Tässä toistuu teknisissäkin piireissä ihmeellisen yleinen väärinkäsitys. Noihin tukitun kaistan ongelmiin ei kaistan lisääminen ole oikea ratkaisu(jonkin kynnysarvon jälkeen). Ongelma poistuu vain jakamalla kaistaa reilummin käyttäjien kesken(qos,scheduling,queuing,buffer bloat). Verkkolaitteiden ja tekniikoiden kyky hoitaa reilua kaistanjakoa vaihtelee.
Jos joku lataa tuutin täydeltä, niin eihän se tuutin koko muuta ongelmaa miksikään -tukkoon se menee yhtälailla. Jos esim. latauksessa on jokin kiinteän kokoinen päivityspaketti/ISO-image, niin tukkiihan se kaistan edelleen - toki se kaista on vähemmän aikaa tukossa sillä suuremmalla kaistalla.
Kuidun kanssa päästään tilanteeseen, että wan-kaista on suurempi kuin sisäverkon kaista ( tai palvelevan pään syöttökyky). Tämä toiminee osittain kaistanjakajana. Jos sisäverkon nopeutta kasvattaa, niin taas ollaan tilanteessa, että yksittäiset laitteet tukkivat wan-kaistan - ellei joku laite välissä hoida reilua kaistanjakoa.
Verkkotekniikoista esim. 4G:ssä kuormanjaon kannalta haastavaa on reilu bufferointi, jonka funktio on saada käytettyä radioresursseja mahdollisimman tehokkaasti. Bufferoinnista seuraa ns. bufferbloatia, joka on joissain sovelluksissa suuurempi ongelma kuin se kaistanleveys. Myös kaistan vaihteleva nopeus on qos-schedulereille hankala. Näitä haasteitahan ei ole langallisissa wan-yhteyksissä, jolloin teknisesti riittävän hyvä reititin tekee kaistaa kasvattamatta siitä tasalaatuisen kaikille käyttäjille.
Ja ei, en ole mitenkään nopeuksien kasvattamista vastaan.