Niin, jos yhdellä ihmisellä koko ihmiskunnasta ei ole mitään mörköjä lapsuudesta niin on väärin väittää että kaikilla olisi. Sinulla ei selvästi mitään mörköjä ole josta olisi mitään harmia parisuhteissa.
joo
Toisaalta ymmärrän tuon projisoinnin, että jos sinulla on ongelmia niin kaikilla muillakin tulee olla. Ehkä kyseessä on jonkinlainen evoluution mukana tuoma alitajuinen reaktio jolla sitä omaa ongelmaa yritetään helpottaa, koska "onhan kaikilla muillakin lapsuuden ajan traumoja". Virheellinen ajatustapa tietenkin.
Oliko tämä nyt sitä alasammuttua Sigmundia vai jotain muuta?
No, toiset ovat täydellisiä, ja ovat kehittyneet maksimiinsa ihan omin voimin itsekseen funtsimalla, me muut voimme kehittyä ihmisinä vaikka keskustelemalla psykoterapeutin kanssa.
En tiedä kenelle vastasit mutta jos minulle niin lue ihmeessä tekstini uudelleen. En ole vähätellyt ihmisten ongelmia ja ymmärrän hyvin, että joillain on näitä ongelmia. Tämä ei kuitenkaan vieläkään tarkoita, että kaikilla olisi näitä ongelmia.
Jotain muuta. Tiedän, ehkä oli liian vieras sana tuo.
Sä puhut ongelmista, mä puhun tavoista käsitellä asioita ja hoitaa sosiaalisia suhteita, jotka voivat aiheuttaa ongelmia, joita ei itse tiedosta.
Selvä homma. Palaa ihmeessä takaisin keskusteluketjussa niin näet, mistä virheellisestä väitteestä tämä keskustelu alkoi.
Siitä, että sä väitit, että vain pienelle osalle terapiasta on mitään hyötyä, koska heillä ei ole "mörköjä". Paskapuhetta, ei sen enempää eikä vähempää. Kaikille on hyväksi päästä vähän peilailemaan omia vaikuttimiaan ja toimintatapojaan eikä se vaadi mitään mörköjä taustalle. Ei parisuhdeterapia edes ole mitään mörköjahtia.
Eli et lukenut viestejä. Tässä kuitenkin alla alkuperäisen "kaikilla mörköjä" väitteen esittäjän teksti sinulle. Eli olen kanssasi samaa mieltä, mutta eri mieltä mollen kanssa, kaikilla ei ole mörköjä. Mitä terapiaan tulee niin se ei luonnollisesti ole tarpeellista suurimmalle osalle ihmisiä. Suurin osa ihmisistä, joilla ongelmia, pystyy kyllä analysoimaan omaa toimintaansa ja ajatteluaan ihan rationaalisesti yksinkin, tai kumppanin kanssa. Mutta jos kaipaa terapiaa niin se on erittäin hyvä vaihtoehto jota kannattaa kokeilla.
Nope, ihan tavallinen tallaaja. Terapeutti sai mut käsittelemään ekaa kertaa mm. faijan alkoholismia, lähisukulaisen itsaria, koulukiusaamista, ym.
Syy, miksi psykoterapeutille maksetaan, on se,, että hän tekee työtä. Hän ei siis keskustele asiakkaan kanssa hyvää hyvyyttään tai velvollisuudesta. Hänellä ei myöskään ole piilotettuja agendoja asiakkaan suhteen, joten hän pystyy olemaan paremmin objektiivinen ja neutraali. Asiakas ei myöskään jää kiitollisuudenvelkaan.
Sikäli kun kirjaa ne tehdyiksi tunneiksi. Näitäkin on nähty, jotka tekevät iltaisin ja viikonloppuisin "huvikseen vähän hommia", eivätkä pidä sitä oikeana työn tekemisenä.
Kuule on aika yksilökohtaista kuinka objektiivisesti maailmaa tarkkailee. Rahan puolesta kuuntelevalla ei ole motiivia auttaa vaan jatkaa kuuntelua loputtomiin.
Mulle jäi käsitys siitä alkuperäisestä kirjoituksesta, että ei todellakaan mitään ylityölisiä vaan ihan vaan tietty toimenkuva jota tehdään virallisesti sen 37,5h per viikko ja nainen sitten tekee omalla ajalla duunia jotta pystyy ikäänkuin tekemään kaiken mitä toimenkuvan puolesta "pitäisi". Esimerkiksi itsellä on sinänsä vastaava että jos teen illalla/viikonloppuna jotain duunia (hyvin harvoin) niin en minä sitä mihinkään lisätyöksi kirjaa ja se olisi melkoisen prosessin takana muutenkin, ja työaika on periaatteessa 24/7. Mutta todellisuudessa nytkin spämmään tätä viestiä työajalla ja etänä joten joustavuus toimii molempiin suuntiin. Mutta jollain toisella henkilöllä sama kuvio voi tosiaan johtaa siihen että tekee ilmaista duunia illat ja viikonloput.
No kyllähän tuo oli ilmeisesti just se vakiokuvio, jossa tehdään velvollisuudentunteessa enemmän kuin ehditään ja pomo vaan kattoo että kova tekemään eikä ehkä edes tiedä, että tehot haetaan vapaa-ajan työstä.
Yleiseen elämänkokemukseen perustuen näyttää ainakin minun silmääni siltä, että suurimmalle osalle ihmisistä psykoterapia ei ole tarpeellista kun valtaosa ihmisistä näyttää pärjäävän ihan hyvin tai suorastaan jopa erinomaisesti ilman terapeuttipalveluita.
Varmasti vaikuttaa paljon sekin, että millä asenteella sinne mennään. Jos kumpikin tahtoo aidosti suhteen jatkuvan ja parasta mahdollista lopputulosta, on tuosta varmasti enemmän hyötyäkin. Sikäli siihen varmaan mennään aivan liian myöhäisessä vaiheessa, "hyötyä" siitä varmaan eniten saisi silloin kun "tarvetta" ei vielä ole. Sitten kun sinne mennään eron partaalla niin tilanne voi olla, että toinen on jo päättänyt lähteä sisimmissään ja taipuu vaan painostuksen alla tai toista sääliessään.
Aivan. Myös hyödyllisyyden aste vaihtelee ja jos kustannukset ovat korkeat niin terapia ei kannata hyötyyn nähden. Varsinkin jos ajatellaan julkisia menoja. Lisäksi yksityisellä puolella asiakkaan kannattaa miettiä saako terapiasta suurimman hyödyn rahoilleen vai jostain muusta panostuksesta ajatellen henkistä hyvinvointia. Voi ajatella esim. että kotitalousapu antaa paremmat hyöfyt parisuhteelle.
Niin... Nyt on yli puoli vuotta omasta erostani ja edelleen joka hetki mietin syitä sille. Suru ei helpota. Terapiassa olen yrittänyt asiaa pohtia psykologin kanssa, mutta ei se terapeutti siihen vastauksia keksi sen paremmin kuin minäkään. Kaikki piti olla hyvin. Selvästikään ei ollut. En vaan keksi mikä ei ollut. Joo, olisin voinut kosia, mutta kumppani olisi myös voinut selvästi ilmoittaa että sormus on hänelle elinehto. Suurin osa tutuista elää avoliitoissa, myös lapsien kanssa. Eihän oikea rakkaus voi kaatua siihen että sormus puuttuu, tai sitten on polla hyvin kipee.
Toinen vaihtoehto on se että siellä firmassa on prosessit ja IT perseellään ja kollegat tekee ne samat excelit yms. juosten kuosten ja mutkia oikoen kun taas tämä henkilö yrittää tehdä ne niin hyvin kuin niillä työkaluilla on mahdollista. Mutta jos työkalut on paskat niin päivistä loppuu tunnit kun ne voi olla jotain helvetin raskaita exceleitä joihin pelkkä datan ajaminen kestää tolkuttoman kauan. Mutta esim. jonkun kysyntäennusteen voi tehdä joko erittäin työläästi tai sitten puoliksi hihasta vedettynä sinne päin.
No ootko miettinyt, että se terapia olisi voinut olla hyödyksi jo aikaisemmassa vaiheessa ja mahdollisesti henkilökohtaisesti sinulle? Ei tuokaan ihan "kaikki hyvin" tilanteelta kuulosta, että mies on niin hauraassa kunnossa, että "kuolee henkisesti" ja pitkäaikaisesti jos nainen lähtee ja jupisee jotain duunikavereiden vehkeiden koosta. Tuskin sillä terapeutilla on vastauksia sellaiseen kysymykseen, että miksi sut jätettiin ja minkälaisen vastauksen sä sitten hyväksyisit? Mutta pohjimmiltaan, suhde, mies tai nainen (tai useampi) ei ollut kunnossa eikä mies sitä nähnyt sisältäpäin.
Parisuhdeterapian tarkoitus ei ole aina liiton jatkaminen, joskus sen tarkoitus on helpottaa eroa. Siellä olisitte puhuneet yhdessä ja exäsi olisi hyvällä tuurilla kyennyt antamaan sinulle vastauksen ja terapeutti olisi auttanut sinua hyväksymään sen.
Tuskin terapiasta haittaakaan olisi ollut, mutta kun ei ollut mitään merkkejä ilmassa, ei mitään syytä mennä sellaiseen. Varmasti olin mennyt jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, mutta kuten totesit, niin tyhmä mennä varmuuden vuoksi.
Olen varma että kyyneleet tulee silmiin lopun ikääni.
Kysy naiselta itseltään syytä eroon. Älä ruinaa takaisin, mutta kerro että haluaisit tietää missä mentiin vikaan.
Nuo on kinkkisiä juttuja, varsinkin jos oli vasta eka pidempi suhde menossa.
Eron jälkeen pidettiin yhteyttä jonkin aikaa. Lähinnä viestittelyä, puheluihin ei halunnut vastata tai vastasi harvoin hyvin närkästyneenä (ymmärrettävää kun uusi äijä kotona eikä kai silloin halua puhua lainkaan).
Vie vuosia. En minä oikeasti niitä syitä tarvitse, mutta silti haluaisin tietää. Ei ne syyt mitään muuttaisi. Menetetty mitä menetetty. Suru on aina läsnä, oli syy mikä tahansa.Nuo on kinkkisiä juttuja, varsinkin jos oli vasta eka pidempi suhde menossa.
Plussaa
1. "nyt kun muija eteni hyviin palkkapusseihin"
2. Näyttää hyvältä.
3. Tuttu.
Miinusta
1. Kyllästyi vanhaan ja halusi jotain uutta.
2. Ei kertonut mistään "ongelmistaan" sinulle.
3. Sinä "tyhmänä" et tajunnut, että mitään eroa olisi ollut meneillään. Ja tämähän saattaa olla aika yleistä. Sitähän uskoo viimeiseen asti hyvään.
Siinä oma terapeutin istunto
Nythän olet selvästikin aika rikki. 6kk ei vielä riitä. Vaatii ehkä vuosia?
Perinteinen tilanne jossa on paras ottaa itseään niskasta kiinni ja jättää se entinen oikeasti täysin rauhaan ja samalla itsensä myös. Turha myös pohtia syitä. Keskity itseesi , tähän hetkeen ja tulevaan ja muista että koskaan asiat eivät ole niin huonosti ettei niitä voisi viinalla pahentaa.
Tämä on totta. Myöskään se että on aina ollut yhdessä toisen kanssa, ei tarkoita että olisi välttämättä mikään pakko tai millään tavalla järkevää viettää elämänsä loppuun saakka samalla tavalla. Elämä on täynnä mahdollisuuksia.
"Mukava" kuulla etten ole ainoa, mutta helpottavaa myös aina kuulla että joku on selviytynyt vastaavasta tilanteesta ulos ja elämä jatkuu. Omallakin kohdalla juuri tuo, että mikään ei kelpaa mutta jaksaa kyllä paukutella henkseleitä kuinka hoitaisi asiat paremmin, että me muut (minä ja miehen kaverit) ei viitsitä yrittää/ei välitetä tarpeeksi ja halutaan vain "pestä kätemme" pois hänestä kun kehdataan edes ehdottaa jotain kolmatta osapuolta hänen ongelmiinsa. Siksi olenkin alkanut vastapallona aina kysymään että mitä ihmettä hän sitten haluaisi että tekisin tai mitä hän tekisi vastaavassa tilanteessa jossa roolit on toisinpäin, ei oikein osaa antaa mitään järkevää vastausta siihen tai sitten ehdottaa jotain mitä olen jo yrittänyt ja huomautan että ei ole toiminut. No ei niin, kun kuulema teen sen väärin. Pitäisi kai mennä just nappiin herran mielen mukaan miten on tilanteen päässään kuvitellut, että menisi läpi. Yks vitun noidankehä tämä.
Toista ei voi muuttaa, ainoastaan itseään. Kysymys onkin, kuinka paljon on valmis muuttumaan toisen takia? Onko se toinen valmis tulemaan vastaan?
Ei voikaan, kuten totesin. Metodina kuitenkin paras tapa on muuttua itse ja rikkoa se rutiininomainen käytös. Jos vaikkapa riidat aina eskaloituu kolmen päivän mykkäkouluun, pistää se toisen väkisinkin miettimään, kun toinen poistuu riidasta samantien ja unohtaa asian heti, ihan näin esimerkkinä. Ei takaa muutosta, mutta voi toimia herätyksenä. Muutoksella en itse tässä hae mitään toisen mielistelyä, vaan enemmänkin itsensä suojelua sekä tilanteista poistumista. Irroittautumista. Jos toinen ei tuosta ymmärrä itse hakea käytökselleen muutosta yksin tai avun kanssa, on jo uuden elämän rakentaminen hyvässä mallissa ja ero sujuu helpommin omalta osalta.
