Omat vai yhteiset rahat?

[pulatunnus]

Kerroin siitä vaimolle äsken ja eipä tuo ollut moksiskaan. Siis juridisesti sijoitukset on mun. Ehkä tätä pitää miettiä. Tosiaan molempien elämiskuluihin ne on säästetty ja molempien rahoista. Kai noista jonkun virallisen sopparinkin voi tehdä? En edelleenkään kyllä usko, että siihen on tarvetta, mutta tehdään varmaan joku paperi tästä.

Jos ajatusmoka, ja kyse enemmästä kuin muutamasta tonnista, saati kymppitonneista, niin juristilta apuja miten homma korjata.
Jos kyse oli lainasta, niin paperit kuntoon, mutta jos vuosia kestänyt, niin miten tuotot saa kohtuu seurauksin jaettua.

Se että puolisoa ei kiinnosta, niin jos häntä ajattelee, niin entistä isompi vastuu hoitaa, hän kuitenkin luottanut.

Avioehtoa ei ole. Idea on se, että yhdessä ollaan ja yhdessä mennään. Voin käsi sydämellä vannoa, että jos jostain syystä ero tulisi, niin puolet sijoituksista menisi vaimolle. Tämä on mulle päivänselvää. Ollaan vaan oltu juridisessa mielessä tyhmiä.

Tiedän saavani jossain vaiheessa kohtalaisen suuren perinnön (varmasti kuusinumeroinen summa ja eka numero ei ole 1, eikä 2) omilta vanhemmiltani. En ole sitäkään mitenkään ajatellut omanani / suojata itselleni. Sama oli pienehkön perinnön (kymppitonneja) kanssa, kun anoppi kuoli.

Meille kaikki on yksinkertaista ja selvää. Ja meille se riittää.

Jos ne asiat käy läpi ja paperille, niin sitten ne on yksinkertiaisia.
Jos joku testamenttaa niin oletettavasti ei anna aviooikeutta siihen.
Toinen, jos lapsia, niin sekin kuvio kannattaamiettiä. Jos haluaa että puoliso saa avioliiton päätyttyä mahdollisimman paljon, niin ok, paperit sitten sen mukaan.
Jos haluaa että lapset, niin sitten sen mukaan.

Jos haluaa että jos jompikumpi hakee aroa, ja että puoliso saa myös perinnöstä mahdollisimman paljon, niin sitten sen mukaan. Perintö ja avioehto tärkeä, ettei tule tilanteita missä velkoja jaetaan, mutta varakkaamman omaosuutta ei.


Edot. Ja muistaa vakuutukset

 

[pulatunnus]

Molemmilla omat rahat. Nyt tosin tehtiin vihdoin yhteinen taloustili johon molemmat siirtää muutaman satasen kuussa josta maksellaan asunnon juoksevat kulut. Aiemmin (avo)puoliso siirti minulle puolet sähkö/vesi ym. laskuista. Ruoat koitetaan ostella suurin piirtein puoliksi, eli molemmat maksaa kaupassa aina välillä mutta ei ole niin tarkkaa. Molemmat ovat kuitenkin aika tarkkoja rahan suhteen eikö ostella turhaan ja venytetään ehkä penniä vähän turhankin paljon, mutta itse nautin enemmän rahan säästämisestä kuin sen kuluttamisesta.

Talo ja auto ovat minun ja velattomia. Viimeiset remontit olen maksanut omasta pussista, täytyy miettiä miten jatkossa niiden suhteen.

Viimeinen kappale, oletan että asunnon ja auton olet itsemaksanut, niin kuvionne voi olla ihan ok riippuen ihan mikä kyky elättää.
Mainitsit että toinen tarkka raha-asioissa, niin ilmeisesti hän huomioinut että sinä rahoitat käytänmössä asumisen.
Ihan tavallista että toinen puoliso ei maksa kämpästä, joissain talouksissa jaetaan tasaisemmin, mkkä on järkevää, oikeudenmukaista riippuu talouksista.

 

[dropadrop]

Mä ihailen tommosta avoimuutta. Meillä on omat tilit ja pidän sen niin koska en halua perustella ostoksiani vaimolle. Olen hövelimpi ja impulssiivisempi ja vaimo taas todella tarkka, niin tälleen pysyy rauha maassa.

Mun nettotulot on yli 2x korkeammat kuin vaimolla joten maksan vastikkeet, ruuat, vakuutukset, yleensä lomat yms. Vaimolla on aina joku isompi juttu jonka maksaa jotta kokee olevansa osallinen (tällä hetkellä lainan lyhennykset). Mun tavoitteena on, että hänelle jäisi yli puolet palkasta itselleen jotta voi sitten halutessaan tehdä ostoksia, lisäksi se sitten mahdollistaa että kun tehdään isompi hankinta (asunto / auto) sen voi ostaa puoliksi. Aina välillä ison hankinnan jälkeen voi olla niin että mulla onkin tili aika tyhjänä ja silloin vaimo luontevasti maksaa.

En ole huolissani avioerosta, mielelläni laitan silloin kaiken puoliksi. Kun tavattiin mä olin pennitön ja hänellä taas säästäväisenä oli rahaa. Nyt on toisin päin ja lähinnä yritän varmistaa ettei hänellä ole fiilistä että eläisi siivellä tai että joutuu pyytämään rahaa.

Seuraavaksi pitäisi miettiä miten varmistaa että kaikki menisi sujuvasti jos mulle kävisi jotain. Siis että saisi pienestä palkasta hoidettua kulut kun ”mun omaisuus” varmaan menis lapsille. Tämän takia koitan hoitaa lainat nopeasti pois ja varmistaa että vaimo sijoittaa rahojaan.

 

[Taneli-]

Seuraavaksi pitäisi miettiä miten varmistaa että kaikki menisi sujuvasti jos mulle kävisi jotain.

Henkivakuutus, toki se jossain vaiheessa nousee järjettömän korkeaksi (sanotaan nyt kun on päälle 80v esim. ja haluat jatkaa sitä) joten yleensä ihminen lopettaa sen ennenkuin siitä hyötyy ellei tule sitten joku onnettomuus tai yllättävä sairaus eikä menehdytä vaan vanhuuteen.

 

[Mikkos]

Upeaa lukea kuinka kaikilla aina tulee menemään asiat mukavasti ja upeasti ja kitkattomasti jos ero tulee

 

[Kikero]

Molemmilla omat palkkatilit, niiden lisäksi yhteinen tili. Yhteiseltä tilitä lainat, lasten jutut, laskut, safkat, remppakulut ym.
Omilta sitte omat vaatteet ja muut omat jutut.
Molemmat laittaa suht saman verran per kuukausi rahaa yhteiselle, itse hieman enemmän kun naisella niitä omia kulujaan on enemmän. Vuoden tuloissa ei ole kuin parin tonnin ero mun hyväksi.
Ei ole 24 vuoden yhteisasumisen aikana ollut mitään ongelmia rahojen suhteen.

 

[dropadrop]

Upeaa lukea kuinka kaikilla aina tulee menemään asiat mukavasti ja upeasti ja kitkattomasti jos ero tulee

En mä oleta noin. Mä siis vaan päätän, että vaikka se ero tulisi mä olisin valmis jakamaan kaiken tasan. Tietysti siinä tilanteessa tuo voisi kaduttaa, mutta juuri nyt mä pystynkin olemaan objektiivisempi.

 

[Mikkos]

En mä oleta noin. Mä siis vaan päätän, että vaikka se ero tulisi mä olisin valmis jakamaan kaiken tasan. Tietysti siinä tilanteessa tuo voisi kaduttaa, mutta juuri nyt mä pystynkin olemaan objektiivisempi.

Mutta tähän yhtälöön kun lisätäänkin ex-vaimo jonka mielestä sille kuuluu enemmän kuin puoleta syystä x niin alkaa olemaan hauskaa.

 

[Taneli-]

En mä oleta noin. Mä siis vaan päätän, että vaikka se ero tulisi mä olisin valmis jakamaan kaiken tasan. Tietysti siinä tilanteessa tuo voisi kaduttaa, mutta juuri nyt mä pystynkin olemaan objektiivisempi.

Toimiiko tuo sitten siinä tilanteessa ja molemmin puolin, sehän onkin se kysymys. Esim. jos toinen on omannut jo jotain omaisuutta ennen liittoa tai vaikka syystä X hankkinut ja maksanut sen asunnon yksin ja toinen on sitten syystä Y alkanut pelata voi herätä kysymys mitä tapahtuu. Eli tapahtuuko se mikä olisi "reilua" ja se joka on pelannut kaikki rahansa sitten yksin vastaa kaikesta velasta mitä on yksin hankkinut ja se joka on yksin ottanut ja maksanut sen asuntolainan sitten pitää sen asunnon ja omaisuutensa ennen liittoa vai pyrkiikö jokin taho sitten ottamaan rahoja myös tältä (kohta) entiseltä puolisolta?

Tai jos on ollut yhteiset tilit & omaisuus ja toinen päättääkin esim. sivusuhteen aikana tyhjätä tilin sekä ottaa lainan asuntoa vastaan kun puoliso on työmatkalla ulkoimalla auttaako siinä se että toteaa että 50% kuuluu hänelle ja "tietysti" puoliso sen sivusuhteensa kera maksaa paitsi mahdollisen oikeusjutun molempien osapuolien kulut myös palauttaa ainakin 50% siitä rahasta minkä yhteisiltä tileiltä vei ehkä myös ne mitkä otti lainalla tms. yhteistä asuntoa vastaan ettei toiselta lähde asunto alta?

 

[ttm]

Itse näen pankkitilitapahtumat vastaavana asiana jotka haluan pitää itselläni. Mutta ei mulla ole toisaalta tarvetta ilkkua tai kyseenalaistaa jos teillä toimii sataprosenttisesti jaettu rahankäyttö

Se on myös mielenkiintoinen kysymys, että miksi haluaa pitää asioita itsellään. Itse en koe tarvetta "pitää itselläni" pankkitilitapahtumia, whatsapp-viestejä, sähköposteja tai sen koommin internetin selailuhistoriaa. Tai niitä rahoja. Mihinkään noista ei vaimolla tunnu erityistä kiinnostusta olevan, mutta en keksi syytä niitä piilotellakaan.

Tai jos on ollut yhteiset tilit & omaisuus ja toinen päättääkin -- ottaa lainan asuntoa vastaan kun puoliso on työmatkalla ulkoimalla auttaako siinä se että toteaa että 50% kuuluu hänelle

Niin mikä se oli, mikä tähän auttaa? Se, että molemmilla on omat tilit, joihin toisella ei ole pääsyä?

 

[Kvarkki]

Toimiiko tuo sitten siinä tilanteessa ja molemmin puolin, sehän onkin se kysymys. Esim. jos toinen on omannut jo jotain omaisuutta ennen liittoa tai vaikka syystä X hankkinut ja maksanut sen asunnon yksin ja toinen on sitten syystä Y alkanut pelata voi herätä kysymys mitä tapahtuu. Eli tapahtuuko se mikä olisi "reilua" ja se joka on pelannut kaikki rahansa sitten yksin vastaa kaikesta velasta mitä on yksin hankkinut ja se joka on yksin ottanut ja maksanut sen asuntolainan sitten pitää sen asunnon ja omaisuutensa ennen liittoa vai pyrkiikö jokin taho sitten ottamaan rahoja myös tältä (kohta) entiseltä puolisolta?

Tai jos on ollut yhteiset tilit & omaisuus ja toinen päättääkin esim. sivusuhteen aikana tyhjätä tilin sekä ottaa lainan asuntoa vastaan kun puoliso on työmatkalla ulkoimalla auttaako siinä se että toteaa että 50% kuuluu hänelle ja "tietysti" puoliso sen sivusuhteensa kera maksaa paitsi mahdollisen oikeusjutun molempien osapuolien kulut myös palauttaa ainakin 50% siitä rahasta minkä yhteisiltä tileiltä vei ehkä myös ne mitkä otti lainalla tms. yhteistä asuntoa vastaan ettei toiselta lähde asunto alta?

Isommissa hankinnoissa kannattaa tietysti olla omistussuhteet selvillä, mutta muilta osin ollaan niin persaukista kansaa, että irtaimistosta ei juuri kannata alkaa riitelemään. Nämä skenaariot kuulostaa enemmän siltä, että rahojen jakamista enemmän olisi pitänyt miettiä mihin hulluun sen munansa tökkää ensitilassa.

e: Ja isommalla hankinnalla en tässä nyt tarkoita mitään tonnin telkkua vaan 10+ k€ ostosta.

 

[Taneli-]

Niin mikä se oli, mikä tähän auttaa? Se, että molemmilla on omat tilit, joihin toisella ei ole pääsyä?

Tietysti jos ero tulee sitä ei voi estää. Mutta jos on erilliset tilit luultavasti toinen ei ole tyhjentänyt sinun tiliäsi. Myös jos jo alusta saakka osake tai talo on ollut toisen nimissä (ehkä hankittu jo ennen avioliittoa tms?) ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta ottaa lainaa TOISEN omaisuutta vastaan. Samaten toisen auton myynti jne jne. lienee hankalaa ellei jopa mahdotonta.

Eli kyllähän tuollainen aina kirpaisee eikä sitä varmasti näe (yleensä) etukäteen mutta ei ainakaan pahimmillaan herää siihen että tili on tyhjä ja joutuu lainaamaan työkaverilta rahaa että pääsee takaisin Suomeen missä huomaa että asuntoon on otettu kiinnitys ja rahat sekä puoliso ties missä eikä jäljellä muuta kuin velkaa jota joutuu yksin sitten lyhentelemään samalla kun ihmettelee mihin se puoliso on mennyt ja ties kenen kanssa?

Vaikka kuinka sitten (ainakin teoriassa) lainan antaja ymmärtää ja poliisi auttaa ottamaan puolison rakastajineen kiinni ja kaikki varat palautetaan eikä tämä "huijattu" osapuoli menetä mitään ja tuomaritkin näkevät asian samoin ja elämä jatkuu kuten ennenkin ainoastaan ilman sitä puolisoa ja tietysti jos on vaikka kaksi lasta ne jaetaan kristillisen tasajaon ja yhteisymmärryksen vallitessa yksi molemmille.

On kuitenkin tapauksia missä shokeeraavasti ei näin ole tapahtunut ja ne laskutkit tulee sitten tämän jäljelle jääneen huijatun puolison maksettaviksi vaikka myöhemmin poliisi ehkä tämän huijarina olleen puolison tavoittaisikin. Jolloin EHKÄ omaisuutta saadaan takaisin, pahimmillaan perittynä tämän tuloista mikä voi kestää pitkään tai jäädä jopa ikinä maksamatta.

Toki suurin osa eroista tai avioliitoista ei pääty tai ala sillä oletuksella että kyseessä on huijaus missä yritetään vain saada toisen rahat itselle. Silti on hyvä lukea esim tämä ja muistaa että jopa päälle 40% kaikista ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon:

Omat vai yhteiset rahat? Raha-asioista kannattaa sopia ennen avioliittoa | Yhteishyvä

Onnelliseltakin tuntuva liitto saattaa päättyä avioeroon. Siihen kannattaa varautua suunnittelemalla taloutta viisaasti liiton alusta alkaen.

yhteishyva.fi

"
Vaikka kuluista vastattaisiin yhdessä, suosittelee Simola silti erillisiä palkkatilejä. Niiden lisäksi voi avata yhteisen käyttö- ja vaikka säästötilinkin, joille rahoja ohjataan yhdessä sovittu määrä.

”Tällöin eron keskellä vältytään vaivalta, joka tulee uusien tilien, pankkikorttien ja tunnuslukujen avaamisesta. Sama pätee silloin, jos liitto päättyy toisen kuolemaan.”

Puolisoilla on hyvä olla omat pankkitilit myös siksi, että kumpikin voi kerätä niille omaa puskurirahastoaan. Sellainen kannattaa aina olla, Simola sanoo. Jos rahaa säästetään yhdessä sijoittamalla, kannattaa kummallekin perustaa esimerkiksi oma rahastosalkku

Pankki ei saa avioerosta tietoa automaattisesti.
"
+ Avioehto on järkevä ottaa, se että ollaan suullisesti puhuttu jotain ei paljoa paina kun se ero tulee. Aivan sama vaikka kuinka toisen sukuperintöön ei olisi pitänyt koskea tai se kallis auto oli alunperin vain toisen omaisuutta...
"
Erotilanteessa omaisuus jaetaan puolisojen kesken lähtökohtaisesti tasan. Se, jolla on enemmän, maksaa tasinkoa sille, jolla on vähemmän. Tämä tehdään riippumatta siitä, onko varallisuus kertynyt vaikkapa ennen liittoa tehdyistä sijoituksista tai saadusta perinnöstä.
"

 

[Oksa]

-

Se on myös mielenkiintoinen kysymys, että miksi haluaa pitää asioita itsellään. Itse en koe tarvetta "pitää itselläni" pankkitilitapahtumia, whatsapp-viestejä, sähköposteja tai sen koommin internetin selailuhistoriaa. Tai niitä rahoja. Mihinkään noista ei vaimolla tunnu erityistä kiinnostusta olevan, mutta en keksi syytä niitä piilotellakaan.

Ei mullakaan ole niitä tarvetta piilotella. Haluan vain henkilökohtaisen pankkitilin jota ei ole jaettu kenenkään kanssa kuten ei ole jaettu puhelinliittymääkään, sähköpostilaatikkoa tai sometilejä. Asia muiden mukana jonka haluan pitää omassa hallinnassa.

 

[pulatunnus]

Se on myös mielenkiintoinen kysymys, että miksi haluaa pitää asioita itsellään. Itse en koe tarvetta "pitää itselläni" pankkitilitapahtumia, whatsapp-viestejä, sähköposteja tai sen koommin internetin selailuhistoriaa. Tai niitä rahoja. Mihinkään noista ei vaimolla tunnu erityistä kiinnostusta olevan, mutta en keksi syytä niitä piilotellakaan.

Toistoa, jos jaat muille, niin ei sinuun voi luottaa.

Niin mikä se oli, mikä tähän auttaa? Se, että molemmilla on omat tilit, joihin toisella ei ole pääsyä?

No se että katsomis,käyttöoikeus ei se juttu, jos se omilla tunnuksilla lainaa hakee. Lainat on sen, ongelmat alkaa kun avioliittopäättyy, eikä avioehtoa.

Toki ongelmia voi tulla aiemmin jos vouti kiinnostuu yhteisesti omistetuista. Siis jos vastuut niin isoja että päätetään ettei kaneta niitä yhdessä.

 

[Taneli-]

Toki ongelmia voi tulla aiemmin jos vouti kiinnostuu yhteisesti omistetuista. Siis jos vastuut niin isoja että päätetään ettei kaneta niitä yhdessä.

Juu se voi olla mielenkiintoinen tilanne jos kumpikin on yhdessä ottanut esim. 500k asuntolainaa (molemmat kohtuullisen 250k per naama) ja sitten toinen päättääkin ettei maksa tai että tahtoisi muuttaa pois.
Eli teoriassa se joka hoitaa asiansa ja jatkaa maksamista kuten on sovittu ei pitäisi joutua vaikeuksiin mutta tiedän useammankin tapauksen missä tälläisen henkilön on ollut pakko ottaa lisää lainaa jos pankki sitä on vain antanut ja paitsi maksaa se puoliso ulos myös alkaa maksamaan uutta lainaa missä on sen entisen puolison oma osuus lainasta, se hinta mitä on maksettu puolisolle esim. autoista, asunnoista ja muista sekä myös oma entinen laina tästä asunnosta.

Vaihtoehtona EI ole ollut se että jatkaa 100% oman kirjallisen sopimuksensa mukaan ja asuu sekä omistaa 50% asunnosta kuten voisi luulla vaan todetaan että jos (entinen) puoliso ei jatka maksamista talo pistetään pakkomyyntiin... Eli se ns. maalaisjärki (kumpikin pitää omat sopimuksensa ja asuu siinä 50% minkä omistaa) ei läheskään aina toteudu. Eikä auta todeta pankille että ollaan erottu, tässä on ex puolison uusi osoite, soittakaa / kysykää häneltä. Ei koske minua, minä olen 100% toiminut sovitun mukaisesti ja omasta 50% olen huolehtinut kirjallisen sopimuksemme mukaisesti.

 

[Mikkos]

Juu se voi olla mielenkiintoinen tilanne jos kumpikin on yhdessä ottanut esim. 500k asuntolainaa (molemmat kohtuullisen 250k per naama) ja sitten toinen päättääkin ettei maksa tai että tahtoisi muuttaa pois.
Eli teoriassa se joka hoitaa asiansa ja jatkaa maksamista kuten on sovittu ei pitäisi joutua vaikeuksiin mutta tiedän useammankin tapauksen missä tälläisen henkilön on ollut pakko ottaa lisää lainaa jos pankki sitä on vain antanut ja paitsi maksaa se puoliso ulos myös alkaa maksamaan uutta lainaa missä on sen entisen puolison oma osuus lainasta, se hinta mitä on maksettu puolisolle esim. autoista, asunnoista ja muista sekä myös oma entinen laina tästä asunnosta.

Vaihtoehtona EI ole ollut se että jatkaa 100% oman kirjallisen sopimuksensa mukaan ja asuu sekä omistaa 50% asunnosta kuten voisi luulla vaan todetaan että jos (entinen) puoliso ei jatka maksamista talo pistetään pakkomyyntiin... Eli se ns. maalaisjärki (kumpikin pitää omat sopimuksensa ja asuu siinä 50% minkä omistaa) ei läheskään aina toteudu.

Plus että ei ole eka eikä toka kerta kun lusikat meneekin jakoon ja rakkauden huumassa kaikki on ihanasti 50/50 ja ihan varmasti erossakin niin on ja kun hetki tulee niin emäntä päättääkin että hetkinen, hän on muuten hoitanu enemmän lapsia joten hänelle kuuluu isompi osa yhteisistä varoista. Äijä taas on sitä mieltä että hän on suurimman osan kämppää ja autoa rempannut joten isompi osa niistä kuuluu hänelle. Ja niin edespäin ja niin edespäin. Mutta eihän tälläista omalle kohdalle toki satu

 

[Minttumake]

Meidän mallissa molemmilla on omat rahat ja kaikki menot jaetaan excelmäisellä tarkkuudella tasan. Saattaa kuulostaa raskaalta, mutta homma sujuu oikeasti näppärästi kun kirjanpitoon ei nykyään enää käytä sitä exceliä vaan asiaan tarkoitettua äppiä. Koskaan ei ole tullut riitaa rahasta vaikka yhteisiä vuosia ja lapsia on kertynyt.

Yhteisten rahojen mallilla en pysty edes ajatuksen tasolla leikittelemään. Tuntuisi äärimmäisen kornilta maksaa oman kaveriporukan ryyppyreissuja tai vaikkapa ATK hankintoja yhteisillä rahoilla. Vastaavasti olen iloinen etten joudu rahallisesti osallistumaan hameväen vaate tai kosmetiikka hankintoihin vaikka loppupeleissä omaan kulutukseen menevä raha lieneekin vuositasolla molemmilla osapuolilla suhteellisen sama.

 

[Boulder]

Avioerohan on ilman avioehtoa aika selkeä juttu. Ei siinä katsota, kumpi on hoitanut kotia tai maksellut lainoja ja remontteja. Molempien omaisuus on liiton alaiset varat miinus velat ja siitä tasinko.

Usein perseestä, mutta kovin selkeää.

 

[maaco]

Mä oon yhden avoeron kohdannut 7v yhteiselon jälkeen ja sen jälkeen sai tapella ihan pienistäkin asioista kun kattiloita jaettiin. Kyseiselle daamille tein kuitenkin jo palveluksen siinä, että asuttiin hänen ostamassaan kämpässä, josta minä maksoin vastikkeet ja hän lainanlyhennykset -> hän voitti joka kuukausi satasia. Silti vielä alkoi inttää että mun pitäs jättää pyykkikone ja televisio hänelle (olin ne kokonaan maksanut) kun mä sain kuitenkin asua hänen kämpässään jonka kalustoon ne kuuluu. Just tollaisia ahneuden huipentumia, kun mä jäin erossa käytännössä tyhjän päälle ja piti alkaa etsiä kämppää ja ostaa huonekalut sun muut.

Niin JOS vielä jonkun kanssa joskus asun, niin todellakin teen alusta lähtien selväksi että mitään ei yhdessä ostella, ellei sen jakaminen erotessa ole helppoa. Esim. asunnon kanssahan on aika yksinkertaista, kun siitä molemmat dokumentoidusti omistaa tietyn osuuden. Kämppä sitten vaan myyntiin ja rahat jakoon tai toisen ostaminen ulos.

Esimerkiksi koiraa ei voi oikein jakaa kahtia, eikä sellaista myydä ja jaeta rahoja.

 

[Ana]

Kyseiselle daamille tein kuitenkin jo palveluksen siinä, että asuttiin hänen ostamassaan kämpässä, josta minä maksoin vastikkeet ja hän lainanlyhennykset -> hän voitti joka kuukausi satasia.

Tulkintoja on toki monia, mutta mielestäni reiluin tulkinta on puolet vastaavan kämpän vuokrasta, jos siis muuten tulisi vastaavassa asuttua.

Vaimolla voisi kämppä olla vuokralla ja asua sinun kanssa vuokralla, jolloin jako olisi selkeä 50 50 tai minkä nyt oikeudenmukaiseksi näkeekään. Samalla vaimo saa pääomansa ja velkavivunsa riskeihin tuottonsa. Nyt kun asuitte siinä, niin mikäli maksoit vastikkeista vähemmän kuin puolikasta vuokraa, niin hyödyit vaimon velkavivusta jatai pääomasta.

 

[pulatunnus]

Tulkintoja on toki monia, mutta mielestäni reiluin tulkinta on puolet vastaavan kämpän vuokrasta, jos siis muuten tulisi vastaavassa asuttua.

Vaimolla voisi kämppä olla vuokralla ja asua sinun kanssa vuokralla, jolloin jako olisi selkeä 50 50 tai minkä nyt oikeudenmukaiseksi näkeekään. Samalla vaimo saa pääomansa ja velkavivunsa riskeihin tuottonsa. Nyt kun asuitte siinä, niin mikäli maksoit vastikkeista vähemmän kuin puolikasta vuokraa, niin hyödyit vaimon velkavivusta jatai pääomasta.

Hyvä nosto, toki tarinan mukaan maksoi reilusti, mutta jätti kyllä sillekkin tilaa että maksoi niukasti jos vertaili vain toisen lyhennysohjelmaa.

Siis jos iso vastike, niin räikeimillään vastike voi olla jo käypää vuokraa lähellä, siinä missä jossain toisessa kohteessa hoitovastike voi olla pieni verrattuna käypäänvuokraan. Lainanlyhennykset , ne voi olla melkein mitävain, jos niihin sattuvertaan.(*

Tuo myös hyvä korostus 50 50 tai minkä oikeudenmukaiseksi näkee. Vaikka olisi yhtä suuret kyvyt vastata perheen elättämisestä, niin 50 50 sei välttämättä optimi, pienempi riski veroetu, ja vastaako vuokraisäntä kokonaan menoista, toisaalta puoliso vuokralaisena on myös tiukemmin siinä kämpässä jos se ero tulee.


(*
Pitkäkölaina, minkä tyyppinen laina, kuinkasuuri vs kämpänarvo. Laina voi olla pieni tai iso, lyhenykset suhtéssa lainaan monenmoisia, kuten sanoi lainanlyhennykset vertailukohtana väärä.
Mä maksan vastikkeet, maksasina lainanlyhennykset sopii kuvioihin missä halutän kerätä varallisuutta lyhentävän nimiin.

 

[Ana]

Hyvä nosto, toki tarinan mukaan maksoi reilusti, mutta jätti kyllä sillekkin tilaa että maksoi niukasti jos vertaili vain toisen lyhennysohjelmaa.

Siis jos iso vastike, niin räikeimillään vastike voi olla jo käypää vuokraa lähellä, siinä missä jossain toisessa kohteessa hoitovastike voi olla pieni verrattuna käypäänvuokraan. Lainanlyhennykset , ne voi olla melkein mitävain, jos niihin sattuvertaan.(*

Tuo myös hyvä korostus 50 50 tai minkä oikeudenmukaiseksi näkee. Vaikka olisi yhtä suuret kyvyt vastata perheen elättämisestä, niin 50 50 sei välttämättä optimi, pienempi riski veroetu, ja vastaako vuokraisäntä kokonaan menoista, toisaalta puoliso vuokralaisena on myös tiukemmin siinä kämpässä jos se ero tulee.


(*
Pitkäkölaina, minkä tyyppinen laina, kuinkasuuri vs kämpänarvo. Laina voi olla pieni tai iso, lyhenykset suhtéssa lainaan monenmoisia, kuten sanoi lainanlyhennykset vertailukohtana väärä.
Mä maksan vastikkeet, maksasina lainanlyhennykset sopii kuvioihin missä halutän kerätä varallisuutta lyhentävän nimiin.

Lähinnä monesti törmännyt ajatukseen, että vastikkeet maksamalla toinen hyötyy, vaikka kyse olisi tonnin vuokrakämpästä ja vastikkeet 200. Silloin mielestäni vastikkeet maksava hyötyy 300 kuussa. Vastaavasti 500 vastikkeilla tasan ja 700 voittaa omistaja jo pari hunttia kuussa.

 

[Taneli-]

Lähinnä monesti törmännyt ajatukseen, että vastikkeet maksamalla toinen hyötyy, vaikka kyse olisi tonnin vuokrakämpästä ja vastikkeet 200. Silloin mielestäni vastikkeet maksava hyötyy 300 kuussa. Vastaavasti 500 vastikkeilla tasan ja 700 voittaa omistaja jo pari hunttia kuussa.

Mielestäni siinä pitäisi katsoa kokonaiskuvaa.
Sanotaan että se vuokra olisi vastaavan kokoisessa kämpässä vaikka 1000€

Jos toinen lyhentää lainaa vaikka 1000€/kk ja toinen maksaa vastiketta 200€/kk tulee mieleen että se joka lyhentää lainaa maksaa enempi ja tuosta reilumpaa olisi jos molemmat maksaisivat sen 600€. Tietysti jos toiselle sitten jää jopa vuosienkin jälkeen se asunto 100% itselle ja toiselle ei mitään asia on hieman eri.

Jos taas toinen on jo asunnon maksanut ja toinen maksaa sen 200€ vastiketta onko se edelleen niin että hänen pitäisi maksaa myös 300€ tälle asunnon omistajalle ja vasta sitten hän ei "hyötyisi" tilanteesta?

Eli eikö olisi reilumpaa että alemmassa tapauksessa kumpikin maksaisi sen 100€ jolloin asumismenot menevät puoliksi eikä siten että että toinen maksaa 500€ koska se olisi "puolet siitä mitä maksaisi asua tämän kokoisessa kämpässä".

Koska jos niin ajatellaan pitäisikö sitten ensimmäisessä tapauksessa myös toisen maksaa 500€ ja ensimmäisen lyhentää omista rahoistaan lainaa sitten 700 ja 300€ toisen rahoista joka kuukausi?

Tai miltä se kuulostaisi jos yhteen muuttaessa toinen sanoisi: "hoida sinä tuo vastike mikä on 200€ + sähköt ja ruuat mistä tulee noin 500€/kk ja minä hoidan lainan" sitten 10 vuotta kun olisi asuttu kävisikin ilmi että sitä lainaa oli ollut jäljellä enää vaikka 6kk ja viimeiset 9½ vuotta se asunnon omistaja on asunut ilmaiseksi kun toinen on hoitanut vastikkeet, sähköt ja muut?

Vai pitäisikö siinä asia aina "neuvotella uusiksi" joka vuosi kuten monesti käy myös vuokrakämpissä, eli tilanne elää ja vuokraa tarkistetaan joka vuosi?

 

[dropadrop]

Totta kai jos toisella on suhteen alussa paljon omaisuutta kannattaa miettiä asiat selviksi. Mun tapauksessa on yksinkertaista kun lähdettiin tyhjästä ja ollaan rakennettu kaikki yhdessä.

Voisinhan mä tietysti tehdä tuosta monimutkaisempaa kun tienaan niin paljon enemmän. Voisin jättää huomioimatta miten paljon vaimo on tehnyt kodin ja perheen eteen ja ajatella vain kuinka monta sataa tuhatta enemmän mä olen tienannut. Mut jotenkin tämmöisen nuorena alkaneen ja koko elämän jatkuneen avioliiton mieltää yhteiseksi matkaksi. Eli nimenomaan mun tapauksessa en ole huolissani ajatuksesta että omaisuus pitäisi jakaa puoliksi.

Jos sitten tulisi ero ja uusi suhde niin ihan varmasti tekisin avioehdon kun olisi reilusti omaisuutta.

 

[pulatunnus]

Mielestäni siinä pitäisi katsoa kokonaiskuvaa.
Sanotaan että se vuokra olisi vastaavan kokoisessa kämpässä vaikka 1000€

Jos toinen lyhentää lainaa vaikka 1000€/kk ja toinen maksaa vastiketta 200€/kk tulee mieleen että se joka lyhentää lainaa maksaa enempi ja tuosta reilumpaa olisi jos molemmat maksaisivat sen 600€. Tietysti jos toiselle sitten jää jopa vuosienkin jälkeen se asunto 100% itselle ja toiselle ei mitään asia on hieman eri.

Jos taas toinen on jo asunnon maksanut ja toinen maksaa sen 200€ vastiketta onko se edelleen niin että hänen pitäisi maksaa myös 300€ tälle asunnon omistajalle ja vasta sitten hän ei "hyötyisi" tilanteesta?

Eli eikö olisi reilumpaa että alemmassa tapauksessa kumpikin maksaisi sen 100€ jolloin asumismenot menevät puoliksi eikä siten että että toinen maksaa 500€ koska se olisi "puolet siitä mitä maksaisi asua tämän kokoisessa kämpässä".

Koska jos niin ajatellaan pitäisikö sitten ensimmäisessä tapauksessa myös toisen maksaa 500€ ja ensimmäisen lyhentää omista rahoistaan lainaa sitten 700 ja 300€ toisen rahoista joka kuukausi?

Tai miltä se kuulostaisi jos yhteen muuttaessa toinen sanoisi: "hoida sinä tuo vastike mikä on 200€ + sähköt ja ruuat mistä tulee noin 500€/kk ja minä hoidan lainan" sitten 10 vuotta kun olisi asuttu kävisikin ilmi että sitä lainaa oli ollut jäljellä enää vaikka 6kk ja viimeiset 9½ vuotta se asunnon omistaja on asunut ilmaiseksi kun toinen on hoitanut vastikkeet, sähköt ja muut?

Vai pitäisikö siinä asia aina "neuvotella uusiksi" joka vuosi kuten monesti käy myös vuokrakämpissä, eli tilanne elää ja vuokraa tarkistetaan joka vuosi?

jos kumpikin pystyy elättään perheen, eli haetaan vain oikeudenmukaista tasapuolista jakoa asunnosta.

Ei, lainanlyhennys ei oleellista. Jos ei erityisesti haluta.

Hoitovastike, jos erityisen pieni niin ei sekään juttu, jos erityisennsuuri niin ehkä voi toinen osaĺistua reilummin.

Hyvä lähtötaso on se käypävuokra, siitä sitten vähän tinkiä.

Käytännössä tuolllaisessa halutaan tukea joko omistajaa tai vuokralaista. Pahin on se että luullaan ihan vääriä,

 

[Ana]

Mielestäni siinä pitäisi katsoa kokonaiskuvaa.
Sanotaan että se vuokra olisi vastaavan kokoisessa kämpässä vaikka 1000€

Jos toinen lyhentää lainaa vaikka 1000€/kk ja toinen maksaa vastiketta 200€/kk tulee mieleen että se joka lyhentää lainaa maksaa enempi ja tuosta reilumpaa olisi jos molemmat maksaisivat sen 600€. Tietysti jos toiselle sitten jää jopa vuosienkin jälkeen se asunto 100% itselle ja toiselle ei mitään asia on hieman eri.

Jos taas toinen on jo asunnon maksanut ja toinen maksaa sen 200€ vastiketta onko se edelleen niin että hänen pitäisi maksaa myös 300€ tälle asunnon omistajalle ja vasta sitten hän ei "hyötyisi" tilanteesta?

Eli eikö olisi reilumpaa että alemmassa tapauksessa kumpikin maksaisi sen 100€ jolloin asumismenot menevät puoliksi eikä siten että että toinen maksaa 500€ koska se olisi "puolet siitä mitä maksaisi asua tämän kokoisessa kämpässä".

Koska jos niin ajatellaan pitäisikö sitten ensimmäisessä tapauksessa myös toisen maksaa 500€ ja ensimmäisen lyhentää omista rahoistaan lainaa sitten 700 ja 300€ toisen rahoista joka kuukausi?

Tai miltä se kuulostaisi jos yhteen muuttaessa toinen sanoisi: "hoida sinä tuo vastike mikä on 200€ + sähköt ja ruuat mistä tulee noin 500€/kk ja minä hoidan lainan" sitten 10 vuotta kun olisi asuttu kävisikin ilmi että sitä lainaa oli ollut jäljellä enää vaikka 6kk ja viimeiset 9½ vuotta se asunnon omistaja on asunut ilmaiseksi kun toinen on hoitanut vastikkeet, sähköt ja muut?

Vai pitäisikö siinä asia aina "neuvotella uusiksi" joka vuosi kuten monesti käy myös vuokrakämpissä, eli tilanne elää ja vuokraa tarkistetaan joka vuosi?

Minä näkisin lainanlyhennyksen määrän irrelevanttina, lyhentää satasella tai kymppitonnilla samaa tonnin vuokran arvoista kämppää. Edelleenkin vertaisin siis tilanteeseen jossa omistava vuokraisi taloaan ja asuisi vastaavassa josta vuokrat maksettaisiin pois. Siinäkin tilanteessa omistajalle jäisi lopulta oma kämppä.

Sähköt sun muut, edelleen, vaikka se kämppä olisi maksettu ja toinen maksaa x summan asumisesta, niin jos tuo x on pienempi kuin puolet kämpän vuokra-arvosta niin omistava häviää ja siten tukee maksajan elämistä.

Rahalla on tuottoarvoa, itse asuttuun kämppään sijoitettu pääoma on salkusta pois.

Miten kukin sitten itse sopii jaot on ihan itse sovittavissa, mutta tuosta kommentoimamastani viestistä tuli mieleen, että onkohan tässäkin taustalla ajatus jolla sille pääomalle ei lasketa arvoa. Ei mitenkään välttämättä tässä keississä, mutta omituisen yleistä ja siksi halusin kommentoida.

Edit: "vuotta se asunnon omistaja on asunut ilmaiseksi" tässä on se ongelma. Jos kämpässä on satku kiinni, niin jää karkea 5 tonnia tienaamatta salkusta. Se 5 topoa on 420 egeä kuussa yhteiseen elämiseen ja jos sen jälkeen 420 vastikkeet menee tasan, niin omistava maksaa 75 pinnaa kuluista ja toinen 25 pinnaa. Vastikkeet kokonaan maksava puoliso ja "ilmaiseksi" asuva olisi esimerkissä reilu tasajako, ja tuollaisella jaolla ei omistava voita mitään satasia.

Huom siltikin vertaisin vuokrahintaan, koska se antaa oikeamman vaihtoehtokustannuksen kuin tuo sijoitussalkku, vuokran pitäisi pitää sisällään suunilleen kämpän arvonmuutokset, vuokraamiskulut yms. mutta tuohon salkkuun vertaamalla aiemmin asiaa selittäessä homma on auennut paremmin.

 

[Mikkos]

Jos laina on yhteisessä nimissä niin laina ja asumiskustannukset 50/50. Ei sen vaikeampaa ole. Silloin asutaan juuri siinä mihin on varaa ja jos paska osuu tuulettimeen niin se on 50/50 eikä pitäis olla pulinoita. Irtaimisto jne. on sitten eri asia.

 

[maaco]

Tulkintoja on toki monia, mutta mielestäni reiluin tulkinta on puolet vastaavan kämpän vuokrasta, jos siis muuten tulisi vastaavassa asuttua.

Vaimolla voisi kämppä olla vuokralla ja asua sinun kanssa vuokralla, jolloin jako olisi selkeä 50 50 tai minkä nyt oikeudenmukaiseksi näkeekään. Samalla vaimo saa pääomansa ja velkavivunsa riskeihin tuottonsa. Nyt kun asuitte siinä, niin mikäli maksoit vastikkeista vähemmän kuin puolikasta vuokraa, niin hyödyit vaimon velkavivusta jatai pääomasta.

Tästä nyt on jo vuosia aikaa, mutta kyseessä oli vanha taloyhtiö. Kämpän myyntiarvo alle 50k€ ja vastikkeet n. 300€. Kämppä kun meni myöhemmin vuokralle, se oli 500€. Eli mielestäni maksoin kyllä ihan reilusti, en liian vähän.

Mutta hyviä pointteja sanoit. Jos ottasin omaan kämppään jonkun asumaan, niin en tiedä kyllä kehtaisinko pyytää puolta siitä mitä saisin vuokraamalla. Varmaan pitäisi kysyä että kuulostaako se pahalta, kun maksan kuitenkin sillä vastikkeen lisäksi jo lyhennystäkin. Tokihan se olisi sille toiselle osapuolelle silti halpa ratkaisu, jos vertaa yksinasumiseen.

 

[Ana]

Tästä nyt on jo vuosia aikaa, mutta kyseessä oli vanha taloyhtiö. Kämpän myyntiarvo alle 50k€ ja vastikkeet n. 300€. Kämppä kun meni myöhemmin vuokralle, se oli 500€. Eli mielestäni maksoin kyllä ihan reilusti, en liian vähän.

Mutta hyviä pointteja sanoit. Jos ottasin omaan kämppään jonkun asumaan, niin en tiedä kyllä kehtaisinko pyytää puolta siitä mitä saisin vuokraamalla. Varmaan pitäisi kysyä että kuulostaako se pahalta, kun maksan kuitenkin sillä vastikkeen lisäksi jo lyhennystäkin. Tokihan se olisi sille toiselle osapuolelle silti halpa ratkaisu, jos vertaa yksinasumiseen.

No noilla luvuilla maksoit reilusti.

Ei silti verrata yksinasumiseen mielestäni, oikea hinta tossa tapauksessa 250 €, jos kulut jaetaan puokkiin.

Ja kyllä mä kehtaisisin - jos ollaan jakamassa puokkiin ja ollaan tarkkoja rahan suhteen. Mutta mä en ole jaksanut olla, se maksaa kellä on rahaa eli minä tai puoliso, käytännössä aina ollut kummallakin eli kumpikin.

 

[KiLLPaTRiCK]

Vierestä seurasin, kun kaveri veteli omaa ensimmäistä avoliittoa asunnolla.
Jotenkin todella hämärästi oli 50/50, vaikka kaveri laittoi käsirahan ja makseli ehkä suhteella 2/3 lyhennykset, koska hänellä oli isommat tulot ja hänen mielestään se oli tosi reilua. Kauheilla varoituskelloilla yritettiin kertoa, mutta mikään ei auttanut, "koska rakkaus" Edelleen me muut ollaan omissa pidemmissä liitoissa, joissa rahat yritetty laittaa tasan, mutta tämä sankari on eronnut. Nyt sitten Pirkko asuu tuossa omistusasunnossa, jota kaveri edelleen maksaa 2/3 ja asuu muualla vuokralla. Ja jos myydään, niin Pirkko saa puolet. Miten halvatun tossun alla miehet voivat olla? Eikä oikein voida enää edes sanoa mitään, kun kyyneleet silmissä sitä kaveri itsekin kertoo. Näin täällä ytimessä tällä on kuusinumeroinen hintalappu. Aina on...

 

[Taneli-]

Vierestä seurasin, kun kaveri veteli omaa ensimmäistä avoliittoa asunnolla.
Jotenkin todella hämärästi oli 50/50, vaikka kaveri laittoi käsirahan ja makseli ehkä suhteella 2/3 lyhennykset, koska hänellä oli isommat tulot ja hänen mielestään se oli tosi reilua. Kauheilla varoituskelloilla yritettiin kertoa, mutta mikään ei auttanut, "koska rakkaus" Edelleen me muut ollaan omissa pidemmissä liitoissa, joissa rahat yritetty laittaa tasan, mutta tämä sankari on eronnut. Nyt sitten Pirkko asuu tuossa omistusasunnossa, jota kaveri edelleen maksaa 2/3 ja asuu muualla vuokralla. Ja jos myydään, niin Pirkko saa puolet. Miten halvatun tossun alla miehet voivat olla? Eikä oikein voida enää edes sanoa mitään, kun kyyneleet silmissä sitä kaveri itsekin kertoo. Näin täällä ytimessä tällä on kuusinumeroinen hintalappu. Aina on...

Noinhan se toimii jos on kiltti mies joka pitää sanoistaan kiinni. "Pirkko" varmasti myös muistuttaa että luvattu on...
Hänen pitäisi nyt todeta että joko Pirkko maksaa hänet ulos ja ottaa lainan 100% omiin nimiinsä tai hän maksaa Pirkon ulos ja ottaa lainan 100% omiin nimiinsä. Toisaalta jos asunto on 50% toisen nimissä se hinta voi olla aika jäätävä.

Mutta tuossa on kyllä se ihan todellinen vaara ja ongelma että se Pirkko voi muuttaa jonkun muun kanssa tuohon tai sitten kun löytää sen jonkun muun niin laittaa kämpän myyntiin (kunhan kaverisi on ensin maksanut mieluusti 100% sen loppuun saakka) ja saa siitä sen 50% hinnasta vaikka maksoi itse vain 1/3.... Luultavasti saa asua siinä nyt koska "ehkä hän vielä rakastaa minua, ehkä vielä palataan yhteen". Ellei kaverisi sitten ole oikeasti niin kiltti että antaa hänen jäädä asumaan sinne vaikka ottaisi uuden miehen myös elämäänsä ja hänen puoliksi omistamaansa kämppään.. ..missä ei saa itse asua eikä otaksuttavasti käyttää tai vuokrata vaan se on täysin Pirkon käytössä.

 

[Jebaus]

Vierestä seurasin, kun kaveri veteli omaa ensimmäistä avoliittoa asunnolla.
Jotenkin todella hämärästi oli 50/50, vaikka kaveri laittoi käsirahan ja makseli ehkä suhteella 2/3 lyhennykset, koska hänellä oli isommat tulot ja hänen mielestään se oli tosi reilua. Kauheilla varoituskelloilla yritettiin kertoa, mutta mikään ei auttanut, "koska rakkaus" Edelleen me muut ollaan omissa pidemmissä liitoissa, joissa rahat yritetty laittaa tasan, mutta tämä sankari on eronnut. Nyt sitten Pirkko asuu tuossa omistusasunnossa, jota kaveri edelleen maksaa 2/3 ja asuu muualla vuokralla. Ja jos myydään, niin Pirkko saa puolet. Miten halvatun tossun alla miehet voivat olla? Eikä oikein voida enää edes sanoa mitään, kun kyyneleet silmissä sitä kaveri itsekin kertoo. Näin täällä ytimessä tällä on kuusinumeroinen hintalappu. Aina on...

Tuntuuhan se varmasti ulkopuolisesta ja mahdollisesti kaveristasikin ikävältä tuossa tilanteessa mutta itse ajattelen kyllä niin, että elämää ja parisuhdetta eletään ihan muun kun rahan takia. Olen itsekkin ollut tilanteessa jossa makselin yhteisen 50/50 asunnon kuluista varmaan 70% koska toinen opiskeli jne, ja eron hetkellä asunto myytiin ja laitettiin kaikki tasan. Eikä ole harmittanut että "hävisin" joitain kymmeniä tuhansia... nykyisessä asunnossa sama, mutta erotessa puhutaan jo yli sadasta tuhannesta, enemmän toivon että siihen tilanteeseen ei ikinä jouduta.

 

[ttm]

Tietysti jos ero tulee sitä ei voi estää. Mutta jos on erilliset tilit luultavasti toinen ei ole tyhjentänyt sinun tiliäsi. Myös jos jo alusta saakka osake tai talo on ollut toisen nimissä (ehkä hankittu jo ennen avioliittoa tms?) ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta ottaa lainaa TOISEN omaisuutta vastaan. Samaten toisen auton myynti jne jne. lienee hankalaa ellei jopa mahdotonta.

Vastasit nyt kahteen eri kysymykseen. En kysynyt tilien tyhjentämisestä enkä toisen nimissä olevasta ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta. Skenaariosi oli se, että toinen ottaa lainaa yhteistä omaisuutta olevaa omakotitaloa vastaan.

Ei minulla ole mitään sitä ajatusta vastaan, että on omat pankkitilit - on meidänkin taloudessa edelleen omat pankkitilit, jotka oli avattu ennen kuin toisiimme törmäsimme. Mutta tuollaisten tuuheiden skenaarioiden rakentelu tuntuu hieman hämmentävältä asian perusteluksi, varsinkaan kun ei tunnu edes asiaan vaikuttavan.

Toistoa, jos jaat muille, niin ei sinuun voi luottaa.

Hä?

No se että katsomis,käyttöoikeus ei se juttu, jos se omilla tunnuksilla lainaa hakee. Lainat on sen, ongelmat alkaa kun avioliittopäättyy, eikä avioehtoa.

Toki ongelmia voi tulla aiemmin jos vouti kiinnostuu yhteisesti omistetuista. Siis jos vastuut niin isoja että päätetään ettei kaneta niitä yhdessä.

Mitä tämä tarkoittaa suomeksi?

Ei mullakaan ole niitä tarvetta piilotella. Haluan vain henkilökohtaisen pankkitilin jota ei ole jaettu kenenkään kanssa kuten ei ole jaettu puhelinliittymääkään, sähköpostilaatikkoa tai sometilejä. Asia muiden mukana jonka haluan pitää omassa hallinnassa.

Jaa, sinulle "tilitapahtumien yksityisyys" tarkoittaa "omassa hallinnassa olevaa pankkitiliä", tämä selittää ihmetykseni.

Jos laina on yhteisessä nimissä niin laina ja asumiskustannukset 50/50. Ei sen vaikeampaa ole. Silloin asutaan juuri siinä mihin on varaa ja jos paska osuu tuulettimeen niin se on 50/50 eikä pitäis olla pulinoita. Irtaimisto jne. on sitten eri asia.

Tämä on toki yksi tapa. Toisaalta ei sen tarvitse vaikeampaa olla vaikka laina ja asumiskustannukset menisi 40/60 tai 90/10. Siinäkin tilanteessa ei pitäis olla pulinoita 50/50-jaossa jos paska osuu tuulettimeen. Jos toinen tienaa reippaasti toista enemmän, niin tällaisella ratkaisulla voidaan asua ja elää reippaasti mukavammin, vaikka toki silloinkin kannattaa asua juuri siinä mihin on varaa.

 

[Boulder]

Tuntuuhan se varmasti ulkopuolisesta ja mahdollisesti kaveristasikin ikävältä tuossa tilanteessa mutta itse ajattelen kyllä niin, että elämää ja parisuhdetta eletään ihan muun kun rahan takia. Olen itsekkin ollut tilanteessa jossa makselin yhteisen 50/50 asunnon kuluista varmaan 70% koska toinen opiskeli jne, ja eron hetkellä asunto myytiin ja laitettiin kaikki tasan. Eikä ole harmittanut että "hävisin" joitain kymmeniä tuhansia... nykyisessä asunnossa sama, mutta erotessa puhutaan jo yli sadasta tuhannesta, enemmän toivon että siihen tilanteeseen ei ikinä jouduta.

Erokin on aika usein sellainen, että siinä tavallaan ostaa itsensä ulos sellaisesta tilanteesta, joka ei tee yhtään hyvää omalle mielenterveydelle.

 

[Oksa]

Jaa, sinulle "tilitapahtumien yksityisyys" tarkoittaa "omassa hallinnassa olevaa pankkitiliä", tämä selittää ihmetykseni.

Niin, kyllä mielestäni tilitapahtumat ovat melko kiinteä osa pankkitiliä

 

[pulatunnus]

Hä?

Jos kaveri jakaa tiliteidot (pankki, puhelin, maili, sms, viesti ym) puolisolla, niin ei häneen voi luottaa.

Mitä tämä tarkoittaa suomeksi?

Tilin katsomis, käyttöoikeus ei ole se juttu jos puoliso omilla tunnuksilla hakee lainaa, lainat on hänet ei yhteisiä.
Ongelmat voi alkaa kun avioliitto päättyy, jos ei avioehtoa. Ja sitä ennen jos puoliso ei hoida lainaa ja vouti alkaa kiinnostuu yhteisestä omaisuudesta.

 

[ttm]

Niin, kyllä mielestäni tilitapahtumat ovat melko kiinteä osa pankkitiliä

Niin, tämähän lähti tästä:

Miksi yksityisyys on tärkeää puhelimen ja sähköpostin kohdalla mutta ei omien tilitapahtumien? Eikö voisi yhtä hyvin sanoa "en ymmärrä sitä että avioliitossa pitäisi jotenkin whatsapp-viestejään piilotella".

eli päivänselvästi on kyse yksityisyydestä = siitä, että toinen ei pääse näkemään asioita.

Jos konteksti on "Miksi yksityisyys on tärkeää puhelimen ja sähköpostin kohdalla, mutta ei omien päiväkirjamerkintöjen?" ja "Itse näen päiväkirjamerkinnät vastaavana asiana, jotka haluan pitää itselläni.", niin "itsellä pitäminen" tarkoittaa normaalille ihmiselle selvästi salassa pitämistä. Ei sitä, että merkinnät ovat luettavissa, mutta päiväkirjaan ei saa muut kirjoitella. Jos tarkoitus on sanoa, että haluaa pitää tilinkäyttöoikeuden itsellään, niin luonnollisemmin se kävisi puhumatta tapahtumista mitään.

Tästä oli kyse tuossa hämmennyksessä.

Jos kaveri jakaa tiliteidot (pankki, puhelin, maili, sms, viesti ym) puolisolla, niin ei häneen voi luottaa.

Niin, paitsi toki, mikäli nuo jaetut tiedot eivät sisällä luottamuksellista tietoa. Mutta miten ihmeessä tämä liittyi siihen kysymykseeni, johon vastasit?

Tilin katsomis, käyttöoikeus ei ole se juttu jos puoliso omilla tunnuksilla hakee lainaa, lainat on hänet ei yhteisiä.
Ongelmat voi alkaa kun avioliitto päättyy, jos ei avioehtoa. Ja sitä ennen jos puoliso ei hoida lainaa ja vouti alkaa kiinnostuu yhteisestä omaisuudesta.

Mitäs tämä tarkoittaa suomeksi? Siis ymmärrettävillä lauseilla? Onko tähän kryptattuna vastaus johonkin sanomaani, vai ovatko nämä vain irrallisia ajatuksia, jotka tuli mieleesi viestistäni?

 

[pulatunnus]

Niin, paitsi toki, mikäli nuo jaetut tiedot eivät sisällä luottamuksellista tietoa. Mutta miten ihmeessä tämä liittyi siihen kysymykseeni, johon vastasit?

Siis allaolevaan

Se on myös mielenkiintoinen kysymys, että miksi haluaa pitää asioita itsellään. Itse en koe tarvetta "pitää itselläni" pankkitilitapahtumia, whatsapp-viestejä, sähköposteja tai sen koommin internetin selailuhistoriaa. Tai niitä rahoja. Mihinkään noista ei vaimolla tunnu erityistä kiinnostusta olevan, mutta en keksi syytä niitä piilotellakaan.

Ymmärsin niin ettet haluaa pitää noita itsellä, piilossa muilta. Kommentoin sitä että jos nuo esimerkit on jaettu puolisolle, niin en voi luottaa jakajaan.

Se on sitten eriasia jos puolisolla ei niihin ole pääsyä, ja itse jakaa jotain yksittäisiä tietoja , esim ville lähetti terveisiä , leena maksoi mulle osuutensa matkasta(*, jossa ville ja leena olettaakin että se tieto jaetaan.

Mitäs tämä tarkoittaa suomeksi? Siis ymmärrettävillä lauseilla? Onko tähän kryptattuna vastaus johonkin sanomaani, vai ovatko nämä vain irrallisia ajatuksia, jotka tuli mieleesi viestistäni?

Jos puoliso ottaa lainaa omilla tunnuksilla, niin ei siihen vaikuta se onko hänelle myös puolison tilin katselu ja käyttöoikeus. Se on hänen omalaina.

Ongelmia voitulla jos ei ole avioehtoa ja avioliitto päättyy(eroon/kuolemaan kun velkaa), tai jos avioliiton aikana hänen lainanhoito sakkaa ja perinnässä aletaan kiinnostuun yhteisestä omaisuudesta.

Jos puolisolle antaa valtakirjan tehdä enemmän, niin se sitten voi kosahtaa pahemmin.




(*
Siis esim. perheet tekee yhteisen matkan, jonka maksunsaajan perhe tilannut ja maksannut ensin kokonaan, ja toisen perheen Leena maksannut hänen tai hänen perheen osuuden, jolloin tarkoituskin että puolisokin tietää asian olevan hoidettu.

 

[elmo]

Tuntuuhan se varmasti ulkopuolisesta ja mahdollisesti kaveristasikin ikävältä tuossa tilanteessa mutta itse ajattelen kyllä niin, että elämää ja parisuhdetta eletään ihan muun kun rahan takia. Olen itsekkin ollut tilanteessa jossa makselin yhteisen 50/50 asunnon kuluista varmaan 70% koska toinen opiskeli jne, ja eron hetkellä asunto myytiin ja laitettiin kaikki tasan. Eikä ole harmittanut että "hävisin" joitain kymmeniä tuhansia... nykyisessä asunnossa sama, mutta erotessa puhutaan jo yli sadasta tuhannesta, enemmän toivon että siihen tilanteeseen ei ikinä jouduta.

Eletään toki, mutta kannattaa kuitenkin pitää muistissa, että raha määrää aika paljon. Jos joudut ottamaan resettiä (avioero) ja sen seurauksena sun varallisuus muuttuu positiivisesta reilusti negatiiviseksi kiitos omien tyhmien valintojen niin eikös tuo nyt olisi tilanne jota kannattaisi yrittää välttää.
Tuskin tekee kamalan hyvää omalle mielenterveydelle, että elintaso tippuu. Siitä voi seurata kaikkea muuta mukavaa tyyliin ennen asuit hyvällä alueella nyt joudut muuttamaan huonolle alueelle. Muksuja pelissä niin 50/50 voi olla hyvin vaikeaa kun joutuisi vaihtamaan koulua etkä halua sitä, jotta realistinen vaihtoehto on sitten vklp iskä. Eli 100% perhe-elämä vaihtuu siihen, että näet lapsia ns. joskus ja jouluna. Kannattaa aina miettiä vähän pitemmälle vaikka rahan takia ei eläisikään niin se määrää kuitenkin täällä niin paljon, että ei ainakaan itse itseään ajaisi umpikujaan...

Homma toki eri jos on varaa niin sitten antaa palaa miten tykkää, mutta jos ei ole varaa niin kannattaa vähän miettiä mitä jos. Ihan samasta syystä ihmiset ottaa vakuutuksia. Turvaksi niitä epätodennäköisiä ja ei toivottuja skenaarioita varten.

 

[pulatunnus]

Eletään toki, mutta kannattaa kuitenkin pitää muistissa, että raha määrää aika paljon. J....

Ja muistaa se että jos ajoissa turvaa myös omanaseman, niin siinä vaiheessa kun eroa eletaan suunnitteleen, niin asioista voi sopia toisin, esim jos on sitä mieltä että tulevalle EXllä haluaa antaa enemmän.
Jos on itsensä miinoittannut heikompaan asemaan, niin toki voi silloinkin sopia, mutta se sitten enemmän kiinni siitä tulevasta exstä, onko hän mihin halukas.

Kuolemantapaukset , niin silloin vainaka ei voi olla enään itse sopimassa, eli ne asiat pitää miettiä niin että toimii myös niissä tilanteissa, siellä on lesken lisäksi pesä ja voi olla osapuolia joiden kädet sidottu, (pakotettu toimiin toisin kuin osapuolet haluaisi)

 

[ttm]

Ymmärsin niin ettet haluaa pitää noita itsellä, piilossa muilta. Kommentoin sitä että jos nuo esimerkit on jaettu puolisolle, niin en voi luottaa jakajaan.

Aivan. Tietenkään luottamuksellista tietoa ei pidä jakaa, mutta siitä on pitkä matka siihen, että haluaa lähtökohtaisesti "pitää itsellään" kaiken.

Jos puoliso ottaa lainaa omilla tunnuksilla, niin ei siihen vaikuta se onko hänelle myös puolison tilin katselu ja käyttöoikeus. Se on hänen omalaina.

En ymmärrä miten tämä liittyy asiaan. Luitko niitä viestejä edes? Muistin virkistämiseksi:

Tai jos on ollut yhteiset tilit & omaisuus ja toinen päättääkin -- ottaa lainan asuntoa vastaan kun puoliso on työmatkalla ulkoimalla auttaako siinä se että toteaa että 50% kuuluu hänelle

Yhteinen asunto, jota vastaan toinen ottaa lainan.

Ongelmia voitulla jos ei ole avioehtoa ja avioliitto päättyy(eroon/kuolemaan kun velkaa), tai jos avioliiton aikana hänen lainanhoito sakkaa ja perinnässä aletaan kiinnostuun yhteisestä omaisuudesta.

Minkälainen avioehto auttaa edellämainitussa tilanteessa?

 

[Taneli-]

Minkälainen avioehto auttaa edellämainitussa tilanteessa?

Jos muistelet esim. Matin ja Mervin avioliittoa siinä oli selkeä avioehto missä Matti ei saa mitään Tapolan rahoja eikä myöskään Mervi minkä takia esim. Matin ryyppy ja muut velat eivät sitten koskettaneet Tapolan sukua (paitsi mainehaittana).

Eli avioehto missä vaikkapa suvun nykyiset ja mahdolliset tulevat rahat eivät kuulu puolisolle estää sen että puoliso ei voi ottaa järjetöntä määrää velkaa mitä aletaan kuittaamaan sitten suvun tai sen toisen puolison suuresta omaisuudesta.

 

[pulatunnus]

Aivan. Tietenkään luottamuksellista tietoa ei pidä jakaa, mutta siitä on pitkä matka siihen, että haluaa lähtökohtaisesti "pitää itsellään" kaiken.

Niin lähtee siitä että haluaa pitää tiedon itsellää, lähtee siitä ettei puolisolla tai kellään muulla ole esimerkin paikkoihin katseluoikeutta. Lähtee siitä että suojelee niitä tietoja.
vs se ettei ole keksinyt edes syytä piilotella. saati antannut puolisolle niihin katseluoikeuden.

Jos haluaa jakaa, niin sitten luo sellaisen perhetlin ja pitää huollen että muut tietää sen olevan yhteinen.

Yhteinen asunto, jota vastaan toinen ottaa lainan.

Yritin viestiä että tilin katselu ja käyttöoikeudet ei ole se juttu, jos puoliso ottaa lainaa niin ne on hänen henkilökohtaisia.

Jos yhteisen omaisuuden kiintittämiseen tarvitaan molempien allekirjoitukset, niin se vaatii sen toisen allekirjoituksen, jos antannut siihen valtakirjan, niin no, sekään ei ole riippuvainen tilinkatseluoikeudesta.

Minkälainen avioehto auttaa edellämainitussa tilanteessa?

Avioehdolla ne toisen velat ei välttämättä tule avioliiton päättyessä toisen näpäille. Eli jos se puolisi on ylivelkaantunut (*, niin avioehdolla voidaan suojata toisen, ei velkaantuneen varallisuutta.

Toki jos toinen puolisi on taannut puolison lainaa, niin vastuita siinä ottannut. Jos yhteisomaisuutta niin se jaetaan

Jos kämppä puoliksi ja jos kämppä on jonkin lainan vakuutena, niin jos toinen se lunnastaa, niin kiinnityksillä merkitystä, niin ei tavatonta että siinä joutuu makseleen enemmän kuin toisen osuuden arvo, mutta halvempaa kuin se että antaa mennä / ostaa "huutokaupasta".

Ei mitenkään poikkeuksellista, että ostetaan oma kämppä uudestaa ja ei sekään jos avioehdot retuperällä, niin voi olla käytännön este erolle.



(*
Avioero voi olla myös tavoiteltu konsti siirtää varallisuutta toiselle, mutta ehkä kannattaa ensin katsoa esim lainavaihtoehdot. jos liittoa ei eritysiesti haluta päättää
Valkentaantuminen syyt voi olla monenlaiset, joku riski/vastuu realisoitunut, joku yllättävä ennakoimaton tapahtuma, vahinko, voi olla tietoisesti jaettu riskit, pienennetty perheen kokonaisriksiä jne.

 

[Jebaus]

Ööö, jos on yhteinen asunto niin ei sitä vastaan toinen nyt vaan ota lainaa ilman toisen hyväksyntää, toki jos käytössä on toisen verkkopankkitunnukset/käyttöoikeudet kuten täällä joillain ilmeisesti on niin sittenhän se on mahdollista mutta täyttänee jo petoksen tunnusmerkit vaikka avioliitossa olisikin.

Ja muistaa se että jos ajoissa turvaa myös omanaseman, niin siinä vaiheessa kun eroa eletaan suunnitteleen, niin asioista voi sopia toisin, esim jos on sitä mieltä että tulevalle EXllä haluaa antaa enemmän.
Jos on itsensä miinoittannut heikompaan asemaan, niin toki voi silloinkin sopia, mutta se sitten enemmän kiinni siitä tulevasta exstä, onko hän mihin halukas.

Tähän ei ole kyllä mitään sanottavaa, ei muuta kun onnea niille jotka yhteisessä jopa lapsia omaavassa taloudessa "turvaavat" sitä omaa selustaa mahdollisen eron osalta. Kiinnostaisi kuulla miten tästä käydään keskustelua vai tehdäänkö tätä ihan ns. toisen selän takana pikkuhiljaa?

 

[oltsandeeri]

Ööö, jos on yhteinen asunto niin ei sitä vastaan toinen nyt vaan ota lainaa ilman toisen hyväksyntää, toki jos käytössä on toisen verkkopankkitunnukset/käyttöoikeudet kuten täällä joillain ilmeisesti on niin sittenhän se on mahdollista mutta täyttänee jo petoksen tunnusmerkit vaikka avioliitossa olisikin.

Lisäksi, jos kyseessä on kiinteistö, ei sitä voi sellaisenaan käyttää lainan vakuutena vaan MML:lta on haettava ensin kiinnitystä. Sekin vaatii kaikkien kiinteistön omistajien hyväksynnän.

Tähän ei ole kyllä mitään sanottavaa, ei muuta kun onnea niille jotka yhteisessä jopa lapsia omaavassa taloudessa "turvaavat" sitä omaa selustaa mahdollisen eron osalta. Kiinnostaisi kuulla miten tästä käydään keskustelua vai tehdäänkö tätä ihan ns. toisen selän takana pikkuhiljaa?

Parisuhde kannattaa aina käynnistää romanttisella eroon varautumisella. Perheyksikköön on myös aina syytä hankkia kirjanpitäjä, joka varmistaa, että sopimusosapuolet osallistuvat taloudenpitoon ja omaisuuden kartuttamiseen täsmälleen sopimuksessa sovitulla tavalla.

 

[pulatunnus]

Tähän ei ole kyllä mitään sanottavaa, ei muuta kun onnea niille jotka yhteisessä jopa lapsia omaavassa taloudessa "turvaavat" sitä omaa selustaa mahdollisen eron osalta. Kiinnostaisi kuulla miten tästä käydään keskustelua vai tehdäänkö tätä ihan ns. toisen selän takana pikkuhiljaa?

Oli vähän kärjistävä muotoilu (*, toki liitossa pitää huoli myös puolisosta. Ja mainitsit lapset, niin se toki lisää sen tärkeyttä että asioita turvataan.


Avioehto, avioliiton aikana pitää huoli että oma ja puolison tulevaisuus turvattu.

Jos hyvätuloinen perhe, puoliso tienaa hyvin ja itse panostaa enemmän perheeseen, niin pitää puolia että omaa varallisuutta kasvatetaan, kärjistäen omat tulot säästöön puoliso elettää. lapsille myös säästöjä.

Avioehtoa päivittää tarpeen mukaan, ja päivituksessä varmistaa että itse ymmärtää mitä se merkitsee. Avioehto myös lasten kannalta tärkeä. Testamentti, mutta siinä muistettava että se ei ole luottamuspulan kestävä.

Ei kai tuo nyt mitenkään ihmeellistä ole, moni perhe toimii noin.

(*
Kärjistys olis vastaus ajatukselle että haluan jakaa erossa omaisuuteni EXälle, eli jos vain se kantavoima niin sen päätöksen voi siirtää sinne kun eroa aletaan suunnitella. Eli avioehto ei estä jakamasta omaisuutta tulevalle EXlle, jos puolisot niin haluaa. Siinä itsellä parempi neuvotteluasema.

 

[Köntsä-Ana]

Näissä on vähän erilaisia näkemyksiä, varmaan on joku perusajatus parisuhteesta tms. Meillä ei ole avioehtoa ja jos ero tulee niin sitten menee hommat puoliksi. Mitä sitten? Muutama lapsi ja loppuviimein uskon että heidän hyväksi ne rahat menee vaikka ruokarahana.

 

[Mikkos]

Näissä on vähän erilaisia näkemyksiä, varmaan on joku perusajatus parisuhteesta tms. Meillä ei ole avioehtoa ja jos ero tulee niin sitten menee hommat puoliksi. Mitä sitten? Muutama lapsi ja loppuviimein uskon että heidän hyväksi ne rahat menee vaikka ruokarahana.

Mutta entä jos toinen on vittumainen ja haluaa riitauttaa?

 

[ttm]

Yritin viestiä että tilin katselu ja käyttöoikeudet ei ole se juttu, jos puoliso ottaa lainaa niin ne on hänen henkilökohtaisia.

Ei tuosta ulosannistasi ota mitään tolkkua, niin ehkä tätä ei kannata sen pidemmälle jatkaa. Nyt tuli tuolta alkuperäiseltä kirjoittajalta taas jotain puhetta "suvun suuresta omaisuudesta", vaikka puhe oli edelleen siitä yhteisestä asunnosta, ja muita, jotka totesivat, että ei tuollainen ole edes mahdollista ilman toisen suostumusta, joten ei taida olla mielekkään keskustelun aihetta koko asiassa vaikka kykenisi siitä ymmärrettävää ja koherenttia ajatuksenjuoksua muodostamaan.

Mutta entä jos toinen on vittumainen ja haluaa riitauttaa?

Riitauttaa miten? Mutta nämäkin toki riippuu paljon ihmisestä ja tilanteesta. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka tilannetta, että kummallakaan ei ole ollut omaisuutta ennen yhteenmenoa, asunto on hankittu 50/50, mutta vaimon ollessa lapsia hoitamassa mies on tienannut reippaasti enemmän ja maksanut asunnon vaikka 75/25 ja kelpuuttaa erossa hyvillä mielin 50/50-jaon, niin mitä konkreettisia uhkia tässä on? Millainen on se riitautus, jonka vaimo tuosta voi haluta, jonka ajatteluun tai josta huolehtimiseen olisi mitään syytä käyttää yhtään energiaa?

 

[Pete88]

Tämä keskustelu täällä aiheesta kuvastaa lähes täydellisesti sitä pointtia, jota yritin tuoda aiemmin ilmi ja jonka vuoksi itse koen olevani onnekkaassa asemassa, että elän taloudessa, jossa rahat kaikkine varallisuuserineen ovat yhteisiä, läpinäkyviä ja samalla hyvällä tavalla pois mielestä. En käytä aikaa omistusosuuksien miettimiseen tai elämäntilanteen, palkankorotusten, vastikkeiden jne. jne. vaikutukseen oman taloudellisen tilanteen kannalta. Asia on selkeä ja simppeli kun yksinkertaisesti kaikki on yhteistä ja asioita ei ryhdytä keinotekoisesti jakamaan kumppanin kesken, vaan on vaan meidän perhe ja meidän rahat kaikkine vastuineen. Tämä yksinkertaistaa asioita paljon ja mahdollistaa myös raha-asioiden miettimisen paljon laajemmassa ja mielekkäämmässä perspektiivissä. En käytä aikaani miettiessäni miten turvaisin nykyisen taloudellisen tilanteeni tulevaisuuden varalta, vaan miten meidän perhe voisi taloudellisesti pärjätä vielä vähän paremmin ja miten meidän perheen varallisuus voi yhdessä tuottaa enemmän hyvää meille kaikille ja näin saada myös eräänlaista korkoa korolle efektiä tehokkaammaksi kuin vain käyttää aikaa, rahaa ja energiaa sellaisten asioiden miettimiseen, joka ei perheemme taloutta edistä. Toisin sanoen jos tämä parisuhde päätyisi ikinä eroon, olisin silti taloudellisesti paremmassa tilanteessa kuin mihin olisin koskaan itse yksikseni päässyt.

Keskustelu näyttää kulminoituvan kahteen melko tarkasti rajautuvaan seikkaan, jonka toisaalta toivoisin jokaisen parisuhteessa elävän käsittelevän ihan oikeana aiheena joskus puolisonsa kanssa. Nimittäin ainakin osalla porukasta konsepti erillisistä rahoista näyttää nojautuvan skenaarioon siitä, että A) parisuhde päätyy eroon ja B) kumppani ei kunnioita sinua ja ahneuksissaan yrittää hyötyä sinun paremmasta taloudellisesta tilanteestasi ja kahmia niin paljon rahaa ja/tai taloudellisia resursseja kuin suinkin mahdollista. Sitten tässä on vielä eräänlainen C-kohta, eli melko usein näiden tekstien rivien välistä voi lukea tai se on ainakin kirjoitettu siten, että kirjoittaja on ns. puhdas pulmunen, joka yrittää vain suojata oman taloudellisen tilanteensa ja mielenrauhansa, mutta jossa ei voi luottaa siihen, että puoliso olisi yhtä hyvä ihminen ja on riski siitä, että erotilanteessa hänestä tulee rahanahne petturi, joka ei välitä sinusta pätkän vertaa. Ok, hieman kärjistän tässä, mutta tältä se näyttää joidenkin kirjoitusten valossa. Ulkopuolisen silmissä näyttää siis siltä, että nämä kirjoittajat ovat nimenomaan niitä, joihin ei voi luottaa ja joiden kanssa se erotilanne ihan taatusti on riitaisa ja jokaisesta kiposta ja kupista riidellään.

Kaikesta huolimatta yhteisten vs. erillisten rahojen kohdalla ei voida tehdä yleistyksiä ja jokainen tapaus on yksilöllinen. Omalla kohdallani tilanne oli helppo, kun löysin elämänkumppanini jo opiskeluaikana, jonka jälkeen olemme olleet onnellisesti naimisissa jo useita vuosia ja asiat ovat menneet hyvin. Lähtötilanne oli sinänsä selkeä, kun molemmat olimme opiskelijoita ja lähtötilanne rahan ja varallisuuden suhteen melko lailla tasoissa. Ei siis ollut erityistä syytä ottaa avioehtoa tai alkaa liikaa miettimään mahdollisia tuloeroja tai muita seikkoja minkä vuoksi pitäisi jakaa kuluja.

Sen sijaan, jos olisin löytänyt kumppanini vaikka myöhemmin elämässä, kun minulla olisi mahdollisesti ollut jo omaisuutta ja muuta varallisuutta, niin huolimatta siitä, minkälainen tilanne kumppanillani olisi ollut, en olisi suinpäin lähtenyt varallisuutta jakamaan. Se olisi voinut tulla myöhemmin. Alkuun ennen kuin ihmistä edes oppii tuntemaan, niin on vaan järkevää ottaa maltillisia askelia tällaisten asioiden suhteen. Yhtälailla jos jommalla kummalla meistä olisi ollut sellaista omaisuutta, joka olisi ollut tärkeää pitää ns. perheessä, niin silloin avioehto em. asian kohdalla olisi voinut olla erittäinkin perusteltua eikä olisi ollut mikään epäluottamuslause toista kohtaan. Esimerkiksi perheyritys taikka vanha sukutila, jolla on mahdollisen taloudellisen arvon lisäksi muutakin erityistä arvoa, olisi voinut olla sellainen omaisuuserä, jonka turvaaminen olisi ollut erittäin perusteltua esim. avioehdolla.

Ihan oma lukunsa on ns. sinisilmäisyys, mutta sitä en ryhdy käsittelemään tässä. Totean vain, että tutustu siihen kumppaniisi, niin tiedät mitä hän on "miehiään".

Huolimatta siitä, mitä kukin pitää järkevänä tapana huolehtia yhteisistä tai omista rahoistaan, varmaan isoin asia on silti pystyä keskustelemaan tästä asiasta puolisonsa kanssa. Varsinkin jos siihen liittyy ristiriitaisia tunteita taikka ajatuksia. Koska ne tunteet ja ajatukset voivat olla yhtenä syynä siihen, miksi se parisuhde kariutuu ylipäätään tai ainakin tuottaa enemmän tuskaa kuin olisi tarpeen. Vain keskustelemalla ja aidosti kuuntelemalla puolisoaan, voi hänestä oikeasti oppia ja uskallan väittää, että tilanne on win-win. Molemmat ovat onnellisempia ja elämä on helpompaa. Olipa sitten omat tai yhteiset rahat.