Parisuhteen kiemurat

[Jurppii]

Vaikea se on perustella kun kyseessä on tunne. Itse kun noita lyhyen tapailun eroja miettii niin vain yhdessä oli selkeä avoimeksi puhuttu syy: Nainen halusi tapailla muitakin ja totesin että se menee mulla kilpailuksi ja luultavasti löydän sitten jonkun jonka kanssa olen mieluummin kahdestaan. Yhden kanssa oli taas ihan perus, mielestäni neiti ei ollut tarpeeksi edustava. Pinnallista mutta minkäs teet. Ei sitä voinut suoraan sanoa.

 

[E_Mustakari]

Yhden kanssa oli taas ihan perus, mielestäni neiti ei ollut tarpeeksi edustava. Pinnallista mutta minkäs teet. Ei sitä voinut suoraan sanoa.

Jokainen varmaan luulee tietävänsä mitä tarkoitat, mutta silti silmät palasivat takaisin lainattuun lauseeseen. Mitä tarkoitat "edustamisella"? Eikö jokainen edusta itseään melkolailla täydellisesti, ellei näyttele? Onko "edustaminen" sittenkin parin edustamista, sinun tai haluamasi elämäntavan edustamista vai mitä?
Ei siis saivartelua, johon mulla on vähän taipumusta, jäi ihan oikeasti kaivelemaan.

 

[Jurppii]

Tarkoitin siis ihan vartaloa ja naamaa, en sitä miten toinen osaa etiketin jne vaikka silläkin on minulle paljon väliä. Yksi tyttö ei osannut englantia, pisteet vaan meni nollaan saman tien. Ei sellaisen kanssa sovi elämät yhteen.

 

[MrCasual]

Tarkoitin siis ihan vartaloa ja naamaa, en sitä miten toinen osaa etiketin jne vaikka silläkin on minulle paljon väliä. Yksi tyttö ei osannut englantia, pisteet vaan meni nollaan saman tien. Ei sellaisen kanssa sovi elämät yhteen.

Itsekkään en pidä edes ihmisenä jos ei puhu sujuvasti vähintään viittä eri kieltä.

 

[Jurppii]

Itsekkään en pidä edes ihmisenä jos ei puhu sujuvasti vähintään viittä eri kieltä.

Olipas typerä provo

 

[Awelonian]

Tarkoitin siis ihan vartaloa ja naamaa, en sitä miten toinen osaa etiketin jne vaikka silläkin on minulle paljon väliä. Yksi tyttö ei osannut englantia, pisteet vaan meni nollaan saman tien. Ei sellaisen kanssa sovi elämät yhteen.

Toi on kohtalaisen yleistä, että aika koulutetutkin naiset puhuvat erittäin heikkoa englantia. Ja koulutuksella tarkoitan AMK-tasoista tai korkeampaa. Toki sellainen normi "hello what is this" ehkä onnistuu, mutta esim. leffoissa on pakko olla tekstit tai sujuva vaihto suomesta englantiin ei vaan onnistu. Toki tämä ei korrelloi minkään muun faktan kanssa, kuin sen, että ei vaan ole ollut ikinä tarvetta osata kieltä hyvin.

 

[jipsu]

Toi on kohtalaisen yleistä, että aika koulutetutkin naiset puhuvat erittäin heikkoa englantia. Ja koulutuksella tarkoitan AMK-tasoista tai korkeampaa. Toki sellainen normi "hello what is this" ehkä onnistuu, mutta esim. leffoissa on pakko olla tekstit tai sujuva vaihto suomesta englantiin ei vaan onnistu. Toki tämä ei korrelloi minkään muun faktan kanssa, kuin sen, että ei vaan ole ollut ikinä tarvetta osata kieltä hyvin.

Vähän tahtoo monessa leffassa tai sarjassa olevan pakosti roolihahmoja jotka puhuvat sellaista murretta josta ei saa selvää. Tämän vuoksi itsekkin useasti enkkutekstit päällä lisäksi. Ei nyt ehkä aiheeseen muuten liity.

En kyllä muista että olisi koskaan toisen englanninkielen taitotaso tullut esiin tai olisi mitään merkannut. Täysin ummikkoa en kyllä usko että on tullut vastaan toisaalta eipä se haittaisi kun ei ainakaan voisi lähteä ulkomaalaisen matkaan, ainakaan niin helpolla

 

[Jurppii]

Sama se tekstien kannalta, itsekin pidän subit päällä koska kuulen vähän heikosti vuorosanat. Mutta kun puolet elinpiiristä ei puhu suomea ja ulkomaillakin pitäisi pärjätä ihan itse jos mun kanssa elää.

 

[kasa]

Nyt kun pohdin, niin mulle on joku 3-4 kertaa käynyt niin, että olen halunnut jonkun tytön kanssa suhteeseen, pyytänyt ulos ja tapailu on alkanut, mutta sitten tyttö ei olekaan jossain vaiheessa halunnut jatkaa. Löytyisiköhän tästä joku kaava? Haluaisin löytää oikeasti suhteen, jossa on hyvä olla. Huomaan, että mulla tulee nopeasti ihastusta, jota sitten suitsin "ei voi joka päivä viestittää", tms. Alan myös muuttaa tapojani, joskus olen ajatellut esimerkiksi vegaaniksi ryhtymistä naisen vuoksi (rakastan lihaa siis) tai käytän erilaisia vaatteita mitä tahtoisin. Viimeisintä naista taisi ärsyttää mm. esportsin seuraaminen, josta en ollut valmis luopumaan. Piti kait lapsellisena. Aika jännää että silti minulla tuntui ihastusta, vaikka toinen ei olisi tykännyt siitä, että teen mistä pidän. Tai ehkä sitä tuntui juuri siksi.

 

[Jurppii]

@kasa

Ei ole hyvä idea muokata itseään lennosta miellytääkseen

 

[Nikke96]

Nyt kun pohdin, niin mulle on joku 3-4 kertaa käynyt niin, että olen halunnut jonkun tytön kanssa suhteeseen, pyytänyt ulos ja tapailu on alkanut, mutta sitten tyttö ei olekaan jossain vaiheessa halunnut jatkaa. Löytyisiköhän tästä joku kaava? Haluaisin löytää oikeasti suhteen, jossa on hyvä olla. Huomaan, että mulla tulee nopeasti ihastusta, jota sitten suitsin "ei voi joka päivä viestittää", tms. Alan myös muuttaa tapojani, joskus olen ajatellut esimerkiksi vegaaniksi ryhtymistä naisen vuoksi (rakastan lihaa siis) tai käytän erilaisia vaatteita mitä tahtoisin. Viimeisintä naista taisi ärsyttää mm. esportsin seuraaminen, josta en ollut valmis luopumaan. Piti kait lapsellisena. Aika jännää että silti minulla tuntui ihastusta, vaikka toinen ei olisi tykännyt siitä, että teen mistä pidän. Tai ehkä sitä tuntui juuri siksi.

Alussa pystyt jonkun aikaa pitämään kulissia päällä, mutta ennen pitkää se tulee kuitenkin ilmi millaisista asioista oikeasti tykkäät ja mikä on sun juttu. Tämän takia kannattaa olla ihan oma itsensä alusta alkaen. Kyllä se oikea nainen sieltä vielä löytyy. Jos toisesta ihmisestä välittää, niin ei siinä pienet "virheet" tunnu missään.

 

[Jurppii]

Miten joku esportsin kyyliminen muutenkaan eroaa muusta töllöttämisestä? Yhdessä katsottavat ne on monilla kuitenkin erikseen ja sitten molemmilla omat lätkä, realityt tms. Toki jos sitä pitää yöt läpeensä kuulokkeet päässä ja energiajuoma kädessä. Suurempi ongelma lienee "nörttivibat", jotka ongelmaksi muodostuessaan kielivät liian erilaisista ihmisistä.

 

[kasa]

Jep tuo nörttivibat oli silmiäavaava heitto. Ehkä sellaiset musta tulee, vaikka iän myötä nörttiyden aste lienee hieman laskenutkin. Täytyis varmaan kylmästi vaan heivata mamma pihalle, jos tuollaisista perustavanlaatuisista jutuista on isot näkemyserot. Mutta kun löydän silmää miellyttävän ja kivan, niin mua pelottaa että löytyykö enään toista yhtä hyvää..

Myös se mitä aiemminkin keskustelussa kävi ilmi, että ei ollut riittävästi kipinää vastapuolella jostain tuntemattomasta syystä, pitää varmaan paikkansa. Jos se kipinä iskee, niin väliäkö sillä mitä sieltä ruudusta katsoo tai minkälainen paita just sattuu olemaan päällä kun se toinen on niiiin ihana.

 

[Jurppii]

Kaikki plussat ja miinukset summataan ja jos on toisaalla paljon annettavaa niin saa jotain muuta helpommin anteeksi. Näin siis alkuvaiheessa ennen "rakkauden" astumista kuvioon.

 

[Elspeth]

Mutta kun löydän silmää miellyttävän ja kivan, niin mua pelottaa että löytyykö enään toista yhtä hyvää..

Jos olet useamman naisen kanssa päässyt tapailuasteelle viime aikoina, niin kyllä sussa peruspiirteiltään kaikki on varmasti ok, ja hyvin todennäköisesti uusi mukava nainen mukaan lähtee.

Uskon, että aika harvaa naista sopivan asteinen nörtteys haittaa. Suhteen alkuvaiheessa sitä ei kuitenkaan kannata korostaa, vaan keskittyä täysin yhteiseen tekemiseen. Kaikilla on omia harrastuksia, joten kyllä sullakin saa olla omat, kunhan ne eivät kiilaa etenkään siinä alkuvaiheessa yhteisen olemisen väliin - omaa aikaa luulisi kyllä siunaantuvan, joten harjoittaa sitä omaa hc-nörtteilyään vaikka silloin, kun naisystävä on heppatalleilla.

Mikäli koti näyttää vahvasti man-cavelta, kannattaa se naisen tullessa kylään/yöksi ekaa kertaa kyllä siivota siten, ettei näkyvillä loju ylimääräisiä HDMI-johtoja, headsetejä, kolapulloja, ym. sälää. Ensivaikutelmalla on merkitystä monessa asiassa.

 

[E_Mustakari]

Pleikkaripelit epäjärjestyksessä eikä se josta niin puhuit löydykään heti ja animefiguuritkin kuitenkin tomuttamatta? Katso vielä, ettei kehystetyissä julisteissa ole sormenjälkiä.
Ei mikään ihme, että naisten kiinnostus lopahtaa hetimmiten.

 

[?..]

Vessapaperirullat kannattaa kanssa piilottaa pois siitä koneen edestä.

 

[Cereal killah]

Vessapaperirullat kannattaa kanssa piilottaa pois siitä koneen edestä.

Mulla on tämmöinen:

 

[Koussikka]

Nyt kun pohdin, niin mulle on joku 3-4 kertaa käynyt niin, että olen halunnut jonkun tytön kanssa suhteeseen, pyytänyt ulos ja tapailu on alkanut, mutta sitten tyttö ei olekaan jossain vaiheessa halunnut jatkaa. Löytyisiköhän tästä joku kaava? Haluaisin löytää oikeasti suhteen, jossa on hyvä olla. Huomaan, että mulla tulee nopeasti ihastusta, jota sitten suitsin "ei voi joka päivä viestittää", tms. Alan myös muuttaa tapojani, joskus olen ajatellut esimerkiksi vegaaniksi ryhtymistä naisen vuoksi (rakastan lihaa siis) tai käytän erilaisia vaatteita mitä tahtoisin. Viimeisintä naista taisi ärsyttää mm. esportsin seuraaminen, josta en ollut valmis luopumaan. Piti kait lapsellisena. Aika jännää että silti minulla tuntui ihastusta, vaikka toinen ei olisi tykännyt siitä, että teen mistä pidän. Tai ehkä sitä tuntui juuri siksi.

Itseään ei kannata ruveta muuttamaan, koska totuus tulee kyllä ennen pitkää ilmi. Mutta oletko alkanut tota ihastusta suitsia siksi, että tyttö ei tunnu innokkaalta pitämään yhteyttä vai onko se vaan yleinen oletus, ettei joka päivä saisi olla yhteydessä? Itse kyllä tulkitsen sen kiinnostuksen puutteeksi, jos olen tapaillut pariin otteeseen, eikä innostusta päivittäiseen yhteydenpitoon tunnu olevan.

 

[kasa]

Itseasiassa esittelin uutta ledivalaistua headsettiäni juuri treffeillä. Mutta sentään vessapaperit oli visusti vessan puolella ja kriittiset tabit suljettu.

@Koussikka
Oli vähäsen yhteydenpitoa, mutta sanoi että hänellä tapana jännittää.

Naisen ajatuksista en tiedä, siellä on saattanut vaikuttaa vaikka mikä asia, osan niistä voin arvata. Mutta kun käyn omaa osuuttani läpi niin hahmottuu sellainen ajatus, että yritin liikaa. Tein siis liikaakin asioita, mitä olen kuullut muilta, lukenut, kokenut että "näin hurmaat jonkun". Vituiksihan se meni. Miksi sitten oli pakko tehdä noin? Varmaan pelotti paljon se, että jos taas epäonnistun. Oli kiva ja kaunis mimmi ja halusin varmistella. Yritin esittää rentoa ja kivaa. Jos en olisi pelännyt ja olisin vaan antanut mennä, niin ehkäpä olisi ollut toinen lopputulos. En varmaan vieläkään osaisi toimia toisin, on niin syvällä tuo pelko. Mutta yritän päästä siitä eroon, koska muuten pidän itseäni ihan ok mukavana normityyppinä. Tai no kai mä sen pelonkin kanssa olen. Ääh.

 

[█ █ █ █ █]

Itseään ei kannata ruveta muuttamaan, koska totuus tulee kyllä ennen pitkää ilmi. Mutta oletko alkanut tota ihastusta suitsia siksi, että tyttö ei tunnu innokkaalta pitämään yhteyttä vai onko se vaan yleinen oletus, ettei joka päivä saisi olla yhteydessä? Itse kyllä tulkitsen sen kiinnostuksen puutteeksi, jos olen tapaillut pariin otteeseen, eikä innostusta päivittäiseen yhteydenpitoon tunnu olevan.

Ai? Itse tulkitsen melko huolestuttavaksi asiaksi, jos parin deitilläkäynnin jälkeen ollaan päivittäin yhteydessä. Toihan kuulostaa ihan uskomattoman tarrautuvalta käytökseltä ja ainakin itselleni tulisi tosi ahdistava olo. Päivittäinen yhteydenpito sitten normaalimpaa, kun suhde on jo pidemmällä.

 

[OD.]

Jos se yhteydenpito tulee luonnostaan, niin mitä väliä kuinka usein pitää yhteyttä. Edellisen tyttöystäväni kanssa näin tai olin yhteydessä päivittäin ekojen treffien jälkeen ja suhde kesti kuusi vuotta. Nykyisen kanssa sama homma, kuutisen vuotta takana ja mukula juoksentelee jaloissa.

Kannattaa olla oma itsensä ja tehdä niin kuin hyväksi kokee. Jos se ei toista miellytä, niin sitten tuskin sovitte yhteen.

 

[Jumputin]

Oman kokemuksen mukaan jos kummallakin iskee kunnon ihastus päälle nopeasti, niin halu kontaktoida kummallakin kova ja tapahtuu luonnostaan. Oma neuvo on silloin se, että sitä ei kannata yrittää jarrutella vaan antaa mennä.

Ongelmia voi tulla siinä kohtaa jos tunteet jyllää vain toisella, niin toinen voi kokea sen hadistavaksi ja silloin tunteiden hallinta ehkä kannattaa.

 

[Lumimies]

Avaudutaan tänne vähän kaljapäissä. Lopullinen ero ihan varma vaikka akka majailee viellä täällä ja käytännössä ollaan sovittu lapsen huoltajuus.
Mutta siltikin jotkin asiat on kuin ihan kuin ennen eropäätöstä. Akka tulee kertomaan jotain mitä on tapahtunut jne ja itsellä ei mitään intoa enään kuunnella. Silti en voi ajatella häntä exänä ennenkuin hän oikeasti muuttaa muualle. Enemmän ja enemmän haluaa että hän lähtisi jo mutta kun hän on työtön tällä hetkellä niin ymmärrän että omaa asuntoa on vaikea hankkia.
Samalla sitä tulee ajatelleksi että tekikö sitä vääriä päätöksiä kun meni naimisiin koska hän ei ole synnynnäinen suomalainen.

 

[Lumimies]

Sitten hävisi ajatus ja tuli paineltua kännykässä vääriä kohtia.

 

[Trotor]

Sitten hävisi ajatus ja tuli paineltua kännykässä vääriä kohtia.

Kyllä siitä riittävästi selvän sai. Tuollainen tilanne ei selviä ennenkuin olette oikeasti, ihan fyysisestikin eronneet. Yritä nopeuttaa omien asuntojen löytämistä.

 

[redu8]

Avaudutaan tänne vähän kaljapäissä. Lopullinen ero ihan varma vaikka akka majailee viellä täällä ja käytännössä ollaan sovittu lapsen huoltajuus.
Mutta siltikin jotkin asiat on kuin ihan kuin ennen eropäätöstä. Akka tulee kertomaan jotain mitä on tapahtunut jne ja itsellä ei mitään intoa enään kuunnella. Silti en voi ajatella häntä exänä ennenkuin hän oikeasti muuttaa muualle. Enemmän ja enemmän haluaa että hän lähtisi jo mutta kun hän on työtön tällä hetkellä niin ymmärrän että omaa asuntoa on vaikea hankkia.
Samalla sitä tulee ajatelleksi että tekikö sitä vääriä päätöksiä kun meni naimisiin koska hän ei ole synnynnäinen suomalainen.

Kokemuksesta voin kertoa, että se erillään asuminen helpottaa ja todella paljon. Sain itse oman pääni kasaan ihmeenkin nopeasti kun exä läks pois jaloista. Nyt ajattelen jo tuosta erosta, että oli paras juttu mitä on tapahtunut vuonna 2018 Siltikin välit exän kanssa pysyneet hyvinä ja siihen panostan jatkossakin ihan tuon yhteisen lapsen takia.

 

[James]

Kyllä erosta kannattaa tehdä nopea ja lopullinen, eikä sen silti tarvitse olla mitenkään vihamielistä tai riitelyä.

Ihan parasta on jos saa pidettyä kaikenlaisen kommunikoinnin, näkemisen ja samassa tilassa olemisen aivan minimissään. Tietenkin pakolliset asiat ja esimerkiksi lapsiin liittyvät asiat on hoidettava, mutta esimerkiksi se tavallisten kuulumisten jakelu kannattaisi jättää pois. Ihan turha enää esittää olevansa kiinnostunut toisen asioista. Molemmilla on tästä lähin omat piirinsä. Kaikenlainen vetkuttelu erossa vain hukkaa paljon kallisarvoista aikaa molempien elämistä. Se on kuitenkin arvokkainta mitä meillä ihmisillä on, ei sitä kannata tuhlata.

 

[Henkka77]

Joo, nopeasti vaan lusikat jakoon jos asia on jo ns päätetty.

Exä vetkutteli aikoinaan pois muuton kanssa 4 kuukautta ja tuo oli kyllä henkisesti ihan vitun perseaikaa, varsinkin kun itellä oli uusi (nykyinen) suhde siinä kytemässä.
Vieläkin vituttaa tuo exän vetkuttelu vaikka tuosta on jo kohta 9 vuotta aikaa..

 

[Make]

Puolisen vuotta tapailin yhtä nuorta naista ja se päättyi nyt lopullisesti, mitä kyllä edelsi lopussa soutaminen ja huopaaminen jonkin aikaa. Perimmäinen syy oli varmaankin naisella olleet mielenterveysongelmat. Ne eivät olleet se syy itsessään, sillä kertoi mulle niistä parin viikon tapailun jälkeen, ja jos en olisi hyväksynyt sitä niin olisin silloin jo lähtenyt lätkimään. Hänellä tuli kuitenkin tuossa kesällä vakavempia oireita ja joutui ihan psykiatrisellekin viikoksi. Näin siinä sivussa mitä ne oireet voivat pahimmillaan olla, enkä olisi kestänyt sitä huolta mikä minulla olisi hänestä ollut jos oltaisiin esimerkiksi muutettu yhteen.

Harmittaa pirusti koska tykkäsin kyllä kovasti muuten hänestä.

Itselle tuo oli ensimmäinen parisuhde ja huomasin joitain epävarmuuksia itsessäni. Pitää yrittää niitä työstää ja niistä päästä eroon ennen kuin laittaa uutta matoa koukkuun.

 

[JaySon]

@Make , fiksusti ajateltu että käsittelee ensin tuon aiemman jutun alta pois ja rittää samassa kehittyä 'ihmisenä paremmaksi'. Mitäs epävarmuuksia löytyi jos kehtaat avata huomioita?

 

[Make]

@Make , fiksusti ajateltu että käsittelee ensin tuon aiemman jutun alta pois ja rittää samassa kehittyä 'ihmisenä paremmaksi'. Mitäs epävarmuuksia löytyi jos kehtaat avata huomioita?

Tällä naisella oli aiempaa kokemusta seurustelusta, tosin sanoi ettei aiemmin ollut kenenkään kanssa niin vakavasti kuin minun kanssa. Lisäksi oli seksuaalisesti kokeneempi. Itse olin siis suhteen alussa myös seksuaalisesti kokematon aka neitsyt. Tuli ehkä paineita seksiin liittyen ja se sai mut jotenkin ajattelemaan, että aiemmat seksikokemukset oli ollut sillä parempia. Tiedän itsekin että tyhmä ajatella noin, vaikka olisikin totta. Omat epävarmuudet johtivat myös jonkinlaiseen luottamuspulaan. En esimerkiksi osannut olla rauhassa jos tiesin että nainen on tapaamassa jotain miespuolista ystäväänsä, vaikka olisivat vaan käyneet kahvilla ja vaihtaneet kuulumisia. Ajattelin että ihastuu siihen ja jättää mut, eli jotain että "en ole tarpeeksi". Tähän saattoi myös vaikuttaa se, kun näin miten hänen käytöksensä ja mielialat muuttuivat noiden vakavempien oireiden aikana. Pelkäsin ehkä että päätyy jonkun toisen kanssa sänkyyn kun ei tajua mitä tekee tms.

Tuntuu myös pahalta naisen puolesta nyt, kun tiedän että hän on juuri noiden oireiden ja hoidon takia sairaslomalla varmaan koko loppuvuoden. Sillä ei ole paljoa sisältöä elämässä, ja nyt vielä vähemmän kun en halunnut enää olla yhdessä. En usko että ajattelisi mitään itsetuhoista, mutta varmaan parantuminen hidastuu kun pääasiassa nyhjöttää vaan kotona.

 

[kasa]

Tällä naisella oli aiempaa kokemusta seurustelusta, tosin sanoi ettei aiemmin ollut kenenkään kanssa niin vakavasti kuin minun kanssa. Lisäksi oli seksuaalisesti kokeneempi. Itse olin siis suhteen alussa myös seksuaalisesti kokematon aka neitsyt. Tuli ehkä paineita seksiin liittyen ja se sai mut jotenkin ajattelemaan, että aiemmat seksikokemukset oli ollut sillä parempia. Tiedän itsekin että tyhmä ajatella noin, vaikka olisikin totta. Omat epävarmuudet johtivat myös jonkinlaiseen luottamuspulaan. En esimerkiksi osannut olla rauhassa jos tiesin että nainen on tapaamassa jotain miespuolista ystäväänsä, vaikka olisivat vaan käyneet kahvilla ja vaihtaneet kuulumisia. Ajattelin että ihastuu siihen ja jättää mut, eli jotain että "en ole tarpeeksi". Tähän saattoi myös vaikuttaa se, kun näin miten hänen käytöksensä ja mielialat muuttuivat noiden vakavempien oireiden aikana. Pelkäsin ehkä että päätyy jonkun toisen kanssa sänkyyn kun ei tajua mitä tekee tms.

Tuntuu myös pahalta naisen puolesta nyt, kun tiedän että hän on juuri noiden oireiden ja hoidon takia sairaslomalla varmaan koko loppuvuoden. Sillä ei ole paljoa sisältöä elämässä, ja nyt vielä vähemmän kun en halunnut enää olla yhdessä. En usko että ajattelisi mitään itsetuhoista, mutta varmaan parantuminen hidastuu kun pääasiassa nyhjöttää vaan kotona.

Sanon omasta kokemuksestani että et voi pelastaa toista tai täyttää hänen tyhjiötään. Se täytyy jokaisen tehdä itse. Oon yrittänyt auttaa puolisoa, perheenjäseniä, kavereita.. Ketään se ei oo juuri kiinnostanut. En halua enää ryhtyä siihen ja yritän päästä tästä tavasta eroon. Enkä tarkoita nyt pyydettyä pientä tilapäistä apua.

 

[Myrkky]

Kannattaa olla oma itsensä ja tehdä niin kuin hyväksi kokee. Jos se ei toista miellytä, niin sitten tuskin sovitte yhteen.

Ex-vaimosta viis.. ex-tyttiksestä viis.. nykyisen kanssa kun aloin tapailemaan - niin kyllä heti alkumetreillä pidin huolen siitä että omat huonot puoleni tulee esiin. Ei pääse tulemaan yllätyksenä sitten joskus liian myöhään. Sama on toiminut kumpaankin suuntaan, ne ikävätkin puolet on käyty läpi, eikä mitään ylläreitä pitäisi olla luvassa. Eronsa kummallakin menneisyydessä.
Tässä nyt mitään tarvi salailla tai peitellä, on vaan oma itsensä. Jos ei kelpaa, niin sitten ei. Tulipas toisinto lainauksesta, mutta näin.

 

[Sego]

Voi olla että sohin nyt palavalla kepillä muurahaispesää, mutta imo terapiaa tarvitsee parit jotka eivät osaa keskustella keskenään mistään muusta kuin "mitä tänään syödään". Koska en näe miten se terapia siinä auttaa jos asioista osattaisiin keskustella..
Siinä ne ongelmat sitten kasautuu vuosien varrella kun mistään ei puhuta avoimesti ja sitten se viimeinen keskustelu alkaa sanoilla "meidän pitäs varmaan vähän jutella.."

Ja joo, ei se kaikille ole luontaista keskustella avoimesti kaikesta, sen toki ymmärrän. Mutta parisuhteen suhteen se olisi vaan aika tarpeellinen taito.

Parisuhde on aikuisuuden tärkein kiintymyssuhde ja siinä aktivoituu paljon varhaisista kiintymyssuhteista omiin vanhempiin. Usein ne tilanteet, missä reagoidaan kohtuuttoman suuresti toisen toimintaan heijastuvat oman varhaisen kiintymyssuhteen kipupisteistä. Esimerkiksi epäoikeudenmukaisuutta lapsuudessaan vanhempien taholta kokenut ihminen voi reagoida tai tulkita tilanteita herkästi siitä näkökulmasta, että tulee kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Tai jos vanhemmat ovat olleet tunkeilevia, eikä omalle minuudelle ole ollut tilaa, voi tämä näkyä parisuhteessa tavallista suurempana tarpeena omalle tilalle. Tai jos vanhemmat ovat olleet vaativia ja ehdollisesti hyväksyviä, voi herkästi tuntea tekevänsä asioita toisen vuoksi ja tämä saattaa herättää voimakasta ärtymystä tai vihaa. Tai jos lapsena on kokenut hylätyksi tulemista, saattaa pelätä todella paljon tulevansa hylätyksi myös kumppanin taholta ja tämä saattaa vääristää vuorovaikutusta. Esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Nämä transferenssi tunteet ovat kuitenkin usein niitä, jotka aiheuttavat kitkaa parisuhteessa ja harva siinä tilanteessa tiedostaa niiden kumpuavan lapsuudesta ja taustalla olevan lapsuudessa sisäistetyt tavat olla suhteessa ja ns. sisäisen lapsen tarpeet ja toiveet.

Terapiassa nämä voivat tulla nähdyksi ja linkitetyksi omaan elämänhistoriaan, näiden kokemuksellinen työstäminen vähentää tarvetta toimia näiden mallien mukaan ja toisaalta myös omien reaktioiden ymmärtäminen lisää mahdollisuutta suhtautua niihin neutraalimmin.

 

[k334]

---------------------

 

[Poppamies]

Täysin ummikkoa en kyllä usko että on tullut vastaan toisaalta eipä se haittaisi kun ei ainakaan voisi lähteä ulkomaalaisen matkaan, ainakaan niin helpolla

Tämä alkoi kyllä naurattamaan. On täällä eri epeleitä kasassa.

 

[wanderer_]

Yleensä tämä homma on toisinpäin mutta nyt on näin päin, eli lyhyesti, olen työnarkomaanin puoliso joka on kovimmassa uraputkessa menossa.

Homma on siinä että arkipäivät menevät sen mukaan miten naisella on mennyt työpäivä, jos on mennyt jutut nappiin niin ei siinä mutta jos on jokin asia mennyt läskiksi tai ei onnistunut niin helvetti on irti kotona, itkua, raivoa, viinapullo aukeaa, yrittää haasta minua riitelemään. Työ ja ura on elämän ja kuoleman asia kirjaimellisesti, kaiken on mentävä täydellisesti, epäonnistuminen on maailman vitun loppu.

Työjutuista saarnataan ja jauhetaan usein yöhön asti, muuta ei juurikaan ole.

Tätä olen katsonut jo usean vuoden mutta homma ei laannu, tuntuu että se pysyy tasalla tai välistä kiihtyy pahemmaksi.

Tunnen olevani sietokyvyn rajoilla, kaipaan rauhallista arkea ilman jatkuvaa hullunmyllyä työasioiden päältä.

Onko hänellä kenties mielenterveyden ongelmia, eihän tuo normaalilta kuulosta? (Vielä kun päihteet liittyvät asiaan.)

 

[k334]

Onko hänellä kenties mielenterveyden ongelmia, eihän tuo normaalilta kuulosta? (Vielä kun päihteet liittyvät asiaan.)

-----------------

 

[Jurppii]

@k334 Onko ura menossa johonkin juuri nyt vai onko asenne aina tuo ja kehitys laahaa paikallaan niin palkan kuin mielenkiintoisten haasteiden osalta? Se voi olla ohimenevä vaihe jos on niin sanotusti rakettimaisessa nousussa tai sitten se voi olla elämänasenne, joka johtaa lopulta mahdollisesti loppuunpalamiseen vaikka työtehtävien vaativuus ei niin antaisikaan uskoa.

Jos nyt on just tiukka puristus päällä niin eipä siihen kannata ihmeempiä mennä sohimaan, kestää jos voi. Sitten kannattaa paremmalla ajalla miettiä parempaa/mukavampaa elämänsisältöä (harrastukset, matkustelu, perhe jne.). Jos tuo on jatkuvaa ja turhaa, olisi kyllä varmaan oman kokemukseni perusteella parempi saada peli vihellettyä poikki ennen rysähdystä.

 

[Cereal killah]

On tuo aika perustavanlaatuinen kysymys että miten suhtautuu koko ympärillä olevaan universumiin jos työnteko on noin ylikorostunut (erityisesti jos se ei tuota jotain erittäin konkreettista "hyvää" maailmaan). Siten tuota lähinnä jaksaisi katsella korkeintaan jos kyse on jostain hyvin kriittisistä vuosista (CV:n kannalta) juuri nyt, joiden jälkeen voi ajatella muutakin ja hyvä palkka juoksee joka tapauksessa.

 

[k334]

@k334 Onko ura menossa johonkin juuri nyt vai onko asenne aina tuo ja kehitys laahaa paikallaan niin palkan kuin mielenkiintoisten haasteiden osalta? Se voi olla ohimenevä vaihe jos on niin sanotusti rakettimaisessa nousussa tai sitten se voi olla elämänasenne, joka johtaa lopulta mahdollisesti loppuunpalamiseen vaikka työtehtävien vaativuus ei niin antaisikaan uskoa.

--------------

 

[Myrkky]

Homma on nyt semmoinen että hän saavuttaa kohta seuraavan etapin jonka jälkeen on mahdollista vaihtaa paikkaa ja ottaa isompi ja haastavampi kokonaisuus pyöritettäväksi, ylitöitäkin paukkuu rutkasti ylitse sen 250h rajan.

Onko pitkäkin suhde ollut? Ei nyt oikein hyvältä kuulosta, jos tulevaisuus lupaa lisää paineita. Ja suorittamisen jälkeen lisää suorittamista. Ei varmaan ihan vuoden tai parin työjutuilta kuulosta.

Tässä just päivänä eräänä juttelin kaverin kanssa - meidän yhteisestä exästä, jolla menee vähän turhan lujaa muutamassa jutussa, jotta miten siihen voisi puuttua, ennenkuin menee liian pitkälle. Eipä oikein mitenkään, joutuu vetämään itsensä äärirajoille ja sitten katsoa peiliin.

 

[█ █ █ █ █]

Ymmärrän hyvin ja suosittelen sinua oikeasti tekemään rajasi selväksi. Kotona ei puida työasioita. Ei puolison kuulu ratkaista toisen ongelmia. Stressiä ja paineita voi joskus olla, mutta jos joutuu joka päivä olemaan toisen emotionaalinen tukipilari, syö se ihmisen loppuun hyvin nopeasti. Seuraavaksi, pidä kiinni ehdoistasi. Yksinkertaisesti sanot, että kerroin, etten halua riidellä sinun työasioistasi, joten poistun keskustelusta. Älä eskaloi tilannetta millään ja jätä reagoimatta, mikäli tulee henkilökohtaisiakin piikittelyitä. Kerro vielä, että jos nainen haluaa puhua jostain muusta tai lähteä johonkin relaamaan, olet valmis keskustelemaan muista asioista.

Kertomasi perusteella naisesi on perfektionisti ja valitettavasti siitä eroon pääsy vaatii helvetisti omaa efforttia tai ammattiapua. Se tuskin tulee uran kasvaessa helpottamaan, ellei sitten burnoutin myötä ajaudu melkein pakosta hoitoon. Rajoillasi pidät huolen siitä, ettet kuluta itseäsi loppuun. Jokaisessa suhteessa kuuluu kuitenkin olla rajat. Suhteen pituudesta ja vakavuudesta riippuen voit tilanteen jatkuessa ehdottaa pariterapiaa, mikäli intoa suhteen pelastamiseen löytyy.

 

[kasa]

Ymmärrän hyvin ja suosittelen sinua oikeasti tekemään rajasi selväksi. Kotona ei puida työasioita. Ei puolison kuulu ratkaista toisen ongelmia. Stressiä ja paineita voi joskus olla, mutta jos joutuu joka päivä olemaan toisen emotionaalinen tukipilari, syö se ihmisen loppuun hyvin nopeasti. Seuraavaksi, pidä kiinni ehdoistasi. Yksinkertaisesti sanot, että kerroin, etten halua riidellä sinun työasioistasi, joten poistun keskustelusta. Älä eskaloi tilannetta millään ja jätä reagoimatta, mikäli tulee henkilökohtaisiakin piikittelyitä. Kerro vielä, että jos nainen haluaa puhua jostain muusta tai lähteä johonkin relaamaan, olet valmis keskustelemaan muista asioista.

Kertomasi perusteella naisesi on perfektionisti ja valitettavasti siitä eroon pääsy vaatii helvetisti omaa efforttia tai ammattiapua. Se tuskin tulee uran kasvaessa helpottamaan, ellei sitten burnoutin myötä ajaudu melkein pakosta hoitoon. Rajoillasi pidät huolen siitä, ettet kuluta itseäsi loppuun. Jokaisessa suhteessa kuuluu kuitenkin olla rajat. Suhteen pituudesta ja vakavuudesta riippuen voit tilanteen jatkuessa ehdottaa pariterapiaa, mikäli intoa suhteen pelastamiseen löytyy.

Samaa mieltä. Jos kyseinen henkilö ei tunne itse tarvetta muuttua niin tuskin muuttuu, vaikka raahaisit väkisin terapiaan. Nykyään taidetaan lukea työriippuvuus samaan kerhoon muiden riippuvuuksien kanssa. Joten on vaara, että jos pääseekin työriippuvuudestaan niin hyppää toiseen riippuvuuteen. Omat rajat on se tärkein sinun kannaltasi ja toinen päättää hakeeko itselleen apua vai painaako kaasua.

 

[vipe]

Kuulostaa kyllä melko sairaalta. Millä alalla lienee? Viina ja ylityöt ei kovin korkeasti koulutettuun viittaa, tai no ehkä julkisella sektorilla.

Kyllä itekin tulee duunijuttuja joskus iltaisin kelailtua, koska tykkään duunista ja otan sen osin harrastuksena, mutta pidän kyllä omana tietonani. Enkä kyllä stressaa niistä noin että koko päivä menee pilalle. Aina tulee uus työpäivä hakata päätä seinään.

Ehkä voisit suositella jotain harrastusta, jossa pään saa tyhjennettyä työasioista? Omalla kohdalla ainakin kamppailulajit ja golf on tällaisia. Oikeastaan mikä tahansa joka vaatii täydellistä keskittymistä vois toimia.

 

[Sanpsa]

Yleensä tämä homma on toisinpäin mutta nyt on näin päin, eli lyhyesti, olen työnarkomaanin puoliso joka on kovimmassa uraputkessa menossa.

Homma on siinä että arkipäivät menevät sen mukaan miten naisella on mennyt työpäivä, jos on mennyt jutut nappiin niin ei siinä mutta jos on jokin asia mennyt läskiksi tai ei onnistunut niin helvetti on irti kotona, itkua, raivoa, viinapullo aukeaa, yrittää haasta minua riitelemään. Työ ja ura on elämän ja kuoleman asia kirjaimellisesti, kaiken on mentävä täydellisesti, epäonnistuminen on maailman vitun loppu.

Työjutuista saarnataan ja jauhetaan usein yöhön asti, muuta ei juurikaan ole.

Tätä olen katsonut jo usean vuoden mutta homma ei laannu, tuntuu että se pysyy tasalla tai välistä kiihtyy pahemmaksi.

Tunnen olevani sietokyvyn rajoilla, kaipaan rauhallista arkea ilman jatkuvaa hullunmyllyä työasioiden päältä.

Kuulostaa hyvin tutulle. Useamman vuoden elin samanlaisessa tilanteessa. Virheitä ei saanut tehdä, ei töissä tai kotona ja ne murheet töistä tuotiin kotia. Perfektionismi ja itsetunto-ongelmat ym. Siitä sitten sai kuunnella itkua ja raivoamista.

Siihen lisäksi muiden ihmisten murheet taakaksi myös. Aikansa jaksoi tukea ja auttaa, siihen pisteeseen asti.

Näin jälkikäteen vasta tajunnut vertaamalla ennen ja jälkeen aikaa, niinkuin tuossa jo mainittiinkin, miten paljon se on vienytkään voimia itseltään ja mimmonen vaikutus on vieläkin, yli vuoden jälkeen, kun oma sietokyky ylitettiin.

 

[erihyva]

@k334 kuulostaa siltä, että kumppanillasi on A-tyypin persoonallisuus ja vähintäänkin piirteitä vaativasta persoonallisuudesta

Type A and Type B personality theory - Wikipedia

Vaativa persoonallisuus – Wikipedia

Jospa kysäiset häneltä, mitkä ovat hänellä hänen elämänsä 5 prioriteettia tällä hetkellä, tärkeysjärjestyksessä, ja miten ne prioriteetit näkyvät käytännössä. Olisi mielenkiintoista tietää, mahtuuko kumppani listalle, tai ainakaan top3:een.

Sitku-ajattelu ei varmaankaan kannatta: ei se työhön pakeneminen lopu ylennysten myötä, ylennysten myötä työtaakka vain lisääntyy. Jos hän ei tällä hetkellä osaa jakaa elämäänsä työhön ja ei-työhön, niin miten sitten tulevaisuudessa.

 

[Taika-Jim]

En nyt vastaa kenellekkään erityisesti, mutta se ero on helpottava, vaikka on luullut että tässä mennän hautaan asti kiikkutuolissa kultaista 2000-lukua muistellen. Ei siinä puolisossa tarvitse olla mitään vikaa sinällään. Tilanteet vaihtuu ja kenttä elää. Ei mitään listoja. Ei mitään prioriteettejä tms. excelnysväystä, ei se oma elämä ole niin helppoa.

Tukeminen ja kuuntelu on toki tärkeää, mutta siksi itsellä meni pieleen. Liikaa kuuntelua ja osallistumista(taloudellisti ja tekemällä duunia) vaimon firmaan, sen huolet omaan niskaan ja sitten yrittää sen tumman pilven alla säätää omia hommia. Ei onnistunut.

Plus kotityöt, pojan harrasteet, vaimon pojan eikinosta-asenne, remontit ja muu mikä painoi omia hartioita lysyyn enemmän ja enemmän. Esitti että jaksaa, mutta ei oikeasti jaksanut. Kaikki piti tehdä itse. Sehän se vitutteli, kun olevinaan jakoi hommia viikonlopuksi, niin sitten maanantaina huomasi, että kaikki on tekemättä tai paskottu muutenvaan, kun iskä hoitaa kumminkin vitutuspäissään viimeistään keskiviikkona.

Niinjoo. Plus raha. Sitä tuntui olevan aina ihan helvetin vähän. Piti ostella kaikenmoista kenkää, takkia ja tiesmitä ripsen- ja kynnenpidennystä, mutta tili oli sitten tyhjä kun pitäisi käydä uusi talvitakki pojalle. No ei siinä, iskä vinguttaa taas visaa.

Voimia kaikille.

 

[James]

En nyt vastaa kenellekkään erityisesti, mutta se ero on helpottava, vaikka on luullut että tässä mennän hautaan asti kiikkutuolissa kultaista 2000-lukua muistellen. Ei siinä puolisossa tarvitse olla mitään vikaa sinällään. Tilanteet vaihtuu ja kenttä elää. Ei mitään listoja. Ei mitään prioriteettejä tms. excelnysväystä, ei se oma elämä ole niin helppoa.

Tukeminen ja kuuntelu on toki tärkeää, mutta siksi itsellä meni pieleen. Liikaa kuuntelua ja osallistumista(taloudellisti ja tekemällä duunia) vaimon firmaan, sen huolet omaan niskaan ja sitten yrittää sen tumman pilven alla säätää omia hommia. Ei onnistunut.

Plus kotityöt, pojan harrasteet, vaimon pojan eikinosta-asenne, remontit ja muu mikä painoi omia hartioita lysyyn enemmän ja enemmän. Esitti että jaksaa, mutta ei oikeasti jaksanut. Kaikki piti tehdä itse. Sehän se vitutteli, kun olevinaan jakoi hommia viikonlopuksi, niin sitten maanantaina huomasi, että kaikki on tekemättä tai paskottu muutenvaan, kun iskä hoitaa kumminkin vitutuspäissään viimeistään keskiviikkona.

Niinjoo. Plus raha. Sitä tuntui olevan aina ihan helvetin vähän. Piti ostella kaikenmoista kenkää, takkia ja tiesmitä ripsen- ja kynnenpidennystä, mutta tili oli sitten tyhjä kun pitäisi käydä uusi talvitakki pojalle. No ei siinä, iskä vinguttaa taas visaa.

Voimia kaikille.

Tutun kuuloista settiä. Onneksi jäi itsellä taakse ja oikeasti elämä ja eläminen alkoi uudestaan. Aivan mahtavaa.

Kyllä se vain on niin että jos parisuhteessa kaikki jakaminen on riittävän pitkään suhteettoman toispuoleista, on parempi katkaista ja laittaa se toinenkin etsimään yhteensopivampaa jakajaa.

Meillä nykyihmisillä on kuitenkin aika paljon mahdollisuuksia elämässä, elämä on pitkä ja vapaa-aikaa on paljon suhteessa esivanhempiimme. Kannattaa miettiä kenen kanssa ja kenen iloksi ja hyödyksi sen ajan käyttää.