Rakkaus ei ole tunne, vaan valinta. Jos ei rakkautta ole valmis myöntämään, on joko liian alussa tai yksinkertaisesti ei ole tarpeeksi kiintynyt toiseen. Tapahtuu monesti esim. laastarisuhteissa, joissa vain korvataan edellisen puute uudella. Toki näissäkin voidaan se sanoa täysin merkityksettömästi. Mielestäni ensimmäisen vuoden sisällä heitetyt rakastan sinua -kommentit eivät tavallaan merkkaa juuri mitään, kun kansankielellä "arki ei ole vielä koittanut", ts. suhde vaikuttaa vielä pitkälti aivokemiatasolla.
Tuon Whatsappailun ymmärrän täysin. Eipä sitä itsekään enää +30v:nä oikein ymmärrä jatkuvaa viestittelyä varsinkaan suhteen alussa ja todennäköisesti myöhemminkin tulee lähinnä ostoksia tjms. suunnitelmia, eikä mitään erityisempiä ihkuviestejä, pl. erityiskeissit - pysyy siinäkin se hohto yllä. Vakuuttelun tarve taas kielii itseluottamuksen puutoksesta ja ymmärrän senkin olevan todella painostavaa.
Oletko miettinyt, että vaihtuisiko tilanne, jos kumppanisi tilalla olisi joku toinen? Onko oman tilan arvostus siis jotenkin riippuvainen juuri hänestä? Suu auki mussuttamisesta pitää kyllä kohteliaasti huomauttaa, koska se ei ole lähtökohtaisesti yleisestikään mikään kovin nätti tapa, eikä sen korjaaminen tuota suuria haasteita. Ärsyyntyminen tiskejen jätöstä myöhemmälle ajankohdalle kuulostaa hieman yliampuvalta, jos tiskit kuitenkin tulee tehtyä normaalissa aikavälissä. Eikai kukaan nyt jäätäviä tiskivuorikertymiä hirveästi arvosta. Nämä ovat tälläisiä tyypillisiä epätäydellisyyksiä, joita suhteessa pitää sietää. Suhteessa joutuu kuitenkin tekemään paljon kompromisseja.
Jos olet oikeasti sitä mieltä, että viihdyt yksin paljon enemmän kuin toinen, pitää tästä asiasta kommunikoida ja tehdä selväksi, ettei asia muutu. Ihmiset ovat aivan uskomattoman naiiveja ja uskovat omiin päässäluotuihin fantasioihin täysin sokeasti. "Voi, kun toi Pena on tosi mukava ja kohtelee mua hyvin. Sillä on nyt vaan vähän huolia, kun juo alkoholia kellonympäri 365 päivää vuodessa, mutta kyllä se siitä vielä tokenee" "Toi Tiina on kyllä ihana. Se on kaks vuotta ollut työttömänä eikä se ees hae töitä, kun uhriutuu totaalisesti kaikesta, mutta kyllä se kohta siitä" näin kärjistettyinä esimerkkeinä. Tehdä siis selväksi, ettei asia muutu siitä hänelle "otollisempaan" suuntaan, jolloin hän ymmärtää ehkä paremmin, minkä kompromissin joutuu kanssasi tekemään ja täten rakastaa sinua juuri sellaisena kuin sinä olet nyt, eikä rakasta sinusta rakentamaansa tulevaisuuden fantasiakuvaa. Toki asiat voi parantua, mutta rakkauden asettaminen oletukselle X on todella heikko lähtökohta.
Pahoittelut vähän sekavasta viestistä.
Pääasia on kuitenkin itse tutkia tilannetta tarkasti ja myöntää itsellensä ne syyt. Parisuhteessa on kuitenkin aina kaksi osapuolta, joten kannattaa myös punnita ratkaisuun mukaan se toinen - jos tuntee, ettei pysty kiintymään tulevaisuudessakaan, kannattaa toinen päästää pois pienemmillä kivuilla.
