Toimii todennäköisesti myös toisinpäin.
Parisuhteen kiemurat
- Keskustelun aloittaja MinttuViina
- Aloitettu
Ja juuri tässsä tapauksessahan asutaan erillään, joten mitään ongelmaa ei ole, jos pelaaminen tapahtuu omalla ajalla. Sen toki ymmärrän, että kun vietetään aikaa yhdessä, niin se pelikone pysyy kiinni, varsinkin jos kumppani ei niin pelaamisesta välitä.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 5 733
Ja tässäpä se ongelma onki sit ku yritetään etänä hakea apua ja ratkaisua, saadaan lähes aina joku yksipuolinen kuva tapahtumasta, ja sekin yleensä hyvin vajaa, jotta tulkintoja voi sit tehä joka suuntaan. Nämäki ongelmat on semmosia, että asioista pitää puhua ihan tunne tasolla "miltä se tuntuu, mistä se johtuu, mitä toivois tapahtuvan, miten asioita vois muuttaa molemmin puolin jne." ja jos ei parisuhteessa kykene tämmösiin keskusteluihin niin sit hyvä alkaa opettelemaan. Muuten se parisuhdekin on sit ihan tämmöstä samanlaista arpomista että mitähän tuo miettii ku se sanoo noin tai tekee noin.
- Liittynyt
- 18.08.2021
- Viestejä
- 2 895
Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi kukaan viitsisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka pitää harrastuksiasi tai ajanviettotapojasi jotein tyhminä, lapsellisina tai muuta sellaista. Ei suinkaan ole pakko itse tykätä samoista asioista, mutta pitää hyväksyä ja kunnioittaa. Se on ihan ihan minimivaatimus lähes mille tahansa asialle parisuhteessa.
Toki parisuhde on myös kompromisseja ja toisaalta toisella on oikeus närkästyä jos se pelaaminen oikeasti menee yhdessä sovittujen asioiden edelle jne, ja tässä kyseisessä keississä nyt saadaan vain yhden osapuolen näkemys asiaan. Voihan se olla, että se pelaaminen oikeasti alkaa häiritä yhdessäoloa jne. yms. etc. osv., mutta kovin tuttu kuvio tuntuu olevan tuo, että toisen pelaaminen on joku massiivinen ongelma, mutta joku telkkarin edessä kuolaaminen tunti toisensa perään on ihan ok.
Toki parisuhde on myös kompromisseja ja toisaalta toisella on oikeus närkästyä jos se pelaaminen oikeasti menee yhdessä sovittujen asioiden edelle jne, ja tässä kyseisessä keississä nyt saadaan vain yhden osapuolen näkemys asiaan. Voihan se olla, että se pelaaminen oikeasti alkaa häiritä yhdessäoloa jne. yms. etc. osv., mutta kovin tuttu kuvio tuntuu olevan tuo, että toisen pelaaminen on joku massiivinen ongelma, mutta joku telkkarin edessä kuolaaminen tunti toisensa perään on ihan ok.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 832
Ex vaimoni oli just sellainen että teeveen katsominen oli ookoo mutta pelaaminen ei. Perusteli aina sillä samalla säälittävällä argumentillä että kun pelaat, et ole läsnä vaikka pelas sitä sitä saatanan Civilizationia mistä pysyy irtautuun koska vaan.
Myös valitti että pelaan paljon vaikka saattoi olla etten ollut viikkoon pelannut mitään.
Noh, sen takia hän onkin ex vaimo.
Ero oli kyllä yksi parhaista asioista elämässä.
Edittiä vielä:
Sanottakoon vielä että eroaminen on pääasiassa iloinen asia missä kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä ei ole enää toistensa kanssa tekemisissä.
Pois lukien tietysti pettämiset sun muut draamat.
Myös valitti että pelaan paljon vaikka saattoi olla etten ollut viikkoon pelannut mitään.
Noh, sen takia hän onkin ex vaimo.
Ero oli kyllä yksi parhaista asioista elämässä.
Edittiä vielä:
Sanottakoon vielä että eroaminen on pääasiassa iloinen asia missä kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä ei ole enää toistensa kanssa tekemisissä.
Pois lukien tietysti pettämiset sun muut draamat.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 4 400
Mä taas en tajua miten kukaan laittaa jonkin teknisen laitteen fyysisen (ja toivottavasti myös henkisen) kanssakäymisen suhteen etusijalle. Minä tai pelit -asenne on jo itsessään lapsellista, mutta että jos tarjolla on joku, joka jättäisi digitaalisen maailman vuoksesi, niin siitä kieltäytyminen kuulostaa siltä että yksin runkkaaminen on preferenssi. Ei siinäkään välttämättä mitään pahaa ole, mutta itselleen tosiasiat on hyvä tunnustaa.
E: minulla on ehkä tässä suhteessa vinoutunut käsitys, sillä pelaaminen ylipäätään ei kiinnosta. Toivottavasti en loukannut ketään. Erityisesti kommentti pelaamisen lapsellisuudesta johtuu enimmäkseen omista rajoitteista.
E: minulla on ehkä tässä suhteessa vinoutunut käsitys, sillä pelaaminen ylipäätään ei kiinnosta. Toivottavasti en loukannut ketään. Erityisesti kommentti pelaamisen lapsellisuudesta johtuu enimmäkseen omista rajoitteista.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 7 894
Jos sua ei joku kiinnosta, älä kuvittele että se ei kiinnosta jotain toista. Ihmisillä on eri kiinnostusten kohteita, ei muakaan kiinnosta kaikki puolison harrastukset, mutta en minä niitä häneltä kiellä vaikka niihin menee tuhansia euroja rahaa ja välillä tunteja huoltoon...
Wasabrod
Tukijäsen
- Liittynyt
- 06.11.2016
- Viestejä
- 1 320
Sattuuko sinulla olemaan mitään harrastusta, jota toteutat yksin? Ja olennaista tässä on toki se, että oman harrastuksen lisäksi myös puolison kanssa vietetään aikaa. Pitäisi olla sekä yhteistä että omaa tekemistä.
Tulipa muuten mieleen, että läsnäolon suhteen kirjan lukeminen voisi olla jotakuinkin vastaavaa kuin pelaaminen. Mutta kuten tuossa viestissäkin se tulee vähän ilmi, elektroniikkaa vaativa harrastus jostain syystä demonisoidaan. Pelaaminen on jotenkin tuomittavampaa kuin lukeminen tai vaikka palapelin värkkääminen.
Onneksi tutkimus kertoo päinvastaista: pelaaminen oikeasti kehittää.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 14.02.2017
- Viestejä
- 1 499
Silloin kun tulee lapsia, 8h päivässä pelaaminen muuttuu max 1h pelaamiseksi. Ihan omasta takaa kokemusta.
Ihminen katsoo telkka / pelaa / kirjoittaa / käy salilla yms koska on vapaata aikaa. Lapsi taas vie tämän vapaa-ajan lähes täysin pois. Ainakin omasta mielestäni se on aivan sama miten ihminen oman vapaa ajansa kuluttaa. Toki itse ei aina ymmärrä, esim jos toinen osapuoli katsoo kardashianeja 5h putkeen, mutta toinen ei välttämättä myös tajua että miten jaksat pelata tietokonepelia 5h putkeen. Eli jos toisen tekeminen ärsyttää, vika on todennäköisesti sinussa eikä toisessa osapuolessa.
Toki jos naama puhelimessa 24/7 vaikka toinen yrittää sinulle puhua, tuo on jo kunnioituksen puutetta eikä liity tuohon vapaaseen aikaan.
Ihminen katsoo telkka / pelaa / kirjoittaa / käy salilla yms koska on vapaata aikaa. Lapsi taas vie tämän vapaa-ajan lähes täysin pois. Ainakin omasta mielestäni se on aivan sama miten ihminen oman vapaa ajansa kuluttaa. Toki itse ei aina ymmärrä, esim jos toinen osapuoli katsoo kardashianeja 5h putkeen, mutta toinen ei välttämättä myös tajua että miten jaksat pelata tietokonepelia 5h putkeen. Eli jos toisen tekeminen ärsyttää, vika on todennäköisesti sinussa eikä toisessa osapuolessa.
Toki jos naama puhelimessa 24/7 vaikka toinen yrittää sinulle puhua, tuo on jo kunnioituksen puutetta eikä liity tuohon vapaaseen aikaan.
- Liittynyt
- 18.08.2021
- Viestejä
- 2 895
Joo, onhan se todella lapsellista, että haluaa pitää omista harrastuksista ja minuudesta ylipäätään kiinni myös parisuhteessa. Kyllähän kaikki tietää, että kaikkein kypsin lähestymistapa ja vakain pohja parisuhteelle lähtee siitä, että sen sijaan että lähdet parisuhteeseen vain ihmisen kanssa, joka on valmis hyväksymään sinut sellaisena kuin olet, lähdet parisuhteeseen ihmisen kanssa joka lähtökohtaisesti halveksuu sinua ja/tai tekemiäsi asioita. Sitten vaan parhaasi mukaan yrität kaikilla tavoin mukautua kumppanin mieltymyksiin ja mielipiteisiin, haudaten kaikki omat mieltymyksesi, mielipiteesi ja muut asiat, jotka eivät kumppania miellytä. Hyvä siitä tulee!
Kiitos näkökulmista, tuli jonkin verran ajattelemisen aihetta itselle.
Se miten parisuhteessa ollaan ja mikä on huomioimisen tarve vaihtelee suuresti ja meillä miehen kanssa on selvästi eri tarpeet. Itse kun viihtyy ihan hyvin ittekseen, ei aina ymmärrä sitä, että se toinen kaipaa sinne sohvalle telkkarin viereen ihmistä.
Nyt kun asiaa rauhassa pohtinut olen myös huomannut, ettei tämä rajoitu ainoastaan peleihin vaan myös esim. juuri lukemiseen mistä joku kirjoittikin. Kun eksyn pitkäksi aikaa omiin maailmoihin, toinen kärsii.
Se sitten taas miten näitä tarpeita sovitellaan yhteen on työstämisen arvoinen asia, mutta vaatinee hieman kompromisseja puolin ja toisin.
Se miten parisuhteessa ollaan ja mikä on huomioimisen tarve vaihtelee suuresti ja meillä miehen kanssa on selvästi eri tarpeet. Itse kun viihtyy ihan hyvin ittekseen, ei aina ymmärrä sitä, että se toinen kaipaa sinne sohvalle telkkarin viereen ihmistä.
Nyt kun asiaa rauhassa pohtinut olen myös huomannut, ettei tämä rajoitu ainoastaan peleihin vaan myös esim. juuri lukemiseen mistä joku kirjoittikin. Kun eksyn pitkäksi aikaa omiin maailmoihin, toinen kärsii.
Se sitten taas miten näitä tarpeita sovitellaan yhteen on työstämisen arvoinen asia, mutta vaatinee hieman kompromisseja puolin ja toisin.
No eikö kannata jättää sitä ja etsiä sopivamman kumppanin jos ette edes kauan oo olleet yhdessä?
Wasabrod
Tukijäsen
- Liittynyt
- 06.11.2016
- Viestejä
- 1 320
Päinvastoin, nythän siellä otetaan askeleita tuikitavallisten parisuhdeongelmien ratkaisemiseksi. Siinä tapauksessa kannattaisi varmaan erota, jos osapuolet eivät osaisi edes yrittää ratkoa erimielisyyksiään. Mutta kun kerta prosessi nyt selvästi etenee, niin ilman muuta kannattaa yrittää.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 17.06.2018
- Viestejä
- 9 820
Minulla on ollut aina aikaa pelata vaikka ei nyt välttämättä päivittäin. Lapset tuossa eniten ovat vähentäneet mutta nykyään yhden lapsen kanssa on helpompaa. Kahdeksalta illalla alkaa oma aika kun muut menevät nukkumaan, silloin voin tehdä mitä vaan kunhan en melua. Joten komedioita ei kannata katsoa. Viikonloppuna päiväsaikaan voi ottaa useamman tunnin sessioita kun työt eivät ole häiritsemässä, ainakin nyt kuin useampi vuosi yhdessä asumista takana. Puoliso samoin haluaa omaa aikaa välillä ja menee rakentamaan palapelejä taikka haluaa katsoa omia ohjelmiaan/kuunnella podcasteja. Aiemmin kolmen pienen lapsen kanssa onnistui kanssa, tosin verkkopelien suhteen ei kun aikataulut eivät natsanneet.
Neljä vuotta yhdessä ilman lapsia eikä anneta omaa aikaa kuulostaa ahdistavalta, tuo ei ole edes enää sitä alkuvaiheen huumaa. Sanoisin että nyt on vakavan keskustelun paikka ja selkeä rajojen asettaminen edessä. Jos kumppani ei ehtoihin mukaudu niin lähteköön, ei hän silloin ole sopiva. Joka päivä ei välttämättä löydy aikaa pelaamiselle mutta jos ei ole lapsia niin muutaman tunnin sessiot pitäisi pystyä järjestämään viikottain.
Väsyneen kumppani kuulostaa läheisriippuvaiselta, ehkä hänen kannattaisi käydä terapeutilla puhumassa asiasta?
Neljä vuotta yhdessä ilman lapsia eikä anneta omaa aikaa kuulostaa ahdistavalta, tuo ei ole edes enää sitä alkuvaiheen huumaa. Sanoisin että nyt on vakavan keskustelun paikka ja selkeä rajojen asettaminen edessä. Jos kumppani ei ehtoihin mukaudu niin lähteköön, ei hän silloin ole sopiva. Joka päivä ei välttämättä löydy aikaa pelaamiselle mutta jos ei ole lapsia niin muutaman tunnin sessiot pitäisi pystyä järjestämään viikottain.
Väsyneen kumppani kuulostaa läheisriippuvaiselta, ehkä hänen kannattaisi käydä terapeutilla puhumassa asiasta?
Ensimmäistä kertaa tässä ketjussa tällä kannulla. Muutamia sivuja lueskelin ja samoja ongelmia täälläkin on esillä kuin muillakin palstoilla. Yllätyin kuinka paljon fiksuja neuvoja tässä ketjussa on annettu. Muualla keskustelu on ollut joko täyttä simppausta tai semisimppausta.
Itse kun olen yksinhuoltajan kasvattama, tieni on ollut kivinen ja on ollut pakko opiskella parisuhdeasioita, koska en ole niitä osannut.
Nyt pitkän suhteen jälkeen lähden toivottavasti lopullisesti tulevan vaimoni kotimaahan. Hieman on ollut opettelua nämä perinteisen miehen toimintavat, mutta kyllä se siitä kun oikein pinnistelee
Itse kun olen yksinhuoltajan kasvattama, tieni on ollut kivinen ja on ollut pakko opiskella parisuhdeasioita, koska en ole niitä osannut.
Nyt pitkän suhteen jälkeen lähden toivottavasti lopullisesti tulevan vaimoni kotimaahan. Hieman on ollut opettelua nämä perinteisen miehen toimintavat, mutta kyllä se siitä kun oikein pinnistelee
- Liittynyt
- 22.03.2023
- Viestejä
- 4
Loin tämän throwaway-tilin, koska haluan pysyä anonyyminä, enkä yhdistää tekstiäni varsinaiseen käyttäjätunnukseeni. Tällä käyttäjätunnuksella en tule osallistumaan muihin keskusteluihin. Tällähetkellä tilanne on sellainen, että tunnen tarvetta kirjoittaa edes johonkin. Yritän kirjoittaa itsestäni ja tapahtumista suuripiirteisesti tunnistamisen vaikeuttamiseksi, mutta jos joku minut tunnistaa niin toivon että kunnioitat päätöstäni.
Sitten itse asiaan. Heti alkuun voisi todeta, että monella on varmasti mielipiteensä pitkänmatkan parisuhteista ja onko sellaisia edes olemassakaan. Itselleni homma on harvinaisen selvä, minulle ei välimatkalla ole juurikaan merkitystä, varsinkin jos suunnitelmat yhteisistä askelmerkeistä on hyvin pitkälle sovittu.
Voisin avata tähän alkuun hieman sitä miksi olen päätynyt pääasiassa ulkomaalaisia deittailemaan. Karu totuus on se, että vaikka monen minun tuntevan mielestä olen mitä herttaisin, mukava, luotettava ja muut yleiset fraasit, ei minulle täällä Suomessa ole menekkiä ollenkaan. Deittiappeissa likeistä ja mätseistä saa lähinnä haaveilla tai ne on hirvittävän työn ja tuskan takana. Olen myös tosi hoikka (Ja sellaisena tulen aina pysymään, sen kummemmin syitä avaamatta), joten ymmärrän ettei lähtökohtaisesti "keskitysleirin lapsi"-olemukseni herätä juurikaan mielenkiintoa. Koen kuitenkin, että näistä huolimatta olen hyvä kumppani. Sattuipa niin tuossa pari vuotta sitten, että eräässä Etelä-Amerikan maassa Tinder Goldilla lokaatiota vaihtaen tuli vastaan erittäin kaunis, selvästi omaa "tasoani" yläpuolella oleva nainen, noin puhtaasti ulkonäkökriteerein arvioiden. Muistan, kun totesin kaverilleni, että hetkinen, miksi näin kaunis laittaa minulle vieläpä super liken? (Taisi olla elämäni ensimmäinen saatu superlike naiselta ja toistaiseksi viimeinen toki.) Yllätyksekseni hän rupesi vieläpä juttelemaan mun kanssa. Jo heti alusta lähtien minut vakuutti se miten maanläheinen ja jalat maassa tämä nainen oli. Kuinka hänkin oli väsynyt pelailuun ja etsi vakaata ja kestävää parisuhdetta. Olin heti alussa täysin avoin ja rehellinen hänelle kaikesta, mitä hän koskaan halusikaan tietää. Mukaanlukien siitä, että edellisessä parisuhteessa saman maan nainen oli lopulta ihastunut minun läheiseen perheenjäseneen ja lähetellyt nudeja yms, eli suomeksi sanottuna pettänyt.
Olimme samalla sivulla hyvin monesta asiasta, muunmuassa siitä peruskivestä, että kommunikaatio on kaiken avain, sillä ilman kommunikaatiota ei ole mitään. Hän ei koskaan ollut minulta vailla mitään, kuten moni ulkomaalainen nykyään on (rahan perässä). Homma niin sanotusti luisti hyvin kaikinpuolin. Olisiko mennyt ehkä puoli vuotta tästä eteenpäin, kun tapahtui eräs meidän suhdettamme muuttaneista tapahtumista. Kumppanini katosi yli viikoksi, mukaanlukien esti minut WhatsAppissa. Jälkikäteen selvisi, että heidän perheessä asunut sukulainen oli ilmeisesti seonnut ja rikkonut paikkoja perheen asunnossa, käynyt kumppanini kimppuun, ilmeisesti raiskaten hänet, sekä ryösti perheen auton, että myös kumppanini puhelimen (Ja estäen kaikki kontaktit WhatsApp :issa) Kyseinen sukulainen löydettiin myöhemmin jostain hevonkuusesta auton bensan loputtua ja oli ilmeisesti ampunut itsensä. Aluksi luonnollisesti olin hieman skeptinen asian suhteen, kuulostaahan tuo äkkiseltään ajateltuna melkoisen hurjalta. Kyllä se loppujen lopuksi ihan totta oli. Minulle selvisi myös, että hän on köyhästä perheestä, eikä perhellä ole pitkään aikaa varaa ostaa tyttärelleen puhelinta, kun perheen ainut autokin meni tyyliin paaliin. Minulla on periaate, että en lähetä rahaa kellekkään. Vain ainoastaan materiaa ja senkin hyvin tarkoin mietittynä. Ostin hänelle puhelimen paikallisesta Amazonista. Se maksoi 200€ aika tarkalleen. En halunnut halvinta luuria ostaa, että voidaan olla yhteyksissä ja noin. (videopuhelut, että kuvastakin saisi jotain selvää yms). Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että todennäköisesti suhteemme olisi näivettynyt tähän, koska emme olisi pystyneet pitämään säännöllisesti yhteyttä. Tein myös hänelle selväksi heti kättelyssä, että tuo mitä hänelle tapahtui, ei muuta mitään minun silmissäni, että olen tukena ja läsnä niinkuin olin siihen asti ollutkin. Tämä oli oikeastaan yksi vedenjakajahetkistä suhteessamme kokonaisuudessaan. Ymmärrettävästi hän käsitteli traumaansa omalla tavallaan ja annoin luonnollisesti aikaa ja tilaa, mutta myös seisoin järkähtämättömästi tukena ja totesin että olen aina saatavilla kun haluaa puhua. Vedenjakaja siksi, että oikeastaan tässä käsittelyvaiheessa alkoi ensimmäisiä merkkejä ilmetä siitä, että kaikki ei meidänkään välillä ollut niin hyvin kun olisi voinut olla. Keskustelimme tästä muutamaan otteeseen ja tulimme samaan lopputulokseen, että parannettavaa löytyy ja yritetään skarpata, varsinkin yhteydenpidon määrän suhteen, mikä oli laskenut ymmärrettävästi, paljon.
Välillä tilanne parani moneksi kuukaudeksi, kunnes välillä taas otettiin takapakkia, kuuluu varmasti jokaiseen parisuhteeseen. Kuitenkin meillä molemmilla oli kirkkaana se ajatus, että periksi ei anneta ja mennään vaikka läpi harmaan kiven. Ajan kanssa tämä yhteydenpidon määrä/säännöllisyys ongelma kuitenkin kasvoi ja joitakin kuukausia sitten otin itse esille sen, että onko tätä järkeä jatkaa jos hän lukee/vastaa viesteihini kerran viikossa tyyliin tai että hänellä on aikaa viettää kanssani ehkä kerran kuukaudessa. Nostin myös sen vaihtoehdon pöydälle että pidämme taukoa parisuhteesta. Hän oli ehdottomasti sitä vastaan ja halusi jatkaa, sekä lupasi yrittää parhaansa.
Nyt päästään sitten siihen mitä tässä muutaman päivän aikana on tapahtunut. Huomasin hänellä statuksessa lyhyen videonpätkän ilmeisesti paikallisen miehen kanssa. Se oli kieltämättä sen näköinen, että minulla nousi kaikki ihokarvat pystyyn ja hälytyskellot kilkattamaan. Hän oli lisännyt videonpätkään kolme erilaista sydäntä. Ensireaktioni (Mitä helvettiä?) laannuttua kysyin häneltä suoraan että mikä homma tämä on? Että olen ollut hänelle itse rehellinen kaikesta ja nyt haluan että hän kertoo minulle, vaikka kyseessä olisi asia mitä en haluaisi kuulla. Vastaus oli luokkaa, että ei ole tapahtunut mitään ja kyseessä on kaveri. Vastasin siihen, että selvä. Luotan sinuun ja jos sanot niin, uskon sinua. Se näytti silmiini hyvin huolestuttavalta. Tähän hän ei koskaan vastannut, ennenkuin pudotti varsinaisen pommin tuossa muutama päivä sitten. Hän ilmoitti ettemme voi olla yhdessä enää. Hän on huomannut että on raskaana.
Minä totesin siihen suurinpiirtein, että mitä helevettiä että menit sitten pettämään? Vastaus oli luokkaa, en pettänyt sinua. Kysyin että miten sitten olet raskaana? Vastaus oli mallia että se vain tapahtui, en halua puhua siitä nyt, tarvitsen aikaa itselleni. Vastasin siihen, että pyysin sinulta muutama päivä sitten rehellisyyttä, se oli kaikki mitä olen koskaan sinulta pyytänyt ja näemmä valehtelit minulle. Minun on vaikea uskoa, että teit tämän minulle kaiken sen jälkeen mitä meillä on ollut lähes kahden vuoden ajan. Tiesit mitä minulle tapahtui edellisessä parisuhteessa ja päätit tehdä saman. Särkee sydämeni, kun et edes halua perustella että miksi? Joku päivä ymmärrät mitä menetit, kuinka kaunis ja uniikki mahdollisuus sinulla oli. Se voi ottaa aikaa, mutta tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti oli sen arvoista seksiä.
Nyt tässä sitten koitan sisäistää että mitä helvettiä? Meni sit pari vuotta ihan hukkaan. Kaikki suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta Suomessa, roskakoriin. Vaikka miten päin yritän pyöritellä tätä, tulen aina samaan lopputulokseen että itse yritin lähes kaikkeni meidän eteen. Toisen päätöksille en voi mitään. Sinänsä jännä, että hän itse oli sitä mieltä, että ei halua lapsia vielä muutamaan vuoteen ja se ajankohta pitää suunnitella sitten hyvin tarkkaan. Niinhän se onkin, MUTTA. Nyt sillä on sitten se "well prepared" pulla uunissa. Oli varmaan vitun wörtti.
Jotenkin niin helvetin tyhjä olo kaiken tämän jälkeen.
Sitten itse asiaan. Heti alkuun voisi todeta, että monella on varmasti mielipiteensä pitkänmatkan parisuhteista ja onko sellaisia edes olemassakaan. Itselleni homma on harvinaisen selvä, minulle ei välimatkalla ole juurikaan merkitystä, varsinkin jos suunnitelmat yhteisistä askelmerkeistä on hyvin pitkälle sovittu.
Voisin avata tähän alkuun hieman sitä miksi olen päätynyt pääasiassa ulkomaalaisia deittailemaan. Karu totuus on se, että vaikka monen minun tuntevan mielestä olen mitä herttaisin, mukava, luotettava ja muut yleiset fraasit, ei minulle täällä Suomessa ole menekkiä ollenkaan. Deittiappeissa likeistä ja mätseistä saa lähinnä haaveilla tai ne on hirvittävän työn ja tuskan takana. Olen myös tosi hoikka (Ja sellaisena tulen aina pysymään, sen kummemmin syitä avaamatta), joten ymmärrän ettei lähtökohtaisesti "keskitysleirin lapsi"-olemukseni herätä juurikaan mielenkiintoa. Koen kuitenkin, että näistä huolimatta olen hyvä kumppani. Sattuipa niin tuossa pari vuotta sitten, että eräässä Etelä-Amerikan maassa Tinder Goldilla lokaatiota vaihtaen tuli vastaan erittäin kaunis, selvästi omaa "tasoani" yläpuolella oleva nainen, noin puhtaasti ulkonäkökriteerein arvioiden. Muistan, kun totesin kaverilleni, että hetkinen, miksi näin kaunis laittaa minulle vieläpä super liken? (Taisi olla elämäni ensimmäinen saatu superlike naiselta ja toistaiseksi viimeinen toki.) Yllätyksekseni hän rupesi vieläpä juttelemaan mun kanssa. Jo heti alusta lähtien minut vakuutti se miten maanläheinen ja jalat maassa tämä nainen oli. Kuinka hänkin oli väsynyt pelailuun ja etsi vakaata ja kestävää parisuhdetta. Olin heti alussa täysin avoin ja rehellinen hänelle kaikesta, mitä hän koskaan halusikaan tietää. Mukaanlukien siitä, että edellisessä parisuhteessa saman maan nainen oli lopulta ihastunut minun läheiseen perheenjäseneen ja lähetellyt nudeja yms, eli suomeksi sanottuna pettänyt.
Olimme samalla sivulla hyvin monesta asiasta, muunmuassa siitä peruskivestä, että kommunikaatio on kaiken avain, sillä ilman kommunikaatiota ei ole mitään. Hän ei koskaan ollut minulta vailla mitään, kuten moni ulkomaalainen nykyään on (rahan perässä). Homma niin sanotusti luisti hyvin kaikinpuolin. Olisiko mennyt ehkä puoli vuotta tästä eteenpäin, kun tapahtui eräs meidän suhdettamme muuttaneista tapahtumista. Kumppanini katosi yli viikoksi, mukaanlukien esti minut WhatsAppissa. Jälkikäteen selvisi, että heidän perheessä asunut sukulainen oli ilmeisesti seonnut ja rikkonut paikkoja perheen asunnossa, käynyt kumppanini kimppuun, ilmeisesti raiskaten hänet, sekä ryösti perheen auton, että myös kumppanini puhelimen (Ja estäen kaikki kontaktit WhatsApp :issa) Kyseinen sukulainen löydettiin myöhemmin jostain hevonkuusesta auton bensan loputtua ja oli ilmeisesti ampunut itsensä. Aluksi luonnollisesti olin hieman skeptinen asian suhteen, kuulostaahan tuo äkkiseltään ajateltuna melkoisen hurjalta. Kyllä se loppujen lopuksi ihan totta oli. Minulle selvisi myös, että hän on köyhästä perheestä, eikä perhellä ole pitkään aikaa varaa ostaa tyttärelleen puhelinta, kun perheen ainut autokin meni tyyliin paaliin. Minulla on periaate, että en lähetä rahaa kellekkään. Vain ainoastaan materiaa ja senkin hyvin tarkoin mietittynä. Ostin hänelle puhelimen paikallisesta Amazonista. Se maksoi 200€ aika tarkalleen. En halunnut halvinta luuria ostaa, että voidaan olla yhteyksissä ja noin. (videopuhelut, että kuvastakin saisi jotain selvää yms). Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että todennäköisesti suhteemme olisi näivettynyt tähän, koska emme olisi pystyneet pitämään säännöllisesti yhteyttä. Tein myös hänelle selväksi heti kättelyssä, että tuo mitä hänelle tapahtui, ei muuta mitään minun silmissäni, että olen tukena ja läsnä niinkuin olin siihen asti ollutkin. Tämä oli oikeastaan yksi vedenjakajahetkistä suhteessamme kokonaisuudessaan. Ymmärrettävästi hän käsitteli traumaansa omalla tavallaan ja annoin luonnollisesti aikaa ja tilaa, mutta myös seisoin järkähtämättömästi tukena ja totesin että olen aina saatavilla kun haluaa puhua. Vedenjakaja siksi, että oikeastaan tässä käsittelyvaiheessa alkoi ensimmäisiä merkkejä ilmetä siitä, että kaikki ei meidänkään välillä ollut niin hyvin kun olisi voinut olla. Keskustelimme tästä muutamaan otteeseen ja tulimme samaan lopputulokseen, että parannettavaa löytyy ja yritetään skarpata, varsinkin yhteydenpidon määrän suhteen, mikä oli laskenut ymmärrettävästi, paljon.
Välillä tilanne parani moneksi kuukaudeksi, kunnes välillä taas otettiin takapakkia, kuuluu varmasti jokaiseen parisuhteeseen. Kuitenkin meillä molemmilla oli kirkkaana se ajatus, että periksi ei anneta ja mennään vaikka läpi harmaan kiven. Ajan kanssa tämä yhteydenpidon määrä/säännöllisyys ongelma kuitenkin kasvoi ja joitakin kuukausia sitten otin itse esille sen, että onko tätä järkeä jatkaa jos hän lukee/vastaa viesteihini kerran viikossa tyyliin tai että hänellä on aikaa viettää kanssani ehkä kerran kuukaudessa. Nostin myös sen vaihtoehdon pöydälle että pidämme taukoa parisuhteesta. Hän oli ehdottomasti sitä vastaan ja halusi jatkaa, sekä lupasi yrittää parhaansa.
Nyt päästään sitten siihen mitä tässä muutaman päivän aikana on tapahtunut. Huomasin hänellä statuksessa lyhyen videonpätkän ilmeisesti paikallisen miehen kanssa. Se oli kieltämättä sen näköinen, että minulla nousi kaikki ihokarvat pystyyn ja hälytyskellot kilkattamaan. Hän oli lisännyt videonpätkään kolme erilaista sydäntä. Ensireaktioni (Mitä helvettiä?) laannuttua kysyin häneltä suoraan että mikä homma tämä on? Että olen ollut hänelle itse rehellinen kaikesta ja nyt haluan että hän kertoo minulle, vaikka kyseessä olisi asia mitä en haluaisi kuulla. Vastaus oli luokkaa, että ei ole tapahtunut mitään ja kyseessä on kaveri. Vastasin siihen, että selvä. Luotan sinuun ja jos sanot niin, uskon sinua. Se näytti silmiini hyvin huolestuttavalta. Tähän hän ei koskaan vastannut, ennenkuin pudotti varsinaisen pommin tuossa muutama päivä sitten. Hän ilmoitti ettemme voi olla yhdessä enää. Hän on huomannut että on raskaana.
Minä totesin siihen suurinpiirtein, että mitä helevettiä että menit sitten pettämään? Vastaus oli luokkaa, en pettänyt sinua. Kysyin että miten sitten olet raskaana? Vastaus oli mallia että se vain tapahtui, en halua puhua siitä nyt, tarvitsen aikaa itselleni. Vastasin siihen, että pyysin sinulta muutama päivä sitten rehellisyyttä, se oli kaikki mitä olen koskaan sinulta pyytänyt ja näemmä valehtelit minulle. Minun on vaikea uskoa, että teit tämän minulle kaiken sen jälkeen mitä meillä on ollut lähes kahden vuoden ajan. Tiesit mitä minulle tapahtui edellisessä parisuhteessa ja päätit tehdä saman. Särkee sydämeni, kun et edes halua perustella että miksi? Joku päivä ymmärrät mitä menetit, kuinka kaunis ja uniikki mahdollisuus sinulla oli. Se voi ottaa aikaa, mutta tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti oli sen arvoista seksiä.
Nyt tässä sitten koitan sisäistää että mitä helvettiä? Meni sit pari vuotta ihan hukkaan. Kaikki suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta Suomessa, roskakoriin. Vaikka miten päin yritän pyöritellä tätä, tulen aina samaan lopputulokseen että itse yritin lähes kaikkeni meidän eteen. Toisen päätöksille en voi mitään. Sinänsä jännä, että hän itse oli sitä mieltä, että ei halua lapsia vielä muutamaan vuoteen ja se ajankohta pitää suunnitella sitten hyvin tarkkaan. Niinhän se onkin, MUTTA. Nyt sillä on sitten se "well prepared" pulla uunissa. Oli varmaan vitun wörtti.
Jotenkin niin helvetin tyhjä olo kaiken tämän jälkeen.
- Liittynyt
- 11.05.2019
- Viestejä
- 287
Vaikeita asioita jos on jo suunnitellut elämää eteen päin valmiiksi, itse en osaa samaistua tilanteeseen, vaimon kanssa yli 30 vuotta yhteistä matkaa takana joten eipä tähän voi mitään muuta sanoa että keräät voimia ja jatkat eteenpäin. Vaikeaa se voi olla varmasti mutta jos joku viisaus tähän niin "aika parantaa haavat".
Ei pysty samaistumaan tai ymmärtämään. En näkisi parisuhteeksi tuollaista internet-suhdetta toiselle puolelle maapalloa jos ei ole koskaan nähty kasvokkain. Vaikuttaa myös tekstin perusteella aika kliseiseltä huijarilta. Ei vaatinut sulta mitään /"rahaa", mutta sit 200€ kuitenkin meni luuriin kaikkien aikojen leffajuonen jälkeen, jooh. Tän jälkeen alkoi minimiylläpito, jotta vois ehkä myöhemmin saada lisää rahaa.
- Liittynyt
- 14.02.2017
- Viestejä
- 1 499
Jep, nuo naiset pyörittelevät kymmeniä miehiä samaan aikaan ja samat tarinat annetaan jokaiselle. Tottakai koskaan rahaa ei pyydetä suoraan, koska se paljastaisi koko huijauksen, vaan annetaan jatkua vuosia siinä toivossa että rahaa alkaisikin valua itsestään. Noiden tarinoiden keksiminenkin kuuluu asiaan, sillä saa edesautettua "rahansaantia", niinkuin tuossakin tarinassa palkinnoksi sai 200€ puhelimen. Yhteistä näillä tarinoilla/huijauksilla on se että live tapaamista vältetään loppuun asti. En ihan ymmärtänyt Encryptin viestistä että olivatko koskaan tavanneet, oma veikkaus on että eivät olleet. Mutta epätoivoinen ihminen käyttäytyy tällä tavalla, luulee omassa päässään että on parisuhteessa ihmisen kanssa jota ei ole koskaan nähnyt livenä, vaikka kyseessä on selvä huijaus. Tuossakin tarinassa on hyvin mahdollista että nainen tuli raskaaksi, mutta hänen oikealle poikaystävälleen/aviomiehelleen.
Joo valitettavasti siinä lauseessa kun Encryptin viestistä luki että tuli todella kaunis nainen oman tasonsa yläpuolella niin tiesin mitä tulee.Kaikenlaisia tarinoita ne keksiikin.Yheltä kamulta samalla kaavalla kusetettiin tonneja-Sanoin hänelle heti alussa kun näytti tämän daamin kuvan että luuletko ihan tosissasi että tuo ihminen jos nyt edes oikea on tosissaan tässä hommassa.Useamman vuoden sai lypsettyä mutta ei auttanut järkipuheet.Vasta kun kaikki oli menny tälle ihanalle daamille niin alkoi epäillä.Valitettavasti todella yleistä niin miehille kuin naisille nämä kohtalot.Jos joku tuntuu liian hyvältä ollakseen totta niin lähes poikkeuksetta se on sitä.
- Liittynyt
- 28.07.2022
- Viestejä
- 640
Jäi nyt hieman epäselväksi, että tapasitteko te koskaan IRL?
- Liittynyt
- 25.04.2017
- Viestejä
- 2 503
Eivät tavanneet. Tämä oli oppikirjaesimerkki internet-rakkauskusetuksesta.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 6 500
Jotain tuohon Encryptin viestiin:
- meneehän tuo pitkälti oppirahojen maksamiseen ja en todellakaan tarkoita jotain 200 euroa vaan sitä että investoit siihen emotionaalisesti aivan liikaa. Ei se valitettavasti ole mikään oikea suhde jos näkee tyyliin kerran/pari vuodessa lomareissulla (tässä ei välttämättä ollut sitäkään)
- periaatteessahan ne "hullu sukulainen"- jutut voisi olla tottakin, ihmisille sattuu ja tapahtuu ja erityisesti naisille kehitysmaissa. Mutta ei sillä loppupeleissä pahemmin väliä ole, koska ei ole oikea suhde jne.
- olen itsekin kierrellyt paljon maailmaa erityisesti ns. parhaassa pariutumisiässä. Aasian maissa fiksu suomalainen erottuu edukseen ja voi herättää todellisia tunteita ihan jopa ilman mitään rahallista aspektia. Näillä naisilla kuitenkin on huomattava omanarvontunne kuten pitääkin olla. Suomalainen suhtautuu siihen liian helposti simppelisti että "kaikki on rahan perässä", vähän kuin jenkkien klisee että "kaikki haluaa green cardin", ikäänkuin kaikki maailmassa haluaisi asua USA:ssa koska muut maat maailmassa on köyhiä ja paskoja kehitysmaita ja muuta kliseistä ja yksinkertaistettua.
- ei ketään lattarinaista oikeasti kiinnosta joku suomalainen pallinaama millään todellisella tai merkittävällä tasolla. Siellä on ihan omasta takaa maailman komeimmat miehet, tärkeä oma kulttuuri ja esim. kolumbialaisilla miehillä keskimäärin huomattavan kokoiset kullit. Saa olla hyvinkin rauhassa siellä niin kauan kuin ei selkeästi ole turisti tai muuten tuo ulkomaalaisuuttaan esille.
- ei ole todellakaan reilua niille kaukaisille naisille kuvitella varaavansa niitä Suomesta käsin sillä että laittelee jotain nettiviestejä tai joskus jotain rahanarvoista tai näkee kerran/pari vuodessa. Aika epäkunnioittavaa loppupeleissä. Ei suomalainen nettinörtti ole mikään taivaanlahja kenellekään.
Tästä nyt suurin osa oli turhaa jorinaa jos tämä keissi ei ole koskaan edes tavannut sitä naista, mutta satuin nyt kirjoittelemaan...
- meneehän tuo pitkälti oppirahojen maksamiseen ja en todellakaan tarkoita jotain 200 euroa vaan sitä että investoit siihen emotionaalisesti aivan liikaa. Ei se valitettavasti ole mikään oikea suhde jos näkee tyyliin kerran/pari vuodessa lomareissulla (tässä ei välttämättä ollut sitäkään)
- periaatteessahan ne "hullu sukulainen"- jutut voisi olla tottakin, ihmisille sattuu ja tapahtuu ja erityisesti naisille kehitysmaissa. Mutta ei sillä loppupeleissä pahemmin väliä ole, koska ei ole oikea suhde jne.
- olen itsekin kierrellyt paljon maailmaa erityisesti ns. parhaassa pariutumisiässä. Aasian maissa fiksu suomalainen erottuu edukseen ja voi herättää todellisia tunteita ihan jopa ilman mitään rahallista aspektia. Näillä naisilla kuitenkin on huomattava omanarvontunne kuten pitääkin olla. Suomalainen suhtautuu siihen liian helposti simppelisti että "kaikki on rahan perässä", vähän kuin jenkkien klisee että "kaikki haluaa green cardin", ikäänkuin kaikki maailmassa haluaisi asua USA:ssa koska muut maat maailmassa on köyhiä ja paskoja kehitysmaita ja muuta kliseistä ja yksinkertaistettua.
- ei ketään lattarinaista oikeasti kiinnosta joku suomalainen pallinaama millään todellisella tai merkittävällä tasolla. Siellä on ihan omasta takaa maailman komeimmat miehet, tärkeä oma kulttuuri ja esim. kolumbialaisilla miehillä keskimäärin huomattavan kokoiset kullit. Saa olla hyvinkin rauhassa siellä niin kauan kuin ei selkeästi ole turisti tai muuten tuo ulkomaalaisuuttaan esille.
- ei ole todellakaan reilua niille kaukaisille naisille kuvitella varaavansa niitä Suomesta käsin sillä että laittelee jotain nettiviestejä tai joskus jotain rahanarvoista tai näkee kerran/pari vuodessa. Aika epäkunnioittavaa loppupeleissä. Ei suomalainen nettinörtti ole mikään taivaanlahja kenellekään.
Tästä nyt suurin osa oli turhaa jorinaa jos tämä keissi ei ole koskaan edes tavannut sitä naista, mutta satuin nyt kirjoittelemaan...
Viimeksi muokattu:
Täysin samaa mieltä, tunnetasolla tässä kirjoittaja on lähtenyt pahasti laukalle. Tuollainen kaukosuhde, jossa ei ole mahdollisesti nähty livenä koskaan, ei ole oikeastaan vielä suhde.
Tämä on hyvä pointti. Meikäläinen näkökulma näissä toki on, että siellä köyhässä maassa nainen on vain länkkärin rahojen perässä ja siksi länkkärin kuuluukin olla epäluuloinen ja vaatia kaikenlaisia todisteita, että siellä kaukana ollaan tosissaan. Mutta vaikka siellä toisessa päässä olisi lähtökohtaisesti ihan rehellinen ja vakavissaan oleva nainen, niin ihan yhtä vähän hän voi tietää, onko Suomessa oleva mies sellainen kuin kertoo, vai onko kyse jostain vedätyksestä. Ja jos "seurustelu" on vuosikausien viestittelyä netissä eikä suomalainen osapuoli tee mitään konkreettisia eleitä viedäkseen hommaa seuraavalle tasolle, niin lähempänä olevaan houkutukseen on helppo tarttua.
Tästä tosiaan puuttuu se tieto, onko pari ylipäätään koskaan tavannut livenä. Ja mitä mainitut "suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta Suomessa" ovat olleet, pelkkää puhetta vai jotain konkreettisempaa.
- Liittynyt
- 22.03.2023
- Viestejä
- 4
Kiitos viestistä. Näinhän se on. Parasta lääkettä kun itse menestyy elämässään eteenpäin. Ei maailma tähän kaadu, vaikka pahalta tuntuukin.
Meillä seksiä oli ihan säännöllisesti, joskin ei siinä perinteisessä muodossaan.
Vastaan vaikka tähän yleisesti koskien näitä kaikkia kusetus-kommentteja. Kyseessä ei voi mitenkään olla kusetus, johtuen jo ihan fyysisistä traumoista ja muutoksista, mitä tässä tapahtumassa tuli. Moniko on valmis vetämään raajojaan irtipoikki, vain sen takia että "ehkä" saisi "kusetettua" rahaa? Lisäksi, yhtälailla olisin voinut ostaa 50€ romun?
Moni oli kysynyt, että tavattiinko kasvotusten? Ei tavattu. Niistä suunnitelmistakin kysyttiin. Hän oli saanut työpaikan pitkästä aikaa ja pystyi säästämään rahaa lentolippuihin. Tarkoitus oli kesällä tavata täällä Suomessa. Kumppani hommasi passit yms tiedot matkustaakseen tänne Eurooppaan. Mikäli hommasta ei olisi tullutkaan mitään, olisin ostanut hänelle liput takaisin kotiin, mutta lähtökohtainen suunnitelma oli rakentaa elämää täällä kotisuomessa.
Tuossa otettiin esiin myös joku reppana joka oli tuhansia puskenut rahana menemään yms. Eihän se liity tähän minun tapaukseeni lainkaan. Minä kun en rahaa lähettänyt senttiäkään. Pelkästään sen puhelimen mahdollistaakseni suhteen jatkumisen, samalla kokoajan tiedostaen sen että tapaaminen oli tarkoitus järjestää kunhan hän saa työpaikan, jossa voi säästää palkkaa. Täytyy muistaa, että palkat tuollapäin maailmaa on hieman eri luokkaa kun täällä meillä. Eikä hän koskaan kysynyt minua kustantamaan niitä.
Kyllä se ihan tarkoitus oli yhteistä elämää täällä rakentaa pikkuhiljaa, mutta eipä tarvitse siitä huolehtia enää, kun paikallinen Jorgos oli vissiin sen arvoinen sitten.
Miten ylipäätään määritellään suhde? Minun mielestä se on niin, että jokainen määrittelee sen omalla tavallaan. Meille se oli pari vuotta aika selvä asia. Kun valitsee joka päivä vapaaehtoisesti olla sen toisen kanssa.
Lopuksi voisin sanoa, että mikä tarve teillä joillakin on vähätellä kokemaani tai yrittää mitätöidä sitä?
Jos tämä oli joku kusetus sieltäpäin, niin aika heikot tulokset, ottaen huomioon että swe puhelin on edelleenkin käytössä, eikä myyty rahapulassa. Ja miksi "tappaa" lypsylehmää, jos tämä oli joku oikeinkin onnistunut koijaus?
Näkisin, että tässä kävi nyt niin, että paikallisen Jorgoksen kanssa kävi ajattelemattomuuttaan/kyvyttömyyttään hallita itseään miten kävi ja päätti pistää pillit pussiin minun kanssa.
- Liittynyt
- 29.01.2017
- Viestejä
- 1 015
Tämähän nyt on ihan perus niissä perinteisemmissäkin parisuhteissa joissa erehdytään vieraissa käymään. Oman käsitykseni mukaan hyvin harva myöntää hairahduksiaan jos ei ole pakko, jotkut eivät edes silloin.
- Liittynyt
- 17.06.2018
- Viestejä
- 9 820
En tiedä riittääkö etäseksi bondaamaan hormonitasolla. Oksitosiinia ja serotoniinia tarkoitan.
- Liittynyt
- 22.03.2023
- Viestejä
- 4
"... perheessä asunut sukulainen oli ilmeisesti seonnut ja rikkonut paikkoja perheen asunnossa, käynyt kumppanini kimppuun..."
Tästä seurasi todella vakavia fyysisiä traumoja/muutoksia hänen kehossaan.
Onhan sitä mietitty tässä pari päivää. Ja varmaan tovi vielä eteenpäin.
Niin, jokainen kai kokee nämä eri tavalla. Itselleni se riitti vallan mainiosti, eikä käynyt mielessäkään pettää.
Että pitäisi kuka tahansa kelpuuttaa, jotta pääsisi vain panemaan? Ei kiitos. Sellainen ei anna mitään minulle.
Kyllä. Ihan viikoittain ja juurikin noin. Oli eräänlaisia "treffejä" tavallaan ja pitemmän kaavan kautta, saattoivat helposti kestää sen useamman tunnin ihan vain nauttien seurasta, milloin hän soitteli kitaraa ja lauloi, sekä muuta vastaavaa ihan ajanviettoa yhdessä, sen puitteissa kun se oli mahdollista.
Jonkun sairastuminen tai loukkaantuminen on yleisin valhe romance scam -huijauksissa:
Romance scammers’ favorite lies exposed
Romance scammers tell all sorts of lies to steal your heart and money, and reports to the FTC show those lies are working.
Fake car crashes, photoshopped pictures: Man nearly loses $20k to elaborate scam
An 80-year-old Queensland man has narrowly avoided losing $20,000 after falling for a romance scam.
Ei ole tarkoitus kääntää veistä haavassa, mutta ensimmäisessä viestissä oli paljon romance scamin tunnuspiirteitä. Ethän tehnyt mitään sijoituksia hänen ehdotuksestaan?
- Liittynyt
- 14.02.2017
- Viestejä
- 1 499
Hä, niitä pitää just olla usein jotta saa pidetty uhrin naruissaan. 2 vuotta tapaamatta toisiaan, kirjaopillinen huijaustarina sekä raskaaksi tuleminen. Menee juuri niinkuin huijauksessa kuuluukin mennä. Nainen löysi parempia huijattavia, ja koska aika on rajallinen, pitää "huonot" kohteet tiputtaa joista on todennut että rahaa ei tule tippumaan. En yhtään ihmettele miksi tapaamista 2v "vakavan seurustelun" takia ei tullut. Nainen todennäköisesti keksi kaiken maailman syitä miksi mies ei olisi mennyt käymään hänen luonaan.
- Liittynyt
- 22.10.2016
- Viestejä
- 3 705
Eiköhän tämä ole ihan normi vedätys, jossa on hölmöä viety kuin pässiä narussa. Niin monta tekijää noussut esille, ettei toista olekaan. Toki jos itse haluaa uskotella olevansa suhteessa jonkun kanssa, jota ei ole vuosiin fyysisesti nähnyt ja tulee ties mitä meriselityksiä, niin siitä vaan. Ja hups ollaan raskaana. Mahtoi liukastua, vaatteet revetä ja laskeutua laukeavan peniksen päälle. Sattuuhan näitä.
- Liittynyt
- 22.03.2023
- Viestejä
- 4
Tämä onkin ehkä ainoa asia, millä voin jossitella. Perustelin tämän itselleni turvallisuuskysymyksenä. Sen kummemmin erittelemättä miksi, mutta olen poikkeuksellisen helppo kohde ryöstää esimerkiksi.
Jonkun sairastuminen tai loukkaantuminen on yleisin valhe romance scam -huijauksissa:
Romance scammers’ favorite lies exposed
Romance scammers tell all sorts of lies to steal your heart and money, and reports to the FTC show those lies are working.www.ftc.gov
Fake car crashes, photoshopped pictures: Man nearly loses $20k to elaborate scam
An 80-year-old Queensland man has narrowly avoided losing $20,000 after falling for a romance scam.au.finance.yahoo.com
Ei ole tarkoitus kääntää veistä haavassa, mutta ensimmäisessä viestissä oli paljon romance scamin tunnuspiirteitä. Ethän tehnyt mitään sijoituksia hänen ehdotuksestaan?
Vai että sijoituksia? Pidätkö minua ihan idioottina? En todellakaan. Ei koskaan puhuttu sijoituksista, varallisuudesta tai rahoista.
Hienoa, että tiedät ulkopuolisena miten "todennäköisesti" asiat meni. Ei keksinyt syitä. Kts. ensimmäinen kommentti. Aika heikko tuotto, ottaen huomioon miten paljon hänkin käytti aikaa yhteisiin videopuheluihin viikoittain, esitellen minut perheelleen yms.
Mitä tässä vedätyksessä mielestäsi tavoiteltiin? Rahaa? Aika heikko tuotto, ottaen huomioon miten paljon hänkin käytti aikaa yhteisiin videopuheluihin viikoittain, esitellen minut perheelleen yms. Pidätkö irronnutta raajaa ja fyysisiä muutoksia, arpia yms "meriselityksenä"? Kas kummaa, kun niitä ei ennen tätä tapahtumaa ollut.
Kiva että pidät minua vähintäänkin alitajuisesti tyhmänä. Päätunnuksellani en ole koskaan kirjoittanut mitään omaan elämääni liittyviä asioita, miksi siis tekisin niin nytkään? Miksi minun haluni pysytellä anonyyminä on jotain ihme "pelkuruutta"?
- Liittynyt
- 18.08.2021
- Viestejä
- 2 895
En nyt välttämättä tuota varsinaiseksi huijaukseksi usko, tai olisi kyllä tosiaan aika todella "long con", jos jaksaa pari vuotta vedättää jonkun hikisen 200€ takia. Etäsuhteet on parhaimmillaankin ongelmallisia, kun ihan tavallistenkin lähisuhteiden kanssa käy alkuvaiheessa helposti niin, että sitä ihastuu enemmän johonkin oman päänsä sisäiseen ihannekuvaan henkilöstä, kuin siihen oikeaan ihmiseen. Tämä ongelma vielä moninkertaistuu siinä vaiheessa, jos ei ole ikinä edes tavattu. Mikään määrä videopuheluita tai tekstiä ei yksinkertaisesti voi korvata pienintäkään fyysistä kosketusta. Olemme apinoita ja se nyt vaan tuntuu pirun kivalta kun joku paijaa.
Todennäköisempänä skenaariona pitäisinkin sitä, että tämä daami on lähtenyt hommaan joko aidosta kiinnostuksesta/etäihastuksesta tai sitten kyynisemmin lähtenyt pelaamaan pitkää peliä yrittämällä naruttaa itselleen rikasta gringoa pääsylipuksi pois kehitysmaasta (tämäkin on hieman epätodennäköistä, ottaen huomioon kauanko tuota kesti). Oli skenaario kumpi tahansa, niin lopputulos oli, että lähempää löytyi joku (tai oli koko ajan kuvioissa), jonka jälkeen ei jaksanutkaan enää panostaa siihen tuhansien kilometrien päässä hengaavaan virtuaaligringoon. Näitä sattuu ja etäsuhteet on parhaimmillaankin todella alttiita tämmöisille hairahduksille, koska siellä bitin päässä oleva apina ei vaan oikein pysty kilpailemaan sen toisen apinan kanssa, joka pääsee paikan päällä paijaamaan. Näin se vaan menee. Fyysisellä kosketuksella ja läheisyydellä on vaan ihan älytön voima, jota vastaan et vain kovin hyvin pysty aikalailla hypoteettisena "etäpoikaystävänä" taistelemaan.
Ankeaa, että nyt kävi näin, mutta suosittelen oikeasti seuraavalla kerralla etsimään ihmistä vähän lähempää. Etäsuhteet on nimittäin parhaimmillaankin aika paskaa ja tuo sinun skenaariosi ei todellakaan ollut siellä parhaasta päästä alun alkaenkaan, sori nyt vaan...
Todennäköisempänä skenaariona pitäisinkin sitä, että tämä daami on lähtenyt hommaan joko aidosta kiinnostuksesta/etäihastuksesta tai sitten kyynisemmin lähtenyt pelaamaan pitkää peliä yrittämällä naruttaa itselleen rikasta gringoa pääsylipuksi pois kehitysmaasta (tämäkin on hieman epätodennäköistä, ottaen huomioon kauanko tuota kesti). Oli skenaario kumpi tahansa, niin lopputulos oli, että lähempää löytyi joku (tai oli koko ajan kuvioissa), jonka jälkeen ei jaksanutkaan enää panostaa siihen tuhansien kilometrien päässä hengaavaan virtuaaligringoon. Näitä sattuu ja etäsuhteet on parhaimmillaankin todella alttiita tämmöisille hairahduksille, koska siellä bitin päässä oleva apina ei vaan oikein pysty kilpailemaan sen toisen apinan kanssa, joka pääsee paikan päällä paijaamaan. Näin se vaan menee. Fyysisellä kosketuksella ja läheisyydellä on vaan ihan älytön voima, jota vastaan et vain kovin hyvin pysty aikalailla hypoteettisena "etäpoikaystävänä" taistelemaan.
Ankeaa, että nyt kävi näin, mutta suosittelen oikeasti seuraavalla kerralla etsimään ihmistä vähän lähempää. Etäsuhteet on nimittäin parhaimmillaankin aika paskaa ja tuo sinun skenaariosi ei todellakaan ollut siellä parhaasta päästä alun alkaenkaan, sori nyt vaan...
Viimeksi muokattu:
Uutiset
-
Uusi artikkeli: Testissä Samsung Galaxy S24 FE
22.11.2024 20:48
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (47/2024)
22.11.2024 13:35
-
DeepCool julkaisi uudet LP240- ja LP360-AIO-coolerit matriisinäytöllä
22.11.2024 02:58
-
Google julkaisi Android 16:n ensimmäisen kehittäjäversion
22.11.2024 02:39
-
NVIDIA saavutti päättyneellä neljänneksellään jälleen uuden ennätystuloksen
22.11.2024 02:17
Uutisia lyhyesti
-
Gigabyte julkaisi uudet 4K- ja 1440p-tarkkuuksien QD-OLED-näytöt- Kaotik
- Vastauksia: 0
-
Chiefteciltä kaksikammioinen Visio-kotelo kahtena eri versiona- Juha Kokkonen
- Vastauksia: 2
-
