Parisuhteen kiemurat

[Nipsu]

Onko kokemuksia siitä, että on ollut jättävänä osapuolena ja myöhemmin - oli se sitten päiviä, viikkoja tai kuukausia - tajuaa tehneensä virheen ja haluavansa toisen takaisin?

Kannattaa koittaa analysoida tarkemmin mikä on se virhe, jonka tajuaa. Joillakin eronneilla esimerkiksi iskee vasten kasvoja deittailukulttuuri, siihen liittyvät omat liian korkeat odotukset ja tulee jonkinlainen pettymys tai paniikki, kun parempaa puolisoa ei löytynytkään muutamassa kuukaudessa. Mielestäni tämä on kuitenkin väärä syy palata takaisin vanhaan suhteeseen, jos eroaminen oli alunperin hyvin harkittu.

 

[teho75]

Kirjoitin elokuussa 3.8. viestin tähän threadiin. Tässä on linkki aloitustekstiini: Linkki tekstiin
Lukekaa se ensiksi ja sitten lukekaa tämä postaus.

Tilanne on nyt se, että olemme tavanneet säännöllisesti 1-3 kertaa viikossa mahdollisuuksien mukaan.
Edelleen emme seurustele, vaan käymme humppaamassa jne harrastuksissa ja vietämme koti-iltoja yökyläilyn merkeissä.
Hän on kertomansa mukaan tavannut eksäänsä myös ja kertonut minusta hänelle.
Muutama kuukausi sitten hän kertoi, että meidän ei pitäisi tavata. Meni muutama päivä hiljaisuudessa, sitten laittoi viestin, että heti pitäisi nähdä, ja hyppäs kaulaan.
Äskettäin hän sanoi, että olisi liian kova ratkaisu, jos emme enää tapaisi.

Mietin, että mitähän se touhuaa eksänsä kanssa. Pitäskö ihan kysyä, että janottaako vanha suola?
Siis nyt juuri tänään kertoi, että tapasi eksänsä ja viestissä neiti laittoi mulle lopuksi pusuja.

 

[Paolo Pastarino]

Mietin, että mitähän se touhuaa eksänsä kanssa. Pitäskö ihan kysyä, että janottaako vanha suola?

Älä mieti. Katkaiset välit nyt ja tällä kertaa lopullisesti. Ei siis ainakaan mitään yhteistä ajanviettoa tuon henkilön kanssa enää.

 

[Ile_26]

Kirjoitin elokuussa 3.8. viestin tähän threadiin. Tässä on linkki aloitustekstiini: Linkki tekstiin
Lukekaa se ensiksi ja sitten lukekaa tämä postaus.

Tilanne on nyt se, että olemme tavanneet säännöllisesti 1-3 kertaa viikossa mahdollisuuksien mukaan.
Edelleen emme seurustele, vaan käymme humppaamassa jne harrastuksissa ja vietämme koti-iltoja yökyläilyn merkeissä.
Hän on kertomansa mukaan tavannut eksäänsä myös ja kertonut minusta hänelle.
Muutama kuukausi sitten hän kertoi, että meidän ei pitäisi tavata. Meni muutama päivä hiljaisuudessa, sitten laittoi viestin, että heti pitäisi nähdä, ja hyppäs kaulaan.
Äskettäin hän sanoi, että olisi liian kova ratkaisu, jos emme enää tapaisi.

Mietin, että mitähän se touhuaa eksänsä kanssa. Pitäskö ihan kysyä, että janottaako vanha suola?
Siis nyt juuri tänään kertoi, että tapasi eksänsä ja viestissä neiti laittoi mulle lopuksi pusuja.

Ette seurustele, sinun mielestäsi te ette edes voi seurustella, koska sinä et halua lapsia.

Eikö sinun mielestäsi ole ok vain jatkaa tuota ystävyyttä(?), mikäli ette pidemmälle pääse.

Kai tuo nainen haluaa sinun kanssasi olla, kun tuolla tavalla yrittää saada sinua mustasukkaiseksi. Sinunko aloitteestanne te ette ole suhteessa edennyt?

 

[JaySon]

Kirjoitin elokuussa 3.8. viestin tähän threadiin. Tässä on linkki aloitustekstiini: Linkki tekstiin
Lukekaa se ensiksi ja sitten lukekaa tämä postaus.

Tilanne on nyt se, että olemme tavanneet säännöllisesti 1-3 kertaa viikossa mahdollisuuksien mukaan.
Edelleen emme seurustele, vaan käymme humppaamassa jne harrastuksissa ja vietämme koti-iltoja yökyläilyn merkeissä.
Hän on kertomansa mukaan tavannut eksäänsä myös ja kertonut minusta hänelle.
Muutama kuukausi sitten hän kertoi, että meidän ei pitäisi tavata. Meni muutama päivä hiljaisuudessa, sitten laittoi viestin, että heti pitäisi nähdä, ja hyppäs kaulaan.
Äskettäin hän sanoi, että olisi liian kova ratkaisu, jos emme enää tapaisi.

Mietin, että mitähän se touhuaa eksänsä kanssa. Pitäskö ihan kysyä, että janottaako vanha suola?
Siis nyt juuri tänään kertoi, että tapasi eksänsä ja viestissä neiti laittoi mulle lopuksi pusuja.

Siis mikäs tuossa nyt on se ongelma itsesään? Jos te ette seurustele koska et halua lapsia niin ehkä mimmi on vaan ymmärtänyt asian fiksuimmalla tavalla. Eli jatkaa itsekin sinkkuna, panee myös eksää ja välillä leikkii sun kanssa? Jos on kertonut susta eksälleenkin niin ex lienee sen verran luotettava ja fiksu että osaa olla asian kanssa sujut. En näkis tuossa juurikaan minkänmoista ongelmaa.

Miksi sillä on mitään väliä mitä mimmi exän kanssa puuhaa jos sä et aio seurustella tuon mimmin kanssa? Ei se käytössä kulu.

 

[teho75]

Ette seurustele, sinun mielestäsi te ette edes voi seurustella, koska sinä et halua lapsia.

Eikö sinun mielestäsi ole ok vain jatkaa tuota ystävyyttä(?), mikäli ette pidemmälle pääse.

Kai tuo nainen haluaa sinun kanssasi olla, kun tuolla tavalla yrittää saada sinua mustasukkaiseksi. Sinunko aloitteestanne te ette ole suhteessa edennyt?

Kyllä haluan jatkaa tätä ystävyyttä ilman muuta. Sen verran hyvin henkilökemiat toimii, että olisi hirmuisen ikävää jos emme näkisi.
Hän sanoi jo heti alussa, että seurustelu ei ole mahdollista. Syyt olen kertonut tässä threadissa.

 

[Intel Core]

Kyllä haluan jatkaa tätä ystävyyttä ilman muuta. Sen verran hyvin henkilökemiat toimii, että olisi hirmuisen ikävää jos emme näkisi.
Hän sanoi jo heti alussa, että seurustelu ei ole mahdollista. Syyt olen kertonut tässä threadissa.

Ja ongelma oli? Tämä on nyt melkein väärässä ketjussa koska jo alussa päätetty ettei ole seurustelusuhde vaan fwb

 

[elmo]

Tiedän että itselläni tulee aina olemaan ongelma se että viihdyn paljon omissa oloissani ja tykkään mm. pelata tietokoneella.

Liikun myös paljon mutta sitäkin tykkään tehdä yksin, vaeltaa, juosta, kävellä tai sitten ihan musat korvissa jotain lihasliikkeitä tai salia.

Ehkä joskus löytyy joku nainen joka haluaa olla pari päivää viikosta yhdessä mutta jos ei niin sitten ei. Jos alkaa tekemään pillua mieli niin menen sitten maksullisiin (en ala käyttämään aikaa johonkin yhden yön jutun etsimiseen). Pystyy keskittymään töihin ja ottamaan riskejä niin tienaa rahaakin enemmän kuin että viettäisi aikaa naisen kanssa.

Jos joskus tulee sellainen fiilis että en en enää viihdy yksin niin sitten etsin naisen, mutta jos tää tapahtuu vaikka 15 vuoden päästä niin en tasan aio tuhlata aikaa sillä välin siihen että kuuntelen jotain "Sä et ikinä haluu viettää aikaa mun kanssa!" vaan sen takia että käytännössä jonkun muiden mielipiteiden takia hankkisin naisen.

Ihan samoja fiiliksiä täällä. Viihdyn pirun hyvin yksin ja parsta lomailuakin olisi idlata yksin niin ettei ketään teidä, että olen lomalla eikä ottaisi turhaan yhteyttä.

Erotus se, että olen parisuhteessa. Olen yrittänyt nykyistä kumppania aivopestä ymmärtämään ideaa, että viihdyn yksin. Keväällä lähetin tämän kuvan:

 

[Sally_Spectra]

Kirjoitin elokuussa 3.8. viestin tähän threadiin. Tässä on linkki aloitustekstiini: Linkki tekstiin
Lukekaa se ensiksi ja sitten lukekaa tämä postaus.

Tilanne on nyt se, että olemme tavanneet säännöllisesti 1-3 kertaa viikossa mahdollisuuksien mukaan.
Edelleen emme seurustele, vaan käymme humppaamassa jne harrastuksissa ja vietämme koti-iltoja yökyläilyn merkeissä.
Hän on kertomansa mukaan tavannut eksäänsä myös ja kertonut minusta hänelle.
Muutama kuukausi sitten hän kertoi, että meidän ei pitäisi tavata. Meni muutama päivä hiljaisuudessa, sitten laittoi viestin, että heti pitäisi nähdä, ja hyppäs kaulaan.
Äskettäin hän sanoi, että olisi liian kova ratkaisu, jos emme enää tapaisi.

Mietin, että mitähän se touhuaa eksänsä kanssa. Pitäskö ihan kysyä, että janottaako vanha suola?
Siis nyt juuri tänään kertoi, että tapasi eksänsä ja viestissä neiti laittoi mulle lopuksi pusuja.

Varmaan harrastaa postimerkkien keräilyä exän kanssa.

 

[taski]

Joo tai ovat niin hyviä kavereita keskenään että käyvät kahvilla pelaamassa aina silloin tällöin kimbleä

Eiköhän se nyt ole selvä että siellä on kaikki reiät käytössä which is fine IMO jos ei kerran mitään sitovampaa sopimusta ole tehty.

 

[Kvarkki]

Exältä lapsi ja Teholta sormus. Neidon näkemys win-win tilanteesta

 

[letku2000]

Jaahans, mistä alottas. Kohta näköjään tuleva ex-avopuolisoni ilmoitti, että tahtoo lähteä poikamme kummisedän kanssa rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Tämä herrasmies on tahollaan naimisissa. Meillä kaksi lasta. Siinä lyhykäisyydessään tarina.

Pidempäänhän tässä on ollut 12v parisuhteen aikana hankalampaa, mutta nyt on klassikkoainesta tämä keissi. Mies ei tiedä ollenkaan taustalla tapahtuvasta järjestelystä, mulle vaan ilmoitetaan että näin tapahtuu. Ymmärtääkseni miehille keskimäärin yleisemmin tulee nämä erot "silmille". Keskustelumahdollisuutta ja ongelmienratkomista olen tarjonnut, ei käy eikä kelpaa. Uusi ja kiiltävä, vähän kiellettykkin kiehtoo ja vetää puoleensa. "Mul on perhosia mahassa, tämä kortti on nyt vaan katsottava". Ihmisten julmuus ja tunnekylmyys on näyttänyt nyt mun elämässä ehkä ekaa kertaa kyntensä.

Kaksi lasta tässä on joille pitää joskus saada kerrottua mitä muutoksia alkaa tapahtumaan. Kunhan niitä päätöksiä saataisiin aikaiseksi. Puolisollani ei tunnu olevan mitään kiirettä järjestellä mitään tulevia järjestelyjä. Minun taas on vaikea edes katsoa häneen päin. Lasten takia on vaan pystyttävä olemaan neutraali.

Onko arvon palstalaisilla kokemuksia askelmerkeistä erotapauksissa? Asunto asiat ensin selville, sitten lastenvalvojalla neuvottelua. Lapsille varmaan kannattaa kertoa erosta vasta, kun on antaa jotain konkreettista mitä muutoksia se tarkoittaa heidän elämässä?

 

[Taivaankulkija]

Omalla kohdalla erosta on nyt hiukan alle vuosi, kun asioita alettiin järjestellä. Tilanne oli kyllä aika erilainen, kun toimitaan eksän kanssa sijaisperheenä eikä ole biologisia lapsia. Kuitenkin ollaan jatkettu kumpikin sijaisvanhempana viikko-viikko järkkäilyllä.

Omassa mielessä oli tärkeä ottaa aikaa, mutta ei liikaa. Olosuhteiden pakosta jouduimme asumaan yhdessä melko pitkään lopullisen päätöksen jälkeen. Ensiksi keskustelimme asioita selväksi keskenämme kuten mitä kumpikin haluaa ja mikä on hyväksi.

Toivottavasti sinulla on vielä hyvät välit eksään, koska se helpottaa asioita jatkossa. Jos haluat yhteishuoltajuutta, niin puhu asiasta juuri sillä tavoin ja mieti tarkkaan mitkä asiat on sinulle tärkeitä. Omalla kohdalla tiesin haluavani viettää aikaa lasten kanssa enemmänkin, jonka vuoksi kerroin omaksi toiveesi vähintään viikko-viikko järjestelyä.

Lapsille tärkeää on, että teillä on asiat hallussa. Kun asioiden eteneminen on tiedossa, niin vasta sitten kannattaa kertoa. Me kerrottiin kesäloman alussa, kun tiedettiin, että kesän lopussa tehdään erilleen muutto. Tämä oli hyvä, kun pystyi antamaan lapsille aikaa lomalla keskusteluun ja asian käsittelyyn. Meillä on pieniä alakouluikäisiä lapsia ja toinen heistä reagoi todella voimakkaasti ja toinen taas hyvin vähän. Jokainen lapsi reagoi eri tavalla. Vähemmän reagoinut reagoi tilanteeseen enemmän, kun asia konkretisoitui erilleen muuton jälkeen ja toinen oli jo siihen mennessä käsitellyt asiaa, niin hän reagoi kevyemmin. Lapset tarvitsevat aikaa ja vieläkin edellispäivänä juuri keskustelin isomman kanssa siitä miten meidän perhe on nyt muuttunut ja hänen kaipuustaan vanhaan tilanteeseen.

Me ollaan eksän kanssa sovittu myös, että lapsien edessä ei toista moitita vaan kunnioitetaan toisen vanhemmuutta. Annetaan lapsille oikeus rakastaa kumpaakin vanhempia. Jos alatte morkkaamaan toisianne, niin siinä kärsii kummankin suhde lapseen.

Minä en suosittele sitä, että heti muuttaa toisen ihmisen kanssa elämään. Kuulostaa aika hankalalta tilanteesta, että eksäsi rakentaisi heti toisen kanssa uuden perheen yhtäkkiä. Jo pelkästään yksi ero on rankka, mutta tuossa tilanteessa on kaksi eroa samanaikaisesti. Tämä on kuitenkin jokaisen oma päätös, mutta tällöin on hankala käsitellä omia solmuja tilanteessa. Tuohon sinulla on hankala vaikuttaa. Omalla kohdalla olen nähnyt hyvänä, että pidän ns. sinkkuelämäni lapsiviikkojen ulkopuolella ja kun minulla ei ole lapsia, niin keskityn enemmän itseeni ja jos haluan, niin uusiin kumppaneihin.

Lapset tarvitsevat tukea alussa ja jos vain pystyy tekemään vähemmän töitä niillä viikoilla, niin se helpottaa omaa jaksamista kuin myös lasten paranemista. Minä olen ollut vapaalla lasten kanssa ja tämä on toiminut hyvin, kun totuttelee uuteen rytmiin.

Tilanne on varmasti rankka ja jaksamista sinne. Koita keskittyä itseesi ja omaan hyvinvointiin. Keskustele ensin itsesi kanssa mitä haluat ja miten sinä haluaisit eron tapahtuvan.

 

[letku2000]

Omalla kohdalla erosta on nyt hiukan alle vuosi, kun asioita alettiin järjestellä. Tilanne oli kyllä aika erilainen, kun toimitaan eksän kanssa sijaisperheenä eikä ole biologisia lapsia. Kuitenkin ollaan jatkettu kumpikin sijaisvanhempana viikko-viikko järkkäilyllä.

Omassa mielessä oli tärkeä ottaa aikaa, mutta ei liikaa. Olosuhteiden pakosta jouduimme asumaan yhdessä melko pitkään lopullisen päätöksen jälkeen. Ensiksi keskustelimme asioita selväksi keskenämme kuten mitä kumpikin haluaa ja mikä on hyväksi.

Toivottavasti sinulla on vielä hyvät välit eksään, koska se helpottaa asioita jatkossa. Jos haluat yhteishuoltajuutta, niin puhu asiasta juuri sillä tavoin ja mieti tarkkaan mitkä asiat on sinulle tärkeitä. Omalla kohdalla tiesin haluavani viettää aikaa lasten kanssa enemmänkin, jonka vuoksi kerroin omaksi toiveesi vähintään viikko-viikko järjestelyä.

Lapsille tärkeää on, että teillä on asiat hallussa. Kun asioiden eteneminen on tiedossa, niin vasta sitten kannattaa kertoa. Me kerrottiin kesäloman alussa, kun tiedettiin, että kesän lopussa tehdään erilleen muutto. Tämä oli hyvä, kun pystyi antamaan lapsille aikaa lomalla keskusteluun ja asian käsittelyyn. Meillä on pieniä alakouluikäisiä lapsia ja toinen heistä reagoi todella voimakkaasti ja toinen taas hyvin vähän. Jokainen lapsi reagoi eri tavalla. Vähemmän reagoinut reagoi tilanteeseen enemmän, kun asia konkretisoitui erilleen muuton jälkeen ja toinen oli jo siihen mennessä käsitellyt asiaa, niin hän reagoi kevyemmin. Lapset tarvitsevat aikaa ja vieläkin edellispäivänä juuri keskustelin isomman kanssa siitä miten meidän perhe on nyt muuttunut ja hänen kaipuustaan vanhaan tilanteeseen.

Me ollaan eksän kanssa sovittu myös, että lapsien edessä ei toista moitita vaan kunnioitetaan toisen vanhemmuutta. Annetaan lapsille oikeus rakastaa kumpaakin vanhempia. Jos alatte morkkaamaan toisianne, niin siinä kärsii kummankin suhde lapseen.

Minä en suosittele sitä, että heti muuttaa toisen ihmisen kanssa elämään. Kuulostaa aika hankalalta tilanteesta, että eksäsi rakentaisi heti toisen kanssa uuden perheen yhtäkkiä. Jo pelkästään yksi ero on rankka, mutta tuossa tilanteessa on kaksi eroa samanaikaisesti. Tämä on kuitenkin jokaisen oma päätös, mutta tällöin on hankala käsitellä omia solmuja tilanteessa. Tuohon sinulla on hankala vaikuttaa. Omalla kohdalla olen nähnyt hyvänä, että pidän ns. sinkkuelämäni lapsiviikkojen ulkopuolella ja kun minulla ei ole lapsia, niin keskityn enemmän itseeni ja jos haluan, niin uusiin kumppaneihin.

Lapset tarvitsevat tukea alussa ja jos vain pystyy tekemään vähemmän töitä niillä viikoilla, niin se helpottaa omaa jaksamista kuin myös lasten paranemista. Minä olen ollut vapaalla lasten kanssa ja tämä on toiminut hyvin, kun totuttelee uuteen rytmiin.

Tilanne on varmasti rankka ja jaksamista sinne. Koita keskittyä itseesi ja omaan hyvinvointiin. Keskustele ensin itsesi kanssa mitä haluat ja miten sinä haluaisit eron tapahtuvan.

Oma

Omalla kohdalla erosta on nyt hiukan alle vuosi, kun asioita alettiin järjestellä. Tilanne oli kyllä aika erilainen, kun toimitaan eksän kanssa sijaisperheenä eikä ole biologisia lapsia. Kuitenkin ollaan jatkettu kumpikin sijaisvanhempana viikko-viikko järkkäilyllä.

Omassa mielessä oli tärkeä ottaa aikaa, mutta ei liikaa. Olosuhteiden pakosta jouduimme asumaan yhdessä melko pitkään lopullisen päätöksen jälkeen. Ensiksi keskustelimme asioita selväksi keskenämme kuten mitä kumpikin haluaa ja mikä on hyväksi.

Toivottavasti sinulla on vielä hyvät välit eksään, koska se helpottaa asioita jatkossa. Jos haluat yhteishuoltajuutta, niin puhu asiasta juuri sillä tavoin ja mieti tarkkaan mitkä asiat on sinulle tärkeitä. Omalla kohdalla tiesin haluavani viettää aikaa lasten kanssa enemmänkin, jonka vuoksi kerroin omaksi toiveesi vähintään viikko-viikko järjestelyä.

Lapsille tärkeää on, että teillä on asiat hallussa. Kun asioiden eteneminen on tiedossa, niin vasta sitten kannattaa kertoa. Me kerrottiin kesäloman alussa, kun tiedettiin, että kesän lopussa tehdään erilleen muutto. Tämä oli hyvä, kun pystyi antamaan lapsille aikaa lomalla keskusteluun ja asian käsittelyyn. Meillä on pieniä alakouluikäisiä lapsia ja toinen heistä reagoi todella voimakkaasti ja toinen taas hyvin vähän. Jokainen lapsi reagoi eri tavalla. Vähemmän reagoinut reagoi tilanteeseen enemmän, kun asia konkretisoitui erilleen muuton jälkeen ja toinen oli jo siihen mennessä käsitellyt asiaa, niin hän reagoi kevyemmin. Lapset tarvitsevat aikaa ja vieläkin edellispäivänä juuri keskustelin isomman kanssa siitä miten meidän perhe on nyt muuttunut ja hänen kaipuustaan vanhaan tilanteeseen.

Me ollaan eksän kanssa sovittu myös, että lapsien edessä ei toista moitita vaan kunnioitetaan toisen vanhemmuutta. Annetaan lapsille oikeus rakastaa kumpaakin vanhempia. Jos alatte morkkaamaan toisianne, niin siinä kärsii kummankin suhde lapseen.

Minä en suosittele sitä, että heti muuttaa toisen ihmisen kanssa elämään. Kuulostaa aika hankalalta tilanteesta, että eksäsi rakentaisi heti toisen kanssa uuden perheen yhtäkkiä. Jo pelkästään yksi ero on rankka, mutta tuossa tilanteessa on kaksi eroa samanaikaisesti. Tämä on kuitenkin jokaisen oma päätös, mutta tällöin on hankala käsitellä omia solmuja tilanteessa. Tuohon sinulla on hankala vaikuttaa. Omalla kohdalla olen nähnyt hyvänä, että pidän ns. sinkkuelämäni lapsiviikkojen ulkopuolella ja kun minulla ei ole lapsia, niin keskityn enemmän itseeni ja jos haluan, niin uusiin kumppaneihin.

Lapset tarvitsevat tukea alussa ja jos vain pystyy tekemään vähemmän töitä niillä viikoilla, niin se helpottaa omaa jaksamista kuin myös lasten paranemista. Minä olen ollut vapaalla lasten kanssa ja tämä on toiminut hyvin, kun totuttelee uuteen rytmiin.

Tilanne on varmasti rankka ja jaksamista sinne. Koita keskittyä itseesi ja omaan hyvinvointiin. Keskustele ensin itsesi kanssa mitä haluat ja miten sinä haluaisit eron tapahtuvan.

Onneksi tässä on ainakin vielä puheyhteys auki molempiin suuntiin. Lasten etu edellä on päällimmäisenä molemmilla ajatuksissa. Kuinka pitkään se yhteisymmärrys/näkemys lasten edusta säilyy, sen aika näyttää. Viikko-viikko järjestely on keskusteluissa ollut esillä. Kuinka sellaisen sitten saa arjessa toimimaan on vaikea kysymys?

Paljon kysymyksiä matkalla kohti tuntematonta. Tilastot puhuvat vahvasti äitien edusta lähivanhemman statuksen saamiseksi (83%). Ei kai miehet oikeasti noin "huonoja" ole tässä maassa?

 

[jeppejehu]

@letku2000

Tilastot puhuvat vahvasti äitien edusta lähivanhemman statuksen saamiseksi (83%). Ei kai miehet oikeasti noin "huonoja" ole tässä maassa?

Ei ole huonoja. Yleinen asenne ja näkemys että äiti parempi, asiaan saattaa vaikuttaa että joku 80-90% sosiaalialalla työskentelevistä on naisia. Isyys on huomattavasti muuttunut 10-20 vuodessa, mutta asenteet laahaa perässä.

 

[Taivaankulkija]

Vanhempainvapaista saa myös vähän miesten mielipidettä vanhemmuuteen. Neljäsosa ei ole kiinnostunut lastenhoidosta edes sen vertaa, että käyttäisi omia isyysvapaitaan. Suuri osa tuntuu mielellään jättäytyvän taustalle vanhemmuuden suhteen ja tämän vuoksi on myös luontevampaa, että he luopuvat myös lähivanhemmuudesta.

 

[letku2000]

Sillä tuo lähivanhemmuus vaan kiinnostaa, koska kahteen otteeseen minua on jo uhattu, että jos uusi parisuhde ei alakaan kukoistamaan, expuoliso ottaa ja lähtee kauas. Saisi lasten osoitteen edes päättää, ja sitä kautta pysyvyyttä ja jatkuvuutta heidän elämään samassa asunnossa.
Uhkaukset on kirjattu ylös kellonaikoineen, jotta on jotain työkaluja lastenvalvojalla. Kannattaako lastenvalvojalla edes keskustella parisuhteen kolmansista osapuolista, vai onko se toissijaista ja omaan jalkaan ampumista?

 

[rakotti]

Vanhempainvapaista saa myös vähän miesten mielipidettä vanhemmuuteen. Neljäsosa ei ole kiinnostunut lastenhoidosta edes sen vertaa, että käyttäisi omia isyysvapaitaan. Suuri osa tuntuu mielellään jättäytyvän taustalle vanhemmuuden suhteen ja tämän vuoksi on myös luontevampaa, että he luopuvat myös lähivanhemmuudesta.

Tuossa ikävä kyllä taitaa painaa enemmän rahallinen puoli kuin se, että ei kiinnosta. Monta kertaa kuitenkin se mies tuo isompaa tilipussia kotiin jolloin tuille pudottaessa käy raha äkkiä vähiin. Toki näihinkin on ratkaisuja kuten lainojen lyhennysvapaa, mutta ei sekään kaikilta onnistu.

Tai näin ainakin toivoisin, että asia on. Itse en missään nimessä kadu yhtään, kun pidin täydet isyysvapaat vaikka tulotaso hetken aikaa laahasikin. Ei sitä aikaa vaan ikinä saa takaisin

 

[Jurppii]

Sillä tuo lähivanhemmuus vaan kiinnostaa, koska kahteen otteeseen minua on jo uhattu, että jos uusi parisuhde ei alakaan kukoistamaan, expuoliso ottaa ja lähtee kauas. Saisi lasten osoitteen edes päättää, ja sitä kautta pysyvyyttä ja jatkuvuutta heidän elämään samassa asunnossa.
Uhkaukset on kirjattu ylös kellonaikoineen, jotta on jotain työkaluja lastenvalvojalla. Kannattaako lastenvalvojalla edes keskustella parisuhteen kolmansista osapuolista, vai onko se toissijaista ja omaan jalkaan ampumista?

Ottaisin vaivihkaa lakimieheen yhteyttä, kaiken varalta. Ei se tilanne niin huono ole jos olet hommasi hoitanut (ja hoidat kunnialla). 83% sisältää nekin tapaukset, joissa isä halusi elää lapsetonta elämää omassa asunnossaan ja joissa faija paahtoi duunia kun äiti oli lasten kanssa.

nimim. kovempi liksa ja silti toki täydet isyysvapaat ja oma osuus hoitovapaista

 

[Mörtti Röppönen]

Tuossa ikävä kyllä taitaa painaa enemmän rahallinen puoli kuin se, että ei kiinnosta. Monta kertaa kuitenkin se mies tuo isompaa tilipussia kotiin jolloin tuille pudottaessa käy raha äkkiä vähiin. Toki näihinkin on ratkaisuja kuten lainojen lyhennysvapaa, mutta ei sekään kaikilta onnistu.

Tai näin ainakin toivoisin, että asia on. Itse en missään nimessä kadu yhtään, kun pidin täydet isyysvapaat vaikka tulotaso hetken aikaa laahasikin. Ei sitä aikaa vaan ikinä saa takaisin

Lainauksessa puhuttiin isyysvapaista, joista kela maksaa oliko se nyt 80% palkasta. Jos tuollaista pudotusta ei kestä sen yhdeksän viikon ajaksi, on peiliin katsomisen paikka.

 

[jeppejehu]

Vanhempainvapaista saa myös vähän miesten mielipidettä vanhemmuuteen. Neljäsosa ei ole kiinnostunut lastenhoidosta edes sen vertaa, että käyttäisi omia isyysvapaitaan. Suuri osa tuntuu mielellään jättäytyvän taustalle vanhemmuuden suhteen ja tämän vuoksi on myös luontevampaa, että he luopuvat myös lähivanhemmuudesta.

Äidit käyttävät 90 prosenttia vanhempainvapaista – miten isät saataisiin jäämään useammin kotiin? MLL korostaa parempia korvauksia ja isien omia kiintiöitä

Suomalaisisät jäävät edelleen lapsen kanssa kotiin harvoin. Ratkaisun taustalla on useimmiten raha, mutta myös vakiintunut malli äitien jäämisestä kotiin. Mannerheimin lastensuojeluliitossa toivotaan, että hallituksen esitys perhevapaauudistukseksi rohkaisi myös isejä jäämään pois töistä.

www.mtvuutiset.fi

Onko kyse vain rahasta?
Entä miksi äidit sitten jäävät yleensä kotiin? Onko kyse vain rahasta?

– Äidit yleensä haluavat käyttää vanhempainvapaat

Oma osuutensa isien vähäisempään kotiin jäämiseen on tietysti myös työmarkkinoilla ja yhteiskunnan totutuilla normeilla.
– On myös ehkä edelleen niin, että työmarkkinoilla on ajattelua, että ensisijainen vastuu pienen lapsen hoidosta on äidillä ja se voi olla kulttuurillinen ja tietynlainen ilmapiirikysymys.

jokaisella perheellä on oikeus omiin ratkaisuihinsa, eikä äitien pidä tuntea huonoa omatuntoa siitä, jos he haluavat käyttää enemmän vanhempainvapaita.
– Ei missään tapauksessa, äitejä syyllistetään ihan liikaa. Ei pidä tuntea syyllisyyttä siitä, että hoitaa lasta kotona eikä myöskään siitä, että on töissä ja lapsi isän hoidettavana tai päiväkodissa.
– Systeemi helposti syyllistää äitejä hänen ratkaisuistaan ja se on yksi iso ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ei liity parisuhteeseen, mutta oli pakko vastata. Aiheeseen taas jatkan sillä, että kaikesta kärhämästä kuvankaappaukset tulevaisuuden varalle. Hommat voi muuttua hyvinkin pian huonoksi, jos tulee esim. uudessa parisuhteessa ongelmia

 

[rakotti]

Lainauksessa puhuttiin isyysvapaista, joista kela maksaa oliko se nyt 80% palkasta. Jos tuollaista pudotusta ei kestä sen yhdeksän viikon ajaksi, on peiliin katsomisen paikka.

Kyllä ehdottomasti, olen täysin samaa mieltä. Mutta tuntuu, että kovin moni elää kädestä suuhun, oli ne tulot sitten mitä tahansa. Mutta se siitä, ei liity sinällään ketjun aiheeseen.

 

[Jurppii]

Kyllä ehdottomasti, olen täysin samaa mieltä. Mutta tuntuu, että kovin moni elää kädestä suuhun, oli ne tulot sitten mitä tahansa. Mutta se siitä, ei liity sinällään ketjun aiheeseen.

No on noi ihan hyviä pointteja kun miettii mahdollista kirjoittajan tilannetta ja sikäli aiheeseen liittyy. Toki jos pelkää tilanteen äitymistä kunnon riidaksi niin lakimies (salaa) heti, kaikki dokumentoituna, päivämäärät ja uhkaukset ylös jne.

Jos taas on osoittaa, että on oikeasti ollut täysin tasavertainen vanhempi, hoitanut omat osuutensa hoitovapaista, jää asumaan yhteiseen taloon lasten koulun läheisyyteen jne. niin homma on helpompi. Silti kyllä dokumentoisin... Ja sellainen vinkki, että eron hetkellä aloitteellinen osapuoli saattaa tuntea syyllisyyttä ja myötätuntoa ja niin kauan kun ne "perhoset" on siellä mahassa, saattaa olla paljon myöntyvämpi.

 

[Boilers]

Vajaan viikon ollut nyt sinkkuna ja voisin avautua tänne muutamasta varoittavastakin seikasta.

Suhde kesti siis noin puoli vuotta, sinä aikana otettiin yhteen oikeasti muutaman kerran. Kerran oltiin jo katkollakin päivän verran loppu kesästä. Ei asuttu yhdessä (onneksi) ja toisen vuorotyöt aiheutti myös kitkaa suhteeseen. Syyt yhteenottoihin oli aina allekirjoittaneessa, somen käytössä (priorisoinnissa) ja viestien lähettämisessä/lähettämättömyydessä. Ihana ihminen livenä, homma toimi jne. Mutta jos en vastannut/lähettänyt 2h aikana viestiä (ei ollut mitään asiaa?) ja olin käynyt somessa (kyttäsi kaikkia alustoja ihan kokoajan), niin heti oli helvetti irti. Itse seuraan paria aktiivista ryhmää sekä messengerissä ja Whatsapissa joten luen silloin tällöin somea päivänkin aikana. Tämä ei käynyt ollenkaan. Jätinkin ryhmien seuraamisen vähemmälle ja keskityin häneen enemmän. Silti parin tunnin Teams palaveri jopa etätöissä oli joskus liikaa, jo senkin aikana kyseltiin että onko kaikki kunnossa

Viimeinen naula arkkuun oli viime viikonloppu kavereiden kanssa, jonne en olisi saanut lähteä mistään hinnasta yksin, vaan hänet olisi pitänyt ottaa mukaan (ei onnistunut mitenkään töiden takia). En ollut koko suhteen aikana ollut viihteellä ilman puolisoa kuin kerran kavereiden kanssa (silloin käytiin suhteen katkolla) ja itsellä ei ole tarvetta hypätä vastakkaisen sukupuolen kanssa sänkyyn ollessani suhteessa. Tämä torpedoitiin sillä, että varmasti petän jos tilanne sen sallii

Kyseessähän on sairas (some?) mustasukkaisuus, joka paheni suhteen edetessä.

Jos näette ylläolevia merkkejä, juoskaa! Itse tajusin vasta puoli vuotta liian myöhään.

 

[Manual]

Kuulostaa kuitenkin lopputulemana siltä, että harvinaisen pikaisesti ja vaivattomasti pelastit itsesi tilanteesta - vain puolen vuoden tuhlaus, joka ei ole paljon. Monessa tapauksessa vastaavanlainen kuitenkin kestää pitkään, ja loppujenlopuksi sitä löytää itsensä vieläpä petettynä osapuolena. Jostainhan nuo kohtaukset kumpuaa ja taitaa olla yleensä niin, että mitä mustasukkaisempi, sitä herkempi on itsekin perseilemään koska peilaa puolison toimia omiin. Mutta onneksi olkoon, väistit täpärästi!

 

[Burner87]

Kuullostaa melko raffilta. Usein noissa kuitenkin on kaksi puolta. Kun olitte ottanut yhteen, puhuitteko asiasta?

 

[Burner87]

Vajaan viikon ollut nyt sinkkuna ja voisin avautua tänne muutamasta varoittavastakin seikasta.

Suhde kesti siis noin puoli vuotta, sinä aikana otettiin yhteen oikeasti muutaman kerran. Kerran oltiin jo katkollakin päivän verran loppu kesästä. Ei asuttu yhdessä (onneksi) ja toisen vuorotyöt aiheutti myös kitkaa suhteeseen. Syyt yhteenottoihin oli aina allekirjoittaneessa, somen käytössä (priorisoinnissa) ja viestien lähettämisessä/lähettämättömyydessä. Ihana ihminen livenä, homma toimi jne. Mutta jos en vastannut/lähettänyt 2h aikana viestiä (ei ollut mitään asiaa?) ja olin käynyt somessa (kyttäsi kaikkia alustoja ihan kokoajan), niin heti oli helvetti irti. Itse seuraan paria aktiivista ryhmää sekä messengerissä ja Whatsapissa joten luen silloin tällöin somea päivänkin aikana. Tämä ei käynyt ollenkaan. Jätinkin ryhmien seuraamisen vähemmälle ja keskityin häneen enemmän. Silti parin tunnin Teams palaveri jopa etätöissä oli joskus liikaa, jo senkin aikana kyseltiin että onko kaikki kunnossa

Viimeinen naula arkkuun oli viime viikonloppu kavereiden kanssa, jonne en olisi saanut lähteä mistään hinnasta yksin, vaan hänet olisi pitänyt ottaa mukaan (ei onnistunut mitenkään töiden takia). En ollut koko suhteen aikana ollut viihteellä ilman puolisoa kuin kerran kavereiden kanssa (silloin käytiin suhteen katkolla) ja itsellä ei ole tarvetta hypätä vastakkaisen sukupuolen kanssa sänkyyn ollessani suhteessa. Tämä torpedoitiin sillä, että varmasti petän jos tilanne sen sallii

Kyseessähän on sairas (some?) mustasukkaisuus, joka paheni suhteen edetessä.

Jos näette ylläolevia merkkejä, juoskaa! Itse tajusin vasta puoli vuotta liian myöhään.

Kuullostaa melko raffilta. Usein noissa kuitenkin on kaksi puolta. Kun olitte ottanut yhteen, puhuitteko asiasta?

 

[Kan Dee Dokata]

Kuullostaa melko raffilta. Usein noissa kuitenkin on kaksi puolta. Kun olitte ottanut yhteen, puhuitteko asiasta?

Tuollaista persoonallisuushäiriötä kärsivän kanssa ei "puhuta asiasta", koska hän pitää sitä uhrinsa mielipiteestä riippumatta täysin järkevänä ja oikeutettuna toimintana.

 

[Burner87]

Tuollaista persoonallisuushäiriötä kärsivän kanssa ei "puhuta asiasta", koska hän pitää sitä uhrinsa mielipiteestä riippumatta täysin järkevänä ja oikeutettuna toimintana.

Aika putkimaista näkökantaa. Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta ja kummankin toiminta vaikuttaa toiseen.

 

[Kan Dee Dokata]

Aika putkimaista näkökantaa. Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta ja kummankin toiminta vaikuttaa toiseen.

Ei ollenkaan. Tuo käytös, mitä tuossa kuvailtiin on ihan aitoa mielisairautta. Se ei lähde ilman pitkällistä terapiaa yhtään mihinkään. Ja jos suhde on noin aikaisessa vaiheessa, olisi aivan järkyttävän typerää jäädä siihen roikkumaan ja toivomaan parasta.

 

[Burner87]

Ei ollenkaan. Tuo käytös, mitä tuossa kuvailtiin on ihan aitoa mielisairautta. Se ei lähde ilman pitkällistä terapiaa yhtään mihinkään. Ja jos suhde on noin aikaisessa vaiheessa, olisi aivan järkyttävän typerää jäädä siihen roikkumaan ja toivomaan parasta.

Noh, odottelen kuitenkin tilanteessa osallisena olleen vastausta, ei vedetä mutkia suoraksi

 

[Kan Dee Dokata]

Kyseessä on siis oppikirjamainen kontrolloiva käytös. --> Signs of Controlling Behavior

Tässä taas luetellaan yleisimpiä mielenterveysongelmia tuollaiselle käytökselle. --> Controlling people: Signs, causes, and how to deal with them

Boilersin kuvailema toiminta on ollut jo täysin selvää parisuhdeväkivaltaa henkisessä muodossa. Jos hän olisi tuohon jäänyt, olisi hän itse sairastunut lopulta vähintään vakavaan masennukseen, ellei jotain pahempaakin.

 

[Tarnado]

Aika putkimaista näkökantaa. Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta ja kummankin toiminta vaikuttaa toiseen.

Mielenkiinnosta miten lähtisit puhumalla purkamaan tilannetta, missä puolisosi on sitä mieltä että jos lähdet ulos kavereittesi kanssa, niin 100% varmuudella petät jos mahdollisuus tulee. Eikö tuossa kannattaisi jo epäilijänkin erota, ja etsiä puoliso jostai ei tällaista epäile.

 

[Burner87]

Kyseessä on siis oppikirjamainen kontrolloiva käytös. --> Signs of Controlling Behavior

Tässä taas luetellaan yleisimpiä mielenterveysongelmia tuollaiselle käytökselle. --> Controlling people: Signs, causes, and how to deal with them

Boilersin kuvailema toiminta on ollut jo täysin selvää parisuhdeväkivaltaa henkisessä muodossa. Jos hän olisi tuohon jäänyt, olisi hän itse sairastunut lopulta vähintään vakavaan masennukseen, ellei jotain pahempaakin.

mmm... Mielenkiintoinen listaus kieltämättä. Tuossahan mainitaan kummassakin, että henkilö pyrkii kontrolloimaan kaikkea jotta saisi rauhallisen olotilan. Tämä on yksi syy miksi kysyinkin Boilersilta, että ovatko he keskustelleet asiasta ja mitä tämä toinen osapuoli on osanut sanoa asiaan, onko mitään.

Itse läpikäyneenä hieman samanlaista, en pidä noita ihmisiä enää täysin demoneina kun opin ymmärtämään hieman: Parisuhde nostaa traumat pintaan | Hyväkysymys.fi

 

[Burner87]

Mielenkiinnosta miten lähtisit puhumalla purkamaan tilannetta, missä puolisosi on sitä mieltä että jos lähdet ulos kavereittesi kanssa, niin 100% varmuudella petät jos mahdollisuus tulee. Eikö tuossa kannattaisi jo epäilijänkin erota, ja etsiä puoliso jostai ei tällaista epäile.

Itse ainakin pohtisin, että aiheuttaako oma toiminta toiselle epävarmuutta vai mistä se kumpuaa. Kuten aiemmin mainitsin, hieman samaa kokeneena.

 

[Ile_26]

Samaa mieltä kuin yllä, että voi tommosten ihmisten kanssa päästä keskusteluunkin, se vaatii vain hieman enemmän aikaa. Löydäppä nyt täydellinen ihminen ilman valuvikoja.

 

[Dessembrae]

Sillä tuo lähivanhemmuus vaan kiinnostaa, koska kahteen otteeseen minua on jo uhattu, että jos uusi parisuhde ei alakaan kukoistamaan, expuoliso ottaa ja lähtee kauas. Saisi lasten osoitteen edes päättää, ja sitä kautta pysyvyyttä ja jatkuvuutta heidän elämään samassa asunnossa.
Uhkaukset on kirjattu ylös kellonaikoineen, jotta on jotain työkaluja lastenvalvojalla. Kannattaako lastenvalvojalla edes keskustella parisuhteen kolmansista osapuolista, vai onko se toissijaista ja omaan jalkaan ampumista?

Jos käräjille saakka menee, niin sieltä tulee päätös sen mukaan mikä on lasten etu. Lasten kauas raahaaminen pois tutuista ympäristöistä ja ihmisistä tuskin on heidän etunsa. Veikkaisin, että lähivanhemmuuden saa se, joka pystyy pitämään lasten olot mahdollisimman normaaleina nykytilaan verrattuna, esim. vanhassa kodissa pysyminen plussaa.
Itse sain vääntää exän kanssa, joka oli viemässä lasta toiselle puolelle Suomea. Käräjöinti otti muistaakseni 5k€, mutta lähivanhemmuus siirtyi minulle.

 

[Boilers]

Kyseessä on siis oppikirjamainen kontrolloiva käytös. --> Signs of Controlling Behavior

Tässä taas luetellaan yleisimpiä mielenterveysongelmia tuollaiselle käytökselle. --> Controlling people: Signs, causes, and how to deal with them

Boilersin kuvailema toiminta on ollut jo täysin selvää parisuhdeväkivaltaa henkisessä muodossa. Jos hän olisi tuohon jäänyt, olisi hän itse sairastunut lopulta vähintään vakavaan masennukseen, ellei jotain pahempaakin.

Luin linkit nopeasti läpi ja tunnistin selvästi exän käytöksen ainakin narsistiseksi. Pitääkin jatkaa aiheen parissa vielä huomenna.

Samaa mieltä kuin yllä, että voi tommosten ihmisten kanssa päästä keskusteluunkin, se vaatii vain hieman enemmän aikaa. Löydäppä nyt täydellinen ihminen ilman valuvikoja.

Ei v***u voi. Kun teet jotain kyseistä ihmistä ei miellyttävällä tavalla, niin tuloksena on syytöksiä, pettymyksiä raivoa, huutamista ja kaupan päälle olet valehteleva pettäjä. Keskustele siinä sitten "rakentavasti". Valuvikoja on jokaisessa ihmisessä, mutta tämä on jotain muuta.

 

[Burner87]

Samaa mieltä kuin yllä, että voi tommosten ihmisten kanssa päästä keskusteluunkin, se vaatii vain hieman enemmän aikaa. Löydäppä nyt täydellinen ihminen ilman valuvikoja.

Juurikin niin. Se toki vaatii paljon työtä ja hermoja sekä ymmärrystä.
Kyllä nämäkin suhteet onnistuu jos vaan kumpikin tekee sen työn, jos siis oikeasti haluaa.

 

[Kan Dee Dokata]

Juurikin niin. Se toki vaatii paljon työtä ja hermoja sekä ymmärrystä.
Kyllä nämäkin suhteet onnistuu jos vaan kumpikin tekee sen työn, jos siis oikeasti haluaa.

Halusit Boilersin vastauksen omasta tilanteestaan, muttet sitten kuitenkaan hyväksy sitä.

Jos kyseessä tosiaan on esimerkiksi narsisti, ei sen kanssa keskustelu johda muuhun kuin sovittelijan itsensä hermoromahdukseen ja henkiseen rikkoutumiseen.

 

[Burner87]

Halusit Boilersin vastauksen omasta tilanteestaan, muttet sitten kuitenkaan hyväksy sitä.

Jos kyseessä tosiaan on esimerkiksi narsisti, ei sen kanssa keskustelu johda muuhun kuin sovittelijan itsensä hermoromahdukseen ja henkiseen rikkoutumiseen.

Niin Boilers ei vastannut asiaan, että kertoiko toinen osapuoli miksi toimii noin. Miksi oot niin aggressiivinen?

 

[Kvarkki]

Halusit Boilersin vastauksen omasta tilanteestaan, muttet sitten kuitenkaan hyväksy sitä.

Jos kyseessä tosiaan on esimerkiksi narsisti, ei sen kanssa keskustelu johda muuhun kuin sovittelijan itsensä hermoromahdukseen ja henkiseen rikkoutumiseen.

Noita sun linkkejä ja sun tekstejä & boilersin vastausta kun katsoin, niin ehkä pienenpieni varovaisuus tuohon keittiökallonkutistukseen olisi paikallaan. Varsinkin kun käytetään tuollaisia perävalotakuun omaavia nettilähteitä. "Mielisairas" huutelu särähti pahasti korvaan. Ihminen kun voi olla hyvinkin ongelmallinen ja mulkku tapaus pitkälti ennen minkäänmoista mielen sairautta. Tässä nyt ei sentään kyseessä ollut jätetyn henkilön tilitys. Aiemmin ketjussahan on ollut tapauksia, joissa jätetyn oma tuska ja katkeruus jätetyksi tulemisesta on tuottanut aikamoista värikynäilyä toisesta osapuolesta ja hänen mielenterveydestään ihan perusteettomasti.

e: typo

 

[all-in]

Tuo narsistiksi leimaaminen vaarallista puuhaa kun silloin jää helposti itseltä katsomatta peiliin.

Tunnen erään naisen sen jonka kaikki eksät ovat narsisteja. Hänen omassa toiminnassaan ei mitään parannettavaa koskaan.

 

[Burner87]

Noita sun linkkejä ja sun tekstejä & boilersin vastausta kun katsoin, niin ehkä pienenpieni varovaisuus tuohon keittiökallonkutistukseen olisi paikallaan. Varsinkin kun käytetään tuollaisia perävalotakuun omaavia nettilähteitä. "Mielisairas" huutelu särähti pahasti korvaan. Ihminen kun voi olla hyvinkin ongelmallinen ja mulkku tapaus pitkälti ennen minkäänmoista mielen sairautta. Tässä nyt ei sentään kyseessä ollut jätetyn henkilön tilitys. Aiemmin ketjussahan on ollut tapauksia, joissa jätetyn oma tuska ja katkeruus jätetyksi tulemisesta on tuottanut aikamoista värikynäilyä toisesta osapuolesta ja hänen mielenterveydestään ihan perusteettomasti.

e: typo

Juuri tätä tuossa aiemmin peräänkuulutin ja siksi kysyin Boilersilta sitä että ovatko puhuneet tästä asiasta lainkaan. Oletamme siis tällä hetkellä että Boilers on itse lähtenyt suhteesta joka poistaa värikynän, mutta silti aika rajusti tehdään keittiöpsykologiaa.

 

[Kan Dee Dokata]

Aika vahvaa on halu puolustella ja ymmärtää tuollaista sekopäätä ihan loppuun asti. Kuvaillussa tapauksessa ei ole mitään epäselvää. Silti säälipisteitä satelee. Oikeastiko pyrkisitte noin tuoreen tuttavuuden käytöksestä noin karmeita piirteitä esiin tullessa peesailemaan, keskustelemaan ja ymmärtämään? Tuossakin kiusaaminen jatkui puoli vuotta. Eikö se riitä? Ei se ole millään tavalla terveen ihmisen toimintaa.

Ei ole järjen hiventäkään jäädä noin tuoreessa suhteessa yrittämään tällaista ongelmatapauksen "parantamista". Siinä ei ota mitään muuta kuin saatanallisen taakan harteilleen. Sellainen käytös on aika läheisriippuvaisen henkilön toimintaa se (lisätäkseni vettä myllyyn keittiöpsykologisoinnissa) --> Läheisriippuvainen on koukussa toiseen | A-klinikkasäätiö.

Sitten minäkin vähän ymmärtäisin, jos suhde olisi jatkunut jo vuosia ja käytös muuttuisi toisen osapuolen toiminnan seurauksena.

 

[Boilers]

Sitten minäkin vähän ymmärtäisin, jos suhde olisi jatkunut jo vuosia, ja käytös muuttuisi toisen osapuolen toiminnan seurauksena.

Hyvinkin iso tämä. Käytös oli jo valmiiksi, sitä ei vain tajunnut alussa tai exä osasi sen piilottaa hyvin ja valvonta sekä kontrollointi laajeni pikkuhiljaa kaikkeen.

Mitä tuossa on käynyt kavereiden kanssa tuota suhdetta lävitse, on kyseessä selvästi kipeä yksilö ja epäterve suhde. Rajansa kaikella paskalla, mitä ihmisen tarvitsee kestää/sietää.

 

[Kvarkki]

Aika vahvaa on halu puolustella ja ymmärtää tuollaista sekopäätä ihan loppuun asti. Kuvaillussa tapauksessa ei ole mitään epäselvää. Silti säälipisteitä satelee. Oikeastiko pyrkisitte noin tuoreen tuttavuuden käytöksestä noin karmeita piirteitä esiin tullessa peesailemaan, keskustelemaan ja ymmärtämään? Tuossakin kiusaaminen jatkui puoli vuotta. Eikö se riitä? Ei se ole millään tavalla terveen ihmisen toimintaa.

Ei ole järjen hiventäkään jäädä noin tuoreessa suhteessa yrittämään tällaista ongelmatapauksen "parantamista". Siinä ei ota mitään muuta kuin saatanallisen taakan harteilleen. Sellainen käytös on aika läheisriippuvaisen henkilön toimintaa se (lisätäkseni vettä myllyyn keittiöpsykologisoinnissa) --> Läheisriippuvainen on koukussa toiseen | A-klinikkasäätiö.

Sitten minäkin vähän ymmärtäisin, jos suhde olisi jatkunut jo vuosia ja käytös muuttuisi toisen osapuolen toiminnan seurauksena.

Minä ainakin vain totesin, että paskasti voi käyttäytyä ihan ilman sun huutelemia mielenterveys-ongelmiakin. Jos tämä on sinusta ymmärtämistä ja puolustelua, niin *Valtaoja levittelee käsiään*. Vähän tuntuu siltä, että et oikeaa hullua ole edes tavannut, kun herkällä sormella naputtelet ”leimoja” toisten otsiin nettisivujen höpinöiden ja tapahtuman toisen osapuolen vajavaisen kertomuksen perusteella.

 

[Kan Dee Dokata]

Minä ainakin vain totesin, että paskasti voi käyttäytyä ihan ilman sun huutelemia mielenterveys-ongelmiakin. Jos tämä on sinusta ymmärtämistä ja puolustelua, niin *Valtaoja levittelee käsiään*. Vähän tuntuu siltä, että et oikeaa hullua ole edes tavannut, kun herkällä sormella naputtelet ”leimoja” toisten otsiin nettisivujen höpinöiden ja tapahtuman toisen osapuolen vajavaisen kertomuksen perusteella.

Totta kai voi. Sehän on päivänselvää. Se on yhtä päivänselvää kuin että tuossa tapauksessa on selkeästi kyseessä jonkinlainen mielenterveyden häiriö, oli sitten kyseessä persoonallisuushäiriö (joita ei voi parantaa) tai sitten vaikkapa ahdistuhäiriö, masennus, isäongelmat tms. (kenties ammattilainen voi hyvin pitkässä juoksussa jotain voi tehdä - mutta puoliso näissä toimii lähinnä kärsijän roolissa).

Systemaattinen häiriintynyt käytös (kuten tapauksen kuvauksessa) on kuitenkin täysin eri asia kuin se, mihin sinä viittaat, eli ajoittainen mulkkuilu, johon varmaankin aivan jokainen joskus syyllistyy.

Olen tavannut hulluja ja sitten ihan vain mielenterveyshäiriöisiä muuten. Kyseessähän on liukuva skaala. Kuvailtu tapaus on omassa lajissaan tyypillinen ja kohtuullisen vakava. Ihmeellistä on se, ettei häirintä jatkunut enää suhteen päättymisen jälkeen.

Yhteistä toki kaikille edellä mainituille on se, että en sekuntiakaan itse harkitsisi suhteen jatkamista (ehkä lievää masennusta lukuunottamatta) sellaisen kanssa. Sama johtopäätös pätee "ihan vain mulkkuihin", oli henkilö sitä sitten vain minulle tai myös muille. Niin tai näin, kyseessä ei olisi millään tavoin terve suhde.

Ihmisen omasta jatkuvasta käytöksestä on ihan suotavaa tehdä pitkällekin meneviä johtopäätöksiä. Miten tämä voi nyt edes kuvauksen perusteella olla epäselvää?

 

[Burner87]

Terve itsereflektio on aina paikallaan, oli suhteessa tai ei. Omakohtainen kokemukseni tosiaan oli sellainen, että kumppani teki hyvin samaa, mitä Boilers kuvaili. Itse pidin toimintaa aluksi myös aivan sairaana, kunnes itsellä paloi vedet pohjaan ahdistuksen ja muun toimesta. Nostin asian pöydälle ja käytiin erittäin pitkä ja hankala keskustelu. Selvisi, että kumppanilla oli oman toimintani vuoksi turvaton olo jota en ollut tajunnut lainkaan edes tekeväni. Ei ne isoja juttuja ollut, mutta lopulta tajusin itse, että ihmiset on vaan taustoiltaan erilaisia ja eletty elämä vaikuttaa siihen hurjan paljon. Kumppanillani hyvin pienet asiat mitä tein, sai ihan massiiviset mittasuhteet ja katastrofiajattelumalli ei auttanut hänen asiaansa. Piti vain osoittaa joka päivä, että en ole lähdössä mihinkään. Nykyään rauhoittunut ja erittäin tasaista.

Onnellisesti edelleen saman kumppanin kanssa, edelleen vahvalla liimalla ja kyllä se vaatii työtä ja oman toiminnan tarkastelua myös jos toisen ihmisen käytösmalli ei miellytä. Itse en vaihtaisi tätä ihmistä mihinkään.

 

[Kvarkki]

Totta kai voi. Sehän on päivänselvää. Se on yhtä päivänselvää kuin että tuossa tapauksessa on selkeästi kyseessä jonkinlainen mielenterveyden häiriö,…

Ainoa päivänselvä asia on se, että yrität tehdä ”diagnoosia” kuulopuheiden perusteella.

Kuvailtu tapaus on omassa lajissaan tyypillinen ja kohtuullisen vakava. Ihmeellistä on se, ettei häirintä jatkunut enää suhteen päättymisen jälkeen.

Tyypillinen, mutta ei sit olekaan tyypillinen. Silti huutelet kovalla äänellä varmana asiasta. Sun kyökkimetodilla varmaan löytyis linkkaamiltas sivuilta sinullekin ”diagnoosi”.

Ihmisen omasta jatkuvasta käytöksestä on ihan suotavaa tehdä pitkällekin meneviä johtopääökstiä. Miten tämä voi nyt edes kuvauksen perusteella olla epäselvää?

Ihan pohdittavaksi fiktiivinen tilanne. Entäs jos naikkonen olisi ihan normaali ja tänne kirjoittanut herkästi toisen kiinnostuksesta ja yhteydenpidosta ahdistuva, joka käytti vähän värikynää. Tekstistä tulis about samanlainen kuin yllä esitetty. Lopputuloksena sä huutelisit normaalia naista mielisairaaksi. Kai sä nyt ymmärrät, että huutelet vajavaisin tiedoin rajuja asioita? Mitään muuta en kommentillani hakenut. Ootat toiminnallas vaan sitä hetkeä, kun satut vahingossa kannustamaan jotain harhoissa elävää. Tässäkin ketjussa huorageneraattori toimii joskus kovalla vauhdilla, kun katkerat kiihottaa toisiaan kierroksille.