Rayman Legends (PC)
Pitkään makasi pöydällä jostain palkintona voitettu fyysinen kappale. Ei tullut asennettua, koska vaati uPlayn, jolla ei tehnyt aiemmin mieli saastuttaa konetta. Nyt sitten sorruin, pistelin ja pelasin.
Minusta sekä Legends että Origins ovat hyviä pelejä, mutta eivät erinomaisia. Se mikä toimii erinomaisesti on ohjattavuus ja fiilis. Turhia kuolemia tuntuu tulevan ainoastaan loppupäässä, kun Rayman juoksee seiniä pitkin ja peli toisinaan unohtaa miten päin Raymanin pitäisi maailmassa olla. Sama ongelma oli jo Originsissa, mutta koin sitä Legendissä lähinnä kahdessa tasossa. Muuten itse pelaaminen tuntuu erinomaiselta. Jopa niin hyvin, että Origins/Legends tarjoavat kenties kaikkien aikojen leppoisimmat vesitasot. Mukavan nopeatempoinen, oikestaan niin nopeatempoinen, että jo ihan normaalisti pelatessa tuntuu kuin speedrunnaisi peliä. Tämän vuoksi menuvalikko, jatkuvat ilmoitukset avatusta krääsästä ja kaikenlaiset välivalikot ovatkin suorastaan turhauttavan hitaan tuntuisia.
Se mikä Originsista on parannettu on luopuminen alun kitsailusta ja shoot 'em up -tasoista. Originsissa niitä paria Raymanin kykyä jostain käsittämättömästä syystä pihdattiin alkupeli. Shoot 'em upit kiinnostivat Originsissa sen verran vähän, että ne pelasin turbo-napin avustuksella. Tilalle on tullut jonkinlainen sittisontiainen, joka voi Raymanille siirrellä tasoja. Käytännössä tämä tarkoittaa pelaajalle sitä, että hypyn ja nyrkityksen lisäksi tulee kolmas nappi, jota pitää tasossa oikeissa paikoissa osata painaa. Aika turha lisä...
...joka on vissiin ensisijaisesti WiiU:n gamepadia varten tehty, jotta toinen pelaaja voisi sormeilla tasoja. Vaikuttaa vähän päälleliimatulta moninpeliltä. Origins/Legends en muutenkaan missään nimessä pidä moninpeleinä enkä moninpelinä halua pelata. Tuntuu, että koko pelin flow menee pieleen, jos ympärillä olisi useampia pelaajia säheltämässä. Tasot eivät millään ilmaise, että olisivat tehty useampaa kuin yhtä pelaajaa varten.
Mutta se mikä Originsin ja Legendsin laskee "ok"-kategoriaan on tasosuunnittelu. Legendsin aikana tuntui, että näin Originsin tasot uudestaan mutta eri teemalla. Kun suurin piirtein kaikki on nopeaa juoksua, minä en muista tasoista oikeastaan mitään mieleenpainuvaa. Jo yhden pelin sisällä alkaa eri teemoissakin huomata selkeää toistoa piilopaikoissa ja eri esteissä. Tuntuu, että oikeasti haasteita on hyvin vähän, mutta niistä on otettu viimeinen pisarakin irti, mikä sitten tekee koko kokemuksesta loppujen lopuksi hyvin tasapaksun kokemuksen. Ei tasapaksun sillä mielessä että erityisen huonon, mutta jos näin 3-4 illan pelaamisen jälkeen en muista kuin kaksi erityistä kohtausta (joista toinen kesti puolisen minuuttia), niin eikö se kieli aika pahasti siitä, että huippukohdat (ja toisaalta kamalat mokat) puuttuvat kokonaan? Tämä koskee myös musiikkia, koska taustalla soi lähinnä todella tympeää orkesterimusiikkia. Poikkeuksena erinomainen
Fiesta de los Muertos, josta valitettavasti ei ole miksattu fiksusti pelin ulkopuolella toimivaa versiota.
Paljon kehutut Legendsin musiikkitasotkin meni läpi lähinnä suorittamisena, ei niinkään nautiskellen. Eye of The Tigerille myönnän hieman virnistelleeni, mutta en tasosuunnittelun helmenä. Avattavaa olisi Legendsiin jäänyt todella reilusti enkä edes yrittänyt muuta kuin pelata kaikki helposti tarjolla olevat tasot, mutta mikään ei varsinaisesti houkutellut suorittamaan enemmän tai täydellisemmin. Originsin pelaamisesta minulla on ehkä kolmisen vuotta, mutta siitä huolimatta jätin"Back to Origins" -tasot omaan arvoonsa.
Ehkä tämän pohjalta ymmärrän, miksen ole huomannut Raymaneista puhuttavan oikeastaan missään, vaikka Legends ja Origins keräsivät julkaisussa runsaasti kehuja. Erinomainen speedruntasopomppuflow, mutta silti kokemus joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
). Tällähetkellä oon itse asiassa jumissa koko pelissä, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Täytyy seuraavaa kertaa varten kaivaa opas avuksi, niin hankala meinaa olla. Mutta pelillisesti tämä on rautaa, tunnelma on hyvin jännittynyt kokoajan, dinojen kanssa täytyy olla todella nopea reagointi ja grafiikat ovat PS1 parhaimmistoa. Koitan päästä läpi tämän tässä jossain vaiheessa. 
Pelikuva alkaa noin 4:30 kohdalla.
Ja se kierrätyssysteemi on niin kiva että sitä min-maxaa ihan mielellään. Tosin jossain kohtaa ne kierrätyskasat meni överiksi kun ei sellaista määrää ammuksia sitten kuitenkaan tarvinnut.
Ja HD versio on kiva kun laajakuva vakiona ja kaikki muutenkin toimii täydellisesti. 
