Nettitreffit + Tinder

Noin yleisesti homma jatkuu ekasta näkemisestä eteenpäin varmimmin silloin kun kokemus on positiivisempi kuin mitä etukäteen ajatteli. Jos profiilissa on stailatut kuvat jotka kaunistelee todellista olemusta liikaa, niin on iso riski että kohtaaminen kasvokkain onkin pettymys. Ja ei se homma silloin siitä jatku. Ja saman tyypin kanssa homma voisi jatkuakin jos profiilissa olisi rehellisempi eikä tulisi sitä negatiivista yllätystä.

Nykyisin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että naamakuvat ovat filtteröity ihan naurettavuuksiin asti. Katsopa vaikka Helena Riihituvan tai Anne Kukkohovin kasvokuvia. Näillä leideillä ei tietysti ole pelkoa siitä, etteikö olisi tarjontaa, mutta varmaan melkoinen yllätys nähdä samat naiset ilman meikkiä + överifilttereitä. Tuskin edes tunnistaa.
 
Markkina-arvon kieltäjät hiljenevät kummasti, kun tosielämästä raportoidaan näitä kokemuksia entistä enemmän :cigar2:

Surullista sinänsä, että trendi menee tuohon suuntaan koko ajan.
Onko tälläinen "markkina-arvon kieltäjä" sellainen joka ajattelee että ihmisten haluttavuudessa pariutumismarkkinoilla ei ole eroa keskenään, vai mites?

Eli esimerkiksi lyhyellä, laihalla, kasvoistaan rumalla, huumorintajuttomalla ja sosiaalisilta taidoiltaan surkealla miehellä on tälläisen ihmisen mielestä täysin yhtä suuri "markkina-arvo" ja yhtä suuri valikoima kiinnostuneissa naisissa, mitä on vaikkapa pitkällä, atleettisella, kasvoistaan komealla, huumorintajuisella ja sosiaalisilta taidoiltaan lahjakkaalla miehellä?
 
:bored:


Eli sanoisit @Markqq :ua saamattomaksi, kun koko ajan käy treffeillekin pääsy vaikeammaksi? Asia selvä. Eikä todettu, että naisille ei kelpaa mikään, vaan rima nousee pikkuhiljaa, niin kuin se MAT:n hengessä "pitääkin".


Tämänkin repäisit taas jostain omasta päästäsi. Asioista keskustellaan, eikä "itketä".
Pitäisikö sun kokeilla kääntää tuo sun viesti toisinpäin niin ehkä ymmärrät mitä koitan hakea takaa?

Esimerkiksi näin:
Kylläpä markkina-arvon puolesta puhujat rupevat pitämään ääntä, kun tosielämästä raportoidaan jonkun päässeen kahvilaan naisen kanssa entistä enemmän.

Ei mikään kello soita? Ei kyllä se vika on pakko olla siinä RIMASSA, eikä hyppääjässä. Sovitaan sitten niin.
 
Pitäisikö sun kokeilla kääntää tuo sun viesti toisinpäin niin ehkä ymmärrät mitä koitan hakea takaa?

Esimerkiksi näin:
Kylläpä markkina-arvon puolesta puhujat rupevat pitämään ääntä, kun tosielämästä raportoidaan jonkun päässeen kahvilaan naisen kanssa entistä enemmän.

Ei mikään kello soita? Ei kyllä se vika on pakko olla siinä RIMASSA, eikä hyppääjässä. Sovitaan sitten niin.

Mitä nyt taas? Meinaatko että jos joku jossain onnistuu pääsemään treffeille, niin kaikki on vain ja ainoastaan itsestä kiinni, eikä missään muussa kuin itsessä ole koskaan mitään vikaa? :rolleyes:

Onko tälläinen "markkina-arvon kieltäjä" sellainen joka ajattelee että ihmisten haluttavuudessa pariutumismarkkinoilla ei ole eroa keskenään, vai mites?

Eli esimerkiksi lyhyellä, laihalla, kasvoistaan rumalla, huumorintajuttomalla ja sosiaalisilta taidoiltaan surkealla miehellä on tälläisen ihmisen mielestä täysin yhtä suuri "markkina-arvo" ja yhtä suuri valikoima kiinnostuneissa naisissa, mitä on vaikkapa pitkällä, atleettisella, kasvoistaan komealla, huumorintajuisella ja sosiaalisilta taidoiltaan lahjakkaalla miehellä?

Siltä tuo välillä kuulostaa. Toki noita ulkoisia tekijöitä yliarvioidaan usein aika rankasti. Esim. jos joku mies on hyvä soittamaan suutaan ja heittämään supliikkia, tai hyvä vetelemään oikeista naruista niin on oikeasti aivan sama mitä muuten on. Sitten riittää se suihkussa käyminen ja vaatteiden peseminen... :smoke:
 
Meinaatko että jos joku jossain onnistuu pääsemään treffeille, niin kaikki on vain ja ainoastaan itsestä kiinni
No kerro mulle mistä muusta kuin itsestä se on kiinni?

Jos sovin treffit vaikka ensi sunnuntaille niin kyllä se on minusta kiinni kuinka asian hoidan, eikä mistään lapsuuden traumoista, markkina-arvosta tai äitisuhteesta.
 
No kerro mulle mistä muusta kuin itsestä se on kiinni?

Jos sovin treffit vaikka ensi sunnuntaille niin kyllä se on minusta kiinni kuinka asian hoidan, eikä mistään lapsuuden traumoista, markkina-arvosta tai äitisuhteesta.

Ja se, että kuinka hyvin se ylipäätään TARVII hoitaa on kiinni naisesta. Puhumattakaan siitä, että edes saa järjestettyä ne treffit. :facepalm:

Kyseessä vain hieman kärjistäen on siis antsaitsija/valitsija-asetelma. Sun vertauksessa mies hyppää niin korkealle kuin pystyy, mutta nainen on se joka asettaa riman eli päättää kuinka korkealla se on.
 
Viimeksi muokattu:
On tämä kanssa yksi mielenkiintoinen juttu. Leskimiehenä kun hakee seuraa, niin seksiseuraa tuntuu löytyvän 25-45 haarukkalla (itse siis 40) aika laajasti ja juurikaan ei tarvitse nähdä vaivaa. Mutta pysyvämpää parisuhdetta ei tunnu kyllä tuolla löytyvän mitenkään. Jos jotain hyvää sanoo, niin ainakin nämä about 30ish naiset ovat ihan fiksuja kokonaisuuksia, kun jättää elämäm yli opistom ja tatuoinnit laskuista pois tai lähinnä ei sotkeennu selkeästi Whisky Tango tapauksiin. Sen tosin on huomannut, että kyllä se koulutustaso korreloi vahvasti sen kanssa, että pyöriikö päässä muutakin kuin viini tai matkustus vai ei. Jotenkin myös hassua kun jotkut 35+ vasta haaveilee lapsista, vaikka aika loppupuolta jo biologiassa tikitetellään.
 
Muuten mä en pääse tästä edelleenkään yli, että naiset vaan treffaa aivan liikaa ylöspäin. Aivan hiton vaikeaa on edes päästä treffeille keskiverto naisten kanssa :D Pitäs asua naapurissa ja sopii tosiaan kuukausi etukäteen treffit. Kyllä mä väitän, että jos naista kiinnostaa, hän raivaa kyllä tilaa sieltä täyteen buukatusta kalenterista.

Ootko nyt ihan varma että sulla hakusessa on keskiverto nainen? Itse näen keskiverto naisen sellaisena perustallaajana, jolla ei ole välttämättä ole intohimoa oikein mihinkään ja päivät ikäänkuin "suoritetaan lävitse" keskiluokkaista unelmaa tavoitellessa. Sut tavanneena voisin ajatella ettet välttämättä ihan tälläisen kanssa pitkään viihtyisi, vaan kaipaat jotain sellaista mikä saa sut inspiroitumaan lisää omista projekteistasi. Tällöin on vaikea nähdä että muu kuin vastaavalla intohimolla itsensä kehittämiseen suhtautuva riittäisi sulle pitkässä juoksussa.

Se hyvä puoli näissä itsensä kehittämiseen posiitivisesti suhtautuvissa yksilöissä on se, että keskinäinen suhde pystyy kehittymään ihan eri sfääreihin kuin ns. fixed mindset -ajattelun omaavilla ihmisillä. Sinuna vaihtaisinkin taktiikkaa kokonaan, kun nyt on selkeästi nähty että nykyinen toimintamalli ei toimi tavoitteidesi mukaisesti. Varmasti jopa muutaman kuukauden tauko treffailusta tekisi hyvää, jolloin saat nollattua huonojen kokemusten tuoman painolastin, samalla oma näkemys kumppanista tarkentuu kun syventyessäsi omiin kiinnostusten pariin lisää. Tämän jälkeen on varmasti paljon helpompaa tehdä itselleen selväksi, mitkä asiat ovat must have -juttuja kumppanilta ja mitkä ovat toissijaisia. Jotenkin musta vaan vaikuttaa että nykyisellään sulla on rima liian korkealla, jolloin ajaudut tavoittelemaan ihmisiä joilla on jo liikaa vaihtoehtoja.

Tässä omat kaksi centtiäni tilanteestasi, en tiedä oliko tästä sitten mitään iloa, mutta toivottavasti herättää jonkunlaista ajatusta tilanteestasi.


Ja se, että kuinka hyvin se ylipäätään TARVII hoitaa on kiinni naisesta. Puhumattakaan siitä, että edes saa järjestettyä ne treffit. :facepalm:

Kyseessä vain hieman kärjistäen on siis antsaitsija/valitsija-asetelma. Sun vertauksessa mies hyppää niin korkealle kuin pystyy, mutta nainen on se joka asettaa riman eli päättää kuinka korkealla se on.

Jos sä oot valkannut itsellesi sopivan treffikumppanin, niin sun ei tarvitse hoitaa mitään, asiat ikäänkuin soljuvat eteenpäin. Tällöin ei tarvitse murehtia mistään rimoista tai muista mielen luomista keinotekoisista esteistä, vaan nauttia toisen seurasta. Toki aina näin ei mene, mutta tällöin on kyse siitä, ettette olleet keskinään yhteensopivia, ei sen kummempaa. Elämä jatkuu tästäkin huolimatta.
 
Viimeksi muokattu:
Ja se, että kuinka hyvin se ylipäätään TARVII hoitaa on kiinni naisesta. Puhumattakaan siitä, että edes saa järjestettyä ne treffit. :facepalm:

Kyseessä vain hieman kärjistäen on siis antsaitsija/valitsija-asetelma. Sun vertauksessa mies hyppää niin korkealle kuin pystyy, mutta nainen on se joka asettaa riman eli päättää kuinka korkealla se on.
Joo kaikki varmasti tajusi miten ilkeät ja pahat naiset asettaa riman niin korkealle, että vain promille chad miehistä pääsee siitä tracy rimasta yli.

Haluatko vielä koittaa vastata tuohon minun kysymykseen viestissä mitä lainasit? Jostain kumman syystä päätit olla siihen ainoaan kysymykseen vastaamatta.

Eli mistä muusta kuin itsestä treffeille pääseminen on kiinni?

Toimiiko tämä sama kehäpäätelmä sitten vaikka töitä etsiessä? Voinko syyttää yhteiskuntaa ja naisia siitä, etten nuorena kouluttautunut ja nyt saan vaan paskaa perustyötä nimellistä korvausta vastaan? Naisethan on paremmilla arvosanoilla saattanut minun potentiaalisen opiskelupaikan joskus napata ja näin hankaloittanut minun työllistymistä.

Vai olisiko se kouluttautuminen ja työnhaku ollut minun omalla vastuulla tässä elämässä?
 
Joo kaikki varmasti tajusi miten ilkeät ja pahat naiset asettaa riman niin korkealle, että vain promille chad miehistä pääsee siitä tracy rimasta yli.

Haluatko vielä koittaa vastata tuohon minun kysymykseen viestissä mitä lainasit? Jostain kumman syystä päätit olla siihen ainoaan kysymykseen vastaamatta.

Eli mistä muusta kuin itsestä treffeille pääseminen on kiinni?

Toimiiko tämä sama kehäpäätelmä sitten vaikka töitä etsiessä? Voinko syyttää yhteiskuntaa ja naisia siitä, etten nuorena kouluttautunut ja nyt saan vaan paskaa perustyötä nimellistä korvausta vastaan? Naisethan on paremmilla arvosanoilla saattanut minun potentiaalisen opiskelupaikan joskus napata ja näin hankaloittanut minun työllistymistä.

Vai olisiko se kouluttautuminen ja työnhaku ollut minun omalla vastuulla tässä elämässä?
Toi vertaus ei ole mistään kotoisin, mutta faktahan on, että naisilla menee Suomessa miehiä paremmin miltei kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna, ja taitaa ero vaan kasvaa koko ajan. Ja todellakin parisuhteisiin/seksi-elämään liittyen.

Toki mies voi keskittyä valittamiseen tai itsensä kehittämiseen, mutta ei itse asia siitä miksikään muutu eli ylämäki vaan jyrkkenee koko ajan.

Ja väkisinkin tulee mieleen, että MIKSI VAIVAUTUA, onko se römpötin nyt oikeasti niin ihmeellinen vekotin että sen edessä pitää nöyristellä ja kumarrella ilman mitään tolkkua. No se on makuasia. Kirjaimellisesti.
 
Jos sä oot valkannut itsellesi sopivan treffikumppanin, niin sun ei tarvitse hoitaa mitään, asiat ikäänkuin soljuvat eteenpäin. Tällöin ei tarvitse murehtia mistään rimoista tai muista mielen luomista keinotekoisista esteistä, vaan nauttia toisen seurasta. Toki aina näin ei mene, mutta tällöin on kyse siitä, ettette olleet keskinään yhteensopivia, ei sen kummempaa. Elämä jatkuu tästäkin huolimatta.

Ideaalisesti se näin olisikin, mutta yritin vääntää Rullikselle rautalangasta että asiassa on kaksi osapuolta, kaikki EI ole kiinni miehestä vaan siinä on myös se nainen mukana.


Joo kaikki varmasti tajusi miten ilkeät ja pahat naiset asettaa riman niin korkealle, että vain promille chad miehistä pääsee siitä tracy rimasta yli.

Haluatko vielä koittaa vastata tuohon minun kysymykseen viestissä mitä lainasit? Jostain kumman syystä päätit olla siihen ainoaan kysymykseen vastaamatta.

Eli mistä muusta kuin itsestä treffeille pääseminen on kiinni?

Toimiiko tämä sama kehäpäätelmä sitten vaikka töitä etsiessä? Voinko syyttää yhteiskuntaa ja naisia siitä, etten nuorena kouluttautunut ja nyt saan vaan paskaa perustyötä nimellistä korvausta vastaan? Naisethan on paremmilla arvosanoilla saattanut minun potentiaalisen opiskelupaikan joskus napata ja näin hankaloittanut minun työllistymistä.

Vai olisiko se kouluttautuminen ja työnhaku ollut minun omalla vastuulla tässä elämässä?

Mitä sää nyt taas selität, justhan vastasin siihen kysymykseen? :facepalm: Eli miehen itsensä lisäksi homma on kiinni siitä naisesta.

Ja miten sun koulutusvertaus liittyy yhtään mihinkään?
 
Mikä niissä tatuoinneissa ahistaa?
Tatuoinnit eivät varmaan monia ahdista, mutta monet varsinkin tatuoimattomat miehet sanovat että preferoivat vakiintuneeseen parisuhteeseen mielummin puhdasihoista naista kuin tatuoitua naista.

Kaunis naisvartalo on itsessään mestarillinen taideteos. Mikäli tätä tuhritaan musteella niin voisin veikata että planeetan enemmistön miesten mielestä se muuttuu epäviehättävämmäksi.
 
Mikä niissä tatuoinneissa ahistaa?
Tatuoinnit ei kyllä juuri ketään naista "kaunista" eikä naisellista, vaan helposti niistä tulee vähän ikäviä assosiaatioita liittyen naisen seksuaalihistoriaan esimerkiksi.

Mutta eihän miehillä paljon olisi kyllä varaa nirsoilla tässä asiassa, joten jos tatuointeja joutuu "sietämään" niin se on aika pieni ongelma sitten se.

Tosin "voi olla", että sitä tatuoitua naista ei paljon mitkään puhdasihoiset mammanpojat edes kiinnosta vaan ottaa mieluummin jonkun jännämiehen.
 
miten sun koulutusvertaus liittyy yhtään mihinkään?
Oon lähes 99%, että tajuat miten se tähän liittyy.

Rautalangasta jos nyt vielä kerran yritän.

On miehen omalla vastuulla kouluttautua ja saada työpaikka.
On naisen ja yhteiskunnan vastuulla, että mies saa parisuhteen.

Mikä tässä vertauksessa nyt jäi sulla tajuamatta?
 
Oon lähes 99%, että tajuat miten se tähän liittyy.

Rautalangasta jos nyt vielä kerran yritän.

On miehen omalla vastuulla kouluttautua ja saada työpaikka.
On naisen ja yhteiskunnan vastuulla, että mies saa parisuhteen.

Mikä tässä vertauksessa nyt jäi sulla tajuamatta?

Se, että mistä sää taas repäisit ton toisen väitteen? Se on just se, mitä EN sanonut. Teeskenteletkö tahallasi idioottia vai oletko oikeasti sellainen? :facepalm:
 
Se, että mistä sää taas repäisit ton toisen väitteen? Se on just se, mitä EN sanonut. Teeskenteletkö tahallasi idioottia vai oletko oikeasti sellainen? :facepalm:
Kunhan yritän ymmärtää miten epäloogisia nämä teidän markkinatalous höpinät ovat ulkoapäin katsottuna. Älä ammu viestintuojaa, sinähän et itse mukamas ymmärtänyt miten koulutusvertaus liittyi aiheeseen.

Minusta mies täällä Suomessa vastaa omasta työllistymisestä ja omasta pariutumisesta. Jos ei jommassa kummassa onnistu, vika löytyy peilistä, sori siitä.
 
Kunhan yritän ymmärtää miten epäloogisia nämä teidän markkinatalous höpinät ovat ulkoapäin katsottuna.
Ironista, että markkina-arvo käsitteenä perustuu siihen, että ihmisten preferenssit ja ominaisuudet muodostavat eräänlaisen kysynnän ja tarjonnan dynamiikan myös deittailussa. Keskustelu ei ole epäloogista, vaan tuo juurikin esiin todellisia mekanismeja, jotka vaikuttavat ihmisten pariutumiskäyttäytymiseen. Näiden ymmärtäminen auttaisi kehittymään ja parantamaan omia mahdollisuuksiaan menestyä.

Minusta mies täällä Suomessa vastaa omasta työllistymisestä ja omasta pariutumisesta. Jos ei jommassa kummassa onnistu, vika löytyy peilistä, sori siitä.
Työmarkkinoilla henkilön mahdollisuudet ei määräydy vain omasta tahdosta ja kyvyistä, vaan myös tarjolla olevista työpaikoista, taloudellisista suhdanteista ja yhteiskunnan rakenteista. Eikun vaan kaikille työttömille toitottamaan, että omaa saamattomuuttanne olette työttömiä. On kyllä empatiakyvytöntä menoa. Sama ajattelu heijastunee tässä ketjussa, miten suhtaudutaan toisten vaikeuksiin deittailussa.

Tragikoomista, että aikoinaan markkina-arvoa haukuttiin liiasta mustavalkoisuudesta, mutta tässähän on vene kääntynyt ihan toiseen suuntaan. Pitkä on ollut matka hollituvasta salin puolelle.

Siitä olen samaa mieltä, että sinkun eikä työttömän ei pidä jäädä kotiin syyttämään olosuhteita, vaan tunnistamaan ja ne ja toimimaan sen mukaisesti, missä havaitsee puutteita. Olkoot ne puutteet ja haasteet sitten ulkoisia tai sisäisiä.
 
Siitä olen samaa mieltä, että sinkun eikä työttömän ei pidä jäädä kotiin syyttämään olosuhteita, vaan tunnistamaan ja ne ja toimimaan sen mukaisesti, missä havaitsee puutteita. Olkoot ne puutteet ja haasteet sitten ulkoisia tai sisäisiä.
Yhä useammalle on mielekkäämpää antaa vaan olla. Sekä pitkäaikaistyöttömyys että tahdoton naisenpuutteessa eläminen ovat lisääntymässä.

On helppoa sanoa toiselle, että katso peiliin, hae kuu taivaalta, kehitä itseäsi ja ole parempi mies, mutta käytännössä se on yhä jyrkempi mäki kivuttavaksi yhä useammalle ja on vaan helpointa antaa olla. Ja keskittyä ihan johonkin muuhun.

Oman elämänikin kautta kun peilaan, niin olen toki naista välillä saanut tänäkin vuonna, mutta onhan se vaivan määrä ihan naurettavaa suhteessa hyötyyn. Helpointa olisi vaan hommata kiikkustuoli ja muistella vanhoja hyviä aikoja, ja säästää kaikki se aika, raha ja energia mikä kuluu naisten vonkaukseen, joka vain harvoin tuottaa mitään hyvää tulosta.
 
Toisaalta harmittaa jos ei skoraa, mutta toisaalta jos flaksin myötä muuttuu Trullikseksi jonka mielestä kaikki on vain itsestä kiinni ja ymmärrys muusta katoaa, on tässä jonkinlainen hopeareunus kai sitten. :think:
 
Mikä niissä tatuoinneissa ahistaa?
Ei ahdista, mutta ovat aina rumia ja tekevät ihmisestä rumemman. En ole kertaakaan nähnyt tatuoinnin tai kasvolävistyksen tekevän naisesta paremman näköisen. Yleensä näillä on myös oman kokemuksen kautta aika maltillinen koulutustaso, yleissivistys matala ja elämän suhtautuminen melko valkoroskaista.
 
Kunhan yritän ymmärtää miten epäloogisia nämä teidän markkinatalous höpinät ovat ulkoapäin katsottuna. Älä ammu viestintuojaa, sinähän et itse mukamas ymmärtänyt miten koulutusvertaus liittyi aiheeseen.

Minusta mies täällä Suomessa vastaa omasta työllistymisestä ja omasta pariutumisesta. Jos ei jommassa kummassa onnistu, vika löytyy peilistä, sori siitä.

Ai kuka niistä markkinatalousjutuista puhuu? Tietääkseni en itse niistä erityisesti ole jauhanut, justhan sanoin että aivan sama mitä mies on oikeasti kunhan suuta osaa soittaa.

Ja se vertaus on täyttä paskapuhetta kuten valtaosa sun jutuista yleensäkin. :facepalm: Tosin ehkä siitä voisi sen pointin löytää, että molemmat alkaa muuttua yksilön ongelmasta yhteiskunnan ongelmaksi kun rima nousee liian korkealle, ja liian moni alkaa jäädä sen alle.

Ja mitä meinaat että mies vastaa, eikö sitten vastaa jos ei ole mies? :rolleyes:

Mutta aivan helvetin sama, kuten erkkikin sanoi, joku raja mitä sen "römpöttimen" eteen viitsii tehdä...
 
Mutta aivan helvetin sama, kuten erkkikin sanoi, joku raja mitä sen "römpöttimen" eteen viitsii tehdä...
Yleensäottaen auttaa, jos viitsii käydä edes jossain työntapaisessa. Tai vaikka opiskelee jotain ja tavoittelee parempaa tulevaisuutta. Sitten auttaa vielä vähän enemmän jos käy sellaisissa paremmissa töissä, mistä maksetaan kohtuullista palkkaakin.
Mikäli kuuluu johonkin heikompaan yhteiskuntaluokkaan, niin mahdollisuudet parisuhderintamallakin on varmaan samaa luokkaa kuin siellä työmarkkinoilla.
 
Yleensäottaen auttaa, jos viitsii käydä edes jossain työntapaisessa. Tai vaikka opiskelee jotain ja tavoittelee parempaa tulevaisuutta. Sitten auttaa vielä vähän enemmän jos käy sellaisissa paremmissa töissä, mistä maksetaan kohtuullista palkkaakin.
Mikäli kuuluu johonkin heikompaan yhteiskuntaluokkaan, niin mahdollisuudet parisuhderintamallakin on varmaan samaa luokkaa kuin siellä työmarkkinoilla.

Ei se todellakaan ihan näin suoraan mene, valitettavasti. :D Olisihan se ihan kiva jos asiantuntijatehtävissä työskenteleville tulisi seuraa ovista ja ikkunoista, muttei se ihan niin suoraviivaista ole. :)
 
Mikähän on se palkka millä kannattaa alkaa sitten haaveilla deittiseurasta? Ja jos on työtön niin silloinko ei voi pariutua ollenkaan?
Paradoksihan on siinä, että työttömällä on teoriassa enemmän aikaa panostaa naisseuran etsimiseen.

Ja toisaalta jossei löydy, niin mikä on intressi sitten mennä töihinkään tai tehdä yhtään mitään, jossei näytä että pesää on kuitenkaan saamassa.
 
Ja toisaalta jossei löydy, niin mikä on intressi sitten mennä töihinkään tai tehdä yhtään mitään, jossei näytä että pesää on kuitenkaan saamassa.

Hyvä rölläys... :D

Toki riippuuhan tuokin vaihtoehdoista, jos esim. on vaihtoehtona sykkiä ns. paskaduunissa ja saada pari satkua enemmän kuussa kuin tuilla elellessä, niin ei ihme ettei houkuta... :think:
 
Tinder ei ainakaan toimi kovin kummoisesti. Ei suomessa eikä ulkoimailla. Juuri Kiinan reissun tehneenä, 2 vkoa, Tinderissä tuli 5 tykkäystä, Bumblessa ja Badossa molemmissa yli 100 pääosin varsin viehättäviltä naisilta parin viikon aikana. Alueilla missä kiersin, oli asetetuilla säteillä ehkä 50 miljoonaa asukasta. Ei tule kuuloonkaan että Suomessa saisi Tinderistä edes 10 tykkäystä 2 viikossa naisten osalta. Ehkä yksi voisi tulla. Vuodessa suomessa saa ehkä 20 tykkäystä jos sitäkään. Tietysti kyyniset voivat ajatella, että pelkkiä gold diggereitä. Enpä usko, kun isoissa kiinalaisissa kaupungeissa elintaso helposti parempi mitä Suomessa. Suomi alkaa olemaan varsin köyhä maa elintasoltaan suhteessa Kiinaan (kuten moni muukin valtio).
 
Kun täällä vertailtiin pariutumista työmarkkinoihin, niin jälkimmäisillä ei ainakaan Suomessa olla oman onnensa seppiä. :rolleyes: Jos sellaista kaipaa, tarvii mennä jenkkilään jossa työntekijöillä ei kummemmin ole oikeuksia. Suomessa ja muissa Euroopan maissa valtio kun säätelee voimakkaasti työmarkkinoita, minkä lisäksi AY-liike omalta osaltaan pyrkii rajoittamaan työnantajapuolen neuvotteluasemaa. Toki työntekijäkin joutuu tekemään oman osansa, muttei enää voi sanoa että "jokainen on vastuussa omasta työllistymisestään" vaan sitä vastuuta on jaettu myös yhteiskunnan puolelle.
 
Toisaalta harmittaa jos ei skoraa, mutta toisaalta jos flaksin myötä muuttuu Trullikseksi jonka mielestä kaikki on vain itsestä kiinni ja ymmärrys muusta katoaa, on tässä jonkinlainen hopeareunus kai sitten. :think:
Enemmän se on minusta suRullista, jos täällä on väkeä, ketkä kokevat etteivät voi edes vaikuttaa omaan työllistymiseen tai pariutumiseen.

Kaikkeen ei itse tietenkään pysty vaikuttamaan, mutta sen verran kun pystyy asioita muuttamaan niin se kaikki lähtee kyllä itsestä.
 
Paradoksihan on siinä, että työttömällä on teoriassa enemmän aikaa panostaa naisseuran etsimiseen.

Ja toisaalta jossei löydy, niin mikä on intressi sitten mennä töihinkään tai tehdä yhtään mitään, jossei näytä että pesää on kuitenkaan saamassa.


Mikäs luuseri se sellainen on, joka ei tee asioita itsensä vuoksi, ja heittäytyy elätiksi.
 
Mikäs luuseri se sellainen on, joka ei tee asioita itsensä vuoksi, ja heittäytyy elätiksi.
Miksi tehdä mitään, jos ei ole toivoa päästä pesälle?

Joku voi vaikka näinkin ajatella, ja kyllä mä ymmärrän sitäkin näkökantaa.

Varmasti on itsemurhiakin tehty näiden asioiden seurauksena. Myös laajennettuja itsemurhia ilmeisesti.
 
Jos pienemmällä paikkakunnalla asustelee ja saa miehenä maineen "kyläpyöräilijänä", niin onko ainoa mahdollisuus hakeutua "kyläpyörien" seuraan jos jonkinlaista parisuhdetta haluaa?
 
Enemmän se on minusta suRullista, jos täällä on väkeä, ketkä kokevat etteivät voi edes vaikuttaa omaan työllistymiseen tai pariutumiseen.
Voihan tällaisiakin henkilöitä olla tai olisiko kyse enemmän siitä, että se oman toiminnan vaikuttavuus nähdään pienenä/pienenevänä verrattuna muihin tekijöihin (parinvalinta enemmissä määrin Tinderissä/naisten karkkikaupassa=aina parempi ehdokas nurkan takana jne). Voi ajatetella että henkilöllä on tietyt "speksit"/kortit/lähtökohdat mistä ei pääse mihinkään ja niillä on pelattava. Ne sitten riittää mihin riittää.
Kaikkeen ei itse tietenkään pysty vaikuttamaan, mutta sen verran kun pystyy asioita muuttamaan niin se kaikki lähtee kyllä itsestä.

Samaa mieltä mutta näin et sanonut mielestäni aluksi vaan jotain tyyliin kaikki on vain itsestä kiinni jos ei onnistu..
 
Samaa mieltä mutta näin et sanonut mielestäni aluksi vaan jotain tyyliin kaikki on vain itsestä kiinni jos ei onnistu
No kaikki mihinkä voit vaikuttaa on vain itsestä kiinni. Joten kyllä tuon minusta voi tiivistää juurikin niin, että kaikki on itsestä kiinni.

Muutenki ihmeellisiä asenneongelmia täällä osalla, tietty jatkuvat pettymykset katkeroittaa, mutta tuohon tulee helposti kehä mikä ruokkii itsensä. Pettymykset syövät itsevarmuutta ja alhainen itseluottamus tuottaa lisää pettymyksiä.

Se vasta munaa vaatiikin, että kävelee sen kuuluisan peilin eteen ja toteaa, pysyvänsä parempaan ja tekee säännöllisesti duunia sen eteen. Tuohon tarjotaan täällä ratkaisuksi ulinaa markkinataloudesta ja toteamista, että peli on rigged ja oikea vastaus on pudottaa hanskat ja luovuttaa. Tämä on minusta täyttä paskaa jolla lähinnä kampittaa vain itsensä.
 
No kaikki mihinkä voit vaikuttaa on vain itsestä kiinni. Joten kyllä tuon minusta voi tiivistää juurikin niin, että kaikki on itsestä kiinni.

No eikä ole, tämä on just sitä tekopositiivisuuspaskaa kun kerran väitetään että koska kaikkeen ei voi vaikuttaa, kaikki on itsestä kiinni. Kunhan riittävästi vaan kiskoo itseään kengännauhoista. :facepalm:

Muutenki ihmeellisiä asenneongelmia täällä osalla, tietty jatkuvat pettymykset katkeroittaa, mutta tuohon tulee helposti kehä mikä ruokkii itsensä. Pettymykset syövät itsevarmuutta ja alhainen itseluottamus tuottaa lisää pettymyksiä.

Se vasta munaa vaatiikin, että kävelee sen kuuluisan peilin eteen ja toteaa, pysyvänsä parempaan ja tekee säännöllisesti duunia sen eteen. Tuohon tarjotaan täällä ratkaisuksi ulinaa markkinataloudesta ja toteamista, että peli on rigged ja oikea vastaus on pudottaa hanskat ja luovuttaa. Tämä on minusta täyttä paskaa jolla lähinnä kampittaa vain itsensä.

Esim. Markku on tehnyt ihan jäätävän määrän tuota grindausta. Tulosta on tullut panojen muodossa, mutta ymmärtääkseni on enemmän ollut suhde hakusessa, ja joka tapauksessa homma kuulostaa todella vaikealta... eikä mikään ihme, jos Tinderissä nelikymppiset YH-mammatkin saa kasoittain treffipyyntöjä nuorilta miehiltä.

Ehkä parempi neuvo olisi poistua Tinderistä joka tosiaankin on rigged ja hankkia jotain harrastuksia joissa tutustuu ihmisiin, mikä sitten johtaa johonkin tai ei, mutta ainakin on hauskempaa kuin tuo grindauspaska.
 
Viimeksi muokattu:
Toimivat usein indikaattoreina pahasta olosta itsensä kanssa, sitten kanssa se jatkuva kierre hankkia uusia sekä parannella pieleenmenneitä suhruja on pieni rasite itsessään.
Ei ahdista, mutta ovat aina rumia ja tekevät ihmisestä rumemman. En ole kertaakaan nähnyt tatuoinnin tai kasvolävistyksen tekevän naisesta paremman näköisen. Yleensä näillä on myös oman kokemuksen kautta aika maltillinen koulutustaso, yleissivistys matala ja elämän suhtautuminen melko valkoroskaista.
Jotenkin sitä vain ihmettelee, että vielä 2020-luvullakin suhtautuminen on näinkin ahdasmielistä niinkin pieneen asiaan, kuin tatuointi. Varsinkin tänä "suvaitsevuuden" aikakautena.
Mä ainakin näen ihmisen ulkokuoren sisällä ja se on se mistä mä kiinnostun sitten loppupeleissä.
Tää on varmasti myös yksi asia millä sulkee monia mielenkiintoisia ja potentiaalisia kumppaniehdokkaita pois laskuista. Mutta sitten voi toisaalta taas voivotella sitä, kun ei löydy ketään ja kaikki on paskaa.

Avarakatseisuudella ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee pidemmälle... myös tässä pelissä.
 
Ootko nyt ihan varma että sulla hakusessa on keskiverto nainen? Itse näen keskiverto naisen sellaisena perustallaajana, jolla ei ole välttämättä ole intohimoa oikein mihinkään ja päivät ikäänkuin "suoritetaan lävitse" keskiluokkaista unelmaa tavoitellessa. Sut tavanneena voisin ajatella ettet välttämättä ihan tälläisen kanssa pitkään viihtyisi, vaan kaipaat jotain sellaista mikä saa sut inspiroitumaan lisää omista projekteistasi. Tällöin on vaikea nähdä että muu kuin vastaavalla intohimolla itsensä kehittämiseen suhtautuva riittäisi sulle pitkässä juoksussa.

Se hyvä puoli näissä itsensä kehittämiseen posiitivisesti suhtautuvissa yksilöissä on se, että keskinäinen suhde pystyy kehittymään ihan eri sfääreihin kuin ns. fixed mindset -ajattelun omaavilla ihmisillä. Sinuna vaihtaisinkin taktiikkaa kokonaan, kun nyt on selkeästi nähty että nykyinen toimintamalli ei toimi tavoitteidesi mukaisesti. Varmasti jopa muutaman kuukauden tauko treffailusta tekisi hyvää, jolloin saat nollattua huonojen kokemusten tuoman painolastin, samalla oma näkemys kumppanista tarkentuu kun syventyessäsi omiin kiinnostusten pariin lisää. Tämän jälkeen on varmasti paljon helpompaa tehdä itselleen selväksi, mitkä asiat ovat must have -juttuja kumppanilta ja mitkä ovat toissijaisia. Jotenkin musta vaan vaikuttaa että nykyisellään sulla on rima liian korkealla, jolloin ajaudut tavoittelemaan ihmisiä joilla on jo liikaa vaihtoehtoja.

Tässä omat kaksi centtiäni tilanteestasi, en tiedä oliko tästä sitten mitään iloa, mutta toivottavasti herättää jonkunlaista ajatusta tilanteestasi.

Hyviä ajatuksia ja näitä olen juuri itsekin pohtinut vielä yhden miespuolisen ystävän kanssa. Hänellä on ongelma missä naisen kanssa tulee tosi hyvin toimeen (ja heillä on semmonen on/off suhde tai situationship), mutta häntä häiritsee naisessa se, että hän on tyytyväinen just siihen mitä tekee, eli käy kaupassa töissä ja tekee värityskirjaa loppuillan, eikä ole ns. kiinnostusta kehittää itseään. Heitinkin hänelle sitten ajatuksen, että tarviiko naisen olla ns. mukana kehityksessä vai voiko se olla enemmän tukena siihen just sun tekemiseen ja rakentamiseen? Se, että se nainen on muuten avoin esim. seksille ja muille asioille ja toki bonuksena pitää huolta itsestään. Saatiin hyviä keskusteluja tästä.

Mutta siis @Maniac tuota omaa rimaa olisikin hyvä tähdätä siihen, että löytyy kumppani "growth" mindsetilla joka sitten tukee mua omissa tekemisissä ja vice versa ilman että toki grindaa elämäänsä läpi. Tuon kesäisen leikkauksen jälkeen mulla tuli joku pieni muutos henkiseen olemukseen ja näen taas asioita vähä eri valossa. Tää "korkea rima" on ollut enemmän ulkonäkökeskeistä, mut oon huomannut, että painoarvo on aivan muualla kun tutustutaan kumppaniehdokkaaseen.

Btw, alkukesästä asti rupatellut mimmin kanssa Hingestä. Ollaan nyt kerran treffattu ja sovitellaan tässä just seuraavaa tapaamista. Mimmi vaikuttaa aidolta, keskustelut tämän kanssa tuntuu hyvältä ja vastavuoroiselta. Mikä tässä on myös hyvää, että vibat tuntuu olevan tän mimmin kohdalla sellaiset, että ei ole mikään "multideittaaja" vaan keskittyy yhteen. Kuten varmaan tuhannesti aikasemmin täällä, ei mulla ole suuria odotuksia, mut näin on hyvä edetä.

Voin toki olla väärässä, mutta Tinderistä ei yksinkertaisesti löydä mitään salamarakkautta. Tutustumiseen vaaditaan aikaa ja vaivaa. Kun kaksi tällästä sopivaa ihmistä löytää toisensa ja tajuaa, että se on näin, niin homma pelittää. Muutenhan tuo touhu Tinderissä on vaan kertakäyttökamaa.
 
Viimeksi muokattu:
Jotenkin sitä vain ihmettelee, että vielä 2020-luvullakin suhtautuminen on näinkin ahdasmielistä niinkin pieneen asiaan, kuin tatuointi. Varsinkin tänä "suvaitsevuuden" aikakautena.
Mä ainakin näen ihmisen ulkokuoren sisällä ja se on se mistä mä kiinnostun sitten loppupeleissä.
Tää on varmasti myös yksi asia millä sulkee monia mielenkiintoisia ja potentiaalisia kumppaniehdokkaita pois laskuista. Mutta sitten voi toisaalta taas voivotella sitä, kun ei löydy ketään ja kaikki on paskaa.

Avarakatseisuudella ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee pidemmälle... myös tässä pelissä.
Jotenkin sitä vain ihmettelee, että vielä 2020-luvullakin suhtautuminen on näinkin ahdasmielistä niinkin pieneen asiaan, kuin ulkonäöllinen preferenssi. Varsinkin tänä "suvaitsevuuden" aikakautena.

Tykkään katsella kauniita jugend taloja ilman että niiden seinissä on rumia musteella töhrittyjä kuvia, sama pätee kumppanini ihoon.

Se että suurin osa maailman miehistä ei pidä musteella tuhrituista naisista pitäisi olla sulle vain hyvä asia. Enemmän valikoimaa sulle joka ei välitä naisen tahallaan rumentamasta ulkonäöstä.
 
No eikä ole, tämä on just sitä tekopositiivisuuspaskaa kun kerran väitetään että koska kaikkeen ei voi vaikuttaa, kaikki on itsestä kiinni.
Luetko sä ollenkaan näitä mun viestejä mihinkä jälleen pakonomaisesti vastailet?

Kaikki mihinkä voi vaikuttaa on todellakin vain itsestä kiinni. Se, että meistä kukaan ei voi kaikkea ulkopuolista hallita ei tarkoita etteikö omaan elämään pysty vaikuttamaan.

Tietty jos on vakavasti masentunut moniraajarikko niin se ylimäki on asteen jyrkempi kuin muilla, mutta ei tässä elämässä mikään muukaan asia mene kaikkien kesken tasan. Tämä ei ole mitään ihmeen tekopositiivisuutta, vaan kylmä fakta ihmiselämästä.
 
Luetko sä ollenkaan näitä mun viestejä mihinkä jälleen pakonomaisesti vastailet?

Kaikki mihinkä voi vaikuttaa on todellakin vain itsestä kiinni. Se, että meistä kukaan ei voi kaikkea ulkopuolista hallita ei tarkoita etteikö omaan elämään pysty vaikuttamaan.

Tietty jos on vakavasti masentunut moniraajarikko niin se ylimäki on asteen jyrkempi kuin muilla, mutta ei tässä elämässä mikään muukaan asia mene kaikkien kesken tasan. Tämä ei ole mitään ihmeen tekopositiivisuutta, vaan kylmä fakta ihmiselämästä.

No nimenomaan luen, eikä "kaikki mihinkä voi vaikuttaa on itsestä kiinni" todellakaan ole sama kuin että KAIKKI olisi itsestä kiinni. Niiden välillä on todella iso ero, ja jälkimmäinen ei pidä paikkaansa ja kuulostaa lähinnä vittuilulta.


Ehkä joku checklist perusasioista vois kannattaa käydä läpi, mutta se on eri asia kuin "grindset" mitä monet tuntuu painottavan. Lisäksi grindatessa asiaa x suoritus ei parane rajattomasti, vaan lähestyy jotain raja-arvoa josta ei pääse yli. Se sitten riittää johonkin tai ei.
 
Jotenkin sitä vain ihmettelee, että vielä 2020-luvullakin suhtautuminen on näinkin ahdasmielistä niinkin pieneen asiaan, kuin tatuointi.
Omia kokemuksiahan sinä kysyit, minä vastasin. Näistä tuntemistani tapauksista olen subjektiiviset asenteeni ammentanut, enkä muualta! Jokainen muokatkoot kehoaan miten lystää, minä arvioin itse, mitä niillä muokkauksilla halutaan viestiä.
 
Jotenkin sitä vain ihmettelee, että vielä 2020-luvullakin suhtautuminen on näinkin ahdasmielistä niinkin pieneen asiaan, kuin tatuointi. Varsinkin tänä "suvaitsevuuden" aikakautena.
Mä ainakin näen ihmisen ulkokuoren sisällä ja se on se mistä mä kiinnostun sitten loppupeleissä.
Tää on varmasti myös yksi asia millä sulkee monia mielenkiintoisia ja potentiaalisia kumppaniehdokkaita pois laskuista. Mutta sitten voi toisaalta taas voivotella sitä, kun ei löydy ketään ja kaikki on paskaa.

Avarakatseisuudella ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee pidemmälle... myös tässä pelissä.
Tämä on kuin sanoisi, että lihavan ihmisen kanssa täytyisi pariutua vaikka ulkonäöstä ei pitäisikään. Ei tässä ole kyse ahdasmielisyydestä, vaan yksinkertaisesti omista preferensseistä. Tatutoinnit nyt ovat rumia mielestäni, ei se siitä tule muuttumaan miksikään. Itse en omaa röntgenkatsetta, joten en lähtökohtaisesti myöskään ole kiinnostunut sisäelimistä. Itse pariudun lähtökohtaisesti ulkonäön perusteella, koska se on se joka ensimmäisenä näkyy. En ole hirveästi korkeakoulutettuja ja fiksuissa asemissa olevia tatuoituja ihmisiä koskaan nähnyt, mutta alempaa tulokastia näyttää olevan aika paljonkin. Tottakai haen samalla fiksua seuraa, joka erottaa viulun kontrabassosta - sen verran mitä on tullut törmättyä työssä ja vapaa-ajalla raskaasti tatuoituihin ihmisiin ovat ne kaikki olleet vähän simppeleitä tapauksia, joissa enemmän painaa alkoholi ja "live love laugh" -tapainen elämä. Itse en ainakaan voivottele seurahaun vaikeutta, sitä löytyy kyllä muutenkin. Tatuointeja pahempi turn-off on ainoastaan lihavuus. Ja kun nämä kaksi asiaa kohtaa (yllättävän usein varsinkin ylipainon aikakaudella), on ainakin helppoa rankata pois ihmisiä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
283 839
Viestejä
4 875 114
Jäsenet
78 706
Uusin jäsen
Hachio

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom