Palkkakeskustelu

[SampoTexaa]

25-30-vuotiaana raha ja palkka olivat minulle hyvin tärkeitä. Nyt 3-kymppisenä ei jaksa enää niin paljon kiinnostaa. Nälkä on kadonnut, vaikka mielenkiinto alaa kohtaan on toki korkea. Suorittaminen ja uralla eteneminen ei nappaa. Melkeinpä riittää, että työ on mukavaa ja _oikealla_ tavalla haastavaa.

Jos olisin taloudellisesti riippumaton, niin tekisin omaan alaan liittyviä pikku projekteja huvin vuoksi leppoisaan tahtiin. Ilman mitään paineita.

Toisaalta tuossa iässä mikään raha kasa ei tunnu riittävän.

 

[Mikkos]

Se että raha ei kiinnosta tarkoittaa sitä että sitä on tarpeeksi.

 

[FireFly Renaissance]

Osaaminen (miten sitä edes mitataan?) ja ahkeruudella ei olekaan suoraan mitään tekemistä kysynnän ja tarjonnan kanssa.

Kovin kysyntä kohdistuu luonnollisesti niihin ihmisiin, jotka näyttävät parhailta työntekijöiltä. Ei niihin, jotka ovat parhaita. Työntekijän hyvyyden mittaaminen on usein liki mahdotonta ja usein vielä kovin subjektiivista, joten miten se voisikaan korreloida tiukasti palkan kanssa. Itseensä uskominen on aika oleellinen osa sitä "hyvältä näyttämistä".

Myös palkkaavan henkilön näkökulmasta joku voi olla erinomainen työntekijä, vaikka muiden mielestä tämä ei sitä ole ja he ihmettelevät, että miten hitossa tuokin on tuohon tehtävään päässyt.

Se organisaatioon tuotu lisäarvo ei myöskään ole mitenkään helposti mitattavissa ja on usein kovin subjektiivista. Jos joku keskijohdon paperin pyörittäjää tuottaa duunareiden mielestä abstraktoitua, mutta satojen miljoonien busineksesta vastaavan pomon näkökulmasta hyvää raporttia sinne projektirahoituksesta päättävälle kirstunvartijalle, niin sen työn arvon määrittely on aika vaikeaa. Jos sen rapsan ansiosta raha virtaa pavunlaskijoilta liiketoiminnasta vastaavan pomon näkökulmasta kriittiseen projektiin, niin se rapsan tarpeellisuus voi olla sen liiketoimintapomon näkökulmasta hyvinkin korkea.

Kyllä, mutta tässä kohtaa voidaan kyllä unohtaa koko markkinataloudesta puhuminen vaan homma on enemmän esim. henkilökohtaisia suhteita.

Organisaatioon tuotu lisäarvo ei ole mitenkään subjektiivista. Kuvitelma organisaatiolle tuodusta lisäarvosta sen sijaan sitä voi olla. Jos sen rapsan takia työntekijät joutuvat tekemään turhaa työtä ja vääriä ratkaisuja se rapsa tuskin on kovinkaan arvokas organisaatiolle. Ihan riippumatta siitä kuinka upea se rapsa on sen lukijan mielestä.

 

[idkf]

Se että raha ei kiinnosta tarkoittaa sitä että sitä on tarpeeksi.

En nyt ihan näinkään asiaa näkisi. Kyse on usein periaatteesta, eli siitä, että se yrityksen luoma arvo jaetaan kohtuullisesti eri työntekijöiden ja tietysti omistajan välillä. Maailma on täynnä rikkaita jotka on valmiita taistelemaan siitä rahasta, jos joku helppoheikki vetää välistä kantamatta riskiä tai antamatta omaa panostaan.

 

[dropadrop]

Aina löytyy myös välistävetäjiä, tai tyyppejä jotka vaikuttavat jossain tilanteessa tarpeellisilta ja tulevat kovalla palkalla mutteivat olekaan yrityksessä loppujen lopuksi hyödyksi (esim meille tuli joskus tyyppi jolla oli paljon kokemusta yrityskaupoista ja jonkun vision mukaan me meinattiin sitä hyödyntää - mut suunnanmuutoksen jälkeen jäänyt vaiheeseen).

Mut sikäli kun mä olen verotietoja kurkkinut, mä saan n. 6500€/kk, mun pomo ei saa paljoa enempää, sen pomo saa jo 10k/kk ja sen yläpuolella varmaan 25k/kk. Periaatteessa mä teen päätöksiä jotka pitkälti määrittelee miten me onnistutaan - mutta käytännössä vastuu onnistumisesta kannetaan tuolla korkeammalla. Samalla yläpuolella pyöritetään myös budjetit jne joista mun ei tarvitse stressata.

Mä voisin siis ajatella, että mä teen ne vaikeat päätökset, mutta todellisuudessa voisi olla paljon vaikeampaa olla tilanteessa jossa samaan aikaan joudut antamaan alaisille oikeuden tehdä päätökset, mutta kenkää tulee jos ne päättää väärin.

Lisäksi tuo ”korkeammilla palkoilla tehdään vähemmän töitä” on musta niin epämääräinen lause ettei siitä ota selvää. Päätökset joita yläpuolella tehdään ovat isompia, enkä mä ainakaan haluaisi olla niitä tekemässä. Mä ainakin toivon, että ne tehdään harkiten, joka ei ehkä ole ”enemmän työtä”, mutta miten se ajattelu sitten suhteutetaan käytännön tekemiseen.

Loppujen lopuksi mä en näe että palkkojen tarvisi olla tasaarvosia, lähinnä harmittaa, että tommosia 25k/kk palkkoja saadaan yleensä vain semmoisista hommista mitä mä en haluaisi tehdä vaikka tilaisuus joskus tulisi.

 

[Honzo]

Vähän sama itsellä. Oma liksa 8-10te/kk ja kauheasti ei ole kyllä nousuvaraa. Firmassa kyllä löytyy noita parempipalkkaisia positioita, mutta ei kyllä sellaisia, joissa haluaisin olla.

 

[FireFly Renaissance]

Mä voisin siis ajatella, että mä teen ne vaikeat päätökset, mutta todellisuudessa voisi olla paljon vaikeampaa olla tilanteessa jossa samaan aikaan joudut antamaan alaisille oikeuden tehdä päätökset, mutta kenkää tulee jos ne päättää väärin.

Lisäksi tuo ”korkeammilla palkoilla tehdään vähemmän töitä” on musta niin epämääräinen lause ettei siitä ota selvää. Päätökset joita yläpuolella tehdään ovat isompia, enkä mä ainakaan haluaisi olla niitä tekemässä. Mä ainakin toivon, että ne tehdään harkiten, joka ei ehkä ole ”enemmän työtä”, mutta miten se ajattelu sitten suhteutetaan käytännön tekemiseen.

Loppujen lopuksi mä en näe että palkkojen tarvisi olla tasaarvosia, lähinnä harmittaa, että tommosia 25k/kk palkkoja saadaan yleensä vain semmoisista hommista mitä mä en haluaisi tehdä vaikka tilaisuus joskus tulisi.

Enpä oikein tiedä paljonko se vastuu painaa siellä 25k liksoilla. Muutaman vuoden kun tekee, ei ihan kauheasti haittaa, jos nyt hommat loppuu hetkeksi. Yleensä nuo tuntuu vielä kiertävän firmasta ja positiosta toiseen ihan riippumatta siitä mitä tuli tehtyä. Räikeänä ja vähän kovemman liksan esimerkkinä nyt vaikka joku Elop. Ensin ajettiin maailman suurin matkapuhelinfirma nurin, mutta kyllä sitä silti melko nopeasti oli jo uusi työ alla. Varsinkin Suomessa toimii vielä kunnon piiri-pieni-pyörii missä porukka istuu ristiin eri yhtiöiden hallituksissa ja korottelee toistensa palkkoja.

Itse en epäile etteikö ihan ylimmässä johdossa tehtäisi paljon töitä kun koko firman asiat on pöydällä, mutta aika nopeasti se tasoittuu. Kovilla palkoilla voi toki sitten ostaa pois ne työt mitä duunarit joutuvat tekemään kodin ja elämisen eteen palkallisen työpäivän jälkeen.

 

[dropadrop]

Jos mä tienaisin 25k/kk mä ostaisin velaksi kalliin asunnon ja auton ja olisin tosi nopeasti ongelmissa kun työt loppuisi.

Ja jos joku palkkaa nopeasti uuteen firmaan, niin jotain arvoa se tyypissä näkee. Vaikea joskus ulkopuolisena tietää mitä se arvo on.

 

[SundeR]

Menee veroprosentit sen verran kiitettäviksi että jollain 20k/kk tuloilla itsellä ei olisi muuta maalia kuin vähentää työntekoa, kikkailla omalla firmalla ja hoitaa verotus pienemmäksi tai muutto ulkomaille. Luojan tähden maksaa jotain 40-50% veroja, ei voi ymmärtää.

Edit. "Ei muuta maalia kuin..", noh, onhan tuossa jo hyvä lista keinoja

 

[Mechanical Man]

Menee veroprosentit sen verran kiitettäviksi että jollain 20k/kk tuloilla itsellä ei olisi muuta maalia kuin vähentää työntekoa, kikkailla omalla firmalla ja hoitaa verotus pienemmäksi tai muutto ulkomaille. Luojan tähden maksaa jotain 40-50% veroja, ei voi ymmärtää.

Edit. "Ei muuta maalia kuin..", noh, onhan tuossa jo hyvä lista keinoja

20ke/kk tuloilla maksaa jo yli 52% veroja ja veronluontoisia. Ei sillä ettei vajaa 10000e/kk lapaan ole kiva, mutta onhan tuo aivan järkyttävää.

Viimeinen sarake on marginaalivero ja toiseksi viimeinen veroprosentti.

 

[zepi]

Se että raha ei kiinnosta tarkoittaa sitä että sitä on tarpeeksi.

Siihen asti kunnes se 5x vuosipalkan omakotitalo osoittautuukin hometaloksi. Silloin olisikin paljon paljon kivempi jos se palkka olisikin sellainen, että sama talo onkin vain 2x vuosipalkka.

Näissä ”keskimääräisesti tämän enempi ei lisää onnellisuutta” luvuissa unohtuu aina se, että keskimäärin ihmisille ei tapahdu mitään kovin ikävää elämän aikana. Sitten kun tapahtuu, niin raha auttaa ja vähentää sitä epäonnellisuutta joka seuraa kun talous ei kestä tarpeita.

 

[ikuhappy]

Suurituloiset kuvittelevat tutkimusten mukaan tekevänsä enemmän ja paremmin, mutta tämä on vain palkkauksen ja rahan luoma harha, jossa korkean palkan kuvitellaan korreloivan paremmuuden kanssa... ...Ihminen sitten uskottelee itselleen olevansa parempi, ahkerampi, viisaampi yms. vaikka useimmiten kyse on onnesta, sattumasta ja vaikka siitä rahahakuisuudesta.
Taannoisesta Huipputuloiset – Suomen rikkain promille- kirjasta nousi ihan aiheesta haloo, koska suurituloisuus näyttää tehokkaasti irroittavan ihmisen realiteeteista.

Tämä on pääasiassa totta. Korrelaatiota osaamisella ja palkalla on suuressa mittakaavassa, mutta se on nähdäkseni yllättävän pieni. Ei päde toki kaikkiin, itselläkin on useampi 100k+ tienaava hyvä kaveri, jotka managereeraavat omien sanojen mukaansa hyvin rennolla otteella ja ilman suurempaa taitoa juuri mistään, mutta on uralla vaan osunut tähdet oikein.

Toisaalta toimii tuo uskottelu myös toiseen suuntaan. Löytyy reilusti esim. työttömiä, jotka eivät näe itsessään mitään vikaa. Tätäkään ei kaikkiin voi yleistää.

Taitaa olla ihan perus psykologiaa, että keskimäärin huonot valinnat yms. ihminen käsittelee sattuman kauppana ja onnistumiset omana ansionaan.

 

[Honzo]

Jos mä tienaisin 25k/kk mä ostaisin velaksi kalliin asunnon ja auton ja olisin tosi nopeasti ongelmissa kun työt loppuisi.

Ja jos joku palkkaa nopeasti uuteen firmaan, niin jotain arvoa se tyypissä näkee. Vaikea joskus ulkopuolisena tietää mitä se arvo on.

Usein palkka kuitenkin kasvaa jotenkin lineaarisesti. Harvoin mitenkään 6te-->25te/kk.

Meilläkin on vaimon kanssa hyvät yli 250te vuositulot yhteensä, mutta koska tulot on kasvaneet pikkuhiljaa, niin sellaista "oho, nyt tulee paljon rahaa" -ilmiötä ei ole tullut. Asunto mm. Hommattu jo yli 10v sitten (rakennettu). Tulot nykyään liki tuplat tohon aikaan, mutta aika samoilla menoilla mennään. Loput vaan menee sijoituksiin. Ihan hirveästi ei päivittäisessä elämässä näy. Tästä jos tiputtaisiin vaikka molemmat 5te/kk palkoille, niin mitään ongelmaa ei tulisi.

 

[Gale]

Aina löytyy myös välistävetäjiä, tai tyyppejä jotka vaikuttavat jossain tilanteessa tarpeellisilta ja tulevat kovalla palkalla mutteivat olekaan yrityksessä loppujen lopuksi hyödyksi (esim meille tuli joskus tyyppi jolla oli paljon kokemusta yrityskaupoista ja jonkun vision mukaan me meinattiin sitä hyödyntää - mut suunnanmuutoksen jälkeen jäänyt vaiheeseen).

Mut sikäli kun mä olen verotietoja kurkkinut, mä saan n. 6500€/kk, mun pomo ei saa paljoa enempää, sen pomo saa jo 10k/kk ja sen yläpuolella varmaan 25k/kk. Periaatteessa mä teen päätöksiä jotka pitkälti määrittelee miten me onnistutaan - mutta käytännössä vastuu onnistumisesta kannetaan tuolla korkeammalla. Samalla yläpuolella pyöritetään myös budjetit jne joista mun ei tarvitse stressata.

Mä voisin siis ajatella, että mä teen ne vaikeat päätökset, mutta todellisuudessa voisi olla paljon vaikeampaa olla tilanteessa jossa samaan aikaan joudut antamaan alaisille oikeuden tehdä päätökset, mutta kenkää tulee jos ne päättää väärin.

Lisäksi tuo ”korkeammilla palkoilla tehdään vähemmän töitä” on musta niin epämääräinen lause ettei siitä ota selvää. Päätökset joita yläpuolella tehdään ovat isompia, enkä mä ainakaan haluaisi olla niitä tekemässä. Mä ainakin toivon, että ne tehdään harkiten, joka ei ehkä ole ”enemmän työtä”, mutta miten se ajattelu sitten suhteutetaan käytännön tekemiseen.

Loppujen lopuksi mä en näe että palkkojen tarvisi olla tasaarvosia, lähinnä harmittaa, että tommosia 25k/kk palkkoja saadaan yleensä vain semmoisista hommista mitä mä en haluaisi tehdä vaikka tilaisuus joskus tulisi.

Boldattu harvinaisen hyvin sanottu. Pystyn samaistumaan täysin, kun tuossa tilanteessa olen. Tämän lisäksi tulee paskaa niskaan sekä alhaalta että ylhäältä. Mutta eipä tässä, pakollinen paha matkalla kohti parempia hommia.

Edit: ja pahin on tilanne, missä tiedät pystyväsi itse tekemään asian alaistasi paremmin, mutta et muista tehtävistä johtuen voi. Yksittäisiä ihmisiä niin vaikea irtisanoakin..

 

[Wemps]

Juuri näin. Me ihmiset ollaan jotenkin kummallisia että pienillä tuloilla kuvitellaan että isot tulot tuo onnen. Sitten kun ne tulot on +70k€ niin huomataan ja unelmoidaan asioita joita on menettänyt.

On myös kummallista ajatella, että suurituloiset olisivat jotenkin vähemmän onnellisia.

Monista kiinnostavista ja mielenkiintoisista duuneista maksetaan paljon paremmin kuin paskoista duuneista. Itselle ainakin tärkeää on, että saa tehdä joka päivä hommaa joka aidosti kiinnostaa ja jota ei harmita herätä tekemään. Se, että siitä maksetaan ihan kivasti, on vain bonus. Joku siivoojan tai vaikka laitoshuoltaja pesti taas ei ole hauskaa homman eikä palkan takia.

Tuosta viestistä voisi päätellä, että ne 70k+ euron tulot vaatisivat jotenkin, että omasta elämästä uhraa jotain merkittävää niiden rahojen takia. Toki joissain tilanteissa näin voi olla, mutta toisaalta yleensä hyväpalkkainen duuni on vapaampaa ja mahdollistaa esimerkiksi kiinnostavan urakehityksen vaikka ulkomaille, jos sinne haluaa.

 

[Wemps]

Tuskin tekevät enempää, todennäköisesti ihan saman mitä normaali 8-16 ihminen tai jopa vähemmän. Suurituloiset kuvittelevat tutkimusten mukaan tekevänsä enemmän ja paremmin, mutta tämä on vain palkkauksen ja rahan luoma harha, jossa korkean palkan kuvitellaan korreloivan paremmuuden kanssa. Tosiasiassa heillä raha vain merkitsee enemmän ja sitä ajaudutaan haalimaan lisää keinolla millä hyvänsä. Toki myös osa aloista "kärsii" suhteettoman isoista palkoista työmäärään nähden. Ihminen sitten uskottelee itselleen olevansa parempi, ahkerampi, viisaampi yms. vaikka useimmiten kyse on onnesta, sattumasta ja vaikka siitä rahahakuisuudesta.
Taannoisesta Huipputuloiset – Suomen rikkain promille- kirjasta nousi ihan aiheesta haloo, koska suurituloisuus näyttää tehokkaasti irroittavan ihmisen realiteeteista.

Totta kai tuurilla on elämässä väliä. Kaikille meistä on jaettu jo ennen syntymää kortit, joillain ne on paremmat, joillain ne on huonommat.

Mutta kyllä sillä omalla työllä ja tekemisellä on silti väliä. Itse kiskon opiskeluiden ohella säännöllisesti 12h+ tuntista koulu+työpäivää, kun mukana on sekä osa-aikaduuni että kolme eri firmaa joissa olen osakkaana. Samalla kun kaverit vetää monta päivää putkeen brenkkua.

Ei liene yllätys, että oma tulotaso on merkittävästi korkeampi kuin monilla muilla "vertaisilla", mutta silti se aiheuttaa helposti kateutta ja en asiasta mielelläni puhu kuin anonyymisti, juuri kateuden vuoksi.

Vaikka olisi kuinka hyvät kortit jaettu geeneissä tai olisi mitä tahansa tuuria mukana, ei ne hyvät työt ja korkea tulotaso tule hakemaan kotoa tai löydy sieltä pullon pohjalta. Pitää olla aktiivinen ja tunkea nenä joka paikkaan, kun yrittää tarpeeksi monta kertaa niin on suurempi todennäköisyys että löytää kiinnostavia mahdollisuuksia urakehitystä varten. Verkostoitumisessa voi toki olla vaikka vanhemmista hyötyä, mutta silti suuressa osassa tapauksissa se on tehtävä ihan itse.

Toki lottovoitto tai valtava perintö ja vastaavat ovat sitten asia erikseen, niiden avulla voi sitten rikastua pelkällä tuurilla.

Eräskin kaveri voivotteli että kun ei meinaa saada kesätöitä. Kysyin sitten montako hakemusta on lähettänyt, ja vastaus oli ei yhtään, kun se on niin rankkaa ja "ei niitä töitä tule kuitenkaan ei ne mua halua". No ei varmaan tuollaisella asenteella.

Eikä siinäkään ole mitään pahaa, jos haluaa nauttia elämästä ja bilettää. Valinta sekin, ei kaikkien tarvitse olla uraohjuksia. Mutta sitten on turha tulla itkemään, jos enemmän työelämään panostaneet menevät palkassa ohitse.

 

[SampoTexaa]

On myös kummallista ajatella, että suurituloiset olisivat jotenkin vähemmän onnellisia.

Monista kiinnostavista ja mielenkiintoisista duuneista maksetaan paljon paremmin kuin paskoista duuneista. Itselle ainakin tärkeää on, että saa tehdä joka päivä hommaa joka aidosti kiinnostaa ja jota ei harmita herätä tekemään. Se, että siitä maksetaan ihan kivasti, on vain bonus. Joku siivoojan tai vaikka laitoshuoltaja pesti taas ei ole hauskaa homman eikä palkan takia.

Tuosta viestistä voisi päätellä, että ne 70k+ euron tulot vaatisivat jotenkin, että omasta elämästä uhraa jotain merkittävää niiden rahojen takia. Toki joissain tilanteissa näin voi olla, mutta toisaalta yleensä hyväpalkkainen duuni on vapaampaa ja mahdollistaa esimerkiksi kiinnostavan urakehityksen vaikka ulkomaille, jos sinne haluaa.

Ei tietenkään tarkoita että olisivat jotenkin vähemmän onnellisia. Hain sitä takaa että isommissa liksoissa yleensä joutuu alkaa maksamaan hintaa joka verottaa onnellisuutta. Esimerkiksi perus duunarille maileihin vastailu illalla ja viikonloppuna ilman korvauksia on no no juttuja. Samaan aikaan useampi +70k liksalainen taas unelmoi ettei moista tarvitsisi tehdä koska onnellisuus laskee.

Ideaalinen tilannehan on se että tekee unelma hommaa josta maksetaan poskettomasti.

Tunnen muuten useammankin siivoojan jotka tykkää omista hommista ihan pirusti.

 

[FireFly Renaissance]

Menee veroprosentit sen verran kiitettäviksi että jollain 20k/kk tuloilla itsellä ei olisi muuta maalia kuin vähentää työntekoa, kikkailla omalla firmalla ja hoitaa verotus pienemmäksi tai muutto ulkomaille. Luojan tähden maksaa jotain 40-50% veroja, ei voi ymmärtää.

Edit. "Ei muuta maalia kuin..", noh, onhan tuossa jo hyvä lista keinoja

No, jos lapaan jää vuodessa 150k sijaan vain surkeat 125k eiköhän se työnteon vähentämisen motiivi ole jossain muualla kuin noissa 25k:ssa. Tämä siis, jos veroprosentti putoaisi vaikka 10 pros yks.

 

[FireFly Renaissance]

Siihen asti kunnes se 5x vuosipalkan omakotitalo osoittautuukin hometaloksi. Silloin olisikin paljon paljon kivempi jos se palkka olisikin sellainen, että sama talo onkin vain 2x vuosipalkka.

Näissä ”keskimääräisesti tämän enempi ei lisää onnellisuutta” luvuissa unohtuu aina se, että keskimäärin ihmisille ei tapahdu mitään kovin ikävää elämän aikana. Sitten kun tapahtuu, niin raha auttaa ja vähentää sitä epäonnellisuutta joka seuraa kun talous ei kestä tarpeita.

No ainahan voi tapahtua kaikkea ja kaikesta ei selviä edes rahalla vaikka sitä olisi kuinka paljon. Jos haluaa, että rahaa on niin että "varmasti riittää" sitä rajaa mikä riittää tuskin tulee ikinä vastaan. Riskienhallintaa kannattaa kyllä elämässäkin harrastaa. Monelle se tuntuu olevan tuntematon käsite.

 

[SundeR]

No, jos lapaan jää vuodessa 150k sijaan vain surkeat 125k eiköhän se työnteon vähentämisen motiivi ole jossain muualla kuin noissa 25k:ssa. Tämä siis, jos veroprosentti putoaisi vaikka 10 pros yks.

Näin päin tuo on kyllä paljon harvinaisempaa. Se on tullut huomattua monet kerrat, että johtuen korkeasta marginaaliverosta, uusien työtehtävien suhteen voidaan olla nihkeitä koska ajatellaan että ei se kohonnut palkka verojen jälkeen ole niin paljon.

En itse siis ole tätä mieltä, aina kannattaa pyrkiä parempaan palkkaan, mutta olen todennut että tämä monilla vaikuttaa.

No ainahan voi tapahtua kaikkea ja kaikesta ei selviä edes rahalla vaikka sitä olisi kuinka paljon. Jos haluaa, että rahaa on niin että "varmasti riittää" sitä rajaa mikä riittää tuskin tulee ikinä vastaan. Riskienhallintaa kannattaa kyllä elämässäkin harrastaa. Monelle se tuntuu olevan tuntematon käsite.

Omassa päässä pähkäilen, että suuremmat tulot & suurempi omaisuus tuo aina enemmän vapautta ja turvaa. 10k, 100k, Miljoona € on hyviä summia, mutta nämä asiat senkun paranevat mitä ylöspäin mennään. Suuremmilla summilla on valmiimpi harvinaisempiinkin skenaarioihin, mitä voi tulla vastaan. Esim. jotain harvinaisempaa hoitoa varten täytyisi mennä ulkomaille yksityis-sairaalaan (näistä on tullut luettua). Tai joku läheinen sairastuu ja olisi kiva jos voisi auttaa.

 

[mt247]

Yleensä noiden isojen tulojen kanssa lähtee myös menot keulimaan, kun tulee astetta kalliimpaa autoa, asuntoa jne. Sitten voidaan lukea kuinka tulot eivät riitäkään enää, vaikka ne ihan hyvät olisivat. Monella mitä isommat tulot sitä isommat velat.

 

[dropadrop]

Ja onhan se vaikeata siirtyä tuorepuristetuista mehuista takasin rainbow’n tuotteisiin.

 

[elmo]

Omalla kohdalla melkein tuplaantuneet vuositulot mahdollisti sen, että erotessa ei tarvinnut pistää taloa lihoiksi. En kyllä yhtään tiedä minkä hintainen talo olisi tullut ostettua kun molemmilla oli ok tulot, että olisiko se talo ollut reilun 100k sijaan reilu 200k. Ja nyt puhutaan ihan duunari tason tuloista luokkaa 55+45 ja ennen 30+25.

Kyllähän sen tuossa nousussa huomasi, että kaikki meni silti. Kun ei enää normaalit päähänpistot tyyliin sähköpyörät, vr-lasit yms. riittäneet rahan tuhlaukseen niin piti siirtyä astetta kalliimpiin tyyliin ostetaan asuntoauto, jottei vaan jää tilille turhaa rahaa XD... Vasta eron jälkeen alko elämään vähän suu säkkiä myöden ja pistämään siivun syrjään.

 

[Antti Alien]

Ja onhan se vaikeata siirtyä tuorepuristetuista mehuista takasin rainbow’n tuotteisiin.

Joillekin riittää pienemmät tulot, kun ei ostele pelkkien mielikuvien perusteella: Rainbow appelsiinitäysmehu, sis. hedelmälihaa 1 l, rainbow - foodie.fi

 

[dropadrop]

Toi on kyllä kamalaa litkua.

 

[Collusion]

En tiedä kuuluisiko tämä tähän vai lakimiehet-ketjuun, mutta kysytään täällä:

Työpaikalta irtisanoutui kaveri, joka vastasi aikaisemmin mm. firman tietokoneiden käyttöönotosta sekä päivittämisestä ja yrityksen käyttämän toiminnanohjausjärjestelmän ylläpidosta. Tämä oli hänelle ns. sivutoimi, eli varsinainen titteli ja työtehtävät olivat kuitenkin eri saralla, eli kyseessä ei ollut ns. pääasiallinen työtehtävä. Yrityksen (kokoluokka 50-100 hlöä, konttoreita usealla paikkakunnalla) IT-puolta hoitaa myös ulkoinen firma, eli hommassa ei tarvitse toimia täysin oman tiedon varassa.

Nyt näitä työtehtäviä kaavaillaan siirrettäväksi sellaisenaan minulle. Minun työsopimuksessani lukee työtehtävien kohdalla "suunnittelija & laatupäällikkö" ja sovellettava TES on teknologiateollisuuden puolelta. Varsinaiset työtehtäväni ovat koostuneet pääosin elektroniikan suunnittelusta, laiteläheisestä (+web) -ohjelmoinnista sekä ISO-standardien ympärille kyhätyn laatusirkuksen pyörittämisestä auditointeineen. Nämä uudet työtehtävät vaativat luultavasti ainakin jonkin verran uuden opiskelua, vaikka olenkin luultavasti juurikin se luontevin työntekijä tähän rooliin.

Kysymykset kuuluvat, onko "pakko" ottaa uusia työtehtäviä vastaan? En ole sinänsä allerginen työlle, mutta en kyllä ilman lisäkorvausta viitsi rehkiä yhtään enempää. Jos pyydän lisää palkkaa ja työnantaja kieltäytyy, voiko tehdä mitään muuta kuin juoda vitutukseen?

 

[Ponsu]

Onko teillä muilla xxxasiantuntija-nimikkeellä toimivilla noussut palkka koeajan jälkeen a)neuvottelematta b) neuvottelemalla vai c) ei ole noussut?

 

[Abe]

Onko teillä muilla xxxasiantuntija-nimikkeellä toimivilla noussut palkka koeajan jälkeen a)neuvottelematta b) neuvottelemalla vai c) ei ole noussut?

En ole ikinä nähnyt että neuvottelematta olisi noussut enkä tiedä ketään joka olisi myöskään kysynyt. Ei kai työnantajalla ole mitään velvollisuutta sitä nostaakaan jos kerran se palkka on neuvoteltu palkkaushetkellä? Ainakin itse kummastelen sitä että sen jotenkin pitäisi nousta.

 

[dropadrop]

Mä en ole koskaan kieltäytynyt töistä jos mulla on aikaa tehdä ne oman työn ohella. Jos hommat ei kiinnosta, tai on mahdollista että oikeat työt pitävät ajoittain niin kiireisenä ettet ehdi ylimääräisiä (jos sulla on oikeasti paljon ylimääräistä aikaa niin ei ihmekään että ehdottavat sulle) niin toisin tuon ongelman esille.

Järjestelmien päivittäminen kuulostaa myös työltä joka tapahtuu normaalien työaikojen ulkopuolella. Tämä pätee myös siihen ylläpitoon jos se sisältää ongelmiin reagoimisen jonkinlaisella aikataululla.

Ei varmaan voi suoraan verrata eri ihmisiä ja tilanteita, mutta tulevaisuuden suunnitelmista riippuen ”voiko kieltäytyä” lisäksi on ”kannattaako kieltäytyä” relevantti kysymys. Jos jompaan kumpaan vastaus on kieltävä niin seuraava on sitten ”miten mä pelaan tän”. Muussa tapauksessa voidaan nähdä ongelmallisena tyyppinä josta päästään seuraavassa yt’ssä eroon.

 

[dropadrop]

Onko teillä muilla xxxasiantuntija-nimikkeellä toimivilla noussut palkka koeajan jälkeen a)neuvottelematta b) neuvottelemalla vai c) ei ole noussut?

En ole koskaan kuullut, että kenenkään palkkaa olisi nostettu koeajan jälkeen. Koeajan tarkoitus on kai varmistaa molemmin puolin, että odotukset täyttyy eikä saada väliaikaisesti halvempaa työvoimaa?

Sen sijaan olen nähnyt usein, että määräaikaisen harjoittelijan saadessa pysyvämpi pesti on palkka noussut, mutta se perustuu lähinnä matalampiin harjoittelijoiden korvauksiin.

 

[shuvl]

@Ponsu

Minulla nousi palkka koeajan jälkeen. Työantaja ehdotti, että koeaika olisi 6kk, mutta sanoin suoraan, että eiköhän me opita tuntemaan toisemme jo neljässä kuukaudessa. Palkka toki nousi omasta aloitteesta koska minulla oli hyvät perustelut asialle; tuon 4kk aikana olin nähnyt selkeästi, että olin porukan "aikaansaavimmasta päästä" suhteessa kokemusvuosiin.

Itse toki edelleen työuran alkutaipaleella ja ennen kun tehtiin työsopimus, niin sain junailtua (omasta mielestäni) ihan ok palkan sekä muut edut kun oli muutenkin kysyntää omalle osaamiselle. Tämä varmasti painoi vielä työnantajan takaraivossa joka edesauttoi myös koejan jälkeen nostamaan palkkaa.

 

[Jorsetti]

Omalla kohdalla taas tuntuu menevän niin päin, että palkkaa tulee pyytämättä lisää, mutta sitten vaatimustasokin nousee ainakin hiljaisesti vaatien. Eipä sinä oikein paljoa keksi diplomaattisia vastauksia, että pidetään mielummin se palkka samoissa, mutta älkää vyöryttäkö ekstrasontaa luukusta sisään.

 

[FireFly Renaissance]

En tiedä kuuluisiko tämä tähän vai lakimiehet-ketjuun, mutta kysytään täällä:

Työpaikalta irtisanoutui kaveri, joka vastasi aikaisemmin mm. firman tietokoneiden käyttöönotosta sekä päivittämisestä ja yrityksen käyttämän toiminnanohjausjärjestelmän ylläpidosta. Tämä oli hänelle ns. sivutoimi, eli varsinainen titteli ja työtehtävät olivat kuitenkin eri saralla, eli kyseessä ei ollut ns. pääasiallinen työtehtävä. Yrityksen (kokoluokka 50-100 hlöä, konttoreita usealla paikkakunnalla) IT-puolta hoitaa myös ulkoinen firma, eli hommassa ei tarvitse toimia täysin oman tiedon varassa.

Nyt näitä työtehtäviä kaavaillaan siirrettäväksi sellaisenaan minulle. Minun työsopimuksessani lukee työtehtävien kohdalla "suunnittelija & laatupäällikkö" ja sovellettava TES on teknologiateollisuuden puolelta. Varsinaiset työtehtäväni ovat koostuneet pääosin elektroniikan suunnittelusta, laiteläheisestä (+web) -ohjelmoinnista sekä ISO-standardien ympärille kyhätyn laatusirkuksen pyörittämisestä auditointeineen. Nämä uudet työtehtävät vaativat luultavasti ainakin jonkin verran uuden opiskelua, vaikka olenkin luultavasti juurikin se luontevin työntekijä tähän rooliin.

Kysymykset kuuluvat, onko "pakko" ottaa uusia työtehtäviä vastaan? En ole sinänsä allerginen työlle, mutta en kyllä ilman lisäkorvausta viitsi rehkiä yhtään enempää. Jos pyydän lisää palkkaa ja työnantaja kieltäytyy, voiko tehdä mitään muuta kuin juoda vitutukseen?

No, jos tuntuu ettei ehdi tehdä kaikkea niin sitten varmaan ensin kannattaisi kysyä mitä jätetään tekemättä nykyisistä tehtävistä / siirretään muille?

 

[Collusion]

Oikeastaan vielä on vaikea sanoa, kuinka paljon lisähommaa sieltä on lopulta tulossa. Perehdytys asiaan tulossa vasta hieman myöhemmin. Nykyiset työt ovat sellaisia, että välillä on löysää ja välillä sitten taas kunnon pino hommia jotka pitäisi saada yhtä aikaa finaaliin, eli lopullisen häslingin määrä riippuu siitä, kuinka nuo IT-hommat jakautuvat ajallisesti.

En ole tyrmäämässä koko ideaa lisävastuusta, mutta mielestäni sen pitäisi näkyä palkkakuitissa. Varsinkin jos työt venyvät ajoittain iltaan asti tai viikonlopuille, kun nykyisin työnkuva on sellainen, ettei näin voi käydä oikeastaan vahingossakaan.

 

[Atomos]

Tilanne jossa joku lähtee firmasta ja vastuut/työtehtävät pitää jakaa uudelleen on yksi parhaita lähtökohtia palkkaneuvotteluun. Esimies puolella on painetta saada asiat järjestettyä viipyilemättä, ja palkankorotukset on usein helpoin ratkaisu.
Itselle on tullut parhaat palkankorotukset vastaavissa tilanteissa (poislukien palkankorotus työpaikkaa vaihtaessa).
Kunhan vaan ottaa palkantarkastuksen puheeksi kun sovitaan uusista vastuista.

palkankorotuksen pyytäminen koeajan jälkeen ei mielestäni ole hyvä idea. Antaa vähän negatiivisen kuvan henkilöstä kun ryhtyy esittämään vaatimuksia heti kun on ”päässyt” koeajalta. Joko sovitaan koeajan jälkeiset korotukset etukäteen tai sitten vuoden jälkeen puheeksi kuten normaalisti.

Itse näin palkollisena pyydän lisää palkkaa joka vuosi jollain tavoin perustellen. Mielestäni tämä on oleellinen osa jokavuotisia kehitys-, palautekeskusteluja nje. Mitä järkeä on kehittyä tai laajentaa vastuuta yms jos palkka ei kehity samassa suhteessa?

 

[Bertta]

Olen joskus pyytänyt palkankorotusta koeajan jälkeen ja sellainen myönnettiin. Edellyttänee. että työn tulokset ovat ainakin jossain määrin vaikuttavat koeajalla.

 

[Ponsu]

@Ponsu

Minulla nousi palkka koeajan jälkeen. Työantaja ehdotti, että koeaika olisi 6kk, mutta sanoin suoraan, että eiköhän me opita tuntemaan toisemme jo neljässä kuukaudessa. Palkka toki nousi omasta aloitteesta koska minulla oli hyvät perustelut asialle; tuon 4kk aikana olin nähnyt selkeästi, että olin porukan "aikaansaavimmasta päästä" suhteessa kokemusvuosiin.

Itse toki edelleen työuran alkutaipaleella ja ennen kun tehtiin työsopimus, niin sain junailtua (omasta mielestäni) ihan ok palkan sekä muut edut kun oli muutenkin kysyntää omalle osaamiselle. Tämä varmasti painoi vielä työnantajan takaraivossa joka edesauttoi myös koejan jälkeen nostamaan palkkaa.

Itselläni on 6kk koeaika. Sitä en älynnyt neuvotella pienemmäksi. Oma palkkani on kyseisen alan asiantuntijoista selvästi alle mediaanin, minkä hyväksyin ehkä siksi, koska en koe paperilla olevani siihen pätevä. Tämän vuoksi ajattelin itse saavani mahdollisesti korotusta tuon koeajan jälkeen. Edellyttää toki hyvää suoriutumista, joka nykyisin on ainakin asiakaspalautteen perusteella sitä.

 

[Abe]

Eikö sen koeajan tarkoitus ole juurikin että suoriutuu hyvin, tai ainakin riittävän hyvin, että saa jatkaa? Ja tietysti että työntekijä näkee viihtyykö työssä. Ei se ole mielestäni mikään harjoittelujakso. Saahan sitä pyytää mutta uskon että moni työnantaja näkee sen asian kuten minä

 

[pkuitune]

Parin työsuhteen sopimuksessa on sovittu, että palkka "tarkistetaan" koeajan päättymisen jälkeen. Tämä on osittain minun puoleltani tullut vaatimus, mikä johtuu siitä, että alkuperäinen työsopimuksessa esitetty palkka on ollut niin alakanttiin. Todellisuudessahan tällainen ehto ei vaikuta mihinkään, sikäli kun a) siinä ei oteta kantaa, miten pian koeajan umpeutumisen jälkeen palkka tarkistetaan ja b) tarkistus ei automaattisesti tarkoita palkankorotusta.

Ilman tuollaista neuvottelua en kyllä itse lähtisi palkankorotusta esittämään vedoten ainoastaan koeajan umpeutumiseen, sikäli kun sitä ei voi millään muotoa minään merkittävänä meriittinä pitää. Lähtökohtaisesti kuka tahansa pystyy tsemppaamaan sen koeajan yli ja välittömästi koeajan umpeutumisen jälkeen gonahtaa, eli oma arvo työnantajalle täytyy osoittaa jollain muulla tavalla kuin selviytymällä koeajasta.

 

[escalibur]

Lähtökohtaisesti kuka tahansa pystyy tsemppaamaan sen koeajan yli ja välittömästi koeajan umpeutumisen jälkeen gonahtaa, eli oma arvo työnantajalle täytyy osoittaa jollain muulla tavalla kuin selviytymällä koeajasta.

Tuolla logiikalla mahdollisia palkankorotuksia voidaan aina perua vetoamalla "alat kuitenkin heti gonahtamaan". Tämä tarkoittaa ettei työnantaja luota työntekijään ja luottamuksen puuttuminen ei yleensä johda hyvään.

Työnantajan tehtävä on ilmaista selkeästi tarkistetaanko palkka vai ei. Jos tarkistetaan niin mitä se tarkoittaa tavoitteiden ja palkan suhteen? Selvät pelisäännöt palvelevat molempia osapuolia, sekavien "katellaan"-vastausten sijasta. Näin kumpikaan osapuoli ei joudu pettymään.

 

[zaneislandd]

Eikö sen koeajan tarkoitus ole juurikin että suoriutuu hyvin, tai ainakin riittävän hyvin, että saa jatkaa? Ja tietysti että työntekijä näkee viihtyykö työssä. Ei se ole mielestäni mikään harjoittelujakso. Saahan sitä pyytää mutta uskon että moni työnantaja näkee sen asian kuten minä

Näin mäkin ton casen ajattelisin. Vähän oudohko ajatuskin, että koeajan jälkeen pitäisi palkan nousta. En ainakaan omalla alalla ole tuollaisesta kuullutkaan, mutta ehkä joissain hommissa voi tulla eteen. Riippuu myös varmasti siitä, käyttääkö firma tuota koeaikaa 'polkeakseen' palkkaa. Jos firman mielestä palkka on ihan linjassa sen kanssa mitä pitäisikin maksaa niin ainakin itse kokisin esimiehenä loukkaavana/naurettavana, että heti koeajan jälkeen pyydetään palkankorotusta. Asia joka kannattaa neuvotella kun sitä työsopimusta sorvataan jo.

Itse sain jokin aikaa sitten ylennyksen ja palkka nousi sen +10% ja lähemmäs tuota maagista onnellisuuden rajaa (70k). Hommia tuli +30% entisenkin ylityöllisyyden päälle, että Suomen marginaaliverolla ei varmaan olisi lyhyellä tähtäimellä mitään järkeä ollut ottaa paikkaa ilomielin vastaan. Mutta tukee erittäin hyvin urakehistystä niin kai tässä pitää koittaa surffailla mukana ja vältellä burnouttia. Edelleen liksa tuntuu pieneltä kollegoihin nähden ja mitä täältä lukee (DI) mutta kai tässä kohtalaisessa asemassa ollaan kun katsoo TEK:n palkkatilastoja <35vuotialle.

 

[shuvl]

Ei se koeajan loppuminen ole mikään palkankorotusautomaatti.

Ei olekaan, mutta siinä ajassa ehtii näkemään onko itse hyödyllisempi firmalle kuin kolleegat. Jos omasta mielestä pystyt sanomaan, että osaamistaso ja aikaansaannokset on paremmalla tasolla kuin muilla, niin kyllä siinä on jo perusteita saada myös parempi korvaus. Ei ole automaatio, mutta perusteltu syy avata keskustelu.

 

[zaneislandd]

Aika kova statement olisi kyllä 4kk jälkeen sanoa, että osaamistaso ja aikaansaannokset paremmalla tasolla kuin muilla ja on hyödyllisempi firmalle. Onko tuohon jotain metrikkaa mitä vasten näin voi sanoa vai jokaisen omaa mutua? Ja onko se palkkapyyntö siis jostain koeajan rottaliksasta normaalitasolle nosto, vai onko pyyntö yli kolleegojen palkoista?

 

[Jote]

Aika kova statement olisi kyllä 4kk jälkeen sanoa, että osaamistaso ja aikaansaannokset paremmalla tasolla kuin muilla ja on hyödyllisempi firmalle. Onko tuohon jotain metrikkaa mitä vasten näin voi sanoa vai jokaisen omaa mutua? Ja onko se palkkapyyntö siis jostain koeajan rottaliksasta normaalitasolle nosto, vai onko pyyntö yli kolleegojen palkoista?

Itse tekijällä menee pidempään havaita muiden tekemisen taso kuin ylhäältä päin katsottaessa, mutta tuossa ajassa pitää pystyä tekemään arvio muiden tekemisen tasosta. Toisaalta terävä kaveri tietää tasonsa jo firmaan tullessa ja jos joutuu koeajan jälkeen palkkaa hakemaan, niin on alihinnoitellut itsensä.

Tuon statementin minä pystyn ukoista sanomaan jo viikon jälkeen. Kyllä sen näkee, kenellä toimii pää ja on ahkera.

 

[shuvl]

Aika kova statement olisi kyllä 4kk jälkeen sanoa, että osaamistaso ja aikaansaannokset paremmalla tasolla kuin muilla ja on hyödyllisempi firmalle. Onko tuohon jotain metrikkaa mitä vasten näin voi sanoa vai jokaisen omaa mutua? Ja onko se palkkapyyntö siis jostain koeajan rottaliksasta normaalitasolle nosto, vai onko pyyntö yli kolleegojen palkoista?

Kyllä se ihan omaa mutua oli ainakin omalta osaltani. Toki mutuilua, joka perustui päivittäiseen tekemiseen ja siihen kuinka hommat etenivät projekteissa. Kuten tuossa Jote totesi, niin aika nopeasti sen näkee ketkä on ”vaan töissä” ja ketkä haluaa painaa tosissaan.

 

[FireFly Renaissance]

Itse tekijällä menee pidempään havaita muiden tekemisen taso kuin ylhäältä päin katsottaessa, mutta tuossa ajassa pitää pystyä tekemään arvio muiden tekemisen tasosta. Toisaalta terävä kaveri tietää tasonsa jo firmaan tullessa ja jos joutuu koeajan jälkeen palkkaa hakemaan, niin on alihinnoitellut itsensä.

Tuon statementin minä pystyn ukoista sanomaan jo viikon jälkeen. Kyllä sen näkee, kenellä toimii pää ja on ahkera.

Minkähän alan ukoista on kyse? Tuotekehityksessä yleensä projekti- ja linjaorganisaatio on eriytetty niin hyvä, jos viikon aikana on esimiestä ehtinyt edes nähdä...

 

[Jote]

Minkähän alan ukoista on kyse? Tuotekehityksessä yleensä projekti- ja linjaorganisaatio on eriytetty niin hyvä, jos viikon aikana on esimiestä ehtinyt edes nähdä...

Tuo pätee suurimpaan osaan työntekijöistä. Olkoot vaikka metsuri, poliisi, sairaanhoitaja, posteljooni, maalari, autokorjaaja , kännykkäkauppias tai vaikka mansikan poimija.

 

[FireFly Renaissance]

Tuo pätee suurimpaan osaan työntekijöistä. Olkoot vaikka metsuri, poliisi, sairaanhoitaja, posteljooni, maalari, autokorjaaja , kännykkäkauppias tai vaikka mansikan poimija.

No tuostakaan listasta aika harva taitaa toimia niin läheisesti esimiehen alaisuudessa, että siitä pystyisi paljoa viikossa sanomaan ellei sitten käytä jotain kristallipalloa vakoilemiseen.

 

[FireFly Renaissance]

Kyllä se ihan omaa mutua oli ainakin omalta osaltani. Toki mutuilua, joka perustui päivittäiseen tekemiseen ja siihen kuinka hommat etenivät projekteissa. Kuten tuossa Jote totesi, niin aika nopeasti sen näkee ketkä on ”vaan töissä” ja ketkä haluaa painaa tosissaan.

No työpaikat taitaa olla täynnä entisiä tosissaan painajia ja loput on sitten sairaslomalla

 

[shuvl]

No työpaikat taitaa olla täynnä entisiä tosissaan painajia ja loput on sitten sairaslomalla

Olkoot mitä tahansa. Jos tekeminen ei kiinnosta ja tulokset on luokkaa ”no tehtiin tässä nyt jotain”, niin silloin pitäisi miettiä onko oikea tekijä oikeassa paikassa.

Se, joka jaksaa painaa ja tehdä hommia, niin kyllähän sille suurempi taloudellinen palkkiokin kuuluu.

En ymmärrä muutenkaan että miksi palkkakeskusteluissa (työnantaja puoli) vetoaa hyvin usein siihen, että ”ei me voida sun palkkaa nostaa kun ei ole linjassa muiden kanssa”. Niin loppuun kulutettu fraasi kuin vain voi olla. Juuri tuollaiset kommentit saa ne ”tositekijät” lähtemään vihreämmille apajille. Toki eri asia ns. suoraan koulusta tulleet henkilöt, mutta sen jälkeen kun urakehitys on alkanut niin aika nopeasti ne tekijät erottuu massoista.