Eihän sun homoa tarvitse esittää, identifioit vain itsesi naiseksi ja eikun treffeille.
Nettitreffit + Tinder
- Keskustelun aloittaja Kapteeni Ankan urotyöt
- Aloitettu
-
- Avainsanat
- bmi nettitreffit nyt natsaa online dating särkynyt sydän tinder
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Transuilta tulee kyllä ihan kiitettävästi mätsejä kun seulan läpi vahingossa ovat päässeet..
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 933
Itse latasin joskus aikanaan Badoon ja en sitten hoksannut siinä profiilia tehdessä napsauttaa sitä "etsin naisia" täppää ja jumalauta kun alkoi miehiltä tulemaan viestiä! Ei ainuttakaan viestiä lopulta naisilta kun jouduin koko profiilin poistamaan parin päivän päästä hämmentyneenä
Mutta kovasti kehuttiin ulkoista habitusta jokatapauksessa
Mutta kovasti kehuttiin ulkoista habitusta jokatapauksessa
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 198
Tuli ladattua hetken yksinolon jälkeen ja silkkaa tylsyyttääni Tinder pitkästä aikaa ja aikamoista ajanhukkaa tämä tuntuu olevan edelleenkin. Erehdyin Goldinkin ostamaan. Ekan viikon saldo oli kaksi matchiä, yksi oli vahinkopyyhkäisy ja toinen joku aasialaisen tytyn kuvalla varustettu kissakalakusetusprofiili joka yritti saada puhumaan Whatsappiin luultavasti leipomaan uhria johonkin "pig butchering"-huijaukseen. Sen jälkeen tullut vain lisää vahinkopyyhkäisyjä ja aasialaisia kissakaloja. Yhden jopa ihan lupaavan oloisen matchin kanssa olen päässyt viestittelyvaiheeseen asti ja tämä poistaa tietysti heti kun aloin puhumaan mahdollisesta tapaamisesta.
Ylipäätään vaikea löytää kiinnostavan oloisia profiileja. Joutuu selaamaan ja rastittelemaan kymmenien geneeristen bimbojen ja Tinderin "pohjasakan" läpi ennen kuin löytyy edes se yksi vähän samanhenkisen oloinen ihminen. Ehkä ulos poistuminen ja ihmisten ilmoille hakeutuminen on edelleenkin se parempi ja varmempi keino.
Ylipäätään vaikea löytää kiinnostavan oloisia profiileja. Joutuu selaamaan ja rastittelemaan kymmenien geneeristen bimbojen ja Tinderin "pohjasakan" läpi ennen kuin löytyy edes se yksi vähän samanhenkisen oloinen ihminen. Ehkä ulos poistuminen ja ihmisten ilmoille hakeutuminen on edelleenkin se parempi ja varmempi keino.
Siis mä ole nyt joutessani huispaillut välillä noita Timderin tätejä oikealle ja vasemmalle. Siis en tiedä mikä juttu mutta näköjään itseä jonkin verran vanhemmat mimmit tuntuu olevan kovinkin kiinnostuneita - ja no joo, myös itseä nuoremmat mutta vanhemmat pääosassa. 
Ei se itseä kyllä haittaa, nämä joiden kanssa on tullut juteltua vaikuttavat ihan täyspäisiltä eikä silmiinkään satu kuvia katsoessa.
Ei se itseä kyllä haittaa, nämä joiden kanssa on tullut juteltua vaikuttavat ihan täyspäisiltä eikä silmiinkään satu kuvia katsoessa. Siis mä ole nyt joutessani huispaillut välillä noita Timderin tätejä oikealle ja vasemmalle. Siis en tiedä mikä juttu mutta näköjään itseä jonkin verran vanhemmat mimmit tuntuu olevan kovinkin kiinnostuneita - ja no joo, myös itseä nuoremmat mutta vanhemmat pääosassa.
Itse olen huomannut, että minusta kiinnostuu aika runsain mitoin 40-42 naiset ja ihan vakavassakin mielessä. Itse täytän siis 35 syksyllä.
Pieni kait tämä ero on silti vaikka tuntuu jotenkin jollain kierolla tavalla silti erikoiselta:0 Kait se on sitä kun on ikänsä seurustellut vain oman vuosiluvun kanssa
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Markkinatilanteen realiteetit. Keski-ikäiset naiset ottaa nuorempia miehiä, KOSKA VOIVAT.
Ilmeisesti meidän late-40s miesten pitäisi sitten alkaa katsella jotain 5- ja 6-kymppisiä naisia...
Joo niin varmaan katselen. Mieluummin ilman kuin Hilman.Optimi-ikä naiselle on miehen ikä jaettuna kahdella +7. Harvoin elämä on optimia, mutta se nyt ainakaan ei ole lähelläkään optimia, että nainen on selvästi vanhempi tai juuri yhtään vanhempi. Se voi joskus olla siedettävä tilanne, mutta harvoin mies nyt vanhempaa naista haluaa erityisesti.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 198
Ei sen kauneusihanteen tarvitse iän myötä miksikään muuttua. Ei kukaan kuusikymppinen haaveile alle 20v nuoremmista naisista. Näin karvan päälle kolmekybäsenä en näe parikymppisten tai inasen nuorempienkin katselua tai lähestymistä minään rikoksena ja jatkan sitä vielä toisenkin 30v päästä jos siltä tuntuu. Kutsukoot joku silloin vaikka "limaiseksi setämieheksi", ei kiinnosta.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Nykyajan paradokseja on tosin se, että itsestään huolta pitävä 4-kymppinen nainen voi olla huomattavasti haluttavampi (ja nuorekkaampi!) kuin joku siiderivalas tms. pullamössö parikymppinen.
Joten siinä mielessä iän merkitys on vähän hämärtynyt.
Joskus on saanut yllättyä perusteellisesti kun on ihaillut jotain hyvärunkoista naista takaapäin ja paljastuukin että se on joku 5-kymppinen mummeli.
En tiedä panisinko, mutta sitä 2-kymppistä siiderivalasta nyt en ainakaan pane. Ja tilaisuuksia olisi kyllä ollut tässä viime aikoinakin. Yhtään ei kiinnosta, ei edes pientä vähää. Mieluummin ilman.
Viimeksi muokattu:
Tinderissä näyttää olevan just semmoinen meno kuin arvelinkin, kun nelikymppinen sinkkuäiti saa kasoittain treffipyyntöjä, myös alle kolmikymppisiltä miehiltä.
www.hs.fi
Essee | Olen nelikymppinen sinkkuäiti, ja yllätyin siitä, millaisen vastaanoton sain Tinderissä
Sinkkuäitinä treffailu tuntui Saara Ritvoksesta mahdottomalta ajatukselta. Hän myös pohti, onko ok, että pienen lapsen äiti roikkuu deittisovelluksessa. Sitten Ritvos latasi Tinderin ja yllättyi, miten hänet vastaanotettiin.
www.hs.fi
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 198
Tinderissä on myös yksi iso ongelma on se että jos satut asumaan vähänkin syrjemmässä paikassa jonkin isomman asutuskeskuksen sijaan ne matchit joita lopulta saat voivat olla hyvinkin kaukana. Tämän hetkisistä matcheistä kukaan ei asu alle sadan kilometrin päässä. Periaatteessa voisin mennä tapaamaan jotakuta vähän pidemmänkin matkan päähän mutta mitkään yhden illan ihmeet ei kiinnosta saatika kaukosuhteilut tms. Siihen päälle on sitten vielä näitä jostain perälapista etelässä käymässä olevia matkailijoita tai passport mode-profiileja jotka hakee Suomesta kavereita Timbuktusta käsin tms.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
No isompi ongelma on se, että tätä peliä on pirun hankalaa pelata huonosta sijainnista käsin, VAIKKA KIINNOSTAISIKIN em. aihepiirit.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
No tässä tullaan sitten siihen, että jos tuollaisen harrastuksen takia muuttaa, niin eikö sitten kannata samantien vaihtaa maatakin... Paskaahan Suomi on kauttaaltaan, jossain päin maata vaan vielä enemmän paskaa kuin jossain toisaalla.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Henkilökohtainen esimerkki elävästä elämästä...Tinderissä näyttää olevan just semmoinen meno kuin arvelinkin, kun nelikymppinen sinkkuäiti saa kasoittain treffipyyntöjä, myös alle kolmikymppisiltä miehiltä.
Useammassakin deittiapissa minusta on tykkäillyt eräs 4-kymppinen nainen, jonka kanssa meillä oli hieman juttua vuosituhannen vaihteessa. Hän oli tuolloin jotain 17v.
No, nyt sitten 24 vuotta ja 50 kiloa myöhemmin hän tykkäilee minusta deittiapeissa. En todellakaan ole tykännyt takaisin. Taisin pistää jopa blokkiin jossain apissa kun ahdistaa.
Näin sitten tämän naisen yöelämässä viikonloppuna, ja sillä oli seuralaisena joku 2-kymppinen tai noin 30v. vähän amiksen näköinen mies, ihan siistin ja asiallisen näköinen mies kuitenkin ja kroppa kiinteä.
Että tätähän se on. Hyvä heille, ei siinä mitään. Onnea vaan. Minä puolestani runkkaan ronkelina.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 22.10.2016
- Viestejä
- 3 705
Luin itsekin tämän artikkelin ja oli kyllä niin suuri yllätys, et nelikymppinen nainen saa kullikarusellin pyörimään että. Tuosta paistaa jotenkin läpi oman itsensä korokkeelle nostaminen ja itsensä olalle taputtelu, kun ihan itse on päättänyt tehdä kaiken vaikeimman kautta.Tinderissä näyttää olevan just semmoinen meno kuin arvelinkin, kun nelikymppinen sinkkuäiti saa kasoittain treffipyyntöjä, myös alle kolmikymppisiltä miehiltä.
Essee | Olen nelikymppinen sinkkuäiti, ja yllätyin siitä, millaisen vastaanoton sain Tinderissä
Sinkkuäitinä treffailu tuntui Saara Ritvoksesta mahdottomalta ajatukselta. Hän myös pohti, onko ok, että pienen lapsen äiti roikkuu deittisovelluksessa. Sitten Ritvos latasi Tinderin ja yllättyi, miten hänet vastaanotettiin.
Jälleen yksi todiste sille, että sillä nettideitin "lyhyttä juttua" vs "pitkäaikaista kumppania" ei ole mitää merkitystä.
Taannoin tapasin yhden naisen joka oli eronnut muutama kuukausi takaperin, etsi siis vain lyhyttä juttua ja sitte treffeilläkin totesi, että rentoa seuraa, ei ole lainkaan valmis mihinkään vakavaan. No pidettii siinä kiva ilta ja mutusteltiin jos näkis uudelleen. Tää mimmi oli sit nähnyt jotain toistakin ja ei siinä mitää ihmeempää. Vähä myöhemmin tuli sit tässä ilmi, että tää mimmi rupes seurustelee tän toisen tyypin kanssa
Niin se mieli vaan muuttuu - lennosta.
Edelleen parhaiten tuolla pärjää ko on rennoin mielin. Eipä sitä pitkäaikaistakaan hampaat irvessä löydä.
Taannoin tapasin yhden naisen joka oli eronnut muutama kuukausi takaperin, etsi siis vain lyhyttä juttua ja sitte treffeilläkin totesi, että rentoa seuraa, ei ole lainkaan valmis mihinkään vakavaan. No pidettii siinä kiva ilta ja mutusteltiin jos näkis uudelleen. Tää mimmi oli sit nähnyt jotain toistakin ja ei siinä mitää ihmeempää. Vähä myöhemmin tuli sit tässä ilmi, että tää mimmi rupes seurustelee tän toisen tyypin kanssa
Niin se mieli vaan muuttuu - lennosta.
Edelleen parhaiten tuolla pärjää ko on rennoin mielin. Eipä sitä pitkäaikaistakaan hampaat irvessä löydä.
Viimeksi muokattu:
Ongelmaksi muodostuu myös se, että useammalle jo muutama kymmenen kilometriä olisi kuin lähtisi toiselle puolelle maailmaa tapaamaan toista. Jos naisilla ei olisi tarjontaa niin paljoa, olisivat he kiinnostuneita tapaa miehiä myös kauempaa. Niin kauan kun on muutaman kilsan säteellä äijiä tulvillaan, ei mitää järkeä lähteä kauemmaksi, paitsi jos on laatikkonaamainen kympin adonis.
Eräs kirjotteli Redditissä, että 10-15v sitten Tinderissä pääsi suoriltaan treffeille kauniin naisen kanssa, mikä nykypäivänä vastaavalle on liki mahdottomuus.
Sopivaan etäisyyteen vaikuttaa sekin, että onko autoa vai ei. Itse olin aiemmin autoton, ja oli ihan poissuljettua, että Helsingissä asuvana olisin tapaillut Sipoossa tai Keravalla asuvaa, koska matkat olisivat olleet omaan makuuni liian pitkiä.
Nojuu tämäkin todentotta! Mut junat menee Riihimäelle asti suhteellisen heleposti eikä tarvii isoa vaivaa nähdä. Tai näin Pohjois-Uusimaalaisena ilman autoa on aikas heleppo mennä tuota väliä mitä junilla ravaillut. Itse kyl kuljen autolla melkee lähikauppaankin.
PK-seudun naisilla yhä harvemmalla on auto, mikä tuottaa omat haasteensa.
No vähän tähän tapaan omat pitkät seurustelusuhteetkin on alkanut. Rennosti tapaa jotain ilman sen kummempaa seurusteluajatusta. Enemmänkin sellaista "katsellaan rauhassa ja nähdään uudestaan, jos siltä tuntuu". Sitten toisessa onkin vaan ollut sitä "jotain" ja kaikki sillon tällöin tapaamiset on ollut "helppoa ja mutkatonta", niin sitä äkkiä onkin huomannut viihtyvän toisen seurassa sen verran, että se silloin tällöin näkeminen vaihtuukin arkipäiväisemmäksi ja sit jo seurustellaankin.Jälleen yksi todiste sille, että sillä nettideitin "lyhyttä juttua" vs "pitkäaikaista kumppania" ei ole mitää merkitystä.
Taannoin tapasin yhden naisen joka oli eronnut muutama kuukausi takaperin, etsi siis vain lyhyttä juttua ja sitte treffeilläkin totesi, että rentoa seuraa, ei ole lainkaan valmis mihinkään vakavaan. No pidettii siinä kiva ilta ja mutusteltiin jos näkis uudelleen. Tää mimmi oli sit nähnyt jotain toistakin ja ei siinä mitää ihmeempää. Vähä myöhemmin tuli sit tässä ilmi, että tää mimmi rupes seurustelee tän toisen tyypin kanssa
Niin se mieli vaan muuttuu - lennosta.
Edelleen parhaiten tuolla pärjää ko on rennoin mielin. Eipä sitä pitkäaikaistakaan hampaat irvessä löydä.
Mun tää edellinen "katotaan rauhassa ilman paineita" oli sit lopulta karvan yli vuoden kestänyt kohtalaisen tiivis fwb-suhde. Sekin loppui kuin seinään, ku muija vaihtoi lennosta toiseen kesäkolliin, vaikka nähtiin aika lailla viikoittain.
Kesä alkaa kohta olla ohi ja nyt tääkin sitten jopa taas laittoi viestiä mulle kaiken hiljaiselon jälkeen.
Tää kesä on omalla tavalla kovaa aikaa. Ihan kivahan se olisi, jos olisi joku jonka kanssa lomailla, tehdä asioita yhdessä yms. ja edelleen mullakin on tähtäimessä suhde pitkällä kaavalla, mutta aika kovaa on itsellä mennyt keväästä asti rellestäessä.
Kivoihin tyyppeihin törmännyt, mutta jotenkin vaan ne omat kriteerit on noussut koko ajan toisen ihmisen suhteen.
Samoista asioista saanut hyviä keskusteluita naisten kanssa ja sille on syynsä, että naiset on vuodesta toiseen sinkkuna, kun ei niille kelpaa mikä vaan parisuhdemielessä. Miehen pitää "tuoda älyttömästi pöytään", jotta moni lähtee seurusteluun, koska "mä oon pärjännyt hyvin yksinkin ja jos mies ei tuo mitään lisäarvoa mulle" on niin perus fraasi naisen suusta. Joo se kikkeli on jonkinlainen lisäarvo, mutta kun siihen ei tosiaan tarvitse seurustelusuhdetta kaikkine seurustelun mahdollisine miinuspuolineen, niin ollaan mieluummin sinkkuna. Sama koskee toki osaa miehiäkin.
Mun mielestä seurustelu on aina kompromisseja. Saadakseen jotain pitää osata myös luopua jostain. Vaikeaa tässä on sen kultaisen keskitien löytäminen toisen ihmisen kanssa ja nimenomaan sen omankin vaatimustason nousun takia, mutta ei se naistenkaan vaatimustaso helpota yhtälöä yhtään.
Noista etäisyyksistä sen verran, että olis mullakin aika paljon enemmän vaihtoehtoja, jos minäkin alkaisin joustamaan näistä omista typeristä ~10-15km rajoistani.
Joku yli ton alkaa jo tuntua ihan etäsuhteilulta omassa kuplassani.
Tämä kirjoitus oli tarkoitus laittaa keskusteluun "Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset", mutta koska minulla ei ole näköjään oikeuksia vastata siihen ketjuun, niin tuuppaan sen tänne:
Olen pohtinut sitä, että miten tämä nykyinen kertakäyttödeittailu on muuttanut omaa suhtautumistani parisuhteeseen. Olin teininä ja nuorena miehenä todellinen romantikko ja haaveilin paljon tosirakkaudesta. Ajattelin naiivisti, että kun sen löytää, niin se kestää ”ikuisesti”. Sittemmin rakastuin ja menin naimisiin ja olimme yhdessä toistakymmentä vuotta. Erinäisten syiden takia avioliitto päättyi kuitenkin eroon minun aloitteestani.
Tässä välissä deittimarkkinat olivat muuttuneet totaalisesti ja Tinder oli tullut voittajana kehiin. Aluksi Tinder tuntui siltä kuin olisi päässyt aikuisten karkkikauppaan. Kaikki mahdolliset hormonit virtasivat hulluna suonissa, kun selailin Tinderiä ja kävin treffeillä.
Aluksi hamusin vain yhden yön seuraa, kunnes vuonna 2015 yllättäen vanha romantikko teki paluun ja tunsin jotain edes hieman lähelle samaa kuin nuorena. Halusin tuota tunnetta niin paljon, että olin varmaankin turhan omistautuva ja suhde päättyi noin puolen vuoden jälkeen. Myöhemmin tajusin, että oli pelkästään onni, että toinen pisti pelin poikki, koska jälkikäteen ajatellen suhde oli täysin tuhoon tuomittu.
Tämän jälkeen keskityin taas Tinderiin ja seksiin. Ja täytyy myöntää, että mitä kauemmin Tinderiä on käyttänyt sitä enemmän on tuntunut siltä, että rakastun lähinnä vain seksiin. En oikeastaan edes kaipaa rakkautta. Kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että haluaisin oikeasti uhrata oman itsenäisen elämäni ja yrittää rakentaa jotain yhteistä toisen kanssa. Seksi tuntuu edelleen mahtavalta, mutta se toinen ihminen tuntuu seksin jälkeen lähinnä rasitteelta, josta haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon, tai sitten niin, että siihen voi olla taas sitten yhteydessä, kun tekee mieli seksiä.
Joskus kelailen niitä tuntemuksia, joita minulla oli nuorena aikuisena ja kieltämättä olisi mahtavaa, jos tuntisi edes joskus haaleasti jotakin vastaavaa. Se mitä olen nykyisin, on siinä mielessä pelottavaa, että en usko olevani yksin. Jotain on mennyt rikki lopullisesti tässä tindermaailmassa.
Olen pohtinut sitä, että miten tämä nykyinen kertakäyttödeittailu on muuttanut omaa suhtautumistani parisuhteeseen. Olin teininä ja nuorena miehenä todellinen romantikko ja haaveilin paljon tosirakkaudesta. Ajattelin naiivisti, että kun sen löytää, niin se kestää ”ikuisesti”. Sittemmin rakastuin ja menin naimisiin ja olimme yhdessä toistakymmentä vuotta. Erinäisten syiden takia avioliitto päättyi kuitenkin eroon minun aloitteestani.
Tässä välissä deittimarkkinat olivat muuttuneet totaalisesti ja Tinder oli tullut voittajana kehiin. Aluksi Tinder tuntui siltä kuin olisi päässyt aikuisten karkkikauppaan. Kaikki mahdolliset hormonit virtasivat hulluna suonissa, kun selailin Tinderiä ja kävin treffeillä.
Aluksi hamusin vain yhden yön seuraa, kunnes vuonna 2015 yllättäen vanha romantikko teki paluun ja tunsin jotain edes hieman lähelle samaa kuin nuorena. Halusin tuota tunnetta niin paljon, että olin varmaankin turhan omistautuva ja suhde päättyi noin puolen vuoden jälkeen. Myöhemmin tajusin, että oli pelkästään onni, että toinen pisti pelin poikki, koska jälkikäteen ajatellen suhde oli täysin tuhoon tuomittu.
Tämän jälkeen keskityin taas Tinderiin ja seksiin. Ja täytyy myöntää, että mitä kauemmin Tinderiä on käyttänyt sitä enemmän on tuntunut siltä, että rakastun lähinnä vain seksiin. En oikeastaan edes kaipaa rakkautta. Kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että haluaisin oikeasti uhrata oman itsenäisen elämäni ja yrittää rakentaa jotain yhteistä toisen kanssa. Seksi tuntuu edelleen mahtavalta, mutta se toinen ihminen tuntuu seksin jälkeen lähinnä rasitteelta, josta haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon, tai sitten niin, että siihen voi olla taas sitten yhteydessä, kun tekee mieli seksiä.
Joskus kelailen niitä tuntemuksia, joita minulla oli nuorena aikuisena ja kieltämättä olisi mahtavaa, jos tuntisi edes joskus haaleasti jotakin vastaavaa. Se mitä olen nykyisin, on siinä mielessä pelottavaa, että en usko olevani yksin. Jotain on mennyt rikki lopullisesti tässä tindermaailmassa.
Hyvää tekstiä laitoit. Quotesin tämän tässä. Onkohan nämä naiset miettineet, että mitä itse tuovat pöytään myös parisuhteeseen? Ei sillä pimpsallakaan ole lisäarvoa vaan moni muu asia ovat suhteen kannalta merkityksellisempiä
E: Tää on sinänsä pelottava fraasi tavalliselle miehelle, ja on yleistymässä. Jos ajatellaan, että nainen tienaa hyvin ammatissa joka ei vie henkisesti voimia, asuu kivasti koiransa kanssa, reissailee ystäviensä kanssa maailmalla. Elämä näyttää siis päällepäin hyvältä. Lisäksi Tinder tuo sen faktan, että voi pyytää chadia panemaan ihan milloin vain. Tätä elämää kun on tarpeeksi pitkään ja kauan, niin sen miehen on oikeasti oltava aika "premium".
Miehen provider -asetelma on historian havinaa, ellei tienaa kuusinumeroisia tai ole muuten rikas. Muut asiat merkitsee parisuhteen kannalta.
Viimeksi muokattu:
Ihan kuin kopioisit mun ajatusmaailmaa!
Tuosta seksinjälkeiseen rasitteeseen liittyen tämä riippuu aivan ihmisestä. Jos mä olen ihastunut tai suuremmin kiinnostunut tästä, niin silloin ei ole tullut tuota, että haluaisi jatkaa matkaa yksin vaan edelleen viettää aikaa toisen kanssa.
Mutta olet aika hyvin asian ytimessä. Lukenut juttua aiheen ympärillä ja siitä kuinka viimeisen 15v aikana on kirjaimellisesti tuhottu vanhanaikainen treffailu. On se vielä olemassa onneksi, mutta edelleen kun katsoo tinderöintiä ja nykymaailmaa, etenkin Gen Z sukupolvea, suuntana on alamäki. Nykyään pannaan ristiin rastiin eikä enää sitouduta mihinkään, uusi normi. Kai sitä romanttista rakkautta voi vielä löytää, tai sitten ei.
Ehkä ihan ekana pitäs laittaa muna piiloon ja lähteä nettideitistä pois lopullisesti ja tapaa reaalimaailmassa samalla aaltopituudella olevan ihmisen, joka myös vielä uskoo romanttisempaan rakkaustarinaan.
Lisään vielä sen, että ihmiset ovat nykyään kiireisempiä kuin koskaan vaikka eletään aikakautta missä kaikki pitäs olla helpompaa kuin koskaan. Sitten kaiken maailman itsemme kehittämiset ja ultimaattiset tavoittelut myös luo sen illusion, että teemme itsestämme jatkuvasti parempia jolloin myös se vastapuoli täytyy myös pysyy perässä muuttuvassa "minä-maailmassa". Elän hieman tässä kaninkolossa.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 85
Hyvää tekstiä laitoit. Quotesin tämän tässä. Onkohan nämä naiset miettineet, että mitä itse tuovat pöytään myös parisuhteeseen? Ei sillä pimpsallakaan ole lisäarvoa vaan moni muu asia ovat suhteen kannalta merkityksellisempiä
E: Tää on sinänsä pelottava fraasi tavalliselle miehelle, ja on yleistymässä. Jos ajatellaan, että nainen tienaa hyvin ammatissa joka ei vie henkisesti voimia, asuu kivasti koiransa kanssa, reissailee ystäviensä kanssa maailmalla. Elämä näyttää siis päällepäin hyvältä. Lisäksi Tinder tuo sen faktan, että voi pyytää chadia panemaan ihan milloin vain. Tätä elämää kun on tarpeeksi pitkään ja kauan, niin sen miehen on oikeasti oltava aika "premium".
Miehen provider -asetelma on historian havinaa, ellei tienaa kuusinumeroisia tai ole muuten rikas. Muut asiat merkitsee parisuhteen kannalta.
Mielestäni tuo ei millään tavalla tee siitä naisesta sen parempaa seurustelukumppania, päinvastoin tuolla kehityksellä päästään aika vastakkaiseen lopputulokseen. Tää maa on täynnä naisia joilla instadirectit/tinderit paukkuu, sinkkuna ollaan vuodesta toiseen ja kalua tulee halutessaan ovista ja ikkunoista, se joka siihen karuselliin hyppää tulee ittensä rikkomaan koska "lajin helppous viehättää" kunnes ei enää viehätä kun et kykene sitoutumaan kehenkään. Sitten alkaa nostaa heillä päätään nämä "mitäs sulla miehenä on tuoda pöytään?"-tyyppiset jutut että pitää mitata jollain numeerisella tai muulla vastaavalla asialla kun se ihminen ei yksilönä enää riitä mihinkään.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Tähän liittyen, ärsyttää aika rankasti sellaiset naiset, jotka sanoo suoraan, että on tullut kyrpäkarusellia harrastettua ja haaroja leviteltyä lukuisille miehille, mutta SULLE en nyt kuitenkaan anna vaan nyt pitää vähintään kuu hakea taivaalta ensin tms...
Joo ihan varmasti haen sen kuun...
Tässä kohtaa arvostus tippuu siihen, että saa sitä kuuta hakea jostai muualta
Toki itsekin irtareita harrastanut ja sillee, mutta ei välttämättä tarvi kumppanipotentiaalille kertoa, että olen jakanut koko kylälle.
Entä huokuuko naisesta erilaiset vibat jos pistetään kaksi 25 vuotiasta vierekkäin:
a) on neitsyt
b) body count 100
Uskon, että huokuu.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Ja jos kuitenkin sanoo ja on jakanut, niin fine, mutta saa sitten jakaa mullekin turhia kitisemättä...Tässä kohtaa arvostus tippuu siihen, että saa sitä kuuta hakea jostai muualta
Toki itsekin irtareita harrastanut ja sillee, mutta ei välttämättä tarvi kumppanipotentiaalille kertoa, että olen jakanut koko kylälle.
Jokainen tekee päätöksensä kenelle jakaa ja ei. Miksi pitäisi juuri sinulle jakaa? Kaikki ihmiskohtaamiset on aina erilaisia.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Puhe oli siitä jos hän on kiinnostunut minua deittaamaan. Siinä tapauksessa mikään pihtaaminen ei tule kyseeseen em. historialla.
Tottakai saa pihdata, mutta mua ei kyllä kiinnosta käydä sitä kuuta myöskään hakemaan taivaalta. Joten pitäkööt tunkkinsa.
Tai siis ei kyse ole pelkästään "minun deittaamisesta", vaan siitä, että nämä asiat saatetaan mainita suoraan Tinder-profiilissa. Eli että tavaraa on jaettu ympäriinsä, mutta jatkossa en jaa. Joten teepä siis sirkustemput pitkän kaavan mukaan, ehkä sitten voit saada.
Viimeksi muokattu:
Taitaa olla synonyymi aika moneelle tyyliin "pelit on pelailtu" tai "hakusessa jotain vakavempaa, säädöt säädetty" tms skeidaa.
Mut silti profiilissa on tissit töröllä
- Liittynyt
- 20.10.2016
- Viestejä
- 705
Et sitten uskonut nätisti sanottua eitä, vaan jatkoit vaan piiritystä?Tähän liittyen, ärsyttää aika rankasti sellaiset naiset, jotka sanoo suoraan, että on tullut kyrpäkarusellia harrastettua ja haaroja leviteltyä lukuisille miehille, mutta SULLE en nyt kuitenkaan anna vaan nyt pitää vähintään kuu hakea taivaalta ensin tms...
Joo ihan varmasti haen sen kuun...
Tää nyt ei liity suoraan Tinderöintiin, mutta joidenkin mimmien standardeihin. En muista podcastia, mutta siellä on vieraana OF naisia ja kaikennäköisiä hiihtäjiä missä miehet sitten haastattelee ja keskustelevat keskenään (joku varmaan tunnistaa).
Jäi mieleen eräs pätkä, missä n. 30v nainen kolmen muksun YH (siis tekee onlyfansia työkseen ja korosti vielä, että lapset samalta isältä) + ulkonäöltään aika keskitasoa näin muistin perukoilta.
Kriteeri miehelle oli, että pitää vähintään tehdä 500 000$ vuodessa eikä tästä tule tinkimään. Siinä sit tältä mimmiltä kysyttiin, että ymmärtääkö hän sen faktan, että tuon verran tienaava mies ei todennäköisesti edes katsoisi tämän mimmin suuntaan. Tokas vaan, että on varmaan loppuelämän sinkkuna.
Jäi mieleen eräs pätkä, missä n. 30v nainen kolmen muksun YH (siis tekee onlyfansia työkseen ja korosti vielä, että lapset samalta isältä
) + ulkonäöltään aika keskitasoa näin muistin perukoilta.Kriteeri miehelle oli, että pitää vähintään tehdä 500 000$ vuodessa eikä tästä tule tinkimään. Siinä sit tältä mimmiltä kysyttiin, että ymmärtääkö hän sen faktan, että tuon verran tienaava mies ei todennäköisesti edes katsoisi tämän mimmin suuntaan. Tokas vaan, että on varmaan loppuelämän sinkkuna.
Otin tähän nyt pohjustukseksi tuon lainauksen. Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda. Jos siis tällä pöydän omistajalla on jo se pöytä hyvässä järjestyksessä. Varmaan ne odotuksetkin olisivat vähän maltillisia, jos tajuttaisiin että se oman elämän laatu on kyllä omissa käsissä eikä sitä toinen kovin paremmaksi voi muuttaa.
En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.
Ihan normaalia. Eiköhän tuota ole useat ainakin hetkittäin kokeneet. Liittynee ilmiöön
Post-coital tristesse - Wikipedia
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Kaipa siihenkin on joskus tullut syyllistyttyä. Nainen on saattanut olla ulkoisesti huomattavan hyvää tasoa esimerkiksi...
Juu, en tiedä sitten kuinka usein on kokenut tuota, voi olla, että on liioitellutkin asiaa, etenkin omien kommentieni jälkeen. Sama asia vähän tuon parisuhtessa "lässyttely naisen" kanssa, että vierestä tuon huomaa, mutta mies itse tilanteessa ei huomaa, vaikka toisaalla väittääkin, ettei "lässyttelyä" harrasta.Ihan normaalia. Eiköhän tuota ole useat ainakin hetkittäin kokeneet. Liittynee ilmiöön
Post-coital tristesse - Wikipedia
en.wikipedia.org
Tottakai se on kompromisseja. Et sä vaan voi toisen ihmisen kanssa mennä laput silmillä ja tehdä kaikki asiat just niin, kuin sinä itse ne olet (yksinään ollessa) aina tehnyt, tai miten sinä itse haluat ne tehdä.
Sellaisesta suhteesta ei tule yhtään mitään missä kaksi itsekästä ihmistä tekee asiat ainoastaan omalla tavallaan ilman toisen ihmisen huomioonottamista, tai kuuntelemista.
Muutoin suhde on alisteinen jomman kumman puolelta. Toki näitä lapatossuja löytyy molemmista sukupuolista, jotka tekee mitä tahansa toisen eteen omasta itsestään ja omista haluistaan välittämättä. Mun mielestä se vaan ei ole normaalia, vaikka joillain se voi toimia. Tosin yleensä näihin liittyy jotain lieveilmiöitä (varallisuuserot taloudellisine riippuvuuksineen, mustasukkaisuus, läheisriipouvuus tms.).
Kompromissit ja luopumiset voi olla hyvinkin pieniä asioita. Ei se tarkoita sitä, että esim. niistä harrastuksista, ystävistä, tai omista jutuista pitäisi luopua kokonaan.
Aina kun kaksi ihmistä omine tapoineen kohtaa, niin jossain yleensä joutuu joustamaan, ettei olla törmäyskurssilla.
Miksi parisuhteissa riidellään? Yleensä jostain erimielisyydestä.
Miten se erimielisyys ratkaistaan? Yleensä jonkinlaisella kompromissilla, jossa molemmat tulevat toisiaan vastaan. Ellei sitten haluta väkisin riidellä samasta asiasta loppuun asti ja sit todetaankin, että eiköhän erota.
- Liittynyt
- 18.08.2021
- Viestejä
- 3 218
@Pretor tuossa jo aika hyvin vastasikin, mutta vaikka katsottaisiin ihan puhtaasti parisuhteen "välinearvoa", niin kyllähän siitä aika paljon hyötyjä saa monella eri rintamalla. Jos nyt laitetaan ilmiselvyydet kuten (toivottavasti) säännöllinen seksi ja muu läheisyys sivuun, niin jäähän sitä viivan alle kaikenlaisia muitakin ihan konkreettisia etuja, kuten esim. se että kun tekee tai ostaa asioita kahdestaan, niin maksettavaa per perse jää vähemmän kuin yksin. Muutenkin taloudellisia mahdollisuuksia on enemmän, varsinkin jos yhdistetään kahden hyvin toimeentulevan ihmisen tulot. On myös erittäin kattavaa tieteellistä näyttöä, että parisuhde on (varsinkin miesten) yleisterveydelle ja jopa eliniänodotteelle erittäin positiivinen asia. Toki kaikki nämä edut saattaa vaatia niitä kuuluisia kompromisseja...
Mutta se on kyllä sinänsä totta, että jos asiaa raa'an matemaattis-loogisesti tarkastelee, niin eihän se parisuhde välttämättä hirveästi mitään anna, varsinkin hyvin itsekseen viihtyvälle. Toisaalta kuten hienossa elokuvassa Her osuvasti todettiin, siinä on vaan jotain aivan perinpohjaisen tyydyttävää saada jakaa elämänsä jonkun kanssa. Ainakin joillekin meistä. Itse koen, että elämäni olisi vähintään 1000% henkisesti köyhempää ilman vaimoa ja lapsia, vaikka silloin minulla olisikin rajattomasti enemmän aikaa tehdä "omia juttuja" (eli lähinnä pelata videopelejä ja katsoa jotain paskoja leffoja/sarjoja).
Viimeksi muokattu:
Koska olemme ATK-aiheisella foorumilla, niin monelle tämän voi kuvata seuraavasti: onnellisessa parisuhteessa on 1 + 1 > 2. Eli molemmat osapuolet saavat toisesta esiin parhaat puolet, jolloin yhtälö toteutuu. Itsekin tapasin jonkun aikaa sitten naisihmisen, jonka kanssa tuntuu juuri tältä.
Tottakai parisuhde on kompromissi, kun vaihtoehtona on viettää aikaa omilla ehdoillaan. Se tarvitsee vapausasteistaan huolimatta kuitenkin säännöllistä huoltoa, jotta henkinen yhteys säilyy. Hyvässä suhteessa tämä ei kuitenkaan tunnu kompromissilta, koska tämä ei tunnu työltä samalla tapaa kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa vastaavaa yhteyttä ei ole.
Lisään tähän vielä matkustuksen. Jos jotain toivoisin tulevaisuuden parisuhteessa on se, että matkustetaan ja nähdään maailmaa yhdessä!
- Liittynyt
- 29.09.2023
- Viestejä
- 69
.
Viimeksi muokattu:
Miul on edellee jotkut forever bänät sinne ku ei FB dating toimi lainkaan. Mut samat vibat mulla on tai oli Badoo ja Bumblen kanssa. Tinderissä riittää säpinää, mutta noi on aivan kuolleita ihan sama mitä sinne profiiliin tyrkkäs.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
Suomen markkinat on hyvin pienet, ja se on ihan sama minkä apin kautta niitä samoja vähiä naisia vonkaa, ei se siitä miksikään muutu.
On kyllä hämmentävää jos ei Suomen kokoisesta pläntistä meinaa seuraa löytyä. Siis ihan oikesti on.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 386
On se varmaan hämmentävää jossei ole yhtään seurannut mihin suuntaan tämä maa ja maailma on kehittynyt viime vuosina.
Mitä veikkaat, kumpi pystyy helpommin vaikuttamaan sinun treffiseuran ja säkällä ehkä jopa seurustelukumppanin saantiin - Suomen valtio vai sinä itse? Ja kummalla siihen kuvittelisi olevan enemmän intressejä?
Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut.
Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.Uutiset
-
Thermal Grizzly julkaisi monipuolisen Der8enchtable-testipenkin
11.8.2025 23:09
-
Asus julkaisi GeForce RTX 5080 Noctua Edition -näytönohjaimen
11.8.2025 18:11
-
Thermaltakelta uusi View 390 Air -miditornikotelo eri väreissä
8.8.2025 14:58
-
Kotimainen Jolla suunnittelemassa seuraavan sukupolven Jolla-älypuhelintaan
8.8.2025 13:58
-
LG Display esittelee messuilla tuoreimpia OLED-uutuuksiaan: 45″ 5K2K ja 27″ 540 / 720 Hz
8.8.2025 12:52
