Tietysti saa puuttua toisen ulkonäköön, koska se on sentään sellainen asia jonka voi muuttaa. Luonne ehkä pysyy samana, mutta ihminen kyllä pystyy muuttamaan ulkonäköään (varsinkin jos kyse on lihoamisesta) vaivannäöllä. Sen vaan pitää tapahtua itsensä vuoksi ja helposti se menee siihen, että jos kelpaa sellaisena kuin on, niin se oma tahtominen on kovin hankalaa löytää.
Tämä on suuri dilemma: kun kysyt asiaa naispuolisilta, vastauksena on, että toisen ulkonäköön puuttuminen on pinnallista ja kontrolloivaa. Siksi toivoisinkin, että kysymykseen ottaisi kantaa joku palstan naispuolisistakin lukijoista.
Jos nyt ilman mitään kontekstia kirjoitat tuollaista, niin eipä viestistäsi oikein saa kuvaa hellästä ja lämpimästä ihmisestä.
Selvä, kiitos. Heitostasi jäi sellainen vaikutelma, että taustalla olisi ollut jonkinmoinen syvällisempi maailmankatsomuksellinen rakennelma.
Oletko ihan varma, että on sittenkään hyvä idea, että kerrotte toisillenne näistä seksikokemuksista? Minusta se kuulostaa vain todella, todella riskialttiilta. Vaikka avoimuus on ajatuksena kiva, niin tulee mieleen että väistämättä noilla kertomisilla vain todella helposti tulee satuttaneeksi toista.
Mutta jos todella haluatte mennä tällä linjalla, niin kyllä minusta kaiken järjen mukaan pitäisi silloin olla ok, että sinäkin kerrot avoimesti mikä seksissä oli viehättävää, kun hänkin katsoi oikeudekseen kertoa. Eikä siinä sitten minusta pitäisi olla eroa, onko viehättävyys jotain otteisiin liittyvää, vai fyysistä/visuaalista (kuten esim. tuo vatsan litteys). Miehen kiihottuminen kun on luonteeltaan tyypillisesti paljon visuaalisempaa kuin naisen.
Minusta kuitenkin tuo korostaa just sitä, miten helposti näillä kertomuksilla vain haavoittaa ja loukkaa. Ei hyvä idea.
Saatat olla oikeassa, mutta omalta osaltani tarvitsen tätä asioiden prosessoimiseksi, ainakin toistaiseksi. Puoliso ei ole minun kokemuksistani siinä määrin utelias kuin itse olen hänen. Ehkä osaa ajatella mielenterveyttään kauaskatseisemmin
Mutta itse toisaalta ajattelen, että paskasta kasvaa kukkasia.
En kyllä vieläkään ihan ymmärrä että onko ihan oikeasti rakastunut toiseen jos vuosia on tukahduttanut tunteensa kun toinen on lihonnut, kuvaa perhe-elämää "helvetiksi", ei ole seksiä ja pahastutaan ihan lapsellisista asioista, varsinkin jos ne asiat on itsensä aiheuttamia.
Puhun vähän kokemuksesta koska olin erään naisen kanssa 9 vuotta yhdessä ja sen aikana kävin vieraissa ja myöhemmin hänkin kävi kun kiinnostus mun osalta oli aika nollassa. Riideltiin jatkuvasti eikä suhteessa ollut juurikaan seksiä. Roikuin kuitenkin suhteessa koska luulin että oon rakastunut, mutta todellisuudessa en halunnut alkaa tekemään isoa muutosta.
Nyt kun katsoo asiaa jälkeenpäin, niin toivoisi että olisi aikakone että voisi mennä hakkaamaan järkeä päähän että ei parisuhteen tarvitse olla niin saatanan vaikeaa. Monilla ihmisillä on ihan normaalia yhteiseloa, ilman tuommoista draamaa.
Sanoisin, että jos rakastaa toista, ei petä. Minulle ei pettäminen ollut harkittava vaihtoehto, vaikka tilaisuuksia olisi noiden vähäseksisten vuosien aikana ollut. Kuvasin perhe-elämää onnelaksi, en helvetiksi. Uskoisin, että jokainen useamman lapsen perheessä ruuhkavuodet elänyt aikuinen on samaa mieltä siitä, että erityisen helppoa se ei ole.
Lihomiseen puuttumisen puuttumisesta en osaa sanoa. Toisen vartalon muokkaaminen tuntuu toisen alueelle astumiselta, joka tuonee herkästi toiselle sen tunteen, että ei kelpaa ihmisenä vaan ainoastaan koristeena. Olen vain toivonut, että vartalon palauttaminen entiseen kuosiin lähtisi omasta aloitteesta. Sen hyvän tuo kyllä on poikinut, että olen itse nyt nelikymppisenä elämäni kunnossa.
Tuo ei kyllä ole mikään "luonnekysymys" vaan ihan vaan panemista. Jos kykenet olemaan "pistävä" nettikeskustelussa niin sen saman energian voi soveltaa seksiin.
Tuo onkin jännä dilemma varsinkin tänä päivänä, kun ilmeisen monet naiset tykkäävät tuollaisesta menosta, että sonni vaan tulee ja tylysti ottaa. Taitaapi erinäiset raiskaus/pakotus-jutut kuulua naisilla yleisimpiin fantasioihin. Siinä samalla pitäisi kuitenkin myös olla kunnioittava, huolehtia suostumuksesta ja turvallisuudesta. Varsinkin jossain kasuaaliseksissä mies ottaa melkoisen riskin jos tuollaiseen lähtee, vaikka tekisi ihan vaan mitä nainen pyytää.
Itselläkin, ja lähes kaikilla kavereilla joiden kanssa asiasta on ollut puhetta, on tullut vastaan naisia jotka tykkää rajummasta menosta. Enkä puhu nyt edes mistään kiihkeästä seksistä jossa pamputetaan menemään kovaa, vaan ihan jotain kuristusjuttuja, läpsintää, alistusta sun muuta. Aika pirun vaikea vaan tälleen peruskilttinä ja huomaavaisena heppuna tuollaiseen lähteä, kun itse ei siitä mitään isompia kiksejä saa ja samaa on kaveritkin valitelleet. Väkiselläkin tulee ajateltua ja on tullut todistettuakin, että miehet jotka tuollaisesta oikeasti kiksejä saa, ei välttämättä sitten ole sitä kaikkein mukavinta sorttia muillakaan elämän osa-alueilla. Voi siis tosiaan olla vähän olla tekemätön paikka, jos pitää yhdestä miehestä pitäisi löytyä se kiltti ja huomaavainen perheenisä, mutta samalla myös se alistajasika, joka ottaa mitä haluaa koska haluaa.
En nyt ymmärrä mikä siinä nyt on vaikeeta vähän rajummin ottaa, jos toinen sitä haluaa. Vaikka ite ois herkkä ja tunteellinen nynny.
Se ei välttämättä tule luonnostaan kaikilta. Jos pitää kovasti lähteä poikkeamaan omasta luonteesta ja alkaa feikata niin saattaa aiheuttaa esim. "suorituspaineita".
"Tunteellinen nynny" -kommentin jätän omaan arvoonsa ja toivon ettet oikeasti ajattele noin.
Joo, ei kenenkään kannata tehdä mitään, mitä ei halua tehdä vaikka toinen tykkäisi, ja kaikesta,myös vaniljamenosta kannattaa keskustella. Toisen rajat siinäkin voi olla jotain, mikä ei tule toiselle mieleen.
Toi tuntuu olevan naisilla yleistä joo. En sano nykyään, koska ei se ole tyhjästä tullut. Nyt on ok tuntea noin, sitä saa pyytää ja tehdä. Ennen oli naisen häpeällistä nauttia seksistä, eipä siinä juuri kukaan päässyt oman mielensä syövereihin.
Sukupuolesta riippumatta, monesti alistetuksi tulemisen toiveet ovat yleisiä, kun arkirooli on kaikkea muuta. Kun on vastuussa asioista, pyörittää perhettä ja/tai työtä, seksissä päätösten tekemättömyys tuo rentoutta ja sitä kautta nautintoa. Eli välttämättä kyse ei ole edes esim. kivun tunteesta pitämisestä, vaan siitä, että ei voi millekään mitään. Pitää antaa vaan olla. Karkeasti voi verrata meditointiin.
Olen BongisKhanin ja WillYon kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkien ei ole niin helppoa feikata sitä, mitä pohjimmiltaan on. Itselläni myös, kun en muutenkaan tykkää vetää roolia, on se hankalaa myös sängyssä. Voin tehdä sellaista, mutta esimerkiksi se läpsiminen tuntuu vain jotenkin perustavalla tavalla tyhmältä, groteskilta ja välineellistetyltä, enkä saa minkäänlaista nautintoa kivusta, en omastani enkä muiden. BongisKhanin tavoin ajattelen, että ne miehet, jotka tuollaisesta kiihottuvat, eivät välttämättä ole muutenkaan sitä mukavinta sorttia. Toisaalta asiaan ja ilmiön yleisyyteen tutustuttani en enää ihmettele sitä, miksi raiskaajamurhaajat saavat naisilta fanipostia vankilaan.
mennyt ehdottamaan "avointa suhdetta" ilman että itsellä on tiedossa miten sitä käytännössä toteuttaa (ainakin rivien välistä luettuna), kun taas nainen on luonnollisesti ottanut siitä kaiken irti saman tien. Yksi isohko haaste on tuo aika stereotyyppinen kuvio jossa on aikoinaan menty hyvin nuorena yhteen, tehty lapsia ja jossain kohtaa ruuhkavuosien jälkeen homma alkaa hajoamaan käsiin. Olen itseasiassa omalle kumppanille ihan sanonutkin että tavattiin toisemme juuri oikeaan aikaan siten että on sitä ennen kerennyt elämään ja kokemaan pitkän kaavan mukaan, toisin sanoen rakentanut oman identiteettinsä ilman että se on sidoksissa siihen kyseiseen naiseen.
Toki tuostakin teidän kuviosta voi päästä takaisin johonkin sellaiseen mikä taas toimii. Ainakin kaikenlainen uhriutuminen & "hellä kilttimies" kuvio kannattaa unohtaa ja päästä kiinni siihen että millainen ihminen on parhaimmillaan.
Tietenkään uudesta asiasta ei alussa ole tietoa, miten sitä käytännössä toteuttaa, mutta tehdessä oppii. "Nainen luonnollisesti ottanut jne." puolestaan on pelkää oma oletuksesi, joten sitä ei kannata pitää totuutena saati omaa maailmankuvaa vahvistavana faktana.
Se on osaltaan totta, että on tietyllä tavalla hyvä, jos tapaa puolisonsa vasta vanhempana. Toisaalta olen monen tutun kautta saanut huomata, että silloin suhde yleensä kaatuu viimeistään toisen lapsen syntymän jälkeen. Oma selitykseni tälle on, että kun lapset on tehty vain muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, ei puolisoon ole ehtinyt tutustua riittävän hyvin, jotta todelliset haasteet eivät venettä kaataisi.
Minusta meidän suhde toimii tällä hetkellä kaikkine keskusteluineen paremmin kuin vuosikymmeneen. On tietyllä tavalla ihmeellistä, että toisesta löytyy vielä parinkymmenen yhdessä vietetyn vuodenkin jälkeen uusia puolia - ikään kuin olisi ollut sellainen kätketty turbovaihde, joka käynnistyy vasta siinä vaiheessa, kun suurin osa on jo eronnut.
Ajatuksesi uhriutumisesta tai pikemminkin helläkilttimiehisyydestä lienee jollain tasolla oikeilla jäljillä, mutta vaatii syvällisempää pohdiskelua. Tässä on kuitenkin vaikeutena se, mistä BongisKhan kirjoittaa, eli "yhdestä miehestä pitäisi löytyä se kiltti ja huomaavainen perheenisä, mutta samalla myös se alistajasika, joka ottaa mitä haluaa koska haluaa". Vaikea olla kaikkea, kun ei osaa olla kuin se, mitä on. Toisaalta osaahan tuo puolisokin olla sekä madonna että huora, joten pitää yrittää yltää samalle tasolle.
Anteeksi, että joudun sanomaan ikävästi mutta eihän tuollaista lapasta pysty nainen kunnioittamaan tai arvostamaan. Avoimet suhteet tarkoittaa käytännössä sitä, että rouva juoksee panemassa muita ja mies runksuttelee kotona katkerana. Ja kohta rouva löytää sopivan miehen, jonka kanssa perinteinen parisuhde alkaakin taas maistua ja lapanen lentää pihalle.
Ehdotan, että osoitat vähän ryhtiä ja sanot rouvalle, että tämä järjestely ei tunnu sinusta hyvältä ja että et sitä tule jatkamaan. Jos se merkitsee eroa niin so be it. Joku raja se täytyy itsensä nöyryyttämiselläkin olla. Ajattele nyt sitäkin, että millaisen mallin perhe-elämästä lapset saa kun ei se niiltä huomaamatta jää, että äiskä käy hooraamassa siellä ja täällä.
Viestisi sisältää melko pitkälti pelkkiin omiin käsityksiisi perustuvia oletuksia ja niiden perusteella muodostetuja henkilöihin meneviä loukkauksia, joten en ole varma, kuinka hedelmällistä niihin on vastata. Jokaisella on toki oikeus oksentaa, mutta kannattaa myös aina pohtia syitä sille, mikä laittaa oksentamaan.
Mutta oksennuksen sivuuttaen: voihan ollakin, että tästä löytää yksi jos toinenkin osapuoli uuden, mistä sitä ikinä tietää. Se ei kuitenkaan ole homman lähtökohtainen tarkoitus. Näkisin, että parisuhteen ei tulisi rajoittaa, vaan mahdollistaa asioita. Kunhan pohjana kaikessa vain on rehellisyys.
Mitä luulet kuinka paljon kunnioitusta suhteessa on, jos pannaan muita ukkoja? En osta hetkeäkään, että aloite on tullut miehen puolelta. Naisen on helppo saada seksiä, mutta miehelle se on vaikeampaa. Se on nimenomaan nöyryytystä miehelle.
Jos on hiukkaakaan itsekunnioitusta, suhde poikki ja uutta matoa koukkuun. Tosin jos ei kunnioita itseään pätkääkään, uuden suhteen onnistuminen on tosi hankalaa. Pitäisi kuitenkin rakastaa itseään, ennenkuin toisen rakastaminen onnistuu.
Tämäkin viesti perustuu melko pitkälti omien oletusten seurauksena luotuihin kuvitelmin.
Minulle ei ole ollut vaikeaa saada naisilta seksiä sitten finninaamaisten yläastevuosien. Poislukien nuo noin kymmenen vuotta vähäseksistä lapsiperheonnelaa. Silloinkaan ei olisi ollut vaikeaa, jos en olisi ollut uskollinen.
Tästäkin puuttuu konteksti: sanoiko vaimo tuon ohimennen kuulumisten ohessa vai oliko keskustelu kahden kesken ja rauhassa jo avattu?
Jos vaimo on kertonut, mistä tykkäisi seksissä, eikö se ole hyvä asia? Olette olleet nuoresta yhdessä ja opetelleet vasta siinä seksielämää, hän on saattanut kypsytellä sitä jonkin aikaa ja vasta myöntänyt itselleenkin, että kaipaa kokemusta vähän vähemmän hellistä otteista. Miksi sinä loukkaannut siitä? Vai tuliko tämä ilmi tappelun lomassa?
Yhden puoliskon parisuhdetaidot kertovat paljon toisenkin taidoista, mitä tulee pitkään suhteeseen. Yleensä, jos toisella on tarve piikitellä, sättiä tai vähätellä, se on aika varmasti myös toisen tapa, vaikkei tämä sitä itse myöntäisi. Minusta on henkilökohtaisesti outoa, ettei voisi puhua kumppanin vartalosta. Sitähän ei tarvitse tehdä rumasti. Ei kuulosta avoimelta luottamuksen ilmapiiriltä - ja totta tosiaan, sellaiseen ei avoin suhde ole kuin paskalaatuista jesaria.
Ketjun kommentoijatkin voisivat tulla hieman ulos omista poteroistaan ja lopettaa olettamiset. Qllervo ei todella kertonut mitään omista kokemuksistaan, älkää siis olettako niiden olevan tyhjää.
Seksistä vielä: se on harvinaista, että nuoresta yhdessä olleet jotenkin kasvaisivat seksuaalisesti samaan suuntaan. Jos sinä et ole osoittanut mitään merkkejä pois hellemmästä seksistä, se on voinut olla iso pala kurkussa vaimollesi huomata, että kaipaa jotain muuta. Emme toki tiedä tippaakaan keskusteluistanne. Musta on hienoa, jos homma toimisi niin, että voi pitää perhe-elon ja käydä muualla tyydyttämässä niitä tarpeita, jotka eivät kotona tyydyty. Eihän puolisolla ole mitään velvollisuutta tyydyttää toisen KAIKKIA tarpeita. Tämän ymmärtäminen ja toteuttaminen kuitenkin vaatii ihmiseltä paljon. Pitää tehdä päätös siitä, kykeneekö olemaan ilman näiden mahdollisesti uusien seksuaalisten tarpeiden täyttämistä, vai saako niitä suhteen ulkopuolelta, vai onko parempi etsiä uusi kumppani, mikäli haluaa olla monogaminen. Kaiken avain on kuitenkin keskustelu ja luottamus siihen, että toinen on rehellinen.
Keskustelu oli jo avattu, eli asiaa ei sinällään ollut tarkoitettu loukkaukseksi. Loukkaannuin varmaan siksi, että toinen haluaa jotain sellaista, mitä ei itse ole. Että se perusseksi ilman läpsimistä ja kurittamista onkin jollain tavalla tylsää ja liian vähän. Ja tottakai on hyvä asia, että kertoo, mistä tykkää seksissä.
Ja olet oikeassa, että meillä ei puolison lihomisen osalta ole ollut avoimen luottamuksen ilmapiiriä - vartalosta, tai ainakin sen tietyistä osista, on sitä myötä tullut tabu, josta ei voi puhua. Ennen lasten syntymää nämä asiat olivat esillä siten kuin muutkin.
Olet oikeassa myös siinä, että suurin osa saamistani vastauksista on täynnä tyhjiä oletuksia, jotka tuntuvat paljastavan jotain vain lausujastaan.
Henkilökohtaisesti koen, että tämän myötä minun on mahdollista saada kaikki, mistä olen seksin osalta haaveillut. Toivon, että myös puolisollani. Ilman, että kummankaan tarvitsee edes harkita pettämistä. Kaikista kumppaneista puhutaan keskenämme etukäteen, jokaiseen on kummallakin veto-oikeus ja joku saattaa päätyä sänkyyn kummankin kanssa.