Parisuhteen kiemurat

Keskustelu meni hyvin. Itse asiassa odottamattoman hyvin. Kipeä halu tehdä muutoksia jo itsensä vuoksi, eikä halua taakkaa mulle. Ensimmäisistä askeleista jo sovittu. Ei jää puheen tasolle, oli itsekin sitä mieltä. Kiitos avuista.
 
Kummasti se tuntuu niin olevan että kun ei liikaa funtsi ja mieti, vetää vähän henkeä ja avaa suunsa niin hommat etenevät yleensä parhaiten. Olen tämän todennut kantapään kautta. Itselle ihan turha tehdä liikaa stressiä ja huolta koittamalla kantaa kaiken itse.
 
Keskustelu meni hyvin. Itse asiassa odottamattoman hyvin. Kipeä halu tehdä muutoksia jo itsensä vuoksi, eikä halua taakkaa mulle. Ensimmäisistä askeleista jo sovittu. Ei jää puheen tasolle, oli itsekin sitä mieltä. Kiitos avuista.
Kai muistit sanoa että ion pojat sanoi näin. Insinööri foorumi on kuitenkin paras paikka parisuhde neuvoille.
 
Kai muistit sanoa että ion pojat sanoi näin. Insinööri foorumi on kuitenkin paras paikka parisuhde neuvoille.
Kyllä tuli mainittua. Että pohdin asioita itsekseni ja menin foorumista hakemaan apua ajatuksiin ja siellä oltiin sitä mieltä, että jos menee hyvin niin menee hyvin, mutta ei saisi minun vastuulla kaikki olla. Tosi avoimesti puhuimme kaiken läpi, nainen ei kummemmin reagoinut kuin hihittäen aluksi. Hyvin positiivista kaikki!
 
Ketju on niin pitkä etten lukenu sitä läpi, ehkä Tinder-ketju voisi olla myös sopivampi?

Olemme puolison kanssa olleet pidemmän aikaa yhdessä ja eilen tuli puheeksi seksin piristäminen kolmannella pyörällä. Mikä voisi olla tällaiseen hyvä alusta? Io-tech on hyvä foorumi, mutta täältä ei ehkä löydy sitä kolmatta osapuolta. Tinder, Alaston Suomi, joku treffisivusto?
 
Mitäs ajatuksia tuollainen asia sinussa herättää? Miestä vai naistako olette hakemassa? Kyllä mää hetken miettisin asiaa ennenkuin toimeen ryhtysin.
Ketju on niin pitkä etten lukenu sitä läpi, ehkä Tinder-ketju voisi olla myös sopivampi?

Olemme puolison kanssa olleet pidemmän aikaa yhdessä ja eilen tuli puheeksi seksin piristäminen kolmannella pyörällä. Mikä voisi olla tällaiseen hyvä alusta? Io-tech on hyvä foorumi, mutta täältä ei ehkä löydy sitä kolmatta osapuolta. Tinder, Alaston Suomi, joku treffisivusto?
 
Jokainen toki tekee omat valinnat, mutta itse en tuollaiseen missään tapauksessa suostuisi. Oliko tämä naisen idea? Olisiko tämä kolmas pyörä joku mies? Mitä mieltä nainen olisi, jos joku sun ehdottama naishenkilö olisi se kolmas pyörä?
 
Jokainen toki tekee omat valinnat, mutta itse en tuollaiseen missään tapauksessa suostuisi. Oliko tämä naisen idea? Olisiko tämä kolmas pyörä joku mies? Mitä mieltä nainen olisi, jos joku sun ehdottama naishenkilö olisi se kolmas pyörä?
Suomessa on kymmeniä tuhansia parisuhteita missä on sallittua harrastaa seksiä muidenkin kanssa, se että sinä olet sitä vastaan, ei tarkoita että se ainoa vastaus.

En ymmärrä tätä "oliko tämä naisen idea", mitä väliä kumman idea se on. Tärkeintä asiassa on että jos nainen saa toista miestä niin miehen pitää saada toista naista ja että pelisäännöt on kaikille selvät.

Toki jos on huono itsetunto niin voihan seksin harrastaminen kolmannen kanssa olla maailman loppu?!
 
Ketju on niin pitkä etten lukenu sitä läpi, ehkä Tinder-ketju voisi olla myös sopivampi?

Olemme puolison kanssa olleet pidemmän aikaa yhdessä ja eilen tuli puheeksi seksin piristäminen kolmannella pyörällä. Mikä voisi olla tällaiseen hyvä alusta? Io-tech on hyvä foorumi, mutta täältä ei ehkä löydy sitä kolmatta osapuolta. Tinder, Alaston Suomi, joku treffisivusto?

Alaston Suomesta ainakin on löytynyt suht helposti kolmas osapuoli. Varsinkin kun pariskuntana sitä etsitte. Vaatii toki vähän panosta valokuviin. Kannattaa myös liittyä ryhmiin, joissa etsitään ihmisiä kimppatouhuihin. En nyt osaa antaa suosituksia ryhmistä.

Muista sivustoista/palveluista ei ole itsellä kokemuksia.
 
Koen, ettei tuo "oliko naisen idea" kysymys niin tyhäm ole. Ei sinänsä liity miehet vs. naiset, vaan täällä foorumilla selvästi nyt kirjoittelee vain @Pavlovin Nahkakoira eikä naisensa. Emme siis tiedä, onko miten tähän ajatukseen päädytty ja olisiko kolmannen pyörän sijasta syytä esim. pohtia sitä, miksi nykyisellään seksielämä ei riitä/maistu.

edit: No, tuolta vastaus tulikin.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä on ollut aktiivinen seksielämä jo vuosia ja käytössä on ollut myös erilaisia leluja. Tietenkin näin pitkässä suhteessa on ollut hiljaisempiakin hetkiä, mutta molemmat ovat olleet tyytyväisiä.

Nyt tuo kimppakokeilu tuli puheeksi ja kyseessä olisi 2n1m-kombo. 2m ei kiinnosta kumpaakaan meistä.

Tietenkin tätä pitää puntaroida tilanteen edetessä ja molemmilla on oikeus (ja velvollisuus) viheltää peli poikki, jos tilanne alkaa ahdistamaan. Nyt mietimme, että mistä meidän pitäisi lähteä liikkeelle ja minkälaisia kolmansia pyöriä olisi 'tarjolla'. Jos ulkonäölliset seikat ja persoona ei kohtaa, niin mitään pakottavaa tarvetta tälle kokeilulle ei ole. Asioiden pitää natsata minun, puolisoni ja kolmannen kanssa.

Ehkä tulee ensimmäiseksi koitettua Tinderiä, vaikka se ei suoranaisesti olekaan tuohon tarkoitettu. Alaston Suomi vaikuttaa potentiaaliselta, mutta emme ehkä tässä vaiheessa halua kuvata ja jakaa eroottisia kuvia (eihän se pakko ole, mutta olisi varmaankin suositeltavaa kyseisellä sivustolla).
 
En enempää avaa julkisesti (yv enempi jos infoa haluaa), mutta naisen löytäminen parille on äärimmäisen vaikeaa ja haastavaa. Varsinkin jos pari ei ole lihava, vaan hyvässä kunnossa ja myös hakee naista joka näyttää hyvältä ja ei ole lihava. Kolmen kimppa ei sitten käytännössä ole sellaista mitä ehkä kuvittelee ja joku porno tai muu jos on toiminut esimerkkinä, niin sen voi unohtaa. Mutta yv enempi, täällä on osa kommentoijista sen verran konservatiivisia, ettei julkisesti voi keskustella.
 
Jokainen toki tekee omat valinnat, mutta itse en tuollaiseen missään tapauksessa suostuisi. Oliko tämä naisen idea? Olisiko tämä kolmas pyörä joku mies? Mitä mieltä nainen olisi, jos joku sun ehdottama naishenkilö olisi se kolmas pyörä?
Jos siis kolmas olisi nainen niin kuinka moni mies suostuisi/haluaisi tuohon lähteä? Tai oikeammin kuka ei haluaisi? Kyllä minulle ainakin kelpaisi.(olettaen tietenkin että tämä ei johda mihinkään muuhun, eli ei niin että tuo sitten johtaisi siihen että toisella kerralla olisi mies tms) Täysin eri asia jos sitten mies, siihen nyt en tietenkään suostuisi, mutta ilmeisesti niitäkin on joille tällainenkin sopii.
 
Jos siis kolmas olisi nainen niin kuinka moni mies suostuisi/haluaisi tuohon lähteä? Tai oikeammin kuka ei haluaisi? Kyllä minulle ainakin kelpaisi.(olettaen tietenkin että tämä ei johda mihinkään muuhun, eli ei niin että tuo sitten johtaisi siihen että toisella kerralla olisi mies tms) Täysin eri asia jos sitten mies, siihen nyt en tietenkään suostuisi, mutta ilmeisesti niitäkin on joille tällainenkin sopii.

Ihan mielenkiinnosta, miksi nainen kävisi kolmantena, mutta mies ei? Onko tämä joku "naiseni saa vain minua loppuelämänä ja määrään siitä" -tason juttu vai mikä?
 
Jos siis kolmas olisi nainen niin kuinka moni mies suostuisi/haluaisi tuohon lähteä?
Kyllähän tuo mullekin kävisi.
Ihan mielenkiinnosta, miksi nainen kävisi kolmantena, mutta mies ei? Onko tämä joku "naiseni saa vain minua loppuelämänä ja määrään siitä" -tason juttu vai mikä?
Mulla olis varmaan selityksenä ihan se, että itse pitäisin mielekkäänä vaihtoehtona seksiä kahden naisen kanssa, mutta en miehen kanssa. Ja joo tavallaan on ehkä vähän sitäkin, että naiseni saa vain minua. Jos haluaa harrastaa seksiä muiden miesten kanssa niin pitää sitten valita haluaako minulta vai muilta. En siis aio pistää vastaan, jos haluaa lähteä nussimaan muualle, mutta kotiin ei tartte enää tulla, eli siten ei nyt ihan niinkään, että minä määrään mitä loppuelämänsä tekee. Voiko tuollaista nyt oikein kohtuudella edes kukaan määrätä?

Avoimessa suhteessa pystyisin ehkä olemaan siten, että alusta asti on ollut selvää molemmille, että voidaan nussia kaikkea. Mutta esimerkiksi nykyistä suhdettani en pystyisi avaamaan siten, että muija kävisi naapurikorttelissa panemassa. Jos tulisi tilanne, että en itse pystyisi panemaan esim. halvaantumisen vuoksi niin siinä tilanteessa olisin valmis harkitsemaan asiaa, mutta tuskin sekään mitenkään kivalta tuntuisi. Lähestyn kuitenkin asiaa siten, että mun mielestä puolisoa ei voi kohtuudella myöskään vaatia olemaan selibaatissa, jos ei itse halua tai pysty seksiä harrastamaan.
 
Mulla olis varmaan selityksenä ihan se, että itse pitäisin mielekkäänä vaihtoehtona seksiä kahden naisen kanssa, mutta en miehen kanssa. Ja joo tavallaan on ehkä vähän sitäkin, että naiseni saa vain minua. Jos haluaa harrastaa seksiä muiden miesten kanssa niin pitää sitten valita haluaako minulta vai muilta. En siis aio pistää vastaan, jos haluaa lähteä nussimaan muualle, mutta kotiin ei tartte enää tulla, eli siten ei nyt ihan niinkään, että minä määrään mitä loppuelämänsä tekee. Voiko tuollaista nyt oikein kohtuudella edes kukaan määrätä?

Minä en taas ymmärrä, että kaksi naista on ok miehelle, mutta kaksi miestä ei ole ok naiselle. Luulisi näin tasa-arvon aikakautena, olisi tuo jotenkin normalisoitunut siinä mielessä. Jotenkin ei omaan päähän mahdu miksi miehellä on "lupa ja oikeus" sekstata kahden naisen kanssa, mutta taas naisella ei ole oikeutta kuin yhteen mieheen. Eikä 2m1n kuvioissahan miehet keskenään paneskele (ellei molemmat nyt ole bi tai bi-uteliaita), vaan nainenhan on siinä pääosassa. No mutta joo, ei tästä sen enempää. :btooth:
 
Minä en taas ymmärrä, että kaksi naista on ok miehelle, mutta kaksi miestä ei ole ok naiselle. Luulisi näin tasa-arvon aikakautena, olisi tuo jotenkin normalisoitunut siinä mielessä. Jotenkin ei omaan päähän mahdu miksi miehellä on "lupa ja oikeus" sekstata kahden naisen kanssa, mutta taas naisella ei ole oikeutta kuin yhteen mieheen. Eikä 2m1n kuvioissahan miehet keskenään paneskele (ellei molemmat nyt ole bi tai bi-uteliaita), vaan nainenhan on siinä pääosassa. No mutta joo, ei tästä sen enempää. :btooth:

Eipä tuo nyt mikään valtava mysteeri ole. Suurin osa miehistä kokee toisen miehen sängyssään, vaikka sitten naisen kanssa, ällöttävänä. Sen sijaan kaksi naista ei ole mikään ongelma, tietenkään. Samalla naiset ovat tilastollisestikin huomattavasti vastaanottavaisempia satunnaiseen sekstailuun oman sukupuolensa kanssa. Keskimäärinkin siis molempien sukupuolten osalta kaksi naista sängyssä on houkuttelevampi tai ainakin neutraalimpi ajatus kuin kaksi miestä.

Tokihan tuohon löytyy henkilökohtaisia mieltymyksiä ja fantasioita sitten suuntaan ja toiseen.
 
Ihan mielenkiinnosta, miksi nainen kävisi kolmantena, mutta mies ei? Onko tämä joku "naiseni saa vain minua loppuelämänä ja määrään siitä" -tason juttu vai mikä?
Koska itse haluaisin olla kahden naisen kanssa yhtä aikaa, mutta en haluaisi miestä mukaan.

En ole kyllä asiaa esille tuonut kotona. Voi olla että nainen taas olisi sitä mieltä että hänelle kävisi 2 miestä, mutta ei toinen nainen. Voisihan sitä joskus kysyä josko toinen nainen kävisi, eihän sitä kysymättä tiedä.

Eikä siinä, sahan sitä toki haluta kuten itsekkin haluaisin kaksi tai enemmänkin naisia kerralla. Haluan toki paljon muitakin asioita joita en saa/en kuitenkaan koskaan tee.
 
Minä en taas ymmärrä, että kaksi naista on ok miehelle, mutta kaksi miestä ei ole ok naiselle. Luulisi näin tasa-arvon aikakautena, olisi tuo jotenkin normalisoitunut siinä mielessä. Jotenkin ei omaan päähän mahdu miksi miehellä on "lupa ja oikeus" sekstata kahden naisen kanssa, mutta taas naisella ei ole oikeutta kuin yhteen mieheen. Eikä 2m1n kuvioissahan miehet keskenään paneskele (ellei molemmat nyt ole bi tai bi-uteliaita), vaan nainenhan on siinä pääosassa. No mutta joo, ei tästä sen enempää. :btooth:
Eihän se nyt noin mene. Ei kenelläkään ole "oikeutta" suoraan mihinkään parisuhteessa. Noihan menee ihan miten sovitaan. Jos nainen haluaa kaksi miestä ja se sopii miehelle niin mikäs siinä ja jos mies haluaa kaksi naista ja se sopii naiselle niin sittenhän se on ok. Sitten jos ei sovi niin jokainenhan on täysin vapaa eroamaan ja etsimään haluamansalaisen parisuhteen, mikäli esim. tuollainen asia on kynnyskysymys.

Sitä en kyllä osaa arvioida moniko nainen haluaisi kaksi miestä? Sen sijaan luulisin että valtaosa miehistä haluaisi kaksi naista.
 
Sitä en kyllä osaa arvioida moniko nainen haluaisi kaksi miestä? Sen sijaan luulisin että valtaosa miehistä haluaisi kaksi naista.

Toki aika moni fantasioi vaikka mistä, mutta toteutus on aina asia erikseen.
 
Minä en taas ymmärrä, että kaksi naista on ok miehelle, mutta kaksi miestä ei ole ok naiselle. Luulisi näin tasa-arvon aikakautena, olisi tuo jotenkin normalisoitunut siinä mielessä. Jotenkin ei omaan päähän mahdu miksi miehellä on "lupa ja oikeus" sekstata kahden naisen kanssa, mutta taas naisella ei ole oikeutta kuin yhteen mieheen.
En usko, että itsellä ainakaan on emännän lupaa sekstata kahden naisen kanssa :D

Mutta eikös se nyt ole ihan asiallista, että kukin saa itse päättää omat seksuaaliset mieltymyksensä ja ettei tarvitse suostua johonkin, mikä olisi itselle ahdistavaa? Ei se ole nähdäkseni mikään tasa-arvokysymys, jos en halua nussia miesten kanssa. Itse ajattelisin sen olevan oikeus päättää itse omasta seksuaalisuudestani. Tasa-arvoa on se, että kaikilla on tämä sama oikeus.

Jossain määrin tätä on ohjattu lainsäädännöllä haavoittuvassa asemassa olevien suojaamiseksi, mutta lähtökohtaisesti oikeustoimikelpoiset aikuiset saavat panna miten haluavat.
 
Joo. Hullua on ottaa vastentahtoisesti kukaan sänkyynsä sanokaan siitä vässykät mitä tahansa.
 
Tyttöystävä ilmoitti, että ymmärtäisi jos miehenä haluaisin muitakin naisia ja että siitä huolimatta jäisi minulle uskolliseksi, pitää sitä tärkeänä. Niin kauan, kun en rakastu kehenkään muuhun, pelkkä seksi on OK, jos vaikka tyttöystävä ei itse kykene tai riitä. Pidin aluksi koko keskustelua täysin hulluna, sanoin myös etten tule kokeilemaankaan, koska hän riittää enemmänkin kuin hyvin.

Nuorempana olen paneskellut vapaammin. Nyt siis "vasta" kolmekymppinen. Mutta kolmen kimppa esimerkiksi ei juuri kiinnosta. Oli kolmas nainen tai mies. Kummasti loppuivat yliseksuaaliset halut, kun jätti pornon taakseen myöskin. Nyt ihan kunnollista seksiä sen naisen kanssa, jota myös haluan. Ei tarvitse kipinää yhtään enempää, sähköä ilmassa jatkuvasti muutenkin.

:smoke:
 
Monesti ero on kuin pieni kuolema, ja sitä on lupa surra kunnolla, sillä tavalla kuin itselle tuntuu hyvältä.

Vanha viestinpätkä, mutta tartun hetkeksi tuohon nykyisten tunnelmien siivittämänä ... toisen "oikea kuolema" parisuhteessa onkin sitten sellainen tälli, että siitä toivutaan pitkän aikaa. Arvostakaa toista silloin kun hän on elossa, yms. viisaita lauseita.
 
Miulla todennäköisesti lähtisi järki, kirjaimellisesti, jos vaimo kuolisi. Moista ei toivoisi edes pahimmalle vihamielle.

Myö ei ees juurikaan riidellä. Joskus kiistellään mutta harvoin. En edes tiedä miksi kirjoitan tähän lankaan.
 
Suhde ja pelaaminen. Tuo ikuinen kiistakapula.

Ollaan oltu nelisen vuotta yhdessä puolison kanssa ja nyt viikonloppuna tilanne räjähti käsiin, koska minä pelasin hänen mielestä liikaa.
Tämä pelaaminen on hänelle koko neljän vuoden ajan ollut yhtä myrkkyä, eikä ymmärrä sitä. Olen yrittänyt selittää että oman kohtuullisen rankan arjen vastapainona pelaaminen rentouttaa ja vaikka joskus pelaankin todella paljon, ei se ole häneltä pois. Aina ollaan tehty juttuja yhdessä ja jos hän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, tulee hän kyllä aina ensin.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä hänen logiikkaa. Jos makaan sohvalla 6h putkeen katsomassa telkkaria, se on ihan ok. Mutta jos pelaan 6h, se on jotain ihan sietämätöntä.
Tämän vuoksi en ole halunnut muuttaa yhteen asumaan, vaikka hän sitä on koko ajan toivonut. Tuntuu että minua, aikuista ihmistä, yritetään rajoittaa ja muuttaa ja tarvitsen oman tilani missä saan olla sellaisena kuin olen, ilman syyllistystä.

Nyt tosiaan uhkaillaan erolla jos en muutu.

Olen aina vihannut ajatusta parisuhteesta jossa asioiden tekemiseen tarvitaan toisen lupa. Tasavertaisia tässä pitäisi olla. Kun ei ole mitään vastuita edes lapsista niin koen että minulla on oikeus käyttää vapaa-aikaani niin kuin itse parhaaksi näen enkä sen mukaisesti mitä toinen vaatii. Olenko nyt vain turhan itsekäs tässä?

Ja ihan aikuisia nelikymppisiä ihmisiä tässä molemmat ollaan.
 
Mieti nyt siltä kantilta, että uutta toosaa voi vaikeaa olla hommata. Ei se pelaaminenkaan pitemmän päälle niin kivaa oo, jos ee muuta sisältöä ole elämässä.
 
Ei kai sillä oo väliä mitä touhuat kun olet yksin kotona. Jos puoliso on luonasi ja pelaat silloin niin onhan se ainakin epäkohteliasta.
 
Suhde ja pelaaminen. Tuo ikuinen kiistakapula.

Ollaan oltu nelisen vuotta yhdessä puolison kanssa ja nyt viikonloppuna tilanne räjähti käsiin, koska minä pelasin hänen mielestä liikaa.
Tämä pelaaminen on hänelle koko neljän vuoden ajan ollut yhtä myrkkyä, eikä ymmärrä sitä. Olen yrittänyt selittää että oman kohtuullisen rankan arjen vastapainona pelaaminen rentouttaa ja vaikka joskus pelaankin todella paljon, ei se ole häneltä pois. Aina ollaan tehty juttuja yhdessä ja jos hän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, tulee hän kyllä aina ensin.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä hänen logiikkaa. Jos makaan sohvalla 6h putkeen katsomassa telkkaria, se on ihan ok. Mutta jos pelaan 6h, se on jotain ihan sietämätöntä.
Tämän vuoksi en ole halunnut muuttaa yhteen asumaan, vaikka hän sitä on koko ajan toivonut. Tuntuu että minua, aikuista ihmistä, yritetään rajoittaa ja muuttaa ja tarvitsen oman tilani missä saan olla sellaisena kuin olen, ilman syyllistystä.

Nyt tosiaan uhkaillaan erolla jos en muutu.

Olen aina vihannut ajatusta parisuhteesta jossa asioiden tekemiseen tarvitaan toisen lupa. Tasavertaisia tässä pitäisi olla. Kun ei ole mitään vastuita edes lapsista niin koen että minulla on oikeus käyttää vapaa-aikaani niin kuin itse parhaaksi näen enkä sen mukaisesti mitä toinen vaatii. Olenko nyt vain turhan itsekäs tässä?

Ja ihan aikuisia nelikymppisiä ihmisiä tässä molemmat ollaan.

Jos ette asu yhdessä niin miten tämä paljon pelaamien tulee esille? Näette viikonloppuisin ja pelaat sen ajan? Tollon voisi ymmärtää, että voi vähän hiertää...
 
Olemme käytännössä aina hänen luonaan. Nyt olin kaksi viikkoa putkeen kunnes tämä hermojen menetys tapahtui ja tulin kotiini vetämään hieman happea.
Pelailen silloin kun muulta elämältä ehtii. Käydään yhdessä salilla ja lenkillä, tehdään ruuat, ihan sitä normaalia arkea. Tarvitsen myös paljon omaa tilaa, olen luonteeltani sellainen. Ja tästä olemme alussa puhuneet ja hän sen silloin on hyväksynyt.

Ja minä olen siis nainen.
 
Mitäs peliä sä pelaat? Mutta ei kai siinä. Senkun pelailee. Kai niitä uusia miehiä aina saa hommattua ä.
 
Olemme käytännössä aina hänen luonaan. Nyt olin kaksi viikkoa putkeen kunnes tämä hermojen menetys tapahtui ja tulin kotiini vetämään hieman happea.
Pelailen silloin kun muulta elämältä ehtii. Käydään yhdessä salilla ja lenkillä, tehdään ruuat, ihan sitä normaalia arkea. Tarvitsen myös paljon omaa tilaa, olen luonteeltani sellainen. Ja tästä olemme alussa puhuneet ja hän sen silloin on hyväksynyt.

Ja minä olen siis nainen.

Ihan kuin itse sanoit niin ei se pelaaminen ole sen kummempaa kuin sohvalla makailu+töllö. Parempaa viihdettä itse-asiassa mutta sitä nyt ei välttämättä kannata tuoda esille riidassa.

Eli molemmat tekee mitä tykkää kunhan välillä jotain yhdessä.

Ja ihan omasta puolestani voin sanoa että jos miua joku rupeis komentelemaan että mitä saan tai en tehdä niin lähtisi aika nopeasti pihalle. Jompikumpi. Vaimo onneksi tykkää katsella töllöä ja minä roikkua koneella.
 
Oma aika on nimensä mukaisesti omaa aikaa, jolloin tehdään niitä omia juttuja (ilman sitä toista jaloissa), ja toisella ei ole mitään sanomista siihen, miten toinen sitä aikaansa käyttää. Siinä mennään rajojen yli (kontrollointi), jota ei pidä hyväksyä. Yhteinen aika on sitten se, jolloin tehdään niitä yhteisiä asioita sen kultsipuppelin kanssa, oli se sitten Ikea-helvetti taikka kynttiläillallinen.
Jokainen tarvitsee sitä omaa aikaa, vaikka eri määrissä kuin toinen. Ja tätä pitää parisuhteessa kunnioittaa. Vaikeinta on toki sovittaa se oma aika ja yhteinen aika varsinkin jos toinen tarvitsee selkeästi enemmän omaa aikaa kuin toinen. Oman ajan rajoittaminen toisen puolelta (joko ajallisesti taikka sillä, että mitä toinen saa tehdä) on myrkkyä parisuhteen toimivuudelle. Mutta ketään ei voi pakottaa muuttumaan, se on selvä. Se pitää lähteä siitä toisesta itsestään.

Toinen hankala asia, mikä on tullut vastaan on riitely ja asioiden selvittäminen. Itse olen sellainen, että pitää päästä riitelyn jälkeen pois tilanteesta ja rauhoittua ja miettiä asioita omassa päässään, vaikka se kestäisi seuraavaan päivään. Eräs naispuoleinen ystävä on taas sitä mieltä, että hänen miehensä (joka on samanlainen kuin minä) pitäisi asiat puhua ja selvittää just nyt heti, tai muuten hänelle tulee fiilis, että toinen ei välitä eikä edes halua selvittää ja sopia riitaa. Eli tämäkin sudenkuoppa on kyllä aika hankala sovittaa kahden erilaisen ihmisen välille.
 
Viimeksi muokattu:
Olemme käytännössä aina hänen luonaan. Nyt olin kaksi viikkoa putkeen kunnes tämä hermojen menetys tapahtui ja tulin kotiini vetämään hieman happea.
Pelailen silloin kun muulta elämältä ehtii. Käydään yhdessä salilla ja lenkillä, tehdään ruuat, ihan sitä normaalia arkea. Tarvitsen myös paljon omaa tilaa, olen luonteeltani sellainen. Ja tästä olemme alussa puhuneet ja hän sen silloin on hyväksynyt.

Ja minä olen siis nainen.
Hän haluaa kieltää sinulta asioita mitkä häntä ei itseään kiinnosta (vaikka teillä on tarpeeksi yhdessä olo aikaa) ja kiristää erolla vielä.

Tälläiselle kun antaa periksi, niin tämä kontrollointi erolla kiristämisellä voi koskea ihan mitä tahansa muutakin asiaa jatkossa, koska hän oppii että se kiristäminen palkitsee häntä.

Tälläiselle toksiselle käytökselle on hyvä tehdä rajat mahdollisimman nopeasti. Mikäli hän ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, niin miksi seurustella tälläisen ihmisen kanssa?

Mielummin sitä sinkkuna pitää ovet avoinna ihmisille jotka parantavat elämänlaatua, kuin viettää aikaa tahallisen elämän ankeuttajan seurassa. Elämä on liian lyhyt aika hukattavaksi tuollaiseen.
 
Olemme käytännössä aina hänen luonaan. Nyt olin kaksi viikkoa putkeen kunnes tämä hermojen menetys tapahtui ja tulin kotiini vetämään hieman happea.
Pelailen silloin kun muulta elämältä ehtii. Käydään yhdessä salilla ja lenkillä, tehdään ruuat, ihan sitä normaalia arkea. Tarvitsen myös paljon omaa tilaa, olen luonteeltani sellainen. Ja tästä olemme alussa puhuneet ja hän sen silloin on hyväksynyt.

Ja minä olen siis nainen.

Does not compute.

Miten menetti hermot sun pelaamiseen jos olitte siellä olleet pari viikkoa? Kännykällä hay day / candy crush maraton menossa ja toinen alko näkemään punaista? Vai kilahti muuten vaan :D. Vai kilahditko sinä kun vierotusoireet pukkas päälle kun ei ole päässyt näppistä hakkaamaan pariin viikkoon.

Jos pelaaminen on ollut sulle tärkeää ja aina ollut punainen vaate toiselle vaikka et ole sitä toisen kustannuksella tehnyt niin aika kauan olette kyllä olleet yhdessä. Kumpikin ajatellut, että toinen muuttuu?

No jokatapauksessa ei luulis olevan ongelmia löytää kumppania joka hyväksyy pelaamisen ja/tai oman ajan sekä sen käytön miten tykkää. Eri asia sitten natsaako muut jutut, mutta olet ainakin huomattavasti paremmassa asemassa kuin miehet noissa kengissä :D.
 
Miten menetti hermot sun pelaamiseen jos olitte siellä olleet pari viikkoa? Kännykällä hay day / candy crush maraton menossa ja toinen alko näkemään punaista? Vai kilahti muuten vaan :D. Vai kilahditko sinä kun vierotusoireet pukkas päälle kun ei ole päässyt näppistä hakkaamaan pariin viikkoon.

No tokihan sitä pelaajalla on myös peliläppäri jota kanniskella mukanaan kun ei rakkaan pelikoneen äärelle pääse ;)
Mutta kilarit ovat tulleet myös kännykkäpeleistäkin. Olkoon vaikka pasianssi, peli kuin peli, sitä ei voida sietää.

Lähinnä jäi vaivaamaan kun haukuttin itsekkääksi eikä ymmärretä että hän vain välittää minusta ja on huolissaan kun pelaan niin paljon. Mutta kiitos vastauksista, ilmeisesti en ole itsekäs kun haluan oman aikani viettää haluamallani tavalla.
 
Alkaa kuulostaa vähän siltä, että nenä on kännyssä kiinni koko ajan. Jos ei peli niin insta,… ”Jos hän ehdottaa…” = et ehdota itse koskaan? Voi olla, että puoliso kitisee turhasta, mutta sitten myöskin on se toinen vaihtoehto. Flegmaattinen sohvaperuna imee itsestäkin energiat.
 
Korjaa jos olen väärässä, mutta eikös tuossa kirjoittelija kerro, että käyvät salilla ja lenkillä yhdessä, joten silloin ei ole kyse "flegmaattisesta sohvaperunasta"? Ja tosiaan jos oikein ymmärsin, niin ei se sohvaperunakaan haittaa (jos kerran 6 tuntia sohvalla telkkaria kattoen ei haittaa), vaan se pelaaminen, eli miten käyttää oman aikansa (joka ei siis ole sitä yhteistä aikaa sen hanipuppelin kanssa).
 
Se että käyvät ei varmaan poista sitä mahdollisuutta, että sohvaperunaa saa aina kiskoa ylös ja mukaan. Raskaaksi se menee pidemmällä välillä jos löysää spagettia aina täytyy työntää. Ja telkun katsominen yhdessä vs yksin pelaaminen…. Joku värikynä tässä kysyjällä väkisinkin on mukana, oli se tietoista tai ei.
 
Totta tuokin, että jos kyseessä on aloitekyvytön, perässä vedettävä ihminen (minun mielestäni eri asia kuin sohvaperuna), niin kyllähän se on raskasta. Sellaisen itsekin kokeneena, ei kiitos enää.
Mutta tässä tapauksessa ainoa mikä siihen viittaa on se, että kirjoittaja ilmaisee, että lähtee kyllä mukaan kun kumppani ehdottaa. Mutta hän ei kerro, että miten itse ehdottaa asioita ja tuleeko toinen mukaan niihin. Ei siis tarkoita, etteikö kirjoittaja ehdottaisi tai olisi joskus ehdottanut.

Voi myös olla tilanne, jossa kirjoittaja on luovuttanut asoiden ehdottamisessa, koska kumppanille ei koskaan mikään hänen ehdottamansa kelpaa. Tämäkin on tullut koettua, joten siinä tulee helposti se, että "vittuako siinä, antaa olla".
Ei siis välttämättä tarkoita, että toinen on perässä vedettävä.

Ja vaikka olisikin perässävedettävä, ei se silti oikeuta sitä, että puututaan siihen, miten toinen käyttää omaa aikaansa (jolloin sen kumppanin pitäisi pitää myös itse se oma aikansa), varsinkaan jos se sohvalla möllöttäminen yksin omana aikana on täysin hyväksyttävää.

Tulee jotenkin mieleen, että kumppani ei siedä sitä, että kirjoittaja ei ole omana aikana kumppanin saavutettavissa (helpompaa sohva+töllö-kombolla kuin esim. WoW-raidia tehdessä tai juuri kun on LoLissa saamassa tappiota käännettyä voitoksi), kun kumppani haluaakin yhtäkkiä huomiota.
 
Viimeksi muokattu:
Suhde ja pelaaminen. Tuo ikuinen kiistakapula.

Ollaan oltu nelisen vuotta yhdessä puolison kanssa ja nyt viikonloppuna tilanne räjähti käsiin, koska minä pelasin hänen mielestä liikaa.
Tämä pelaaminen on hänelle koko neljän vuoden ajan ollut yhtä myrkkyä, eikä ymmärrä sitä. Olen yrittänyt selittää että oman kohtuullisen rankan arjen vastapainona pelaaminen rentouttaa ja vaikka joskus pelaankin todella paljon, ei se ole häneltä pois. Aina ollaan tehty juttuja yhdessä ja jos hän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, tulee hän kyllä aina ensin.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä hänen logiikkaa. Jos makaan sohvalla 6h putkeen katsomassa telkkaria, se on ihan ok. Mutta jos pelaan 6h, se on jotain ihan sietämätöntä.
Tämän vuoksi en ole halunnut muuttaa yhteen asumaan, vaikka hän sitä on koko ajan toivonut. Tuntuu että minua, aikuista ihmistä, yritetään rajoittaa ja muuttaa ja tarvitsen oman tilani missä saan olla sellaisena kuin olen, ilman syyllistystä.

Nyt tosiaan uhkaillaan erolla jos en muutu.

Olen aina vihannut ajatusta parisuhteesta jossa asioiden tekemiseen tarvitaan toisen lupa. Tasavertaisia tässä pitäisi olla. Kun ei ole mitään vastuita edes lapsista niin koen että minulla on oikeus käyttää vapaa-aikaani niin kuin itse parhaaksi näen enkä sen mukaisesti mitä toinen vaatii. Olenko nyt vain turhan itsekäs tässä?

Ja ihan aikuisia nelikymppisiä ihmisiä tässä molemmat ollaan.
Pyydä puolisoa perustelemaan miksi sohvalla makaaminen on ok, mutta pelaaminen ei. Siis ihan oikeasti argumentoimaan kantansa. Ja kun ei sieltä muuta tule kuin "mua ärsyttää", niin siitä voi sitten yhdessä päätellä, että ei ole mitään syytä olla pelaamatta. Sen sijaan on painava syy pelata (rentoutuminen harrastuksen parissa).

Jokaisella pitää saada olla omia juttuja, ihan sama mitä ne on. Silloin kun toinen rupeaa niitä rajoittamaan, ollaan menossa karille.

Ihmisiä ärsyttää monet jutut, ja jos pakottaa kaivelemaan, että mikä se on se oikea syy sille ärsytykselle, saattaa huomata, ettei sille mitään syytä olekaan - ja ehkä osaa päästää siitä irti.
 
Viimeksi muokattu:
Mieti nyt siltä kantilta, että uutta toosaa voi vaikeaa olla hommata. Ei se pelaaminenkaan pitemmän päälle niin kivaa oo, jos ee muuta sisältöä ole elämässä.
Eli siis omista harrastuksista kannattaa luopua pillun takia? Mistä kaikesta muusta ihmiselle ja identiteetille tärkeästä pitäisi luopua? Pitäisikö luopua myös ystävistä? Ja ihanko oikeastiko olet sitä mieltä että sellaiseen suhteeseen kannattaa jäädä, ja antaa toisen kuohia sinut kokonaan?
 
k
Totta tuokin, että jos kyseessä on aloitekyvytön, perässä vedettävä ihminen (minun mielestäni eri asia kuin sohvaperuna), niin kyllähän se on raskasta. Sellaisen itsekin kokeneena, ei kiitos enää. Mutta tässä tapauksessa ainoa mikä siihen viittaa on se, että kirjoittaja ilmaisee, että lähtee kyllä mukaan kun kumppani ehdottaa. Mutta hän ei kerro, että miten itse ehdottaa asioita ja tuleeko toinen mukaan niihin. Ei siis tarkoita, etteikö kirjoittaja ehdottaisi tai olisi joskus ehdottanut. Voi myös olla tilanne, jossa kirjoittaja on luovuttanut asoiden ehdottamisessa, koska kumppanille ei koskaan mikään hänen ehdottamansa kelpaa. Tämäkin on tullut koettua, joten siinä tulee helposti se, että "vittuako siinä, antaa olla". Ei siis välttämättä tarkoita, että toinen on perässä vedettävä. Ja vaikka olisikin perässävedettävä, ei se silti oikeuta sitä, että puututaan siihen, miten toinen käyttää omaa aikaansa (jolloin sen kumppanin pitäisi pitää myös itse se oma aikansa), varsinkaan jos se sohvalla möllöttäminen yksin omana aikana on täysin hyväksyttävää. Tulee jotenkin mieleen, että kumppani ei siedä sitä, että kirjoittaja ei ole omana aikana kumppanin saavutettavissa (helpompaa sohva+töllö-kombolla kuin esim. WoW-raidia tehdessä tai juuri kun on LoLissa saamassa tappiota käännettyä voitoksi), kun kumppani haluaakin yhtäkkiä huomiota.
Jos vaikka kappalejako. Hyvää asiaa kyllä.
 
Saatan pelata helposti 4 tuntia illassa jotain Civilizationia ja siihen päälle loput tunnit kiipeilemässä/lenkillä tms. Jos joskus löytyy nainen, niin pitäisi kyllä löytyä sellainen jolla on tarpeeksi omia harrastuksia ja osaa olla yksin ja riittää että tehdään oikeasti merkityksellisiä asioita yhdessä ja muuten saa olla omassa rauhassa. Helvetti jotain televisiota jaksa kattoa joka ilta tai maata jossain sängyllä jauhamassa samoja asioita illasta toiseen.

Oon ihan tarpeeks uhrannut omaa jaksamista ja omia harrastuksia sille jatkuvalle "sä et haluu tehdä mun kanssa mitään" ulinalle.

Ja jos ei löydy niin ei löydy, oon nyt useamman vuoden ollut sinkkuna ja ollut parasta aikaa elämästä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 357
Viestejä
4 510 304
Jäsenet
74 356
Uusin jäsen
bossteme

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom