Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[BOT]

Nex Machina

Suomalaisten tekemä ylhäältä päin kuvattu kahden tatin ammuskelu. Intensiivistä ja hauskaa toistuvien vihollisaaltojen voittamista. Voi pelata joko yksin tai samalla koneella kaksin.

Pelissä on kuusi kenttää, joiden kesto tulee pisteiden tavoittelusta tai niiden uudelleen pelaamisesta vaikeammalla tasolla. Korkeat pisteet saa löytämällä kentästä kaikki salakentät, pelastamalla kaikki ihmiset, tuhoamalla bonuskohteita, keräämällä kertoimia ja olemalla nopea, tai jollain näiden yhdistelmällä.

Pelin voi pelata läpi myös läpipeluutyylisesti, kaikki kentät putkeen helpoimmasta vaikeimpaan, välittämättä pisteistä.

Todella hyvä vanhanliiton peli. Miellyttävät grafiikat ja pelimäiset musiikit. Suosittelen sille, joka haluaa peliltä eniten nimenomaan pelaamista.

 

[Soppatoni]

The long dark: wintermute. Todella addiktoiva peli (ainakin minun mielestä) ajantaju tuntui häviävän kokonaan, kun koitti miettiä seuraavia siirtoja ja kuinka selviää seuraavaan päivään. Välillä tuntui, et mihin mahaan se tuota ruokaa syö, kun pari kiloa lihaa meni että heilahti kerralla ja ennen iltaa oltiin taas nälkä kuoleman partaalla. Mutta kaiken kaikkiaan antaisin 9/10 pisteitä. Grafiikat on vähän karut, mutta ei häirinnyt kuin alkuun. Jatkoa odotellessa...

 

[Kerosiini]

Yhtä luokattoman huonoja ku Red Factionin välivideot.

Tarkoitit varmaan tuota Resident Eviliä vaan taisi aivot tehdä kepposen kirjoittaessa.

 

[Kerosiini]

Tarkoitin teknistä toteutusta, ekassa ressassa ne oli toki huonoja ajankohdan takia, mut jopa RE2:sen FMV:t ovat laatutuotantoa näihin verrattuna.

Nyt en ymmärrrä mitä tarkoitat, Resident Evil 2:ssa ei ole FMV välivideoita eikä ole muuten yhdessäkään Red Factionissa?

 

[Perse-Arska]

Jahans, Yakuza 1:n pääjuoni läpi tänään, jotain alipelejä ja -tarinoita jäi tekemättä kyllä. Voihan ne tekemisen puutteessa käydä vielä myöhemmin tekemässä. Tässä 1-osassa oli mun mielestä kaksi ongelmaa, ensinnäkin kun olin pelannu Yakuza 0:n ennen tätä, niin oli kohtuullinen pettymys tämä pelinä. Ei ollut läheskään niin pitkä ja tekemistäkin oli paljon vähemmän (ja sitä samaa aika pitkälti) ja vain yksi paikka eli Kamurucho siis.

Toisaalta sen ymmärtää, koska 0 tehtiin jälkikäteen ja varmaan 1:nen seurasi aika pitkälti alkuperäistä sisällön suhteen? Arvelisin ainakin. Jos en siis olis pelannu 0:aa, niin paremmin iskisi tämä eka osakin tietysti. Että sikäli se ei ole tämän 1:sen vika.

Toinen ongelma ja todella ärsyttävä sellainen oli toi Majima everywhere, täysin ryssi fiiliksen koko pelistä, kun se tunki muka hauskana joka paikkaan ja kovin usein vastassa pesismailan tai wakizashin kanssa, epistä. Palkkioksi tuon yksisilmäisen idiootin hakkaamisesta sitten saat avattua sitä Dragon-taistelutyyliä, jota en pitänyt edes kovin hyödyllisenä, tuli vedetty niillä 3:lla muulla melkein koko ajan. Eli omalta osalta toi oli ihan turhaa ja suotta vaan katkaisi pelin kulkua. Lisäksi Majiman pätkiminen oli suhteessa vaikeampaa kuin pelin pääpahisten ja söi koko ajan hommattuja parannusliemiä ja ruokia, niin että sai rampata kaupoilla koko aika. Ainoat vähän hauskemmat hetket Majiman kanssa oli pelata noita alipelejä, joissa ei tarvinnu hakata sitä muusiksi.

No mutta tästä se vielä paranee, kun pelisarja etenee. Yakuza 2:n remasteri on julkistettu Japaniassa, nyt jänskättää, että tuleeko lokalisoitu länteen. Vastasin Segan kyselyynkin Yakuza sarjasta, se on pleikkarin päävalikosta ja sitten pelin tiedoista saatavana.

Ja jos ei tule, niin onhan sitten Yakuza 6 tulossa viimeistään.

 

[perato]

Hearts of Iron 4 (USA ja USSR)

Dragon Age: Inquisition
yms. Saa nähä miten tää oikeesti jaksaa kiinnostaa, vähän laiskasti kyl pelannut ja tuo HoI4 nyt katkasi tän pelaamisen kokonaan.

Jatkoa tälle sillä tavalla että HoI käynnistyy joka päivä, koska se on sen verran kevyttä ja kuitenki sen verra raskasta, että sitä jaksaa nyt vielä ainaki jonkin aikaa.

IB:llä ja Saksalla tuli vallattua maailmat. Belgialla Ranska ja Hollanti, Kanadalla Usa ja IB. Ja Ranskalla otettua turpaan =E. Ensimmäistä kertaa tässä pelisarjassa oikeesti jaksan etes yrittää näitä pikkumaita.

 

[itarumaa]

PS4 läpi pelattuna:
Just Cause 3 ***
+räjäyttely, ihan toimiva peli tekniikan puolesta ja hauskoja tehtäviä
-juoni joka on olematon ja aika typerä muutenkin, tehtävät toistaa itseään koko ajan

Assassin’s Creed Syndicate ****
+Lontoo on upean näköinen
+Sisko ja veli on molemmat mielenkiintoisia hahmoja
-Välillä pääjuoni on vähän sekava.

Mad Max ***
+Visuaalisesti todella hieno peli. Myrskyt ja kenttäsuunnittelu erityisesti ansaitsevat kehuja
+Ihan toimiva tappelusysteemi ja mielenkiintoisia tehtäviä
+Hyvin hyödynnetty PS4 ohjaimen kaiutinta ja lopputehtävät oli todella upeita.
-Nykii välillä tolkuttoman paljon ja muutenkin buginen
-Paljon ajamista joka välillä alkoi jo kyllästyttämään eikä ajomallinnus ja varsinkaan kamera ole kauhean mieluisia.

 

[peedro14]

Pelasin SOMA:n toiseen kertaan. Olen kuvitellut, että Somassa on menevämpi ja helpompi juoni tajuta ja Amnesia on se pelottavampi peli mutta nyt taas pelattuani täytyy sanoa, että molemmat pelit, Soma ja amnesia aivan samalla tavalla saavat sydänlihakset kiristymään, kun varovainen hiippailu vaihtuu paniikkiryntäilyyn mörköjen jahdatessa. Vaikka oli jo toinen kerta pelin parissa, paikat oli tuttuja ja osasi odottaa, silti ahdisti. Vaikka kuolema pelissä ei vie kahta askelta taaemas, toi lisä jännitystä, kun muistelee eka kerralla kuolleensa johonkin paikkaan, sitä haluaa ylittää itsensä ja välttää tämän, kun kerran osaa odottaa tulevaa. Tästä johtuen ihan naamalihaksiakin särki, kun niitä jännitti ryntäillessä käytävillä piilopaikkaa etsiessä.
Ihan syystä on bioshock mainittu, kun soman ympäristöä kuvaillaan ja se meneekin listalle vaikuttavimmista ympäristöistä peleissä ikinä.
Puhtaasti pelkäksi kauhupeliksi jää soman jälkeen jotenkin palkittu ja tyhjentävä olo. Johtunee hyvin rullaavasta ja kiinnostavasta juonesta, jonka haluaa nähdä loppuun asti.

Lisänä pelisää oli käytösä tämä "tobii eye tracker" silmäsensori. Sen avulla saa esimerkiksi somassa hallittua kameraa katseellaan ja taskulampun valon kohdistamaan, minne katsoo ruudulla. Taskulampun valon hallinta oli hauska lisä mutta aivan kuten muissakin kokeilemissani peleissä on kameran kääntelyn hallinta poistettava kokonaan, tai ainakin säädettävä minimilleen. Muuten alkaa päänsärky. Liikaa silmäjumppaa.

 

[perato]

Call of Duty World at War

Mul on vähän pehmee kohta kaikelle WW2 aiheiselle vähänkää toiminnalliselle pelille. Tämä oli jäänyt pitkään testaamatta, koska tiedossa oli hyvinkin ettei tää tuu olemaan mikään elämää mullistava kokemus, saati kestämään muutamaa tuntia kauemmin. Hinta tällä on vaa pyörinyt siellä 15e tienoilla steamissa nii ei oo ollut mitenkää ostolistalla. Nyt sit nappasin humblestoresta ~8 eurolla, aattelin et saadaampa vihdoin tämäki kokea kun temaattisesti harrastukset pyörineet muutenkin tällä suunnalla.

Tämä siis ilmestynyt 2008, kolme vuotta edellisestä WW2 aiheisesta sarjan pelistä. Tämä kuitenkaan ei juuri edellisestä poikkea, itseasiassa pelissä on käytetty hyvin paljon elementtejä edellisistä pelistä, mm. ääninäyttelijät. Tuntuu lähinnä minilisäriltä päivitetyillä tekstuureilla. Uusia pelimekaanisia juttuja ei oikeastaan ole kuin automelee, joka on ihan naurettava instakillsyöksy.

Muuten noudattaa sitä tuttua CoDia. Tehtävä alkaa n. 5 sekunnin alustuksella. Kersantti Ärjy alkaa heti kertoa korvan juuressa mitä seuraavaksi tulee tehdä, istu, seuraa, pasko, ammu, käytä tuota, tee tämä, tee tuo. Jos Dimitri Miller ei tee mitään, ei myöskää pelissä tapahdu mitää. Loputtomia joukkoja lappaa molemmin puolin ja kohta alkaa lentelemään kranaattia sotamies Dillerin kuoppaan. "Varo kranaattia" kun peli varoittaa siitä, sanoo kuolinruutu! Dillerin vastuulla on tehdä kaikki paitsi sen tietyn oven aukaseminen, joka päästää seuraavalle pelialueelle. Diller myös kantaa vaivatta liekinheitintä ja sinkoa, sekä ilmeisesti radiolaitetta, jota voi käyttää vain tietyissä hetkissä loputtomien lentokonehyökkäysten kutsumiseen. Lentokoneet kuitenkin osaavat kertoa, mikäli kohde on väärä ja tietävät sanoa sekunnin tarkkuudella kauanko menee seuraavan koneen saapumiseen. Punaisia räjähtäviä tynnyreitä ja täydennysammuksia on sopivasti aina kun tilanne niitä vaatii; esim. viholliset säilyttävät amerikkalaisten kasapanoksia kätevästi bunkkerin etupuolella ja panssarintorjunta-ammuksia on aina vihollistankkien lähellä lojumassa.

Tehtävä loppuu yhtäkkiä, ruutu menee mustaksi. "URAA BERLIN!" karjuu kersantti ja kolmesta kaverista muodostuva taisteluosasto karjuu vastauksen tuhatpäisen sotalauman tavoin. Video kertoo seuraavaksi kuinka hirveää sodankäynti on. Seuraava tehtävä alkaa kasuaalisti sillä, että pelaaja voi ampua sotavankeja ja Ärjy sanoo "hyvä hyvä". King Tiger on eksynyt Stalingradiin aikavääristymän kautta, mutta ei sillä niin väliä kun taustalla soi joku sähkökitararenkutus, joka peittää alleen ne vähäisetkin ambient äänet, jotka ehkä saattais tuoda jotain pientä tunnelmaa jos olisivat n. 10 kertaa kovemmalla.

Kaiken kruunaa se joku ajoneuvotehtävä, jossa tuhotaan kolme hävittäjälaivaa, 50 lentokonetta, 100 tankkia ja 20 torpedovenettä ja samalla vielä laskeudutaan keskelle palavaa öljymerta pelastamaan joku seilori, samalla kun Diller ammuskelee lentokoneen jokaisella konekiväärillä kätevästi alas puolet Japanin ilmavahvuudesta.

Kestoa pelillä 4h.

 

[Fightinglove]

Jahans, Yakuza 1:n pääjuoni läpi tänään, jotain alipelejä ja -tarinoita jäi tekemättä kyllä. Voihan ne tekemisen puutteessa käydä vielä myöhemmin tekemässä. Tässä 1-osassa oli mun mielestä kaksi ongelmaa, ensinnäkin kun olin pelannu Yakuza 0:n ennen tätä, niin oli kohtuullinen pettymys tämä pelinä. Ei ollut läheskään niin pitkä ja tekemistäkin oli paljon vähemmän (ja sitä samaa aika pitkälti) ja vain yksi paikka eli Kamurucho siis.

Toisaalta sen ymmärtää, koska 0 tehtiin jälkikäteen ja varmaan 1:nen seurasi aika pitkälti alkuperäistä sisällön suhteen? Arvelisin ainakin. Jos en siis olis pelannu 0:aa, niin paremmin iskisi tämä eka osakin tietysti. Että sikäli se ei ole tämän 1:sen vika.

Toinen ongelma ja todella ärsyttävä sellainen oli toi Majima everywhere, täysin ryssi fiiliksen koko pelistä, kun se tunki muka hauskana joka paikkaan ja kovin usein vastassa pesismailan tai wakizashin kanssa, epistä. Palkkioksi tuon yksisilmäisen idiootin hakkaamisesta sitten saat avattua sitä Dragon-taistelutyyliä, jota en pitänyt edes kovin hyödyllisenä, tuli vedetty niillä 3:lla muulla melkein koko ajan. Eli omalta osalta toi oli ihan turhaa ja suotta vaan katkaisi pelin kulkua. Lisäksi Majiman pätkiminen oli suhteessa vaikeampaa kuin pelin pääpahisten ja söi koko ajan hommattuja parannusliemiä ja ruokia, niin että sai rampata kaupoilla koko aika. Ainoat vähän hauskemmat hetket Majiman kanssa oli pelata noita alipelejä, joissa ei tarvinnu hakata sitä muusiksi.

No mutta tästä se vielä paranee, kun pelisarja etenee. Yakuza 2:n remasteri on julkistettu Japaniassa, nyt jänskättää, että tuleeko lokalisoitu länteen. Vastasin Segan kyselyynkin Yakuza sarjasta, se on pleikkarin päävalikosta ja sitten pelin tiedoista saatavana.

Ja jos ei tule, niin onhan sitten Yakuza 6 tulossa viimeistään.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi, mutta minuun tämä upposi todella hyvin. Rakastan tosin japani kulttuuria ja erityisesti Yakuza (sekä triad aiheet Kiinasta) ovat mieleeni.

Myöskään en ole pelannut vielä Zeroa. Nyt tarkoituksena odottaa kiwami 2 ja siitä pelata sitten 3,4,5,6 ja zero.

Kaikki yakuzat kyllä omistanut jo vuosia (poislukien zero), mutta ei ole jostain syystä tullut ikinä aloitettua, mutta kiwami ja tulossa oleva kiwami 2 tarjoavat erinomaisen tilaisuuden aloittaa.

Voin lämpimästi suositella jos Yakuza jutut yhtään nappaa. Gameplay on myöskin mukiinmenevä vaikka ei combat mikään kovin monipuolinen olekaan.

 

[Deleted member 3664]

Vedin nyt pidemmästä aikaa Deus Ex: Mankind Divided:n läpi lisäreineen.

Peli on edelleen nätti ja pelattavuus hyvä mutta ei tässä kyllä ole mitään uudelleenpeluuarvoa. Ensimmäisen läpipeluun jälkeen kaikki paikat ja piilot muistaa valmiiksi. Ja mulla on varmaan vuosi edellisestä... Pelihahmon kykyjä voi toki kehittää eri tavalla ja teeskennellä eri lähestymistapoja (hiippailu vs ammuskelu) mutta käytännössä toisella kerralla saa hiippailubonukset vaikka ampuisi ja tappaisi kaiken vastaantulevan todella pienellä vaivalla. Tuo taas tappaa pelin vaikeuden ihan totaalisesti joten jäljelle jää vain vähintään kerran läpikäyty runko ja nätti ulkoasu.

On tämä silti hyvä peli jos ei ole sitä kokeillut.

 

[perato]

Wolfenstein: The Old Blood
Ei ihan The New Orderin veroinen, mutta kutittelee hieman samoja paikkoja. Ehkä enemmän tuli mieleen RotC ja Codename: Eagle pelit, siinä missä edellinen muistutti paljon No One Lives Foreveriä. Loppu vähän lässähti ku lähettiin zombeilemaan ja alkukin lähti käyntiin vähä hitaasti. Vähän pelkäsin aluksi, että peli olis pelkkää tyrmää ja katakombia, mutta äkkiä sitä onneksi lähettii pyörimään vähä muihinki maisemiin. Pelillisesti edelleen yhtä hauska, ja toisaalta yhtä helppo, vaikka aseistus vähän poikkesi edeltäjästä.

 

[Perse-Arska]

Muuten olen samaa mieltä kanssasi, mutta minuun tämä upposi todella hyvin. Rakastan tosin japani kulttuuria ja erityisesti Yakuza (sekä triad aiheet Kiinasta) ovat mieleeni.

Myöskään en ole pelannut vielä Zeroa. Nyt tarkoituksena odottaa kiwami 2 ja siitä pelata sitten 3,4,5,6 ja zero.

Kaikki yakuzat kyllä omistanut jo vuosia (poislukien zero), mutta ei ole jostain syystä tullut ikinä aloitettua, mutta kiwami ja tulossa oleva kiwami 2 tarjoavat erinomaisen tilaisuuden aloittaa.

Voin lämpimästi suositella jos Yakuza jutut yhtään nappaa. Gameplay on myöskin mukiinmenevä vaikka ei combat mikään kovin monipuolinen olekaan.

Joo, kuten sanoin niin ei tässä mitään muuta vikaa ole mutta mainion 0:n jälkeen tuntu vähän suppeammalta vaan. Onko Kiwami 2:sta julkistettu vielä länsimaisena versiona?

 

[Fightinglove]

Joo, kuten sanoin niin ei tässä mitään muuta vikaa ole mutta mainion 0:n jälkeen tuntu vähän suppeammalta vaan. Onko Kiwami 2:sta julkistettu vielä länsimaisena versiona?

Joo voi hyvin johtua siitä, että itsellä Zero pelaamatta. Ei ole tuosta kakkosesta julkistettu muuta tietoa kuin, että Japanissa tänä jouluna tulossa. Eiköhän ensi vuonna nähdä (asap!)

 

[xarot]

The Observer_ meni läpi. Kyseessä on Blade Runnerin hengessä tehty etsiväpeli, jossa ääninäyttelijänä on Rutger Hauer (joka oli Blade Runnerissa yksi päähenkilöistä).

Lyhyesti pelissä liikutaan todella rajatulla alueella cyberpunk-henkisessä maailmassa, jossa kaikkialla on likaa, romua, valoa ja tekniikkaa. Mikäli on yhtään valoherkkä tai epilepsian suuntausta, peliä ei missään nimessä kannata pelata, koska välke oli itsellekin usein liikaa joka ei moisesta edes kärsi.

No itse pelissähän tutkitaan selittämättömiä murhia ja päästään lopulta tappajan jäljille. Pelaajalla on käytössään biometrinen tjsp ja sähköjutut paljastavat tilat, joilla voi yrittää ratkoa asioita. Kuitenkin etsiminen on oikeastaan todella tylsää puuhaa, loan ja paskan seasta ei meinaa löytää hotspotteja ja pelimaailmassa liikkuminen kankeaa ja hidasta. Juoni oli ihan hyvä mutta aika ennalta-arvattava.

Varmaan jos on Blade Runnerin tosifani tästä saa enemmän irti, itse kyllä pidän Blade Runnerista kovasti mutta tämä peli jätti todella kylmäksi ja halusin vain päästä lopputekstien äärelle jotta pääsen seuraavan pelin pariin. Rutger Hauer kuulostaa ihan pulla suussa puhuvalta papalta, joka ei tuo oikein vakuuttavuutta päähenkilöön. 5/10

 

[TSIGA]

Pokemon Y (Nintendo 3DS XL)

Tulipa eräs iltapäivä pieni extempore-ostos tehtyä, nimittäin Nintendon 3DS XL-käsikonsoli mukanaan Pokemon Y-peli. Minä, joka en koskaan rehellisesti myönnettynä ole pelannut Pokemon-pelejä, innostuin täysin. Tosin, eikös tämä Y ole aika uusi? Joka tapauksessa, tappelumekaniikka ja grafiikka upposi minuun - ainoa mikä harmittaa, se ettei ole open-world.

 

[mustekylpy]

Deponia: The Complete Journey
Alunperin kolmena erillisenä pelinä myyty jatkuvajuoninen point&click pelisarja. Erittäin nätti niin pelimaailmaltaan että välianimaatioiltaan, eikä musiikki ja ääninäyttelykään huonoja ole. Tosin äänten jälkikäsittelyssä on pari mokaa, esim ensimmäisen pelin vihollisten "Dart Vader -ääni" särki pahasti, mutta vaihtoivat onneksi efektiä hieman siedettävämmäksi toiseen osaan.

Pelin päähahmo on yli-itsekäs väliinputoaja, epäonninen rakentelijanero. Hahmo harvoin suoranaisesti kiusaa muita kiusaamisen ilosta, mutta ei toisaalta epäröi aiheuttaa tuhoa saavuttaakseen oman päämääränsä. Kahdessa ensimmäisessä osassa tämä oli vielä ihan hauskaa ja melko harmitonta, mutta kolmannen osan kohdalla käsikirjoittajalla tuntui iskeneen jokin synkkä vaihe. Mukana on muutamia nykymittapuulla vastenmielisiä kohtauksia, jotka ei istu ensimmäisten osien luomaan maailmaan ja tunnelmaan. Päähahmon käytökselle kyllä annetaan viimein jokin muu selitys kuin asennevamma, mutta hahmo ei ota tästä tiedosta riittävästi opiksi. Tosin synkimmät kohtauksetkaan ei ole päähahmon tietoisia valintoja, vaan nimenomaan käsikirjoittajan tuotoksia. Pelaaja näkee jo ennalta, että tässä käy huonosti, mutta silti naiivia hahmoa ei saa tekemään parempia ratkaisuja, vaikka niitä olisi tarjolla.

Pelasin kaksi ensimmäistä osaa pari vuotta sitten itsenäisinä peleinä ja hankin tämän kokoelman koska oli jopa halvempi kuin pelkkä 3. osa ja halusin pelata tarinan jokatapauksessa alusta asti uudestaan. Varsinkin erinomaisen 2. osan jälkeen odotukset oli korkealla päätösosan suhteen, mutta nyt jälkikäteen jopa hieman harmittaa että tuli koettua tämä tarinan pimeä puoli.

 

[Refloni]

Deponia: The Complete Journey

Pelin päähahmo on yli-itsekäs väliinputoaja, epäonninen rakentelijanero. Hahmo harvoin suoranaisesti kiusaa muita kiusaamisen ilosta, mutta ei toisaalta epäröi aiheuttaa tuhoa saavuttaakseen oman päämääränsä. Kahdessa ensimmäisessä osassa tämä oli vielä ihan hauskaa ja melko harmitonta, mutta kolmannen osan kohdalla käsikirjoittajalla tuntui iskeneen jokin synkkä vaihe. Mukana on muutamia nykymittapuulla vastenmielisiä kohtauksia, jotka ei istu ensimmäisten osien luomaan maailmaan ja tunnelmaan. Päähahmon käytökselle kyllä annetaan viimein jokin muu selitys kuin asennevamma, mutta hahmo ei ota tästä tiedosta riittävästi opiksi. Tosin synkimmät kohtauksetkaan ei ole päähahmon tietoisia valintoja, vaan nimenomaan käsikirjoittajan tuotoksia. Pelaaja näkee jo ennalta, että tässä käy huonosti, mutta silti naiivia hahmoa ei saa tekemään parempia ratkaisuja, vaikka niitä olisi tarjolla.

Pelasin kaksi ensimmäistä osaa pari vuotta sitten itsenäisinä peleinä ja hankin tämän kokoelman koska oli jopa halvempi kuin pelkkä 3. osa ja halusin pelata tarinan jokatapauksessa alusta asti uudestaan. Varsinkin erinomaisen 2. osan jälkeen odotukset oli korkealla päätösosan suhteen, mutta nyt jälkikäteen jopa hieman harmittaa että tuli koettua tämä tarinan pimeä puoli.

Musta huumori on eräs Deponia-sarjan kulmakivistä. Ymmärrän kyllä hyvin miksi koet kolmannen osan vähän muita synkempänä (sen viemärissä asuvan pariskunnan kohtalo oli selkeä ylilyönti), mutta kolmososassa on vain viety päähenkilönä esiintyvän kävelevän katastrofin taipumukset vähän pidemmälle. Rufuksen lähiympäristöä käy aina vähän sääliksi. Kai muistat mitä jo kakkososan gondolieerille kävi?

Fanitan itse kovasti sarjan tyyliä. Kolmososa on jopa suosikkini huikeiden musikaalinumeroiden ja sarjan reikäpäisimmän huumorin vuoksi. Ostin pelit osana Daedalic Armageddon Bundle -pakettia vuosia sitten, mutta olen harkinnut Complete Journeyn ostamista ihan vaan kommenttiraidan ja muiden herkkujen vuoksi. Hyviä pelejä kannattaa aina tukea.

Muuten, et ole varmaan tutustunut neljänteen osaan Deponia Doomsdayhin? Kannattaa napata viimeistään jostain alesta jos tykkäät muista peleistä ja/tai aikamatkailusta. Huumori toimii yhtä hyvin kuin ennenkin eikä mustaa huumoria ammuta liian överiksi. Vastaa siltä osin kakkososaa. Tarina on kirjoitettu niin että peli on enemmän spinoff kuin varsinainen jatko-osa, joten se ei ole "pakollinen" osa kokemusta, mutta suosittelen lämpimästi.

 

[arcane]

Minusta Deponian yksi ongelma on se, ettei käsikirjoittaja monestikaan ymmärrä, missä kohtaa Rufus vetää jo rajan yli. Mukanokkelaa dialogia jatketaan vielä monta riviä sen jälkeen, kun asia tuli jo selväksi.

Muuten ihan mainioita pelejä. Tai ensimmäisen osan olen pelannut, tokassa osassa taidan olla puolessa välissä mutta ei ole tullut jatkettua hetkeen.

 

[mustekylpy]

Pidän kyllä sarjaa modernina klassikkona, mutta enemmän petyin tähän kolmanteen osaan kuin Monkey Island 3 omituisuuksiin. Kaksi ensimmäistä osaa oli mahtavia ja pelasin niitä mielelläni moneen kertaan saavutuksia kerätessä. Komannesta osastakin alku oli lupaava ja lopustakin 50%, mutta valitettavasti nuo ikävät asia jää paremmin mieleen. Spoilerissa tarkennuksia niistä.

Spoileri

Ehkä käännekohta tuli siinä kun päähenkilö masentui ja vastaili komentoihin vain "meh". Sen jälkeen hahmo ei ollut enää kirjaimellisesti entisensä, joten siihen oli vaikea enää samaistua. Heti perään annetaan hoidettavaksi toinen masentunut hahmo ja paikallinen terapeutti joka jakelee mieluummin hirttoköysiä kuin lääkkeitä. Kun tunnelma oli lyöty alas, häiritsi nämä muutamat tapaukset enemmän kuin jos ne olisi ripoteltu muuten aurikoisempaan peliin.

3 rinnakkaisen hahmon kanssa pelaaminen oli ajatuksena mielenkiintoinen, mutta kun hahmot näyttävät ja periaatteessa ovat kaikki samoja, se vain häiritsi hahmottamista. Yksi olisi saanut pysyä selvästi päähenkilönä ja kaksi muuta esim vaatetuksen avulla eroteltuina apureina.

Rapujen nakertama gondolieeri oli koomisuudessaan hyvää piirrosmaailman väkivaltaa, mutta päähahmon räpiköiminen hirressä naama sinisenä oli aika karua, varsinkin kun apuri vain katsoi vierestä odottaen pelaajan neuvoa.

Namusetä ja hänen pörröinen lemmikki oli täysin tarpeettomia ja peniskuvalta näyttävälle musteläiskälle olisi toivonut jonkin yllättävän siistin selityksen, jolloin pelaaja olisi saanut hävetä omaa kaksimielisyyttään, mutta nyt tätä tulkintaa alleviivattiin aivan liiaksi.

Pariskunnan kohtalo ei sinänsä niin haitannut. Tarvittiin burritokauppiaalle apuri ja vastineeksi leipää, joten asuntojen veivaus oli ihan loogista ja se oli se ilkeä apina joka keskeytti touhun ja erotti parin. Vaikka viemärimaailmassa sanottiin olevan vain muutama kolikko, en mielestäni nähnyt syytä miksei nainen voisi lopettaa tanssityötä ja hankkia vivun tai reitin ylös jotain muuta kautta. Rufus sai palkkion työnvälityksestä, mutta mitään orjasuhdetta mielestäni ei syntynyt.

Suohirviö oli tavallaan hauska, mutta vastaavien hirviöiden olemassa olosta ei oltu annettu aiemmin mitään tietoa ja nyt sen tarkoitus paljastettiin pelaajalle ennen kuin puzzle oli edes alkanut. Olisi ollut parempi yllättää pelaaja lopputuloksella ja tehdä hirviöille välianimaatio tapauksen jälkeen, siihen kohti kun päähahmo on toisaalla. Nyt yllätettiin fiktiivinen päähahmo ei pelaaja.

Avoleikkauksen teko tajuissaan olevalle potilaalle, repien hänen kaikki elimensä irti vain lapamadon takia oli aidosti kuvottavaa ja puzzle oli heikoimmasta päästä koska kaikki vihjeet annettiin ennen kuin tajusit niitä tarvitsevasi.

Loppukin oli hieman pettymys. Oikeastaan peli olisi saanut loppua isäpuolen tylytyksen aikoihin, jolloin sivuhahmokin nousi jo puollustamaan ettei Rufus nyt ihan niin läpipaha ole, että häntä voisi aivan kaikesta syyttää. Tämän jälkeen pelissä oli jäljellä seikkailun sijaan vain pari irrallista, joskin mekaniikaltaan ihan ok toimivaa puzzlea ja hieman tarinan viimeistelyä. Tosin tarinan päätös jäi tuntumaan vähän hätiköidyn keskeneräiseltä, Cletus ei paljastunut ja Rufus nähtävästi kuoli unohdettuna sankarina kenenkään sitä todella tajuamatta.

 

[Refloni]

Spoileri

Ehkä käännekohta tuli siinä kun päähenkilö masentui ja vastaili komentoihin vain "meh". Sen jälkeen hahmo ei ollut enää kirjaimellisesti entisensä, joten siihen oli vaikea enää samaistua. Heti perään annetaan hoidettavaksi toinen masentunut hahmo ja paikallinen terapeutti joka jakelee mieluummin hirttoköysiä kuin lääkkeitä. Kun tunnelma oli lyöty alas, häiritsi nämä muutamat tapaukset enemmän kuin jos ne olisi ripoteltu muuten aurikoisempaan peliin.

3 rinnakkaisen hahmon kanssa pelaaminen oli ajatuksena mielenkiintoinen, mutta kun hahmot näyttävät ja periaatteessa ovat kaikki samoja, se vain häiritsi hahmottamista. Yksi olisi saanut pysyä selvästi päähenkilönä ja kaksi muuta esim vaatetuksen avulla eroteltuina apureina.

Rapujen nakertama gondolieeri oli koomisuudessaan hyvää piirrosmaailman väkivaltaa, mutta päähahmon räpiköiminen hirressä naama sinisenä oli aika karua, varsinkin kun apuri vain katsoi vierestä odottaen pelaajan neuvoa.

Namusetä ja hänen pörröinen lemmikki oli täysin tarpeettomia ja peniskuvalta näyttävälle musteläiskälle olisi toivonut jonkin yllättävän siistin selityksen, jolloin pelaaja olisi saanut hävetä omaa kaksimielisyyttään, mutta nyt tätä tulkintaa alleviivattiin aivan liiaksi.

Pariskunnan kohtalo ei sinänsä niin haitannut. Tarvittiin burritokauppiaalle apuri ja vastineeksi leipää, joten asuntojen veivaus oli ihan loogista ja se oli se ilkeä apina joka keskeytti touhun ja erotti parin. Vaikka viemärimaailmassa sanottiin olevan vain muutama kolikko, en mielestäni nähnyt syytä miksei nainen voisi lopettaa tanssityötä ja hankkia vivun tai reitin ylös jotain muuta kautta. Rufus sai palkkion työnvälityksestä, mutta mitään orjasuhdetta mielestäni ei syntynyt.

Suohirviö oli tavallaan hauska, mutta vastaavien hirviöiden olemassa olosta ei oltu annettu aiemmin mitään tietoa ja nyt sen tarkoitus paljastettiin pelaajalle ennen kuin puzzle oli edes alkanut. Olisi ollut parempi yllättää pelaaja lopputuloksella ja tehdä hirviöille välianimaatio tapauksen jälkeen, siihen kohti kun päähahmo on toisaalla. Nyt yllätettiin fiktiivinen päähahmo ei pelaaja.

Avoleikkauksen teko tajuissaan olevalle potilaalle, repien hänen kaikki elimensä irti vain lapamadon takia oli aidosti kuvottavaa ja puzzle oli heikoimmasta päästä koska kaikki vihjeet annettiin ennen kuin tajusit niitä tarvitsevasi.

Loppukin oli hieman pettymys. Oikeastaan peli olisi saanut loppua isäpuolen tylytyksen aikoihin, jolloin sivuhahmokin nousi jo puollustamaan ettei Rufus nyt ihan niin läpipaha ole, että häntä voisi aivan kaikesta syyttää. Tämän jälkeen pelissä oli jäljellä seikkailun sijaan vain pari irrallista, joskin mekaniikaltaan ihan ok toimivaa puzzlea ja hieman tarinan viimeistelyä. Tosin tarinan päätös jäi tuntumaan vähän hätiköidyn keskeneräiseltä, Cletus ei paljastunut ja Rufus nähtävästi kuoli unohdettuna sankarina kenenkään sitä todella tajuamatta.

Spoileri

Kyllähän Rufus piristyi heti kun tajusi, että Goal on vielä pelastettavissa. Hahmon asenne palasi entiselleen heti kloonilaboratorion jälkeen. Köysikauppias ja tämän kinastelu naapuritalon psykiatrin kanssa oli mustaa, minusta ihan toimivaa huumoria.

Joo, namusetä oli myös vähän ylilyönti. Huumoriahan tuossakin on yritetty: pistetään kaikki pedofiilikliseet samaan hahmoon ja irvaillaan täydellisen naiivin Rufuksen reaktioilla. Kohtauksessa on muutama hyvä heitto.

Suohirviön vitsi toimii samalla tavalla. Pelaaja tajuaa tilanteen heti ja joutuu seuraamaan vierestä kauhunsekaisella mielenkiinnolla samalla kun Rufus valmistelee täydellistä leiripaikkaansa. Vitsin idea ei ole se että hirviö tulisi yllätyksenä, tosin ehkä sekin olisi toiminut (toisaalta sitä taas käytettiin aikaisemmin tilanteessa, jossa Rufus laskeutuu pilkkopimeään "Goalin" kanssa).

Leikkauspuzzle on enemmän tai vähemmän toimiva viittaus Surgeon Simulatoriin.

 

[Hesemonni]

Pelasin Momodora - Reverie Under the Moonlightin pariin otteeseen läpi Metroidvania nälkääni tyydyttääkseni. Kiva pikkupeli, mutta nälkä jäi.

 

[arcane]

ReVolt (PC)

Pelasin RVGL-fanipäivityksellä läpi. Kaikki Cupit, kaikki practice tähdet, kaikki autot auki. Radoista en jaksa peilikuvia tai takaperin ajamisia aukaista ainakaan heti, koska vaatisi joka ikisen variaation ajelemista aikaa vastaan. Pelin parhaalla autolla aikarajat ovat liiankin lepsuja, ja pelin pointti nyt ei muutenkaan ole aika-ajo, joten tuo ei ole kovin mielekästä.

Ongelma on pelattavan puute. Ratoja taitaa olla tusina, ja jokaisesta on peilikuva, takaperin (joka voi olla aika radikaali muutos) ja takaperin peilikuva. Ratoja siis teoriassa riittää aika runsaasti, mutta yksinpelattavaa on tasan 4 cup kisaa. Kun viimeinen cup menee läpi, avataan vielä pelin parhaat autot, mutta missä niitä käyttää kun mestaruuskisat on jo ajettu? Sen sijaan viimeinen cup on turhauttavan vaikea, kun noita parhaita ajokkeja ei ole vielä auki, vaan joutuu kärvistelemään reilusti huonommalla ja vaikeammin ajettavalla rc-autolla.

Toinen ongelma on sama mikä autopeleissä lähes aina: mestaruuskisoissa joka kisassa on tultava 3 parhaan joukkoon, jotta voi edetä. Jos haluaa mestaruuden voittaa ykkösenä, niin joutuu väkisinkin olemaan lähes jokaisessa kisassa ykkönen tai kakkonen, muuten pisteet ei riitä. AI-vastustaja ei huijaa (ainakaan huomattavalla) kumilankatekoälyllä, mutta kun käytössä on eritehoiset autot, niin ne ylivoimaisen hyvät ovat lähes aina samoilla sijoituksilla. Olisi ihan mukavaa, kun cupit olisi tämän suhteen vähän anteeksiantavampia.

Pelin lopussa saatava uusi pelimuoto, Clockwork Carnage, on ehkä hauskin bonus. Tavallisissa kisoissa on 8 autoa, mutta clockwork carnagessa kisaa yhteensä 32 pientä kellopeliautoa, jotka ovat todella kiikkeriä. Ihanaa kaaosta.... mutta jälleen pelattava puuttuu, koska niille ei ole omaa mestaruuskisoja tai mitään, mitä niillä voisi varsinaisesti saavuttaa.

Erinomainen peli pelata, parempi kuin mikään Mario Kart... mutta yksinpelisisältö on aika lyhytikäistä, ja kavereita on vaikea enää saada ajamaan kilpaa, kun on itse kirjaimellisesti opetellut kaikki radat jo etu- ja takaperin avatakseen sisällön.

 

[perato]

Saints Row 2 (PC)

Tuli muutama vuosi sitten pelailtua kovasti Xbox 360:lla ja nyt vihdoin kunnolla taas innostunut tuosta. Konsolilla tuli välillä erittäin pahoja fps-droppeja, sulavalla 60fps:llä mukavampi pelailla. Ehdottomasti paras GTA-klooni johon olen törmännyt, ja tekemistä on enemmän kuin tarpeeksi sivutehtävineen ym.

Steamissa vaivaiset 10e, kannattaa tutustua jos hakusessa vaihtelua iänikuiseen GTA:han.

Tämä ollut tuolla kirjastossa pitkään ja kolmonen sekä nelonen pelattuna, mutta kun tästä kuullut nii paljon, ettei oikeasti toimi kovin hyvin nii jäänyt sit pelaamatta. Lähinnä just noita fps-droppeja yms. jäätämistä hyvilläki rigeillä. Vissiin kuitenki hyvin pelitti, vaatiko mitää kummempaa säätämistä?

 

[sbasil]

Buggy Boy (Atari ST-emulaattorilla). Good old days!

Spoileri: Buggy Boy

 

[mustekylpy]

Just Cause 2
Olin käsityksessä, että tämä voisi olla parempi vapaan rälläyksen peli kuin GTAt, joissa poliisit ja etenkin armeija pilaa meikin nopeasti. Olikin suuri pettymys, että tässä on aivan sama hälytysmekanismi ja "poliiseja" on vielä enemmän joten piiloon pääsy on vaikeampaa.

Taistelin asetusten kanssa toista tuntia, mutta en millään saanut peliä pyörimään 120fps vaikka tehot riittää. Ilman mitään syytä peli päättää kesken kaiken rajoittua mystiseen 66fps.

Ensimmäinen ongelma ratkesi onneksi modilla ja toinen 60fps lukituksella.

Valitettavasti kaiken säädön ja muutaman pelitunnin jälkeen sai todeta pelin olevan liian yksitoikkoinen. Tapetaan vihollisia, saatetaan teknikko perille, tuhotaan aina samoja kohteita ympäri kylää. Aseita saa rasittavasti pitää vain pari mukana ja pitäisi jatkuvasti miettiä ja keskittyä mitä noukkii mukaan. Varjoliitely ja köysihyppelykään ei innosta parin kerran jälkeen, mieluummin pysyisi maassa ja tiivistäisi kenttiä pienemmiksi.

Tarinakaan ei ehtinyt vakuuttaa jatkamaan. Jahdataan jotain päämäärää, mutta pääasiassa ollaan vain rikollisjengien yhteinen hanslankari.

Maksoin 2012 tästä 2.50 puntaa, siihen hintaan tai ehkä vitosellakin tätä voisi ehkä suositella rälläyspeliksi. Mutta tarinapelaajalle tai suorittajalle tästä ei ole.

Jäi jotenkin mielikuva, että tällaisiin peleihin törmäsi enemmän kun aikoinaan pelaili vielä konsoleilla halpoja tai vaihtopelejä. Eli varmaan jokin kohderyhmä tästä tykkää enemmän, itselle sopii paremmi Falloutit ja GTA.

--------

Päätin kuitenkin jatkaa peliä ja pelata tarinan läpi. Kannatti, sillä 25 tuntia meni ihan rattoisasti. Tosin ei tarinaan, sillä tarinatehtäviä on vain 5-7 ja loppuaika on tuota pakettien keräilyä ja merkittyjen rakennelmien tuhoamista kylistä ja tukikohdista.

Tarinatehtävät oli ainakin loppupuoliskolla ihailtavan yliampuvan toimintaa suoraan jostain iso-Arskan ja kumppanien elokuvista. Jengien sivutehtäviä en montaa viitsinyt, sillä niiden välianimaatiot oli turhaa paasausta ilman samaa komiikkaa ja tehtävät oli noita saattotehtäviä ja tukikohtien valtauksia.

Varjoliitely toimi kaupungeissa ja sotilastukikohdissa paremmin kuin viidakko- ja aavikkomaastossa. Erityisesti tukikohdissa oli ihan ok syöksyä katolta toiselle ja tehdä tuhoa, kun sotilaat huuteli turhautuneena maassa. Isommista tukikohdista löytyi aina mukaanotettava sarjatulitykki jonka kanssa kävely oli turhauttavan hidasta, mutta jolla ammuskelun tuhovoima oli korvaamaton apu. Helikopterit oli toki vielä tehokkaampia, mutta ilmatorjuntatykit esti niiden käytön useimmissa paikoissa joissa niitä olisi eniten halunnut käyttää.

Tarinan jälkeen alkoi palkkasotilastila, eli kaikki jatkui muuten ennallaan, mutta marketin tavarat oli kaikki avattu ja edistymistä seurattiin prosenttiluvulla. Hieman vajaa 24% oli tehtynä ja yksittäinen tuhottava kohde tai kerätty paketti toi vain 0.01% lisää, joten ei oikein kiinnostanut edes yrittää grindata peliä läpi vaan tämä riitti lopullisesti.

 

[Lare]

Deus Ex: Mankind Divided

Tästäkään pelisarjasta en pahemmin tiennyt ennen ostoa mitään. Alku vähän tökki, mutta kun siitä pääsi eteenpäin, niin peli maistuu.

Tykkään Cyberpunk-teemasta paljon. Etenkin öiseen aikaan kaduilla on tunnelmaa, kun sekaisin on kerjäläisiä, osittain robotti-ihmisiä (mikähän on augmented suomeksi...) ja korruptoituneita poliiseja. Grafiikat ovat myös todella näyttävät, mutta GTX 1070:llakin joutuu tyytymään FXAA reunanpehmennykseen.

Tehtävät ovat aivan erilaisia kuin odotin. Paljon hiiviskelyä ja monipuolisesti sivutehtäviä. Tulee melkein Dishonoredit mieleen. On myös mukavaa, kun tehtävissä on monia eri tapoja edetä ja vaikka maailma ei ole täysin avoin, niin vapaata kuljeskelua kyllä on. Tarina vaikuttaa tähän asti hyvältä ja tehtävät mielenkiintoisilta. Moni on kuitenkin haukkunut loppua huonoksi, mutta se jää nähtäväksi, kun sinne joskus pääsee.

 

[Sepander]

Deus Ex: Mankind Divided

Tästäkään pelisarjasta en pahemmin tiennyt ennen ostoa mitään. Alku vähän tökki, mutta kun siitä pääsi eteenpäin, niin peli maistuu.

Tykkään Cyberpunk-teemasta paljon. Etenkin öiseen aikaan kaduilla on tunnelmaa, kun sekaisin on kerjäläisiä, osittain robotti-ihmisiä (mikähän on augmented suomeksi...) ja korruptoituneita poliiseja. Grafiikat ovat myös todella näyttävät, mutta GTX 1070:llakin joutuu tyytymään FXAA reunanpehmennykseen.

Tehtävät ovat aivan erilaisia kuin odotin. Paljon hiiviskelyä ja monipuolisesti sivutehtäviä. Tulee melkein Dishonoredit mieleen. On myös mukavaa, kun tehtävissä on monia eri tapoja edetä ja vaikka maailma ei ole täysin avoin, niin vapaata kuljeskelua kyllä on. Tarina vaikuttaa tähän asti hyvältä ja tehtävät mielenkiintoisilta. Moni on kuitenkin haukkunut loppua huonoksi, mutta se jää nähtäväksi, kun sinne joskus pääsee.

Kannattaa pelata myös Human Revolution. Oli mielestäni parempi kuin MD. Saa muuten nyt Steamistä 4€:lla.

 

[Hugh Jazz]

MD:ssä on paremmat grafiikat ja entistä hiotummat mekaniikat mutta kokonaisuutena HR vie kyllä voiton. On vaan mielenkiintoisempi tekele paremmalla juonella, musiikeilla, tunnelmalla jne. Pelasin pelin uusiksi läpi (Director's Cut versio) ennen MD:n julkaisua ja nautin toisesta pelikerrasta jopa enemmän kuin ekasta.

 

[xarot]

Sonic Maniaa olen pelaillut.

Vähän ollut vaikeaa päästä tähän sisään kun Sonic 3:n läpipeluusta on arviolta se 23 vuotta aikaa.

Kyllähän tämä Sonicilta tuntuu, mutta...

Tuntuu että kentät on copy-pastetettu vanhoista peleistä. Kentissä on se ongelma, että tuntuu koko ajan siltä ettei ole hajuakaan meneekö oikeaan suuntaan ja että mitä ylipäätään tapahtuu. Kuolemia on tullut ihan sen takia, ettei ole hajuakaan voiko johonkin hypätä tai miten jostain kohdasta pääsis pois. Vanhat pelit olivat siis aikalailla putkijuoksua tähän verrattuna. Ehkä kovemmat Sonic-fanit tykkäävät kun voi nuohota kenttiä kymmeniä tunteja jotta löytää kaikki mestat. Minä tykkäsin loogisemmasta menosta.

Toinen vähän kettumaisempi juttu on se, että jos menet niinkuin nenä näyttää ja tuntuu loogiselta, kävelet koko ajan johonkin ansaan, lennät piikkeihin tai missaat oikeastaan kaikki herkut. Tähän lisätty ylläoleva dafuq-fiilis kentistä niin aikamoista on soppa välillä. Mitään erityisen "hyvää" kenttää ei ole tullut vastaan, olikohan 4. maailma menossa. Tosiaan tämä ansakuoppien määrä tuntuu olevan ihan eri stratosfääreissä vanhoihin peleihin nähden. En Sonic kolmosta tuoreemmista (Spinball poislukien) tiedäkään mitään.

Erikoiskentissä ainakin toinen osuus on kopsattu suoraan olikohan Sonic 3:sta mutta tässä huomattavasti vaikeampana. Sinisiä palluroita kerätessä yhtäkkiä tuleekin paikka, jossa siniset pallot eivät muutukaan ringseiksi ja sitten lentää kentästä pihalle. Myös sellaisia kohtia on, joissa on vain yksi ainoa tapa mennä siitä kohtaa tai ulos lentää alta aikayksikön.

En viitsi vielä edes aloittaa niistä ufo-kentistä joissa pitää kerätä vauhtia, aivan kamalia. Kuulemma niitä voi nuohota läpipeluun jälkeen uudelleen ja uudelleen ensimmäisen kentän kautta.

Peli taitaa tosiaan olla Sonic-konkareille koska ne kolme ekaa olivat todella helppoja ja enemmänkin lapsille sopivia. Tässä tuntuu olevan haastetta eläköityneelle Megadrive-tasohyppelijälle. Tämä peli on alkanut ottamaan ohimoon jo samalla tavalla kuin Dark Soulsissa kuoleminen. Mutta sillä tavalla, että nyt menen jatkamaan.

 

[vetten äärelle istutettu]

Kingdom Hearts 1.5 Final Mix (PS4)

Tuli ostettua tuo setti(1.5+2.5) kun halvalla tuli vastaan. Pelannut joskus PS2:lla "melkein läpi", joten nyt mennään läpi saakka.
Valaan vatsassa menossa ja vaikeustaso vaikeimmalla "Proud"-tasolla hieman helpompi kuin odotin. Japsipelien kanssa aina hieman jännää että miten sairasta hulluutta se vaikein on, mutta tämän kohdalla ei tartte kyllä tuskastella. Melko lepposaa menoa noinkin.

Kaikin puolin edelleen ihan 10/10 peli ja just tää PS2-aikakauden sievä grafiikka nykyajan resoluutioilla on täydellinen ulkoasu omaan silmään. En voisi kuvitellakkaan mitään miellyttävämpää grafiikkaa kuin vaikkapa tämän pelin grafiikat@oikea resoluutio(elikkäs 1920x1080 tässä tapauksessa).

Pelattavuus, tarina, musiikit, maailmat, kenttäsuunnittelut ja bossitaistelut kaikki huimia kokemuksia ja vaihtelevia. Ei tästä voi olla tykkäämättä, ellei ota itseään liian vakavasti eikä pysty pelaamaan peliä missä näkyy Disney-hahmoja.

 

[xarot]

Meni tuo Sonic Mania nyt läpi, ja noh...oli kai se ihan OK, mutta ehkä olen jo eläköitynyt näistä Sonic-ajoista. Viimeisissä kentissä alkoi palaa käämit, eikä Green Hill Zonen lisäksi muut oikein mieltä lämmittäneet. Nuo erikoiskentät oli kuin olisi tunkenut tikkuja kynsien alle, jäi 5 chaos emeraldia matkalle enkä näe että jaksaisin alkaa vääntämään hampaat irvessä noita rasittavia erikoistasoja yhtään enempää vaikka siihen mahdollisuus onkin EDIT: no keräsin minä ne ja oikeastaan ei ollut vaikeita, lähinnä rasittavia . En tiedä mikä niissä sinisten palluroiden kentissä oli, tuntui että niissä oli välillä aivan jäätävä input lag ja homma kaatui aika varmaan 33 % ajasta siihen kun komennossa on joku ihme viive. Pelissä selvästi samojen kenttien hinkkaamisesta palkitaan ja aika usein fiilis oli "mitä vittua nyt taas" kun Sonic menee suoraan hyppyristä johonkin piikkeihin. Vittumaista kenttädesigniä sanon minä. Lisäksi kuolin välillä aivan yllättäen sellaisissa kohdissa jossa ei ollut _mitään_ syytä kuolla, peli taitaa olla buginenkin. Googlen mukaan ym. ongelmia on ollut aika monella.

Pelissä ei myöskään oikeastaan ollut mitään muuta kuin samojen kenttien kierrättämistä uudessa paketissa joten ei tässä ollut käytännössä mitään uutta. Ehkä pelaan ne Sonicit 1-3 ihan aidolla Megadrivella vielä joskus. Nyt Uncharted: The Lost Legacyn pariin.

 

[perato]

Fallout 4

Vähän pettymys vaikka odotukset oli aiemmat Fallout kokemukset huomioiden aika matala. En tosin oo pelannut ku 20h, mutta todellla hitaasti lähtenyt käyntiin tää peli. Sen mitä paikkoja tutkinut nii perusalueen lisäksi vastaan on tullut lähinnä "settlementtejä", joiden ainoa funktio on "tee tehtävä, muututaan kavereiksi". Näiden turhuuksien lisäksi ehkä 3 NPC kontaktia jotka ei oo alottanut vihamielisenä. Muuten aika tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Koska maailma on nii järjetön, nii vähä semmosena kävelysimulaattorina tää nyt on mennyt. Pitänee alkaa oikeesti puskee juonen perässä, jos tulis vaikka jotain tehtävääki eikä vaan kävellä paikasta toiseen. Selkeästi siinä muistuttaa enemmän F3 kuin New Vegasia. Muutenki pökkelömäinen animointi, keskustelut yms. tuottaa edelleen sen, että tällä pelisarjalla on suuri uskottavuusongelma. Nyt sekaan on viel heitetty jotain talonrakentelua, nii eipä mikää kovin huikea pelikokemus. Kuitenki bonuksena pakko nostaa, että tuo turhien itemien määrä on karsiutunut sillä, että nyt niitä voi purkaa ja rakentaa osiksi. Vanhoissa pysty ignooraan 90% tavaroista ja repairilla tekemään "loputtomasti" rahaa.

 

[Uhanalainen]

Fallout 4

Vähän pettymys vaikka odotukset oli aiemmat Fallout kokemukset huomioiden aika matala. En tosin oo pelannut ku 20h, mutta todellla hitaasti lähtenyt käyntiin tää peli. Sen mitä paikkoja tutkinut nii perusalueen lisäksi vastaan on tullut lähinnä "settlementtejä", joiden ainoa funktio on "tee tehtävä, muututaan kavereiksi". Näiden turhuuksien lisäksi ehkä 3 NPC kontaktia jotka ei oo alottanut vihamielisenä. Muuten aika tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Koska maailma on nii järjetön, nii vähä semmosena kävelysimulaattorina tää nyt on mennyt. Pitänee alkaa oikeesti puskee juonen perässä, jos tulis vaikka jotain tehtävääki eikä vaan kävellä paikasta toiseen. Selkeästi siinä muistuttaa enemmän F3 kuin New Vegasia. Muutenki pökkelömäinen animointi, keskustelut yms. tuottaa edelleen sen, että tällä pelisarjalla on suuri uskottavuusongelma. Nyt sekaan on viel heitetty jotain talonrakentelua, nii eipä mikää kovin huikea pelikokemus. Kuitenki bonuksena pakko nostaa, että tuo turhien itemien määrä on karsiutunut sillä, että nyt niitä voi purkaa ja rakentaa osiksi. Vanhoissa pysty ignooraan 90% tavaroista ja repairilla tekemään "loputtomasti" rahaa.

Tää summasi aika täydellisesti omatkin ajatukset tuosta kikkareesta, tosin ei ole 20h edes tullut täyteen, eikä tehnyt enää mieli edes käynnistää koko roskaa. Settlementien rakennus ei kiinnosta pätkääkään, ja tehtävät mitä tähän mennessä on saanut on ollut niin perus oppikirjasta kun vaan olla taitaa. Tämän lisäksi tuntui, ainakin omasta mielestä, että tuota vaikeustasoa on ruuvattu paljon korkeammalle kuin F3 F:NV:ssä, alussa kun yritin pelata ilman jatkuvaa VATSin käyttöä niin turpiinhan siinä tuli. Tekee taisteluista älyttömän pitkäveteisiä kun jatkuvasti "pausettaa" ja pistää räiskimään raajoja irti tai yrittää headshotteja.

 

[Ylijumala]

Horizon Zero Dawn tuli pelattua läpi. Kerrassaan upea kokemus kaikin puolin. Witcher 3:n jälkeen ei mikään peli ole jaksanut kiinnostaa ennen tätä.

 

[fanta667]

Fallout 1 PC Steam, ilmainen jakelu

Ykkösen sai ilmaiseksi Steamista, ajattelin että ostanpa 2. osan kun 3. ja 4. löytyy myös. Fallout 4 on kuitenki se ensimmäinen mitä tästä pelisarjasta olen pelannut ja se on kyllä myynyt minut. Eräs parhaita pc-pelejä jota on tullut hommattua. Fallout 4 Season Passin ostin silloin myös suoralta kädeltä. Mutta Fallout 1'een.. eräs asia jonka huomaan niin ulkonäkö ei sillai ole muuttunut, se 10mm ase on ulkonäöltään aika tarkka niin 1. osassa ja 4.ssa ja jokin öllimölli myös, super mutant tai rad scorpion. Jotenki erikoista ajtella sitä 4- osaa ensimmäisenä, vaikka eka osa tuli 20v sitten.. että silloin jo se super mutant oli olemassa ja tämän näköinen stimpak jne jne.. Mikään ei tunnu Fallout 4'ssa uudelta kun tietää näemmä historian, ja sen tietäkseen pitää pelaa FO1'stä

Minusta tuo 1-osa on kyllä aika haastava :O tai sitten en osaa(osannut) kehittää hahmo oikein. Olihan mulla jotain statseja alta 4, vaikka ohjekirjanen sanoo että joka stat vähintään 4.. ja tulee tutkittua maailmaa, vaikka ohjevihkosessa sanotaan senkin olevaan ajan tuhlausta No ehkä sitä aloittaa uuden hahmon

Välivideot yms tuo kyllä mieleen ne omat ajat ko sitä hakkas pleikkariykkösen pelejä, eikä pc-pelejä. Tämän kun unohtaa että graffa on vähän kökkömäisempää niin tunnelma, tekeminen ja tehtävien tietynlainen laajuus lyö vähän kun kakkosnelonen naamalle.. jotain pitäis saada aikaseks siinä ajassa.. eikä vaan unohtaa haaveilemaan.. En vielä päässyt läpi, paitsi ns. örkkinä.. siihen ei mennyt ko hetki Ja ostin jonku MaxMAxinki samalla.. silti sitä tahkoo enemmän Fallout 1'stä kuin MadMaxia.

 

[mustekylpy]

Alan Wake's American Nightmare
Oletin että tässä pelattavuus olisi turhaa räiskettä, mutta jossa alkuperäisen lopussa ja lisärissä esiintynyt Mr Scratch loistaisi. Vaan kävi periaatteessa päinvastoin.

Mr Scratch toimi alkuperäisessä, koska jäi hieman oudoksi ja etäiseksi. Tässä hän on vain turha psykopaattinen murhaaja, joka esiintyy vain huonosti kuvatuilla videoilla ja piipahtaa vain pari kertaa kettuilemassa. Toki tarinan taustalla hänellä on suuri rooli ja on tavallaan pelimaailman puolijumala, mutta pettymys silti. Vaikka peli ei ole "Alan Wake 2" on se silti tarinaltaan jatko-osa ja selittää hieman mitä alkuperäisen jäljiltä on tapahtunut.

Pelillinen puoli tosiaan toimi paremmin kuin odotettu. Taistelumekaniikka on otettu suoraan alkuperäisestä ja tuntui tutulta, ei tarvinnut opetella uudestaan vuosien tauon jälkeenkään. Asevalikoima oli mukavan laaja ja niitä tuli kokeiltua pelin edetessä liki kaikkia, joskin osasta halusi päästä eroon niin pian kuin mahdollista. Vihuissakin oli vaihtelua, hyvässä ja pahassa. Hämähäkkejä vastaan ärsytti tapella, jos oli ottanut kenttään mukaan hitaat ja vähäpaukkuiset aseet eikä konepistoolia. Ei aina tiennyt oliko jo lamputtanut kaikki, vai osuiko paukut juuri siihen tyyppiin joka sietää poikkeuksellisesti kaksi osumaa järeästä aseesta. Varsinkin viimeisissä kentissä vaikeustaso hyppäsi hieman jyrkästi. 80% pelistä meni ilman yhdenkään patterinkaan tyhjenemistä, mutta loppussa ne hädin tuskin riitti.

Kentät ihastutti alkuun, mutta ihmetytti ja ärsytti miten nopeasti siirryttiin seuraavaan ilman ennakkovaroitusta. Mutta sitten kun selvisi pelin luonne, että kentissä juostaan eestaas, pelin alkuperän rajoitteet tuli selvästi esille. Sinänsä ok että kentät sai helposti kaluttua 100% läpi ja pelimaailma oli pienuudessaankin mukavan avoin. Oma pimeänpelko tai -inho ei iskenyt tämän kanssa yhtälailla päälle kuin alkuperäisessä, koska vihut iskee aina ennaltaodotetuissa kohdissa. Toki alkuun tätä ei tiennyt ja kenttiä ei ihan suinpäin lähtenyt kaluamaan. Toki myös rajoittuneemmilla grafiikoilla lienee oma osansa.

 

[Taneli-]

Laitetaan tännekin:

Thea: The Awakening

Katselin että Thea 2: The Shattering on kickstarterissa (vielä 9pv) ja aloin muistelemaan aikoinani pelaamaa peliä King of Dragon Pass (viime vuosituhannen puolella)

Thea: The Awakening on hieman hankalasti selitettävä peli mutta ulkonäöltään se muistuttaa nopeasti Civilization sarjan pelejä. Olet yksi muinaisista jumalista ja johdat kansaasi, yhtä kylää sekä sen asukkaita. Päätät miten kyläläiset reagoivat ympäristöön ja lähetät tutkimusmatkailijoita ympäriinsä.

Aina kun aloitat uuden pelin maailma generoidaan uudelleen, jokainen pelikerta on siis erilainen (hieman rogue tyylillä siis). Samaten kun saat tarpeeksi kokemuspisteitä tietyllä jumalalla (yhden tai useamman pelikerran aikana) ja kyseinen jumala nousee tasoja saat avattua uuden jumalan (alussa niitä aukeaa satunnaisesti kaksi, myöhemmin käsittääkseni satunnaisesti yksi lisää) minkä valita pelattavaksesi.

Pelissä on myös hyvin paljon erilaisia tehtäviä ja satunnaisia tapahtumia slaavilaiseen mytologiaan perustuen.

Taistelu / vastaavat erinäisiin kykyihin perustuvat mittelöt ratkaistaan korttipelinä mikä on yllättävän toimiva vaihtoehto.
Tässä hieman videota pelistä, lyhyt opetusvideo:


Henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon pelistä, hinta taisi olla centtiä vaille 6 euroa (Steamiin, sisältää muutamia ilmaisia DLC:tä jne)

Graafisesti tämä ei tarjoa erityisiä yllätyksiä, musiikki on ihan mielyttävää taustamusiikkia. Peli on kierrospohjainen ja soveltuu oikein hyvin hidastempoisemmista (ei siis FPS) peleistä pitäville henkilöille joita ei haittaa käyttää aikaa peliin tutustumiseen tai se että peliä ei pelaa lävitse hetkessä ja senkin jälkeen siinä on todella paljon lisää pelattavaa (sekä useampia tapoja pelata peli lävitse).

 

[Sepander]

Mass Effect: Andromeda (PC). Samat fiilikset kuin monella muullakin, eli melkoinen pettymys ME-peliksi. Onhan se selvää, kun tiimi vaihtuu huonompaan, niin jälki on sen mukaista.

- Uudelleenpeluuarvoa ei juurikaan ole
- Sivutehtävät yhtä tyhjänpäiväisiä kuin Dragon Age: Inquisitionissa
- Tarpeettomattoman pitkiä latausruutuja (Tempestin laskut/nousut)
- Liian moni hahmoista tylsiä
- SJW-pakotus paistoi läpi
- Heleus-klusterin tutkimisesta oli voinut tehdä mielenkiintoisempaa lisäämällä esim. random encountereita joissa pitää jalkautua.
- Kett-poppoo suoraan kuin kakkosen collectorit. Missä uudet ideat?

+ Taistelumekaniikat oli mielestäni ok
+ Graafisesti nätti peli
+ ME-fanina yksinpelikampanjan pelaa kyllä mielellään läpi

Luonnollisesti alesta ostettu, niin harmitus ei ollut niin iso.

 

[TSIGA]

SteamWorld Dig:
Tuli kyseinen tekele saatua ilmaiseksi ja pakkohan se oli ainakin testata. Hauskaa, rentoa "naksuttelua" vaikkakin aika lyhytkestoinen peli. Suosittelen, en välttämättä täydellä 9 euron hinnalla, mutta alennuksista ja/tai ilmaiseksi saatuna.

Dead Rising 2: Off The Record
Niin ikään ilmaiseksi saatu mähinäpeli, joka tuotti pienehkön pettymyksen kankeuden takia. En tiedä johtuiko koneestani vai mistä, mutta tuntui tosi kankealta & hitaalta? En suosittele, ainakaan PC:lle.

 

[tuoppi´]

Tomb Raider 2 vihdoin läpi pleikkari ykkösellä. Eihän siinä mennyt kuin vuosi

Kunhan kankeaan ohjaukseen tottui niin hauska pelihän tuo on. Rujoista grafiikoista riippumatta maailmaan pystyi uppoutumaan.

Negatiivisia puolia oli, että pelissä on liikaa ampuvia vihollisia joilta ei oikein voi välttää ottamasta damagea. Sellaiset kentät mitkä keskittyi enemmän melee-vihollisiin (eläimiin) ja puzzleihin oli parasta antia. Tosin melee-vihollisiakin monesti oli laitettu paikkoihin missä ei ollut oikein tilaa väistellä ja damagea tuli pakostakin.
Toinen ärsyttävä asia oli ylikäytetty pimeys. Joo, vuonna 1997 dynaaminen valaistus oli varmaan tosi siisti juttu, mutta turhan moni huone oli ihan täysin pimeä. Yritä siellä sitten hetken palavien flarejen ja pistoolien ampumisen valossa löytää oikea kieleke mihin voi hypätä tai vielä pahempaa taistella vihollisten kanssa.

 

[perato]

SteamWorld Dig:
Tuli kyseinen tekele saatua ilmaiseksi ja pakkohan se oli ainakin testata. Hauskaa, rentoa "naksuttelua" vaikkakin aika lyhytkestoinen peli. Suosittelen, en välttämättä täydellä 9 euron hinnalla, mutta alennuksista ja/tai ilmaiseksi saatuna.

Ite en tästä tykännyt ollenkaa, oli jotenki todella kämänen peli. SteamWorld Heist sit yllättiki positiivisesti ja kaikinpuolin parempi kokemus.

 

[shakal]

Kerran pelannut läpi pari vuotta sitten kaverin kanssa (dlc mukaanlukien), nyt uusiksi koska pelihän on aivan tautisen hieno.

Dying Light



Jos et ole koskaan pelannut, pelaa. Et pety. Voisin hands down vannoa että on kaunein ja viihdyttävin fps (varsinkin kavereiden kesken co-oppina) tällä hetkellä. Näkökentässä kauneuden pieksevä peli saattanee olla tuleva Metro - Exodus. Tämä mielipide tulee ihmiseltä joka pelaa eri pelejä joka päivä paljon ja on pelien suhteen todella kriittinen.



Vielä toinen shotti, jossa kaveri avaa airdroppia minulle vilkutellen.

 

[Kerosiini]

Ite aina yrittäny ymmärtää noita alkuperäisiä Tomb Raidereita, mut jotenkin alusta alkaen mulla oli jo pelkästään pelivideoista se kuva, että ne on hankalia pelattavia. Ja näinhän se näytti olevan. Merkittäviä tuotoksia jokatapauksessa, ehkä sitä näin vanhempana itekki innostuis niitä pelaamaan lävitte, innovatiivisia ja hienosti tehtyjä pelejähän nuo kun on.

Nämähän ovat nyt mielipiteitä, mutta minusta nuo ovat erinomaisen hyviä pelattavuudeltaan. Ymmärrän kyllä jos ne tuntuu tietyllä tavalla kankeilta, tulee sitä itsekkin juostua päin seiniä, mutta missä nuo loistaa on hyppyjen tarkkuus. Jos mokaat loikan tai muun liikkeen, se johtuu tasan varmasti siitä että itse mokasit eikä siksi että peli päätti loikata jonnekkin ihan muulle kun itse halusi. Vertaa vaikka ykkösen remakeen Anniversaryyn jossa meinaa tukka lähteä kun Lara pomppii ihan minne sattuu.

 

[tuoppi´]

Noita pitää ajatella enemmän puzzle-peleinä kuin toimintapeleinä. Sillä asenteella noi kontrollit ei haittaa niin paljon. Tomb Raiderit on myös aika hyvin rakennettu nuo kontrollit mielessä eli kontrollien kankeus ei haittaa pelaamista tai niitä oikeastaan jopa käytetään pelin yhtenä elementtinä kun hypyt ja liikkeet on tarkkoja ja toimivat aina samalla tavalla.

Onhan nuo kontrollit toki surkeat näin 20 vuotta myöhemmin ja nykypeleihin tottuneena. Tuo oli sitä aikakautta kun 3D-pelit oli uutta ja vielä haettiin sitä hyvää tapaa kontrolleihin.

 

[Rozor]

Mad Max

Pitkästä aikaa peli jota pelaa fiiliksellä "mä teen vielä tuon ja käyn tuolla" ja huomaat että vuorokausi on on vaihtunut.
Ostin joku vuosi sitten tämän salesta, ja pari kertaa kokeilin muutaman minuutin pelata, mutta ei oikein iskenyt.
Nyt kokeilin oikein uppoutua ja vaikuttaa ihan 5/5 peliltä 6h jälkeen.

Auton rakentelu on jees ja tappelu on Batman tyylistä, joskaan ei ihan yhtä sujuvaa mutta hienoa silti.
Ammukset ovat todella harvinaisia, joten niitä ei paljoa tappeluissa voi käyttää. Snipulla tosin on mukava ammuskella pitkän matkan päästä.
Xboxin ohjain sopii hienosti tähän peliin. Ainoastaan snipuilukohdat vedän hiirellä.

 

[xarot]

Aloitellut hieman tuota Uncharted: The Lost Legacyä. Jotenkin alkoi kankeasti ja tajusin, että se mikä itseä eniten Uncharted 4:ssä kiinnosti oli se koko pelin läpi kantava merirosvoteema joka teki siitä aika eeppisen. Tässä ei nyt moista ole ja aika tusinapaukuttelulta vaikuttaisi, pelaan tähtäysavustukset/lukitukset toki päällä kun ei vaan kasetti kestä noita tattiohjauksen kiemuroita vuosia hiirellä pelaamisen yhteydessä. Toivottavasti juoni sitten kantaa jos muuten peli on vähän semmosta mitä on tullut nähtyä aika monessa pelissä, grafiikat toki ihan hienot.

 

[mustekylpy]

Stealth Bastard
Aikoinaan sai ilmaiseksi pelata Ps3, mutta ei tullut läpäistyä kuin pari ekaa osiota. Suurin osa kentistä on läpijuoksuja, mutta väliin sattuu aina taktisempia kenttiä joiden kanssa saa hakata päätä seinään useamman yrityksen. Tämä rytmitys sopii paremmin tietokoneelle, kun pelaa nettiselauksen lomassa joko muutaman lyhyen kentän tai yhden pidemmän kentän kerrallaan.

Peli on suht yksinkertainen puzzle-tasohyppely varhohiiviskelyllä. Ovia ja muita elementtejä availlaan joko nopeilla kytkimillä, tai pidemmän "hakkerointiajan" vaativilla päätteillä. Vihollisroboteilla on selvät käyttäytymissääntönsä ja grafiikalla ilmaistut näkökentät, joita hyväksi käyttäen niitä ennemmin valjastetaan apureiksi kuin puhtaasti vältellään. Oikeastaan vain viimeinen jakso sisälsi selvästi toiminnallisempi kenttiä, muut meni pääasiassa järkeilemällä läpi. Ja kenttiä saa skipata pari, jos jää jumiin.

Jokaisen kentän saisi läpäistä halutessaan ~6 kertaa aina edellisen jälkeen aukeavalla lisävempaimella, mutta ne tuntui itsestä enemmän huijauskoodeilta tai oikoreiteiltä kuin aidosti uusilta kenttäversiolta. Jokaisessa jaksossa on myös expert-kentät niille jotka läpäisee jakson muut kentät täydellisesti tai kerää jokaisesta kentästä piilotetun esineen, mutta näidenkään avaus ei jaksanut kiinnostaa. Siellä täällä oli kenttä josta ne halusi suorittaa koska olivat sopivan lähellä omaa taitotasoa, mutta läpipeluulla yhdenkään jakson bonuskenttiä ei auennut.

 

[Rozor]

Mad Max

Pitkästä aikaa peli jota pelaa fiiliksellä "mä teen vielä tuon ja käyn tuolla" ja huomaat että vuorokausi on on vaihtunut.
Ostin joku vuosi sitten tämän salesta, ja pari kertaa kokeilin muutaman minuutin pelata, mutta ei oikein iskenyt.
Nyt kokeilin oikein uppoutua ja vaikuttaa ihan 5/5 peliltä 6h jälkeen.

Auton rakentelu on jees ja tappelu on Batman tyylistä, joskaan ei ihan yhtä sujuvaa mutta hienoa silti.
Ammukset ovat todella harvinaisia, joten niitä ei paljoa tappeluissa voi käyttää. Snipulla tosin on mukava ammuskella pitkän matkan päästä.
Xboxin ohjain sopii hienosti tähän peliin. Ainoastaan snipuilukohdat vedän hiirellä.

Kysytään nyt täälläkin, kun mistään en ole ratkaisua vielä löytänyt.
Eli peli kaatuileee. Aluksi fps laski nollaan noin tunnin pelaamisen jälkeen muutamaksi sekunniksi.
Se on koko ajan pahentunut ja pahentunut mitä enemmän olen pelannut.
Nyt joku 7 h takana, eikä peliä voi pelata enää ollenkaan.
Peli kaatuu ja jumittaa koko koneen. Peliä ei saa suljettua edes task managerilla, vaan virtanapista painamalla resetoimalla.
Ei oo yksikään peli useaan vuoteen kaatuillut tällä tavalla.

 

[shakal]

Vanquish (PC)

Peli joka ilmestyi 2010 konsoleille, mutta ei juurikaan saanut Euroopassa menestystä, johtuen suuresta tarjonnasta kolmannen persoonan ammuskelupeleissä (Gears of War, ym). Tästä saapui kuitenkin PC-port toukokuussa 2017 ja hyvä näin. Nykyisillä näyttöjen resoluutioilla ja virkistystaajuuksilla PC -rintamalla, on peli mitä mainioin. Ikä tietysti näkyy monessakin kohtaa, vaikka grafiikat onkin päivitetty, mutta ei anneta sen häiritä pelielämystä.

Moniin muihin aivottomiin ammuskeluihin verrattuna peli tuntuu aluksi varmasti omituiselta ja kankealta. Kontrolleihin kun tottuu (ja mukauttaa omanlaiseksi, alkuperäiset bindit eivät ainakaan ikinä istuneet allekirjoittaneelle), on melko hauskaa heittää kranaatti vihollislaumaan, luistella slow motionissa ohitse ja ampua nade ilmasta.

Pelin voi läpäistä olemalla kikkailija, harkittu coverin takaa ampuja tai kunnon action sankari. Jokaiselle jotain.

Vaikka pelissä onkin miellyttäviä kikkailuja ja ajoittain myös haastetta, ehkä mielenkiinnon säilyttämiseksi olisi voitu tehdä jotain. Peli on todellakin Japanilaiselle markkinoille tehty ja se kyllä näkyy todella rankassa arcade -hengessä.

Jos tykkäät aivottomasta arcade shooterista joka on täynnä 80-luvun toimintaelokuvien tokaisuja ja linereita, tämä peli on kuin tehty sinulle. Hintakin on kaupasta riippuen 14-20e (Steam 20€), joten paljon peliä saa pienellä rahalla.