Oletan, että mitään oikeaa vesieristystä ei tietenkään ole ottaen huomioon rakennuksen ikä, joten vesieristys ei voi näin ollen rikkoutuakaan, eikä tuolla pitäisi kai mitään väliäkään olla paitsi katastrfoskenaariossa jossa lattialle tulee paljon vettä joka ei jostain syystä päätyisi melko suoraan kaivoon. Lattia lienee yhtenäisen peruslaatan päällä jonka alla on ainakin styroksikerros (viereinen kylppäri saneerattiin ja kaivo vaihdettiin, joten tuon verran näin). Korjaus tuohon vanhan lattialämmityskaapelin sijaintiin, se ei siis ole peruslaatassa, vaan sen päällä olevassa valussa (ehkä n 5cm paksu valu), joka ainakin kylppärin kohdalla oli varsin huonosti kiinni peruslaatassa, eli lähti helposti irti.
Asbestia ei ole muiden tilojen rempan yhteydessä onneksi löytynyt. Tuo oikeaoppinen tapa ei ole tämän yhtiön tapa, vaan täällä katsotaan mikä on halvin mahdollinen tapa, ja jos rakennusmestari tarjoaa oikeaoppisempaa ja kalliimpaa korjausta kuin jonkun rakennusalalla oleva tuttu niin valitaan sen tutun ehdotus, niin kuin nyt näyttää tapahtuvan.
Tässä (pienessä) yhtiössä ei yhtiö ole tehnyt tämän tyyppisiä korjauksia vaan osakkaat ovat oma-aloitteisesti rempanneet esim. kylppärit ja kodinhoitohuoneet, mutta silloin tarve onkin ollut sisustuksellinen eikä johtunut talotekniikan hajoamisesta, joten yhtiö on maksanut vain vesieristyksen. Pitäisi olla jotan perusteita miksi lähteä tekemään kalliimmalla ja enemmän oikein. Ainoa minkä olen keksinyt on juurikin tuo "hyvän rakennustavan" vastainen korjaus, mutta se lienee argumenttina huono, koska tuota "hyvää rakennustapaa" ei ole missään määritelty vaikka siihen kai oikeustapauksissakin usein vedotaan. Vanhan lattialämmityksen paikkakorjausvaihtoehto on tutkittu ja todettu mahdottomaksi, joten tuo vanhojen laattojen päälle laitto on se seuraavaksi halvin vaihtoehto, mutta voiko se tulla kummittelemaan joskus myöhemmin meille asukkaille tai yhtiölle lisäkustannuksina tai pahimmillaan terveyshaittana, niin se tässä mietityttää.
