Ei kaikki halua lapsia...Ei mikään kumikaan ole 100% varma. Se voi luiskahtaa pois, rikkuuntua tai mitä vaan. Kumilla vaan viedään miehen nautinto pois. Baari- ja tindersäädöt kumiseksillä, tuuppaus ja kiertoon meininkillä ei kiehdo. Vakisuhde on paras. Jos naisessa on jotain STD:tä niin kyllä panematta jää. Kumilla tai ilman.
Kai sitä kumin kanssa voi vähän tissiä puristella ja jopa persettä. Mutta ei siitä mies nautintoa saa että laukeaa johonkin kumipussiin.
Ainahan sitä haluaa kaiken ja sitten myös muutakin! Aika ei vain riitä täysin suhteessa olemiseen ja kaiken muun tekemiseen - on tehtävä kompromissi ja sen toisen on omattava samankaltaiset arvot oman ajan suhteen. Toiset elävät symbioosissa, muut tukehtuvat.Miksi yksinolo tuntuu toisaalta hyvältä ja on toisaalta kaipuu parisuhteeseen?
Mikä on "tunnelukko"?
Yksinolo > huono parisuhde. Siksi standardit. Eniten ärsyttää tää kertakäyttökulttuuri. Se on jo normi että odottaa toiselta viestiä, että millo kyllästyy Tosin kyl noita ei-pilalla-olevia löytyy myös seasta, mut vähemmän.Kyllähän huonokin parisuhde on parempi kuin sen vaihtoehto. Ongelma Suomessa on että porukka ei mene kuuntelemaan papin-aamenia vaan toteuttaa tinderin luomaa kertakäyttödeittailua.
Miksi mennä naimisiin jos iPhonesta löytyy uus Chad huomiseksi.
Linkkaisitko?Tulipa luettua tuo Ylen Chad- artikkeli. En ole kyllä koskaan nähnyt, edes yöelämässä, artikkelin kuvaamia Chadeja. Tiedä sitten missä piileskelevät.
Kait se on ihan normaalia tuntea erossa ollessa epävarmuutta ja vähän pelkoakin suhteen alkuvaiheessa. (En väheksy, ehkä koet sen paljon voimakkaampana kuin moni).Miksi yksinolo tuntuu toisaalta hyvältä ja on toisaalta kaipuu parisuhteeseen?
Ongelmaksi syntyy muodostuneet tunnelukot, mikä aiheuttaa etenkin tutustumisen alkuvaiheessa ongelmia.
Siis kokemuksesta osaan reagoida 99% ajasta täysin oikein ja rationaalisesti, mutta ymmärrän teitä, jotka ei vaan pysty sietää omia tunnelukkoja. Mitä lie mulla lapsuudessa tapahtunut tai jäänyt vaille. Kun olen toisen kanssa, yleensä homma sujuu kuin tanssi. Viestittelyssä sitten helposti tunne tai sydämentykytykset ottaa valtaa ja joo, voin olla täysin normaalisti ja elää elämää, mut ei toivoakaan nukkumisesta jos osuu illalle tms.
On nämä tunneperäiset vammat menneet reilusti parempaan suuntaan, mut liekö näitä edes neutraaliksi saisi.
Kaippa sitä on lapsuudessa kokenut hylkäämisiä
Toisaalta olisi niin helppo elää ”fuckboy” elämää ja grindaa ilman tunteita ketää kohtaan, mut siinä samalla tajuaa, että toivoisi jonku tuntevan syvemmin.
Mimmin kanssa edelleen juttu jatkuu, ärsyttää vaan oma tunnemaailma.
Sekavaa tekstiä, yes!