Kuinka itse olet selvittänyt, että kysymyksessä on "erisarjan kohtaaminen"? Mistä tiedät, että tuo yhteyden tunne ei ole kaikissa tapauksissa itse generoitu?
Nooh, kun nätisti kysyit niin mielellä ilman kerron. Siitä kun olin pienessä kämpässäni yksin polvillani ja sanoin jtn tähän suuntaan, "Herra anna syntini anteeksi, tiedän että tarvitsen sua, annan elämäni sun käsiisi, tapahtukoon sinun tahtosi". Niin tässä hetkessä en kokenut muuta kuin levollisuutta ja helpotusta, ei mtn valtavaa. Olin kuullut muutamia uskoontulotodistuksia ja joillain oli heti ollut sielun,Hengen ja ruumiin lävistävä kokemus. Kerrotuani tyttöystävälleni seuraavana päivänä asian, hän sekosi täysin. Oli rukoillut mun puolesta 1,5v kestäneen suhteemme ajan ja ymmärsi mua paremmin asian kokoluokan. Jatkoin kuitenkin raamatun lukemista, kävin toisinaan kirkossa/srk:ssa ja rukoilimme yhdessä ty:n kanssa. Aloin jo valitella, että vaikka mielenmaailman muutos oli valtava ja riippuvuudet alkoivat irrottaa musta otteensa, ettei Jeesus ollut antanut mulle mitään kovin erikoista tapaamista Hänen kanssaan (toki, rauha joka oli sydämessäni oli aika uusi asia, en ollut kokenut sitä vuosikausiin muuten kuin sunbstanssien kautta, ja tämä oli toisenlainen, ei niin että olin rauhallinen vaan ikäänkuin koin jonkun toisen henkilön sisäistä rauhaa). 3kk siitä kun polvillani olin, olimme ty:n siskon luona kylässä ja käyneet kaikki nukkumaan.
Siinä vielä kiitin mennessä päivästä ja juuri kun rukoilin isäntäperheelle siunausta niin (tämä on nyt sitten niin tarkka kuvaus jonka kykenen antamaan) yhtäkkiä valtava voima tuli minuun, koko kehooni ja sydämeni alkoi lyödä nopeammin ja kovemmin kuin koskaan aiemmin (ja se on aika paljon piristä ensirakkautensa löytäneen suusta) Mutta silti se ei tuntunut epämiellyttävältä, päinvastoin en ole koskaan (sen jälkeenkään) kokenut mitään lähellekään vastaavaa. Jos olisin voinut valita,niin en koskaan olisi halunnut tuon "olemuksen" vaikutuspiiristä pois.
Tämä oli -98 joten mulla on ollut aikaa miettiä mikä kuvaisi parhaiten tätä kohtaamista Luojani kanssa ja paras mihin oon päättynyt on, että Henki joka laskeutui minuun olisi voinut räjäyttää mut atomeiksi tai tehdä mulle mitä vain, mutta olin siinäkin tilanteessa täysin itseni kontrollissa. En osaa sanoa kauan aikaa kului, kunnes persoonan läsnäolo/voiman tunne alkoi pikkuhiljaa vähentyä. Olin tilanteessa yksin, emme olleet käyneet srk:ssa tai muutenkaan mitenkään ihmeemmin uskosta puhuneet tai rukoilleet. Tosin ty tunnusti seuraavana päivänä, että oli edellisenä päivänä pyytänyt Herraa kohtaamaan mut. Alkoi varmaan kyllästyä valitukseeni.
Aina kun mainitsen, että erinäiset substanssit olivat vahvasti kuvioissa aiemmin niin se antaa monille sen "luonnollisen selityksen" että kyseessä oli jonkinsortin flashbäck tjsp kemiallinen/keskushermoston kautta muodostunut kokemus. Mutta vaikka kaikenlaisia tunteita,halluja,dissoja jne olen kaman kautta kokenut niin kyseessä oli jotain aivan muuta, kuin (heh) alkuräjähdyksen energia, mutta ei millään lailla mun yksityisyyttä/Persoona loukkaava ja muodoltaan levollinen ja vakaa. En ollut sekava tai tajunta ei mitenkään hämärtynyt, itseasiassa mä olin ihan sama koko ajan, mutta Hän salli mun kokea hieman tulevan maailman voimaa.
En olisi voinut kuvitella edes, että jonkun läsnäolo huokuu sellaista voimaa ja valtaa. Mun ei ole lainkaan vaikea kuvitella sanan kohtia missä luomakunta tai kaltaiseni olento ei yksinkertaisesti kestä tämän voiman läsnäoloa mm ps68:3, 2piet 3 10-12, ilm20:11 ja 2moos 33:18 Mooses pyytää että saisi nähdä Herran kirkkauden ja Herra antoi Moosekselle niin valtavan etuoikeuden että kateeksi käy, mutta kaikki aikanaan.. Mikään luotu ei kestä Jumalan edessä. Ja ajatus ikuisuudesta on kaikkea muuta kuin ahdistava, jos saan sen viettää seurassaan.
En tarkoittanut sillä edes lokerointia sinänsä, vaan ylipäätään uskovaisena olemista. Jos 100% tietää, mikä jumala on, niin mihin tarvitaan uskoa? Jos tietää, mikä jumala on, se on silloin "käsinkosketeltavaa todellisuutta tässä ja nyt", ja silloin pitäisi olla yhdentekevää, mitä jossain kirjassa lukee.
Nooh tuon kohtaamisen jälkeen en olisi voinut enää mitenkään kieltää Jumalaa ja olla samaan aikaan rehellinen.
Uskoa sana selittää jo ymmärrettävämmin, yleinen kitkan aiheuttaja "miksi usko" keskusteluissa on, että uskova puhuu uskosta, jonka Jumala ihmiselle lahjoittaa tämän avatessa ovensa Herralle joka etsii yhteyttä kuviinsa, kun taas oman tiensä kulkijalle usko on jtn joulupukin ja litteän maan välillä olevaa ihmisen itsensä päättämää uskottelua tai toiveajattelua jonka uskoo toteutuvan.
Jos päästään tästä ohi ja voidaan puhua Jumalan lahjoittamasta uskosta, niin sen alulle panija on Jeesus hepr12:2, se herättää ihmisen kuolleessa tilassa olleen Hengen kol2:12, sen kautta pelastuu ja se on lahja efe 2:8, uskon kautta tulee myös ymmärrys maailman synnystä hepr11:3. Usko ei ole päämäärä vaan Jumalan valitsema, lahjoittava ja sielun pelastukseen päättyvä yhteyden muoto. Uudessa Jerusalemissa ei ole enää uskovaisia, vaan he saavat asua uskonsa kohteen seurassa.
Jumala lähestyy aina ihmistä ja hänen valinnanvapauttaan kunnioittaen. Meni jopa niin tolkuttoman pitkälle, että tuli ihmiseksi, ollakseen samalla tasolla kohdaten ihmiset ihmisenä ja mikä hulluinta, hän ei tullut hallitsemaan, vaan palvelemaan, rakastamaan ja antamaan itsensä uhriksi meidän tilallemme. Alasti ristillä riippuva, pilkan ja syljen peitossa oleva Jeesus on hinta minkä Jumala oli valmis maksamaan. Ja siinä syntyi usko Kristukseen, joka sanan mukaan otti päälleen kaikkien kaikki synnit. Ja sana ei puhu uskon saaneista syntisinä, vaan pyhinä. Koko juutalaisten historian kohokohta tuli olla Messias vapauttaja, joka kukistaa sortajan ja vapauttaa alistajan vallasta.
Juutalaiset uskoivat messiaaninen olevan maanpäällinen hallitsija, joka perustaa valtakuntansa voimalla ja väkivallla, jota he sitten kohdistivat messiaaseensa kun tämä ei vastannut heidän uskomuksiaan.
En mä esim ajattele uskoa lainkaan (nooh siis juuri lainkaan) mutta sen kautta tiedän Hänen Henkensä asuvan mussa vaikken koskaan fyysisesti mitään tuntisi. Sen kautta tietää, sen kautta luottaa, sen kautta elää (Kristuksessa).
Oli aika ennen Jeesusta, jolloin Jumala oli käsinkosketeltavassa yhteydessä mm abramin kanssa, joka laittoi luottamuksensa Jumalan lupaukseen tulevasta pojasta, vaikka hän ja vaimonsa ei enää olleet lapsen saanti iässä. Aabrahamia kutsutaan uskon isäksi.
Sitten oli Jeesuksen maanpäällinen aikakausi, jolloin monet myös käsinkoskivat Jumalaansa. Ja ristiltä alkoi uskon yhteyden aika, Jeesuksen palatessa Isänsä oikealle puolelle ja Pyhän Hengen aikakauden alkaessa.
Kuinka tämä tapahtui, ja millainen kyseinen tapahtuma oli? Jos olet sitä enemmän avannut, niin on valitettavasti joko mennyt ohi tai ehtinyt jo unohtunua.
Voidaan keskustella näistä asioista vaikka hamaan tappiin asti ihan vapaasti mutta se vaan on niin että usko on kuoleva houre jonka tiede tappaa lopullisesti jossain vaiheessa
