Harrisilla on se homma, että joko hän on kilpaillut toisia demokraatteja vastaan tai kampanjoinut Bidenin puolesta.
2017 Harris edusti Kaliforniaa ja jos ihmiset muistaa, niin Obamacaren kumoaminen jäi John McCainin äänen takia tapahtumatta (ja republikaaneilla oli trifecta, joten aika turvallista kannattaa sellaista, joka vetoaa kalifornialaisiin)
2019 esivaaleissa oli laaja skaala demokraatteja ja Harrishän vaikutti epäautenttiselta ja siltä, että mietti aivan liikaa. Ja veikkaan, että se oli totta, kun demokraattien ydinkannattajakunta ei ehkä silloin ollut siellä, jossa Harris voi olla yleinen syyttäjä. Siksi myös flip-floppailu eri asioissa, koska selkeästi yritti koukata vasemmalta kannattajia, mutta ei ehkä ollut täysin kyseisten kantojen takana itse.
Harrisin kampanja voi saada otettua etäisyyttä Kaliforniaan ja aikaisempiin kantoihinsa ihan sillä, että oli varapressana vuosikausia ja vaikka sanoa, että siitä sai kokemusta koko maan hallinnoimisesta.
Ja keskelle on siirtymässä esimerkiksi frakkauksen osalta:
Ja nyt esimerkiksi Harrisin nauru ei vaikuta epäautenttiselta ja hermostuneelta vaan on kääntynyt positiiviseksi meemeilyksi.
Sen takia mini-esivaalien järjestäminen olisi vain tuottanut Trumpin kampanjalle materiaalia, koska demokraatit olisivat kilpailleet taas keskenään saadakseen ehdokkuuden.
Samalla tavalla Trump hyötyi siitä, että käytännössä skippasi esivaalikampanjan kokonaan, eikä jputinut väittelyissä tuomaan esiin esumerkiksi aborttikantaansa.
Mutta vielä saa nähdä, mikä narratiivi Harrisista lyö läpi. Demokraateilla on ainakin nyt ollut suhteellista kurinalaista viestintää, että republikaanit ovat weirdoja (ehkä koska se on totta, niin helpompi pysyä viestissä)
e. Mielenkiintoinen kysymys on se, laittaako Trump sittenkin Vancen vaihtoon.
