Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Uhanalainen]

Dark Souls 2: Scholar of the First Sin, alustana PS4.

Ostin tämän jo aikoja sitten, mutta nyt vasta saanut aikaiseksi pelata hieman, pure dex-buildilla mennään ja aseena +10 Rapier. Yllättävän hauskaa Bloodbornen jälkeen pelata tätä ilman kilpeä, vaikka hitaaseen Estus-flaskin käyttöön kesti pirusti aikaa tottua nopeitten Blood vialeiden jälkeen.

Tällä hetkellä olen Drangleic Castlessa menossa, mitään DLC-kamaa en tietääkseni ole vielä suorittanut, joskaan en tainnut PC:llä koskaan tätä loppuun asti vääntää (jäin jumiin johonkin Giantin uneen muistaakseni). Jotain ihmeen astioita löytyy jotka teleporttaa johonkin, varmaan DLC-alueille, mutta en tajua mitä niissä pitäisi tehdä, yksi oli jokin luminen mesta missä oli vain lukittu ovi, toinen oli jokin haudan tms. näköinen paikka missä niinikään lukittu ovi. Kai ne aukeaa sitten kun saa sen King's Sealin tms.

Eniwei, jäin eilen illalla jumiin sinne Drangleic Castleen, kun siellä on toisen bonfiren jälkeen eräs toimimaton hissi. Siinähän on ne kaksi polkua mitä voi talsia, mutta vievät käytännössä samaan paikkaan ja jos tarpeeksi pitkälle käppäilee, tulee takaisin siihen nuotiolle. Yhdessä huoneessa oli sellainen sieluilla toimiva jättiläinen ja ilmeisesti täällä sitä ympäröivät kivettyneet tyypit ovat alkuperäisessä pelissä heränneet henkiin, mutta eivät tässä versiossa sitä tee, enkä todellakaan tuntunut olevan ainut joka jäi hieman haavi auki että mitäs nyt. Viereisessä huoneessa on pari ninjaa, jotka pitää (taaskin, ilmeisesti) houkutella tämän jättiläisen luokse ja tappaa vasta siellä. En tajua mitä From Soft on tuossa ajatellut kun ovat tuota muokanneet. Varsinkaan kun lattia on täynnä viestejä tyyliin "try attacking" yms.

Noin muuten täytyy kyllä sanoa että peli on ollut yllättävänkin helppo ja hauska pelata pitämällä tuota Rapieria kaksin käsin. Toki crystal lizardeja on turha yrittääkään tuolla napata kun se ei hölmösti pysty osumaan mitenkään lattiatasoon, paitsi sillä hyppyhyökkäyksellä, joka kontrollien takia onnistuu 1/10 jos sitäkään. Kaikki vastaan tulleet phantomit ovat olleet järjettömän helppoja tuolla aseella, varsinkin jos on se sormus joka vähentää vihollisten poisea, kun saa käytännössä stunlockattua ja iskettyä 5-6 kertaa kaksin käsin ja silti riittää stamina vielä pakenemaan mahdollista iskua. Backstabejakaan ei ole tarvinnut juurikaan kuten aikaisemmissa kierroksissa. Ainut miinus tulee siitä, että joihinkin bosseihin on todella vaikea osua, mm. se Tseldora-caven iso kaksipäinen hämähäkki - jos olet vähänkin sivussa, voit olla varma ettei Rapierin pisto osu.

Viime yrityksellä täysin ohi mennyt Royal Rat Authority -pomo on ainut oikeastaan joka on ollut hieman haastava, ja vaati jopa viisi yritystä ennenkuin sain kukistettua, ei niinkään syynä sen vammaiset hitboxit, vaan ne perkeleen pikku paskiaiset jotka on siellä samassa huoneessa sen kanssa. Ne rotat kun aiheuttaa Toxic-statuksen joka syö hiparit helvetin nopeaan. Hoksasin sitten, että Dragonrider Bow tms. jota olin vähän uppinut, tappoi ne laakista, joten sain sillä kolme viidestä nitistettyä ennenkuin itse rakki tuli mukaan taisteluun, joka teki siitä paljon siedettävämmän.

 

[RaivokasMagma]

Gravity Rush 2 (PS4)

Tykkäsin kuin hullu puurosta ensimmäisen pelin PS4 Remaster versioista, joten olin aika innoissani viime vuoden puolella jatko-osasta, joka sitten viivästytettiin tämän vuoden tammikuulle. Ostinpa sitten täyteen hintaan, kun sen verta "uniikki" peli oli.

Tässä siis uhmataan painovoimaa. Voit "lentää", liukua ympäriinsä, juosta seinillä ja katoilla vaikka miten. Tämä liikkumisen vapaus viehätti minua paljon ekassa pelissä ja jatko-osassa tuntumaa parannettiin. Tappelua oli simppeliä, mutta tässä sitä on monipuolistettu Lunar ja Jupiter modeilla. Lunar tekee Katista (pelattava hahmo) kevyen, jolloin pelaaja voi parkourata periaatteessa ympäriinsä ja Jupiter raskaammaan, jolloin maassa tehtävät hyökkäykset on aika raakoja, mutta ohjattavuus on kuin tankilla ajaisi (ei omaa kokemusta ).

Pelimaailmaa on suurennettu. Pelin ekassa osassa ollaan uudessa kaupungissa, joka on jaettu neljään osaan. Kaupungin osat ovat eri korkeudella ja kolmeen niistä pääsee melkein heti tutustumaan omin päin, vaikka ylösalaisin. Toisessa osassa päästään ekan pelin tapahtuma paikkaan, joka myöskin on neljässä osassa. Myöhemmin nämä alueet "yhdistyvät", jolloin maailma on aika iso ja tutkiminen hauskaa. Kaupunkeihin on piilotettu aarteita, joita etsitään muiden pelaajien vihjekuvien avuilla (vapaaehtoisesti), joka oli mielestäni aika hauskaa. Myös salaisia kuvauskohteita on, jos tykkää tutkia.

Harmillisen useasti sivutehtävät kielsi painvoiman manipuloinnin, joten aika paljon oli stealth juttua. Kuitenkin sivutehtävät yleensä kertoivat sydäntä lämmittävän tarinan loppujen lopuksi tai hauskan.

Tarina otti aikansa ennen kuin lähti käyntiin ja loppu oli kliimaksia toisensa jälkeen. Tarinallisesti suosittelen lämpimästi ekan pelin peluuta, jotta jotain kontekstia olisi tapahtumille ja hahmoille. Kat yksi suosikki pelihahmoistani reippauden ja halusta auttaa takia. Sivuhahmot olivat myös viihdyttäviä omilla tavoillaan. Hieman jäi kysymyksiä ilmaan kun pelin sai läpi, mutta tyytyväinen olisin, jos sarja jäisi tähän.

Teknisesti olin aluksi peloissani. Remaster pyöri 60 framea sekunnissa, kun taas GR2 30 framea sekunnissa. Tämä ei häirinnyt loppujen lopuksi, kunhan se pysyy tasaisena. Valitettavasti etenkin pelin loppu puolella framerate tankkasi kohtuullisen useasti. Inhokki kohdassa alue oli ahdas, vihollisia joka tuutissa, framerate tankkaa ja hahmo on lukittu Jupiter modiin (se raskas). En sitten tiedä miten hyvin nämä kohdat pyörisi PS4 Prolla.

Peli ei ollut mikään tekninen saavutus, mutta visuaalisesti mielenkiintoinen. Väriä oli paljon ja jotkin pelialueet olivat visuaalisesti mielenkiintoista katsottavaa. Että mielelläni katsoin. Soundtrack oli mukavaa kuuneltavaa, hieman jazzahtava ja tunnelmallinen, mitä aika harvoin kuulee. Tekisi mieli ostaa soundtracki.

Gravity Rush 2 oli mielestäni hemmetin hyvä peli. Vaikka teknisessä toteutuksessa olisi parannettavaa, etenkin kameran kanssa, niin pelin idea on sinänsä niin uniikki, että annan nämä anteeksi. Pidin tarinasta ja musiikeista. Voin kai turvallisesti sanoa, että kolmiulotteisin pelisarja jota olen pelannut. Suosittelen lämpimästi. Jos ei tänä vuonna tule mitään muuta mahtavaa, niin ainakin tiedän mikä on henk. koht. vuoden peli. Spoilereissa musiikkia ja kuvia, jos haluaa katsoa.

Spoileri: Musiikkia ja kuvia

 

[Fightinglove]

One Piece Pirate Warriors 3

Unohtunut tämä kommentoida vaikka tuli pelattua jo jokunen kuukausi sitten pois alta.

Elikkäs... Tämä on Dynasty Warriors-like peli ja itseltä ensikosketus tähän alagenreen.
Lyhyesti pelin idea on että mätät 3rd personina valitsemallasi hahmolla satoja tusinapahiksia turpaan per leveli ja muutama vähän sitkeämpi vastus siinä samalla. Kuulostaa ehkä ihan menevältä huvilta, mutta pakkoa sanoa että itsellä ei kauheasti napannut.
Kartat on ärsyttävän simppeleitä, sellaisia cardboard/leveleditor-maisia, jotka tosiaan on vaan olemassa kotiuttaakseen nuo sadat tusinaörmyt. Asiaa ei auta että tässä on käytössä karmaiseva FOV, jota ei pysty säätämään.

Mättäminen, eli gameplay on ehkä "ok", mutta toistaa itseään koska kentät ja vihut ovat lähes täysin samoja alusta loppuun.
Ongelma tässä myös että tuli pelailtua taas yli puoli peliä ennen kuin tajusin ihan perusjuttuja pelistä. Kyllä, tässä on taas ne japanilaiset pelisäännöt, jotka ei ainakaan omaan länkkärikalloon tunnu iskostuvan pelin onnettomilla ohjeilla niin millään.
Protip peliä harkitseville; hae Steamin Guides-osiosta sopiva modi joka lisää pädi tai näppiskuvakkeet peliin.
Oli melko tuskaista päätellä noita pelimekaniikkoja kun peli tarjoaa näitä "paina *epämääräinen kuvake 1* *epämääräinen kuvake 2* *epämääräinen kuvake 1*", sen sijaan että olisi esim. pädillä "paina X, Y, X".
Tämä ei kuitenkaan auta kun peli kertoo (tai ei kerro) ympäripyöreästi kaikista kizuna gaugeista ja muista, ja lopulta oma pelaaminen meni sille rämpytä nappeja ja toivo parasta-tasolle.

Pelin tarina on aika köykäisesti toteutettu - selkeästi kalastellaan sarjan/sarjakuvan faneja jotka jo tietävät tästä jotain (itse en siis tiennyt mitään), koska peli tuntuu valikoivan tapahtumia suuremmasta tarinasta melko vapaalla kädellä ja hyppii asioiden ohi todella tiiviillä "sitten tapahtu näin ja näin" -tekstilaatikoilla tehtävien välissä.

Suurin ylläri itselle tuli kuitenkin kun olin pelannut pelin läpi ja muutamaa päivää myöhemmin näin netissä tuoreen Berserk-pelin videota.
Meinasin lentää tuolilta kun huomasin että se oli lähes sama peli! Hahmograffat, jne. toki hieman erilaiset, mutta valikot, UI, gameplay, yms. olivat lähes identtiset.
Innostuin sitten googlaamaan videota Dynasty Warriors-peleistä ja kyllä - samat setit niissäkin.
Eli onko tämä DW-alagenre tosiaan tällaista cookie cutter kamaa? Tässä tuli jo nämä nykyajan Steamin greenlight asset flip roskat mieleen, jossa samalla 'enginellä' väännetään joku peli pikarahastusta varten minimivaivalla.

Steamissa tällä on kuitenkin very positive rating, joten voi olla että tämä ei vaan sovellu allekirjoittaneelle. Läpipeluun jälkeen en ainakaan ikinä enää halua kuulla huutoa "gomu gomu!"

Onhan nuo pelit aikalailla samanlaisia toistensa kanssa, mutta joukkoon mahtuu paljon myös sellaisia joissa on panostettu mm. tarinaan paljon enemmän. "Pointtihan" näissä peleissä on juuri aikalailla tuo, että jos olet kyseisen sarjan fani (tässä tapauksessa one piece) niin voi olla mukava pelata sarjan hahmoilla ja olla mukana toiminnassa. Huryle Warriorshan kuuluu kanssa tähän samaan "sarjaan" ja itse diggasin kun sai linkillä mätkiä myöskin Dynasty Warriors Next uppoaa PS Vitalla tosi hyvin itselleni, helppo silloin tällöin avata ja mätkiä muutama minuutti . Oikeassa olet siinä, että nämä pelit eivät todellakaan ole kaikille, mutta sehän on ihan ok

 

[2112]

Fallout 4

Tuon Steamin ilmaisen viikonlopun aikana. Tai no, ilmainen ja ilmainen. Rahat säästyivät, mutta rajallista vapaa-aikaa kyllä kului hukkaan. Täysin hengetön tekele.

 

[JaySon]

Fallout 4

Tuon Steamin ilmaisen viikonlopun aikana. Tai no, ilmainen ja ilmainen. Rahat säästyivät, mutta rajallista vapaa-aikaa kyllä kului hukkaan. Täysin hengetön tekele.

Itsekin tätä vkl aikana pelasin, varmaan pari-kolme tuntia tosin vaan.. Ei jotenkin sykähdyttänyt, lieneekö oli odotukset liian korkealla tai peli ei edes ehtinyt käynnistyä mutta menee varmaan sille listalle että "pelataan joskus jos alesta saa ja on rutosti luppoaikaa". Mutta oli kiva nähdä että ainakin tuohon asti pelattuna i5-2400 ja 1060 jaksoi pitää framet tasan 60:ssä koko ajan.

 

[perato]

Tuli tuo Fallout 4 itekki käynnistettyä, lähinnä testin vuoksi, että miltä näyttää ja miten pyörii. Hyvin pyörähti, ulos asti pelasin ja näytti ihan jees nii aattelin että voiskait tuon tosiaa alelaarista ostella. Eipä nuo 3D-falloutit mitää säväyttäviä kokemuksia ole ollut, joten en jaksa uskoa, että tästäkään kannattaa kymppiä enempää maksella.

Toinen mikä lähti käyntiin oli Neon Drive. Tämä tosiaan oli tullut lisänä tuohon uusimpaan Humble Indie Bundleen. Ei ollu aiemmi tullu vastaan ja ku pari screeniä katto nii heti install. Ihan hauska 1-2h peli jo ihan musiikin ja värimaailman takia. Kasarifiilistelyä yksinkertaisella väistelypelimekaniikalla. Eipä tästä rahaa varsinaisesti viittis maksaa jotain 50c enempää, mutta näin bundlessa aina ihan kiva.

 

[Re@per]

Mad Max, PS4

Harvoin tulee näin bugista peliä vastaan, varsinkin ruudunpäivitys on aika karua katsottavaa, kun välillä mennään jossain alle 10fps. Lisäksi peli on aika vaikea ja hieman myös turhauttava sen vuoksi.

Mutta tuo ruudunpäivityksen ongelma on niin merkittävä, että en tiedä jaksanko edes vaivautua pelaamaan peliä loppuun.

Kannattaa kokeilla PC:llä. Ei ole tietoakaan nykimisestä, FPS pyörii yli 100 käytännössä koko ajan.

 

[xarot]

Se DLC-saari on täyttä nannaa, eli puhdasta hampaat irvessä taistelua alusta loppuun. Sinne ei passaa mennä alle 50-60 levelisenä, tulee muuten turpaan ja pahasti. Aika Dark Souls meininkiä se saari on, eli varaudu (erittäin väkivaltaiseen) kuolemaan.

Se saari oli sen verran makea että tekisi mieli asentaa peli uudestaan koneelle että pääsisi koluamaan sitä paikkaa uudelleen... Enkä edes hankkinut pelin parhaimpia kamppeita, ja sieltä saaren syvyyksistähän ne löytyisivät.

Nyt pelasin Dragon's Dogman pääpelin läpi, oon näköjään pelannut easy modella, ilmankos peli oli todella helppo. Siis hampaat irvessä tätä ei ollutkaan tarkoitus varsinaisesti pelata, vaan iltojen ratoksi. Dark Arisenissa näemmä paras asuste on tuollainen kuningattaren kaapu, joka sopii varmaan hyvin kuningattarelle muttei meikäläisen hahmolle. Harmi vaan, että siinä oli parhaat suojat ja resistancet pääpelissä.

Pääpelistä täytyy sanoa, että suurin osa questeista oli kyllä melko tylsiä ja maailma aika mitäänsanomaton ja pieni. Ei ne nyt huonoja ollut, mutta kalpenee aika monelle pelille. Alueita sai joissain questeissa ravata koko ajan eestaas samaan paikkaan takaisin. Jokunen alue jäi myös käymättä läpi, koska missasin sen ainoastaan yhdessä paikassa yhteen aikaan avoimena olevan questin, eikä sinne sitten enää ollut mitään asiaa. Mutta sitten kun tuli lopputaistelu, tuntui että tuo kaikki questeihin panostamatta jättäminen oli panostettu tähän loppupomotaisteluun. Varmasti yksi eeppisimmistä taisteluista mitä ikinä tullut koettua. Skyrimin lohikäärmeet tuntuvat tämän jälkeen aika naurettavan kehnoilta.

Nyt sitten aloitin tuon DLC-saaren, ja sehän on kuin ihan eri pelistä vedetty. Siinä missä pääpelissä oli lähes mahdotonta kuolla easylla ellei mm. pudonnut lohikäärmeen selästä, DLC:ssä tuli pari kertaa kuoltua heti kättelyssä mm. arkkua availlessa. Dark Soulsista tuossa on taidettu ottaa esimerkkiä, ja tuli jo pari vihollista vastaan jolle en tehnyt juuri mitään damagea, tai ehkä parissa tunnissa olisin saanut kaadettua. Pitää käydä hakemassa hieman leveleitä lisää...täytyy varmaan myös lukea tuo beginners guide ko. saaresta, jottei homma jää kesken koska peliaika on sen verran rajoittunutta.

 

[Sepander]

Pitää käydä hakemassa hieman leveleitä lisää...täytyy varmaan myös lukea tuo beginners guide ko. saaresta, jottei homma jää kesken koska peliaika on sen verran rajoittunutta.

Suosittelen. Tuossa saaressa on niin paljon asioita, joita ei sokkona pelaamalla välttämättä löydä tai tajua. Esim. nuo Bitterblack -esineiden luontikaavat. Ilman wikiä olis mennyt ikä ja terveys hiffata nuo kaikki itse.

 

[arcane]

Red Rope: Don't Fall Behind (PC) sujahti viikko sitten viimein läpi tyttöystävän kanssa.

Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen taival, joka alkoi kuin suossa rämpien, mutta resetoinnin jälkeen pikkuhiljaa taidot kertyivät ja kommunikaatio parani. Ensisijaisesti kahdelle pelaajalle suunnattu ylhäältä kuvattu labyrintti, jossa pelihahmot sidottu toisiinsa narulla. Naru toimii käytännössä ainoana vuorovaikutuksen keinona maailmaan, jossa sillä karkotetaan haamuja, sytytetään soihtuja, työnnetään pylväitä ja kerätään avaimia. Käytännössä kaikki mikä liikkuu (tai edes liiku) tappaa heti kosketuksessa ja osa polttaa narunkin jos kontakti pysyy liian kauan. Kaikki on kommunikoitava - mihin suuntaan väistetään, kumpi kiertää vastustajan kummaltakin puolelta ja ei ei ei puu piti kiertää vasemmalta senkin tolvana...!!

Jännää aivojumppaa myös yksin. Yksin olen puoliväliin pelannut - koska vain 6/12 pelin alueesta pitää päihittää läpäisemiseksi, niin mukavasti saa irti kaksikin pelikertaa ja useita vaihtoehtoisia reittejä. Kontrollointi kokonaan kahdella tatilla, niin yksin saa pelata yhdellä ohjaimella ja olla solmussa ihan itsensä kanssa. Kommunikaatio-ongelmia ei tule, mutta hahmojen liikkeistä häviää hienovaraisuus ja kun erehtyy ohjaamaan väärää, niin hassustihan siinä käy. Ideoita olisi hieman voinut laajentaa, vähän turhan monta pikselikriittistä paikkaa ja yksi alue erottuu aivan sadistisen vaikeana, mutta muuten mainio kokemus.

Harmi että local co-opit eivät nykypäivänä myy... ottaisin mieluusti jatkoa tai edes jotain vastaavaa. Jatkossa kaikkia yhteistyöpelejä vertaa väkisin Red Ropeen, ja jos yhteistyön koukuttavuus ja pakollisuus ei ole samaa tasoa, niin ne saattavat jättää väljähtäneen maun. Positiivisesti Red Rope ei myöskään ole puzzletasohyppely, kuten suurin osa muista hyvistä co-opeista tuppaa olemaan.

Myyntiä tai hypeä ei edes erityisesti ole parantanut porkkana olla nopea: 50 ensimmäistä läpäissyttä lisätään peliin pikseliversioina, kunhan on yhteydessä kehittäjiin ja toimittaa valokuvat. Minä taisin tyttöystävän kanssa olla noin numero 24-25, eli noin puolet vielä jäljellä. Kummasti tyttöystävälläkin tuli palava halua pelata peliä entistä useammin, kun kuvan saaminen muistoksi vaikutti vielä olevan saavutettavissa.

Ja tämän päivän päivityksen jälkeen se minunkin pärstäni siellä nyt sitten on:

 

[Anylo]

Nyt on taas hetki tullut hakattua Rimworldiä (A17 päivityksen jälkeen). Hieno peli: voit joko min maxata tuotantoketjuja ja basea tai sitten kääntää nupit kaakkoon ja katsoa, että pysytäänkö edes tuntia hengissä, kun kakka osuu tuulettimeen.

Arvatkaa kumpi pelimoodi oli itsellä tässä:

 

[perato]

Dragon Age 2

Kauan tämä on ollutki kirjastossa, jostain Origin humble paketista aikanaan saatu eikä oikee koskaa käynnistyny alkutehtävää pitemmälle, kun oli kuullut nii paljon huonoa tästä ja ekasta pelistä oli vielä nii hyvä mieli. Tuli tuo Origins pelattua vasta läpi ja vaikka se oli edelleen hyvä peli, oli ehkä se suurin hohto siitäkin jo karissut pois. Käynnistelin sit tän ja onhan tää kyl haukkunsa ansainnut.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvin sekalainen tuotos. Jotenki semmonen kunnianhimoinen vaikutelma jää, joka on sit kiirehdinnällä ryssitty todella tasapaksuksi velliksi. Kenttäsuunnittelussa on palattu Knights of the Old Republicin aikoihin. Tasot on pitkälti ohuita luikeroita ja ne toistuu joka parin tehtävän välein samanlaisina. Todella härskiä kenttien uudelleenkierrätystä. Kentät on suunnittelultaankin todella köyhiä, saattavat olla pelkkää seinää labyrintin muodossa ja sitten yhtäkkiä tulee umpikuja.

Vihuja tulee yhtä paljon vastaan ku Diablossa ja ne tulevat tyhjästä ilmestyvissä aalloissa. Pahimmillaan tyhjästä ilmestyy viisikin aaltoa vihollisia ja näitä sit räiskitään samoilla loitsuilla uudestaan ja uudestaan. Taikominen on jotenki todella tylsää ja taistelu ylipäätään sekavaa häsläystä. Kovasti pelissä olis kaikennäköstä mekaniikkaa cross-class-comboista pauseen, mut lähinnä tuo on tuota vihujen hakkaamista autoattackilla ja päähahmon loitsuilla.

Dialogi on välillä yhtä jäätävää ku ekassa Witcherissä. Toisaalta pääsee muutama naurun pyrskähdys kun hahmojen välinen dialogi hauskuttaa satunnaisesti. Kyseessä kuitenki harvat hetket muuten nii myötähäpeää aiheuttavassa jatkuvassa toisten piikittelyssä ja viittauksissa seksiin. Suoraa jatkoa siis Awakeningille, jossa se ryhmäläisten jatkuva sarkasmi ja piikittely meni yli noin 3h pelaamisen jälkeen.

Sivutehtäviä on iso liuta, mutta ovat todella irrallaan maailmasta välillä ja kenttäsuunnittelu ei tue niitä millään tavalla. Samat luolastot kolutaan erilaisia vihuja hakaten ja keskustelut päättyy lähes jatkuvasti tappeluun teki mitä valintoja tahansa. Ensimmäisessä kappaleessa tuntui vielä olevan jonkinlaista valintaa ja keskustelua siinä missä Act 3 tuntuu olevan pelkkää pään seinään hakkaamista, kun uusia ja taas uusia vihollisaaltoja pitää lyödä nippuun.

Pelin graafinen ulkoasukin high-res packin kanssakkin on todella vaatimaton ja verrattuna esim. samana vuonna ilmestyneeseen Skyrimiin ja Witcher 2 nii aika helposti jää sijalle 4.

 

[mustekylpy]

Ole nyt pelannut 7 tuntia parissa päivässä tuota tarjouksessa oleva Witness: Save 50% on The Witness on Steam

Tavallaan ymmärrän että tätä Mystiin verrataan, mutta en allekirjoita. Ainoassa pelaamassani Mystissä pulmat liittyi siihen tilanteeseen, kun tässä on sitä samaa sokkelopuzzlea eri variaatioin.

Toisaalta myös väite että peli on vain satamääräinen joukko samaa sokkeloa ei myöskään päde, vaan nähdäkseni puzzlet on jaoteltu alueittain ja teemoittain. Eli pelaat yhden joukon puzzleja ja seuraat niitä aina helposta vaikeampaan kunnes alue on ratkaistu.

Hommaa sekoittaa hieman se, että opasteet on jaoteltu sinne sun tänne ja pelaaja ei löydä niitä välttämättä ennen kuin kohtaa kyseiset puzzlesäännöt tosi toimissa. Joutuu hylkäämään puzzlen ja juoksemaan ees-taas jos ei sorru lunttaamaan.

Alueelliset puzzlet ottaa mielestäni myös yllättävän hyvin ympäristön mukaan. Pahemmin spoilaamatta osa puzzleista esim ratkeaa puiden luomien varjojen avulla, osaa pitää kirjaimellisesti katsoa hieman kauempaa.

Vaikka peli on erittäin visuaalinen ja mykkä, valitettavasti joukossa on ainakin yksi ääniin perustuva puzzle jota hädin tuskin ymmärrän enkä todellakaan tajua vaikka olen katsonut siitä jo muutaman Youtube-videon ja lukenut selitykset. Tämä puzzle ei tiettävästi ollut pelin läpäisyn kannalta pakollinen, mutta pelkään että tulee vielä toinenkin vastaan.

 

[Refloni]

Vaikka peli on erittäin visuaalinen ja mykkä, valitettavasti joukossa on ainakin yksi ääniin perustuva puzzle jota hädin tuskin ymmärrän enkä todellakaan tajua vaikka olen katsonut siitä jo muutaman Youtube-videon ja lukenut selitykset. Tämä puzzle ei tiettävästi ollut pelin läpäisyn kannalta pakollinen, mutta pelkään että tulee vielä toinenkin vastaan.

Pelin läpäisyyn pitää aktivoida yhdestätoista laserista seitsemän. Jokainen laser aktivoidaan omalla alueellaan, jossa on jokin oma temppunsa. Yhden laserin, sen viidakossa olevan, temppu on äänet ja se sisältää pelkkiä äänipulmia. Muilla alueilla äänipulmia ei ole.

 

[Uhanalainen]

Nyt olis paria pomoa vailla Dark Souls 2: Scholar of the First Sin paketissa. Sir Alonne on vielä päihittämättä, koska en löytänyt häntä kun siivosin Old Iron King-aluetta, sekä sitten Frigid Outskirts-alue Old Ivory King-alueella, se lumimyrsky-alue missä on niitä "poroja". Vaikutti kyllä niin paskalta alueelta kun kävin pyörähtämässä että saattaa olla että jätän sikseen.

Jännä kyllä huomata miten paljon helpompi tämä peli oli Bloodbornen jälkeen, kun tottui vaan väistelemään kaikkea eikä suojatumaan kilven taakse, en ole kilpeä käyttänyt ollenkaan koko pelin aikana, ja käytössä olevat aseet ovat olleet aina jonkin sortin Rapier - niitäkin löytyy kivasti erilaisia kun vaan etsii, tällä hetkellä power-stancessa 2x +5 Ice Rapier. Backuppina löytyy pari normi +10 Rapieria ja +10 Espada Ropera.

 

[Lare]

Metal Gear Solid V: Phantom Pain

En tiennyt pelisarjasta juuri mitään ja ostin pelin hetken mielijohteesta. Tarina tosin vaati kovaa googlailua ja videoiden katsomista, jotta pääsi vähän kärryille, mitä on tapahtunut ja keitä hahmot ovat.

Täytyy sanoa, että pelimekaniikat ovat todella hyvin hiottuja tässä. Hiippailu on mukavaa ja vaihtoehtoja oman tyylin toteuttamiseen on paljon. Tykkään myös, että vihollisille voi tehdä vaikka mitä aina kuulusteluista tukikohtaan lähettämiseen asti. Tehtävät ovat ainakin toistaiseksi mielenkiintoisia. 80-luvun musan fanina tykkään myös keräillä C-kasetteja, joita voi sitten vaikka kesken hiippailun kuunnella. Kontrollit olivat näppiksellä ja hiirellä vähän kankeat, mutta ongelma ratkesi kaivamalla kaapista Xbox 360 ohjain.

Grafiikat ovat ihan mukavat paitsi että AA toimii huonosti, vaikka asetukset on täysillä. Tähän onneksi auttoi DSR. Peli on myös hämmentävän kevyt, eli optimointiin on panostettu. Ilmeisesti tähän peliin saa kulutettua helposti lähemmäs sata tuntia, eli pelattavaa pitäisi riittää pitkään. Kartta vaikuttaa laajalta, tosin Afganistan onkin enimmäkseen karua autiomaata.

 

[mustekylpy]

Pelin läpäisyyn pitää aktivoida yhdestätoista laserista seitsemän. Jokainen laser aktivoidaan omalla alueellaan, jossa on jokin oma temppunsa. Yhden laserin, sen viidakossa olevan, temppu on äänet ja se sisältää pelkkiä äänipulmia. Muilla alueilla äänipulmia ei ole.

Tuo viidakko oli helpompi, koska siellä äänitehtävät oli opastemuodossa. Eli olisi pitänyt tajuta etsiä se ennen tuota ulkopuolistä vaikeaa äänitehtävää. Silti pari meni puolittain arvailemalla, koska häiriöääniä oli laitettu liikaa ja ne tuntui jotenkin luonnottomilta, täysin keksityiltä kiusoilta.

Pelasin jo pelin läpi kaikilla lasereilla, aikaa meni 17 tuntia. Pelasin kaikki alueet ja valinnaiset puzzlet mitkä helposti löysin. Maastotehtäviä en erikseen etsinyt, mutta niitä tuli kohtalainen määrä luonnostaan vastaan ja pysähdyin ne aina selvittämään. Vaihtoehtoiseen haasteloppuun en lähtenyt, lähinnä koska peli ei antanut jatkaa lopun jälkeen ja toiseksi viimeinen tallennus oli hieman turhan kaukana.

Jälkikäteen aatellen yllättävän hyvä ja koukuttava peli, mutta jättää asioita vähän liiankin pelaajan itsensä pääteltäväksi. Alueilla ei ole mitään selvää järjestystä, mutta kuitenkin opasteet on jaoteltu niin että on tuurista kiinni miten paljon joutuu juoksemaan ympäriinsä. Pelissä on ainakin kaksi karttaa, mutta molemmat sidottu paikkaan ja niille suunnistamisen sijaan pienehköltä saarelta etsii halutut paikat tuurilla ja pikkuhiljaa kertyvällä muistilla.

Maastotehtävien löytäminen oli aluksi hauskaa, mutta niille odotti enemmän merkitystä. Tuulimyllyn kellarista jäi myös hieman trollattu olo. Steamin kauppasivulla sanotaan pelin arvostavan pelaajan aikaa, mutta tämä yksi huone pilasi sen vaikutelman täysin.

Unohtui mainita, että yksi ärsyttävimmistä asioista oli loppu vaiheen pari sateenkaaritehtävää. Epilepsiaa ei ole, mutta päänsäryn ja etovan olon sain loppu päiväksi, vaikka yritin vain pari minuuttia itse ennen kuin luovutin ja lunttasin vastaukset.

 

[perato]

Sain vihdoin aikaa sitte alotetun UNRAVELin loppuun. Kyseessä siis letkeä tasoloikkailupulmapeli. Vaikeustaso jossain lastenpelien tasolla ihan paria puzzlea lukuunottamatta. Tarinallisesti hieman hajanainen kokemus, mutta toisaalta herätti kyl tunteita, mitä ei voi oikeasti monesta pelistä sanoa. Kaunis ulkoasultaan ja, koska tekijätiimi on ruottalainen nii seikkailtavat ympäristöt kasveineen ja maisemineen ovat hyvinkin samaistuttavissa suomalaisellekkin pelaajalle. Voisi sanoa, että tämä on sidescroller tasoloikkien versio walking simulatorista.

Maksoin 5e ja maksaisin uudestaanki. Saatavilla myös Origin Access palvelussa jos ei uskalla sijoittaa tähän. Jatko-osaa jo kehitellään.

 

[teppo mörkö]

Dragon Age Origins. Onkohan tämä nyt 4. vai 5. läpipeluu, vaikea sanoa kun yks(edellinen) jäi ainakin kesken joku vuosi takaperin.

Onko tämä sun ainut peli?

 

[perato]

Onko tämä sun ainut peli?

Eh? Jos pelin pelaa 2-3v välein läpi ja sen kesto on ~40h nii en oikeen ymmärrä pointtia.

 

[Pezz]

Need for drink

Early access peli steamista 0,99€.

Yksinpelissä ei ole vasta kuin yksi game mode helppo, keskivaikea ja vaikea tasolla pelattavissa. Idea on yksinkertainen, pitää ehtiä etsimään ja juomaan 10 alkoholijuomaa että ukko tulee känniin ennen kuin aika loppuu.
Moninpelissä olisi joku toinenkin game mode, mutta ne pari kertaa kun pelasin siellä ei ollut ketään pelaamaan.

Alkuun se yksinpeli oli hauskaa, mutta liian yksitoikkoista. Toivottavasti tulisi lisää kenttiä tähän.

Moninpelissä pääsee toinen pelaamaan vaimolla. Vaimon pitää tuhota X määrä alkoholijuomia ennenkuin mies kerkiää juomaan sen X määrän. Toisessa pelimuodossa (Divorce) vaimo ja mies etsivät kilpaa tiettyjä tavaroita.

 

[vetten äärelle istutettu]

Broforce (ps4)

Cooppilla läpäistiin tää (hardilla tietysti) ja oli kyllä huikeeta hupia. Tiesin, että peli tulee maistumaan, mutta että noin hyvin niin se tuli yllätyksenä. Hyvää huumoria, haasteellisia kenttiä ja mielenkiintoisia hahmoja.

Indiana Brones, Mr. Broderson, Brodator, Boondock Bros jne. Hauskasti nimetyt hahmot, tää oli kyllä pelien expendables.

8/10 -jos sidescroller toiminnat maistuu ja 80-90 lukujen toimintaleffat on tuttuja niin suosittelen.

 

[perato]

SteamWorld Heist (PC)
Edellinen SteamWorld onnistui lähinnä tympäsemään ja pikkusen varautunut olin tän saamista kehuista huolimatta. Näillä on lähinnä yhteistä kuitenkin vain ulkonäölliset asiat. Tämä yllätti kyl ja oikeastaan just sitä mitä oon taas vähän aikaa indiepeleiltä toivonut, jotain uutta ja kivaa. Jotain jota pelata pienissä pyrähdyksissä ja joka jaksaa viihdyttää nii pelimekaniikaltaan, musiikeiltaan kuin ulkoasultaan. Ehkä ihan pieniä parannuksia olis toivonut, mutta menee jo sit ihan siihen, että muuttuuko pelin tyyli liikaa jos jotain muutettais.

Pelattavaakin riittää, 5h mennyt ja puolivälissä ilmeisesti peliä. Vaikeusasteitakin riittää 5kpl joten jokaiselle löytyy joko haastetta tai sit vähemmän haastetta.

 

[Xirka]

Uncharted 4 PS4

Ostin digitaalisena kun oli tarjouksessa reilulla parilla kympillä. Perus putkijuoksu näteillä grafiikoilla, tarina aika kliseistä höttöä. Kyllä tän mieluusti kerran läpi pelaa, kun pelattavuus ja kontrollit on hyvät. Mukava välillä pelata putkea Horizon zero dawnin jälkeen. Multiplayeria en oo kokeillu, enkä tiedä onko tuolla edes pelaajia enää.

 

[perato]

Middle-Earth: Shadow of Mordor

Vaikka viime kerralla tää peli jätti kylmäks ja tuli pelattua pikapikaa loppuun, nii on tää nyt maistunut jotenki paljon kivemmalta. Ehkä sen vuoksi, että pelityyli on ollut vähän enemmän hiippailuun painottuva ku jatkuviin 50 örkin tappeluihin painottuva. Oon itseasiassa pyrkinyt välttään koko ajan suurempaa kähinöintiä ja juoksen suosiolla karkuun, kuin että alan leikkimää tuota loputonta QTE näpyttelyä.

Paistaahan tässä edelleen aika härskisti läpi Batmanin ja Assassin's creedin yhistely, mutta siinäkait tämäkin missä nuokin.

Vieläkään en kyl ymmärrä tota kehuttua nemesis-systeemiä, juuri koskaan kukaan tapa nii ei synny mitää hirveitä "nemesiksiä" ja jos aikaa ei pyöritä eteenpäin, nii aika pian on koko kartta ilman kapteeneja ja warchieffejä jos niitä oikeesti tahtoo alkaa harventaa.

 

[xarot]

Olisikohan se Dragon's Dogma Dark Arisen lisärineen palttiarallaa taputeltu.

Lisälevy oli nannaa, muuten peli jätti vähän kylmäksi jos ei lasketa hyvää taistelua. Varmaan vähän semmoinen peli, että pitäisi pelata monta NG:tä että saisi enemmän irti, mutta polttelee jo seuraava peli. Joku 80 tuntia tuli tähän käytettyä yöunia. Pääjuoni oli aika paperinohut ja questit tosiaan aika keskinkertaisia. Jos koko peli olisi ollut lisärin kaltaista laajempana niin ylisanoja olisi ollut enemmän. Tai jos noita questeja olisi ollut ehkä 50 kertaa enemmän ilman pelkoa missä järjestyksessä saa mitäkin tehdä.

Aika paljon juttuja joista ei tajunnut tuon taivaallista jos ei wikistä lukenut ja itemeitä tuli käytettyä lähinnä kahdella sormella laskettava määrä. Maker's Fingerkin katosi jonnekin bittiavaruuteen jossain vaiheessa kun sitä vain vähän testasin mutta latasin saven uudestaan. Taistelu oli tosiaan jees kuten mainitsin mutta sitten esim. isojen bossien kiipeäminen oli ihan yhtä helvettiä kun kamera veti kärrynpyörää eikä napin pohjassa pitäminen auttanut pelihahmoa menemään koko ajan samaan suuntaan. Lopussa olisi päässyt bosseja mättämään enemmänkin mutta ei sitä vaan jaksa. Bitterblack-saaren matkaopasta tuli selattua enkä tiedä olisinko alle level 80 hahmolla ikinä saanut sitä saaren loppuvihulaista hengiltä ilman niitä heittopommeja.

En jaksanut myöskään käyttää enää aikaa siihen että olisin kaatanut ehkä yhden tyylikkäimmistä vihulaisista, eli Deathin. Olisihan tuon voinut vielä tehdä, mutta miksi.



Ehkä 8/10 antaisin tälle, itse tykkään pykälää enemmän leppoisammasta menosta (Risen, Gothic..) tai sitten vaan tuota hampaat irvessä menoa (Demon's/Dark Souls).

Nyt työjonossa FC Primal/Night in the Woods/Sanitarium/ESO Morrowind. Ehkä joku noista kolmesta ekasta ensin jotta saa vähän hengähtää RPG:eiden parissa taas, tuntuvat syövän pelitunteja mukavasti.

 

[arcane]

Legend of Grimrock

Loppu tuli vähän töksähtäen, luulin että olisi vielä pari tasoa jäljellä. Vaikka en yrittänyt olla edes mitenkään erityis säästeliäs, niin pelin lopussa repussa oli hirveä kasa alkemistin tavaroita, 5 käyttämätöntä pommia ja säkeittäin ruokaa niin paljon, että hahmojen kantokyvyn rajoilla oltiin jatkuvasti.

Tuli pelattua lähinnä alta pois, että voin hyvillä mielin jatkaa Grimrock 2. Ykkönen oli luolastoiltaan vähän yksitoikkoisen tuntuinen, kun pelasi sitä vasta kun oli kakkosta ehtinyt tutkia yli kymmenen tuntia. Onneksi myös pidin ykkösessä automaattisen kartan päällä, olisin tullut lähinnä hulluksi sompaillessani niitä käytäviä edestakaisin. Lisäksi muutama puzzle olivat jotenkin niin ärsyttäviä, että tuli tarkistettua niiden ratkaisu netistä. Erityisesti aivan viimeinen rakentelu oli ihan liian tarkka hiiren klikkauksista ja tavaroistaan.

Kakkosta jatkaessa voi olla sikäli rankkaa, etten siinä käytä automapia lainkaan enkä täysin muista, mitä minulla on siinä kesken. Varmaan ensimmäisen tunnin käyn tutkimassa paikkoja muistikuvien herättämiseksi, ja otan sitten tallennuksen uudelleen ja palaan paikkoihin jossa tutkiminen on kesken.

Tuskin pelaan ensimmäistä Grimrockia enempää edes saavutusten hankkimisen kannalta, mutta kakkosen muistiinpanot voisin kaivaa vihkostani esiin ja jatkaa tässä varsin pian.

 

[yyri]

Chrono trigger snesillä, voi jumpe miten tämä helmi on päässyt ohi. Ei ole jrpg:itä aiemmin tullut pelattua paljoakaan mutta tämä koukutti täysin. Tarina on pelin parhaimpia puolia ja aikamatkustusta käytetään tavalla mitä muissa peleissä ei ole tullut vastaan? Arvosana 6/5, seuraavaksi varmaan FFVI samalla vehkeellä peluuseen kun se hyllystä löytyy.

 

[perato]

Deus Ex: Human Revolution

Oli ensimmäinen kerta kun pelasin ko. pelisarjaa. Yllättävän mukaansatempaava peli ja menikin heti 4 tuntia putkeen.

En osaa oikein tarkemmin vielä selittää koska en ymmärrä vielä itsekään läheskään kaikkea pelistä, mutta kokoajan oppi uutta. No se on kiva ettei hiipiminen ole aina pakollista vaan voi yleensä ampua vaan kaikki. (Ainakin tähän asti)

Hiippailu ja tainnuttelu --> lisää kokemuspisteitä!

On kyl käynyt ko. pelin pelaamine mielessä ammuskelemalla, mutta hiippailemalla ollut hauskinta kaks ekaa pelikertaa.

 

[perato]

Niin joo.

Tämä muuten jäi välistä,

Neon Drive

Pelasin tunnin ja refundasin. Yksinkertaisesti liian vaikea, ehkä vaikein peli mitä olen pelannut?

Riippuu varmaan vaikeusasteesta, normaalia vaikeammalla tosiaan melko työn ja tuskan takana saada edes yhtä tasoa läpi, muuten kyl ite pelailin normalilla ihan musiikkeja kuunnellen.

 

[xarot]

Far Cry Primal. Alusta asti jotenkin tökkii tämä, ehkä turhan primaalia menoa ilman tuliaseita. Toista kertaa yritän aloittaa tätä. FC3 ja FC4 oli hyviä mutta kyllähän nekin vähän alkoivat tökkimään toiston puolesta. Onko tässä oikeastaan mitään hyvää miksi jatkaisi pelaamista kun kaava on sama vai hyppäiskö suoraan Preyn kelkkaan. Far Cry 5 kyllä kiinnostaa mutta siinähän konsepti on muutenkin kertaluokkaa kiinnostavampi.

 

[Uhanalainen]

Chrono trigger snesillä, voi jumpe miten tämä helmi on päässyt ohi. Ei ole jrpg:itä aiemmin tullut pelattua paljoakaan mutta tämä koukutti täysin. Tarina on pelin parhaimpia puolia ja aikamatkustusta käytetään tavalla mitä muissa peleissä ei ole tullut vastaan? Arvosana 6/5, seuraavaksi varmaan FFVI samalla vehkeellä peluuseen kun se hyllystä löytyy.

Voi jummijammi. Tuon kun voisi pelata uudestaan läpi niin ettei muistaisi siitä mitään. Musiikitkin ihan parhautta.

 

[Tiihokatti]

Voi jummijammi. Tuon kun voisi pelata uudestaan läpi niin ettei muistaisi siitä mitään. Musiikitkin ihan parhautta.

Itseltä on jäänyt Chrono Trigger pelaamatta...

Tosin samana vuonna julkaistu Seiken Densetsu 3 on yksi ylivoimaisista lemppareista kun puhutaan jrpg-genrestä, jää FFVI selväksi kakkoseksi.
Ja nyt kun taas muistin kyseisen pelin niin alkoi retropelihammasta kolottamaan. Pelissä on monta eri loppua enkä muista olenko pelannut ne kaikki läpi

 

[Rokkijani]

Nyt kun puhuitte niin onko tuo Steamin FFVI hyvä? Tuntuu arvosteluissa jakavan mielipiteitä. Aikoinaan Snesillä pelasin ja tekisi mieli taas kyllä.

 

[arcane]

DOOM (2016, PC)

Nojjooo.. jaksoin loppuun, mutta lopussa alkoi tulla jo ähky vaikka kestoa on se 7-8h - Ultra-Violencellakin (vai oliko peräti Nightmarella) loppupääkin tuntui kuin koodeilla pelaisi, kun tuplahaulikko lasautti käytännössä kaiken muutamalla panoksella, joka huoneessa jaettiin hastea/quad-damagea/berserkiä ja loput viholliset sai lasauttaa BFG:llä kun sen panoksien kanssa ei mitenkään kitkasteltu.

Nopeudesta huolimatta peliä vaivaa tasapaksuisuus, joka muodostuu mekaniikoista. Ovi sulkeutuu, tapa x määrä vihollisia, ovi avautuu. Rinse & repeat 13 tasoa tätä. Melkein joka areenalla spawnataan tyyliin jokaista pelin siihen asti esittelemää vihollista. Ulkonäkö on komea, mutta tasot ovat vain perä perää putkitettua areenaa. Ei niissä ole mitään oikeaa mielenkiintoista tai mieleenpainuvaa aluetta - muistan että kuljin avaruuskäytäviä, punaista mars-hiekkaa, punaista helvettiluolastoa. Muistanko erityisesti yhtään paikkaa tai huonetta? En. Mielenkiintoisesti isommilla areenoilla jopa tunsin, että pelihahmo liikkuu loppujen lopuksi aika hitaasti paitsi jos tarjolla on haste.

Lisäksi Doom-guy ei ole jeesuksen toinen tuleminen. Jos joku väittää hahmon korjaavan kaikki nykypelin ongelmat, niin ovatkohan mahtaneet pelata alun puoltatuntista kauempaa? Heti alkupään jälkeen viha laantuu ja hahmo suljetaan jatkuvasti huoneisiin kuuntelemaan ekspositiota, jota ei voi skipata, joka on pakko odottaa läpi vaikka se ei kiinnosta tippaakaan. Ja doom-guy se vaan lampaana kävelee perässä, kuuntelee, tekee kaiken mitä muut käskee. Ihan niin kuin jokaikisessä muussakin AAA-räiskinnässä. Mene tuonne. Kerää mulle tätä. Paina tuota nappia. Mää-mää.

Kaikkiin aseisiin on panoksia jatkuvasti, mutta silläkään ei ole väliä kun tuplahaulikko toimii käytännössä joka tilanteessa. Jos panokset loppuu, käytetään kerran moottorisahaa, ja kappas panokset on taas täysissä. ...ja jokaiseen viholliseen tarjotaan se pakollinen finishing move, joka käy vanhaksi jo parin ekan kerran jälkeen ja tekee vaan typerät kuolemattomuusframet ja sen jälkeisen "otan nyt turpaan kaikista iskuista kun en voi vielä liikkua" -hetken. Onneksi puolivälin jälkeen senkin voi aikalailla unohtaa, koska tuplahaulikko nyt vaan tappaa talossa ja puutarhassa.

Tästä combosta ei vaan millään synny kovin mielenkiintoista peliä tai pelitilanteita.

Taustalla soiva paukutus on myös kovaäänistä mössöä. Ensi metalli tuntui mukavalta tuulahdukselta ja Doomin hengen tuonnilta nykyaikaan, mutta pidemmän päälle dubstepahtava electro thrash metalli on aika tasapaksua paukutusta, eikä sitä tunnu olevan kuin pari eri kappaletta.

Odotukseni eivät olleet kovat pelin aloittaessa, enkä maksanut kuin ~13€, mutta silti vissiin odotin vähän enemmän. Hetkittäin oli hauskaa, mutta tuskin kosken enää ellei ole todella tylsää. Doom on liian kovaääninen, sen lähitaistelu on sekavaa sompailua, perustaistelu tasapaksua ja peli on loppujen lopuksi vain liian selkeä ja turvallinen AAA-tuotos, jota sen ei pitänyt olla.

Tyydytte liian vähään.

 

[Seagle]

PC-pelaaminen jäänyt muutamina viime lähivuosina suunnilleen vain WoW:n, kun vanha masiina ei oikein muuta pyöritä (ja nykyään heikosti sitäkään). Tässä joku aika sitten tuli ostettua uusi kone, jolla pystyy jopa uudempiakin pelejä pelaamaan. Nyt sitten alkaa alennuksien kyttäys .

Kuitenkin tuossa tuli sitten joku aika sitten ostettua Far Cry 3, joka meni läpi muutama päivä sitten (vaikkakin sivupuuhia olisi vielä, jos jaksaisi). Nättihän tuo on ja pidin kovasti, varsinkin juoneen liittyvistä tehtävistä. Relicit olivat minusta vähän tyhmiä, tyyliin etsitään etsimisen ilosta. Lost letterit toivat sentään taustatarinaa peliin. Myös olisin toivonut, että tehtävistä olisi saanut jotain muutakin kuin rahaa, ainakin minulla se aika nopeasti kävi tarpeettomaksi (en tosin jaksanut viimeistä lompakkoa käydä metsästämässä, eipä siitä muuta iloa olisi ollut kuin että sekin olisi ollut täynnä ). Konsolipeleissä tulee achejakin puuhasteltua ihan niiden ilosta, mutta eihän ketään ne PC:llä kiinnosta .

Nyt sitten jatkuukin Steamin kesä-aleesta hankitulla Far Cry 4:llä

 

[fanta667]

Olisikohan se Dragon's Dogma Dark Arisen lisärineen palttiarallaa taputeltu.

Lisälevy oli nannaa, muuten peli jätti vähän kylmäksi jos ei lasketa hyvää taistelua. Varmaan vähän semmoinen peli, että pitäisi pelata monta NG:tä että saisi enemmän irti, mutta polttelee jo seuraava peli. Joku 80 tuntia tuli tähän käytettyä yöunia. Pääjuoni oli aika paperinohut ja questit tosiaan aika keskinkertaisia. Jos koko peli olisi ollut lisärin kaltaista laajempana niin ylisanoja olisi ollut enemmän. Tai jos noita questeja olisi ollut ehkä 50 kertaa enemmän ilman pelkoa missä järjestyksessä saa mitäkin tehdä.

Aika paljon juttuja joista ei tajunnut tuon taivaallista jos ei wikistä lukenut ja itemeitä tuli käytettyä lähinnä kahdella sormella laskettava määrä. Maker's Fingerkin katosi jonnekin bittiavaruuteen jossain vaiheessa kun sitä vain vähän testasin mutta latasin saven uudestaan. Taistelu oli tosiaan jees kuten mainitsin mutta sitten esim. isojen bossien kiipeäminen oli ihan yhtä helvettiä kun kamera veti kärrynpyörää eikä napin pohjassa pitäminen auttanut pelihahmoa menemään koko ajan samaan suuntaan. Lopussa olisi päässyt bosseja mättämään enemmänkin mutta ei sitä vaan jaksa. Bitterblack-saaren matkaopasta tuli selattua enkä tiedä olisinko alle level 80 hahmolla ikinä saanut sitä saaren loppuvihulaista hengiltä ilman niitä heittopommeja.

En jaksanut myöskään käyttää enää aikaa siihen että olisin kaatanut ehkä yhden tyylikkäimmistä vihulaisista, eli Deathin. Olisihan tuon voinut vielä tehdä, mutta miksi.



Ehkä 8/10 antaisin tälle, itse tykkään pykälää enemmän leppoisammasta menosta (Risen, Gothic..) tai sitten vaan tuota hampaat irvessä menoa (Demon's/Dark Souls).

Nyt työjonossa FC Primal/Night in the Woods/Sanitarium/ESO Morrowind. Ehkä joku noista kolmesta ekasta ensin jotta saa vähän hengähtää RPG:eiden parissa taas, tuntuvat syövän pelitunteja mukavasti.

Ai että melkeen tekis mieli vetää muutama kierros Dogmaa taas ps3'lla kun tämmösiä lukee Oh the memories...

 

[Cereal killah]

Rise of the Tomb Raider
Tykkäsin 2013 TR:stä sen verran paljon, että tämä on ollut tutkan alla jonkin aikaa. Hyvä kuitenkin, että odotin sen verran että sai poistettua alesta 20th anniversary- versiona. Pelimekaniikka ja graafinen tyyli on aika tuttua edellisestä osasta, ja varsin hyvin toimivia kaavoja ei ole pahemmin muutettu. Kiinnostavuus säilyy erinomaisesti alusta loppuun; immersio syntyy lähinnä paikoista, maisemista ja arkeologisista esineistä. Pelin (ja edeltäjänsä) paras puoli on näyttävät, historialliset hautaluolastot (mikä vittu nyt onkaan tomb suomeksi). Eli se mikä pyörii tässä käsitteellä ”optional tombs” (ja siinä ohessa ne pienemmät kryptat ja vastaavat) on oikeastaan se mikä nostaa pelin tason ”ihan hyvästä” loistavaksi. Jonkin verran samanhenkistä kamaa on pakollisessa juonessa, mutta jos pelaisi putkijuoksuna pelkästään pääjuonen, niin kokemus olisi aika geneerinen. Kaikki pääjuoneen liittyvä on oikeastaan melkoista paskaa jota nyt toki suvaitsee ihan kivuttomasti, mutta paskaa kuitenkin. Hahmot ja ääninäyttelijät on Laraa lukuunottamatta yhdentekeviä, ja käsikirjoitus on melko naiivia.

Toinen erinomainen puoli on se ns. tasohyppely ja sen kontrollit ja sujuvuus. Toki siinä autetaan pelaajaa aika paljon jotta ei ole koko ajan tippumassa rotkoon (=tippuu silti). Toimii kuitenkin, tämän vaikeampaa en haluaisi. Taistelu on ihan jees, aseet on varsin munakkaita. Loppupuolella aloin kylläkin tympääntymään taisteluun. Vaikeustaso oli keskimmäisessä kohtaa minulle juuri sopiva. Muistaakseni edellisessä osassa oli hieman enemmän sellaisia ahdistavan vaikeita taisteluita, ja vaikeustaso oli varmaankin jokin vastaava. Minulla ei onneksi ole mitään 100% pelinläpäisyvimmaa, riitti vallan mainiosti challenge tombs 9/9 ja loput lähinnä helpotti taisteluita.

20th anniversary edition on käytännössä kaikki mahdolliset DLC:t mitä on tehty. Baba Yaga on mainio ja omalaatuinen sivujuoniseikkailu, jonka voi luontevasti pelata ekan läpäisyn yhteydessä. Blood Ties vastaavasti ihan ok Croft Manorin penkominen, jossa vaan on suhteessa liikaa keskinkertaisesti käsikirjoitettua dokumenttijaarittelua. Sitten on valtava määrä kaikenlaista pelimoodikrääsää, josta joku ehkä löytää jotain uudelleenpelattavuutta (minä en). Mutta skinit on parhaimmillaan aika hienoja, välianimaatiot on aika näyttäviä Baba yaga- skinin kanssa.

Lisäksi tämä on graafisen sujuvuuden ja näyttävyyden puolesta todennäköisesti parasta mitä minun suht vaatimattomasta läppäristä saa irti. Minulla meni 35 tuntia (sisältö-DLC:t mukaanlukien), joten sisältöä on aika paljon. Moni toki pelaa nopeammin, itse jäin välillä katselemaan maisemia.

93/100

 

[Ad_Astra]

DOOM (2016, PC)

Mulla on Doom ollut jonkun kuukauden asennettuna. Vieläkään jaksanut pelata ekaa huonetta pidemmälle

Paras "Doom -peli" on Wanha mutta hyvä Painkiller. Se pitää pelata kerran vuoteen läpi.

 

[KovaKoo]

INSIDE

Siinäpä tunnelmallinen peli Limbon luojilta. Uusi IP niilläkin kuulemma rakenteilla.

Tarina ei päätä huimaa ja on loppujen lopuksi hyvin sekava, eikä mitään juuri selitetä, mutta ongelmanratkonta se olikin tässä se hienoin homma. 8/10 imo.

 

[Jrhh]

GTA V (PC), pelattu läpi jo kertaalleen xboxilla ja varmaan 4 tai 5 kertaa n. 50% kunnes pitänyt formatoida (siis jonkun 2,5v aikana vai mitä tuo peli on pc:llä ollut) kunnes nyt jaksoin pelata tarinan lävitse. Tein kyllä eri päätöksen kuin xboxilla viimeisessä tehtävässä

Alan Wake (PC), 4h pelattu ja kyllä tuon taidan loppuun pelata tarinan puolesta. Mitään 100% suorituksia en kyllä jaksa.

 

[perato]

Divinity Original Sin EE
Pitänee kokeilla sit ekaa kertaa refundia. Tää peli hiipi pikkuhiljaa wishlistin yköseks ja nyt ku hinta pitkästä aikaa tipahti nii päätin kokeilla. Ei oikee ollut ihan satavarmuutta mihin soppaan sitä sormensa työntää. Noh, peliä 110 min testattuani tuli vähän ajatukseksi, että kolmesti oon tässä ajassa startannut enkä ekan kerran jälkee mitenkää innoissani. Vähän jotenki laimea fiilis jäi nyt ja jos ei kerta nyt kiinnosta nii sama palauttaa ja katellaa sit joskus myöhemmin ehkä. Menee wishlistille toki takasi, mutta näillä näppäimillä tippuu sen 30 pykälää alaspäin prioriteeteissä.

Eihän tuota mitenkää tuossa ajassa voinut kunnolla testata, mut ei vaan päässyt jotenki pelimekaniikkaan mukaan ja ilmeisesti juoni on aika huttua nii mitäpä sit siinä. Varmasti sit oikeassa fiiliksessä innostuu, mut en sit tiä onko nää yläkuvakulman vuosisatoja kestävät vaikeat RPG:t enää ihan meikän juttu.

 

[Perse-Arska]

Muutamaa peliä hinkannu PS4:lla kun alesta sain:

Nioh, hemmetti kun ärsyttävä tyyli tässä pelissä. Tallennuspaikat on harvassa ja vihut spawnaa takaisin, kun tallennat tai sitten eksyt vaan toisaalle hetkeksi. Vaikka noi demonit kumma kyllä pysyy poissa, kun ne kerran on kylmänny. Lisäksi joka tasolla (?) on päävihu, joka ikään kuin pitää tappaa 'kahdesti' tai ainakin siinä on kaksi vaihetta, ja ainakin toistaiseksi tila tappelua varten on semmonen postimerkin kokoinen läntti ja kamerakulmat ja väistely ei ihan toimi niin kuin pitäis, ainakaan näin alussa. Väistelyä voi kehittää, että ehkä sitten helpottuu? Muutenkin tasot ainakin alussa olleet kapeita sokkeloita ja vaikka etenemisreittejä on pari (sekä piilotettuja aarteita) ja vihut voi välttää osittain, niin jotenkin klaustrofobinen meininki koko ajan. Tämä on tosin vaan Japanin puolella siihen ekaan kylään pelattu.

En ole muita tämän tyyppisiä pelejä pelannu, ilmeisesti Dark Soulit ja Bloodbornet ainakin menee samaan kastiin, mutta omaan makuun kyllä aivan liian autistinen kokemus. Aihe kyllä kovin kiinnostaisi mutta vaikeustaso melko kova ja hermot vaan tahtoo mennä saman vastustajan tahkoamiseen ja latausrumbaan. Jäähylle nyt toistaiseksi.

Sitten tämä vuoden peliksikin kehuttu Horizon Zero Dawn, ihan komian näköinen peli ja kohtuullisen mielenkiintoinen scifi-aihe, mutta jotain tässä on, mikä ei saa täysillä mukaan. Lievä uskottavuusongelma ehkä, sikäli että vaikea kuvitella että pelkällä jousella moisia tappajarobotteja paloiksi voisi laitella. Ok, nuolet on viriteltyjä mutta silti. Nämähän ampuu ohjuksia ja kaikkia muita kalmansäteitä, luulis olevan täysin ylivoimaisia ja nehän on METALLIA sentään. Siinä paljo tulinuolet auta, aika höpsö idea.

Toinen uskottavuutta haittaava ongelma on päähahmo, ei sinänsä nainen haittaa - onhan näitä tullu pelattua Tomb Raiderista asti - mutta kun se on tämmönen söpö pikkutyttö. Vaikea kuvitella tappokoneeksi kyllä, varsinkin kun vuoropuhelut on tyyliä 'voi voi ja herranjestas' ja sitten sekunnin päästä ollaan teurastamassa koneita ja ihmisiä liukuhihnalta. No joo, vuoropuhelussa voi välillä valita vähän eri tyylejä, jotka saattaa jopa vaikuttaa johonkin (aurinkokuninkaan lähentelyt lopetin alkuunsa) mutta silti.

Robotit oli alkuun melko mielenkiintoisia ja haastavia mutta kun saa rojut sopivalle tasolle, niin pelistä tulee jopa liiankin helppo, riippuen tietysti minkä tasoisia tehtäviä tekee. Eikä noita kamoja ja crafteja nyt niin hirveästi olekaan loppujen lopuksi. Robojen käännyttäminenkin helpottaa aika paljon. Sivutehtävät on sekoitus mielenkiintoisia ja toisaalta kaavamaisia keräilyjuttuja, melko peruskauraa näissä avoimen maailman peleissä. Muinaisen sivilisaation jämien tonkiminen olisi mielenkiintoista mutta toistaiseksi on tullut vastaan vain mallia robojen supertehdas ja maanpäälliset rauniot, joista ei paljo mitään saa irti muutamaa matkamuistoa lukuunottamatta. Loppujen lopuksi hienojen maisemien lisäksi maailma on aika tylsä?

Jollekin tason 20 tienoille jaksanu tahkota mutta ei oikein jaksaisi enää, ehkä pääjuonen voisi loppuun saakka katsoa?

 

[Jumi]

Itseltä on jäänyt Chrono Trigger pelaamatta...

Jos meinaat pelata joku päivä niin pelaa Suomeksi: Chrono Trigger suomeksi
Itse pelasin tuon aikoinaan puhelimella kun joissain malleissa oli vielä fyysinen näppäimistö. Tuollainen vuoropohjaimen voi tosin toimia kosketusnäytöltäkin, kun ei tarvitse tehdä esim. tarkkoja hyppyjä.

 

[koodi]

INSIDE

Siinäpä tunnelmallinen peli Limbon luojilta. Uusi IP niilläkin kuulemma rakenteilla.

Tarina ei päätä huimaa ja on loppujen lopuksi hyvin sekava, eikä mitään juuri selitetä, mutta ongelmanratkonta se olikin tässä se hienoin homma. 8/10 imo.

Vetelin limbon ja insiden tässä läpi viikon sisään ja vaikea sanoa kumpi lopulta parempi. Insiden visuaalinen ilme on suorastaan huima, ja vaikka juonesta nyt ei kummemmin voi ilotulitella, oli lopputulos aika wtf. Pelottavia hetkiä paikkapaikoin. Huikeita pelejä kumpikin.

Suosittelen molempia steamin bundlesta 12e:lla muistaakseni.

 

[Madhatter]

MAFIA II

Tuli vihdoin pelattua tämäkin läpi, ja tottakai se sitten jäi odotuksiin nähden hieman torsoksi. Paikoin todella viihdyttävää menoa, mutta kokonaisuutena jokin jäi puuttumaan, että tämän viitsisi toistekin pelata. Eniten ehkä nyppi henkilöhahmojen hyödyntäminen, muutama hyvinkirjoitettu hahmo menetti henkensä heti esittelyn jälkeen, kun potentiaalia olisi ollut enempäänkin.

 

[BlackWolf]

The Witness tuli hommattua ja pakko sanoa, että paskimpia pelejä mitä olen IKINÄ pelannut.
Yleensä paskimmat on niitä missä mikään ei toimi, miten pitäisi, tai no witnessissä jotkut puzzlet ei toimi vaikka ehdot täyttyy, mutta kun tekijä ei ole sellaista odottanut.

Tämä kyllä vetäsi kaikki pinnat kotiin, olemalla nätti ja täysin turha samaan aikaan. Elämäni paskimmin tuhlatut tunnit. Väännä sä puzzleja, että saat... niin mitä? Et mitään! Koko peli vain jotta joku itseänsä sinua fiksumpana (varmaan onkin) pitävä kehittäjä saa julkaista pelin, missä saat tehdä sitä mitä teet töissä joka päivä (grindaat) ilman mitään palkkiota. Töistä sentään saa palkkaa, ei ne työnantajat nyt ihan tyhmiä kai kuitenkaan ole. The Witnessin tekijät taas näköjään on. Tee tunteja töitä, että saat seuraavan ja vielä vaikeamman puzzlen eteesi ja jos loppuu mielikuvitus kesken tehdä normaalisti vaikeampaa, niin keksi että 3D maailmassa pitää osata etsiä heijastuksia, jotain vitun oksia, varjoja yms. että se puzzle selviää. Nämähän ei ole yhtään riippuvaisia juuri siitä missä satut seisomaan. Kaikki tämä että pääsee tarinassa, missä tarinassa, eteenpäin. Ei jumalauta ja joku kehuu tätä paskaa.

Nää samat tyypit varmaan laukoisi housuihinsa, kun mä tekisin pelin missä synnytään aavikolle ja siellä on vaan yksi keppi pystyssä ja se osoittaa alla olevassa aurinkokellossa lukua 12 ja pelin ainoa tehtävä olisi keksiä juosta 6 kierrosta vasta- ja 6 myötäpäivään, mutta vain takaperin. Se kun olisi huima suoritus keksiä se ihan päästään. Mitään juontahan ei tarvita, kunhan on joku pulma minkä ratkaisu on työn takana. Koska normaali ihminenhän ei töissä käytä aivojansa. Vielä parempi olisi laittaa 2h ääni klippi siihen vierelle missä luettaisiin rikosta ja rangaistusta, koska idiootit kuuntelisi senkin ja jotenkin löytäisi syvällisiä yhteyksiä minäänsä ja huikean juonen, tässä huikeassa pelissä, sieltä taustalta.

Jos haluatte pelin missä pelin ainoa tehtävä on ratkoa kinkkisiä puzzleja ilman mitään syytä ja saatte uuden puzzlen eteenne 5 sekuntia myöhemmin niin ostakaa, lopussa ei ole kakkua. Jos haluatte pelin missä on edes vähän syvyyttä, niin välttäkää kuin ruttoa.

PS. jos mä herään autiolta saarelta tietämättä missä helvetissä mä olen ja mitä on tapahtunut, niin mä en selvitä 300 typerää taulu puzzlea, koska mulla on niin ihqua, vaan mä yritän saada sen saatanan veneen viemään mut helvettiin sieltä. Missä se koukku ja syy?

PPS. tähän peliin kyllä sopii sanonta "tekotaiteellinen paska" kuin nyrkki silmään.

 

[perato]

Cities: Skylines

Tän osto osoittautui pieneksi lottovoitoksi jo ennen peluuta kun Paradox ilmoitti, että tarjolla extra peli erinäisistä syistä.

Tämä peli oli aikanaan noussut ostolistalle, mutta koska jatkuvasti pukkas lisäriä nii on sit jäänyt hankkimatta. Jossaki vaiheessa aloin vaan lukemaan noita DLC:n arvosteluita ja huomasin, että useimmissa todetaan, että ominaisuudet oli pääasiassa tullut päivityksissä eikä niinkään lisäreissä. Joten nyt tuli napattua sit tämä peruspelinä vaan.

City buildereita on tullut pelattua kyl elämän aikana, mutta omalta osalta SimCity ei oo ollut mikää lemppari. Nelosta pelasin joskus 5v sitte ekaa kertaa ja se jäi siihen kahden kaupungin tekemiseen. Pelkkä näpräily ja nyhräily ja jatkuva kasvattaminen ei lopulta jaksa kiinnostaa aivan loputtomiin. Tämän vuoksi omalle kohalle on iskenyt enemmän tehtävätyyppiset builderit kuten Pharaoh/Zeus ja Tropicot. Banishedkin vähän kuin unohtui yhden onnistuneen kaupungin jälkeen, kun tuntui ettei oikeastaan edistystä tapahdu.

Tässä pelissä on kuitenki jotain semmosta, että niin ite kuin avokkikin on nyt sit aika tiuhaan tätä käynnistellyt. Itellä meinasi tulla hetkeksi tuossa kuun vaihteessa semmonen fiilis, ettei oikee mikään peli nappaa ja jäi melkeempä kaikenlainen pelaaminen pariksi viikoksi.

Tykkään ehottomasti siitä, että tässä ei tarvitse nyhrätä. Voi toki säädellä jopa yksittäisten risteyksien etuajo-oikeuksia, mutta sitä ei ole mitenkään pakko. Koko kaupunki ei mene juntturaan jos jätät jonku risteyksen ruuhkaiseksi. Toisaalta hyvät muokkausmahdollisuudet antaa myös tehdä luovia(rumia) ratkaisuja liikenneongelmiin jos ne jäävät haittaamaan. Yksittäisiin rakennuksiin ei ole rakentamisen jälkeen oikeastaan mitään syytä koskea, joten sellanen miljoonakaupungin hallintaan liittymätön pikkunäpertely puuttuu kokonaan. Ehkä tässä näkyy se Cities in Motion tausta, että jotenki tuntuu pelin painopisteen olevan enemmän liikenteessä kuin asukkaissa tai rakennuksissa.

Vaan epäilen tämänkin kohtalon olevan jotain samansuuntaista kuin Simcity4/banished. Loppupeleissä kun tuota yhtä kaupunkia nyt rakentaa ja rakentaa, nii alkaa jo nyt tuntua että ehkä tää kohta riittää. Toki jää koneelle, kun avokki saa tästä ehkä enemmän hupia kuin ite, mutta eri asia tuleeko itellä hirveänä käynnisteltyä sit myöhemmin.

Jos jotain valittamista on niin pelin skaala on jotenki ihan pielessä. Jättimäiseltä tuntuva suurkaupunki pilvenpiirtäjineen pitää sisällään 60 000 asukasta. Siinä missä yksi iso omakotitalo on 12 hengen koti niin jättimäinen toimistopilvenpiirtäjä on taas 20 hengen työpaikka.

 

[Rozor]

Cities: Skylines

Tän osto osoittautui pieneksi lottovoitoksi jo ennen peluuta kun Paradox ilmoitti, että tarjolla extra peli erinäisistä syistä.

Tämä peli oli aikanaan noussut ostolistalle, mutta koska jatkuvasti pukkas lisäriä nii on sit jäänyt hankkimatta. Jossaki vaiheessa aloin vaan lukemaan noita DLC:n arvosteluita ja huomasin, että useimmissa todetaan, että ominaisuudet oli pääasiassa tullut päivityksissä eikä niinkään lisäreissä. Joten nyt tuli napattua sit tämä peruspelinä vaan.

City buildereita on tullut pelattua kyl elämän aikana, mutta omalta osalta SimCity ei oo ollut mikää lemppari. Nelosta pelasin joskus 5v sitte ekaa kertaa ja se jäi siihen kahden kaupungin tekemiseen. Pelkkä näpräily ja nyhräily ja jatkuva kasvattaminen ei lopulta jaksa kiinnostaa aivan loputtomiin. Tämän vuoksi omalle kohalle on iskenyt enemmän tehtävätyyppiset builderit kuten Pharaoh/Zeus ja Tropicot. Banishedkin vähän kuin unohtui yhden onnistuneen kaupungin jälkeen, kun tuntui ettei oikeastaan edistystä tapahdu.

Tässä pelissä on kuitenki jotain semmosta, että niin ite kuin avokkikin on nyt sit aika tiuhaan tätä käynnistellyt. Itellä meinasi tulla hetkeksi tuossa kuun vaihteessa semmonen fiilis, ettei oikee mikään peli nappaa ja jäi melkeempä kaikenlainen pelaaminen pariksi viikoksi.

Tykkään ehottomasti siitä, että tässä ei tarvitse nyhrätä. Voi toki säädellä jopa yksittäisten risteyksien etuajo-oikeuksia, mutta sitä ei ole mitenkään pakko. Koko kaupunki ei mene juntturaan jos jätät jonku risteyksen ruuhkaiseksi. Toisaalta hyvät muokkausmahdollisuudet antaa myös tehdä luovia(rumia) ratkaisuja liikenneongelmiin jos ne jäävät haittaamaan. Yksittäisiin rakennuksiin ei ole rakentamisen jälkeen oikeastaan mitään syytä koskea, joten sellanen miljoonakaupungin hallintaan liittymätön pikkunäpertely puuttuu kokonaan. Ehkä tässä näkyy se Cities in Motion tausta, että jotenki tuntuu pelin painopisteen olevan enemmän liikenteessä kuin asukkaissa tai rakennuksissa.

Vaan epäilen tämänkin kohtalon olevan jotain samansuuntaista kuin Simcity4/banished. Loppupeleissä kun tuota yhtä kaupunkia nyt rakentaa ja rakentaa, nii alkaa jo nyt tuntua että ehkä tää kohta riittää. Toki jää koneelle, kun avokki saa tästä ehkä enemmän hupia kuin ite, mutta eri asia tuleeko itellä hirveänä käynnisteltyä sit myöhemmin.

Jos jotain valittamista on niin pelin skaala on jotenki ihan pielessä. Jättimäiseltä tuntuva suurkaupunki pilvenpiirtäjineen pitää sisällään 60 000 asukasta. Siinä missä yksi iso omakotitalo on 12 hengen koti niin jättimäinen toimistopilvenpiirtäjä on taas 20 hengen työpaikka.

Samasta pelistä olin tulossa kirjoittamaan.
Juurikin noita mainitsemiasi pelejä tullut kokeiltua, mutta ei oikein ollut iskenyt.
Tropico oli jees, mutta aika äkkiä siihen kyllästyi.
Steamin salesta tuli hankittua ja 16h nyt takana, tykkään.
Suurin miinus mikä tulee mieleen, niin on se että 60 k ihmisen kaupunki tuntuu liikenteeltään suurkaupungilta. Mutta toisaalta liikenteen värkkäily on ihan jees.
Toinen ärsyttävä asia on toi liikenne, se valitsee aina nopeimman reitin jos reitti on tyhjä. Kaistaa/rataa ei osata vaihtaa tyhjälle, koska tämän reitin pitäisi olla nopeampi jos muita autoja ei olisi.
Tähän pystyy toki liikennejärjestelyillä vaikuttamaan, mutta pikkusen syö simulaation vaikutusta.
Hyvä peli eniveis.

 

[peksi]

Dying Light

Juustoset ja sinällään paskat juonet ei oikeastaan edes häiritse peleissä yleensä mutta jos peli koittaa samalla olla vakavampaa draamaa niin metsään mennään. DL:n kirjotus on melkein offensiivisen huonoa.

Toki eihän kukaan DL:ää sen takia pelaa. Parkour on ihan hauska ja toimii mekaanisesti pääosin (tosin pakotetut kiipeilykohdat vituttaa välillä), vihollisten myllytys elikkäs se pääasia on myös tehty kivasti, tosin pyssyjä toivois enemmän.

Kärsii aika paljon vaikeustason tippumisesta pelin myötä kun pelaajista tulee vahvempia - loppupuolella voi vaan liidellä kattoja pitkin grappling hookilla ja jos pitää laskeutua zombien keskelle niin senkus vähän hieroo kuolaa naamaan niin kukaan ei enää tunnista ja samalla voi kätevästi niksauttaa zombeilta niskoja nurin. Oikeastaan hauskinta oli alkupuoli kun öisin kuumotti kulkea ulkona.

Co-op on tämän pelin suola, kaverin kanssa pelatessa ja kaljaa juodessa unohtuu ongelmat ja Dying Light on parhaimmillaan tosi hauskaa.