.. nämä, erityisesti vastaukseni, pätee enemmän "arkielämässä" kuin nettitreffeillä, mutta jätän tähän säikeeseen silti...
Kyllä naiset joutuvat tekemään töitä samalla tavalla. Heissä on joitakin joille tulee miehiä ilman että oikeastaan yrittävät, sama koskee miehiäkin.
... ja nainen usein itseasiassa näkee aika paljon vaivaa esim. meikkaamiseen näyttääkseen viehättävältä. Toki naiset aina väittää, että "tehdään tätä vain itsemme takia, ei miesten takia", mutta..
Jotkut naiset huutavat yksinäisyyttään ja sitä että joutuvat elämään yksin. Toki kulttuuri on sellainen että nainen on saalis ja mies metsästää, mutta tämä tarkoittaa naisille sitä että heidän täytyy herättää miehen halu metsästämään häntä. Kuinka moni nainen turhaan yrittää herätttää miehen huomiota ilman että tämä huomaa yhtään mitään ja lopulta nainen poistuu tilanteesta pettyneenä. Sitten suuri osa onneksi ei välitä moisista kulttuurimalleista. Varsinkin nykyisin moni nainen tekee aloitteen ja yrittää, välillä epäonnistuen ja välillä onnistuu.
Tässä on jotenkin hiukan ärsyttävä tämä roolijako ja "huomion" käsite.
Nainen olettaa, että riittää, että hän saa herätettyä miehen "huomion", ja sitten oletetaan, että mies tulee ja tekee aloitteen.
Ei se pelkkä huomio riitä. Huomio voi olla myös negatiivista.
Pitää olla yhteensopiva/"samalla aaltopituudella", ja pitää saada herätettyä toisessa ihastus, ei pelkkä huomio.
Ja tilanteen pitää olla tasapainossa. Tämä on oikeastaan se, mihin itsellä yleensä kaikki on failannut. Ihastun sellaisiin naisiin, jotka eivät ole ihastuneet minuun, ja minuun ihastuu sellaiset naiset, joihin en itse ole ihastunut. Kyllä minä välillä huomaan että joku nainen on ihastunut minuun, mutta jos en ole kiinnostunut siitä, mitä minun pitäisi asialle tehdä?
Ainakaan en halua alkaa leikkimään sen tunteilla ja alkaa feikkaamaan mitään ja hyväksikäyttämään sitä millään tasolla.
Sekin, että alkaa sanomaan "etukäteen" että "taidat olla minuun ihastunut, mutta minä en ole kiinnostunut" tuntuu toisaalta vähän tylyltä jos se ei ole tehnyt mitään selvää aloitetta, entä jos olen kuitenkin väärässä ja se ei ollutkaan ihastunut minuun.
Käytännössä tilanteeseen voi myös jäädä "odottelemaan" ja miettimään, että olisiko tuosta sittenkin minulle kumppaniksi, ja "herääkö omat tunteeni?" mutta tällöin jos liikaa on sen toisen kanssa tekemisissä, voi mennä tuon "toisen tunteilla leikkimisen" suuntaan.
Itse taas failaan aina siihen, että en tee sitä selvää aloitetta, vaan yritän liikaa tutustua ensin "kaveripohjalta" ja päädyn aina friend zonelle.
Nainen olettaa, että hänen ei tarvi tehdä aloitetta(sllloinkaan kun hän on miehestä kiinnostuneempi) mutta toisaalta olettaa, että miehen pitää tehdä se hyvin selvä aloite melko aikaisessa vaiheessa, ja jos hän ei sitä tee, on saamaton nahjus.
Lisäksi monella naisella on ongelmana että tyytyy huonoon suhteeseen koska pelkää muuten joutuvansa olevan yksin.
Naiselle on tärkeämpää että on se "joku" kumppani.
Mutta ei tämä ole täysin vain naisten ongelma.