Tästä tuli mieleen "hauska" sattuma kaverin mummon ja papan välillä aikanaan. Mummo oli saanut lattiat juuri pestyä, kun ukko käveli sisään paskaisilla kumisaappailla. Mummo kun sitten huomautti että jumalauta ne lattiat on just pesty ja pappa kun ärtymyksissään vastasi, että "älä jaksa nalkuttaa", niin alkoi hieman pidempi mykkäkoulu ja eri huoneessa nukkuminen. Jos muistan oikein, niin mykkäkoulu ja toisessa huoneessa nukkuminen kesti mummon puolelta 4 vuotta, kunnes pappa tajusi pyytää anteeksi.
Vaikka juttu on omalla tavalla huvittava esimerkki "vanhan kansan" jääräpäisyydestä/päättäväisyydestä, on kuitenkin melko surullista, että pappansa kuoli muutama vuosi sovinnon jälkeen. Olisi varmasti ollut mukavampaa viettää kaikki viimeiset vuodet sulassa sovussa. Mummo on hengissä edelleen, taitaa ikää olla jo 85+
Kieltämättä. Molemmat omat isovanhemmat olivat vielä muutama vuosi sitten hengissä. Nyt on jo isän puolelta mummo saattanut haudan lepoon poikansa ja perään miehensä. Koko heidän "sodan aikana orpona alkanut" parisuhde meni penniä venyttämällä ja taloutta pennin tarkasti jakamalla ja perinteisellä, mutta jopati jokseenkin onnellisella liitolla hautaan saakka. Joskus vain nauratti kun heidän murheensa oli luokkaa, "enää kun ei ole 1 ja 2 sentin kolikkoja, niin jäin nyt sinulle 3 senttiä pystyyn
Toiselta puolelta vanhaisä on menestynyt juristi ja parempi puolisko uraa uurtanut fyssari yrittäjä. Siltikin ns perinteinen jako pitänyt rauhan maassa näihin päiviin saakka. Nyt alkaa jo ikä painamaan ja ylipaino ect ongelmat painaa jo vaa'assa. Kaikki on jaettu aina ja se on maksanut kummalla on ollut "ylimäärästä enemmän". Vaikka riitojakin on ollut, niin aika vähän lapsenlapsille / lapsille näkynyt. Yhtä kaikki - jako myös heillä selvä.
Nyky suhteissa tuntuu puuttuvan ns vetovastuut ja kumpikin sekoilee omiaan eikä mitään vastaavaa yhteistä tulevaisuutta rakenneta, paitsi niiden toimesta ketkä ovat yhdessä ja joita seuraa. Eli onni on varmaan löytää täyspäinen samaa päämäärää halajava puoliso tai sitten itse oltava se "huomattavasti vahvempi ja luonnollisessa vetovastuussa". Yhtä kaikki, älykäs ja sovinnollinen nainen on siunaus.
He kaikki ovat pitäneet yhtä sodan kurjuuden jälkeen ja päättäneet olla yhdessä sekä kunnioittaa ja kohdella toisiaan kuin prinssiä ja prinsessaa. Se ei tarkoita, että pitää prinsessoida. Se tarkoittaa sitä, että auttaa pyytämättä ja käyttäytyy toista kunnioittavasti.
Mikä taas eniten on muuttunut on
naisten naimattomuuteen asennoituminen, ydinperheeseen asennoituminen ja itsenäisten naisten ja yh äitien suoranainen ihannoiminen ja erojen hyväksyminen.
Ennen ei eroa katsottu hyvällä vaikka mies vain ryyppäisi, kävisi vieraissa ja hakkaisi vaimoaan. Erota ei "saanut".
Nykyään on ihan ok jos daami ei ole löytänyt miestä edes nelikymppisenä - koska lapsettomuuskin on ok.
Ydinperhe - liian normaalia
Itsenäinen vahva nainen
YH- äidit. Niitäkin näki ketkä kävi trendikkäästi kuubassa hankkiutumassa paksuksi ilman pienintäkään aikomusta hankkia mies
Onnea heille, miten mahtaa tumman pojan elämä aueta ilman miehen mallia?
Jotenkin tässä kaikessa paistaa läpi joku sairas maailma, uskotellaan toista ja samalla itse tehdään toista. Hyvänä esimerkkinä Li Andersson
Oma ehdoton inhokkini johtuen juuri siitä, että koko pallokala ei edes ulkonäöllään etonut ennen kun avasi suunsa ja kertoi kuinka maailma makaa, mutta ei makaakkaan. Paskapuhetta kaikki tyyni ja ylläri, myös hän hankki
Tällainen on Li Anderssonin salattu avomies - entinen liigatason jääkiekkoilija elää lähes köyhyysrajalla: Facebook täynnä Lin sydäntykkäyksiä itselleen jääkiekkoilijan miesystäväkseen eikä niitä soijapoikia mitä niin ihannoi.
Toivottavasti seuraavatkin 70 vuotta tulevat menemään sinulla ilman kontaktia moraalikoodivirheisiin.
Eikä siinä mitään, huumorilla noihin pitää suhtautua. (Saatika että koulutus tekisi ihmisestä kaikkien alojen asiantuntijan.)
ja minä olen se incel -87 
J ei varmaankaan voinut kertoa ihan kaikkea mitä tuosta viestistä ymmärsin. Enkä kyllä itsekään menisi sanomaan miten asia selvisi sanasta sanaan.
