Parisuhteen kiemurat

[BongisKhan]

Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?

Eiköhän se ole ihan sanomattakin selvää, että varsinkin univaikeuksista kärsivän kannattaa lähtökohtaisesti priorisoida sitä unta. Jos toinen ei tätä ymmärrä, niin sanoisin että lakkaa seurustelemasta lapsien kanssa.

 

[Mikkos]

Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?

Meillä menee niin että mä oon illanvirkku ja emäntä aamuvirkku. Ja poikkeuksetta kun mä haluasin kattoa leffaa/sarjaa niin emäntä joka kerta nukahtaa kesken kaiken.
Oon ratkaissut tilanteen niin että mitään yhteistä ei enää yhdeksän jälkeen aloiteta katsomaan. Jos on leffailta niin viimeistään kasilta pyörimään. Turha hakkaa päätä kiveen jos jompikumpi ei jaksa kattoa kun jokaisella ihmisellä on erilaiset rytmit.
Kaikki mitä yhdessä halutaan katsoa katsotaan silloin kun tiedetään että molemmat pysyy hereillä.

 

[elmo]

Tulipa melkein jo ikävä ikuisia sinkkuaikoja. Ne oli niin helppoja ja vaivattomia aikoja. Kymmeniä vuosia jos etsii ja vihdoin taas jonkun löytää, niin sitten alkaakin heti parisuhteen ongelmaiset kiemurat ja erittäin hyvin muistuu mieleen ne vanhat seurustelujutut.
Toinen voi loukkaantua mistä vain ja sitten täytyy yrittää taas kaikkensa tehdä.
Sitä ei tule ajatelleeksi, että toinen ei esimerkiksi halua tehdä mitään päätöksiä asumisesta tai parisuhteesta eikä varmaan muistakaan isommista asioista, vaikka antaakin ehkä hieman niin ymmärtää.
Ne ovat sellaisia asioita, joista ei ehkä kannata edes puhua alkuvaiheessa.
Ehkä sitä on taas unohtanut miten parisuhde pitää aloittaa ja kuinka hitaasti siinä pitäisi edetä.
Mutta äkkiäpä tuo on taas muistunut mieleen

Toi boldattu on kyllä hauska. Pestiin terassin katoksen ränniä. Vettä roiskui naamaan kun puutarhalekulla kastelin (pisaroita). Ekalla kerran sanoi ja ilmeisesti toisella kerralla puri hammasta hoiti hommansa loppuun ja meni sisälle. Mä en edes huomannut mitään erikoista. Itse olin about enempi tai vähempi märkä kun sitä vettä tosiaan roiskui kun sitä ennen olin pessyt painepesurilla katon niin paskaa oli joka puolella mikä piti saada pois. Ja kun itseä tollanen pieni kastuminen ei haittaa yhtään.

No sen jälkeen pesin sitten terassin kun oli tarkoitus öljytä se. Siitä oli puhe, että toinen kastelee ja toinen harjaa. No ei tulltu auttamaan niin vähän ihmettelin, että mikäs... Hänen siskon tyttö käymässä niin aattelin, että touhuaa sen kanssa. Pesin ja sen jälkeen öljysin missä menikin sitten koko loppu päivä. Sitten illalla toinen tulee, että koska sä pyydät anteeksi XD. Olin ihan, että wtf. Tyyliin itse hikoillut 8h maalaamassa terassia kun toinen viihdyttänyt mukeloa. Kun selvis, että ne pisarat naamaan oli se syy ja ihan tahallani kuulemma tein kun oli jo asiasta sanonut ja itku oli tullut. Nauruksihan se veti, mikä nyt on varmaan väärä reaktio, mutta ei se pahemmaksi ainakaan mennyt.

Eipä siitä tosiaan sen ihmeempää draamaa tullut, mutta muuten huvittava keissi. Onneksi nyt ei muita tollasia tule mieleen 4v ajalta.

 

[DaCapo]

Tätä aihetta kun lukee, niin tulee lämmin ja hyvä olo, että en ole ikinä ollut parisuhteessa - ei olisi oma juttu ollenkaan.

 

[draco76]

Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?

Me jätetään säännöllisesti kesken. Jatkan katsomalla muuta taikka teen kokonaan muita hommia. Toinen kun sammahtaa jo seiskan ja kasin välillä, niin arkena ei toivoakaan katsoa pitkää elokuvaa putkeen. Nykyään tuo jatkaminen on niin helppoa.

 

[ttm]

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?
--
Dear Eki, mites teillä muilla?

Meillä tuo kesken jättäminen tulee omasta halusta, niin ei tarvitse kenenkään alentua mihinkään.

 

[Ihime]

Kuvittelin että tuo on itsestäänselvyys että jatketaan myöhemmin, ellei nyt toinen erikseen totea että voi katsoa loppuun.

 

[Sallys]

Kuvittelin että tuo on itsestäänselvyys että jatketaan myöhemmin, ellei nyt toinen erikseen totea että voi katsoa loppuun.

Ei voi olla totta. Siis sinun mielestäsi toinen ei voisi katsoa loppuun jotain jos niin haluaa? Tuo on todella itsekästä ajattelua. Sillä ei ole mitään väliä mitä katsoo ja milloin. Pahasti mennään metsään parisuhteessa jos lähdetään noin kontrolloimaan tai saamaan pahaa mieltä jos toinen katsoo sinun nukkuessasi jonkun harry potterin loppuun. "Mä en katso tätä leffaa loppuun, ettei sulle tuu paha mieli. Voidaan sitten huomenna katsoa se loppuun ja voidaan istua vierekkäin sohvalla."

 

[draco76]

Ei voi olla totta. Siis sinun mielestäsi toinen ei voisi katsoa loppuun jotain jos niin haluaa? Tuo on todella itsekästä ajattelua. Sillä ei ole mitään väliä mitä katsoo ja milloin. Pahasti mennään metsään parisuhteessa jos lähdetään noin kontrolloimaan tai saamaan pahaa mieltä jos toinen katsoo sinun nukkuessasi jonkun harry potterin loppuun. "Mä en katso tätä leffaa loppuun, ettei sulle tuu paha mieli. Voidaan sitten huomenna katsoa se loppuun ja voidaan istua vierekkäin sohvalla."

Saa katsoa mutta en tykkäisi. Jos vaikka katsotaan yhdessä jotain ja sitten tulee töistä kiireellinen hälytys, niin haluaisin kyllä että jatketaan loppuun myöhemmin yhdessä. Taikka myös jos ollaan katsottu sarjaa ja toinen päättää lomallaan katsoa itsekseen etukäteen. Meillä molemmilla on kuitenkin riittämiin omia sarjoja ja elokuvia, mitä katsoa. Nuo yhdessä katsottavat on jo harvemmassa, että aina ei niitä tahdo löytyä. Ollaan kyllä joskus sanottum että katso vaan jos haluat, mutta eiä ole haluttu katsoa ilman toista. Sillä on väliä kenen kanssa katsoo ja mitä, jos ei milloin.

Ihan samalla tavalla kuin suhteessa muutenkin saa tehdä asioita toisen mielipiteestä välittämättä. Paras ottaa kuitenkin toinen huomioon. Suoria lähetyksiä tuo ei toki koske taikka jos on pidempi poissaolo, jossa vaarana juonipaljastukset myöhemmin (meillä). Parisuhteita on kuitenkin erilaisia, kaikkia ei edes haittaa vaikka toinen katsoisi leffan loppuun itsekseen. Tässä oli kuitenkin kyse siitä jos haittaa, niin pitääkö se tuoda ilmi.

 

[Sallys]

Saa katsoa mutta en tykkäisi. Jos vaikka katsotaan yhdessä jotain ja sitten tulee töistä kiireellinen hälytys, niin haluaisin kyllä että jatketaan loppuun myöhemmin yhdessä. Taikka myös jos ollaan katsottu sarjaa ja toinen päättää lomallaan katsoa itsekseen etukäteen. Meillä molemmilla on kuitenkin riittämiin omia sarjoja ja elokuvia, mitä katsoa. Nuo yhdessä katsottavat on jo harvemmassa, että aina ei niitä tahdo löytyä. Ollaan kyllä joskus sanottum että katso vaan jos haluat, mutta eiä ole haluttu katsoa ilman toista. Sillä on väliä kenen kanssa katsoo ja mitä, jos ei milloin.

Ihan samalla tavalla kuin suhteessa muutenkin saa tehdä asioita toisen mielipiteestä välittämättä. Paras ottaa kuitenkin toinen huomioon. Suoria lähetyksiä tuo ei toki koske taikka jos on pidempi poissaolo, jossa vaarana juonipaljastukset myöhemmin (meillä). Parisuhteita on kuitenkin erilaisia, kaikkia ei edes haittaa vaikka toinen katsoisi leffan loppuun itsekseen. Tässä oli kuitenkin kyse siitä jos haittaa, niin pitääkö se tuoda ilmi.

Mutta se ongelma on se, että sinulle tulee paha mieli jos toinen katsoo. Tämä on se ongelma. Ehkä keskittyisin siihen juonen paljasteluun, se näkyy olevan se ongelma, ellet sitten vain halua pakottaa toista istumaan vierelläsi siitä saamasi mielihyvän takia. Joka tapauksessa noi on itsekkäitä syitä. Jos molemmat haluaa leikkiä tätä leikkiä niin hyvä mutta älä ala toista pakottamaan oman mielihyvän takia.

 

[Köntsä-Ana]

Tilanteen mukaan. Jos katsotaan jotain sarjaa yhdessä niin siihen vähän niinkuin kuuluu se yhdessä katsominen. Jos on joku tusinaleffa niin sillä ei ole varmaan mitään merkitystä.

 

[Ihime]

Ei voi olla totta. Siis sinun mielestäsi toinen ei voisi katsoa loppuun jotain jos niin haluaa? Tuo on todella itsekästä ajattelua. Sillä ei ole mitään väliä mitä katsoo ja milloin. Pahasti mennään metsään parisuhteessa jos lähdetään noin kontrolloimaan tai saamaan pahaa mieltä jos toinen katsoo sinun nukkuessasi jonkun harry potterin loppuun. "Mä en katso tätä leffaa loppuun, ettei sulle tuu paha mieli. Voidaan sitten huomenna katsoa se loppuun ja voidaan istua vierekkäin sohvalla."

Eli esim. jos jotain sarjaa ollaan yhdessä katsottu niin on sitten ok että toinen vaan jatkaa katsomista oman mielensä mukaan? Mitenhä tuo sitte toimii, jatkossa kumpikin kattoo eri huoneessa omaan tahtiin? Kuka helvetti sitä nyt puolisonsa vieressä illat haluaisi viettää!

 

[Mikkos]

Saa katsoa mutta en tykkäisi. Jos vaikka katsotaan yhdessä jotain ja sitten tulee töistä kiireellinen hälytys, niin haluaisin kyllä että jatketaan loppuun myöhemmin yhdessä. Taikka myös jos ollaan katsottu sarjaa ja toinen päättää lomallaan katsoa itsekseen etukäteen. Meillä molemmilla on kuitenkin riittämiin omia sarjoja ja elokuvia, mitä katsoa. Nuo yhdessä katsottavat on jo harvemmassa, että aina ei niitä tahdo löytyä. Ollaan kyllä joskus sanottum että katso vaan jos haluat, mutta eiä ole haluttu katsoa ilman toista. Sillä on väliä kenen kanssa katsoo ja mitä, jos ei milloin.

Ihan samalla tavalla kuin suhteessa muutenkin saa tehdä asioita toisen mielipiteestä välittämättä. Paras ottaa kuitenkin toinen huomioon. Suoria lähetyksiä tuo ei toki koske taikka jos on pidempi poissaolo, jossa vaarana juonipaljastukset myöhemmin (meillä). Parisuhteita on kuitenkin erilaisia, kaikkia ei edes haittaa vaikka toinen katsoisi leffan loppuun itsekseen. Tässä oli kuitenkin kyse siitä jos haittaa, niin pitääkö se tuoda ilmi.

Nukahtamisesta duunin kiireelliseen hälytykseen. Ihan semmone pieni loikka siinä sitten vaan.

 

[Sallys]

Eli esim. jos jotain sarjaa ollaan yhdessä katsottu niin on sitten ok että toinen vaan jatkaa katsomista oman mielensä mukaan? Mitenhä tuo sitte toimii, jatkossa kumpikin kattoo eri huoneessa omaan tahtiin. Kuka helvetti sitä nyt puolisonsa vieressä illat haluaisi viettää!

Kyllä. Jos se toinen osapuoli haluaa jatkaa katsomista niin se on täysin hyväksyttävää. Jos toinen haluaa katsoa toisessa huoneessa omaan tahtiin on se täysin hyväksyttävää. Ethän ala kontrolloimaan toista jonkun television leffan takia? Jos sinulle tulee paha mieli kun toinen katsoo jotain televisiosta tai nukkuu niin ongelma on sinussa.

 

[Köntsä-Ana]

Kyllä. Jos se toinen osapuoli haluaa jatkaa katsomista niin se on täysin hyväksyttävää. Jos toinen haluaa katsoa toisessa huoneessa omaan tahtiin on se täysin hyväksyttävää. Ethän ala kontrolloimaan toista jonkun television leffan takia? Jos sinulle tulee paha mieli kun toinen katsoo jotain televisiosta tai nukkuu niin ongelma on sinussa.

Tottakai se on ”hyväksyttävää”, mutta olisi se mun mielestä vähän hassua jos oltaisiin jotain sarjaa katsottu yhdessä ja yhtäkkiä vaimo katsoisikin yksin eteenpäin. Menisi vähän se yhdessä katsomisen tarkoitus. En mä kuitenkaan vaimolle siitä suuttuisi

 

[Tonnin Seteli]

Eli esim. jos jotain sarjaa ollaan yhdessä katsottu niin on sitten ok että toinen vaan jatkaa katsomista oman mielensä mukaan? Mitenhä tuo sitte toimii, jatkossa kumpikin kattoo eri huoneessa omaan tahtiin? Kuka helvetti sitä nyt puolisonsa vieressä illat haluaisi viettää!

Ehkä sekin jo kertoo jotain kun ongelmat ovat tällä tasolla. Oikein rikkaalla mielikuvituksella tulisi mieleen, että kannattaisi varmaan keksiä muuta yhteistä tekemistä kuin massaviihteen kuluttaminen telkkarista sohvalla persettä levittäen. Itse helvetisti samaan syyllistyneenä en huutele korkeammalta hevoselta vaan jonkinlaista introspektiota tämä.

 

[Ihime]

Kyllä. Jos se toinen osapuoli haluaa jatkaa katsomista niin se on täysin hyväksyttävää. Jos toinen haluaa katsoa toisessa huoneessa omaan tahtiin on se täysin hyväksyttävää. Ethän ala kontrolloimaan toista jonkun television leffan takia? Jos sinulle tulee paha mieli kun toinen katsoo jotain televisiosta tai nukkuu niin ongelma on sinussa.

Kaikkea ei tarvitse katsoa yhdessä, mutta jos jotain yhdessä katsotaan niin sen voi laittaa tauolle tarvittaessa ja jatkaa myöhemmin. Erikoista jos tuollaista pitää kontrollointina. Sitä voi katella "omia" ohjelmia sitten jos toinen nukkumassa tms. Pitää olla melko itsekäs kusipää jos ei voi joustaa sen verran elämässä että sarjaa /elokuvaa jatketaan myöhemmin.
Ylipäätään parisuhde on yhdessä elämistä ja tekemistä. Siinä joustetaan ja kompromisseja tehdään eri asioissa tilanteiden mukaan.

 

[draco76]

Nukahtamisesta duunin kiireelliseen hälytykseen. Ihan semmone pieni loikka siinä sitten vaan.

Onko syyllä sitten väliä? Ei vain tule tapahtumaan, että nukahtaisin ennen. Enkä kyllä herääkään ennen, sen verran eri rytmit.

Minulle tuolla syyllä ei väliä, lasketaan vaikka että unirytmit muuttuisi ja minä nukahtelisin ensin. Meillä tuota toisen nukahtamista vielä tapahtuu säännöllisesti ja minä olen se valveille jäävä.

 

[Ihime]

Ehkä sekin jo kertoo jotain kun ongelmat ovat tällä tasolla. Oikein rikkaalla mielikuvituksella tulisi mieleen, että kannattaisi varmaan keksiä muuta yhteistä tekemistä kuin massaviihteen kuluttaminen telkkarista sohvalla persettä levittäen. Itse helvetisti samaan syyllistyneenä en huutele korkeammalta hevoselta vaan jonkinlaista introspektiota tämä.

Muutakin tehdään, mutta siinä arkena illalla kun mukulat saatu nukkumaan vaihtoehtoja on aika vähän, varsinkin kun sitä päivän päätteeksi aika poikki. Aivot pitää jotenkin nollata ja rentoutua ennen seuraavaa päivää

 

[draco76]

Ehkä sekin jo kertoo jotain kun ongelmat ovat tällä tasolla. Oikein rikkaalla mielikuvituksella tulisi mieleen, että kannattaisi varmaan keksiä muuta yhteistä tekemistä kuin massaviihteen kuluttaminen telkkarista sohvalla persettä levittäen. Itse helvetisti samaan syyllistyneenä en huutele korkeammalta hevoselta vaan jonkinlaista introspektiota tämä.

Eipä se yksinkään katselu sen parempaa ole, kun tässä molemmat ne joka tapauksessa katsoo. .

 

[Mikkos]

Onko syyllä sitten väliä? Ei vain tule tapahtumaan, että nukahtaisin ennen. Enkä kyllä herääkään ennen, sen verran eri rytmit.

Minulle tuolla syyllä ei väliä, lasketaan vaikka että unirytmit muuttuisi ja minä nukahtelisin ensin. Meillä tuota toisen nukahtamista vielä tapahtuu säännöllisesti ja minä olen se valveille jäävä.

Tietenkin sillä on väliä. Jos tunnet kumppanin ja että sille voi tulla uni kellonaikana x niin sitten et katso sitä ohjelmaa/elokuvaa silloin.
Jos aloitat elokuvan kun olet hälytysvalmiudessa niin molemmat tiedostaa että leffa saattaa jäädä kesken ja sitten jatketaan kun ehditään. En tosin keksi syytä mikis se leffa pitäisi katsoa silloin kun olet hälytysvalmiudessa mutta kukin tavallaan.

 

[Tonnin Seteli]

Eipä se yksinkään katselu sen parempaa ole, kun tässä molemmat ne joka tapauksessa katsoo. .

Siihen en ottanutkaan kantaa enkä ole eri mieltä. Kunhan nyt huomautin, että erikoiset on murheet ja riidan aiheet. Ensimmäisen maailman ongelmia^2.

 

[BongisKhan]

Ei voi olla totta. Siis sinun mielestäsi toinen ei voisi katsoa loppuun jotain jos niin haluaa? Tuo on todella itsekästä ajattelua. Sillä ei ole mitään väliä mitä katsoo ja milloin. Pahasti mennään metsään parisuhteessa jos lähdetään noin kontrolloimaan tai saamaan pahaa mieltä jos toinen katsoo sinun nukkuessasi jonkun harry potterin loppuun. "Mä en katso tätä leffaa loppuun, ettei sulle tuu paha mieli. Voidaan sitten huomenna katsoa se loppuun ja voidaan istua vierekkäin sohvalla."

Itse lähinnä hämmästelen sitä, miten sinulle "yhdessä katsomisen" tai ylipäätään "parisuhteessa yhdessä asioiden tekemisen" - konsepti on jotenkin noin kovin hankala käsittää...

 

[tjkoo]

Ei milllään pahalla, mutta taas alkaa mennä vähän inceli-keskusteluksi. Tai keskusteluksi siitä että miksi on inceli, kun vaatii niin vitusti toiselta. Meillä akka meni nukkumaan sohvalle kun aatteli ettei jaksa kuunnella mökää, tulee sitten aamuyöstä ehkä sänkyyn kun kuorsaan..

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[tjkoo]

..Niin ja itsehän siis tässä oottelen että tytärpuoli 15v tulee hakemaan assyille lisää kamoja, sanoin että voin avaa oven ettei äiti herää pimputukseen.

 

[Santori]

Me katsotaan tietyt sarjat aina yhdessä. Se on se juttu, odotetaan sopivaa hetkeä ja katsotaan ne. Joskus illalla kun katsottu niin olen nukahtanut keskenkaiken ja vaimo tietty katsonut loppuun sarjan. Itse katson sitten seuraavana päivänä lopun

 

[ttm]

Tietenkin sillä on väliä. Jos tunnet kumppanin ja että sille voi tulla uni kellonaikana x niin sitten et katso sitä ohjelmaa/elokuvaa silloin.
Jos aloitat elokuvan kun olet hälytysvalmiudessa niin molemmat tiedostaa että leffa saattaa jäädä kesken ja sitten jatketaan kun ehditään. En tosin keksi syytä mikis se leffa pitäisi katsoa silloin kun olet hälytysvalmiudessa mutta kukin tavallaan.

Siis mitä väliä sillä on ja miksi? Jos tuntee kumppanin ja että sille voi tulla uni kellonaikana x, niin miksi ei aivan hyvin voi katsoa sitä ohjelmaa/elokuvaa silloin, ja tarvittaessa jättää kesken ja katsoa myöhemmin loppuun? Normaalilla ajatuksenjuoksulla varustettu varmaan kykenee tiedostamaan, että leffa saattaa jäädä kesken ihan mistä syystä tahansa ja sitten jatketaan kun ehditään? Oli syy sitten hälytysvalmius, väsymys tai vaikka sähkökatko.

 

[Frankie]

Onko tässä nyt ongelma se yhdessä katsominen vai erilainen unirytmi? Kyllä mä totuin puolison unirytmiin aika nopeasti, kun muutettiin saman katon alle. Ihan turha edes ehdottaa leffaa iltauutisten jälkeen. Joku yhdessä katsottava sarja saattaa mennä, mutta se ei ole se pointti. Pointti on se, että kaksi aamuvirkkua osaavat päivärytminsä niin hyvin, että yhdessä tehtävät jutut ajoitetaan sen rytmin mukaan.

Toinen pointti on se, että jos vaimoni herää kesken unien, hänen on vaikea nukahtaa uudelleen. Siksi en halua häiritä hänen uniaan minkään vähemmän tärkeän hömpän takia. Nukkumaan mennessä hälle sen sijaan nukahtaminen on helppoa. Mulla taas hiukan toisin päin. Joskus nukahdan heti, joskus asiat pyörivät mielessä. Mutta kun nukahdan, en herää keskellä yötä kuin hetkeksi korkeintaan. Tästä huolimatta hän on kovin pahoillaan, jos joutuu vaikka käymään vessassa keskellä yötä, vaikka se ei haittaa mua pätkääkään. Tää on varmaan sitä keskinäistä kunnioitusta.

PS. Musta tuli aamuvirkku vasta parisuhteessa. Sinkkuna en todellakaan ollut. Kaikkeen tottuu.

 

[Sallys]

Itse lähinnä hämmästelen sitä, miten sinulle "yhdessä katsomisen" tai ylipäätään "parisuhteessa yhdessä asioiden tekemisen" - konsepti on jotenkin noin kovin hankala käsittää...

Ei todellakaan ole vaikea käsittää. Itse omassa parisuhteessa teemme paljon asioita yhdessä mutta ei tulisi mieleenkään alkaa sanelemaa saako jotain sarjaa katsella yksin toisen nukkuessa tai että vielä pahastuisi siitä. Teemme asioita yhdessä niin kauan kuin kiinnostaa ja sitten jos tekee mieli siirrytään omiin hommiin.

 

[Azumiar]

Ei todellakaan ole vaikea käsittää. Itse omassa parisuhteessa teemme paljon asioita yhdessä mutta ei tulisi mieleenkään alkaa sanelemaa saako jotain sarjaa katsella yksin toisen nukkuessa. Todella absurdi keskustelu.

On kyllä joo hämmentävä keskustelu. Että joku sarja on niin tärkeä ja suuri asia, että sitä ei voi keskeyttää ja tehdä jotain muuta? Videopeleihin varmaan myös pätee? Alotettiin pelaamaan cooppina ja puoliso menee nukkumaan, niin vetelen pelin yöllä läpi. Sit voi taas käyttää seuraavat 2 viikkoa sopivan coop -pelin etsintään ja ihmetellä, kun ei parisuhteessa oo mitään viihteeseen liittyvää yhteistä aikaa. Lisäksi se koko idea siihen yhdessä katsomiseen/pelaamiseen katoaa, eri asia sit tietty jos se yhdessä katsominen on vain sitä että eripuolilla sohvaa jäykkänä hiljaa yksin kahdestaan katsotaan.

Eri asia sit tietty myös, jos kyseessä joku tusinaroska, jota ei oikein ehkä muutenkaan jaksais ja nukahtaminen liittyy osittain siihen ettei oikein kiinnosta.

 

[Sallys]

On kyllä joo hämmentävä keskustelu. Että joku sarja on niin tärkeä ja suuri asia, että sitä ei voi keskeyttää ja tehdä jotain muuta? Videopeleihin varmaan myös pätee? Alotettiin pelaamaan cooppina ja puoliso menee nukkumaan, niin vetelen pelin yöllä läpi. Sit voi taas käyttää seuraavat 2 viikkoa sopivan coop -pelin etsintään ja ihmetellä, kun ei parisuhteessa oo mitään viihteeseen liittyvää yhteistä aikaa. Lisäksi se koko idea siihen yhdessä katsomiseen/pelaamiseen katoaa, eri asia sit tietty jos se yhdessä katsominen on vain sitä että eripuolilla sohvaa jäykkänä hiljaa yksin kahdestaan katsotaan.

Eri asia sit tietty myös, jos kyseessä joku tusinaroska, jota ei oikein ehkä muutenkaan jaksais ja nukahtaminen liittyy osittain siihen ettei oikein kiinnosta.

Tulkitsen sohva juttusi niin, että kaipaat läheisyyttä vaimosi kanssa ja haluat istua vierekkäin? Eikös silloin se televisio-ohjelma tai peli ole täysin irrelevantti juttu siinä? Voit seuraavana päivä istua käsi kädessä vierekkäin jonkin toisen viihteen seurassa. En näe ongelmaa tässä.

 

[Welmari]

Aika helppoa on elämä, kun katsotaan tyystin erilaisia elokuvia/sarjoja. Ja näiden katsominen hoidetaan vielä 99% töissä.
Jää sitten kotona ne harvat yhteiset vapaa-ajat aikaa tehdä jotain molempia kiinnostavaa tekemistä.

 

[BongisKhan]

Ei todellakaan ole vaikea käsittää. Itse omassa parisuhteessa teemme paljon asioita yhdessä mutta ei tulisi mieleenkään alkaa sanelemaa saako jotain sarjaa katsella yksin toisen nukkuessa tai että vielä pahastuisi siitä. Teemme asioita yhdessä niin kauan kuin kiinnostaa ja sitten jos tekee mieli siirrytään omiin hommiin.

Sulla on joku outo fiksaatio "saneluun" ja "kontrollointiin". Kyse kun ei ole mistään sen suuntaisestakaan, vaan ihan tavallisesta huomavaisuudesta. Jos toista alkaa väsyttää, niin kyse ei ole kiinnostuksen puutteesta, vaan siitä että väsyttää. Jos on sovittu, että jotain tehdään yhdessä, niin sitten oletusarvoisesti jatketaan sitä toisen kerran ja itse voi lähteä puuhaamaan jotain muuta jos ei vielä väsytä.

Se sarjan katsominen kun ei muutenkaan ole se itsetarkoitus, vaan se yhdessäolo. Meillä ainakin on vaimon kanssa sen verran vähän molempia kiinnostavia sarjoja (ja aikaa katsoa niitä), että ei kyllä kävisi mielessäkään jatkaa itsekseni jotain niistä jos vaimo haluaa lähteä nukkumaan. Siinä kun kävisi todennäköisesti sitten vaan niin, että vaimo tuskin jaksaisi itsekseen katsoa loppuun ja se yhteiskatseluprojekti olisi sitten jokseenkin siinä.

Toki aina voi todeta, että lol tehkää jotain muuta, mutta vaikeaksi menee kaikki muukin, jos ei ole yhtään valmis huomioimaan toista ja tulkitsee kaiken yhtään kompromissia vaativan saneluna tai kontrollointina.

 

[banaani]

Meillä katsotaan sarjoja yhdessä. Joskus toinen nukahtaa tai menee keittiöön tekemään eväitä ja jos jää jostain paitsi, voi kysyä mitä siinä välissä tapahtui tai katsoa omalla ajalla loppupätkän uusiksi. Toisinaan itsekin tylsinä hetkinä olen mennyt vaikka suihkuun ja jättänyt kumppanin katsomaan jakson loppuun. Ei yhdessä tekeminen = pakonomaista yhteistä läsnäoloa. Yhdessä kokkaaminenkin meillä sujuu niin, että toinen laittaa vain uunin päälle haluttuun asteeseen, koska minä tykkään tehdä kaiken yksin, mutta kumppani sitten olkkarin sohvalla istuu puhelin kädessä ja samalla jutellaan elämän tapahtumista, jne. Tällainen rento yhteinen hetki on toiminut vallan mainiosti, eikä kumpikaan koe rasitetta mistään. Yhdessä tehdään, mutta ei sanella eikä olla toistemme iholla.

 

[Mörtti Röppönen]

Sen verran eri maku sarjojen ja leffojen suhteen, että katsotaan sohvalla yhdessä molemmat eri ruutua. Eipä tuo eroa siitä, että katsoisi samaa.

 

[King_Diamond]

17v oltu vaimon kanssa kimpassa ja täytyy vain ihmetellä näitä "Miten katsotaan sarja/leffa loppuun jos toista alkaa nukuttaa". Ei ole ihme, että on parisuhdeongelmia, jos jumalauta tällaisestakin saadaan joku ongelma.

Jos tällaisestakin saataisiin ongelma aikaan, niin olisin lähtenyt jo sen ensimmäisen kerran jälkeen.

Kiitos vaimo, ei ole ongelmia

 

[KiLLPaTRiCK]

17v oltu vaimon kanssa kimpassa ja täytyy vain ihmetellä näitä "Miten katsotaan sarja/leffa loppuun jos toista alkaa nukuttaa". Ei ole ihme, että on parisuhdeongelmia, jos jumalauta tällaisestakin saadaan joku ongelma.

Jos tällaisestakin saataisiin ongelma aikaan, niin olisin lähtenyt jo sen ensimmäisen kerran jälkeen.

Kiitos vaimo, ei ole ongelmia

Juu mutta, et kertonut sitä tärkeintä. Jos joku nukahtaa, jatkaako toinen katsomista vai lopetatteko ja jatketaan toisena päivänä?

 

[BongisKhan]

17v oltu vaimon kanssa kimpassa ja täytyy vain ihmetellä näitä "Miten katsotaan sarja/leffa loppuun jos toista alkaa nukuttaa". Ei ole ihme, että on parisuhdeongelmia, jos jumalauta tällaisestakin saadaan joku ongelma.

Jos tällaisestakin saataisiin ongelma aikaan, niin olisin lähtenyt jo sen ensimmäisen kerran jälkeen.

Kiitos vaimo, ei ole ongelmia

Onko joku tässä sanonut, että asia olisi jonkin sortin oikea ongelma omassa parisuhteessa? Lähinnähän tässä on käyty oikein hyvää keskustelua siitä, miten asia eri huusholleissa menee ja miten eri ihmiset tämän asian kokevat. Sinun viestisi taas ei lisää keskusteluun yhtikäs mitään.

Omassa parisuhteessa tämä ei ole ikinä ollut mikään sortin ongelma. Jos vaimoa alkaa nukuttamaan kesken sarjan/leffan/muun yhteispuuhan, hän lähtee nukkumaan ja sitä yhteistä tekemistä jatketaan sitten toisen kerran. Ei kävisi mielessäkään alkaa vaatimaan (myös jonkin verran uniongelmista kärsivältä) vaimolta, että ei kyllä nyt valvot, eikä hänenkään ole tarvinnut millään tavalla pyytää (vaatimisesta puhumattakaan), että en jatkaisi sitä yhteistä juttua itsekseni, koska minulle se on ollut sanomattakin selvää. Joskus käy toki niinkin, että toinen ei niin paljoa tykkääkään jostain jutusta, mutta silloinkin asia hoituu ihan simppelillä keskustelulla, malliin: "katso/pelaa/mitälie sinä vaan itseksesi loppuun", jonka jälkeen sitten vaihdetaan johonkin enemmän molempia kiinnostavaan aktiviteettiin seuraavalla kerralla.

Meille yhteiset illat ja tekemiset on ihan eksplisiittisesti yhteisiä. Olemme keskustelukykyisiä aikuisia ja pyrimme suoraan sopimaan koska vietetään yhteisiä iltoja yhteisiä juttuja tehden ja koska taas molemmat voi painua heti lasten nukkumaanmenon jälkeen tekemään sitä mikä itseä aidosti eniten kiinnostaa. Käymme myös jatkuvaa keskustelua siitä, miten kumpikin omien ja yhteisten iltojen tasapainon kokee. Toinen voi vapaasti sanoa, että haluaisi viettää enemmän yhteistä aikaa ja vastaavasti joskus saattaa tuntua siltä, että haluaisi enemmän omaa aikaa ja tämänkin tarpeen voi turvallisesti ilmaista toiselle. Sanomattakin selvää, että joskus nämä tarpeet menevät ristiin ja joudutaan tekemään kompromisseja, mutta melko näppärää kun kuitenkin molemmat tietää ihan suoraan missä mennään, eikä tarvitse arvailla tai jumittaa jotain epämääräistä "yhdessä erikseen" aikaa ihan vaan sen takia, että kumpikaan ei osaa/uskalla ilmaista tarpeitaan selväsanaisesti.

Koskas olet itse vaimosi kanssa keskustellut siitä, miten hän vaikka tämän nyt keskustelunaiheena olleen asian kokee? Vai oletko vain olettanut, että asia on hänenkin puolestaan ok? Vai teettekö ylipäätään mitään yhdessä?

 

[Kvarkki]

Juu mutta, et kertonut sitä tärkeintä. Jos joku nukahtaa, jatkaako toinen katsomista vai lopetatteko ja jatketaan toisena päivänä?

Pysäytät katsomisen, otat kuvan vaimosta kuola poskella, jatkat katsomista, näytät kuvan huomenna. Vaimo katsoo sitten nukutun pätkän kun ehtii. Koko kysymys kuulostaa joltain teinisuhteen huolelta.

 

[banaani]

Pysäytät katsomisen, otat kuvan vaimosta kuola poskella, jatkat katsomista, näytät kuvan huomenna. Vaimo katsoo sitten nukutun pätkän kun ehtii. Koko kysymys kuulostaa joltain teinisuhteen huolelta.

Onko ikäjakauma keskustelussa millainen? Saattaa sekin kertoa jotain. Esim. tuossa naisen isovanhempia katsellessa ovat olleet jo yli 50 vuotta yhdessä ja suuren osan päivästä viettävät toisistaan erillään, esim. mummi hoitamassa puutarhaansa, kun vaari pumppaa rautaa autotallissa. Sitten on yhteinen hetki keskellä päivää, kun syövät yhdessä ja keskustelevat päivänsä puuhista. Iltaan tullessa tekevät jälleen omia asioitaan, esim. mummi käy ruokaostoksilla ja vaari ajelee kauemmas kalassa käymään. Pieni yhteinen iltapala olkkarissa TV:n ollessa päällä, jolloin ei edes ole väliä, mikä kanava tai ohjelma on päällä. Ei kumpaakaan kiinnosta, kunhan molemmat pääsee jalkoja lepuuttamaan. Sitten oitis nukkumaan ja sama jatkuu seuraavana päivänä. Onko tuo sitten riittävästi "yhdessä tekemistä"?

 

[Loppuunpalanut]

Hei kanssakärsijät!

Aamulla meni kuppi nurin oikein kunnolla ja en enää jaksanut omaa kaveriavioliittoa, vaan otin vaimolta allekirjoituksen avioeropaperiin 20-vuoden avioliiton jälkeen. Lapsia kaksi: yksi täysi-ikänen ja toinen vielä kotona. Eroa olen miettinyt jo tovin aikaa ja paperitkin oli minulla valmiina mutta lopullinen rohkeus puuttui. Yhtäkkia kaikki vaan purkautui ulos aika rajusti. Aikansa kun patoaa asioita, niin joskus ne purkautuu kerralla kaikki. En anna itselle hyviä tyylipisteitä aamuisesta räjähdyksestä.

Vaimo ei koskaan ole halunnut keskustella asioista ja itse en nostanut ongelmia pöydälle tarpeeksi aikaisin ja voimakkaasti. Ehkä tiesin mitä siitä seuraisi! Patoamalla kaiken ja olemalla hiljaa vahingoitin vain itseäni ja osittain myös lapsiani antamalla huonon roolimallin.

Olisin ollut valmis koettamaan parisuhdeterapiaa, mutta vaimo kieltäytyi jyrkästi. Perusteluja en saanut, mutta molemmat tiedämme ainakin osan syystä. Liittyy seksualisuuteen.

Muuten perinteiset syyt takana. Ei keskusteluyhteyttä, vaimolta ei saanut minkäänlaista läheisyyttä tai tukea vaikka olisin tehnyt mitä tai käynyt läpi miten raskaita asioita tahansa. Kaikki yhteisen tekemisen aloitteet minulta ja lopussa kaikki yhteinen tekeminen loppui miltei kokonaan. Ei lomareissuja yhdessä, ei ravintolaillallisia, ei yhteisiä ulkoiluja. Kun koko ajan vaimo torjuu kaiken, niin siihen väsyy ja masentuukin. Käytännössä vaimo ei ole pitkään aikaan tehnyt aloitetta mistään muusta kuin että siivotaanko yhdessä tai käydäänkö kaupassa.

Minulla tunteita, vaimolla ei.

Kolmansista pyöristä en kaipaa kommentteja tai keskustelua koska syyt ovat muualla.

Omat viat ainakin osittain tiedostan.

Itsellä hyvä perhemalli omasta lapsuudesta, vaimolla ei niinkään.

Nyt iso möykky rinnassa ja tunteet on pinnassa. Tulevaisuus pelottaa, mutta tiedän että muutoksen on tapahduttava.

T. Loppuunpalanut

 

[Tenitsi]

Hei kanssakärsijät!
...

T. Loppuunpalanut

Onnea rohkeutta vaatineesta päätöksestä. Tutusta ja (turvallisesta) on vaikea irtaantua. Elämä on kuitenkin liian lyhyt, jotta se kannattaisi kuluttaa huonossa suhteessa - oli lapsia tai ei. Varsinkaan jos puolisolla ei ole minkäänlaista halua korjata tilannetta. Varmasti pelottaa, mutta se on normaalia. Olet kuitenkin tiellä kohti onnellisempaa elämää. Toivottavasti uuden arjen kuviot solahtavat paikoilleen ja pääset pian aloittamaan sitä uutta ja parempaa.

 

[Tatuks]

Hei kanssakärsijät!

Aamulla meni kuppi nurin oikein kunnolla ja en enää jaksanut omaa kaveriavioliittoa, vaan otin vaimolta allekirjoituksen avioeropaperiin 20-vuoden avioliiton jälkeen. Lapsia kaksi: yksi täysi-ikänen ja toinen vielä kotona. Eroa olen miettinyt jo tovin aikaa ja paperitkin oli minulla valmiina mutta lopullinen rohkeus puuttui. Yhtäkkia kaikki vaan purkautui ulos aika rajusti. Aikansa kun patoaa asioita, niin joskus ne purkautuu kerralla kaikki. En anna itselle hyviä tyylipisteitä aamuisesta räjähdyksestä.

Vaimo ei koskaan ole halunnut keskustella asioista ja itse en nostanut ongelmia pöydälle tarpeeksi aikaisin ja voimakkaasti. Ehkä tiesin mitä siitä seuraisi! Patoamalla kaiken ja olemalla hiljaa vahingoitin vain itseäni ja osittain myös lapsiani antamalla huonon roolimallin.

Olisin ollut valmis koettamaan parisuhdeterapiaa, mutta vaimo kieltäytyi jyrkästi. Perusteluja en saanut, mutta molemmat tiedämme ainakin osan syystä. Liittyy seksualisuuteen.

Muuten perinteiset syyt takana. Ei keskusteluyhteyttä, vaimolta ei saanut minkäänlaista läheisyyttä tai tukea vaikka olisin tehnyt mitä tai käynyt läpi miten raskaita asioita tahansa. Kaikki yhteisen tekemisen aloitteet minulta ja lopussa kaikki yhteinen tekeminen loppui miltei kokonaan. Ei lomareissuja yhdessä, ei ravintolaillallisia, ei yhteisiä ulkoiluja. Kun koko ajan vaimo torjuu kaiken, niin siihen väsyy ja masentuukin. Käytännössä vaimo ei ole pitkään aikaan tehnyt aloitetta mistään muusta kuin että siivotaanko yhdessä tai käydäänkö kaupassa.

Minulla tunteita, vaimolla ei.

Kolmansista pyöristä en kaipaa kommentteja tai keskustelua koska syyt ovat muualla.

Omat viat ainakin osittain tiedostan.

Itsellä hyvä perhemalli omasta lapsuudesta, vaimolla ei niinkään.

Nyt iso möykky rinnassa ja tunteet on pinnassa. Tulevaisuus pelottaa, mutta tiedän että muutoksen on tapahduttava.

T. Loppuunpalanut

Voin luvata että yllättävän nopeasti tajuat kuinka helvetin paljon hauskempaa on kun ei tartte roikkua tuommoisessa avioliitossa.
Se on nimittäin yllättävän paljon mitä tuommoinen tekee ihmiselle ilman että sitä hirveästi edes huomaa.

6kk päästä heräät tyytyväisempänä ja levänneempänä joka aamu ja ihmettelet että minkä helvetin takia en lähteny kävelemään kun ongelmat alkoi.

Edit: yksi asia mitä oon oppinut omasta elämästä ja muilta ihmisiltä on että opettele elämään ja olemaan yksin. Jos etit seuraavaa naista nopealla tahdilla vaan sen takia että et pysty olemaan yksin, niin on todennäköisempää että sekin menee päin seiniä. Parempi ottaa rauhassa eikä tyytyä johonkin hätäratkaisuun sen takia kun tuntui hetkellisesti pahalta.

 

[BongisKhan]

Hei kanssakärsijät!

Aamulla meni kuppi nurin oikein kunnolla ja en enää jaksanut omaa kaveriavioliittoa, vaan otin vaimolta allekirjoituksen avioeropaperiin 20-vuoden avioliiton jälkeen. Lapsia kaksi: yksi täysi-ikänen ja toinen vielä kotona. Eroa olen miettinyt jo tovin aikaa ja paperitkin oli minulla valmiina mutta lopullinen rohkeus puuttui. Yhtäkkia kaikki vaan purkautui ulos aika rajusti. Aikansa kun patoaa asioita, niin joskus ne purkautuu kerralla kaikki. En anna itselle hyviä tyylipisteitä aamuisesta räjähdyksestä.

Vaimo ei koskaan ole halunnut keskustella asioista ja itse en nostanut ongelmia pöydälle tarpeeksi aikaisin ja voimakkaasti. Ehkä tiesin mitä siitä seuraisi! Patoamalla kaiken ja olemalla hiljaa vahingoitin vain itseäni ja osittain myös lapsiani antamalla huonon roolimallin.

Olisin ollut valmis koettamaan parisuhdeterapiaa, mutta vaimo kieltäytyi jyrkästi. Perusteluja en saanut, mutta molemmat tiedämme ainakin osan syystä. Liittyy seksualisuuteen.

Muuten perinteiset syyt takana. Ei keskusteluyhteyttä, vaimolta ei saanut minkäänlaista läheisyyttä tai tukea vaikka olisin tehnyt mitä tai käynyt läpi miten raskaita asioita tahansa. Kaikki yhteisen tekemisen aloitteet minulta ja lopussa kaikki yhteinen tekeminen loppui miltei kokonaan. Ei lomareissuja yhdessä, ei ravintolaillallisia, ei yhteisiä ulkoiluja. Kun koko ajan vaimo torjuu kaiken, niin siihen väsyy ja masentuukin. Käytännössä vaimo ei ole pitkään aikaan tehnyt aloitetta mistään muusta kuin että siivotaanko yhdessä tai käydäänkö kaupassa.

Minulla tunteita, vaimolla ei.

Kolmansista pyöristä en kaipaa kommentteja tai keskustelua koska syyt ovat muualla.

Omat viat ainakin osittain tiedostan.

Itsellä hyvä perhemalli omasta lapsuudesta, vaimolla ei niinkään.

Nyt iso möykky rinnassa ja tunteet on pinnassa. Tulevaisuus pelottaa, mutta tiedän että muutoksen on tapahduttava.

T. Loppuunpalanut

Tämän perusteella sanoisin, että täysin oikea ratkaisu. Muutokset on aina pelottavia, tuon kokoluokan mullistuksista puhumattakaan. Elämä on kuitenkin liian lyhyt paskassa liitossa roikkumiseen edes "lasten takia", varsinkin kun ei ne lapset tyhmiä ole vaan tietävät kyllä, että teidän välillä ei ole kaikki ok. Pari kaveria on mennyt nuorena naimisiin ja eronnut pitkän liiton jälkeen ja molemmat ovat puhuneet siitä, miten helpottava asia se ero oli sen alkumylleryksen jälkeen ja tuntuu kuin olisi syntynyt uudestaan.

Tsemppiä, toivottavasti lähipiiristäsi löytyy muita ihmisiä joilta saat tukea kaiken tuon keskellä.

 

[Vipa^]

Hei kanssakärsijät!

Aamulla meni kuppi nurin oikein kunnolla ja en enää jaksanut omaa kaveriavioliittoa, vaan otin vaimolta allekirjoituksen avioeropaperiin 20-vuoden avioliiton jälkeen. Lapsia kaksi: yksi täysi-ikänen ja toinen vielä kotona. Eroa olen miettinyt jo tovin aikaa ja paperitkin oli minulla valmiina mutta lopullinen rohkeus puuttui. Yhtäkkia kaikki vaan purkautui ulos aika rajusti. Aikansa kun patoaa asioita, niin joskus ne purkautuu kerralla kaikki. En anna itselle hyviä tyylipisteitä aamuisesta räjähdyksestä.

Vaimo ei koskaan ole halunnut keskustella asioista ja itse en nostanut ongelmia pöydälle tarpeeksi aikaisin ja voimakkaasti. Ehkä tiesin mitä siitä seuraisi! Patoamalla kaiken ja olemalla hiljaa vahingoitin vain itseäni ja osittain myös lapsiani antamalla huonon roolimallin.

Olisin ollut valmis koettamaan parisuhdeterapiaa, mutta vaimo kieltäytyi jyrkästi. Perusteluja en saanut, mutta molemmat tiedämme ainakin osan syystä. Liittyy seksualisuuteen.

Muuten perinteiset syyt takana. Ei keskusteluyhteyttä, vaimolta ei saanut minkäänlaista läheisyyttä tai tukea vaikka olisin tehnyt mitä tai käynyt läpi miten raskaita asioita tahansa. Kaikki yhteisen tekemisen aloitteet minulta ja lopussa kaikki yhteinen tekeminen loppui miltei kokonaan. Ei lomareissuja yhdessä, ei ravintolaillallisia, ei yhteisiä ulkoiluja. Kun koko ajan vaimo torjuu kaiken, niin siihen väsyy ja masentuukin. Käytännössä vaimo ei ole pitkään aikaan tehnyt aloitetta mistään muusta kuin että siivotaanko yhdessä tai käydäänkö kaupassa.

Minulla tunteita, vaimolla ei.

Kolmansista pyöristä en kaipaa kommentteja tai keskustelua koska syyt ovat muualla.

Omat viat ainakin osittain tiedostan.

Itsellä hyvä perhemalli omasta lapsuudesta, vaimolla ei niinkään.

Nyt iso möykky rinnassa ja tunteet on pinnassa. Tulevaisuus pelottaa, mutta tiedän että muutoksen on tapahduttava.

T. Loppuunpalanut

Oletko jo miettinyt, että miten tuon yhden lapsen kanssa? Meinaan jos lapsen osalta ei ole pelimerkit selvät, niin sitten saattaa tulla ongelmia (huoltajuudet ja asumiset yms.). Ja kannattaa miettiä tarkasti, että miten paljon haluaa, pystyy ja jaksaa tapella, jos paska osuu tuulettimeen kunnolla.

Lapsi/lapset ovat tärkein tässä, kaikki muu on taustahälinää. Yhteispelillä, reiluilla soppareilla jne. eteenpäin.

Paskaahan tuo ero on alussa varmasti, mutta se helpottaa tosi nopeasti sen jälkeen kun pääsee omaan kämppään ja rauhaan vähän miettimään omaa itseään.

 

[Djepoo]

Tipsejä eron partaalla olevalle? 2 koulutaipaleen aloittanutta lasta. Onko tyypillisemmin kumpi vanhempi jäänyt omakotitaloon asumaan?

 

[Sallys]

Tipsejä eron partaalla olevalle? 2 koulutaipaleen aloittanutta lasta. Onko tyypillisemmin kumpi vanhempi jäänyt omakotitaloon asumaan?

Kannattaa unohtaa nuo "tyypillisemmin" jutut ja tehdä niinkuin on parasta teidän perheelle. Sinne omakotitaloon voi jäädä asumaan hän joka siellä haluaa asua, ei ole sen kummempaa.

 

[Tenitsi]

Tipsejä eron partaalla olevalle? 2 koulutaipaleen aloittanutta lasta. Onko tyypillisemmin kumpi vanhempi jäänyt omakotitaloon asumaan?

Jokainen ero erilainen eri syistä, vaikea antaa yleisohjeita. Minä jäin meillä omakotitaloon.

 

[draco76]

Tipsejä eron partaalla olevalle? 2 koulutaipaleen aloittanutta lasta. Onko tyypillisemmin kumpi vanhempi jäänyt omakotitaloon asumaan?

Ehkä se, jolle jää lapset. Tosin joskus toinen on kirjoilla toisella ja toinen toisella, eli molemmat ovat lähivanhempia. Tämä toimii vuoroviikkosysteemissä hyvin. Joskus vanhemmat muuttavat viikottain ja lapset pysyvät kodissa.

Talosta joudutaan joskus luopumaan, kun kumpikaan ei pysty lunastamaan sitä.

 

[hb81]

Tyttären kaverin vanhemmat vaihtavat osoitetta, jotta lapsi saa vakaamman paikan olla.

Meillä kaikki on minulla kirjoilla ja kaksi nuorinta (7 ja 9) vaihtavat osoitetta äidin ja minun välillä ja kaksi vanhinta (16 ja 19) pysyvät kokoajan minun luona. Pystyn asumaan isommassa asunnossa, johon kaikki lapset mahtuu ja näin sai äidin asunnon kokoa ja sitä myöten kuluja pienennettyä. Aluksi tarkoitus oli täysin 50/50 mutta se ei palvellut ketään. Itselle olisi ollut helpompaa mutta äiti olisi ollut erittäin tukalassa rahallisessa tilanteessa tai sitten olisi joutunut asua todella ahtaalla joka toinen viikko.

Yksikään ero ei ole samanlainen että voisi suoraan 1:1 sovittaa tavat omaan elämään. Toki vaihtoehdot antaa laajempaa ajatusta mahdollisuuksista kokeilla jotain.