Nettitreffit + Tinder

[Markqq]

Kuopio on ihan kiva, mutta kannattaa sitten ottaa huomioon, että sijainti on hyvin korvessa ja sieltä katsottuna on esimerkiksi Lounais/Etelä-Suomen valtavat pillumarkkinat ihan no-go... Että sitten olet lähinnä savolaisten naisten armoilla.

Mäkin asun kyllä korvessa, mutta etelämmässä korvessa, joten täältä kyllä voi reviiriä ulottaa vaikka mihin, ainakin periaatteessa.

No siis kieltämättä vaikka mimmejä on vähemmän, mun hullunkuriset ja sekavat aloitukset uppoo ko naula kantaan Savolaisiin mimmeihin. Siellä "vähemmän on enemmän", niinku oikeesti. Kävin tässä kesällä taas Kuopio reissulla ko oli nii mahtava mimmi, ja oli muute myös livenäkin.

Stadiin saa mitää touchia tai kontaktia noihin naisiin. Ja kaikki mikä on kehä 3 ulkopuolella on liian kaukana. Stadista puuttuu aika isolta osalta mimmeistä se rentous. Sparru perseessä jatkuvasti.

E: Ja ei kaikki Stadissa ole tälläsiä, kyllä sieltäkin on helmiä seasta löytynyt, mutta kun katsoo tilastoja, etenkin toi Pohjois-Savo näyttäytyy vaan edukseen

 

[Erkki_erikeepperi]

Stadiin saa mitää touchia tai kontaktia noihin naisiin. Ja kaikki mikä on kehä 3 ulkopuolella on liian kaukana. Stadista puuttuu aika isolta osalta mimmeistä se rentous. Sparru perseessä jatkuvasti.

Mulla on aina ollut vaikeaa stadilaisten naisten kanssa, vaikka muka matematiikka väittää että hyvin pitäisi naista olla tarjolla. Ja vitut.

Ja Stadissa on vielä sekin juttu, että moni asuu jossain hemmetin kimppakämpässä. Ei se muissa kaupungeissa ole mikään juttu oikeastaan.

Siitä puheenollen, aasialais-taustaisilla naisilla tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että asuvat kimppakämpässä. Jopa muuallakin kuin Stadissa. Ärsyttävää. Lähde niitä sitten parruttamaan kun ei saa edes rauhassa parruttaa. Tai koko se konsepti on awkward, että lähdetään nyt sitten treffien jälkeen johonkin kimppakämppään hengailemaan... On sitäkin opiskeluaikoina tullut tehtyä kun naiset asui solu-asunnoissa, mutta kun puhutaan aikuisista ihmisistä niin on se aika awkward.

 

[Pretor]

Todennäköisesti pukille ei tietenkään pääse, mutta eipä sille pääse nykyaikana muutenkaan. Eipä millään ole paljon mitään väliä.

Lähde baariin metsästämään, niin pääsee hyvinkin helposti. Ei tässä kesällä ilman ole tarvinut jäädä, vaikka keväällä fwb-suhde loppuikin. Kesäkiimaisia kuppilat täynnä.
Tietty jos jää kotiin vinkumaan, niin ymmärrän tuskan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Lähde baariin metsästämään, niin pääsee hyvinkin helposti. Ei tässä kesällä ilman ole tarvinut jäädä, vaikka keväällä fwb-suhde loppuikin. Kesäkiimaisia kuppilat täynnä.
Tietty jos jää kotiin vinkumaan, niin ymmärrän tuskan.

Höpö höpö. Sausage festejä ne pääasiassa on ja naiset takakireitä pihtareita. Toki tuurilla voi kaikkea tapahtua, mutta eipä ole sellaisia tuureja näkynyt vuosiin.

Tänään ajattelin jos olisin lähtenyt Jyväskylän yöelämään, mutta sitten muistin, että siellähän on ne perhanan rallit (-> extra super sausage festit). Se siitäkin sitten. Mihis sitten. No ei ainakaan stadiin, se yöelämä on siellä ihan kuollutta ja nyt on Weekend festaritkin.

Pienten paikkakuntien kuppilat voi unohtaa samantien. Kotkan Meripäivilläkin oli yökerhossa tunnelma niin perseestä ettei uskoisi.. Voin vain kuvitella miten perseestä se on normaaleina viikonloppuina kun ei ole Meripäiviä.. Sen lisäksi, että naistilanne on karsea, niin miehet on uhoavia juntteja.

 

[kuoris]

On sitäkin opiskeluaikoina tullut tehtyä kun naiset asui solu-asunnoissa, mutta kun puhutaan aikuisista ihmisistä niin on se aika awkward.

Joo muistelen kans nuorena tuollaisen. Samalla kun poljin toista opiskelijatyttöä sohvalla toinen tyttö teki läksyjä (tai oli tekevinään, kuitenkin vähän vilkuili) samassa huoneessa. Siitähän tuli vaan lisäkiihoketta!

 

[Markqq]

Lähde baariin metsästämään, niin pääsee hyvinkin helposti. Ei tässä kesällä ilman ole tarvinut jäädä, vaikka keväällä fwb-suhde loppuikin. Kesäkiimaisia kuppilat täynnä.
Tietty jos jää kotiin vinkumaan, niin ymmärrän tuskan.

Toisille baarit on no-go lähtökohtasesti. Elin sen aikakauden eikä siellä enää kiinnosta käydä. Mä oon aika introvertti tyyppi muutenki ja mielummin kaupan lihahyllyllä rupattelen muijille. Nytkään en oo torstai illasta lähtien edes käynyt ulkona ko etätyöskennellyt ja puuhaillut kitaran kanssa treenei sekä videoita (kohta on kyl lähdettävä ihmisten ilmoille ettei ihan höperyys iske, onneks kaveri kysy kahville just kreivin aikaan) Nii toi Tinder on nyt vaan ihan huippu keksintö vaikka se ei nyt palvele tai edusta ihan sitä mitä esim. just livenä saa ihmisten kanssa vuorovaikutusta tehtyä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kyllähän baarista helposti naista saisi, jos 100-kiloiset kelpaa. Nyt on tänä kesänä käynyt useammankin kerran niin, että ovat ihan oma-aloitteisesti yrittäneet iskeä.

Mutta kun ei kelpaa 100-kiloiset, niin minkäs teet.

 

[samsungaaja]

Baarissa juodaan usein alkoholia eikä sitä menoa jaksa katsella (ja vielä vähemmän kuunnella) selvinpäin. Sitten jos itse koittaa vältellä juomista ja selvänä ei juttua irtoa tuosta vaan niin onhan siinä dilemmaa kerrakseen. Pitäs kai vaan ruveta kännäämään mutta onko se piip sen wörtti loppupeleissä.. Pakit ei aina tule niin mukavasti, helpompi ottaa nekin pienessä myötäisessä. Onhan näitä

 

[Pretor]

Höpö höpö. Sausage festejä ne pääasiassa on ja naiset takakireitä pihtareita. Toki tuurilla voi kaikkea tapahtua, mutta eipä ole sellaisia tuureja näkynyt vuosiin.

Niinku sanoin, ni voi sitä vinkua kotonakin sitä kohtaloaan.
Tälleen yli 40v setämiehenä lämmittää, että noille alle 30v kissoillekin kelvannut kesäkiimoissaan mukaan. Ei noista pariutumiseen ole (tai siis mä en halua noin nuorta parisuhteeseen), enkä sitä siis noista haekaan mutta kelpaa varsin hyvin itse asiaan, kun sinkkuja kerran ollaan.
Ja nää ihan perus kesäviikonloppuina. Ainoana festariviikonloppuna, kun olin liikenteessä, niin irtosi molempina päivinä, koska markkinat nyt vaan on isommat tapahtumien aikaan.
Joskus ennenkin sanonut, että ei mulla näiden sovellusten kanssa niin vahvasti oo ikinä mennyt, mutta kylillä on sit eri meininki, ku kelpaa vanhoille ja nuorille.

 

[Erkki_erikeepperi]

Niinku sanoin, ni voi sitä vinkua kotonakin sitä kohtaloaan.
Tälleen yli 40v setämiehenä lämmittää, että noille alle 30v kissoillekin kelvannut kesäkiimoissaan mukaan. Ei noista pariutumiseen ole (tai siis mä en halua noin nuorta parisuhteeseen), enkä sitä siis noista haekaan mutta kelpaa varsin hyvin itse asiaan, kun sinkkuja kerran ollaan.
Ja nää ihan perus kesäviikonloppuina. Ainoana festariviikonloppuna, kun olin liikenteessä, niin irtosi molempina päivinä, koska markkinat nyt vaan on isommat tapahtumien aikaan.
Joskus ennenkin sanonut, että ei mulla näiden sovellusten kanssa niin vahvasti oo ikinä mennyt, mutta kylillä on sit eri meininki, ku kelpaa vanhoille ja nuorille.

Good for you, mutta mulla ei moista onnea ole. Ja on tässä itseäni ja pikkuveitikkaa kyllä ulkoilutettu ihan kiitettävästikin. Millään ei saa, ei edes tuurilla. Viime viikonloppuna sain sentään kaksi puhelinnumeroa, mutta eivät edes viesteihin vastanneet.

Toistetaan nyt kuitenkin, että jossei painorajoja olisi, niin helppoahan se sitten olisi ottaa nainen mukaan vaikka joka ilta. Mutta mä oon sillai nirso että ei pysty.

Ihan pelkästään deittisovellusten varassa mun sukupuolielämä on ollut viimeiset 10 vuotta. Menestys on ollut ihan kohtalaisen välttävää asianhaarat huomioiden, mutta nyt on pidempi kuiva kausi taas.

Ja lisätään nyt sekin, että jos asuisin jossain Helsingin tai Turun keskustassa ja liikkuisin yöelämässä 2-3 kertaa viikossa, voisi saldo ehkä olla parempi... Sitten luulisi jo tuurillakin saavan joskus. Mutta täältä landelta käsin on vähän haasteellista operoida.

 

[CaseAce]

Todennäköisesti pukille ei tietenkään pääse, mutta eipä sille pääse nykyaikana muutenkaan. Eipä millään ole paljon mitään väliä.

Ainakin omalla osalla joskus mietiskelin että missä vaiheessa tämä kääntyi näin päin. Aikaisemmin suhdetta oli tarjolla enemmän mutta pukkia vähemmän. Nyt olis sitä pukkia, mutta pitempiaikaset suhteet on huomattavasti vaikeampia löytää. Pitäisi vissiin olla täydellisyyden täydellisyys että kiinnostaisi sitoutua, sopiva miestyyppi on naisille jo selvinnyt ja pitäisi osua siihen muottiin lähes 100%, näin veikkaan. Krantuiksi tulleet.

 

[Markqq]

Ainakin omalla osalla joskus mietiskelin että missä vaiheessa tämä kääntyi näin päin. Aikaisemmin suhdetta oli tarjolla enemmän mutta pukkia vähemmän. Nyt olis sitä pukkia, mutta pitempiaikaset suhteet on huomattavasti vaikeampia löytää. Pitäisi vissiin olla täydellisyyden täydellisyys että kiinnostaisi sitoutua, sopiva miestyyppi on naisille jo selvinnyt ja pitäisi osua siihen muottiin lähes 100%, näin veikkaan. Krantuiksi tulleet.

Juu aika monella tuntuu olevan ihan hattaraa standardit ja ei se johdu mistään muusta kuin ylitarjonnasta markkinoilla. Toki kyllä noita aidompia ihmisiä välistä löytää - tosin ne viedään aiiiikas nopiaa.
Itse lähdin kans Tinderiin aikanaan, että kyllä täältä parisuhteen aivan varmasti löytää tälläselle markkumiehelle, mutta saldot on pelkkää panemista ja tuntuu, että se on tätä nykypäivää. Maailma muuttuu eikä niinkään parempaan suuntaan. Parit vaihtuu ku sukat ja yhä harvempi sitoutuu for good.

 

[Erkki_erikeepperi]

On mullakin tässä vuoden sisään kertynyt irtosuhteita kaksinumeroinen määrä, mutta on äärimmäisen rankkaa aina aloittaa alusta uusien ihmisen vonkaaminen, etenkin kun hyötysuhde on huono, eli turhaa työtä tulee tehtyä tolkuton määrä. Olisihan se paljon kätevämpää että olisi joku jota tapailla pidempään, mutta ei tunnu onnistuvan sellainen.

Ja nyt tuntuu olevan nihkeää edes satunnaisten panojen kanssa, kun oon pelannut vähän vääriä kortteja jotka ei ole toimineet.

 

[badboybubby]

Ainakin omalla osalla joskus mietiskelin että missä vaiheessa tämä kääntyi näin päin. Aikaisemmin suhdetta oli tarjolla enemmän mutta pukkia vähemmän. Nyt olis sitä pukkia, mutta pitempiaikaset suhteet on huomattavasti vaikeampia löytää. Pitäisi vissiin olla täydellisyyden täydellisyys että kiinnostaisi sitoutua, sopiva miestyyppi on naisille jo selvinnyt ja pitäisi osua siihen muottiin lähes 100%, näin veikkaan. Krantuiksi tulleet.

Näin se taitaa olla. Kranttuus on mielestäni ihan hyvä juttu silloin kun valitsee itselleen kumppania lopulle elämää. Kenellä sitten minkäkinlaiset kriteerit. Veikkaan, että monella keski-ikäisellä naisella haussa ei enää niinkään tietty miestyyppi, vaan osataan jo etsiä yhteneväistä rakkaudenkieltä ja sopivia elämäntapoja.

Hyvä olisi varmaan selvittää itselleenkin minkälaiset hellyyden ja rakkaudenosoitukset tulevat luonnostaan ja millaisia itse kaipaa.
Etsiä sitten kumppaniksi sellaista jolla ne ovat yhteneväiset.
Olishan se syvältä parisuhteessa esimerkiksi, että toinen kavahtaa kosketusta ja kaipaisi kauniita sanoja suoraan sydämestä, kun toinen taas koskettaisi mieluiten hellästi ja halailisi, eikä kauniit sanat tule helposti.

Saada ja voida antaa rakkautta sillä tavalla, joka itseltä luonnollisimmalta tuntuu, on ihaninta parisuhteessa.
Toki myös tärkeää, että suht saman verran kiinnostelee dokaaminen, liikunta, syöminen ja varsinkin seksi. Noilla ja uskaltmalla avoimesti keskustella, niin uskoisin olevan hyvät edellytykset pitkälle suhteelle.

Kranttuus ei siis välttämättä ole paha juttu - edes sille, joka sen kranttuuden vuoksi jää rannalle. Tinderissä tietty roikkuu vuodesta toiseen ne keille ei kukaan kelpaa ja ne ketkä ei kelpaa kellekään. Hyvät on parisuhteessa - ja sittenkin kun päätyvät Tinderiin, niin ei siellä kauaa tarvi olla.

Kärsivällisyyttä ja optimistista luottoa tulevaisuuteen pitää siis olla, että jaksaa Tinderissä sitä yhtä sopivaa metsästää.

 

[Markqq]

Näin se taitaa olla. Kranttuus on mielestäni ihan hyvä juttu silloin kun valitsee itselleen kumppania lopulle elämää. Kenellä sitten minkäkinlaiset kriteerit. Veikkaan, että monella keski-ikäisellä naisella haussa ei enää niinkään tietty miestyyppi, vaan osataan jo etsiä yhteneväistä rakkaudenkieltä ja sopivia elämäntapoja.

Hyvä olisi varmaan selvittää itselleenkin minkälaiset hellyyden ja rakkaudenosoitukset tulevat luonnostaan ja millaisia itse kaipaa.
Etsiä sitten kumppaniksi sellaista jolla ne ovat yhteneväiset.
Olishan se syvältä parisuhteessa esimerkiksi, että toinen kavahtaa kosketusta ja kaipaisi kauniita sanoja suoraan sydämestä, kun toinen taas koskettaisi mieluiten hellästi ja halailisi, eikä kauniit sanat tule helposti.

Saada ja voida antaa rakkautta sillä tavalla, joka itseltä luonnollisimmalta tuntuu, on ihaninta parisuhteessa.
Toki myös tärkeää, että suht saman verran kiinnostelee dokaaminen, liikunta, syöminen ja varsinkin seksi. Noilla ja uskaltmalla avoimesti keskustella, niin uskoisin olevan hyvät edellytykset pitkälle suhteelle.

Kranttuus ei siis välttämättä ole paha juttu - edes sille, joka sen kranttuuden vuoksi jää rannalle. Tinderissä tietty roikkuu vuodesta toiseen ne keille ei kukaan kelpaa ja ne ketkä ei kelpaa kellekään. Hyvät on parisuhteessa - ja sittenkin kun päätyvät Tinderiin, niin ei siellä kauaa tarvi olla.

Kärsivällisyyttä ja optimistista luottoa tulevaisuuteen pitää siis olla, että jaksaa Tinderissä sitä yhtä sopivaa metsästää.

Lisään vielä sen, että jos oma elämä on tosi tyydyttävää ja hyvää yksin, se suhteeseen hyppäämisen kynnys vaan nousee. Tällöin myös standardit ovat korkeat. Sitten nämä enemmän "parisuhdeihmiset", joiden elämäntyö on suorastaan olla vaimo ja mies sekä tehdä jälkikasvu, elää onnellisena perheenä loppuun asti, tulee paljo todennäköisemmin löytämään toisensa.

Mä taas nautin niin paljon omasta elämästä juuri nyt, että kyllä siihen vaaditaan jo spessu tapaus.

Mut jos haluaa parisuhteen niin paljon että sydämeen sattuu, eikä koskaan ketään löydy, silloin täytyy myös katsoa peiliin.

 

[Markqq]

Sinkkuna kannattaa pohtia jos kiinnostuu toisesta osapuolesta niin onko se

a) kiinnostusta/ihastumista juuri siitä ihmisestä tai henkilöstä
vai
b) kiinnostusta/ihastumista siihen tunteeseen, mitä se toinen antaa tai aiheuttaa

Näin jälkikäteen kun on tavannut ja treffaillut tosi paljo erilaisia mimmejä. Mä oon miettinyt, että monen kohdalla ollut vaihtoehto b. Mitä pidempään on sinkkuna ja löytää itseään, sitä enemmän alkaa tajuamaan, että se kiinnostus toisesta henkilöstä ei välttämättä olekaan sellaista ihastumisen hattaraa vaan se tuntuu hieman erilaiselta niinku oikeasti.

Näitä on hyvä pohtia.

Ihan kuin raskaat ihastumiset olisi jotain traumaperäistä vaille jäämiseen, ken ja tiedä.

 

[huglo]

Heh, pakko paljastaa. Naispuoleinen ystävä sanoi, että kokeileppa vaihtaa Tinderissä profiiliksi sinun ulkonäölläsi "mies etsii miestä" kriteeri vaikka puoleksi päiväksi ja katsopas sitten, ymmärrätkö sitä miten naisena on ehkä vaikea pysyä perässä saaduista tykkäyksistä. En itseäni pidä kyllä ehkä itse erityisen komeana, mutta oikeassa oli! Ihan alkoi satelemaan swaippeja! Yllytyshullu meni tieteelliseen kokeeseen mukaan :0 Ja huomattua, että kylläpä ne potentiaaliset matchit aika helpolla sinne hukkuu!

Toimispa Tinderi rakkauden haussakin näin hyvin

Jaah, tää olisi varmaan kokeilemisen arvoista. Ei vaan oikein kasetti taivu siihen että rupeaisi omalla naamalla esittämään homoa

 

[namlepo]

Eihän sitä mikään homo tartte olla. Käy vaan kahtomassa millaisia ne profiilit toisilla miehillä on.

 

[Rokkijani]

Voin pelata molemmille suunnille, mutta ainoastaan pari kertaa pitänyt miehetkin näkyvillä ja sieltä tosiaan tulee tykkäyksiä varmaan alueen joka ukolta.

 

[Capri]

Jaah, tää olisi varmaan kokeilemisen arvoista. Ei vaan oikein kasetti taivu siihen että rupeaisi omalla naamalla esittämään homoa

Eihän sun homoa tarvitse esittää, identifioit vain itsesi naiseksi ja eikun treffeille.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eihän sun homoa tarvitse esittää, identifioit vain itsesi naiseksi ja eikun treffeille.

Transuilta tulee kyllä ihan kiitettävästi mätsejä kun seulan läpi vahingossa ovat päässeet..

 

[VanhaVihtahousu]

Itse latasin joskus aikanaan Badoon ja en sitten hoksannut siinä profiilia tehdessä napsauttaa sitä "etsin naisia" täppää ja jumalauta kun alkoi miehiltä tulemaan viestiä! Ei ainuttakaan viestiä lopulta naisilta kun jouduin koko profiilin poistamaan parin päivän päästä hämmentyneenä
Mutta kovasti kehuttiin ulkoista habitusta jokatapauksessa

 

[L0nkero]

Tuli ladattua hetken yksinolon jälkeen ja silkkaa tylsyyttääni Tinder pitkästä aikaa ja aikamoista ajanhukkaa tämä tuntuu olevan edelleenkin. Erehdyin Goldinkin ostamaan. Ekan viikon saldo oli kaksi matchiä, yksi oli vahinkopyyhkäisy ja toinen joku aasialaisen tytyn kuvalla varustettu kissakalakusetusprofiili joka yritti saada puhumaan Whatsappiin luultavasti leipomaan uhria johonkin "pig butchering"-huijaukseen. Sen jälkeen tullut vain lisää vahinkopyyhkäisyjä ja aasialaisia kissakaloja. Yhden jopa ihan lupaavan oloisen matchin kanssa olen päässyt viestittelyvaiheeseen asti ja tämä poistaa tietysti heti kun aloin puhumaan mahdollisesta tapaamisesta.

Ylipäätään vaikea löytää kiinnostavan oloisia profiileja. Joutuu selaamaan ja rastittelemaan kymmenien geneeristen bimbojen ja Tinderin "pohjasakan" läpi ennen kuin löytyy edes se yksi vähän samanhenkisen oloinen ihminen. Ehkä ulos poistuminen ja ihmisten ilmoille hakeutuminen on edelleenkin se parempi ja varmempi keino.

 

[JaySon]

Siis mä ole nyt joutessani huispaillut välillä noita Timderin tätejä oikealle ja vasemmalle. Siis en tiedä mikä juttu mutta näköjään itseä jonkin verran vanhemmat mimmit tuntuu olevan kovinkin kiinnostuneita - ja no joo, myös itseä nuoremmat mutta vanhemmat pääosassa. Ei se itseä kyllä haittaa, nämä joiden kanssa on tullut juteltua vaikuttavat ihan täyspäisiltä eikä silmiinkään satu kuvia katsoessa.

 

[Dexteri]

Siis mä ole nyt joutessani huispaillut välillä noita Timderin tätejä oikealle ja vasemmalle. Siis en tiedä mikä juttu mutta näköjään itseä jonkin verran vanhemmat mimmit tuntuu olevan kovinkin kiinnostuneita - ja no joo, myös itseä nuoremmat mutta vanhemmat pääosassa. Ei se itseä kyllä haittaa, nämä joiden kanssa on tullut juteltua vaikuttavat ihan täyspäisiltä eikä silmiinkään satu kuvia katsoessa.

Itse olen huomannut, että minusta kiinnostuu aika runsain mitoin 40-42 naiset ja ihan vakavassakin mielessä. Itse täytän siis 35 syksyllä.

Pieni kait tämä ero on silti vaikka tuntuu jotenkin jollain kierolla tavalla silti erikoiselta:0 Kait se on sitä kun on ikänsä seurustellut vain oman vuosiluvun kanssa

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse olen huomannut, että minusta kiinnostuu aika runsain mitoin 40-42 naiset ja ihan vakavassakin mielessä. Itse täytän siis 35 syksyllä.

Pieni kait tämä ero on silti vaikka tuntuu jotenkin jollain kierolla tavalla silti erikoiselta:0 Kait se on sitä kun on ikänsä seurustellut vain oman vuosiluvun kanssa

Markkinatilanteen realiteetit. Keski-ikäiset naiset ottaa nuorempia miehiä, KOSKA VOIVAT.

Ilmeisesti meidän late-40s miesten pitäisi sitten alkaa katsella jotain 5- ja 6-kymppisiä naisia... Joo niin varmaan katselen. Mieluummin ilman kuin Hilman.

Optimi-ikä naiselle on miehen ikä jaettuna kahdella +7. Harvoin elämä on optimia, mutta se nyt ainakaan ei ole lähelläkään optimia, että nainen on selvästi vanhempi tai juuri yhtään vanhempi. Se voi joskus olla siedettävä tilanne, mutta harvoin mies nyt vanhempaa naista haluaa erityisesti.

 

[L0nkero]

Ei sen kauneusihanteen tarvitse iän myötä miksikään muuttua. Ei kukaan kuusikymppinen haaveile alle 20v nuoremmista naisista. Näin karvan päälle kolmekybäsenä en näe parikymppisten tai inasen nuorempienkin katselua tai lähestymistä minään rikoksena ja jatkan sitä vielä toisenkin 30v päästä jos siltä tuntuu. Kutsukoot joku silloin vaikka "limaiseksi setämieheksi", ei kiinnosta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei sen kauneusihanteen tarvitse iän myötä miksikään muuttua. Ei kukaan kuusikymppinen haaveile alle 20v nuoremmista naisista. Näin karvan päälle kolmekybäsenä en näe parikymppisten tai inasen nuorempienkin katselua tai lähestymistä minään rikoksena ja jatkan sitä vielä toisenkin 30v päästä jos siltä tuntuu. Kutsukoot joku silloin vaikka "limaiseksi setämieheksi", ei kiinnosta.

Nykyajan paradokseja on tosin se, että itsestään huolta pitävä 4-kymppinen nainen voi olla huomattavasti haluttavampi (ja nuorekkaampi!) kuin joku siiderivalas tms. pullamössö parikymppinen.

Joten siinä mielessä iän merkitys on vähän hämärtynyt.

Joskus on saanut yllättyä perusteellisesti kun on ihaillut jotain hyvärunkoista naista takaapäin ja paljastuukin että se on joku 5-kymppinen mummeli. En tiedä panisinko, mutta sitä 2-kymppistä siiderivalasta nyt en ainakaan pane. Ja tilaisuuksia olisi kyllä ollut tässä viime aikoinakin. Yhtään ei kiinnosta, ei edes pientä vähää. Mieluummin ilman.

 

[Joku_242]

Tinderissä näyttää olevan just semmoinen meno kuin arvelinkin, kun nelikymppinen sinkkuäiti saa kasoittain treffipyyntöjä, myös alle kolmikymppisiltä miehiltä.

On kuitenkin vapauttavaa olla jossain muutakin kuin äiti. Viestittely saa minut unohtamaan arjen vastuuni.

Saan niistä kuitenkin muistutuksen, kun itsevarman oloinen ja hauska 29-vuotias mies pyytää minua treffeille.

Huokaisen. Treffeille lähteminen yksinhuoltajana vaatii säätöä aikataulujen ja lastenhoidon kanssa. Etenkin ex tempore -treffit ovat mahdottomia, vaikka viinilasin ääressä odottaisi millainen adonis tahansa.

Adonis ei nimittäin riitä. Miehen pitää olla aidosti kiinnostava, jotta jaksaisin nähdä kaiken vaivan. En myöskään halua olla pois lapseni luota ihan kenen tahansa vuoksi.

Alan saada Tinderissä muitakin treffipyyntöjä. Tekosyiden keksimisen sijaan tuntuu oikealta kertoa, miksi tapaamisen järjestäminen ei ole ihan yksinkertaista.

Saan edelleen kymmenittäin viestejä etenkin nuoremmilta miehiltä, kirjoittaa Saara Ritvos.

Essee | Olen nelikymppinen sinkkuäiti, ja yllätyin siitä, millaisen vastaanoton sain Tinderissä

Sinkkuäitinä treffailu tuntui Saara Ritvoksesta mahdottomalta ajatukselta. Hän myös pohti, onko ok, että pienen lapsen äiti roikkuu deittisovelluksessa. Sitten Ritvos latasi Tinderin ja yllättyi, miten hänet vastaanotettiin.

www.hs.fi

 

[Reali]

Sellanen voimaantumisartikkeli tällä kertaa. Kätevää hyödyntää tindermiesten epätoivoisuutta ja pillunhimoa.

 

[L0nkero]

Tinderissä on myös yksi iso ongelma on se että jos satut asumaan vähänkin syrjemmässä paikassa jonkin isomman asutuskeskuksen sijaan ne matchit joita lopulta saat voivat olla hyvinkin kaukana. Tämän hetkisistä matcheistä kukaan ei asu alle sadan kilometrin päässä. Periaatteessa voisin mennä tapaamaan jotakuta vähän pidemmänkin matkan päähän mutta mitkään yhden illan ihmeet ei kiinnosta saatika kaukosuhteilut tms. Siihen päälle on sitten vielä näitä jostain perälapista etelässä käymässä olevia matkailijoita tai passport mode-profiileja jotka hakee Suomesta kavereita Timbuktusta käsin tms.

 

[Erkki_erikeepperi]

Periaatteessa voisin mennä tapaamaan jotakuta vähän pidemmänkin matkan päähän mutta mitkään yhden illan ihmeet ei kiinnosta saatika kaukosuhteilut tms.

No isompi ongelma on se, että tätä peliä on pirun hankalaa pelata huonosta sijainnista käsin, VAIKKA KIINNOSTAISIKIN em. aihepiirit.

 

[Reali]

Luulis että jos se pillun saaminen on harrastus ja suunnilleen elämän tärkein takia, niin kannattaisi muuttaa ns. mestoille. Tämä lähinnä Erkille perustuen täältä luettuihin posteihin. Muutetaanhan sitä harrastusten perässä muutenkin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Luulis että jos se pillun saaminen on harrastus ja suunnilleen elämän tärkein takia, niin kannattaisi muuttaa ns. mestoille. Tämä lähinnä Erkille perustuen täältä luettuihin posteihin. Muutetaanhan sitä harrastusten perässä muutenkin.

No tässä tullaan sitten siihen, että jos tuollaisen harrastuksen takia muuttaa, niin eikö sitten kannata samantien vaihtaa maatakin... Paskaahan Suomi on kauttaaltaan, jossain päin maata vaan vielä enemmän paskaa kuin jossain toisaalla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tinderissä näyttää olevan just semmoinen meno kuin arvelinkin, kun nelikymppinen sinkkuäiti saa kasoittain treffipyyntöjä, myös alle kolmikymppisiltä miehiltä.

Henkilökohtainen esimerkki elävästä elämästä...

Useammassakin deittiapissa minusta on tykkäillyt eräs 4-kymppinen nainen, jonka kanssa meillä oli hieman juttua vuosituhannen vaihteessa. Hän oli tuolloin jotain 17v.

No, nyt sitten 24 vuotta ja 50 kiloa myöhemmin hän tykkäilee minusta deittiapeissa. En todellakaan ole tykännyt takaisin. Taisin pistää jopa blokkiin jossain apissa kun ahdistaa.

Näin sitten tämän naisen yöelämässä viikonloppuna, ja sillä oli seuralaisena joku 2-kymppinen tai noin 30v. vähän amiksen näköinen mies, ihan siistin ja asiallisen näköinen mies kuitenkin ja kroppa kiinteä.

Että tätähän se on. Hyvä heille, ei siinä mitään. Onnea vaan. Minä puolestani runkkaan ronkelina.

 

[Awelonian]

Tinderissä näyttää olevan just semmoinen meno kuin arvelinkin, kun nelikymppinen sinkkuäiti saa kasoittain treffipyyntöjä, myös alle kolmikymppisiltä miehiltä.

Essee | Olen nelikymppinen sinkkuäiti, ja yllätyin siitä, millaisen vastaanoton sain Tinderissä

Sinkkuäitinä treffailu tuntui Saara Ritvoksesta mahdottomalta ajatukselta. Hän myös pohti, onko ok, että pienen lapsen äiti roikkuu deittisovelluksessa. Sitten Ritvos latasi Tinderin ja yllättyi, miten hänet vastaanotettiin.

www.hs.fi

Luin itsekin tämän artikkelin ja oli kyllä niin suuri yllätys, et nelikymppinen nainen saa kullikarusellin pyörimään että. Tuosta paistaa jotenkin läpi oman itsensä korokkeelle nostaminen ja itsensä olalle taputtelu, kun ihan itse on päättänyt tehdä kaiken vaikeimman kautta.

 

[Markqq]

Jälleen yksi todiste sille, että sillä nettideitin "lyhyttä juttua" vs "pitkäaikaista kumppania" ei ole mitää merkitystä.

Taannoin tapasin yhden naisen joka oli eronnut muutama kuukausi takaperin, etsi siis vain lyhyttä juttua ja sitte treffeilläkin totesi, että rentoa seuraa, ei ole lainkaan valmis mihinkään vakavaan. No pidettii siinä kiva ilta ja mutusteltiin jos näkis uudelleen. Tää mimmi oli sit nähnyt jotain toistakin ja ei siinä mitää ihmeempää. Vähä myöhemmin tuli sit tässä ilmi, että tää mimmi rupes seurustelee tän toisen tyypin kanssa

Niin se mieli vaan muuttuu - lennosta.

Edelleen parhaiten tuolla pärjää ko on rennoin mielin. Eipä sitä pitkäaikaistakaan hampaat irvessä löydä.

 

[Markqq]

Tinderissä on myös yksi iso ongelma on se että jos satut asumaan vähänkin syrjemmässä paikassa jonkin isomman asutuskeskuksen sijaan ne matchit joita lopulta saat voivat olla hyvinkin kaukana.

Ongelmaksi muodostuu myös se, että useammalle jo muutama kymmenen kilometriä olisi kuin lähtisi toiselle puolelle maailmaa tapaamaan toista. Jos naisilla ei olisi tarjontaa niin paljoa, olisivat he kiinnostuneita tapaa miehiä myös kauempaa. Niin kauan kun on muutaman kilsan säteellä äijiä tulvillaan, ei mitää järkeä lähteä kauemmaksi, paitsi jos on laatikkonaamainen kympin adonis.

Eräs kirjotteli Redditissä, että 10-15v sitten Tinderissä pääsi suoriltaan treffeille kauniin naisen kanssa, mikä nykypäivänä vastaavalle on liki mahdottomuus.

 

[vemkki]

Ongelmaksi muodostuu myös se, että useammalle jo muutama kymmenen kilometriä olisi kuin lähtisi toiselle puolelle maailmaa tapaamaan toista. Jos naisilla ei olisi tarjontaa niin paljoa, olisivat he kiinnostuneita tapaa miehiä myös kauempaa. Niin kauan kun on muutaman kilsan säteellä äijiä tulvillaan, ei mitää järkeä lähteä kauemmaksi, paitsi jos on laatikkonaamainen kympin adonis.

Sopivaan etäisyyteen vaikuttaa sekin, että onko autoa vai ei. Itse olin aiemmin autoton, ja oli ihan poissuljettua, että Helsingissä asuvana olisin tapaillut Sipoossa tai Keravalla asuvaa, koska matkat olisivat olleet omaan makuuni liian pitkiä.

 

[Markqq]

Sopivaan etäisyyteen vaikuttaa sekin, että onko autoa vai ei. Itse olin aiemmin autoton, ja oli ihan poissuljettua, että Helsingissä asuvana olisin tapaillut Sipoossa tai Keravalla asuvaa, koska matkat olisivat olleet omaan makuuni liian pitkiä.

Nojuu tämäkin todentotta! Mut junat menee Riihimäelle asti suhteellisen heleposti eikä tarvii isoa vaivaa nähdä. Tai näin Pohjois-Uusimaalaisena ilman autoa on aikas heleppo mennä tuota väliä mitä junilla ravaillut. Itse kyl kuljen autolla melkee lähikauppaankin.

PK-seudun naisilla yhä harvemmalla on auto, mikä tuottaa omat haasteensa.

 

[Pretor]

Jälleen yksi todiste sille, että sillä nettideitin "lyhyttä juttua" vs "pitkäaikaista kumppania" ei ole mitää merkitystä.

Taannoin tapasin yhden naisen joka oli eronnut muutama kuukausi takaperin, etsi siis vain lyhyttä juttua ja sitte treffeilläkin totesi, että rentoa seuraa, ei ole lainkaan valmis mihinkään vakavaan. No pidettii siinä kiva ilta ja mutusteltiin jos näkis uudelleen. Tää mimmi oli sit nähnyt jotain toistakin ja ei siinä mitää ihmeempää. Vähä myöhemmin tuli sit tässä ilmi, että tää mimmi rupes seurustelee tän toisen tyypin kanssa

Niin se mieli vaan muuttuu - lennosta.

Edelleen parhaiten tuolla pärjää ko on rennoin mielin. Eipä sitä pitkäaikaistakaan hampaat irvessä löydä.

No vähän tähän tapaan omat pitkät seurustelusuhteetkin on alkanut. Rennosti tapaa jotain ilman sen kummempaa seurusteluajatusta. Enemmänkin sellaista "katsellaan rauhassa ja nähdään uudestaan, jos siltä tuntuu". Sitten toisessa onkin vaan ollut sitä "jotain" ja kaikki sillon tällöin tapaamiset on ollut "helppoa ja mutkatonta", niin sitä äkkiä onkin huomannut viihtyvän toisen seurassa sen verran, että se silloin tällöin näkeminen vaihtuukin arkipäiväisemmäksi ja sit jo seurustellaankin.
Mun tää edellinen "katotaan rauhassa ilman paineita" oli sit lopulta karvan yli vuoden kestänyt kohtalaisen tiivis fwb-suhde. Sekin loppui kuin seinään, ku muija vaihtoi lennosta toiseen kesäkolliin, vaikka nähtiin aika lailla viikoittain.
Kesä alkaa kohta olla ohi ja nyt tääkin sitten jopa taas laittoi viestiä mulle kaiken hiljaiselon jälkeen.

Tää kesä on omalla tavalla kovaa aikaa. Ihan kivahan se olisi, jos olisi joku jonka kanssa lomailla, tehdä asioita yhdessä yms. ja edelleen mullakin on tähtäimessä suhde pitkällä kaavalla, mutta aika kovaa on itsellä mennyt keväästä asti rellestäessä.
Kivoihin tyyppeihin törmännyt, mutta jotenkin vaan ne omat kriteerit on noussut koko ajan toisen ihmisen suhteen.
Samoista asioista saanut hyviä keskusteluita naisten kanssa ja sille on syynsä, että naiset on vuodesta toiseen sinkkuna, kun ei niille kelpaa mikä vaan parisuhdemielessä. Miehen pitää "tuoda älyttömästi pöytään", jotta moni lähtee seurusteluun, koska "mä oon pärjännyt hyvin yksinkin ja jos mies ei tuo mitään lisäarvoa mulle" on niin perus fraasi naisen suusta. Joo se kikkeli on jonkinlainen lisäarvo, mutta kun siihen ei tosiaan tarvitse seurustelusuhdetta kaikkine seurustelun mahdollisine miinuspuolineen, niin ollaan mieluummin sinkkuna. Sama koskee toki osaa miehiäkin.
Mun mielestä seurustelu on aina kompromisseja. Saadakseen jotain pitää osata myös luopua jostain. Vaikeaa tässä on sen kultaisen keskitien löytäminen toisen ihmisen kanssa ja nimenomaan sen omankin vaatimustason nousun takia, mutta ei se naistenkaan vaatimustaso helpota yhtälöä yhtään.

Noista etäisyyksistä sen verran, että olis mullakin aika paljon enemmän vaihtoehtoja, jos minäkin alkaisin joustamaan näistä omista typeristä ~10-15km rajoistani.
Joku yli ton alkaa jo tuntua ihan etäsuhteilulta omassa kuplassani.

 

[Oretna]

Tämä kirjoitus oli tarkoitus laittaa keskusteluun "Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset", mutta koska minulla ei ole näköjään oikeuksia vastata siihen ketjuun, niin tuuppaan sen tänne:

Olen pohtinut sitä, että miten tämä nykyinen kertakäyttödeittailu on muuttanut omaa suhtautumistani parisuhteeseen. Olin teininä ja nuorena miehenä todellinen romantikko ja haaveilin paljon tosirakkaudesta. Ajattelin naiivisti, että kun sen löytää, niin se kestää ”ikuisesti”. Sittemmin rakastuin ja menin naimisiin ja olimme yhdessä toistakymmentä vuotta. Erinäisten syiden takia avioliitto päättyi kuitenkin eroon minun aloitteestani.

Tässä välissä deittimarkkinat olivat muuttuneet totaalisesti ja Tinder oli tullut voittajana kehiin. Aluksi Tinder tuntui siltä kuin olisi päässyt aikuisten karkkikauppaan. Kaikki mahdolliset hormonit virtasivat hulluna suonissa, kun selailin Tinderiä ja kävin treffeillä.

Aluksi hamusin vain yhden yön seuraa, kunnes vuonna 2015 yllättäen vanha romantikko teki paluun ja tunsin jotain edes hieman lähelle samaa kuin nuorena. Halusin tuota tunnetta niin paljon, että olin varmaankin turhan omistautuva ja suhde päättyi noin puolen vuoden jälkeen. Myöhemmin tajusin, että oli pelkästään onni, että toinen pisti pelin poikki, koska jälkikäteen ajatellen suhde oli täysin tuhoon tuomittu.

Tämän jälkeen keskityin taas Tinderiin ja seksiin. Ja täytyy myöntää, että mitä kauemmin Tinderiä on käyttänyt sitä enemmän on tuntunut siltä, että rakastun lähinnä vain seksiin. En oikeastaan edes kaipaa rakkautta. Kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että haluaisin oikeasti uhrata oman itsenäisen elämäni ja yrittää rakentaa jotain yhteistä toisen kanssa. Seksi tuntuu edelleen mahtavalta, mutta se toinen ihminen tuntuu seksin jälkeen lähinnä rasitteelta, josta haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon, tai sitten niin, että siihen voi olla taas sitten yhteydessä, kun tekee mieli seksiä.

Joskus kelailen niitä tuntemuksia, joita minulla oli nuorena aikuisena ja kieltämättä olisi mahtavaa, jos tuntisi edes joskus haaleasti jotakin vastaavaa. Se mitä olen nykyisin, on siinä mielessä pelottavaa, että en usko olevani yksin. Jotain on mennyt rikki lopullisesti tässä tindermaailmassa.

 

[Markqq]

Miehen pitää "tuoda älyttömästi pöytään", jotta moni lähtee seurusteluun, koska "mä oon pärjännyt hyvin yksinkin ja jos mies ei tuo mitään lisäarvoa mulle" on niin perus fraasi naisen suusta.

Hyvää tekstiä laitoit. Quotesin tämän tässä. Onkohan nämä naiset miettineet, että mitä itse tuovat pöytään myös parisuhteeseen? Ei sillä pimpsallakaan ole lisäarvoa vaan moni muu asia ovat suhteen kannalta merkityksellisempiä

E: Tää on sinänsä pelottava fraasi tavalliselle miehelle, ja on yleistymässä. Jos ajatellaan, että nainen tienaa hyvin ammatissa joka ei vie henkisesti voimia, asuu kivasti koiransa kanssa, reissailee ystäviensä kanssa maailmalla. Elämä näyttää siis päällepäin hyvältä. Lisäksi Tinder tuo sen faktan, että voi pyytää chadia panemaan ihan milloin vain. Tätä elämää kun on tarpeeksi pitkään ja kauan, niin sen miehen on oikeasti oltava aika "premium".

Miehen provider -asetelma on historian havinaa, ellei tienaa kuusinumeroisia tai ole muuten rikas. Muut asiat merkitsee parisuhteen kannalta.

 

[Markqq]

Tämä kirjoitus oli tarkoitus laittaa keskusteluun "Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset", mutta koska minulla ei ole näköjään oikeuksia vastata siihen ketjuun, niin tuuppaan sen tänne:

Olen pohtinut sitä, että miten tämä nykyinen kertakäyttödeittailu on muuttanut omaa suhtautumistani parisuhteeseen. Olin teininä ja nuorena miehenä todellinen romantikko ja haaveilin paljon tosirakkaudesta. Ajattelin naiivisti, että kun sen löytää, niin se kestää ”ikuisesti”. Sittemmin rakastuin ja menin naimisiin ja olimme yhdessä toistakymmentä vuotta. Erinäisten syiden takia avioliitto päättyi kuitenkin eroon minun aloitteestani.

Tässä välissä deittimarkkinat olivat muuttuneet totaalisesti ja Tinder oli tullut voittajana kehiin. Aluksi Tinder tuntui siltä kuin olisi päässyt aikuisten karkkikauppaan. Kaikki mahdolliset hormonit virtasivat hulluna suonissa, kun selailin Tinderiä ja kävin treffeillä.

Aluksi hamusin vain yhden yön seuraa, kunnes vuonna 2015 yllättäen vanha romantikko teki paluun ja tunsin jotain edes hieman lähelle samaa kuin nuorena. Halusin tuota tunnetta niin paljon, että olin varmaankin turhan omistautuva ja suhde päättyi noin puolen vuoden jälkeen. Myöhemmin tajusin, että oli pelkästään onni, että toinen pisti pelin poikki, koska jälkikäteen ajatellen suhde oli täysin tuhoon tuomittu.

Tämän jälkeen keskityin taas Tinderiin ja seksiin. Ja täytyy myöntää, että mitä kauemmin Tinderiä on käyttänyt sitä enemmän on tuntunut siltä, että rakastun lähinnä vain seksiin. En oikeastaan edes kaipaa rakkautta. Kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että haluaisin oikeasti uhrata oman itsenäisen elämäni ja yrittää rakentaa jotain yhteistä toisen kanssa. Seksi tuntuu edelleen mahtavalta, mutta se toinen ihminen tuntuu seksin jälkeen lähinnä rasitteelta, josta haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon, tai sitten niin, että siihen voi olla taas sitten yhteydessä, kun tekee mieli seksiä.

Joskus kelailen niitä tuntemuksia, joita minulla oli nuorena aikuisena ja kieltämättä olisi mahtavaa, jos tuntisi edes joskus haaleasti jotakin vastaavaa. Se mitä olen nykyisin, on siinä mielessä pelottavaa, että en usko olevani yksin. Jotain on mennyt rikki lopullisesti tässä tindermaailmassa.

Ihan kuin kopioisit mun ajatusmaailmaa!

Tuosta seksinjälkeiseen rasitteeseen liittyen tämä riippuu aivan ihmisestä. Jos mä olen ihastunut tai suuremmin kiinnostunut tästä, niin silloin ei ole tullut tuota, että haluaisi jatkaa matkaa yksin vaan edelleen viettää aikaa toisen kanssa.

Mutta olet aika hyvin asian ytimessä. Lukenut juttua aiheen ympärillä ja siitä kuinka viimeisen 15v aikana on kirjaimellisesti tuhottu vanhanaikainen treffailu. On se vielä olemassa onneksi, mutta edelleen kun katsoo tinderöintiä ja nykymaailmaa, etenkin Gen Z sukupolvea, suuntana on alamäki. Nykyään pannaan ristiin rastiin eikä enää sitouduta mihinkään, uusi normi. Kai sitä romanttista rakkautta voi vielä löytää, tai sitten ei.

Ehkä ihan ekana pitäs laittaa muna piiloon ja lähteä nettideitistä pois lopullisesti ja tapaa reaalimaailmassa samalla aaltopituudella olevan ihmisen, joka myös vielä uskoo romanttisempaan rakkaustarinaan.

Lisään vielä sen, että ihmiset ovat nykyään kiireisempiä kuin koskaan vaikka eletään aikakautta missä kaikki pitäs olla helpompaa kuin koskaan. Sitten kaiken maailman itsemme kehittämiset ja ultimaattiset tavoittelut myös luo sen illusion, että teemme itsestämme jatkuvasti parempia jolloin myös se vastapuoli täytyy myös pysyy perässä muuttuvassa "minä-maailmassa". Elän hieman tässä kaninkolossa.

 

[Jusa101]

Hyvää tekstiä laitoit. Quotesin tämän tässä. Onkohan nämä naiset miettineet, että mitä itse tuovat pöytään myös parisuhteeseen? Ei sillä pimpsallakaan ole lisäarvoa vaan moni muu asia ovat suhteen kannalta merkityksellisempiä

E: Tää on sinänsä pelottava fraasi tavalliselle miehelle, ja on yleistymässä. Jos ajatellaan, että nainen tienaa hyvin ammatissa joka ei vie henkisesti voimia, asuu kivasti koiransa kanssa, reissailee ystäviensä kanssa maailmalla. Elämä näyttää siis päällepäin hyvältä. Lisäksi Tinder tuo sen faktan, että voi pyytää chadia panemaan ihan milloin vain. Tätä elämää kun on tarpeeksi pitkään ja kauan, niin sen miehen on oikeasti oltava aika "premium".

Miehen provider -asetelma on historian havinaa, ellei tienaa kuusinumeroisia tai ole muuten rikas. Muut asiat merkitsee parisuhteen kannalta.

Mielestäni tuo ei millään tavalla tee siitä naisesta sen parempaa seurustelukumppania, päinvastoin tuolla kehityksellä päästään aika vastakkaiseen lopputulokseen. Tää maa on täynnä naisia joilla instadirectit/tinderit paukkuu, sinkkuna ollaan vuodesta toiseen ja kalua tulee halutessaan ovista ja ikkunoista, se joka siihen karuselliin hyppää tulee ittensä rikkomaan koska "lajin helppous viehättää" kunnes ei enää viehätä kun et kykene sitoutumaan kehenkään. Sitten alkaa nostaa heillä päätään nämä "mitäs sulla miehenä on tuoda pöytään?"-tyyppiset jutut että pitää mitata jollain numeerisella tai muulla vastaavalla asialla kun se ihminen ei yksilönä enää riitä mihinkään.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mielestäni tuo ei millään tavalla tee siitä naisesta sen parempaa seurustelukumppania, päinvastoin tuolla kehityksellä päästään aika vastakkaiseen lopputulokseen. Tää maa on täynnä naisia joilla instadirectit/tinderit paukkuu, sinkkuna ollaan vuodesta toiseen ja kalua tulee halutessaan ovista ja ikkunoista, se joka siihen karuselliin hyppää tulee ittensä rikkomaan koska "lajin helppous viehättää" kunnes ei enää viehätä kun et kykene sitoutumaan kehenkään. Sitten alkaa nostaa heillä päätään nämä "mitäs sulla miehenä on tuoda pöytään?"-tyyppiset jutut että pitää mitata jollain numeerisella tai muulla vastaavalla asialla kun se ihminen ei yksilönä enää riitä mihinkään.

Tähän liittyen, ärsyttää aika rankasti sellaiset naiset, jotka sanoo suoraan, että on tullut kyrpäkarusellia harrastettua ja haaroja leviteltyä lukuisille miehille, mutta SULLE en nyt kuitenkaan anna vaan nyt pitää vähintään kuu hakea taivaalta ensin tms...

Joo ihan varmasti haen sen kuun...

 

[Markqq]

jotka sanoo suoraan, että on tullut kyrpäkarusellia harrastettua ja haaroja leviteltyä lukuisille miehille

Tässä kohtaa arvostus tippuu siihen, että saa sitä kuuta hakea jostai muualta

Toki itsekin irtareita harrastanut ja sillee, mutta ei välttämättä tarvi kumppanipotentiaalille kertoa, että olen jakanut koko kylälle.

Entä huokuuko naisesta erilaiset vibat jos pistetään kaksi 25 vuotiasta vierekkäin:
a) on neitsyt
b) body count 100

Uskon, että huokuu.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tässä kohtaa arvostus tippuu siihen, että saa sitä kuuta hakea jostai muualta

Toki itsekin irtareita harrastanut ja sillee, mutta ei välttämättä tarvi kumppanipotentiaalille kertoa, että olen jakanut koko kylälle.

Ja jos kuitenkin sanoo ja on jakanut, niin fine, mutta saa sitten jakaa mullekin turhia kitisemättä...

 

[Markqq]

Ja jos kuitenkin sanoo ja on jakanut, niin fine, mutta saa sitten jakaa mullekin turhia kitisemättä...

Jokainen tekee päätöksensä kenelle jakaa ja ei. Miksi pitäisi juuri sinulle jakaa? Kaikki ihmiskohtaamiset on aina erilaisia.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jokainen tekee päätöksensä kenelle jakaa ja ei. Miksi pitäisi juuri sinulle jakaa? Kaikki ihmiskohtaamiset on aina erilaisia.

Puhe oli siitä jos hän on kiinnostunut minua deittaamaan. Siinä tapauksessa mikään pihtaaminen ei tule kyseeseen em. historialla.

Tottakai saa pihdata, mutta mua ei kyllä kiinnosta käydä sitä kuuta myöskään hakemaan taivaalta. Joten pitäkööt tunkkinsa.

Tai siis ei kyse ole pelkästään "minun deittaamisesta", vaan siitä, että nämä asiat saatetaan mainita suoraan Tinder-profiilissa. Eli että tavaraa on jaettu ympäriinsä, mutta jatkossa en jaa. Joten teepä siis sirkustemput pitkän kaavan mukaan, ehkä sitten voit saada.