Lies of P
Korealaisessa AAA-luokan Dark Souls/Bloodbornessa seikkailee ritarin sijasta Pinokkio. Pelasin kesällä demoa ja parin tunnin totuttelun jälkeen se alkoi maistua erittäin hyvin. Kokonainen peli on vielä näin 11 tunnin jälkeen oikein hyvä, enkä usko että taso tulee laskemaan. Kenttäsuunnittelu on hyvää ja 1800-luvun steampunk maisemat ovat kovin kauniita katsoa. Tämä
traileri herätti kiinnostuksen vuosi sitten.
Taistelu on aluksi hankalaa ja demossa kuolin ensimmäiseen isompaan rivivihuun ainakin 10 kertaa, ennenkuin huomasin että tässä pelissä monet iskut kannattaa perfect blockata. Demon palautteen perusteella väistöstä on tehty hitusen parempi, mutta perfect block on edelleen se juttu mikä on pakko opetella viimestään toisessa pomossa.
(Vinkkinä sanottava, että ei kannata vain näpäyttää blockia iskun osuessa, vaan nappia pitää pitää pohjassa vielä iskun osumisen jälkeen, koska se lisää aikaikkunan frameja)
Aseissa on terä(damage, ulottuvuus) ja kahva(liikkeet, statsien skaalus) ja niitä voi vaihdella vapaasti "bonfirellä". Pelasin alkupelissä rapierin kahvalla joka mahdollisti ulottuvat pistoiskut & vahvan iskukombon, teränä oli great swordin pitkä terä joka teki hyvin damagea, mutta se taisi lisätä myös vähän hitautta. Myöhemmin erilaisia aseita ja aseiden ominaisuuksia tulee paljon lisää ja tällä hetkellä huidon pitkällä "glaivella" jonka ladattu vahva lyönti syöksyy 5m päähän ja iskee lujasti. Oikein ilolla tulee etsittyä vihuja jotka vielä vähän aikaa sitten olivat hankalia.
Suurin valituksen aihe on pieni. NPC "kaverikeiju" vai mikä onkaan yrittää olla hauska intoilija, mutta päätyykin olemaan mukahauska ja rasittava. Haluttais valittaa myös aseiden päivityksestä, mutta tämä sama ongelma näyttää olevan ihan jokaisessa pelissä, niin totean vain, että se vähentään intoa kokeilla uusia aseita kun ne ovat level 0. Kuka keksisi jonkun uuden jutun aseiden päivityksen tilalle?
Tässä vaihessa 9/10 ja suositus.
...jatkoarvostelu läpipeluun jälkeen. Kohta on myös NG+ läpi, ja vertailuksi sanottava, etten Dark Soulseissa koskaan aloita uutta kierrosta heti seuraavana päivänä.
Lies of P on erittäin hyvä, ja hyvin tehty peli.
Hyvin tehdyllä tarkoitan viimeistelyä ja kaikkia pikku juttuja mitä sieltä löytyy. Sieluja eli ergoa esim. saa paljon myös inventaarioon, eli kuollessa ei menetäkkään kaikkea. Tuohan on suolseissakin nykyään mutta tässä se näkyy paremmin, ja lukemattomat kerrat on tullut otettua inventaario ergoilla tasoja ennen uutta aluetta. (Säästä pomoergot! niillä saa aseita tai amuletteja pian alkupelin jälkeen)
Taistelu on hyvää kuten kuuluu. Jos tarkkoja ollaan niin se ei lainaa soulseja, vaan Team Ninjan (Nioh)
Wo Longia joka on Steam arvosteluista huolimatta (pelaajat eivät päässeet ekaa pomoa) myös erittäin hyvä peli. Soulseista se eroaa siinä ettei pelkkään väistelyyn voi luottaa, vaan pitää myös käyttää parryä. Wo Longissa parryn oli elinehto, jonka jälkeen pomoa pystyi vasta kurittamaan kunnolla, mutta Lies of P ei ole yhtä ehdoton. Kesällä julkaistun demon pelaajapalautteen jälkeen he lisäsivät oikean kuperkeikka dodgen 50cm hypähdyksen sijaan ja nyt toimii myös väistelytaktiikka.
Erityismaininta vielä sille että aseet on jaettu terään ja kahvaan, terä määrää damagen ja kahva määrää liikkeet. Molemmilla on myös "sinisiä pylpyröitä" kuluttava oma erikoisliikkeensä, johon itse yritin valita jotain pitkälle iskevää jolla sai isot rivivihut staggeroitua tilaisuuden tullen. Niitä voi ja vaihdella vapaasti bonfirellä/stargateilla. Kun asetta päivittää, niin siinä päivitetään terää, eli siihen +6
great pike voi koittaa laittaa tikarin nopeasti pistävän kahvan.
Kerroin jo tuolla pelin omassa ketjussa, että tarina ei jostain syystä iskenyt niin kovasti mitä soulseissa. Niiden lorevideoita katselen viikko tolkulla ja opin kaikkea pientä, kun sellainen aina 3 vuoden välein julkaistaan... Tässä tarina oli kai sekoitus mystiikkaa ja selkeää etenemistä, eikä se toiminut minulle. Ei kerta kaikkiaan kiinnostanut mitä kukakin NPC selittää. Loppupuolella vain pari NPC:tä saivat mielikuvituksen laukkaamaan, ja pidän sitä kyllä ennätyshuonona hommana, koska peli oli muuten niin hyvä! Miksi valehtelemista ei käsitelty tarkemmin? Gameplayn perusteella oletin pelin selittävän minulle myös:
Miksi ihmiset ajattelevat valehtelun huonona asiana?
ja
Miksi ihmiset silti valehtelevat?
Taas pitää mennä lukemaan Hännikäistä. EDIT: Tai siis hänen suomentamia pätkiä entisaikojen viisaista filosofeista, ne jutut ei ole vanhentunu pätkäkään, vaikka kehitys kehittyy ja kaikki luulee olevansa viisaampia mitä 200v sitten.
Uudelle kierrokselle motivaattoreina toimivat totuus/valehtelu valinnat, ja oli aika selvää etten kuullut ekalla kierroksella kaikkea. Myös nukkejen puheen käännöslaite kiinnosti, ja toisella kierroksella saa selvää mitä ne pomot selitää.
Arvosana pysyy 9/10. Erittäin hyvä, mutta vaikea siinä mielessä, että ei kerta kaikkiaan voi lyödä silloin kun luulee tilanteen tulleen.
Jatko-osalle kova odotukset kun sitä lopputekstien jälkeen vihjattiin.