- Liittynyt
- 24.10.2016
- Viestejä
- 3 773
Aloitteiden määrähän riippuu siitä kuinka paljon on syitä että joku haluaisi olla sun kaveri ja kuinka hyvin tuot ne esille. Jos syitä on vähän tai ne ei ole selkeitä niin sillonhan sun pitää tehdä niitä aloitteita.Eikö tällä logiikalla myös pitäisi itse saada niitä aloitteita 50% ajasta? Jos siis kaverijutuista on kyse. Itse en noista kuvioista jaksaisi alkaa tähän avautumaan, terapeutille puhuminen saa riittää.
Hieman ohi aiheestahan tämä on, mutta tuossa nyt oli puhetta noista kavereista tai niiden puuttesta ja kaverisuhteiden ongelmista niin laitoin omia ajatuksia asiasta. Sillä tavalla kavereista voi vetää yhtälaisuuksia parisuhteisiin että niissä on minusta taustalla sama dynamiikka. Joo, kavereita ei haluta panna ja syyt miksi haluat olla jonkun kaveri on erilaiset kuin parisuhteen haluamisessa naisen kanssa, mutta se ei ollut se pointti. Idea on se, että niin parisuhteessakin kuin kaverisuhteissa sen homman pitää toimia kumpaankin suuntaan, sun pitää antaa jotain ja sun pitää saada jotain. Jos homma kallistuu liikaa toiselle puolelle niin se ei toimi.Mielestäni erittäin huono vertaus tai sitten näkemykseni kavereista on hyvin erilainen. Jokatapauksessa nyt tuli niin eeppinen vertaus että tämä on jo ylilauta-kamaa.
Ensinnäkin kavereiden kanssa harvemmin paneskellaan intiimisti (tai ainakaan minä en sellaista harrastele) ja parisuhteessa (niin ainakin olen olettanut) eletään saman katon alla perhe-elämää. Enpä nyt tiedä olenko itse ainakaan kokenut että kavereiden pitäisi tuoda kaverisuhteeseen jotain vaan riittää ihan yhteiset kokemukset ja se sattuma että ollaan satuttu samoihin kuvioihin joskus. Yhden pitkäaikaisimman kaverini kanssa ollaan kuitenkin koettu elämässä yläaste, lukio, armeija ja myös yliopistokin ollut sama tosin eri koulutusohjelma. Lisäksi en nyt koe että kavereita "isketään" samalla tavalla kuin naisia. Jos jonkun äijän kanssa ei tule heti juttuun, niin ihan sama ja unohtuu samantien mielestä. Sensijaan mukavaa tyttöä tekee jo mieli lähestyä useammakin kerran vaikka ekakerta menisikin pipariksi ja voi jo koittaa nähdä vähän vaivaakin asian eteen.
Miksi ihmeessä pitäisi miettiä syvällisesti jotain kaverisuhdetta ja syitä siihen? Jos kavereitten kanssa on ok, niin kaikki hyvin ja lähtökohtaisesti ei nyt kuitenkaan kenenkään kanssa riidellä ja jos riidellään niin pyydetään anteeksi. Jos joku (miespuoleinen) tyyppi ei halua olla kaveria niin ihan sama, toki sen verran voin miettiä että olenko nyt sanonut jotain pahasti kun tämmönen reaktio mutta on tilanne nyt mulla ainakin aivan erilainen kuin että saisi joltain tytöltä pakit jota on nähnyt jo useamman kerran.
Muistan että joskus kouluaikoina ulkonäkö nyt oli aikalailla se tärkein tekijä tyypin suosiossa ja seuraavina asioina tulivat ns. pahan pojan elkeet eli alkoholi ja tupakka. Pätevät hyvin näin aikuisenakin ja vielä jos pönkittää tuota pintaliitomeiningillä ja kunnon rahan tuhlaamisella, niin suosio ja kaverit sekä naiset on taattu. Toki sitä kestää tasan tarkkaan niin kauan kun on sitä rahaakin.
Sinällään mukava kuulla että jollain oikeasti näin erilainen näkökulma aiheesta.
Kaverisuhde tai parisuhdekkin tietysti usein alkaa jostain satunnaisesta, satutaan samaan paikkaan samaan aikaan ja siitä se sit lähtee. Mutta pitemmän päälle se vaatii molemmilta osapuolilta jotain että suhteet jatkuu.
Parisuhteen ja kaverisuhteen suurin ero on siinä alussa, naisen iskemisessä sun pitäisi jo heti alusta tuoda esille sun hyviä puolia, kun taas kaverisuhteet voi alkaa hitaammin.