Kaveri eroamassa, useampi lapsi. Tässä on ollut melkoinen keissi seurattavana jo pidemmän aikaa, melko surullinen kaverin ja lapsien kannalta.
Mistä kaikkialta sitä kannattaisi kysyä neuvoa että isän (ja myös lasten) oikeudet toteutuisi? Tässä on riski että äiti haluaa lapset lähinnä taloudellisista syistä. Mahdollista että muuttaisi yhtä äkkiä jonnekin (Suomessa kuitenkin) Lapsilla harrastukset, koulut, kaverit, sukulaiset/verkosto yms nyt kotikaupungissa. Vaimo tehnyt hyvin selväksi että hänen tarpeensa ovat nyt ykkösasia
Mietin että onko missään askel askeleelta miten erossa edetään, niin ettei isä ole yllättäen tilanteessa jossa onkin luopunut osasta oikeuksistaan vain siksi että halunnut eron olevan helpompi ja riidattomampi?
Tuolta nyt löysin tuollaisen mistä voi kysyä neuvoa, mutta muistelen että täällä joskus käyty keskustelua asioista mihin ei kannata heti suostua, eli ei yksinhuoltajuutta yms. Lapset haluaa asua pääasiassa isällään, mutta äiti oli jo sanonut että hän haluaa lasten kirjat omaan osoitteeseensa. Vuoroviikoin olisi tarkoitus lasten kuitenkin asua toistensa luona
1.) Lapsiin liittyviin riita-asioihin perehtynyt asianajaja (ei lakimiestä, vaan asianajaja). Se osaa kertoa, mitä kannattaa omalta osaltaan tehdä ja mitä ei kannata ja osaa tosiaan kertoa, mitä vastapuoli voi tehdä ja ei voi tehdä.
2.) Lapsiin liittyviin riita-asioihin perehtynyt asianajaja (ei lakimiestä, vaan asianajaja). It helps. I know (kuka tietää mistä leffasta, vinkkinä: kökkö B-luokan scifileffa).
3.) Sovinnollisuus. Eli vaikka kuinka vituttaisi toisen toiminta jne., niin kostamiseen ei pidä lähteä. Se ei tarkoita kynnysmattona olemista, vaan sitä, että pyrkii toimimaan lapsen etu edellä kuitenkin niin, että myös se toinen vanhempi otetaan huomioon.
Joustavuutta ja asioiden yhdessä sopimista sekä kommunikaatiota ilman turhaa vittuilua, vaikka kuinka olisi herkullinen paikka näpäyttää. Vittuilu ei johda mihinkään hyvään! Ei missään tapauksessa asioiden salailua eikä piilottelua. Ei paskan puhumista toisesta vanhemmasta missään tilanteessa.
4.) Jokin vertaistukiryhmä jonka tuossa yllä linkititkin. Itse kävin Miessakkien eroryhmässä. Suosittelen tätä vertaistukea vahvasti.
5.)
Vanhemmilla ei ole oikeuksia, vain velvollisuuksia. Oikeudet ovat lapsella. Toistakoon tämän lauseen niin monta kertaa, että hiffaa sen merkityksen.
6.) Kaikki asiat kannattaa sopia kirjallisesti in case shit hits the fan. Siinä on yllättävän heikoilla, jos ei ole näyttää mitään faktaa sovituista asioista, ja voi siltikin olla pirun vaikeeta.
Yleisesti lasta kuullaan ja mielipide otetaan huomioon, kun lapsi on 12-vuotias. Sitä nuorempia voidaan kuulla ja mielipide ottaa huomioon, mikäli lapsen voidaan katsoa olevan tarpeeksi kehittynyt ilmaistakseen mielipiteensä.
Jos lapset haluavat asua isällään (eikä isä ole täysi persläpi), on tilanne sangen huikea. Mutta pitää tosiaan ottaa huomioon, että sitten niiden lasten kanssa ollaan. Toiset isät eivät edes saa sitä mahdollisuutta, ja toisilta sitä mahdollisuutta yritetään viedä pois.
Oikeuskäytäntö ei myöskään tällä hetkellä tue vuoroviikkoasumista, mikäli toinen vanhempi sitä vastustaa, vaikka se olisi selkeästi lapsen etu. Joten tästäkin syystä se sovinnollisuus ja yhteistyö on tärkeää.
Jos vielä epäröi, katsokoon kohdat yksi ja kaksi uudestaan.
edit: Prkleen typot ja ajatushäröt.
