peli kaikin puolin.
The Night is Grey (PC)
Perinteinen seikkailupeli. Peli oli aluksi ihan mielenkiintoinen mutta peli on e-r-i-t-t-ä-i-n hidastempoinen, jokainen kliksautusanimaatio on katsottava loppuun ja kaikki teksti pitää kuitata hiirellä. Hetken kuluttua etusormeani alkoi jo kolottamaan. Muutama vähän rasittava puzzlekin mahtui sekaan ja peli on täysin lineaarinen. Loppuratkaisua oli tässä ehkä yllättävin, vaikka koko peli siihen jo viittasikin. Ei kuitenkaan voi suositella.
Martha is Dead (PC)
Tämäkin taitaa mennä kävelysimulaattorin ja seikkailupelin välimaastoon. Pelissä ohjataan jossain päin Italiaa Giulia-nimistä naista joka yrittää selvittää kuka murhasi hänen Martha-siskonsa. Tässä pelissä on tullut nyt vastaan kaksi kohtausta, jotka ovat kuvottavimpia joita olen yli 30-vuotisella peliurallani nähnyt. Suorastaan sairaita, ja peli olisi ollut varmasti ihan hyvä ilman niitäkin. Varsinaisesta kauhusta ei kuitenkaan ole kyse. Enempää ei pysty paljastamaan spoilaamatta koko peliä. Paljon bugeja tullut vastaan, muttei mitää mistä ei olisi päässyt vielä yli. Tämä on kuitenkin yksi niitä pelejä, joita ei malta lopettaa kesken. Vahva suositus, kunhan bugit eivät pilaa peliä.
This Bed We Made (PC)
Kolmannen persoonan seikkailupeli, jossa pelataan hotellityöntekijänä ja nuuskitaan asiakkaiden tietoja ja pakaaseja. Sitten alkaa tietysti selvitä vähän kummallisempia asioita ja jännitys tiivistyy murhaksi. Peli oli yllättävän koukuttava ja mielenkiintoinen ja varmasti maistuu seikkailupelien ystäville. Pulmat olivat ihan mukavia eikä mitään turhan hankalaa tullut vastaan. Tässä ilmeisesti on monta loppua ja valinnat vaikuttaa lopputulemaan. Aika lyhyt mutta hyvä. Suositus, jos löytyy halvalla.
Verne: Shape of Fantasy (PC)
Jules Verne seikkailee omissa kirjoissaan ja kapteeni Nemon Nautiluksella yms. Peli on 2d-seikkailu, jolla on seikkailupelien kanssa hyvin vähän tekemistä. Sinänsä peli oli "ihan jees", mutta itse puzzlet liittyivät lähinnä tikkaisiin ja hisseihin ja muuhun turhanpäiväiseen ja tuntui, että niiden tarkoitus oli vaan hidastaa juoksemasta peliä läpi. Mitään varsinaisen hyvää tässä ei ollut, grafiikka oli toki ihan mukiinmenevää pikseliä. En suosittele.
The Invicible (PC)
Ensimmäisen persoonan kävelysimulaattori vieraalla planeetalla. Perustuu ilmeisesti puolalaisen Stanisław Lemin kirjaan. Tämä koukutti kuin tuhat volttia ja vaikka pelissä on hyvin vähän sitä oikeaa pelaamista, oli pakko ahmia peli muutamassa päivässä läpi. Mahtava visuaalinen ulkoasu vaikka juoni nyt oli aika tavanomainen (vai siis, perustuvatko ne muut tavanomaisuudet tähän kirjaan, jos tämä kirja on kirjoitettu jo 60-luvulla?). Valinnat vaikuttavat pelin loppuun.
Kona II: Brume (PC)
Ensimmäisen persoonan seikkailu/kävelysimulaattori. Tykkäsin kovasti ekasta osasta jolle vahva suositus. Mutta tälle ei. Tästä puuttui ykkösen kauhu ja jännitys käytännössä kokonaan ja suuri osa pelistä samoillaan suuressa kartanossa, ja tuntuu että ovat yrittäneet ottaa mallia RE:n kartanosta kummemmin onnistumatta. Lähinnä rasittavaa haahuilua tunnin pari. Kohtalaisen tylsä peli kaikin puolin.
The Night is Grey (PC)
Perinteinen seikkailupeli. Peli oli aluksi ihan mielenkiintoinen mutta peli on e-r-i-t-t-ä-i-n hidastempoinen, jokainen kliksautusanimaatio on katsottava loppuun ja kaikki teksti pitää kuitata hiirellä. Hetken kuluttua etusormeani alkoi jo kolottamaan. Muutama vähän rasittava puzzlekin mahtui sekaan ja peli on täysin lineaarinen. Loppuratkaisua oli tässä ehkä yllättävin, vaikka koko peli siihen jo viittasikin. Ei kuitenkaan voi suositella.
Martha is Dead (PC)
Tämäkin taitaa mennä kävelysimulaattorin ja seikkailupelin välimaastoon. Pelissä ohjataan jossain päin Italiaa Giulia-nimistä naista joka yrittää selvittää kuka murhasi hänen Martha-siskonsa. Tässä pelissä on tullut nyt vastaan kaksi kohtausta, jotka ovat kuvottavimpia joita olen yli 30-vuotisella peliurallani nähnyt. Suorastaan sairaita, ja peli olisi ollut varmasti ihan hyvä ilman niitäkin. Varsinaisesta kauhusta ei kuitenkaan ole kyse. Enempää ei pysty paljastamaan spoilaamatta koko peliä. Paljon bugeja tullut vastaan, muttei mitää mistä ei olisi päässyt vielä yli. Tämä on kuitenkin yksi niitä pelejä, joita ei malta lopettaa kesken. Vahva suositus, kunhan bugit eivät pilaa peliä.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 507
Doors Paradox (pc)
Epicin pieni ilmainen puzzlepeli. Tarkoitus puzzleissa avata alustalta, joka pyörii pystyakselinsa ympäri, ovi, jonka takana on kissa. Peli ei ole varsinaisesti monimutkaisuudella pilattu, eikä myöskään vaikeusaste ole kovin korkea. Joku kuutisenkymmentäkö puzzlea, ja ehkä kaksi tai kolme kertaa koko pelin aikana joutui vähän miettimään, että miten ratkaisua haetaan. Muutoin hyvin yksinkertaista: Tässä on lukko, jossain kaapissa tai laatikossa on varmasti avain, ja tiedät mitä tehdä. "Vaativimpien" puzzlejen ollessa tyyliä, käännä nuolet samaan suuntaan, niin jotain tapahtuu. Ja sitten vain klikkaillaan. Yksinkertaisuudesta huolimatta ainakin itse viihdyin pelin parissa todella hyvin. Sellaista, seuraava kenttä vielä, ja vielä seuraava, ja vielä kerta kiellon päälle yksi, kunnes peli alkaakin olla kohta pelattu. Ihan yhdeltä istumalta ei mennyt, mutta ei nyt mikään ihan valtavan pitkä. Tunteja kuitenkin ennenkuin kaikki ratkottu. Jos kevyt puzzleklikkailu, missä ei ihan valtavia aivojen vaivaamisia tarvita, niin suositeltava peli vielä kun nyt epicistä ilmaiseksi saa.
Epicin pieni ilmainen puzzlepeli. Tarkoitus puzzleissa avata alustalta, joka pyörii pystyakselinsa ympäri, ovi, jonka takana on kissa. Peli ei ole varsinaisesti monimutkaisuudella pilattu, eikä myöskään vaikeusaste ole kovin korkea. Joku kuutisenkymmentäkö puzzlea, ja ehkä kaksi tai kolme kertaa koko pelin aikana joutui vähän miettimään, että miten ratkaisua haetaan. Muutoin hyvin yksinkertaista: Tässä on lukko, jossain kaapissa tai laatikossa on varmasti avain, ja tiedät mitä tehdä. "Vaativimpien" puzzlejen ollessa tyyliä, käännä nuolet samaan suuntaan, niin jotain tapahtuu. Ja sitten vain klikkaillaan. Yksinkertaisuudesta huolimatta ainakin itse viihdyin pelin parissa todella hyvin. Sellaista, seuraava kenttä vielä, ja vielä seuraava, ja vielä kerta kiellon päälle yksi, kunnes peli alkaakin olla kohta pelattu. Ihan yhdeltä istumalta ei mennyt, mutta ei nyt mikään ihan valtavan pitkä. Tunteja kuitenkin ennenkuin kaikki ratkottu. Jos kevyt puzzleklikkailu, missä ei ihan valtavia aivojen vaivaamisia tarvita, niin suositeltava peli vielä kun nyt epicistä ilmaiseksi saa.
Harvoin on sarjan toinen osa pettänyt yhtä pahasti kuin Mario + Rabbids Sparks of Hope.
Ensimmäisen pelin ulkomaailma oli suht selkeä ja yksinkertainen. Joitain kerättäviä asioita oli lukittu selkeästi myöhemmin avattavien kykyjen taakse. Tässä ulkomaailmat ovat näennäisen avoimia ja kameraa saa käännellä miten huvittaa, mutta tämä ei tuo pelillisesti juuri mitään muuta kuin hämmennystä. Varsinaisen ongelmanratkaisun sijaan vaikeus tulee puuttuvien tehtäviem yms. löytämisestä. Taistelukentät ovat täysin irrallisia ulkomaailmasta, kun taas aiemmin taistelukentän muoto oli tunnistettavissa myös ulkomaailmassa.
Varsinaisissa taistelukentissä sama juttu. Liian sulavaa ja avointa verrattuna aiempaan ruutuihin sidottuun vuoropohjaiseen mekaniikkaan. Et voi enää vapaasti kelata edestakaisin kaikkea mitä vuorollasi teet ja liian usein pitkä taisto menee pilalle parin millimetrin liikkumavaran takia.
Aiemmin jokaisella hahmolla oli pari eri erikoiskykyä sidottuna eri aseisiin, mutta nyt aseet ovat vain visuaalisia ja kyvyt on sidottua Spark-olentoihin. Niitä saa vaihdella eri hahmoille vapaasti taisteluiden ulkopuolella ja osa pelaa hyvin yhteen eri hahmojen omien taitojen kanssa, mutta yleisesti ottaen taktikointi ärstyttää ja vie ilon pelaamisesta. Jopa ensimmäisen osan vaikeimmat DLC-haasteet olivat mielekkäitä, koska kaikki toimi jämptisti ja ennakoitavasti.
Olen jumittanut tämän kanssa jo vuoden, kun ensimmäinen meni lisäosineen ns. putkeen parin kesäkuukauden aikana.
Ensimmäisen pelin ulkomaailma oli suht selkeä ja yksinkertainen. Joitain kerättäviä asioita oli lukittu selkeästi myöhemmin avattavien kykyjen taakse. Tässä ulkomaailmat ovat näennäisen avoimia ja kameraa saa käännellä miten huvittaa, mutta tämä ei tuo pelillisesti juuri mitään muuta kuin hämmennystä. Varsinaisen ongelmanratkaisun sijaan vaikeus tulee puuttuvien tehtäviem yms. löytämisestä. Taistelukentät ovat täysin irrallisia ulkomaailmasta, kun taas aiemmin taistelukentän muoto oli tunnistettavissa myös ulkomaailmassa.
Varsinaisissa taistelukentissä sama juttu. Liian sulavaa ja avointa verrattuna aiempaan ruutuihin sidottuun vuoropohjaiseen mekaniikkaan. Et voi enää vapaasti kelata edestakaisin kaikkea mitä vuorollasi teet ja liian usein pitkä taisto menee pilalle parin millimetrin liikkumavaran takia.
Aiemmin jokaisella hahmolla oli pari eri erikoiskykyä sidottuna eri aseisiin, mutta nyt aseet ovat vain visuaalisia ja kyvyt on sidottua Spark-olentoihin. Niitä saa vaihdella eri hahmoille vapaasti taisteluiden ulkopuolella ja osa pelaa hyvin yhteen eri hahmojen omien taitojen kanssa, mutta yleisesti ottaen taktikointi ärstyttää ja vie ilon pelaamisesta. Jopa ensimmäisen osan vaikeimmat DLC-haasteet olivat mielekkäitä, koska kaikki toimi jämptisti ja ennakoitavasti.
Olen jumittanut tämän kanssa jo vuoden, kun ensimmäinen meni lisäosineen ns. putkeen parin kesäkuukauden aikana.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 185
Medieval 2 Total War
Nyt kun muutenkin Total Wareja tullut pelailtua niin tuli yhtäkkiä yövuorossa himo pelata tätä ja eipä se hävinnyt sit vuorojen jälkeenkään nii oli pakko asennella. Yllättävän rikkinäinen peli. Muistelisin että tää olis ollut pätseillä korjattu, mutta onkin vissiin sit julkasussa ollut vielä rikkinäisempi. Yksiköt tekee varsinkin kaupungeissa/linnoissa mitä sattuu ja menevät mihin sattuu. Jumiutuvat joka esteeseen ynnä muuta. AI ei osaa oikein tehdä armeijoita, toisessa armeijassa on 15 siege asetta ja toisessa sit kaikki ritarit.
Parhaimmillaan jos vain pikataistelee taistelut. Kampanja on ihan kiva, siinä sopivasti tapahtumaa kun tulee ruttoa ja mongoleita. Sotiakin saa sotia, mutta ainakin katolisella maalla tuon diplomatian saa rikottua niin helposti että vaikea sanoa toimiiko se oikeasti ollenkaan. Kaikki naapurit haluaa toki sotia juuri sinua vastaan(paitsi jos siis Paavi on oman maan edustaja ja julistelet sopivasti ristiretkiä jokaiseen vastustajaan). Viimeinen TW missä meritaistelut on pikana ja ei ehkä ihan parasta sekään, varsinki kun vastustajat spämmää pieniä laivapartioita vähän joka paikkaan. Tuli pelattua Englannilla ja normaalilla vuorovauhdilla en onnistunut 45 provinssin valtaamisessa ennen pelin loppua. Parisenkymmentä tuntia meni tuon parinsadan vuoron pelaamiseen, ehkä vähän lopussa turhaankin kikkailin vuoroja vaikka olis vaan voinut ajaa loppuun.
Kaipais kovasti jatko-osaa tai remasteria. Pitänee tuo Attilan keskiaika modi testata vaikka en aina ihan hirveesti tykkää enää näistä Total Warien modeista missä kaikki tehdään inhorealistiseksi niin pitkälle että yksiköitä ei erota toisistaan ja nimet on kaikki jotain latinaa tms.
Jospa sitä jatkais sit Attilan ja Rome2 parissa.
Nyt kun muutenkin Total Wareja tullut pelailtua niin tuli yhtäkkiä yövuorossa himo pelata tätä ja eipä se hävinnyt sit vuorojen jälkeenkään nii oli pakko asennella. Yllättävän rikkinäinen peli. Muistelisin että tää olis ollut pätseillä korjattu, mutta onkin vissiin sit julkasussa ollut vielä rikkinäisempi. Yksiköt tekee varsinkin kaupungeissa/linnoissa mitä sattuu ja menevät mihin sattuu. Jumiutuvat joka esteeseen ynnä muuta. AI ei osaa oikein tehdä armeijoita, toisessa armeijassa on 15 siege asetta ja toisessa sit kaikki ritarit.
Parhaimmillaan jos vain pikataistelee taistelut. Kampanja on ihan kiva, siinä sopivasti tapahtumaa kun tulee ruttoa ja mongoleita. Sotiakin saa sotia, mutta ainakin katolisella maalla tuon diplomatian saa rikottua niin helposti että vaikea sanoa toimiiko se oikeasti ollenkaan. Kaikki naapurit haluaa toki sotia juuri sinua vastaan(paitsi jos siis Paavi on oman maan edustaja ja julistelet sopivasti ristiretkiä jokaiseen vastustajaan). Viimeinen TW missä meritaistelut on pikana ja ei ehkä ihan parasta sekään, varsinki kun vastustajat spämmää pieniä laivapartioita vähän joka paikkaan. Tuli pelattua Englannilla ja normaalilla vuorovauhdilla en onnistunut 45 provinssin valtaamisessa ennen pelin loppua. Parisenkymmentä tuntia meni tuon parinsadan vuoron pelaamiseen, ehkä vähän lopussa turhaankin kikkailin vuoroja vaikka olis vaan voinut ajaa loppuun.
Kaipais kovasti jatko-osaa tai remasteria. Pitänee tuo Attilan keskiaika modi testata vaikka en aina ihan hirveesti tykkää enää näistä Total Warien modeista missä kaikki tehdään inhorealistiseksi niin pitkälle että yksiköitä ei erota toisistaan ja nimet on kaikki jotain latinaa tms.
Jospa sitä jatkais sit Attilan ja Rome2 parissa.
- Liittynyt
- 26.06.2021
- Viestejä
- 191
No pakko myöntää että itellä ollut sellainen ON / OFF suhde peleihin. Mutta kuitenkin pitänyt aina pelaamisesta. Ollut ihan ps1 ajoista ja ensimmäinen laite oli amiga jonka jälkeen 8bit nintendo mutta ps1 oli laite joka tuntui laitteelta.
Joka tapauksessa ikää on siis jo 37v , en ole mikään hc pelaaja. Max 2h kerrallaan. Tuli hommattua tuo uusi xboxi series s koska se on enemmän kuin riittävä omaan käyttöön , lisäksi poikani siinä iässä että häntä ajatellen sen hommasin alunperin.
Itse peleihin, ostin alkuun alan wake 2 , re village gold edition , ja sonic frontiers pelit. Luulen että lapselle nimenomaan hyvä tuo sonic kouluikäinen kyseessä. Mutta mutta itse asiaan, ON MUUTEN PERKELEEN hyvin tehty tuo alan wake 2 peli. Jumalauta vaikka oli jotenkin hankala ensinnäkin pitkän pelitauon jälkeen suoraan tuollaisen kimppuun käydä niin kyllä oli loistava ostos, sain tarjouksessa 49e hintaan sen. Todella monipuoliselta vaikuttaa ja on siinä haastettakin. Itse pelaillut aiemmin seikkailu pohjaisia kuten tomb raiderit, ja ps:llä last of usit. Resident evilit on lähellä sydäntä kanssa, niissä on sitä jotain. Toki sarjassa on niitä floppejakin. Uncharted oli aikoinaan peli josta tuli ihan oikeasti niitä elämyksiä se oli ps3 aikaan uncharted 3 drake deception peli. Mulla tosiaan menee laidasta laitaan nuo, gta:t olen kans kaikki veivannut läpi, omalla kohdalla gta 5 on se jonka olen pelannut joka ikisellä alustalla läpi mitä tulee konsoleihin.
Nyt sitten miettinyt kun en ole yhtään perässä että mitä sieltä on tuloillaan yms, niin onko jollain heittää jotain vinkkejä pelistä mitä kannattaisi kokeilla, starfield kiinnostaisi mutta olen kuullut että NIIN BUGINEN kun peli voi vain olla.
Itellä laaja skaala mikä uppoaa ja mikä ei, myös far cry sarja on lähellä sydäntä 3 ja 5 oli ainakin omalla kohdalla loistavat ja oikeastaan vielä 4. Asensin eilen 6 mutta en jaksanut vielä 1 tuntia pidempään sitä pelata. Mutta joo pitää selata nuo pelit läpi mitä siellä on tarjolla, ja itsellä on tuo ultimate tilaus lisäksi voimassa boxilla.
Joka tapauksessa ikää on siis jo 37v , en ole mikään hc pelaaja. Max 2h kerrallaan. Tuli hommattua tuo uusi xboxi series s koska se on enemmän kuin riittävä omaan käyttöön , lisäksi poikani siinä iässä että häntä ajatellen sen hommasin alunperin.
Itse peleihin, ostin alkuun alan wake 2 , re village gold edition , ja sonic frontiers pelit. Luulen että lapselle nimenomaan hyvä tuo sonic kouluikäinen kyseessä. Mutta mutta itse asiaan, ON MUUTEN PERKELEEN hyvin tehty tuo alan wake 2 peli. Jumalauta vaikka oli jotenkin hankala ensinnäkin pitkän pelitauon jälkeen suoraan tuollaisen kimppuun käydä niin kyllä oli loistava ostos, sain tarjouksessa 49e hintaan sen. Todella monipuoliselta vaikuttaa ja on siinä haastettakin. Itse pelaillut aiemmin seikkailu pohjaisia kuten tomb raiderit, ja ps:llä last of usit. Resident evilit on lähellä sydäntä kanssa, niissä on sitä jotain. Toki sarjassa on niitä floppejakin. Uncharted oli aikoinaan peli josta tuli ihan oikeasti niitä elämyksiä se oli ps3 aikaan uncharted 3 drake deception peli. Mulla tosiaan menee laidasta laitaan nuo, gta:t olen kans kaikki veivannut läpi, omalla kohdalla gta 5 on se jonka olen pelannut joka ikisellä alustalla läpi mitä tulee konsoleihin.
Nyt sitten miettinyt kun en ole yhtään perässä että mitä sieltä on tuloillaan yms, niin onko jollain heittää jotain vinkkejä pelistä mitä kannattaisi kokeilla, starfield kiinnostaisi mutta olen kuullut että NIIN BUGINEN kun peli voi vain olla.
Itellä laaja skaala mikä uppoaa ja mikä ei, myös far cry sarja on lähellä sydäntä 3 ja 5 oli ainakin omalla kohdalla loistavat ja oikeastaan vielä 4. Asensin eilen 6 mutta en jaksanut vielä 1 tuntia pidempään sitä pelata. Mutta joo pitää selata nuo pelit läpi mitä siellä on tarjolla, ja itsellä on tuo ultimate tilaus lisäksi voimassa boxilla.
tjkoo
Tukijäsen
- Liittynyt
- 20.10.2016
- Viestejä
- 3 888
Jos/kun tykkäät tarinavetoisista/seikkailupeleistä, niin gamepassista kannattaa katsoa Firewatch, Plague Tale ja Sniper Elite 5 sekä Witcher 3 ainakin, sen enempää sisältöön pureutumatta.. Human Fall Flat myös hauska peli.
Far Cry 6 vaatii sen pari tuntia ainakin että pääsee pois siltä ekalta saarelta, sen jälkeen se alkaa vasta maistumaan ja tuntumaan vähän samanlaiselta kuin vitonen.
- Liittynyt
- 26.06.2021
- Viestejä
- 191
Tuo witcher on sellainen mitä olen jo paljon ihastellut videoilta, mutta niitäkin on monta, en ole pelannut ainuttakaan HARMI, Rdr 2 on kans peli jota en ole pelannut. En tiedä miksi, aikanaan pidin jo western pelistä nimeltä G.U.N. Sniper elitet olen pelannut 1,2 läpi olivat todella hyviä omassa genressään. firewatch ja plaque en ole edes kuullut.
Eikös tuo witcher ole peli mihin uppoaa paljon aikaa?. Meinaan minä kyllä mielellään käytän aikaa mielenkiintoiseen peliin missä moni puolinen sisältö Ja tarinavetoinen juoni on toki plussaa. Kun mitä lukenut niin eikös siihen witcheriin ole paljon lisäosia? Sen witcher wild hunt tai joku tuollainen , luin paljon ja katsoin videoita siitä. Vaikutti todella todella hyvältä. Joskus pelailin assasin creedejäkin, ei ole pahaa sanottavaa niistä black flag oli hyvä mielestäni. Valhalla sen saisin asennettua tuolla jäsenyydellä mikä itellä on elite. Mutta jos peli maksaa, ei sekään ole ongelma mutta jos hinta on esim: 60+ niin haluan siihen jo paljon sisältöä eli peliaikaa reilusti enemmän kuin vuorokausi kaikkine hommineen.
Eikös tuo witcher ole peli mihin uppoaa paljon aikaa?. Meinaan minä kyllä mielellään käytän aikaa mielenkiintoiseen peliin missä moni puolinen sisältö Ja tarinavetoinen juoni on toki plussaa. Kun mitä lukenut niin eikös siihen witcheriin ole paljon lisäosia? Sen witcher wild hunt tai joku tuollainen , luin paljon ja katsoin videoita siitä. Vaikutti todella todella hyvältä. Joskus pelailin assasin creedejäkin, ei ole pahaa sanottavaa niistä black flag oli hyvä mielestäni. Valhalla sen saisin asennettua tuolla jäsenyydellä mikä itellä on elite. Mutta jos peli maksaa, ei sekään ole ongelma mutta jos hinta on esim: 60+ niin haluan siihen jo paljon sisältöä eli peliaikaa reilusti enemmän kuin vuorokausi kaikkine hommineen.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 4 424
Howlongtobeat kertoo, että:
Main Story 51½ Hours
Main + Sides 103 Hours
Completionist 173 Hours
All Styles 102 Hours
How long is The Witcher 3: Wild Hunt? | HowLongToBeat
How long is The Witcher 3: Wild Hunt? HowLongToBeat has the answer. Create a backlog, submit your game times and compete with your friends!
howlongtobeat.com
(Hyvästä) alennuksesta tuon saanee jollain kympillä tai kahdella (lisäosineen), jos jaksaa väijyä tai tilata hintahälytyksen.
- Liittynyt
- 27.03.2017
- Viestejä
- 3 183
Oon pelannu kaikkia Witchereitä ja ongelma niissä tahtoo olla itse gameplay, eli pelaaminen.
Witcher 1 taistelu on erikoisin, huonoin ja tunnottomin mitä olen missään pelissä kokenut, se pilasi koko pelin. Pelasin alle 10h.
Witcher 2 taistelu alkaa olla jo parempaa eli on erilliset lyöntinapit, mutta kyllä siinäkin taistelut tahtoivat olla sitä että lyödään, juostaan karkuun & odotetaan, lyödään, juostaan karkuun... Pelasin pitkälle mutten jaksanut läpi asti.
Witcher 3 taas on aivan eriluokan peli, mestariteos, 10/10! Taistelu toimii, avoin maailma on kiinnostava, hahmon kehitys on ihan jees ja tarinat on niin hyviä että innostuin pelaamaan enemmänkin tarinavetoisia pelejä. Ei haittaa vaikkei edelliset pelit ole tuttuja, hahmoja ja tarinoita on muutenkin niin paljon, että vain kovimmat pelien ja kirjasarjan fanit muistivat ketä ne ovat.
Uutiset
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (37/2025)
12.9.2025 11:07
-
Thermal Grizzly julkaisi ensimmäisen GPU-blokkinsa
11.9.2025 22:15
-
Katsaus Applen uusiin A19- ja A19 Pro -järjestelmäpiireihin
11.9.2025 21:54
-
Uusi artikkeli: Testissä Motorola Razr 60 Ultra
11.9.2025 17:47
-
Arm julkaisi C1-prosessori- ja G1-grafiikkaytimet sekä ensimmäisen Lumex CSS -alustan mobiililaitteille
10.9.2025 23:43
