Nettitreffit + Tinder

Liittynyt
25.11.2018
Viestejä
316
Kaverinikin on joskus sanonut tuosta, että seksin jälkeen toivoisi, että saisi olla itsekseen rauhassa - myös ollessaan parisuhteessa.
 
Liittynyt
24.10.2016
Viestejä
4 370
nämä asiat saatetaan mainita suoraan Tinder-profiilissa. Eli että tavaraa on jaettu ympäriinsä, mutta jatkossa en jaa. Joten teepä siis sirkustemput pitkän kaavan mukaan, ehkä sitten voit saada.
Taitaa olla synonyymi aika moneelle tyyliin "pelit on pelailtu" tai "hakusessa jotain vakavempaa, säädöt säädetty" tms skeidaa.
Mut silti profiilissa on tissit töröllä :D
 
Liittynyt
20.10.2016
Viestejä
662
Tähän liittyen, ärsyttää aika rankasti sellaiset naiset, jotka sanoo suoraan, että on tullut kyrpäkarusellia harrastettua ja haaroja leviteltyä lukuisille miehille, mutta SULLE en nyt kuitenkaan anna vaan nyt pitää vähintään kuu hakea taivaalta ensin tms... :facepalm:

Joo ihan varmasti haen sen kuun...
Et sitten uskonut nätisti sanottua eitä, vaan jatkoit vaan piiritystä?
 
Liittynyt
24.10.2016
Viestejä
4 370
Tää nyt ei liity suoraan Tinderöintiin, mutta joidenkin mimmien standardeihin. En muista podcastia, mutta siellä on vieraana OF naisia ja kaikennäköisiä hiihtäjiä missä miehet sitten haastattelee ja keskustelevat keskenään (joku varmaan tunnistaa).

Jäi mieleen eräs pätkä, missä n. 30v nainen kolmen muksun YH (siis tekee onlyfansia työkseen ja korosti vielä, että lapset samalta isältä :D) + ulkonäöltään aika keskitasoa näin muistin perukoilta.

Kriteeri miehelle oli, että pitää vähintään tehdä 500 000$ vuodessa eikä tästä tule tinkimään. Siinä sit tältä mimmiltä kysyttiin, että ymmärtääkö hän sen faktan, että tuon verran tienaava mies ei todennäköisesti edes katsoisi tämän mimmin suuntaan. Tokas vaan, että on varmaan loppuelämän sinkkuna.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
16
Samoista asioista saanut hyviä keskusteluita naisten kanssa ja sille on syynsä, että naiset on vuodesta toiseen sinkkuna, kun ei niille kelpaa mikä vaan parisuhdemielessä. Miehen pitää "tuoda älyttömästi pöytään", jotta moni lähtee seurusteluun, koska "mä oon pärjännyt hyvin yksinkin ja jos mies ei tuo mitään lisäarvoa mulle" on niin perus fraasi naisen suusta. Joo se kikkeli on jonkinlainen lisäarvo, mutta kun siihen ei tosiaan tarvitse seurustelusuhdetta kaikkine seurustelun mahdollisine miinuspuolineen, niin ollaan mieluummin sinkkuna. Sama koskee toki osaa miehiäkin.
Mun mielestä seurustelu on aina kompromisseja. Saadakseen jotain pitää osata myös luopua jostain. Vaikeaa tässä on sen kultaisen keskitien löytäminen toisen ihmisen kanssa ja nimenomaan sen omankin vaatimustason nousun takia, mutta ei se naistenkaan vaatimustaso helpota yhtälöä yhtään.

Noista etäisyyksistä sen verran, että olis mullakin aika paljon enemmän vaihtoehtoja, jos minäkin alkaisin joustamaan näistä omista typeristä ~10-15km rajoistani.
Joku yli ton alkaa jo tuntua ihan etäsuhteilulta omassa kuplassani.
Otin tähän nyt pohjustukseksi tuon lainauksen. Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda. Jos siis tällä pöydän omistajalla on jo se pöytä hyvässä järjestyksessä. Varmaan ne odotuksetkin olisivat vähän maltillisia, jos tajuttaisiin että se oman elämän laatu on kyllä omissa käsissä eikä sitä toinen kovin paremmaksi voi muuttaa.

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.

Kaverinikin on joskus sanonut tuosta, että seksin jälkeen toivoisi, että saisi olla itsekseen rauhassa - myös ollessaan parisuhteessa.
Ihan normaalia. Eiköhän tuota ole useat ainakin hetkittäin kokeneet. Liittynee ilmiöön
 
Liittynyt
25.11.2018
Viestejä
316
Ihan normaalia. Eiköhän tuota ole useat ainakin hetkittäin kokeneet. Liittynee ilmiöön
Juu, en tiedä sitten kuinka usein on kokenut tuota, voi olla, että on liioitellutkin asiaa, etenkin omien kommentieni jälkeen. Sama asia vähän tuon parisuhtessa "lässyttely naisen" kanssa, että vierestä tuon huomaa, mutta mies itse tilanteessa ei huomaa, vaikka toisaalla väittääkin, ettei "lässyttelyä" harrasta.
 
Liittynyt
15.11.2016
Viestejä
923
En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.
Tottakai se on kompromisseja. Et sä vaan voi toisen ihmisen kanssa mennä laput silmillä ja tehdä kaikki asiat just niin, kuin sinä itse ne olet (yksinään ollessa) aina tehnyt, tai miten sinä itse haluat ne tehdä.
Sellaisesta suhteesta ei tule yhtään mitään missä kaksi itsekästä ihmistä tekee asiat ainoastaan omalla tavallaan ilman toisen ihmisen huomioonottamista, tai kuuntelemista.
Muutoin suhde on alisteinen jomman kumman puolelta. Toki näitä lapatossuja löytyy molemmista sukupuolista, jotka tekee mitä tahansa toisen eteen omasta itsestään ja omista haluistaan välittämättä. Mun mielestä se vaan ei ole normaalia, vaikka joillain se voi toimia. Tosin yleensä näihin liittyy jotain lieveilmiöitä (varallisuuserot taloudellisine riippuvuuksineen, mustasukkaisuus, läheisriipouvuus tms.).

Kompromissit ja luopumiset voi olla hyvinkin pieniä asioita. Ei se tarkoita sitä, että esim. niistä harrastuksista, ystävistä, tai omista jutuista pitäisi luopua kokonaan.
Aina kun kaksi ihmistä omine tapoineen kohtaa, niin jossain yleensä joutuu joustamaan, ettei olla törmäyskurssilla.
Miksi parisuhteissa riidellään? Yleensä jostain erimielisyydestä.
Miten se erimielisyys ratkaistaan? Yleensä jonkinlaisella kompromissilla, jossa molemmat tulevat toisiaan vastaan. Ellei sitten haluta väkisin riidellä samasta asiasta loppuun asti ja sit todetaankin, että eiköhän erota.
 
Liittynyt
18.08.2021
Viestejä
2 479
Otin tähän nyt pohjustukseksi tuon lainauksen. Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda. Jos siis tällä pöydän omistajalla on jo se pöytä hyvässä järjestyksessä. Varmaan ne odotuksetkin olisivat vähän maltillisia, jos tajuttaisiin että se oman elämän laatu on kyllä omissa käsissä eikä sitä toinen kovin paremmaksi voi muuttaa.

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.
@Pretor tuossa jo aika hyvin vastasikin, mutta vaikka katsottaisiin ihan puhtaasti parisuhteen "välinearvoa", niin kyllähän siitä aika paljon hyötyjä saa monella eri rintamalla. Jos nyt laitetaan ilmiselvyydet kuten (toivottavasti) säännöllinen seksi ja muu läheisyys sivuun, niin jäähän sitä viivan alle kaikenlaisia muitakin ihan konkreettisia etuja, kuten esim. se että kun tekee tai ostaa asioita kahdestaan, niin maksettavaa per perse jää vähemmän kuin yksin. Muutenkin taloudellisia mahdollisuuksia on enemmän, varsinkin jos yhdistetään kahden hyvin toimeentulevan ihmisen tulot. On myös erittäin kattavaa tieteellistä näyttöä, että parisuhde on (varsinkin miesten) yleisterveydelle ja jopa eliniänodotteelle erittäin positiivinen asia. Toki kaikki nämä edut saattaa vaatia niitä kuuluisia kompromisseja...

Mutta se on kyllä sinänsä totta, että jos asiaa raa'an matemaattis-loogisesti tarkastelee, niin eihän se parisuhde välttämättä hirveästi mitään anna, varsinkin hyvin itsekseen viihtyvälle. Toisaalta kuten hienossa elokuvassa Her osuvasti todettiin, siinä on vaan jotain aivan perinpohjaisen tyydyttävää saada jakaa elämänsä jonkun kanssa. Ainakin joillekin meistä. Itse koen, että elämäni olisi vähintään 1000% henkisesti köyhempää ilman vaimoa ja lapsia, vaikka silloin minulla olisikin rajattomasti enemmän aikaa tehdä "omia juttuja" (eli lähinnä pelata videopelejä ja katsoa jotain paskoja leffoja/sarjoja).
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
2 444
Otin tähän nyt pohjustukseksi tuon lainauksen. Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda. Jos siis tällä pöydän omistajalla on jo se pöytä hyvässä järjestyksessä. Varmaan ne odotuksetkin olisivat vähän maltillisia, jos tajuttaisiin että se oman elämän laatu on kyllä omissa käsissä eikä sitä toinen kovin paremmaksi voi muuttaa.

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.
Koska olemme ATK-aiheisella foorumilla, niin monelle tämän voi kuvata seuraavasti: onnellisessa parisuhteessa on 1 + 1 > 2. Eli molemmat osapuolet saavat toisesta esiin parhaat puolet, jolloin yhtälö toteutuu. Itsekin tapasin jonkun aikaa sitten naisihmisen, jonka kanssa tuntuu juuri tältä.

Tottakai parisuhde on kompromissi, kun vaihtoehtona on viettää aikaa omilla ehdoillaan. Se tarvitsee vapausasteistaan huolimatta kuitenkin säännöllistä huoltoa, jotta henkinen yhteys säilyy. Hyvässä suhteessa tämä ei kuitenkaan tunnu kompromissilta, koska tämä ei tunnu työltä samalla tapaa kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa vastaavaa yhteyttä ei ole.
 
Liittynyt
24.10.2016
Viestejä
4 370
@Pretor tuossa jo aika hyvin vastasikin, mutta vaikka katsottaisiin ihan puhtaasti parisuhteen "välinearvoa", niin kyllähän siitä aika paljon hyötyjä saa monella eri rintamalla. Jos nyt laitetaan ilmiselvyydet kuten (toivottavasti) säännöllinen seksi ja muu läheisyys sivuun, niin jäähän sitä viivan alle kaikenlaisia muitakin ihan konkreettisia etuja, kuten esim. se että kun tekee tai ostaa asioita kahdestaan, niin maksettavaa per perse jää vähemmän kuin yksin. Muutenkin taloudellisia mahdollisuuksia on enemmän, varsinkin jos yhdistetään kahden hyvin toimeentulevan ihmisen tulot. On myös erittäin kattavaa tieteellistä näyttöä, että parisuhde on (varsinkin miesten) yleisterveydelle ja jopa eliniänodotteelle erittäin positiivinen asia. Toki kaikki nämä edut saattaa vaatia niitä kuuluisia kompromisseja...

Mutta se on kyllä sinänsä totta, että jos asiaa raa'an matemaattis-loogisesti tarkastelee, niin eihän se parisuhde välttämättä hirveästi mitään anna, varsinkin hyvin itsekseen viihtyvälle. Toisaalta kuten hienossa elokuvassa Her osuvasti todettiin, siinä on vaan jotain aivan perinpohjaisen tyydyttävää saada jakaa elämänsä jonkun kanssa. Ainakin joillekin meistä. Itse koen, että elämäni olisi vähintään 1000% henkisesti köyhempää ilman vaimoa ja lapsia, vaikka silloin minulla olisikin rajattomasti enemmän aikaa tehdä "omia juttuja" (eli lähinnä pelata videopelejä ja katsoa jotain paskoja leffoja/sarjoja).
Lisään tähän vielä matkustuksen. Jos jotain toivoisin tulevaisuuden parisuhteessa on se, että matkustetaan ja nähdään maailmaa yhdessä!
 
Liittynyt
29.09.2023
Viestejä
23
Pitkässä suhteessa päässyt unohtumaan kuinka omituinen sitä onkaan. Saanut useamman vuoden elää ja tehdä asioita omalla mieluisalla tavallaan toisen rinnalla, niin näköjään tullut sellainen normaaliuden harha siinä. Se on kyllä pääkopalle varmaan ihan hyvä juttu. Yksi iso asia mitä ei tarvitse kelata, että oonko muista ihan outo, kun kelpaa kumppanilleen omana itsenään. Ja vaikka sen työpaikalla on tiedostanut, ei ole haitannut tai häirinnyt - koska tietää että kelpaa sille tärkemmälle.

Nyt kun tapali uutta ihmistä, niin siinä nousi esiin / huomasi näitä unohtuneia omituisuuksia.
Osa tottumuksesta tapoja, joista voisi antaa periksi. Mutta osasta huomasin itsekin, etten halua joustaa siihen suuntaan mihin toisella olisi taipumusta.

Ei pelkkä kipinä ja kemia riittänyt kuin muutamiksi viikoiksi, mutta ihan kiva fiilis jäi. Paljon uusia tilanteita toisen ihmisen kanssa olemisesta ja oppia tapailusta. Kelattavaa vähäksi aikaa.

Ittestä oppi paljon ja uskon, että seuraavalla kerralla osaan olla oikeammissa asioissa ronkeli :)
 
Liittynyt
27.02.2018
Viestejä
315
On se kumma. Kaikki kehunut FB datingia. Tehnyt noin viikko sitten profiilin, täydellä copy pastella Tinderistä. Tinder laulaa---> Ilmainen ja helppo FB ei sitten yhtään :]
 
Liittynyt
24.10.2016
Viestejä
4 370
On se kumma. Kaikki kehunut FB datingia. Tehnyt noin viikko sitten profiilin, täydellä copy pastella Tinderistä. Tinder laulaa---> Ilmainen ja helppo FB ei sitten yhtään :]
Miul on edellee jotkut forever bänät sinne ku ei FB dating toimi lainkaan. Mut samat vibat mulla on tai oli Badoo ja Bumblen kanssa. Tinderissä riittää säpinää, mutta noi on aivan kuolleita ihan sama mitä sinne profiiliin tyrkkäs.
 
Liittynyt
22.12.2016
Viestejä
18 707
Miul on edellee jotkut forever bänät sinne ku ei FB dating toimi lainkaan. Mut samat vibat mulla on tai oli Badoo ja Bumblen kanssa. Tinderissä riittää säpinää, mutta noi on aivan kuolleita ihan sama mitä sinne profiiliin tyrkkäs.
Suomen markkinat on hyvin pienet, ja se on ihan sama minkä apin kautta niitä samoja vähiä naisia vonkaa, ei se siitä miksikään muutu.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 651
On se varmaan hämmentävää jossei ole yhtään seurannut mihin suuntaan tämä maa ja maailma on kehittynyt viime vuosina.
Mitä veikkaat, kumpi pystyy helpommin vaikuttamaan sinun treffiseuran ja säkällä ehkä jopa seurustelukumppanin saantiin - Suomen valtio vai sinä itse? Ja kummalla siihen kuvittelisi olevan enemmän intressejä? :D

Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut. :D Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.
 
Liittynyt
29.09.2023
Viestejä
23
Toukokuussa oli Turun seudulla tosi paljon kivoja viiskymppisiä profiileja. Tänään pistin Tinderiin (tyhjän) profiilin kattellakseni ketä siellä on niin taitavat olla löytäneet seuraa.
Mutta selaimeen kun spooffasin sijainniksi Porin, niin Porista ja Raumalta tarjosi heti kymmenittäin kiinnostavia profiileita.
Jopa vähän nuoremmissakin kun oli luonnollisia, tavallisia naisia etsimässä kumppania, ilman sellaisia mätsinkeräysviboja :)
 
Liittynyt
13.11.2021
Viestejä
1 621
Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut. :D Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.
No ei se kovin jännää ole, toisilla on paremmat lähtökohdat, vähemmän niitä katkeroittavia kokemuksia, kyky ohittaa pettymykset kevyemmin jne. Maailman syyttäminen ei auta mutta muutokset siinä voi kyllä silti vaikuttaa mahdollisuuksiin vaikka sulla on aina mennyt hyvin vai mitä olet mieltä?
 
Liittynyt
05.08.2017
Viestejä
5 082
Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut. :D Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.
Eiköhän se ole selvää, että naisten iskeminen on taitolaji, joka osalta sujuu kuin luonnostaan ja osalle on hyvinkin vaikeaa. Toki Erkin omien juttujen perusteella niitä taitoja pitäisi olla, joten veikkaisin osan valituksesta olevan rölläystä... :smoke:
 
Liittynyt
29.09.2023
Viestejä
23
Lisään tähän vielä matkustuksen. Jos jotain toivoisin tulevaisuuden parisuhteessa on se, että matkustetaan ja nähdään maailmaa yhdessä!
Toi on kyllä semmonen, että jos aivan alussa uskaltaa / pääsee pikku reissulle ja saa yhteisiä hyviä muistoja/ kokemuksia niin niistä on helpompi ammentaa polttoainetta pidemmällekin suhteelle kuin normiarjesta tai yhteisistä viikonlopuista koti ympyröissä.
 
Liittynyt
22.12.2016
Viestejä
18 707
Mitä veikkaat, kumpi pystyy helpommin vaikuttamaan sinun treffiseuran ja säkällä ehkä jopa seurustelukumppanin saantiin - Suomen valtio vai sinä itse? Ja kummalla siihen kuvittelisi olevan enemmän intressejä? :D

Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut. :D Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.
En mä mistään "Suomen valtion" osallisuudesta puhunut tässä asiayhteydessä.

Toiset meistä vetoaa tieteeseen, tilastoihin ja kollektiivisiin kokemuksiin ja toiset taas yksittäistapauksiin kuten itseensä.

Se nyt vaan on fakta, että pariutuminen on yhä vaikeampaa miehen näkökulmasta. Etenkin jos on jotain standardeja. Jos sinä et ole havainnut mitään muutosta omassa elämässäsi, niin GOOD FOR YOU, mutta älä luule että sun elämäsi pätee muihin miehiin.
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
249 737
Viestejä
4 355 276
Jäsenet
72 477
Uusin jäsen
Avvil

Hinta.fi

Ylös Bottom