Jokainen varmaan luulee tietävänsä mitä tarkoitat, mutta silti silmät palasivat takaisin lainattuun lauseeseen. Mitä tarkoitat "edustamisella"? Eikö jokainen edusta itseään melkolailla täydellisesti, ellei näyttele? Onko "edustaminen" sittenkin parin edustamista, sinun tai haluamasi elämäntavan edustamista vai mitä?
Itsekkään en pidä edes ihmisenä jos ei puhu sujuvasti vähintään viittä eri kieltä.
Olipas typerä provo
Vähän tahtoo monessa leffassa tai sarjassa olevan pakosti roolihahmoja jotka puhuvat sellaista murretta josta ei saa selvää. Tämän vuoksi itsekkin useasti enkkutekstit päällä lisäksi. Ei nyt ehkä aiheeseen muuten liity.
toisaalta eipä se haittaisi kun ei ainakaan voisi lähteä ulkomaalaisen matkaan, ainakaan niin helpolla 
Nyt kun pohdin, niin mulle on joku 3-4 kertaa käynyt niin, että olen halunnut jonkun tytön kanssa suhteeseen, pyytänyt ulos ja tapailu on alkanut, mutta sitten tyttö ei olekaan jossain vaiheessa halunnut jatkaa. Löytyisiköhän tästä joku kaava? Haluaisin löytää oikeasti suhteen, jossa on hyvä olla. Huomaan, että mulla tulee nopeasti ihastusta, jota sitten suitsin "ei voi joka päivä viestittää", tms. Alan myös muuttaa tapojani, joskus olen ajatellut esimerkiksi vegaaniksi ryhtymistä naisen vuoksi (rakastan lihaa siis) tai käytän erilaisia vaatteita mitä tahtoisin. Viimeisintä naista taisi ärsyttää mm. esportsin seuraaminen, josta en ollut valmis luopumaan. Piti kait lapsellisena. Aika jännää että silti minulla tuntui ihastusta, vaikka toinen ei olisi tykännyt siitä, että teen mistä pidän. Tai ehkä sitä tuntui juuri siksi.
Nyt kun pohdin, niin mulle on joku 3-4 kertaa käynyt niin, että olen halunnut jonkun tytön kanssa suhteeseen, pyytänyt ulos ja tapailu on alkanut, mutta sitten tyttö ei olekaan jossain vaiheessa halunnut jatkaa. Löytyisiköhän tästä joku kaava? Haluaisin löytää oikeasti suhteen, jossa on hyvä olla. Huomaan, että mulla tulee nopeasti ihastusta, jota sitten suitsin "ei voi joka päivä viestittää", tms. Alan myös muuttaa tapojani, joskus olen ajatellut esimerkiksi vegaaniksi ryhtymistä naisen vuoksi (rakastan lihaa siis) tai käytän erilaisia vaatteita mitä tahtoisin. Viimeisintä naista taisi ärsyttää mm. esportsin seuraaminen, josta en ollut valmis luopumaan. Piti kait lapsellisena. Aika jännää että silti minulla tuntui ihastusta, vaikka toinen ei olisi tykännyt siitä, että teen mistä pidän. Tai ehkä sitä tuntui juuri siksi.
Mutta sentään vessapaperit oli visusti vessan puolella ja kriittiset tabit suljettu.
Siltikin välit exän kanssa pysyneet hyvinä ja siihen panostan jatkossakin ihan tuon yhteisen lapsen takia.
Tällä naisella oli aiempaa kokemusta seurustelusta, tosin sanoi ettei aiemmin ollut kenenkään kanssa niin vakavasti kuin minun kanssa. Lisäksi oli seksuaalisesti kokeneempi. Itse olin siis suhteen alussa myös seksuaalisesti kokematon aka neitsyt. Tuli ehkä paineita seksiin liittyen ja se sai mut jotenkin ajattelemaan, että aiemmat seksikokemukset oli ollut sillä parempia. Tiedän itsekin että tyhmä ajatella noin, vaikka olisikin totta. Omat epävarmuudet johtivat myös jonkinlaiseen luottamuspulaan. En esimerkiksi osannut olla rauhassa jos tiesin että nainen on tapaamassa jotain miespuolista ystäväänsä, vaikka olisivat vaan käyneet kahvilla ja vaihtaneet kuulumisia. Ajattelin että ihastuu siihen ja jättää mut, eli jotain että "en ole tarpeeksi". Tähän saattoi myös vaikuttaa se, kun näin miten hänen käytöksensä ja mielialat muuttuivat noiden vakavempien oireiden aikana. Pelkäsin ehkä että päätyy jonkun toisen kanssa sänkyyn kun ei tajua mitä tekee tms.@Make , fiksusti ajateltu että käsittelee ensin tuon aiemman jutun alta pois ja rittää samassa kehittyä 'ihmisenä paremmaksi'.Mitäs epävarmuuksia löytyi jos kehtaat avata huomioita?
Tällä naisella oli aiempaa kokemusta seurustelusta, tosin sanoi ettei aiemmin ollut kenenkään kanssa niin vakavasti kuin minun kanssa. Lisäksi oli seksuaalisesti kokeneempi. Itse olin siis suhteen alussa myös seksuaalisesti kokematon aka neitsyt. Tuli ehkä paineita seksiin liittyen ja se sai mut jotenkin ajattelemaan, että aiemmat seksikokemukset oli ollut sillä parempia. Tiedän itsekin että tyhmä ajatella noin, vaikka olisikin totta. Omat epävarmuudet johtivat myös jonkinlaiseen luottamuspulaan. En esimerkiksi osannut olla rauhassa jos tiesin että nainen on tapaamassa jotain miespuolista ystäväänsä, vaikka olisivat vaan käyneet kahvilla ja vaihtaneet kuulumisia. Ajattelin että ihastuu siihen ja jättää mut, eli jotain että "en ole tarpeeksi". Tähän saattoi myös vaikuttaa se, kun näin miten hänen käytöksensä ja mielialat muuttuivat noiden vakavempien oireiden aikana. Pelkäsin ehkä että päätyy jonkun toisen kanssa sänkyyn kun ei tajua mitä tekee tms.
Tuntuu myös pahalta naisen puolesta nyt, kun tiedän että hän on juuri noiden oireiden ja hoidon takia sairaslomalla varmaan koko loppuvuoden. Sillä ei ole paljoa sisältöä elämässä, ja nyt vielä vähemmän kun en halunnut enää olla yhdessä. En usko että ajattelisi mitään itsetuhoista, mutta varmaan parantuminen hidastuu kun pääasiassa nyhjöttää vaan kotona.
Voi olla että sohin nyt palavalla kepillä muurahaispesää, mutta imo terapiaa tarvitsee parit jotka eivät osaa keskustella keskenään mistään muusta kuin "mitä tänään syödään". Koska en näe miten se terapia siinä auttaa jos asioista osattaisiin keskustella..
Siinä ne ongelmat sitten kasautuu vuosien varrella kun mistään ei puhuta avoimesti ja sitten se viimeinen keskustelu alkaa sanoilla "meidän pitäs varmaan vähän jutella.."
Ja joo, ei se kaikille ole luontaista keskustella avoimesti kaikesta, sen toki ymmärrän. Mutta parisuhteen suhteen se olisi vaan aika tarpeellinen taito.
Täysin ummikkoa en kyllä usko että on tullut vastaan
-----------------
--------------
