Itse tunnen juuri yhden tällaisen lekuri-sairaanhoitaja -pariskunnan - tuloero n. 10-kertainen. Eivät tosiaankaan asu missään vuokrakerrostalossa vaan ~2Me talossa meren rannalla. Ei liene epäselvää kumman rahoilla perheen elämä pääasiassa pyörii.
Hyvin todettu. Ei voisi sellaisen kanssa olla parisuhteessa joka elää kädestä suuhun.
No me tehtiin niin että laskettiin paljonko on se summa mitä pystytään asumisesta maksamaan 50/50 sen mukaan sitten haettiin lainaa.
Ei tarvitse olla mitenkään ääripäissä, jotta kulutushaluissa on eroja. Riittää kun on vain suhteessa tuloihin jossain määrin hintavia harrastuksia tai mielihaluja, jolloin kokonaisuus ei voi mitenkään mennä reilusti jos jaetaan kaikki härkäpäisesti 50/50.
Mutta eikös juuri tässä tapauksessa ne omat rahat ole se parempi ratkaisu? Näin meillä ainakin.
Esim. Mä maksan mieluusti extraa siitä, että asutaan ydinkeskustassa 15min kävelymatkan sisällä mun toimisolta. Maksatanko tästä aiheutuvaa asumisen lisähintaa puolisolla vaiko en? Jos vedetään 50/50, niin puoliso joutuisi subventoimaan (mahdollisesti vastoin omia halujaan) mun asumispreferenssejä ja hänelle jäisi vähemmän rahaa niihin omiin mielihaluihin.
No emmä tiiä jos puolisot joutuu neuvottelemaan siitä että asutaanko maalla omakotitalossa vai ytimessä kuutiossa niin en välttämättä lähtis ensimmäisenä semmosen kanssa lainaa ottamaan ja perhettä perustamaan..
Miksi parisuhteessa olisi motkottamista toisen hankinnoista? En minä ainakaan pytyisi olemaan edes parisuhteessa, jossa molemmat eivät ymmärrrä toisen haluja ja tarpeita.
Tässä tullaankin taas siihen samaa että kun on sitä rahaa niin ei siitä tarvitse neuvotellakkaan.
Kyllä meilläkin neuvotellaan. Mutta ei motkoteta tai arvostella toisen hankintoja.
Mä kyllä saattaisin yskäistä, jos muija ostais pesukoneen hintaiset kengät
Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän käytettävissä olevat tulot on vuosien varrella kasvaneet, niin sen tiukemmin sitä on tullut pohdittua mitä ostaa. Heräteostoksia siis, tarpeeseen ostetaan automaattisesti se mitä tarvitaan. Toki silloinkin hinta-laatusuhteen täytyy olla kunnossa.
Eli meinaat, että parisuhteessa on ihan ok ostaa vaikka 2k SERriä 10k auto, kun vain on omalla tilillä rahaa? Viis siitä mitä toinen tienaa tai ajattelee?
Nähdäkseni on aikalailla semantiikkaa, että menevätkö palkat yhteiselle tilille ja sieltä siirretään kummankin omille tileille jotain, vai että menevätkö palkat omille tileille ja kumpikin siirtää yhteiselle tilille jotain. Jos siis yhteistiliä käytetään.
No aivan varmasti minäkin yskäisisin. Vaan arvot on aikalailla samanlaiset meillä ja ei tollaisia tapahdu. Kyllä meillä ihan jo100-200e ostoksetkin katsotaan moneen kertaan, mistä saa halvimmalla (90% kaikista hankinnoista tulee netistä tilattua).Mä kyllä saattaisin yskäistä, muija ostais pesukoneen hintaiset kengät
Miksei? Jos itse maksaa ja kustantaa niin mitä motkottamista siinä olis?
Yhteisissä varoissa on se hyvä puoli, että molemmat osapuolet hillitsevät toisen pahimpia ylilyöntejä ja virheitä. Yhteensä tulot ovat helposti sen verran suuret, että normielämässä ei tarvitse paljoa ostoja laskeskella. Vaatii kuitenkin tietysti myös korkeaa luottamusta.Mä kyllä saattaisin yskäistä, muija ostais pesukoneen hintaiset kengät
Toki ehkä minä ravintolalaskun herrasmiehenä kuitenkin useimmiten hoidan
Siksi lotto kannataa aina ottaa kahtena kopionaMitenkäs kun persaukisesta pariskunnasta toinen osapuoli saakin yhtäkkiä yllättäen ison potin rahaa (esim. lottovoitto, suuri perintö tms) ? Vieläkö se toinen lottovoiton jälkeen yhtäkkiä köyhempi pennejä laskeva osapuoli olisi sillä kannalla, että lasketaan joka sentti ja jopa asutaan homeisessa 70-luvun homerivarissa kun toisella puolikkaalla ei ole varaa? Mietin siis näitä tapauksia jossa tykätään pienistä tuloista pitää ne muutamat hassut eurot omassa taskussa, eli lasketaan kauppakuitista jokainen euro ja jopa jälkikäteen ihmetellään kenen raejuustopurkki se siinä kuitissa olikaan
No vaikkapa auto(t) ovat yleensä perheissä yhteisessä käytössä, eikä "mun ja sun auto". Tai ainakin kaikissa perheissä/pariskunnissa, jotka itse tunnen. Eli noihin käytetty rahakin on yhteistä.
Nyt oli kyse siitä että jos toinen ostaa auton itselleen omaan käytöön.
Entäs jos se toinen osapuoli jää työttömäksi, sairastuu, haluaa alkaa opiskelemaan vaikka 2v ja jää töistä tai muuta vastaava, joka tiputtaa tulot pieniksi? Mites sitten kulut? Se töissä käyvä sit lainaa tolle toiselle? Ja karhuaa myöhemmin takaisin?...Siksi lotto kannataa aina ottaa kahtena kopiona
Kukaan ei kiellä sitä toista osapuolta vaikka ostamasta puolta maapalloa ja maksamasta kaikki maailman kulut, mutta lähtökohtana on että 50/50 mutta ei tukeuduta siihen että toinen elättää.
Joo, näin meilläkin. Nettotuloista sama prosentuaalinen osuus (sen verran että yhteensä riittää kuukaudeksi perheen pyörittämiseen ja jää vähän säästöönkin) yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki talouden yhteiset kulut. Omilla tileillä sitten voi pelata ja leikkiä kumpikin miten lystää.
No onko nuo normaalitilanteita?
Tässä maailmatilanteessa ainakin toi työttömyys on. YT:t on käynnissä joka puolella...
Miksi ottaa kahtena kopiona, jos itse tykkäät lotota omalla rahallasi ja puolisosi ei? Tai toisinpäin. Entäs se perintö, puolisolle miljoonia tilille perintönä?Siksi lotto kannataa aina ottaa kahtena kopiona
Kukaan ei kiellä sitä toista osapuolta vaikka ostamasta puolta maapalloa ja maksamasta kaikki maailman kulut, mutta lähtökohtana on että 50/50 mutta ei tukeuduta siihen että toinen elättää.
No, en teistä tiiä mutta meillä laskettiin asuntolaina niin että pystytään maksamaan vaikka molemmat jäisi työttömäksi. Ei herroiksi elettäisi ja kiristyksiä tulisi, mutta laina pystyttäisiin ja eläminen maksamaan.
Itse taas koen täysin käsittämättömänä ajatuksen, että ei voisi ostaa. Ei parisuhde tarkoita sitä, että aletaan hallitsemaan toista ihmistä. Jos minä haluan ostaa uuden auton, niin en minä siihen vaimolta lupia kysele. Enkä oikein voi ymmärtää sellaista parisuhdetta, jossa toisen hankinnat jollain tavalla kuuluisi toiselle.
Juurikin näin.
Ei tarvitse, mutta jos haluat sen voiton molemmille yhteiseen talouteen niin silloin otetaan kaksi lappua. Tai vaikka miljoona lappua jos haluaa jakaa voiton vaikka koko suvun kansssa.
Musta noilla taas on merkittävä ero. En kyllä sitä meinannut että "yhteiseltä tililtä siirretään omille tileille jotakin", vaan että lähtökohtaisesti palkat tulee omille tileille (2kpl) ja yhteiselle tilille (1kpl) siirretään asumiseen ja elämiseen yms. tarvittava määrä, ja loput oman tilin varoista jää oman harkinnan mukaan käytettäväksi.
No mutta miksi haluaisit sen voiton yhteiseksi, kun teillä kerran on omat rahat? Ja omillahan sen kupongin kuitenkin maksat?
Kyllä, miksei olisi? Harrastuksistahan tuossa puhutaan. Kyllä muijakin saa kampaajiin ja vaatteisiin laittaa niin paljon kuin haluaa eikä se mulle kuulu.
Jos haluu omaksi niin sitten ottaa omaksi. Mitä vaikeaa siinä on? Mutta jos haluaa että tulee molemmille niin ottaa kaksi lappua.
Juuri näin.
Ainakin oon sen oppinut, että ajatusmaailmoja on montaa sorttia.
Kyllä niihinkin taisi joku 2-3te mennä. Keväällä ilmoitin, että oisin nyt ostamassa levytankoa ja +120kg levyjä + rekkitangon pihalle, kun ei salille meno tuntunut maaliskuussa hyvältä ajatukselta. Vaimo ei niihin ole koskenut. Että voi sitä harrastaa ilman "omia" rahojakin. ). Mulle ok, kunhan vaimo on tyytyväinen. Ja kaikki hankinnat siis vähintään yhdessä katsotaan etukäteen.
Niin eli mitenkäs se menikään: kun rahaa on tarpeeksi niin ei siitä tule riitojakaanAinakin oon sen oppinut, että ajatusmaailmoja on montaa sorttia.
Mulle kun ei tulis mieleenkään ostaa mitää harrastusvälinettä taikka autoa keskustelematta vaimon kanssa, vaikka rahaa on nytkin tilillä useampi kymppitonni.
Ja on mulla kyllä esim. tälläkin hetkellä kolme 2kpl ~2te pyörää ja 1kpl 4te sähköpyörä ja esim. neljät aika kalliit laskettelukamat. Ei niiden hankintaa vaimo ole sen kummemmin kommentoinut. Toki kaikista hankinnoista keskusteltiin, tai ainakin mainitsin, että olen pyörää/suksia hankkimassa. Olen myöskin hommannut meille 4K tykin + kotiteatteriromuja varmaan 10te arvosta. Vaimolle ok, kun se luottaa että ostan hyvät. Olkkariin ostettuihin kaiuttimiin ja subbariin halusi sitten päättää värin
Vaimo taas ostanut liki kaikki meidän huonekalut. Ja niitähän riittää (Sohviakin on talossa 4kpl
Ja edelleen. Vaikka rahaa nyt onkin, niin eipä sitä >20v sitten kun yhteen muutettiin ja opiskelijoita oltiin, ollut yhtään liikaa. Silti heti kun mentiin naimisiin kaikki rahat meni yhteisiksi ja on ollut siitä lähtien ilman ongelmia.
Luitko mitä kirjoitin? Ei sitä rahaa 20v sitten ollut kyllä yhtään tuhlattavaksi. Oltiin 2 vastavalmistunutta työuran alussa, ilman säästöjä.Niin eli mitenkäs se menikään: kun rahaa on tarpeeksi niin ei siitä tule riitojakaan
Ilman ongelmia täällä menty myös aina "omat ja yks yhteinen taloustili" periaatteella. Eipä ole koko asiaa tullut edes mietittyä (pl. tämä thread) sen kummemmin eikä ole syytä muuttaa toimivaa käytäntöä. Kaikki tekee varmasti niin kuin itsellä toimii.
Tavallaan kyllä, mutta ainakin meillä se mitoitetaan niin että ne asumiskulut/pakolliset menot jäävät alle 50% yhteisistä tuloista. Näin oli silloin kun yhteiset nettotulot oli alle 3000€, ja on edelleenkin vaikka tulot tuosta moninkertaistuneet. Antaa kummasti liikkuma/pelivaraa jos/kun esimerkiksi jotain käy. Nytkin vaikka toinen on roikkunut ansiosidonnaisella huhtikuusta kiitos koronan, niin mistään ei ole tarvinnut tinkiä vaikka tulot tippuneet toisella yli 50%. Talous kestää siis myös molemmille saman tilanteen.
hauskalta kuulostaa tää että exceliin kuun lopussa näpyttelee
Mitä hauskaa siinä on?
