Vaikea sanoa muiden perheistä mitään, koska en ole kysellyt heidän päivärytmeistään, mutta omalla kokemuksella voin sanoa, että pahimmat aikataulunatsit ovat juuri niitä, jotka tiuskivat ja huutavat lapsilleen ja puolisolleen.
Eli mitkä? En nyt ymmärrä tarkoitatko sellaisia, joilla on jatkuvasti kiire jonnekin, sehän on varmasti stressaavaa ja aiheuttaa just tuota. Mut toisaalta niin sekin, kun ei oikein saada mitään tehtyä, valvotaan, on nälkä, mitään ei ehditä tekemään jne.
Ihmisiä on joka lähtöön.
Sellaiset, joilla nukkumiset, heräämiset ja ruokailut tapahtuu prikulleen samaan aikaan joka päivä, myös viikonloppuisin. Tietenkin on hyvä, että jonkinlainen rutiini on olemassa, mutta jos mistään ei voi joustaa, on tuloksena väistämättä konflikteja.Eli mitkä? En nyt ymmärrä tarkoitatko sellaisia, joilla on jatkuvasti kiire jonnekin, sehän on varmasti stressaavaa ja aiheuttaa just tuota. Mut toisaalta niin sekin, kun ei oikein saada mitään tehtyä, valvotaan, on nälkä, mitään ei ehditä tekemään jne.
ja erittäin hyvin muistuu mieleen ne vanhat seurustelujutut.
En tiiä tarviiks tän olla kovinkaan kiveen hakattu juttu. En nyt toki sitäkään tarkota et heti ekojen viikkojen aikana kannattaa ruveta puhumaan yhteenmuuttamisesta ja perheestä, mut jotenkin mitä enemmän ikää on tullu niin sitä enemmän alkanu kyseenalaistamaan sitä omaakin vanhaa ajatusmaailmaa et pitää olla X aika yhdessä ennenku kannattaa noita asioita edes tuoda esille. Noi on toki sellasia asioita et kannattaa alkaa niistä puhumaan vasta kun se suhde on jo tasottunu ns. arkeen. Mut karu fakta kanssa on et sitä ei oikeasti tiedä miten se yhteiselo lähtee rullaamaan kun vaan kokeilemalla. Voi sitä kuivaharjottelua tehä kuinka paljon haluaa viettämällä vaikka useemman viikon toisen luona, mut ei se sit kuitenkaan sama asia oo kun yhteinen asunto.
Isoja ongelmia saa aikaiseksi kun toinen osapuoli ei noista isoista asioista rehellisesti kerro kuin vasta pitkä ajan kuluttua...
Tämä kuulostaa nyt lähinnä epätoivoiselta roikkumiselta, kun ei haluta päästää irti toisesta. Eron jälkeiset panokaverisäädöt eksän kanssa kannattaa unohtaa täysin niin kauan kun et ole itse päässyt yli. Puhdas kaverisuhde varmasti mahdollinen, sitäkin kannattaa miettiä vasta kun ei ole itsellä enää romanttisia tunteita toista kohtaan.
Tuohan oli siis trolli.
Tunnen muutaman parin jotka eivät asu tai ole asuneet yhdessä mutta seurustelevat ja paneskelevat myös ( yöpyvät myös joskus toisen luona ), eivät tapaile muita. Tilanne ei poikkea muuten Hifigurun tapauksesta kuin aiemman yhdessä asumisen osalta. Toimii, jos molemmille ok. Tuo vapautta kun saa asua yksikseen ja tarpeen mukaan saa myös olla ihan rauhassa yksin.
Sanot että kato vaan loppuun, että itse ei enään meinaa rekisteröidä mitä siellä ruudussa tapahtuu ja menet nukkumaan. Katsot lopun vaikka itseksesi myöhemmin.
Meillä akka nukahtaa aina kesken leffan/sarjan, sanoo mulle että kato vaan loppuun että kattoo itte myöhemmin.. Yleensä kyl sit laitan pauselle ja meen tekee jotain muuta, joskus saatan kattoo loppuun.
Eiköhän se ole ihan sanomattakin selvää, että varsinkin univaikeuksista kärsivän kannattaa lähtökohtaisesti priorisoida sitä unta. Jos toinen ei tätä ymmärrä, niin sanoisin että lakkaa seurustelemasta lapsien kanssa.
