Jokainen kristitty hyvin luultavasti kokeekin jumalan eri tavalla. Ja kokemukset ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että sellaisia voi luoda myös puhtaasti konseptuaalisesti, kokemus ei siis välttämättä ole "heijastus objektiivisesta todellisuudesta". Jos on kristittyjä, joiden mielestä Jumala on olemassa konseptina heidän kokemuksessaan (vain ajatus?), he lienevät huomattavasti enemmän oikeassa, kuin ne kristityt, jotka väittävät jumalan olevan objektiivinen entiteetti, jolla on ominaisuuksia. Sinänsä en kyllä ymmärrä, miksi kukaan, joka alkaa päästä lähellekään totuutta, haluaisi olla kristitty tai muukaan uskovainen. Hyviä kysymyksiä, ehkä hieman ympäripyöreitä jotta voisi parempaa vastausta antaa.
Hyvinkin erilailla yksilöinä ja toisaalta yhdessä ollessaan "Hengen yhteys" taas koetaan enemmän samankaltaisena, noh, yhteytenä. Ja koska kyseessä ei ole kaveri/intti/bts-faniporukan kaltainen yhteenkuuluvuuden tunne saman asian kannatuksen/tärkeyden vuoksi,niin en edes yritä kuvailla sitä enempää.
Sen sijaan uskovien kohtaamiset Luojansa kanssa vaihtelevat valtavasti. Oman settini olen tästä jo runneltavaksi aiemmin vuodattanut ja toisilta Jeesuksen seuraajilta niitä saisi lisää niin paljon kuin jaksaa/haluaa puhtaasti subjektiivisia todistuksia lukea. Painoarvoahan näillä ei muille juuri ole, eikä niitä ole siihen annettu, tyyliin "mulle tapahtui näin ja nyt mä uskon niin ja mä haluun et säkin uskot". Vaan tapahtuma on kahden henkilön suhteen sisäinen asia. Monet eivät halua kertoa kokemuksistaan pyydettäessäkään, joukkolynkkauksen pelosta.
Ja koska myös vastustaja janoaa kostoaan Luojaansa kohtaan niin ilmiöitä tapahtuu myös monissa uskonnoissa,palvonnoissa ja henkilautabileissä. Ja vaikka kyseessä on täysin erisarjan kohtaaminen niin ulkopuolisella ei ole mahdollisuutta alkuperän selvittämiseen, joka taas johtaa perinteiseen "mutta maailmassa on miljoonia uskontoja ja monet väittää kokevansa vaikka mitä. Kaikkien täytyy olla paskaa" ja jos henkilö ei ole millään tasolla henkimaailmaan törmännyt ja tiedosta sen olemassaoloa niin tieteen tarjoama "uskon mitä näen ja laboratoriossa toistamaan" voi olla aikasen paljon parempi veto ja samalla säästyy mielisairaan leimalta.
Ja mitä tuohon ajatukseen halusta olla kristitty/uskovainen, niin en kovin liekeissä ole kyseisistä lokerointileimoista, koska niillä on niin eri merkitys jokaiselle, mitä kokemuksia,oletuksia jne nyt sattuu historia kyseisten hihhuleiden kanssa sisältämään.
Mutta alusta asti on meidät toisiamme tarvitseviksi luotu, halusi sitä tai ei. Yksinäiselle maailma on häijympi paikka kuin yhteisölle tai perheelle, saati sitten ristinkantajlle, joka kieltäytyy osuudesta Jumalanhuoneeseen ja rakastamasta/sitä vastaanottamasta toisten ristinkantajien kokoontuessa Luojansa eteen. Sana kuvaa uskovia Kristuksen ruumiiksi ja Kristusta pääksi, jossa jokaisella on paikkansa ja osansa. Alkuseurakunnat kokoontuivat kodeissa ja useat olivat vuorollaan Hengen kanavia,kukin (armo)lahjojensa ja Hengen mielen mukaan. Hengelliseksi kasvuksi leimattu Kristuksen kaltaisuuteen muuntumisen liittyy erottamattomasti yhteyteen ja toisten palvelemiseen. Kivi kiveä hioo, ihminen ihmistä.
Moninverroin ankarampi on niiden polku jotka eivät toisille seuraansa suo ja vaikka introverttinä ymmärrän hyvin, miksi jotkut valitsevat jättäytyä ulkopuolelle niin kyllä se rankempi tie on.
Mun mielestä uskovainen on ehkä huonoin sanavalinta Jeesuksen seuraajille. Eli just se mitä välillä täälläkin heitellään että mä nyt oon tässä päättänyt olla uskovainen ja uskoskella vaikka Jeesukseen,kun voi enhän minä muuten uskalla edes hengittää,elämän murheista puhumattakaan. Mä en halunnut olla uskovainen tai kristitty tai mtn muukaan puoliurpo lahopää. Nauroin ja pilkkasin ihan huolella kun sauma oli.
Mutta kun (haaah tää on oikein ihana kirjottaa) Maailmankaikkeuden Luoja esitti mulle evankeliumin seurakuntalaisten kautta (jotka eivät keskenään tunteneet tms) ja sain tulla tuntemaan totuuden, armon antaa syntini Hänen harteilleen ja Hänen ristinsä omalleni ja siinä sitä sitten oltiin USKOVAISENA.
Se yksi ja ainoa totuus niiden miljoonien uskottelujen seassa ei ole oppi tai uskonto vaan Persoona.