Melko erikoinen järjestely.
Kaikki tuon "systeemin" haitat jos tulee ero... en edes uskalla ajatella.
Miksi teillä ei ole yhteistä "taloustiliä" minkä kautta maksetaan juoksevat kulut + asuminen?
Jää vähän kuva, että tuo teidän järjestely ei ole kovin tasapuolinen. "säästöt on toki sijoituksia, jotka mun nimissä kaikki"?
Melko sairas kuvio jos totta puhutaan, tilinkäyttöoikeudet toisten tileihin, wtf?
Raha-asiat ovat yksi melko yleinen parisuhteiden riita-asia. Moni ammattilainenkin toteaa, ettei ole yhtä oikeaa tapaa käsitellä rahaa parisuhteessa. Silti toisinaan näkee, että kun itse toimii yhdellä ja mielestään ainoalla oikealla tavalla, niin sitä muottia sitten yritetään sovittaa kaikille, vaikka eivät siihen mahtuisi. Toisaalta omat epävarmuudet ja epäilyt kertovat enemmän ihmisestä itsestään kuin vastapuolesta.
Tänne jo aiemmin kirjoitin, mutta omassa parisuhteessani järjestely on aika lähellä Honzon kaltaista tilannetta. Joku voi pitää sitä järjettömänä ja varmaan ehkä siltä näyttäytyykin, mutta silloin raapaistaan vaan pintaa, eikä osata nähdä kokonaisuutta. Raha-asiat on aihe, josta meidän on lähes turha täällä väitellä, koska perustavanlaatuinen vastaus edellyttäisi sen tason syväanalyysiä, joita kaikki eivät osaa omassa elämässään välttämättä tehdä tai tunne itseään riittävästi, voidakseen tehdä itselleen parhaita ratkaisuja. Siksi on ihan turha yrittää muutamalla tekstirivillä muuttaa maailmaa.
Raha-asioissa ja parisuhteessa auttaa ensinnäkin hyvin paljon se, jos kumppaneilla on samanlainen arvomaailma rahankäytön suhteen. Mikäli toisella on taipumus tehdä ad hoc hankintoja ja muutenkin raha polttaa taskussa ja toinen on taas hyvin harkitseva ja tarpeettomuuksia välttelevä ihminen, niin yhteinen tili/rahat eivät välttämättä onnea tuo. Mutta jos kumppanien kulutusprofiili ja suhtautuminen rahaan ovat samalla pohjalla, ei heidän välttämättä kannata liikaa uhrata aikaa ja vaivaa raha-asioiden pyörittelyyn, ellei se edistä heidän varallisuutensa kehittymistä. Yhteisillä rahoilla en kuitenkaan viittaa tilanteeseen, jossa käyttötilin pitäisi olla yhteinen, voihan ja kannattaahan tilien olla erilliset jo ihan juridisten seikkojen vuoksi, mutta konseptina rahat voivat silti olla yhteisiä ja niitä käytetään yhdessä.
Esim. meidän perheessämme raha tulee keskusteluun lähinnä silloin, jos tehdään isompia hankintoja tai muuten sen suhteen on tarvetta tehdä normaalista arjesta poikkeavia ratkaisuja. Myös säästöt ja sijoitukset ovat siinä mielessä yhteisiä, että ne ovat vähän kummankin nimissä (osa sijoituksista vaimolla ja osa omissani), mutta niitä ei ole yritetty keinotekoisesti jakaa markkina-arvoltaan tasa-arvoisesti. Vaimo on jopa taitavampi sijoittaja kuin minä, joten hän on ottanut päävastuuta siitä asiasta. Saa kuitenkin tehdä sijoituspäätöksiä ja käyttää omia tunnuksiani vapaasti, jos kokee tarvetta.
Samoin käyttö- ja muiden tilien oikeudet on jaettu siten, että vaikka on omat tilit, niin molemmilla on katselu- ja käyttöoikeus kaikkiin tileihin. Minulla eikä vaimollani ole mitään erityistä syytä verhota tai salata mitään menoja tai tuloja ja kun tosiaan arvomaailmalle rahankäytön suhteen ovat samanlaiset, ei minun myöskään tarvitse pelätä, ettei tilillä olisi tarvittaessa katetta tai että toinen käyttäisi rahaa miten sattuu. Jos tilanne olisi se, että puolison rahankäyttö poikkeaisi selvästi omastani, niin joo, varmaan pitäisin tilit paremmin erossa toisistaan.
Olen naimisissa ilman avioehtoa. Menimme naimisiin ollessamme opiskelijoita ja lähtötilanne oli molemmilla varallisuuden suhteen melko sama. Suvun kautta ei myöskään ole tulossa kummallakaan menestyvää perheyritystä tai monisatavuotista sukutilaa, joka pitäisi yrittää pitää ns. perheessä, joten avioehdon laatimiselle ei ollut tarvetta. Kaikki sen jälkeen kartutettu varallisuus on tehty yhdessä ja yhteisin päätöksin. Jos sellainen hypoteettinen tilanne tulisi vastaan, että lusikat menisivät jakoon, niin huolimatta siitä, että olen sattunut olemaan se parisuhteen paremmin tienaava, en näe mitään syytä, miksi minun pitäisi erotilanteessa pyrkiä kahmimaan itselleni yhtään enempää varallisuutta kuin mihin puolikas riittäisi. Kuten sanottua, kaikki varallisuus on hankittu yhdessä huolimatta siitä, millä tulotasolla se on tehty. Raha ei itseisarvona ole minulle merkityksellinen asia ja en keskity sellaisiin seikkoihin, jotka eivät edistä asioitani elämässäni, vaan mieluummin niihin, joihin minulla on vaikutusvaltaa ja joita voin yrittää parantaa. Suurin lisäarvo ja varallisuuden karttuminen meidän parisuhteessamme on tullut siitä, kun olemme tehneet taloudelliset ratkaisut yhdessä ja keskittyneet olennaiseen, ei siihen, minkälaista riskienhallintaa pitäisi suorittaa erotilanteessa.
Loppukaneettina totean vielä toistamiseen, että meidän perheemme rahankäytön malli ei ole universaali, eikä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Se, että meillä on yhteiset rahat ei tarkoita, että suosittelisin mallia jokaiselle. Paha mielihän siitä vaan tulisi...
