Parisuhteen kiemurat

[█ █ █ █ █]

Sydänsuru on edelleen voimakas. Ajatukset käyvät raivokkaasti. Syytän itseäni jatkuvasti. Olisin varmasti voinut tehdä monta asiaa toisin. Kun olimme yhdessä niin suhde tuntui täydelliseltä. Olimme kuin luodut toisillemme. Meissä oli aina paljon yhteisiä piirteitä. Hän oli aina minun tukena kun minulla oli hankalaa. Välitti aidosti mitä minulle kuului. Paras ystävä ja paras rakastettu mitä osaisin kuvitella. Se rakkaus oli aitoa. Olen aivan varma siitä. Se läheisyys mitä koimme oli jotain aivan uskomatonta. Olin aivan vakuuttunut että hän on sielunkumppani lopun elämääni, ja elin sen mukaan. Rakensin itseni kokonaan hänen varaan. Paha virhe.

Ymmärrän. Tuossa tilanteessa tulee väkisinkin syyttäneeksi itseään, mikäli omaa vähänkään itsekriittisyyden piirteitä. Menneiden asioiden murehtiminen ei kuitenkaan auta, vaan nyt sinulla on tulevaisuus edessäsi. Anna itsellesi anteeksi ja lähde ajattelemaan, mitä tämän hetken minäsi voisi tehdä, jotta huomisen minälläsi olisi asiat hieman paremmin. Myötätunto itseään kohtaan toimii oikeasti. Terapiassa pääset varmasti läpikäymään tekniikoita tämän saavuttamiseen sekä saat muitakin hyödyllisiä vinkkejä. Suosittelen vakavasti ottamaan neuvot vastaan sekä tekemään asioita, vaikka se tuntuisikin todella ahdistavalta ja pahalta. Toipumisen nopeuttamiseen sinun tarvitsee saada katkaistua negatiiviset ajatussyklisi, jotka ruokkivat itseään. Masentuneen sekä ei-masentuneen suurin ero on siinä, että ei-masentunut ihminen ymmärtää tunteiden olevan väliaikaisia ja pystyy toimimaan tämän ajatusmallin pohjalta. This too shall pass.

Kuten totesit, elämän rakentaminen toisen ihmisen tai asian varaan on virhe. Siinä on hyvä oppitunti, joka koskettaa monia - et ole siis yksin. Voimme minä hetkenä hyvänsä menettää puolisomme, lapsemme, lemmikkimme, kaverimme, työpaikkamme, talomme, rahamme, automme... Onnellisuuden ja oman hyvinvoinnin rakentaminen ulkoisen asian perustalle on huonosta. En tietenkään väitä, etteikö näistä asioista saisi tuntea huonoa, surullista oloa. Omat kokemukset sekä karttunut taito pysyy meillä mukana - kukaan ei vie sinun henkilökohtaisia voittojasi sekä opittuja oppejasi kuljetulta matkaltasi. Rakenna lisää näitä voittoja, ylitä itsesi huolimatta siitä, miltä se tuntuu. Pienissä stepeissä. Vuoren ylittäminen on paljon helpompaa, mikäli sen näkee pieninä yksittäisinä kivinä suuren nousun sijaan. Pahoittelut kliseisestä viestistä, mutta puhun omasta kokemuksesta.

Milloin se sitten loppui? Vaikea sanoa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin vasta viimeisten viikkojen aikana merkit oli jo melko selviä (mutta vain näin jälkikäteen tarkasteltuna). Olin silloin vielä sokea, enkä tajunnut asioita. Kuinka nopeasti rakkaus voi kuolla? Varmasti riippuu ihmisestä, mutta tuollainen 10 vuoden yhdessäolo tarkoittaa että ihan pienistä ajoista ei pitäisi olla kyse. Oliko viimeinen vuosi vain peliä? Todennäköisesti kyllä, hän vain esitti vanhasta tottumuksesta samaa mitä oli tehnyt alusta asti. Fiksu ihminen tietää mitä tehdä ja mitä sanoa. Hän piti minua mukana vain sen aikaa jotta löysi itselleen uuden paremman. Taktikointia. Olin niin kauan varasijalla, ettei hän itse putoa tyhjyyteen. Minut oli lopulta helppo uhrata.

Ymmärrän, että haluat ajatella ja miettiä syitä tapahtuneelle. Väitän kuitenkin, ettei siihen ole tarvetta. Ihminen haluaa luonnostaan tietää syyt, mutta koita päästää irti asian pakonomaisesta ymmärtämisestä. Se ei auta sinua. Rakkaus voi kuolla välittömästi. Se on valinta. Rakkaus ei ole tunne, rakkaus on tietoinen päätös. Ihastuminen on tunne. Nyt pitää takoa vähän järkeä sinulle päähän, ja sanoa, että lopeta tuo itsesi vertailu eksäsi uuteen miesystävään. Voit vaikka ajatella omaavasi huomattavasti paremman moraalisen pohjan, vaikka omia moraalejaan ei tietenkään kenellekään voi puskea. Ainoa henkilö, johon vertaat itseäsi tästä päivästä lähtien, on sinä itse - eilen. Muihin vertaaminen on turhaa.

Olen seurannut useita tapauksia ja valitettavasti tämä ns. poistumissuhde on todella yleistä. Se salailu ja salasuhteen hankkiminen satuttavat jätettyä paljon enemmän kuin suora ero. Perustuu kuitenkin pitkälti ihmisen psykologiaan ja kokemukseen siitä, että oma arvo tulee validoiduksi toisen ihmisen toimesta - eli tietää, että markkinoilta löytyy vielä vientiä. Henkisesti todella epäkypsää.

En voi ikinä tietää varmasti kauanko he olivat olleet salasuhteessa. Ensimmäinen viesti oli että hän haluaa lopettaa suhteen, piste, mutta kielsi että on löytänyt seuraajan. Vannoi ja vakuutti ettei ole ketään toista. Perustelu oli vain, ettei enää tunne minua kohtaan. En tietenkään tyytynyt vastaukseen, että yli 10 vuoden suhde loppuu noin vain, vaan tenttasin mikä meni pieleen. Sitä kuinka voin muuttua että kelpaisin, maksan parisuhdeterapian, saat lapsen, menemme vaikka heti alttarille, lupasin aivan kaiken mahdollisen, pankkitilini. Mikään ei kelvannut. Hänen pää oli pysyvästi käännetty.

Tuo perässäjuoksu on turhaa. Se näyttää säälittävältä ja ajaa yleensä jättäjän paljon kauemmas. Ymmärrän kyllä sen tunteen, joka tuohon ajaa. En tarkoita, että toisenlaisella käytöksellä saisit asiat helpommin käännettyä, mutta älä ainakaan enää itke häntä takaisin. Se ei hyödytä sinua ja joudut ainoastaan vaikeempaan tilanteeseen, koska todennäköisesti sinun epätoivosi ruokkii heidän suhdettaan.

En edelleenkään voi uskoa että niin hieno ihminen teki näin alhaisen asian. Pidin häntä aina niin sivistyneenä ja kunniallisena. Oikea rakkaus ei kuole noin vain, eikä rakastava ihminen petä. Minä en olisi voinut kuvitellakaan että olisin pettänyt häntä. Vaikka kuinka bikinimallit ovat seksikkäitä, ei minulla ollut mitään halua sellaista pökkiä oman kultani sijaan. Pitää varmasti vetää tästä se johtopäätös, ettei hän ollut minun arvoiseni. Luulin tuntevani hänet. Luulin että hän on samanlainen ikuisen rakkauden nimeen vaaliva kuin minä, mutta hän olikin uskoton ja rakkauden vaihtaminen onnistui helposti kun uusi kaveri tuli iskemään silmää. En olisi itse pystynyt samaan kierouteen. Minulla on omatunto. Minua sattuu jos satutan toisia ihmisiä.

Kaiken tuon jälkeenkin edelleen rakastan häntä niin paljon että haaveilen paluusta vielä yhteen. Mikä minussa on vikana etten voi uskoa? Minun pitäisi vihata häntä yli kaiken, mutta en pysty. Olen tunteellinen höppänä. Tulen rakastamaan häntä varmaan lopun ikääni, koska näin pitkä suhde on palanut minuun kiinni todella syvästi. Totuus on kuitenkin ikiajat se, että sen reilut 10 vuotta naiseni oli täydellinen enkeli minulle. Ero olisi helpompi hyväksyä, jos hän olisi ollut aina alhainen paska ja kohdellut minua huonosti. Nyt huono kohtelu oli vain jättö 'paremman' tieltä.

Korjaan, että henkisesti kypsä ihminen ei petä. Piirteesi ovat arvostettavia ja maailmasta löytyy useita naisia, jotka niitä arvostavat. Olet nostanut eksäsi jalustalle, mikä on ymmärrettävää. Aika parantaa haavat sekä saa sinut ymmärtämään, ettei hän ole ainoa ihminen maailmassa.

Suuri tekijä on myös se, että putosin tyhjän päälle. Olin rakentanut elämäni vain työn ja naiseni ympärille ja nyt minulla ei ole ketään. Kaveripiiri on käytännössä nolla. Tiedän etten ole naismarkkinoilla haluttu. On suuri mahdollisuus että jään ikiajoiksi yksin. Nettideittailu on niiden juttu joilla on komea naamavärkki. En ole kovin kranttu naisten ulkonäön suhteen, mutta jotta olisi edes joitain yhteisiä harrastuksia (lenkkeily), niin olisi suotavaa ettei uusi deitti olisi mikään satakiloinen lähiövalas.

Nyt on hyvä aika rakentaa se elämä uusiksi. Se on vain valintakysymys. Otat oman aikasi tunteiden läpikäymiseen ja lähdet toteuttamaan neuvoja. Huomaat nopeasti, että ne jeesaa. Itse luin alussa valehtelematta tusinan verran kirjoja psykologiasta, kommunikaatiotaidoista yms. ja edelleen olen erittäin kiinnostunut lukemaan tietopohjaisia kirjoja. Olen vuoden aikana lukenut huomattavasti enemmän kuin koko edeltävänä ~30 vuotena. Suosittelen.

Kavereja saa hankittua, kun uskaltautuu vähän pois omalta mukavuusalueelta. Jos kirjojen lukeminen ei kelpaa, kysy apua psykologilta tai katso vaikka YouTubesta vinkkejä. Katsoin juuri Jordan Petersonin (kovasti kaveria dissataan, mutta mielestäni ehkä vähän turhaan - en ole itse niinkään poliittisesta matskusta kiinnostunut) matskua ja hänellä oli hyviä vinkkejä sosiaalisten tilanteiden pelkoon sekä muihin psykologiaan liittyviin asioihin. Charisma on command on toinen mielenkiintoinen kanava.

"Whether you think you can, or you think you can't - you're right". - Henry Ford. Älä anna itsensä toteuttavan ennustuksen tulla toteen, koska jos ajattelet olevasi aina yksin, tulet myös todennäköisesti aina olemaan yksin. Sinulla on työkalut tilanteen korjaamiseen, mutta se vaatii niiden aktiivista käyttöä omista mentaaliesteistä huolimatta.

 

[Myrkky]

Kaiken tuon jälkeenkin edelleen rakastan häntä niin paljon että haaveilen paluusta vielä yhteen. Mikä minussa on vikana etten voi uskoa? Minun pitäisi vihata häntä yli kaiken, mutta en pysty. Olen tunteellinen höppänä. Tulen rakastamaan häntä varmaan lopun ikääni, koska näin pitkä suhde on palanut minuun kiinni todella syvästi. Totuus on kuitenkin ikiajat se, että sen reilut 10 vuotta naiseni oli täydellinen enkeli minulle. Ero olisi helpompi hyväksyä, jos hän olisi ollut aina alhainen paska ja kohdellut minua huonosti.

Noin minäkin ajattelin, aikaa sitten. Nyt on aivan toiset fiilikset. Omillaan on kiva olla, exän kanssa ollaan väleissä, mutta ei turhan läheisissä tai usein. Kumpikin on jatkanut omaa polkuaan, eikä tulisi enää mieleenkään palata yhteen. Se on ollutta ja mennyttä, vaikka tästä on vasta reilu puoli vuotta aikaa, niin paljon on tapahtunut, pidän enää numerona erotilastoissa.

Nyt ajattelet noin kuin ajattelet, vaan aikaa kun kuluu, niin olet ihan toinen mies - usko pois vaikka se nyt tuntuu mahdottomalle. Aikaa voi ottaa, eikä pidä ottaa laastaria, mutta päivä kerrallaan asia tuntuu helpommalta hyväksyä, ja lopulta huomaat ettet edes ajattele enää koko asiaa.

 

[k334]

Kaiken tuon jälkeenkin edelleen rakastan häntä niin paljon että haaveilen paluusta vielä yhteen. Mikä minussa on vikana etten voi uskoa? Minun pitäisi vihata häntä yli kaiken, mutta en pysty. Olen tunteellinen höppänä. Tulen rakastamaan häntä varmaan lopun ikääni, koska näin pitkä suhde on palanut minuun kiinni todella syvästi. Totuus on kuitenkin ikiajat se, että sen reilut 10 vuotta naiseni oli täydellinen enkeli minulle. Ero olisi helpompi hyväksyä, jos hän olisi ollut aina alhainen paska ja kohdellut minua huonosti. Nyt huono kohtelu oli vain jättö 'paremman' tieltä.

Ei kannata vielä alkumylläkässä "taputella selkään" ja tuumata että ok, se vitutus ja katkeruus voi nousta sieltä viikon tai parin päästä yks kaks kun vähiten odottaa jahka homma on käsitelty päässä kunnolla että mitä tapahtui.

 

[Jurppii]

Naiset vähän tuppaa olemaan semmosia, että uusi hankitaan ennenkuin vanha pistetään ulos. Ei voi tietty yleistää, mutta oma kohtainen kokemus ja monen kaverin kokemus tukee tuota.

Tota kyllä on nähty molemmissa sukupuolissa. Pikemminkin oma vaikutelma on, että mies roikkuu paskassa suhteessakin varmemman saannin, kuvitellun parisuhteen tuoman yhteiskunnallisen statuksen ja lapsista eroon joutumisen pelossa siihen asti, että tilanne on jo niin valmis, että on vain ajan kysymys, koska jää sivusuhteesta kiinni.

 

[erihyva]

Naiset vähän tuppaa olemaan semmosia, että uusi hankitaan ennenkuin vanha pistetään ulos. Ei voi tietty yleistää, mutta oma kohtainen kokemus ja monen kaverin kokemus tukee tuota.

Kaveripiirissäni tuota kutsutaan apinataktiikaksi: ei irroteta edellisestä oksasta, ennen kuin on tartuttu toisella kädellä uuteen oksaan.

 

[antimateria]

Kävin tänään psykologin juttusilla. Ei siitä apua ollut. Olen kerrannut tilanteeni mielessäni jo miljoonia kertoja. Hän osasi kyllä lohduttaa että ajan kanssa menee, mutta toipuminen vie aikansa. Mieli on edelleenkin maassa. Edelleen on ikävä. Menetin jotain ainutlaatuista. Olisi pitänyt pitää hänestä lujemmin kiinni. Kosia ja pyöräyttää se mukula.

Nyt olen tinderissä, okcupidissa ja happypancakessa. Tykännyt sadoista ja pistänyt viestejä parillekymmenelle joilla yhtään järkevän kuuluinen profiili. Paljosta vetoa ettei yksikään tule vastaamaan.

 

[Jurppii]

Kävin tänään psykologin juttusilla. Ei siitä apua ollut. Olen kerrannut tilanteeni mielessäni jo miljoonia kertoja. Hän osasi kyllä lohduttaa että ajan kanssa menee, mutta toipuminen vie aikansa. Mieli on edelleenkin maassa. Edelleen on ikävä. Menetin jotain ainutlaatuista. Olisi pitänyt pitää hänestä lujemmin kiinni. Kosia ja pyöräyttää se mukula.

Sulla olis sitten siinä huoltajuusvääntö kaiken muun lisäksi. Ei se kosiminen tai lapsen teko rakkaudeksi muutu. Päin vastoin, jos suhde ei ole mallillaan niin lapsi siinä rikko sen vielä varmemmin.

Nyt olen tinderissä, okcupidissa ja happypancakessa. Tykännyt sadoista ja pistänyt viestejä parillekymmenelle joilla yhtään järkevän kuuluinen profiili. Paljosta vetoa ettei yksikään tule vastaamaan.

Ei näin. Selkeesti tarttet aikaa nyt.

 

[wanderer_]

Kävin tänään psykologin juttusilla. Ei siitä apua ollut. Olen kerrannut tilanteeni mielessäni jo miljoonia kertoja. Hän osasi kyllä lohduttaa että ajan kanssa menee, mutta toipuminen vie aikansa. Mieli on edelleenkin maassa. Edelleen on ikävä. Menetin jotain ainutlaatuista. Olisi pitänyt pitää hänestä lujemmin kiinni. Kosia ja pyöräyttää se mukula.

Ei surua ja menetyksen tunnetta saa järkeilemällä pois. Se pitää tuntea, ja surra kunnolla. Sen jälkeen jossain vaiheessa alkaa toipuminen.

 

[antimateria]

Ei näin. Selkeesti tarttet aikaa nyt.

Totta. Nyt masentaa entistäkin enemmän ja itsetuhoiset ajatukset palaavat. Olen täysi nolla.

 

[Tatuks]

. Edelleen on ikävä. Menetin jotain ainutlaatuista. Olisi pitänyt pitää hänestä lujemmin kiinni. Kosia ja pyöräyttää se mukula.

Nyt olen tinderissä, okcupidissa ja happypancakessa. Tykännyt sadoista ja pistänyt viestejä parillekymmenelle joilla yhtään järkevän kuuluinen profiili. Paljosta vetoa ettei yksikään tule vastaamaan.

No ei olisi pitänyt pyöräyttää, nyt sulla olis lapsi asumassa exäs kanssa jolle maksaisit kuukausittain ja näkisit about viikoittain.

Unohda nyt deittijutut, oot aivan sekaisin eikä mitään järkeä edes haaveilla järkevästä suhteesta. Selkeästi olet nyt muutaman ajatuksen vanki etkä oikein suostu hyväksymään mitään muuta ratkaisua tai ideaa sen tilalle että olet täysi nolla.

Koita nyt hetki miettiä järkevästi ja ymmärtää että maailma on täynnä eronneita ihmisiä joilla on asiat hyvin. Siinä menee hetki mutta tuskin oot mikään special tapaus joka ei ikinä pääse asiasta yli eikä ikinä enää löydä ketään.

 

[ReliQ]

Totta. Nyt masentaa entistäkin enemmän ja itsetuhoiset ajatukset palaavat. Olen täysi nolla.

Onko sulla ketään läheistä (sisaruksia vanhemmat, joku vanha kaveri), jonka kanssa voit jutella? Älä suotta pelkää huolestuttavasi tai vaivaavasi tai tylsistyttäväsi vaan avaa se keskustelukanava, vaikka kynnys voi olla korkea. Huomaat, että jostain saat sellaista ymmärrystä ym., jota tarvitset nyt.

 

[elmo]

Nyt on kyllä aika kova läheisriippuvaisuus jos on puoliviikkoa erossa 10v suhteesta. Äärimmäisen epäsosiaalinen ihminen sanomansa mukaan, massista päällä ja mistään ei tule mitään ja sitten kaikki nettideitit vetämään.

Eihän tossa ole mitään järkeä. Taitaa olla kasetti oikeasti aivan totaalisen sekaisin.

 

[Mikkos]

Nyt on kyllä aika kova läheisriippuvaisuus jos on puoliviikkoa erossa 10v suhteesta. Äärimmäisen epäsosiaalinen ihminen sanomansa mukaan, massista päällä ja mistään ei tule mitään ja sitten kaikki nettideitit vetämään.

Eihän tossa ole mitään järkeä. Taitaa olla kasetti oikeasti aivan totaalisen sekaisin.

Nimenomaan. Vedä vähän henkeä ja selvittel ajatuksia ja SITTEN ala noita nettideittejä harkittee.

 

[antimateria]

Joo, kasetti on aivan sekaisin. Ei olisi pitänyt edes lähteä katselemaan nettideittejä.

En ole sitä mieltä, että se on läheisriippuvuutta. Olen ollut omillani yksinäni pitkiäkin aikoja, selviän hyvin yksin, mutta siinä oli aikaisemmin se juttu, että oli aina se oma kulta siellä jossain jota ajatella rakkaudella, jolle viestitellä ym.
Nyt tämä taitaa olla mustasukkaisuutta. Kumppanini vaihtoi minut toiseen ja haluaisin itse samaan asemaan, eli uuden. Valitettavasti se ei mieheltä onnistu niin helposti kuin naisilta. Nainen saa heti jos haluaa.

Vanhemmat ovat olleet puhelimen välityksellä paljon turvana. Ilman heidän apua ei tästä olisi tullut mitään. Yksi vanha hyvä kaveri toiselta puolelta Suomea on myös ollut apuna puhelimen päässä.

 

[Jurppii]

Nyt tämä taitaa olla mustasukkaisuutta. Kumppanini vaihtoi minut toiseen ja haluaisin itse samaan asemaan, eli uuden. Valitettavasti se ei mieheltä onnistu niin helposti kuin naisilta. Nainen saa heti jos haluaa.

Nyt oikeasti lopetat tuon märehtimisen. Jos sä olet noin paskana, et uuden kanssa mitään pysty tekemään eikä sellaiseen tutustumisesta mitään tule.

Vai oletko ollut tällainen särmikäs "punapillerimies" kautta aikojen? Sekin voi vaikuttaa suhteiden kestävyyteen ja laatuun, jos mies oikeasti tursuaa sieltä ja täältä pientä naisiin kohdistuvaa katkeruutta.

 

[antimateria]

Vai oletko ollut tällainen särmikäs "punapillerimies" kautta aikojen? Sekin voi vaikuttaa suhteiden kestävyyteen ja laatuun, jos mies oikeasti tursuaa sieltä ja täältä pientä naisiin kohdistuvaa katkeruutta.

'Punapillerimies' on minulle tuntematon käsite.
En osaa sanoa tursusinko jotain katkeruutta naisiin. En mielestäni. Tietenkin on mahdollista etten itse tiedostanut kaikkia pieniä tekemiäni virheitä.

 

[Sivustakatsoja]

@antimateria homma taitaa olla nyt vain niin että sun täytyy ihan ajan kanssa syödä tuo paska ja lähteä rakentamaan itseäsi uudelleen. About pari vuotta sitten meni itsellänikin 10v suhde poikki, aluksihan se oli ihan älytöntä paskaa. Ryyppäämistä ja kaikkea muuta mihin saattoi mielensä ja pahan olon upottaa. Mutta kerronpa vain, niinkuin varsin moni täällä ennen minua, että ajan kanssa se homma lähtee paranemaan ja päivä paistamaan risupartaankin. Nythän on sopivasti kesäkin saapunut, lähde vaikka tuttujen kanssa istumaan kaupungille/kylälle/missä ikinä onkaan asuinpaikkasi vilkkaita katuja ja syö vaikka jäätelöä. Elämässä on kuitenkin niin pirusti hienoja asioita mitä tehdä ja kokea, kyllä se viheliäinen, pettävä akka sieltä mielestä joskus lähtee. Tai eihän se ikinä pois lähde, kyllä sitä tulee mietittyä vielä moneen kertaan, mutta kun olet saanut sen toipumisprosessin käyntiin niin päivä päivältä huomaat kaipaavasi vähemmän.

Kokeileppa huvikseen jossain vaiheessa sitä että jätät kantturaan yhteydenpidon ihan kokonaan ja lopuksi poistat sitten sosiaalisista medioista yms ettei tuttu naama pyöri jatkuvasti vastaan. Omalta kohdalta voin sanoa että toimii, ei olla puoleentoista vuoteen nähty eikä yli vuoteen juteltu netissä ja helvetin hyvä näin. Otat sen asenteen että et ole mikään saatanan heikko vässykkä vaan miellät tämän tämänhetkisen huonon tilanteesi vain kasvattavana ja koventavana koulutuksena. Sitten joskus kun olet kunnolla parantunut pääkoppasi sisältä voit alkaa miettiä uutta suhdetta jossa osaat jo (toivottavasti) toimia paremmin kuin jo taakse jääneessä. Muistat vain sen että jos lähdet uusiin suhdehommiin kun on mennyt kumppani vielä mielessä, teet hallaa sekä itsellesi että väärin sille uudelle naiselle.

Kyllä se siitä. Tämän paskan on syönyt moni muukin ennen sinua ja siitä selvinnyt. Nyt on kaunis aamu, nauti vaikka kuppi kahvia ulkona.

 

[Ihime]

Tämä on juurikin näin. Ei ole mitään muuta parannuskeinoa kuin aika.Yrittää keksiä jotain mielekästä tekemistä, tai ylipäätään jotain jossa sais ajatuksen muualle niin se aikakin kuluu vähän nopeampaa ja ei vain vello siinä surussa, vaikeaahan se on kun mikään ei tunnu kiinostavan, mutta joka päivä tosiaan vähän parempi.
Uuden parisuhteen/säädön hankkiminen nyt pistäisi vaan entistä enemmän sekaisin ja kaikille jäis paska maku suuhun siitä luultavasti.

 

[antimateria]

Joo, näin itsekkin sen päättelin, että yhteydenpito on syytä katkaista heti. Muuten jää kaipaamaan ja haikailemaan että tuu vielä takas.
Vielä en pysty vihaamaan, mutta sitä tunnetta odotan. Voi kunpa se tulisi pian.

Paska ämmä, ei minkään arvoinen kun valehteli ja petti. Mies aivan yhtä paskaa ainesta, kun varattua naista kävi hoitelemassa salaa. Sopivat varmasti hyvin toisillee, kaksi pettäjä paskaa.

 

[ReliQ]

Eron jälkeinen aika on myös hyvä paikka kasvulle, jota ei tulisi tapahtumaan hyppäämällä uuteen suhteeseen. Kannattaa siis käyttää eron jälkeistä aikaa itsensä kehittämiseen kunhan pääset yli pahimmasta surusta.

 

[jeppejehu]

En ole koskaan tajunnut tuota että lähdetään heti eron jälkeen etsimään jotain, halattavaksi tai pantavaksi. Antaa nyt olla omien paskojen tunteiden kanssa rauhassa ja käydä asiaa läpi. Pahimmillaan paskoo pari seuraavaa vuotta elämästään kun ottaa heti jonkun toisen tai elättelee turhia unelmia parantavasta rakkaudesta muttei saakaan vastakaikua.
Ne tunteet pitää käydä läpi, laastariviritelmät vain siirtää sitä pahaa oloa joka voi tulla vahvempana takaisin.

Keksi jotain tekemistä ettet vain ole kotona ajattelemassa asiaa. Joku maininnut jo liikunnan, se on oikeasti terapeuttista käydä asioitaan läpi vaikka kevyesti lenkkeillen. Kova liikunta myös auttaa purkamaan vihan tunteita jotka varmasti jossain vaiheessa tulee. Muille puhuminen myös helpottaa, koska auttaa jäsentelemään tunteita. Jos yksin kotona pohtii ja vatvoo asiaa koko ajan, alkaa se vain ahdistaa enemmän.
Älä dokaa, mielummin katsele jotain pornoa ja runkkaile.


Työssä (mielenterveys) kuullut jos jonkinlaista erodraamaa. Ei ne lapset ja onnellinenkaan perhe-elämä estä eroamasta jos johonkin päätäpahkaa rakastuu. On ihmisiä jotka hylänneet nopeasti puolisonsa ja lapsensa kun on äkisti rakastunut toiseen. Perhe aivan shokissa kun yhtäkkiä äiti tai isä ilmoittaa että muuttaa pois ja alkaa asumaan henkilö x:n kanssa.

 

[Jurppii]

'Punapillerimies' on minulle tuntematon käsite.
En osaa sanoa tursusinko jotain katkeruutta naisiin. En mielestäni. Tietenkin on mahdollista etten itse tiedostanut kaikkia pieniä tekemiäni virheitä.

Hyvä että on tuntematon. Viittasin lähinnä näihin netin syvemmissä vesissä suosittuihin teorioihin, joissa punaisen pillerin Matrixin tapaan nielaissut mies "tietää" sitä ja tätä naisista ja samalla huomaamattaan varmistelee itse, että asiat tosiaan menee niin kurjasti kuin kuvittelee niiden menevän. Luovutusmentaliteettia, alistumista ja leuka rinnassa kohti uusia haasteita, tiedät varmaan?

Parempi tosiaan parannella haavoja ajan kanssa jos ne on kovin pahoja ja rakentaa elämää sille mallille, että tekee itse sellaisia asioita, joista saa hyvää fiilistä ja itsetunnon taas normaalille tasolle eikä lähde ensimmäisenä hakemaan lyötynä lisää lyöntejä.

 

[Jurppii]

En ole koskaan tajunnut tuota että lähdetään heti eron jälkeen etsimään jotain, halattavaksi tai pantavaksi.

Tää vaan on niin tapaus- ja henkilökohtaista, että turha sitä on pähkäillä, miksi joku muu toimii eritavoin kuin itse kokee hyväksi. Myönnän, ettei tässä kyseisessä tapauksessa kannata tuohon lähteä. Toisilla taas se suhde voi olla alitajuisestikin väljähtynyt, baarissa tai harrasteissa alitajuisesti harmittanut kun olisi ollut vientiä mutta on varattu jne. Itse koin aika vapauttavaksi sen tunteen, että hitto, nythän mä voin kun pahin järkytys oli ohi. Järkytyskin taisi kyllä pitkälti koskea elämänkuvioiden äkillistä muutosta.

 

[jeppejehu]

^
Niin joo toki siis jos itse kokenut suhteen jo väsähtäneeksi ja omalla tavalla helpotus että ero tuli.

Mutta suruun tms jos tuota tarjotaan, niin en ymmärrä.

 

[Mehtikkö]

Laastaripano tarjoaa tunteen, että on yhä haluttu muiden silmissä, ts. itsetuntoboosti. Varsinkin jätetylle tämä voi olla suoranaista balsamia kirvelevään hylkäyskokemukseen, kun konkreettisesti kokee olevansa edelleen markkinakelpoinen.

 

[antimateria]

Laastaripano tarjoaa tunteen, että on yhä haluttu muiden silmissä, ts. itsetuntoboosti. Varsinkin jätetylle tämä voi olla suoranaista balsamia kirvelevään hylkäyskokemukseen, kun konkreettisesti kokee olevansa edelleen markkinakelpoinen.

Juurikin näin sen täytyy olla. Tarvitsisin sen tuen heikolle itsetunnolleni että joku nainen tuntisi minuun vetovoimaa. Mutta niin ei nyt tule tapahtumaan, koska maailma nyt sattuu toimimaan niin että naiset valitsevat ja miehet tyytyvät siihen mitä saavat, jos saavat ikinä. Tämä maa on täynnä yksinäisiä sinkkumiehiä.
Nyt kun mietin tunteitani, niin minun ei edes tee mieli seksiä. Tuskin saisin edes sen pystyyn, on niin mieli maassa.

 

[wanderer_]

Kumppanini vaihtoi minut toiseen ja haluaisin itse samaan asemaan, eli uuden. Valitettavasti se ei mieheltä onnistu niin helposti kuin naisilta. Nainen saa heti jos haluaa.

Tämä väite ärsyttää minua, on aina ärsyttänyt. Joo, nainen saa useimmiten satunnaista seksiseuraa, jos sitä lähtee hakemaan jostain baarista. Ja jos kelpuuttaa siihen hommaan kenet tahansa.


Kuka oikein haluaa kenet tahansa? Yleensä kiinnostutaan jostain tietystä henkilöstä. Ja sitten ollaankin siinä tilanteessa, että nainen ei todellakaan aina saa sitä mitä haluaa.


Mikäli vieläpä etsitään ihan oikeaa parisuhdetta eikä pelkkää irtoseksiä, niin homma hankaloituu entisestään. Hyvää parisuhdetta ei ole helppo löytää. No okei, on toki niitä miehiä ja naisia, jotka tuntuvat löytävän sopivia kumppaneita sormia napsauttamalla ja eivät juurikaan ehdi olla sinkkuina parisuhteiden välissä (läpsystä vaihto ), mutta heitä tuskin voi yleistää koko sukupuoleen.

 

[antimateria]

Tämä väite ärsyttää minua, on aina ärsyttänyt. Joo, nainen saa useimmiten satunnaista seksiseuraa, jos sitä lähtee hakemaan jostain baarista. Ja jos kelpuuttaa siihen hommaan kenet tahansa.


Kuka oikein haluaa kenet tahansa? Yleensä kiinnostutaan jostain tietystä henkilöstä. Ja sitten ollaankin siinä tilanteessa, että nainen ei todellakaan aina saa sitä mitä haluaa.

Joo, olet varmasti aivan oikeassa. Tarkoitin tuossa juurikin sitä laastarisuhdetta, eli pikapanoa.
Mutta onhan fakta nyt kuitenkin se, että naisilla on paljon helpompaa tuo parinmuodostus (jos ei ole sitä lapsi laumaa tai kissafarmia rasitteena). Kuten nettideittailu-ketjussa jokainen tuo esille saman asian, miehiä on moninkertainen määrä naisiin verrattuna. Saat pistää sadoittain viestiä ennekuin yksikään viitsii vastata. Ellet sitten ole naamavärkiltäsi se tumma komistus, joka viedään heti.

 

[wanderer_]

Joo, olet varmasti aivan oikeassa. Tarkoitin tuossa juurikin sitä laastarisuhdetta, eli pikapanoa.
Mutta onhan fakta nyt kuitenkin se, että naisilla on paljon helpompaa tuo parinmuodostus (jos ei ole sitä lapsi laumaa tai kissafarmia rasitteena). Kuten nettideittailu-ketjussa jokainen tuo esille saman asian, miehiä on moninkertainen määrä naisiin verrattuna. Saat pistää sadoittain viestiä ennekuin yksikään viitsii vastata. Ellet sitten ole naamavärkiltäsi se tumma komistus, joka viedään heti.

No, itse en ole kokenut että olisi helppoa. Toisaalta en ole harrastanut nettideittejä, koska miellän ne enemmän nuorempien jutuksi. On vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa sopisi henkisesti hyvin yhteen. Se ei paljon auta, jos kandidaatteja on, mutta niiden kanssa ei ole hyvä olla. Toki mulla on kissafarmikin kasvamassa


Ihmiset on tosiaan erilaisia. Jotkut näyttävät olevan sellaisia, että pystyvät seurustelemaan suunnilleen joka toisen vastaantulevan naisen/miehen kanssa.

 

[antimateria]

Se on kiva kuulla että te naisetkin mietitte huolella kumppaninne, myös sieltä ulkokuoren alta
Olen pahoillani jos pinnallistan naisia. Se on se jokin stereotypia, että naiset niin helposti retkahtavat renttuihin eikä millään ole mitään väliä niin ollaan jo synnyttämässä sille lasta. Sitten se äijä pettää jo raskausaikana....

Mutta kuten totesit, ihmiset ovat erilaisia. Niin ne monet miehetkin heti hurahtavat mammuttimeijereihin ja millään ei ole väliä kunhan sen saisi itselleen. Minä en sellaisista bimboista kiinnostuisi.

En minäkään noihin nettideitteihin usko. Ennen tätä nyt päättynyttä suhdetta, silloin 2003-2006 aikoihin, oli viimeeksi haku päällä ja jokaisessa deittikoneessa profiilit. Pääsinköhän kerran kasvotusten tapaamisiin naisten kanssa, ja se jäi yhdeksi kohtaamiseksi. Todella pahat muistot siitä. Alle yhteen sadasta viestistä vastataan ja sitten se viestittely aina yhtäkkiä katkee ja mitään ei kuulu vaikka kuinka kyselet, että "hei, mihin hävisit...."
Ehkä en vain osaa. Todennäköisesti siellä joku paremmannäköinen viestittelijä vei minun paikkani. Jos vain antaa profiilin olla siellä, niin kukaan ei edes katso sitä. Monet näistä sivuista näköjään ilmoittaa kuka katsoi profiilini ja näyttää siltä että katsojia ovat vai ne kenelle olin kirjoittanut.

 

[Raskolnikov]

Kannattaako noihin parisuhteisiin yleensäkään lähteä?

Hyvin moni pettää lopulta, puolet parisuhteista päättyy eroon, 70-80 % tapauksista eron alullepanija on nainen. Toihan on kuin pelaisi venäläistä rulettia, jossa puolet rummusta on ladattu patruunoilla.

Varsinkin miehen kohdalla todella huono diili - sulta viedään lopulta kaikki.

Olisiko mikään vaihtoehto opetella olemaan yksin?

 

[Ihime]

Kannattaako noihin parisuhteisiin yleensäkään lähteä?

Hyvin moni pettää lopulta, puolet parisuhteista päättyy eroon, 70-80 % tapauksista eron alullepanija on nainen. Toihan on kuin pelaisi venäläistä rulettia, jossa puolet rummusta on ladattu patruunoilla.

Varsinkin miehen kohdalla todella huono diili - sulta viedään lopulta kaikki.

Olisiko mikään vaihtoehto opetella olemaan yksin?

Kohtalaisen inhorealistinen ja katkerankuulonen lähtökohta

 

[Mehtikkö]

Juurikin näin sen täytyy olla. Tarvitsisin sen tuen heikolle itsetunnolleni että joku nainen tuntisi minuun vetovoimaa.

Se mitä itsetuntosi tarvitsee, on kokea arvostusta muiden ja etenkin itsesi taholta. Sukulaiset, ystävät, työyhteisön jäsenet, jotka antavat sinulle positiivista palautetta itsestäsi. Laastaripanoissa on se repivä sudenkuoppa, että jos ei onnistukaan, niin sitten sitä vasta itsensä hyljeksityksi tunteekin!

 

[Mehtikkö]

Kannattaako noihin parisuhteisiin yleensäkään lähteä?

Niihin ei kannata suhtautua ikuisesti kestävinä liittoina, vaan toistaiseksi näin -tyyppisiksi tiloiksi.

 

[kasa]

Joo heitetääs omakin lusikka soppaan. Viidellä neliöllä oli hyviä pointteja. Jos tosiaan 10v suhde menee karille niin oliko se sitten muka täys fail? Sehän oli varmaan 10 suhteellisen makeeta vuotta joita voi sitten kiikustuolissa muistella. No loppu varmaan olis voinu olla mukavampi mut aina nyt ei vaan mee lapaan. Been there done that too. Vähän jäätiin 10v rajapyykistä ja suhde kärjistyi jokunen vuos sitten. Molemmat sabotoitiin suhdetta omalta osaltamme, ite kokeilin vähän naapuruston nurmikon vihreyttä ja emäntä yritti väkisin puskea mua johonkin itsepäättämäänsä hipsterimuottiin, mihin kuului tietyt vaatteet, kaverit harrastukset jne. mitkä ei itteeni kiinnostaneet. Eihän siitä mitään tullu ja pakko oli lopettaa oman mielenterveyden vuoksi. Läheisriippuvuus kova molemmilla. Sitten tinderissä puoli vuotta. Tiesin jo siinä vaiheessa etten lähde heti uuteen suhteeseen mutta piparia piti saada. Oli hyviä ja huonoja hetkiä. Välillä piti oikeen käärmettä lumota että tosiaan sais sitä sen verran pystyyn ettei tarttis hävetä. Pikkuhiljaa oon opetellu ettei sitä sängyssäkään tarvii täydellistä suoritusta tehdä ja ei tarvii silti nolostella. Nyt oon sitten ottanut chillimmin ja keskittyny itteeni. Kantsii tehdä niitä asioita mitä tykkää ja olla rehellinen itelleen. Totta kai välillä vituttaa ja välillä on siistiä, se kuuluu elämään. Kyllä sitä naaraspuolista populaa löytyy pallolta runsain mitoin ja monia kiinnostaa oikeesti paljon se, onko sulla hyvä meiniki päällä perusarjessa ja että luhistuuko sun elämäs siihen jos suhde ei toimikkaan. Sitä ei kovin mielellään ota taakkaa itelleen että "toinen ei pärjää ilman mua". Tekee mitä huvittaa ja mistä oikeesti nauttii, se näkyy ulospäin ja ennen pitkää joku lähtee seuraan vaikka olis kiinnostunu perhosten bongaamisesta.

 

[antimateria]

Jos tosiaan 10v suhde menee karille niin oliko se sitten muka täys fail? Sehän oli varmaan 10 suhteellisen makeeta vuotta joita voi sitten kiikustuolissa muistella.

Aivan totta. 10 mahtavaa vuotta. En ikinä niitä vaihtaisi pois. Vaikka tietäisin että joutuisin tämä tuskan kokemaan, niin ne olivat sen arvoisia. Ehkä joskus linkkaan tämän vuodatukseni tällä foorumilla exälleni, niin haluan vain sanoa, että kiitos kaikesta. Meillä oli hauskaa. Harmi että tässä kävi näin. Olisin toivonut että olisimme yhdessä muistelleet näitä kiikkustuolissa....

 

[Mikkos]

Aivan totta. 10 mahtavaa vuotta. En ikinä niitä vaihtaisi pois. Vaikka tietäisin että joutuisin tämä tuskan kokemaan, niin ne olivat sen arvoisia. Ehkä joskus linkkaan tämän vuodatukseni tällä foorumilla exälleni, niin haluan vain sanoa, että kiitos kaikesta. Meillä oli hauskaa. Harmi että tässä kävi näin. Olisin toivonut että olisimme yhdessä muistelleet näitä kiikkustuolissa....

Hei alkaa jo näyttää paremmalta
Kyllä se siitä! Kelaat vaan kaiken positiivisessa hengessä.

 

[antimateria]

Ei se paljon paremmaksi vielä ole muuttunut. Meillä oli hyvää yhdessä, mutta miksi sen piti näin päättyä? Törkeään pettämiseen. Selvästi naisen puolelta suhde oli väljähtynyt, mutta hän ei sitä tuonut (ainakaan riittävästi) esille. Hän ei edes halunnut sitä korjattavan. Salaa katseli uusia kavereita seläntakana ja kun sopiva löytyi niin vaihto oli helppo. Sitten vain minulle ilmoitus, että nyt se on ohi.

Paskaa ainesta. Pitää ajatella, että onneksi pääsin siitä eroon ja eteäpäin elämässä. Ja sitten tulee ristiriitaiset tunteet. Jos 10 vuotta oli paratiisia, niin miksi hän oli nyt noin paskaa ainesta. Äh.

 

[wanderer_]

Kuitenkin suurin osa parisuhteista päättyy eroon. Useimmille meistä se tulee eteen kerran tai useammin.

 

[elmo]

Huipulta on vain yksi suunta ja se on alaspäin. Mutta hyvä myös muistaa että koskaan ei mene niin huonosti etteikö voisi mennä huonommin.

Jos työkavereista oli kyse niin tuskin on ollut haku päällä. Homma vaan on pikkuhiljaa mennyt vakavammaksi. Päätös tuskin on ollut helppo mutta hän on voinut prosessoida sitä jo vaikka 6kk tai pitempään ja on ollut se uusi syli mihin hypätä suoraan.

Ja mitä aikaisemmin tuli että naiset vaihtaa herkemmin. Väitän että miehet tekis ihan samoin, mutta ei vaan ole niin helppoa. Kuka sitä työpaikkaansa irtisanoo ellei uusi olisi varma. Poislukien sitten osaajat jotka tietää että heidät revitään heti hommiin kun sana kiirii että vapailla markkinoilla.

 

[█ █ █ █ █]

Kävin tänään psykologin juttusilla. Ei siitä apua ollut. Olen kerrannut tilanteeni mielessäni jo miljoonia kertoja. Hän osasi kyllä lohduttaa että ajan kanssa menee, mutta toipuminen vie aikansa. Mieli on edelleenkin maassa. Edelleen on ikävä. Menetin jotain ainutlaatuista. Olisi pitänyt pitää hänestä lujemmin kiinni. Kosia ja pyöräyttää se mukula.

Nyt olen tinderissä, okcupidissa ja happypancakessa. Tykännyt sadoista ja pistänyt viestejä parillekymmenelle joilla yhtään järkevän kuuluinen profiili. Paljosta vetoa ettei yksikään tule vastaamaan.

Ymmärrän. Haluan kuitenkin varmistaa, että kyseessä oli varmasti 'psykologi' (tai psykiatri, mutta niille nyt harvemmin suoraan pääsee) tai 'terapeutti' tittelin omaava henkilö? Minut lykättiin työterveydestä sairaanhoitajalle, joka ei tavista kummemmin osaa auttaa, ainoastaan tukea. Terapia voi joissain syvemmissä keisseissä viedä kuukausia tai jopa vuosia. Mielestäni sinulla on syvempiä ongelmia, vaikka alkuun tarvitsisitkin tukea tähän shokkitilanteeseen. Voi olla, että tarvitset masennuslääkkeet tueksi, mutta en ole psykiatri. Myöhemmin sinun kannattaa pyrkiä työskentelemään itseluottamuksen ja muun masennukseen liittyvien asioiden kanssa terapiassa.

Joo, kasetti on aivan sekaisin. Ei olisi pitänyt edes lähteä katselemaan nettideittejä.

En ole sitä mieltä, että se on läheisriippuvuutta. Olen ollut omillani yksinäni pitkiäkin aikoja, selviän hyvin yksin, mutta siinä oli aikaisemmin se juttu, että oli aina se oma kulta siellä jossain jota ajatella rakkaudella, jolle viestitellä ym.
Nyt tämä taitaa olla mustasukkaisuutta. Kumppanini vaihtoi minut toiseen ja haluaisin itse samaan asemaan, eli uuden. Valitettavasti se ei mieheltä onnistu niin helposti kuin naisilta. Nainen saa heti jos haluaa.

Vanhemmat ovat olleet puhelimen välityksellä paljon turvana. Ilman heidän apua ei tästä olisi tullut mitään. Yksi vanha hyvä kaveri toiselta puolelta Suomea on myös ollut apuna puhelimen päässä.

Mielestäni läheisriippuvuuden tuntomerkit täyttyvät hyvin. Eihän se tarvitse 'irl'-kontaktia, vaan voihan riippuvainen ihminen myös "riippua" netin tai viestien välityksellä?

Joko se on mustasukkaisuutta, kateellisuutta tai yksinkertaisesti oman arvosi esittämistä. Monethan hankkivat uuden ns. kostona ja esittävät, kuinka onnellisia ovat samalla kuin salaa ovat edelleen erittäin kiintyneitä edelliseen. Pelkää tavallaan toisen "voittavan parisuhdepelissä". Toki tätä tapahtuu enemmän teini-ikäisillä, mutta kyllä tätä käytöstä tapaa aikuisillakin.

Loistavaa, että vanhemmat auttavat. Rohkeasti puhut heille ja purat asiat. Itsekin soitin äitille useampaan otteeseen ja se puhuminen kyllä auttaa huolimatta siitä, kuka sitä kuuntelee. Hienoa, että kaverisikin auttaa. Nythän sinulla on oiva mahdollisuus parantaa tai uusia kaverisuhteet vanhoihin kavereihin, jotka tuppaavat monesti pidemmissä suhteissa jäämään taka-alalle.

Laastaripano tarjoaa tunteen, että on yhä haluttu muiden silmissä, ts. itsetuntoboosti. Varsinkin jätetylle tämä voi olla suoranaista balsamia kirvelevään hylkäyskokemukseen, kun konkreettisesti kokee olevansa edelleen markkinakelpoinen.

Mielestäni tämä on huolestuttava näkökulma, joka lähinnä siirtää vaatimuksen itseluottamukselle siihen, miten muut validoivat sinua itseäsi. Itseluottamuksen tulee syntyä itsestäsi, ei siitä mitä muut sinusta ajattelevat. Helvetin vaikea tilanne saavuttaa, mutta mahdollinen, mikäli oikeasti kasvaa ihmisenä ja ottaa sen oman aikansa. Suosittelen oikeasti sitä terapiaa. Omien kokemuksien pohjalta en usko tippaakaan siihen, etteikö introvertistä hissukasta voisi tulla ulospäin suuntautunutta ilopilleriä. Harjoitus tekee mestarin, mutta valitettavasti kaikki arvokas maailmassa on kivun ja työn takana.

Juurikin näin sen täytyy olla. Tarvitsisin sen tuen heikolle itsetunnolleni että joku nainen tuntisi minuun vetovoimaa. Mutta niin ei nyt tule tapahtumaan, koska maailma nyt sattuu toimimaan niin että naiset valitsevat ja miehet tyytyvät siihen mitä saavat, jos saavat ikinä. Tämä maa on täynnä yksinäisiä sinkkumiehiä.
Nyt kun mietin tunteitani, niin minun ei edes tee mieli seksiä. Tuskin saisin edes sen pystyyn, on niin mieli maassa.

Todella suuri osa miehistä ajattelee samalla tavalla. Ajattele sinä eri tavalla. Sanon uudestaan: uuden löytäminen ja seksin saaminen on paljon enemmän asennekysymys kuin geenisiunaus. Ole se mielenkiintoisin, hauskin, itsevarmin, onnellisin tyyppi. Se, joka on sujut itsensä kanssa ja rakastaa itseään. Se houkuttelee ihmisiä elämääsi. Toki Tinderit ja muut nettipaskeet ovat pitkälti pinnallisia, mutta kyllä niitä naisia on ennen nettiäkin löydetty. Harrasta uusia asioita, kuten mainitsin. Tapaat paljon uusia ihmisiä.

 

[idkf]

Onnistuneen parisuhteen rakentaminen ei todellakaan ole mikään helpoin homma edes normaalien ja suhteellisen "saman tason" taviksien välille. Aiemmin tuli naureskeltua kaiken maailman pariterapioille, mutta sittemmin on tullut siihen tulokseen, että parisuhdetta koskevaan "teoriaa" tulisi kaikkien ainakin pintapuolisesti miettiä omalle kohdalleen, jos ei psykologin palveluita ostaisikaan suoraan.

Itselle isoin herätys oli suhteen pikkuhiljaa alettua väljähtymään ymmärtää se, että seksuaalinen vetovoima ja tuttuus sekä turvallisuus toimivat tietyllä tavalla vastakkaisina voimina, ja kaikkea ei voi saada. Jossain vaiheessa oli tehtävä kylmä valinta ja otettava naiseen hieman etäisyyttä, jotta suhteen seksuaalinen jännite( ja sen myötä pitkässä juoksussa koko suhde) oli pelastettavissa.

Ovi auki paskalla käyminen oli lopetettava, panostaa omiin harrastuksiin , tulemisten ja menemisten selittämistä vähennettävä ja muutenkin naiseen täytyi alkaa suhtautumaan "parhaan ystävän" sijasta enemmän naisena ja rakastajana, yksi ihminen ei voi molempia rooleja täydellisesti täyttää samaan aikaan. Alkuajan huumaa toki tuokaan ei palauta, mutta toisaalta samaan aikaan on mahdollista parisuhteeseen liittyvät toiset asiat.

Toki vahva luottamus ja henkinen läheisyys on edelleen tärkeää, mutta etäisyyttä oli pakko ottaa jonkin verran. Surulliseltahan se aluksi tuntuu, mutta kun tietää mitä toisen tien päässä odottaa niin kahdesta pahasta pienempänä tuohon tulisi varmaan päädyttyä uudestaankin.

 

[antimateria]

Haluan kuitenkin varmistaa, että kyseessä oli varmasti 'psykologi' (tai psykiatri, mutta niille nyt harvemmin suoraan pääsee) tai 'terapeutti' tittelin omaava henkilö?

Psykologi. Ekana itkin ihan työterveyshoitajalle ja seuraavaksi aamuksi sain ajan psykologille.
En tiedä kuinka paljon kukaan tähän osaisi enempää auttaa, muuta kuin kuunnella. Oli sitten kuinka pitkälle koulutettu psykiatri tai joku huru-ukko. Lääkkeillä varmasti saisi kasetin kelattua hetkeksi kuntoon, mutta ilmeisesti niitä ei ihan heti haluta kokeilla ennenkuin suostun tunnustamaan itsetuhoiset ajatukset vastaanotolla.

Sinulla on hieno nimimerkki ja todella hienoja kommentteja tästä aiheesta. Paljon kiitoksia

Itselle isoin herätys oli suhteen pikkuhiljaa alettua väljähtymään ymmärtää se, että seksuaalinen vetovoima ja tuttuus sekä turvallisuus toimivat tietyllä tavalla vastakkaisina voimina, ja kaikkea ei voi saada. Jossain vaiheessa oli tehtävä kylmä valinta ja otettava naiseen hieman etäisyyttä, jotta suhteen seksuaalinen jännite( ja sen myötä pitkässä juoksussa koko suhde) oli pelastettavissa.

Ovi auki paskalla käyminen oli lopetettava, panostaa omiin harrastuksiin , tulemisten ja menemisten selittämistä vähennettävä ja muutenkin naiseen täytyi alkaa suhtautumaan "parhaan ystävän" sijasta enemmän naisena ja rakastajana, yksi ihminen ei voi molempia rooleja täydellisesti täyttää samaan aikaan. Alkuajan huumaa toki tuokaan ei palauta, mutta toisaalta samaan aikaan on mahdollista parisuhteeseen liittyvät toiset asiat.

Toki vahva luottamus ja henkinen läheisyys on edelleen tärkeää, mutta etäisyyttä oli pakko ottaa jonkin verran. Surulliseltahan se aluksi tuntuu, mutta kun tietää mitä toisen tien päässä odottaa niin kahdesta pahasta pienempänä tuohon tulisi varmaan päädyttyä uudestaankin.

Ymmärrän pointtisi. Kun toinen tulee liian tutuksi, niin kipinät loppuvat.
Minun erossani tämä liika yhdessäolo ei ainakaan voinut olla syynä. Päinvastoin. Olimme erossa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koska minun pitkät työmatkat ulkomailla jne. Meillä oli paljon omaa aikaa, ja se mahdollisti hyvin hänen syrjähyppynsä. Minä en ollut vahtimassa mitä hän teki ja missä meni.

Parisuhde on vaikeaa. Ei saa puristaa liikaa, mutta ei saa myöskään antaa liikaa vapautta, muuten se löytää jonkun toisen.

 

[CafeRacer]

Ymmärrän pointtisi. Kun toinen tulee liian tutuksi, niin kipinät loppuvat.
Minun erossani tämä liika yhdessäolo ei ainakaan voinut olla syynä. Päinvastoin. Olimme erossa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koska minun pitkät työmatkat ulkomailla jne. Meillä oli paljon omaa aikaa, ja se mahdollisti hyvin hänen syrjähyppynsä. Minä en ollut vahtimassa mitä hän teki ja missä meni.

Olit Suomessa ja arjessa mukana 24/7 tai ulkomailla 6kk, niin jos toinen haluaa pettää, niin se pettää. Se ei katso aikaa eikä paikkaa. Siihen et vain voi mitenkään vaikuttaa.

 

[Myrkky]

Lääkkeillä varmasti saisi kasetin kelattua hetkeksi kuntoon, mutta ilmeisesti niitä ei ihan heti haluta kokeilla ennenkuin suostun tunnustamaan itsetuhoiset ajatukset vastaanotolla.

Ei saa lääkkeillä, voi sekoittaa vielä enemmän. Ja ne mitä ne tarjoaa, antaa vasteen vasta viikkojen päästä - ja pahimmillaan itsetuhoiset ajatukset voi vahvistua.

Mitä nyt seurannut, niin oot hakenut apua, saanut juttuseuraa ja näinkin lyhyessä ajassa olet menossa parempaan suuntaan.
Ymmärrän että asia on kipeä, mutta turha katsoa taaksepäin. Mennyt on mennyttä ja nyt suunta eteenpäin.

Lyhyesti, itselle sattui ero pitkän suhteen jälkeen, kaverille viikon päästä. Näitä pähkäiltiin yhdessä ja voivoteltiin miten saada takaisin. Nyt kummallakin uudet kuviot ja entisistä ei enää puhuta. Tai mä ehkä puhun kun keskeneräisiä asioita. Mutta nyt on/off suhteessa toiseen, ja jotain säpinää työkaverin kanssa. Eikä tämä ole mulle mitään laastarointia, vaan jotenkin löydän itseni aina oudoista tilanteista yllättäen silloin kun vähiten odottaa.
Silti introverttinä viihdyn parhaiten nykyään omissa oloissa, ja pidän näihin muihin pientä etäisyyttä. Kerrankin saa olla ihan miten päin haluaa, laittaa kämppää omaan makuun. Nautin siitä ettei kenelläkään ole avaimia mun kämppään, voin tehdä mitä huvittaa ja milloin vaan.

En edes voisi enää ajatella ikinä palaavani yhteen exän kanssa. Väleissä ollaan, mutta entiseen ei ole enää koskaan paluuta, ja se on hyvä.

 

[pyki]

En nyt varsinaisesti meinannut edelleenkään että mitään oikeaa suhdetta "puoliso" määrittelyin tarttisi olla hakemassa. Suuri osa "parannuttua" ja ajan kanssa löytyneistäkin jutuista oli lähinnä paneskelua ja hauskan pitoa jonkun aikaa.

Mutta joo, saatat olla oikeassa että täysin rikki olevan erittäin epäsosiaaliseksi itseään luonnehtivan kohdalla tuo ei ole paras idea.

 

[Jälkiruoka]

En jaksa etsiä lainauksia, mutta vaikka eron jälkeisen tunnemyrskyn seassa miettii usein sekavia, muutamat (varsin tutun kuuloiset) vähän särähtää korvaan.
Suhdetta etsiessä/rakentaessa nuo "hei mihin hävisit," ei ei ei. Vaikka voi tuntua että hyvällähän tässä, mutta ihan näin miehenäkin joskus kokenut tuota vähän yli-innokasta ja takertuvaa käytöstä vastapuolelta tutustumisvaiheessa, ja se kyllä saa erittäin helposti takajaloilleen. Moni voisi kuvitella että päin vastoin, mutta eipä välttämättä ihan.
Satunnaiset panot ei kovinkaan paljon itsellä auttanut heti eron jäljiltä, hetken tuntui hyvältä, mutta heti ja pian melko tyhjältä. Tämä vielä vaikkei homman eteen tarvinnut silloin juuri mitään vaivaa nähdä. Useiden hylkyjen läpikäyntiä en suosittelisi kovin pian vielä. Kliseinen "nää ihmisiä, tee jotain, ihan mitä vain, puhu, lisää liikuntaa, vain on se paras. Ja puhu lisää, ihan sama vaikka se ei liittyisi tuon paskan perkaamiseen, yritä keskittyä täysillä vaikka siitä säästä puhumiseen. Mieli voi helposti houkutella kierimään itsesäälissä, mutta yritä antaa sen olla. Surra saa ja pitääkin, mutta sen voi tehdä ilman itsesääliä.
Huonossa hapessa olevan, tai ylipäätään minkään suhteen pelastamiseen tai ylläpitoon ei auta nuo "olisi pitänyt kosia, tehdä mukula, tehdä sitä tai tätä." Ainahan sitä ihmispoloisen mieli näin tuppaa miettiä, mutta parempi yrittää ymmärtää asian oikea laita. Suhteessa molemmat toimii kuten toimivat, ja jos suhde ei kestä ilman jomman kumman muuttumista joksikin toiseksi, parempi antaa sen kariutua. Ihan 10 vuotta ei itsellä pisin suhde ole, muttei niin hirveän kaukanakaan. Tovi siinä sulatellesaa meni, mutta helpotti kummasti kun havahtui siihen, ettei "jos olisin tehnyt sitä, tätä ja tuota, mutten sitten niitä ja näitä" olisi muuttanut asiaa mihinkään, korkeintaan lykännyt eroa ja tehnyt asioista vaikeampaa. Jälkeenpäin hyvillään, etten väkisin jatkanut umpikujassa. Hyviä muistoja loppuviimein jäi, ei siinä.
Uuden etsinnässä sitten joskus myöhemmin kannattaa ottaa rauhassa. Tuntuu omalla kohdalla onnistumisprosentti olevan aika pitkälle kääntäen verrannollinen yrittämiseen. Ettei vain johtuisi tuosta aiemmin mainitsemasta "overly attached" käytöksestä? Mene ja tiedä..

 

[ReliQ]

Ovi auki paskalla käyminen oli lopetettava, panostaa omiin harrastuksiin , tulemisten ja menemisten selittämistä vähennettävä ja muutenkin naiseen täytyi alkaa suhtautumaan "parhaan ystävän" sijasta enemmän naisena ja rakastajana, yksi ihminen ei voi molempia rooleja täydellisesti täyttää samaan aikaan. Alkuajan huumaa toki tuokaan ei palauta, mutta toisaalta samaan aikaan on mahdollista parisuhteeseen liittyvät toiset asiat.

Tämä on niin sanottua erillistymistä. Tätäkään en kokonaisuudessaan tajunnut vasta kuin pitkään eron jälkeen, vaikka ennen eroa parisuhdeterapeuttimme käytti usein fraasia "erillistyminen tai ero". Sitä helposti kuvittelee ja toivoo, että toinen olisi kaikkea mitä tarvitset, mutta se vaan ei ole mahdollista. Ja vaikka kiinnostuksen kohteet olisivat täysin yhtenevät, ei silti kannata olla jatkuvasti yhdessä.

 

[Dr. Who]

Mulla meni marraskuussa 2016 8v suhde poikki ja kyllähän se ensimmäisen pitkän suhteen karahtaminen koville otti vaikka eroa olin ajatellut jo koko sen vuoden.

Toki tuossakin suurin pelko oli yhteinen omistusasunto ja onko varaa yksin jäädä siihen ja miten muut raha-asiat, olin juuri ostanut prätkän, sitten se että pari koiraa päälle ja yleensäkin mitä sitä osaa yksin tehdä?

No lopulta asiat meni niin että ostin exän ulos kämpästä, koirat jäi mulle ja prätkästäkään ei tarvinnut luopua ja autokin vaihtui lähes "uuteen", kiitos säästöjen jolla sain maksettua tarvittavat menot.

Pidin siinä pari viikkoa talvilomaa ja siitähän se uusi elämä alkoi ja ei voi kuin hymyillä ja miettiä että miksi en lähtenyt aikasemmin. Tinderiä kaikki haukkui ja seksiähän sieltä sai enemmän kuin tarpeeksi vaikka en selviä vonkaajia edes tavannut, mutta niin siinä vain kävi että tämän nykyisen sieltä löysin.

Nyt pari kuukautta virallisesti parisuhteessa ihmisen kanssa joka on juuri sellainen kun halusin, sanoin aina ennen että en usko näihin "kyllä sen huomaa kun kohtaa oikean ihmisen" juttuihin, mutta nyt kun sellainen oikea tuli kohdalle niin pakko perua sanani.

@antimateria eli anna ajan hoitaa, kyllä se siitä paremmaksi muuttuu.

 

[Miguel]

Onko täällä jengi käynyt pariterapiassa suhteen rakoillessa? Itsellä takana seitsemän vuotta, ja legendaarisen seven-year itchin mukaisesti keväällä alkoi homma rakoilla, ja jälkikäteen voin jo myöntää ettei itsellä ollut aseita käsitellä sitä tilannetta oikein. Vasta kun vaimolla oli paikka pedattu valmiiksi ystäväperheen takkahuoneeseen homma konkretisoitui tasolle jonka mieskin tajusi, ja heräsin tilanteeseen. Pidettiin pitkä keskustelu siitä missä ollaan, miksi ollaan ja mihin halutaan mennä, ja myös todettiin että kolmas osapuoli voisi olla hyvä keskusteluissa mukana.

Pakko sanoa että esimerkiksi pari-kolme vuotta sitten olisin haistattanut idealle pariterapiasta, mutta kun sinne uskaltautui, se yllätti positiivisesti! Olen aina mieltänyt itseni aika pragmaattiseksi ja suoraviivaisen ratkaisukeskeiseksi insinööriksi ja ylenkatsonut moista huuhaata, mutta siellä terapiassa on oikeasti ollut aika avaavaa keskustella asioista. Löytää itsestään ja toisesta asioita joista ei ole jostain syystä ikinä puhuttu, ja kun ne avataan ilmapiiri tuntuu kevyemmältä heti ja terapian ulkopuolellakin tulee puhuttua spontaanimmin erilaisista vaikeista ja vakavista asioista.

Meilläkin oli suhde taantunut kaveruuden asteelle vaikka molemmilta rakkautta löytyikin edelleen, ja elo oli taantunut aika syviin uriin joissa oli helppoa ja mukavaa rullailla eteenpäin, mutta kun niistä urista kaivautui ylös, muuttui elämä paljon hauskemmaksi. Nyt tuntuu samalta kuin vuosia sitten ensimmäisenä kesänä kun vaimoni tapasin, ja pitkästä aikaa tuntuu siltä että toivoa yhteisestä tulevaisuudesta voisi ollakin!