Nettitreffit + Tinder

[DaCapo]

Kaverinikin on joskus sanonut tuosta, että seksin jälkeen toivoisi, että saisi olla itsekseen rauhassa - myös ollessaan parisuhteessa.

 

[Markqq]

nämä asiat saatetaan mainita suoraan Tinder-profiilissa. Eli että tavaraa on jaettu ympäriinsä, mutta jatkossa en jaa. Joten teepä siis sirkustemput pitkän kaavan mukaan, ehkä sitten voit saada.

Taitaa olla synonyymi aika moneelle tyyliin "pelit on pelailtu" tai "hakusessa jotain vakavempaa, säädöt säädetty" tms skeidaa.
Mut silti profiilissa on tissit töröllä

 

[Jirza]

"Juoksut on juostu"

 

[Mehtikkö]

Tähän liittyen, ärsyttää aika rankasti sellaiset naiset, jotka sanoo suoraan, että on tullut kyrpäkarusellia harrastettua ja haaroja leviteltyä lukuisille miehille, mutta SULLE en nyt kuitenkaan anna vaan nyt pitää vähintään kuu hakea taivaalta ensin tms...

Joo ihan varmasti haen sen kuun...

Et sitten uskonut nätisti sanottua eitä, vaan jatkoit vaan piiritystä?

 

[Markqq]

Tää nyt ei liity suoraan Tinderöintiin, mutta joidenkin mimmien standardeihin. En muista podcastia, mutta siellä on vieraana OF naisia ja kaikennäköisiä hiihtäjiä missä miehet sitten haastattelee ja keskustelevat keskenään (joku varmaan tunnistaa).

Jäi mieleen eräs pätkä, missä n. 30v nainen kolmen muksun YH (siis tekee onlyfansia työkseen ja korosti vielä, että lapset samalta isältä ) + ulkonäöltään aika keskitasoa näin muistin perukoilta.

Kriteeri miehelle oli, että pitää vähintään tehdä 500 000$ vuodessa eikä tästä tule tinkimään. Siinä sit tältä mimmiltä kysyttiin, että ymmärtääkö hän sen faktan, että tuon verran tienaava mies ei todennäköisesti edes katsoisi tämän mimmin suuntaan. Tokas vaan, että on varmaan loppuelämän sinkkuna.

 

[Reali]

Samoista asioista saanut hyviä keskusteluita naisten kanssa ja sille on syynsä, että naiset on vuodesta toiseen sinkkuna, kun ei niille kelpaa mikä vaan parisuhdemielessä. Miehen pitää "tuoda älyttömästi pöytään", jotta moni lähtee seurusteluun, koska "mä oon pärjännyt hyvin yksinkin ja jos mies ei tuo mitään lisäarvoa mulle" on niin perus fraasi naisen suusta. Joo se kikkeli on jonkinlainen lisäarvo, mutta kun siihen ei tosiaan tarvitse seurustelusuhdetta kaikkine seurustelun mahdollisine miinuspuolineen, niin ollaan mieluummin sinkkuna. Sama koskee toki osaa miehiäkin.
Mun mielestä seurustelu on aina kompromisseja. Saadakseen jotain pitää osata myös luopua jostain. Vaikeaa tässä on sen kultaisen keskitien löytäminen toisen ihmisen kanssa ja nimenomaan sen omankin vaatimustason nousun takia, mutta ei se naistenkaan vaatimustaso helpota yhtälöä yhtään.

Noista etäisyyksistä sen verran, että olis mullakin aika paljon enemmän vaihtoehtoja, jos minäkin alkaisin joustamaan näistä omista typeristä ~10-15km rajoistani.
Joku yli ton alkaa jo tuntua ihan etäsuhteilulta omassa kuplassani.

Otin tähän nyt pohjustukseksi tuon lainauksen. Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda. Jos siis tällä pöydän omistajalla on jo se pöytä hyvässä järjestyksessä. Varmaan ne odotuksetkin olisivat vähän maltillisia, jos tajuttaisiin että se oman elämän laatu on kyllä omissa käsissä eikä sitä toinen kovin paremmaksi voi muuttaa.

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.

Kaverinikin on joskus sanonut tuosta, että seksin jälkeen toivoisi, että saisi olla itsekseen rauhassa - myös ollessaan parisuhteessa.

Ihan normaalia. Eiköhän tuota ole useat ainakin hetkittäin kokeneet. Liittynee ilmiöön

Post-coital tristesse - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Erkki_erikeepperi]

Et sitten uskonut nätisti sanottua eitä, vaan jatkoit vaan piiritystä?

Kaipa siihenkin on joskus tullut syyllistyttyä. Nainen on saattanut olla ulkoisesti huomattavan hyvää tasoa esimerkiksi...

 

[DaCapo]

Ihan normaalia. Eiköhän tuota ole useat ainakin hetkittäin kokeneet. Liittynee ilmiöön

Post-coital tristesse - Wikipedia

en.wikipedia.org

Juu, en tiedä sitten kuinka usein on kokenut tuota, voi olla, että on liioitellutkin asiaa, etenkin omien kommentieni jälkeen. Sama asia vähän tuon parisuhtessa "lässyttely naisen" kanssa, että vierestä tuon huomaa, mutta mies itse tilanteessa ei huomaa, vaikka toisaalla väittääkin, ettei "lässyttelyä" harrasta.

 

[Pretor]

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.

Tottakai se on kompromisseja. Et sä vaan voi toisen ihmisen kanssa mennä laput silmillä ja tehdä kaikki asiat just niin, kuin sinä itse ne olet (yksinään ollessa) aina tehnyt, tai miten sinä itse haluat ne tehdä.
Sellaisesta suhteesta ei tule yhtään mitään missä kaksi itsekästä ihmistä tekee asiat ainoastaan omalla tavallaan ilman toisen ihmisen huomioonottamista, tai kuuntelemista.
Muutoin suhde on alisteinen jomman kumman puolelta. Toki näitä lapatossuja löytyy molemmista sukupuolista, jotka tekee mitä tahansa toisen eteen omasta itsestään ja omista haluistaan välittämättä. Mun mielestä se vaan ei ole normaalia, vaikka joillain se voi toimia. Tosin yleensä näihin liittyy jotain lieveilmiöitä (varallisuuserot taloudellisine riippuvuuksineen, mustasukkaisuus, läheisriipouvuus tms.).

Kompromissit ja luopumiset voi olla hyvinkin pieniä asioita. Ei se tarkoita sitä, että esim. niistä harrastuksista, ystävistä, tai omista jutuista pitäisi luopua kokonaan.
Aina kun kaksi ihmistä omine tapoineen kohtaa, niin jossain yleensä joutuu joustamaan, ettei olla törmäyskurssilla.
Miksi parisuhteissa riidellään? Yleensä jostain erimielisyydestä.
Miten se erimielisyys ratkaistaan? Yleensä jonkinlaisella kompromissilla, jossa molemmat tulevat toisiaan vastaan. Ellei sitten haluta väkisin riidellä samasta asiasta loppuun asti ja sit todetaankin, että eiköhän erota.