- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 807
Toka yritys exän kanssa, wish me luck.
Exät on ja pysyy exinä PISTE.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Toka yritys exän kanssa, wish me luck.
Itse aiemmin kusin hommat ja sain uuden mahdollisuuden
Kuulostaa kyllä melko sairaalta. Millä alalla lienee? Viina ja ylityöt ei kovin korkeasti koulutettuun viittaa, tai no ehkä julkisella sektorilla.
Ehkä voisit suositella jotain harrastusta, jossa pään saa tyhjennettyä työasioista? Omalla kohdalla ainakin kamppailulajit ja golf on tällaisia. Oikeastaan mikä tahansa joka vaatii täydellistä keskittymistä vois toimia.
Deittasin eilen naista pitkästä aikaa. Espresso oli pahaa, mutta nainen mukava. Jatkoa tulee, mutta mitä tehdä kun ei haluaisi mitään vakavaa, vaan semmoista pelehtimistä. Kummatkin toki aikuisia, mutta miten kertoa toiselle, että voisko tämä olla vain nakkia piiloon -tyyppistä tapailua?
Ei oikein viiti sanoa, että tuu saunaan ja sitten paukutellaan kuin teineinä. Eäh. En osaa tätä peliä enää.
@Jurppii ihan tosielämän nainen, tunnetaan jo monen vuoden takaa silleen hyvänpäivän tuttuina. Nyt vaan nappasi ja pyysin treffeille. Pitää varmaan kahvitella enemmän, että tietää mitä toisella mielessä.
Joo, moni voi loukkaantua, jos selviää ettei kiinnosta toista kuin seksimielessä.
@Jurppii ihan tosielämän nainen, tunnetaan jo monen vuoden takaa silleen hyvänpäivän tuttuina. Nyt vaan nappasi ja pyysin treffeille. Pitää varmaan kahvitella enemmän, että tietää mitä toisella mielessä.
@Myrkky juu tajuan tuon kuvion. Haluaisinkin pitää sen kahvi/afterworkpunkku tyyppisenä (ja jotain peitonheiluttelua) En tarvia mitään vakituista hoitoa tai suhdetta. Se tässä vähän nyt mietityttää.
Itsellä ei ole kokemusta moisista vaikka jo toista kertaa naimisissa. Koiraa et kyllä löydä helpolla pohjoismaisista naisista jos sellaista etsit. Mutta yleisesti ottaen eivät eroa noissa suhteissa juurikaan miehistä (tosin kokemusta miehen kanssa parisuhteesta olosta ei ole). Kuulemani mukaan tosin miehet ramppaavat kavereiden kanssa enemmän ulkona.Onkohan missään laskettu paljonko suomalaisen vaimon ylläpito maksaa? Jotta se pysyy tyytyväisenä sitähän pitää kuljettaa tasaisen tappavasti Thaimaassa, Jenkkilässä, Pariisissa Eiffel-tornin juurella ja ties missä. Ostaa se 50 000€ Volvo ja maksaa ylläpito. 300 000€ rivari ja siihen 30 vuoden laina pankista. Tietysti antaa rampata lauantaisin tyttöjen kanssa ties missä. Koska suomalainen nainen on vahva, vapaa ja itsenäinen. Vähänkuin kissa. Voit opettaa sitäkin niin paljon kuin haluat, mutta silti se menee oman mielensä mukaan. Jonka menoja ei saa rajoittaa mitenkään, koska muuten Islam.
Onkohan missään laskettu paljonko suomalaisen vaimon ylläpito maksaa? Jotta se pysyy tyytyväisenä sitähän pitää kuljettaa tasaisen tappavasti Thaimaassa, Jenkkilässä, Pariisissa Eiffel-tornin juurella ja ties missä. Ostaa se 50 000€ Volvo ja maksaa ylläpito. 300 000€ rivari ja siihen 30 vuoden laina pankista. Tietysti antaa rampata lauantaisin tyttöjen kanssa ties missä. Koska suomalainen nainen on vahva, vapaa ja itsenäinen. Vähänkuin kissa. Voit opettaa sitäkin niin paljon kuin haluat, mutta silti se menee oman mielensä mukaan. Jonka menoja ei saa rajoittaa mitenkään, koska muuten Islam.
Onkohan missään laskettu paljonko suomalaisen vaimon ylläpito maksaa? Jotta se pysyy tyytyväisenä sitähän pitää kuljettaa tasaisen tappavasti Thaimaassa, Jenkkilässä, Pariisissa Eiffel-tornin juurella ja ties missä. Ostaa se 50 000€ Volvo ja maksaa ylläpito. 300 000€ rivari ja siihen 30 vuoden laina pankista. Tietysti antaa rampata lauantaisin tyttöjen kanssa ties missä. Koska suomalainen nainen on vahva, vapaa ja itsenäinen. Vähänkuin kissa. Voit opettaa sitäkin niin paljon kuin haluat, mutta silti se menee oman mielensä mukaan. Jonka menoja ei saa rajoittaa mitenkään, koska muuten Islam.
Samalla sitä tulee ajatelleksi että tekikö sitä vääriä päätöksiä kun meni naimisiin koska hän ei ole synnynnäinen suomalainen.
Pakolainen?No, vähän väärä sanavalinta, oikeampi ehkä olisi ollut "suomen kansalainen" tms
Tulee ensimmäiseksi mieleen, että miehesi pitää mennä juttelemaan terapeutille tms. Jos et suoraan erota halua, niin asumusero olisi ainakin alkuun ihan paikallaan, jos se saisi miehesi heräämään. Toisaalta miehesi ei luultavasti tule muuttumaan pitkään aikaan, koska kokemuksestakin tiedän, että omaa hölmöyttä on todella vaikea nähdä objektiivisesti ja juurtuneiden käyttäytymismallien korjaaminen on vielä vaikeampaa.
@Harakka , aivan turhaan säälistä katselet aikuista miestä jolla on selkeästi isoja ongelmia joita hän itse ei halua näköjään hoitaa. Jos oletat että tilanne helpottaa itsestään ajan kanssa niin olet hyvin suurella todennäköisyydellä väärässä. Jos vastaavasti uskot että tilanne ei itsestään muutu niin mitä teet suhteessa henkilön kanssa joka käyttää sua lähinnä pahan olonsa purkamisen välineenä?
Jos olet tehnyt hänelle selväksi mitä mieltä olet tuosta lapsellisesta raivoamisesta ja että se pelottaa sinua, anna hänelle takarajaksi vaikka kuukauden päivät johon mennessä hänen tulee olla käynyt juttelemassa ongelmistaan ammattiauttajan kanssa. Jos vaihtoehto joko ei tule kuuloonkaan tai asia vaan ei etene lupauksista huolimatta, voit aivan suoraan katsoa jo etukäteen toista kämppää.
Aika kauan olet tuollaista skitsoilua jaksanut sietää. Syyttä.
Joo, kuulostaa siltä, ukkosi on ikävä kyllä niin solmussa, että ei se siitä tokene ainakaan yhdessä olemalla. Eikä ketään voi pakottaa ymmärtämään, että tarvitsee apua tai muutosta.Jep, olen ehdottanut sekä pariterapiaa tai että kävisi itsekseen jutustelemassa pääkoppa-asioista, mutta ei koe hyötyvänsä niistä mitenkään, ei halua jollekin randomille puhua asioitansa. Joskus asuntoja katsellessa ohimennen koitin heittää että miten ois vaan omat yksiöt ja yökyläilyä niinkun vanhoina hyvinä aikoina, kuulema haluan vaan päästä pettämään ja eri osoitteisiin muuttaminen on aina esiaste eroamiselle tai pettämiselle. Siitä lähtikin sitten joku epäilyksien kausi.
Kiitos vastauksista kuitenkin. Ehkä tämä vielä tästä.
Tukeminen ja kuuntelu on toki tärkeää, mutta siksi itsellä meni pieleen. Liikaa kuuntelua ja osallistumista(taloudellisti ja tekemällä duunia) vaimon firmaan, sen huolet omaan niskaan ja sitten yrittää sen tumman pilven alla säätää omia hommia. Ei onnistunut.
Plus kotityöt, pojan harrasteet, vaimon pojan eikinosta-asenne, remontit ja muu mikä painoi omia hartioita lysyyn enemmän ja enemmän. Esitti että jaksaa, mutta ei oikeasti jaksanut. Kaikki piti tehdä itse. Sehän se vitutteli, kun olevinaan jakoi hommia viikonlopuksi, niin sitten maanantaina huomasi, että kaikki on tekemättä tai paskottu muutenvaan, kun iskä hoitaa kumminkin vitutuspäissään viimeistään keskiviikkona.
Miten tästä tilanteesta pääsee pois eroamatta vai onko ero ainut vaihtoehto?
Suhdetta on kestänyt 8 vuotta, eikä se aina ole ollut tällaista, mutta ehkä viimeiset 2-3 vuotta, välillä parempia ja sitten taas huonompia kausia. Olisihan tuota jo ensimmäisistä ennusmerkeistä pitänyt osata lähteä.
Nostamalla kissa pöydälle ja toteamalla vakavasti, että hommaan on tultava muutos tai sinä katselet jatkoa muualta. Avovaimon työnantajakin varmaan tietää, että työt tehdään noin 37,5 viikkotunnin aikana eikä heidän intresseissään ole polttaa henkilöstöään loppuun tai pakottaa heitä uhraamaan muu elämänsä.
Jos powerpointin on oltava valmis maanantaiaamuna, tehdään se viimeistään perjantaina iltapäivällä. Jos silloin ei voi tehdä "koska muita töitä", on työnantajan ja työntekijän välillä ongelma, joka pitää myös käsitellä.
Juu... Ongelma on, että avokki taitaa kärsiä jonkinlaisesta alemmuuskompleksista. Se kuvittelee olevansa jotenkin erityisen hidas työntekijä ja siksi jatkaa hommia kotona. Työnantajalla ei ole kovin tarkkaa käsitystä siitä, että niitä raportteja väänetään säännöllisesti yötämyöten.Nostamalla kissa pöydälle ja toteamalla vakavasti, että hommaan on tultava muutos tai sinä katselet jatkoa muualta. Avovaimon työnantajakin varmaan tietää, että työt tehdään noin 37,5 viikkotunnin aikana eikä heidän intresseissään ole polttaa henkilöstöään loppuun tai pakottaa heitä uhraamaan muu elämänsä.
Jos powerpointin on oltava valmis maanantaiaamuna, tehdään se viimeistään perjantaina iltapäivällä. Jos silloin ei voi tehdä "koska muita töitä", on työnantajan ja työntekijän välillä ongelma, joka pitää myös käsitellä.
Aika usein kuulen, että "tämän viikon jälkeen hommat helpottuu, kun se-ja-se tärkeä palaveri on ohi." Sitten kun se palaveri on ohi, niin jokaikinen kerta pomo onkin yllättäen antanut uuden homman järjettömällä deadlinellä ja taas mennään. En nyt ainakaan vielä lähde. Ei riitä rohkeus pistämään koko elämää uusiksi. Parisuhteen menettämisen lisäksi vaihtuisi asuinmaa ja sitä kautta työpaikka, josta pidän kovasti.Etenkin naisilla on usein tapana olla pitämättä puoliaan työasioissa ollenkaan. Jos jo valmiiseen raskaaseen työtaakkaan ehdotetaan uutta projektia, moni 'suorittaja-tyttö' ottaa aina kopin. Heille ei tule mieleen, että lopputilanteessa ketään se ei kiinnosta, paitsi häntä itseään - työnantaja tottuu siihen, että tyypin 150% suoritustaso = 100% suoritustaso, ja sitten tulee kaikille yllätyksenä, että miten se kiva nainen nyt yhtäkkiä joutui hoitoon. Sehän oli meidän työmyyrä ja niin kiva sekä tehokas?
~
Jos ei neidin työtahti muutu about heti, lähde. Itse asiassa, suosittelen, että lähdet jo heti. Pahat merkit ilmassa, eikä varmaan sua sen suuremmin kuuntele, ennen kuin romahtaa kunnolla - mikä varmaan jotenkin sunkin viaksi myös käännetään.
Tässä tapauksessa puhutaan kahdesta peräkkäisestä puolen vuoden työharjoittelusta. Hommia piti kuulemma painaa, että saisi oikean työsopimuksen. Nyt kun on se oikea työsoppari taskussa, niin hommat jatkuu samalla intensiteetillä, mutta perustelut vaihtuu. Ja ei tuosta tosiaan mitään palkintoja ole saanut. Joskus pomo muistaa kiittää.Ymmärrän noita työrupeamia tiettyyn pisteeseen saakka ja se avainsana on siinä se "rupeama". Kaikilla ylemmillä toimihenkilöillä ja muillakin varmaan joskun on projektin loppusuora, matkan tai konferenssin valmistelu, firmalla läpimurron paikka, siirto parempiin hommiin edessä tai muuta sellaista mutta ei sen jatkuvasti pidä jatkua. Tai jos jatkuu niin siitä pitää palkita kunnolla. Excelin tarkistamisesta päätellen tässä tapauksessa ei palkita.
En nyt ainakaan vielä lähde. Ei riitä rohkeus pistämään koko elämää uusiksi. Parisuhteen menettämisen lisäksi vaihtuisi asuinmaa ja sitä kautta työpaikka, josta pidän kovasti.
Onpas ihme hässäkkä. Vaikea varmaan kenenkään neuvoa mitenkään tuota kuviota paremmin ymmärtämättä...
Olen miettinyt tuollaista takarajan asettamista, mutta samalla mietin että ottaakohan mies sen liian uhkailuna/kiristämisenä, tai aiheuttaako lisää raivoamista kun ahdistelen häntä näin. En tiedä. Toisaalta kun nyt olen tässä kirjoittanut ja setvinyt omia ajatuksia niin ehkä pieni ahdistelu on ihan paikallaan, jos ei muuten asiat lähde käyntiin.
Parisuhdetta on takana reilut kuusi vuotta. Jos vaan jotenkin pääsisi parin vuoden takaiseen tilanteeseen niin osaisi varmaan paremmin olla ajautumatta nykyiseen umpikujaan. Kuinkahan kauan tässä vielä jaksaa sinnitellä? Pari kertaa vuodessa kun on lomaa ja kun avovaimo oikeasti viimeinkin osaa rentoutua niin elämä loistaa, mutta onko järkeä kärsiä loppu vuosi muutaman hyvän viikon takia? Miten tästä tilanteesta pääsee pois eroamatta vai onko ero ainut vaihtoehto?
Jokaiselle tekisi hyvää käydä ammattiterapeutilla. Kaikilla meillä on lapsuudesta asti kantautuviä mörköjä, joita emme itsekään tunnista.Jep, olen ehdottanut sekä pariterapiaa tai että kävisi itsekseen jutustelemassa pääkoppa-asioista
Itseasiassa ei ole kaikilla tuollaisia mörköjä ja vaikka olisikin niin vain pieni osa ihmisistä saa apua tuollaisesta "terapiasta". Hyvä tietenkin, että sinä sait apua.Jokaiselle tekisi hyvää käydä ammattiterapeutilla. Kaikilla meillä on lapsuudesta asti kantautuviä mörköjä, joita emme itsekään tunnista.
Kävimme vaimon kanssa viitisen vuotta sitten puolen vuoden ajan parisuhdeterapeutilla kerran viikossa. Suurin osa näistä sessioista oli yhteisiä, mutta sekaan mahtui myös muutama one-on-one -tapaaminen terapeutin kanssa. Tuosta prosessista oli meille valtava hyöty, sillä taitavan ammattilaisen johdatuksella kummankin alitajunnasta pulpahti esiin useita kipupisteitä, joiden tiedostamattomat oireet oli välillä aiheuttanu kahnausta.
Itseasiassa ei ole kaikilla tuollaisia mörköjä ja vaikka olisikin niin vain pieni osa ihmisistä saa apua tuollaisesta "terapiasta". Hyvä tietenkin, että sinä sait apua.
Alkuperäinen väittämä oli, että kaikilla on lapsuudesta asti olevia mörköjä ja niiden takia kaikkien tulisi mennä terapiaan. Nuo eivät tietenkään pidä paikkaansa vaan kyseessä on pieni joukko ihmisiä joilla tuollaisia ongelmia. Jos tästä haluat keskustella niin alkuperäisen väitteen esittäjän tulisi esittää jotain näyttöä tuosta, että kaikilla on jotain ongelmia joidenka takia pitäisi mennä terapiaan.Perustele?
Kaikilla on kipukohtia. Kaikki eivät niitä itsessään tunnista.
Itse asiassa tarkoitin, että jokaisella meistä on kertyneitä traumoja, alkaen varhaislapsuudesta. Nuo näkyy esim. siinä miten reagoimme konfliktitilanteissa. Lapsuuden toimintamallit (tilanteen kieltäminen, aggressio, valehtelu, mykäksi meneminen) tulevat noissa tilanteissa hyvin helposti pintaan.Alkuperäinen väittämä oli, että kaikilla on lapsuudesta asti olevia mörköjä
Sigmund freudin höpinät on ammuttu alas jo kauan sitten. Pelkkää huuhaata.Itse asiassa tarkoitin, että jokaisella meistä on kertyneitä traumoja, alkaen varhaislapuudesta. Nuo näkyy esim. siinä miten reagoimme konfliktitilanteissa. Lapsuuden toimintamallit (tilanteen kieltäminen, aggressio, valehtelu) tulevat noissa tilanteissa hyvin helposti pintaan.
Musta alkaa tuntua, että sulla on kun noin kärkkäästi otit tästä kiinni.Onko sinulla oikeasti esittää jotain tieteellistä faktaa, että kaikilla on lapsuusajasta johtuvia traumoja?
Ja minusta alkaa tuntua, että olet uudesti syntynyt Sigmund.Musta alkaa tuntua, että sulla on kun noin kärkkäästi otit tästä kiinni.
Niin, jos yhdellä ihmisellä koko ihmiskunnasta ei ole mitään mörköjä lapsuudesta niin on väärin väittää että kaikilla olisi. Sinulla ei selvästi mitään mörköjä ole josta olisi mitään harmia parisuhteissa.Ja minusta alkaa tuntua, että olet uudesti syntynyt Sigmund.
Täten oletan, että sinulla ei sittenkään ole mitään oikeaa näyttöä asiasta?