Nettitreffit + Tinder

Kyllähä sitä varmaa täytyy ottaa tämän palstan juttuja sinne mukaan :)

Mutta joo. Tässä nykyisessä ei ollut mitään liikayrittämistä. Mukavaa teerentanssia sanoisinko. Iso vaikuttaja tekijä monella tuntuu olevan liian lyhyt sinkkuaika ja edellisen elämän haasteet mitkä jää kummittelee niin, että sitten kun tunteet tulee peliin, iskee paniikki. Oma näkökulma kokonaisuuteen. Toki pelissä on varmasti muitakin juttuja näin ihmisten tutustumisen kannalta.

Mut se, että jaksaako kukaa jäädä odottelemaan, että toinen saa pakkansa kasaan tulevaisuuteen. Silloin kun on se mahdollisuus pariutua, kysymysmerkkien varaan tutustumista on turha tai vaikea jättää. Se, että pystyykö elää vahvojen fiiliksien kanssa siinä samalla todeten itselleen, että tästä voi tulla jotain, mutta siinä saattaa kestää seuraavat 4kk, koska juuri nyt en ole valmis mihinkään. Että jätetään tää juttu nyt tähän ja katsotaan 4kk päästä uusiksi. Mikä on taas mielestäni ihan järjetöntä sen sijaan, että kertoisi toiselle hyvää jatkoa ja ehkä me joskus kohdataan vielä -ajatuksella. Kolahdus, mutta väärään ajankohtaan :)

Parempi jatkaa omaa elämää ja nauttia asioista ilman, että on mitenkään tunnesidettä ihmiseen, joka ei ole saatavilla lainkaan.

Antaa kohtalon puuttua peliin, jos sillä on osansa!

PS: Sitku jaksan kertoa niistä ensitreffistä, niin kerron sen niin "eroottisen tarinan" mukaisesti, että naiset saa itselleen ajatusmatkan :D

Sanoit että ei ollut liikayrittämistä, mutta jotenkin sinun viesteistä saa sellaisen kuvan että ehkä kuitenkin on liikaa odotuksia liian nopeasti?
Ehkä olen vain erilainen luonteltani, mutta miksi ei voisi tutustua kaikessa rauhassa ilman että pitää heti viikon kahden jälkeen olla sitoutumassa?

Eihän sekään 4kk ole loppuunsa pitkä aika.
 
Sanoit että ei ollut liikayrittämistä, mutta jotenkin sinun viesteistä saa sellaisen kuvan että ehkä kuitenkin on liikaa odotuksia liian nopeasti?
Ehkä olen vain erilainen luonteltani, mutta miksi ei voisi tutustua kaikessa rauhassa ilman että pitää heti viikon kahden jälkeen olla sitoutumassa?

Eihän sekään 4kk ole loppuunsa pitkä aika.

E: Ja tuo ylläoleva oli mutuilua lähinnä siitä, että kolahtaa, mutta ei valmis suhteeseen, joten antaa asian olla ja jatketaan elämää. Mutuilua siinä mielessä, että tilanne vois olla ihan toinen, jos olis tavannut vaikka kesällä tämän mimmin nyt tämän hetken sijaan.
Keskustelu ei siis mennyt mitenkään niin, että mimmi haluaisi tutustua, mutta ei just nyt ole valmis (itse tähän olisin varmasti sanonut, että why not, ei kiire mihinkään). Vaan, että treffailu seis ja adios, näin yksinkertaistettuna.

Tuosta viestistä saa varmaa tulkinnan, että tässä nyt kiirehdittäisi johonkin. En ole siis avannut yhtää sen enempää tätä keissiä, mutta daamin puolelta siis tuli pallo ihan yhtäkkiä, että hän ei olekaan valmis vielä deittailee/treffailee/tutustumaan sen enempää. Nähtiin kerran (parhaimmat treffit mitä koskaan kokenut), ja viikko chilliä viestittelyä, niin tuli sitten ilmi tämä. Ei mua haittaa tutustua vaikka 6-12kk aikajanalla tietäen, että se ajatus on siinä tutustumisessa ja hauskanpidossa. Tää tilanne on nyt se, että kolahti oikein kunnolla, mutta väärään ajankohtaan (ja/tai siinä on sitten muutakin mistä en vain tiedä ja tokkopa edes tarvi tietää).

Itse olen nykyää aika pidättäytyväinen ja miust tuntuu että toinen oli enemmän puheissa ja viesteillä messissä kuin minä itse.

Mutta joo, tällästä tämä :)
 
Viimeksi muokattu:
Perus läppä mitä jengi valehtelee kun ei ole selkärankaa sanoa suoraan, että juuri sinä et kiinnosta seurustelumielessä / toinen kiinnostavampi on kiikarissa.
Muistan joskus nöösipoikana kun melkein heti alkumetreillä nainen oli että eiköhän tämä ollut tässä ja olisi ollut valmis kertomaan mikä (kaikki) meni pieleen. No ei sekään oikein kivalta tuntunut.. Plus kun tuntemattoman tapaa niin mistäpä sitä tietää mikä on reaktio suoraan/tylyyn torjuntaan. Siten ymmärrän nuo "valehtelut"/pehmeät torjunnat. Tuossa kuitenkin tulee henkilökohtaisesti "hylätyksi" niin jokuhan siitä voi pahemminkin kilahtaa.

Lisäys: toisaalta nämäkin ärsyttää jos tuntuu että hyvin meni, nainen nukkuu yön yli (muualla heh) ja tulee toisiin aatoksiin..

Niin. Oli se totta vai ei, lopputuloksella ei merkitystä. Jatkotoimenpiteet ovat samat. Forget and move on.
Jätkä on teflonia kyllä.. mutta tämä on kai se ainoa oikea tapa. Ei ole herkkisten hommaa nämä deittailut. :)
 
Välillä tuntuu siltä että koko universumi tekee kaikkensa etten vaa pariudu :D

Mut mähä en luovuta, vaikka taas tuntuukin kurjalta.

Life goes on.

Ja kyllä, mä oon herkkis.
 
daamin puolelta siis tuli pallo ihan yhtäkkiä, että hän ei olekaan valmis vielä deittailee/treffailee/tutustumaan sen enempää. Nähtiin kerran (parhaimmat treffit mitä koskaan kokenut), ja viikko chilliä viestittelyä, niin tuli sitten ilmi tämä.

Kuulostaa valitettavan tutulta mun omasta elämästä. Puskatohtori määrää parit potionit pääsiäisviikonlopun aikana nautittavaksi. Annosten määrä on jätetty tarkotuksella tulkinnanvaraiseksi (ks. "allekirjoitukseni"). Kai se nykypäivänä on jo voittoa jos saa edes jonkun selityksen pelkän ghostaamisen sijasta. Tän tarkotus ei oo kääntää veistä haavassa, mut kuitenki: tollaset meriselitykset on mun mielestä ihan bullshittiä. Voipha tuo olla totta, mutta suattaapi olla ettei ole. Parhain torjunta, joka mulle on esitetty oli tyyliin "musta tuntuu et olis paras jos jatkettais eri reittejä". Tollasesta selvii kaikki oleellinen ja informaatioarvo on täysin sama. Edellisistä mulle esitetyistä selittelyistä jäi just sellaset vibat et puolet siitä viestin sisällöstä oli tuotettu tekoälyllä.

Kyllä se taitaa Markkukin herkkis olla, se on sitten eriasia mitä sanoo meille täällä. Kyllähän me miehet vähän sellaisia ollaan että pitää esittää kovempaa kuin todellisuudessa on.
Aika harvoin näissä asioissa kai näytetään muille sitä omaa pettymystä. Noin niinku foorumin ulkopuolisessa elämässä, esim. töissä. On sosiaalisesti hyväksyttävämpää näyttää henkistä haavottuvaisuutta esim. sillo ku joku läheinen kuolee. Suhteisiin liittyvät pettymykset käsitellää yksin tai jonkun luottohenkilön kanssa sit ku sen aika on. Tää on sitä tunteiden hallintaa. Miehenä negatiivisten tunteiden näyttäminen (ehkä raivoa lukuunottamatta) ei varmaan yleisesti herätä muutaku myötähäpeää (pois lukien ne läheisten kuolemat). Parempi vaan tohon Markun tyyliin muistuttaa itteään kuinka "the show must go on" ja jopa valehdella itelleen "ei täs midist". Jossain vaiheessa noi sit unohtuu, vähä ku ruotsin kielen sanat. För helvete!
 
Sen verran päivitystä tähän omaan juttuu, että hommat ei jatku. Sanotaanko nyt näin, että toinen tapaus kun ajankohta väärä, seinä kestää vielä nyrkkiä :tup: Kerron lisää myöhemmin niistä reffeistä ja poimintoja reffien jälkeiseen kirjeenvaihtoon, mutta tämä nainen on kyllä fiksu ja osaa keskustella.

Samalla päätin, että kirves lentää kaivoon. Tai en mä lopullisesti luovuta, mutta en enää "etsi" parisuhdetta. Toki toi Tinder on tuolla jos sieltä joskus kivan oloinen pitkäaikaista kumppania hakeva osuu kohdalle, voin kortit katsoa. Kokemukset kuitenkin osoittaa, että moni pitkäaikaista suhdetta hakevat tajuavat täystyrmäyksen kohdalla, että eivät ole valmiita. Näin on tapahtunut ainakin 2-3 kertaa kenen kanssa siis kolahtanut. Voihan siinä olla jotain muutakin taustalla, mutta niin kauan kuin elän oman totuuteni pohjalta, näitä on turha surra.

Onhan noita treffejä muuten ollut ko ei oo "energiat" kohdanneet, jotka etsii pidempiaikaista kumppania.

Keskityn yhä enemmän omien juttujen kehittämiseen, itsereflektointiin, yksin elämiseen ja vahvistaen ajatuksia elämään, että mitä haluan kaikin puolin. Nämä "pakit" antaa aina vähä uutta suuntaa ja näkökulmaa.

PS. Sitten kun parisuhde kolahtaa, tulen poimimaan täältä kaikki omat löpinät ja kirjoitan kirjan Tinderöinnistä. Ei sanasta sanaan, mutta tarinan muodossa kokemuksista :) Tiedä sitten miten sitä aion myydä tai jakaa. Ehkä alkuun PDF-kirjana jonkun alustan kautta.

"Tositarina miehen sinkkuajasta ja tinder elämästä. Tunteiden vuoristorataa. Hyviä ja huonoja kohtaamisia. Intohimoa. Onnistumisia. Pettymyksiä. Lopulta sydänkäpysen löytymiseen."

Kuten joskus aiemmin sanoin, sun yliyrittäminen varmastikin pelottaa suurimmat naiset pois. Jos meno on niin railakasta mitä nimimerkin takana kirjoituksissa on, niin tuosta tulee ekana mieleen jonkinlainen pakonomainen läheisyydenkaipuu tai jotain. Jokainen tapaus on "huikea" ja aina vähän väliä olet jo niamisiin menossa yhden kerran jälkeen. Pari askelta kun ottaa taaksepäin, niin näkisit asiat selkeämmin. Älä kuitenkaan luovuta tämän pelin kanssa, vaan otat iisimmin ja ekaksi vaikka teet listan mitä itse haluat tehdä ja siitä katsot miten joku muu niihin kuvioihin sopeutuu.
 
Kuten joskus aiemmin sanoin, sun yliyrittäminen varmastikin pelottaa suurimmat naiset pois. Jos meno on niin railakasta mitä nimimerkin takana kirjoituksissa on, niin tuosta tulee ekana mieleen jonkinlainen pakonomainen läheisyydenkaipuu tai jotain. Jokainen tapaus on "huikea" ja aina vähän väliä olet jo niamisiin menossa yhden kerran jälkeen. Pari askelta kun ottaa taaksepäin, niin näkisit asiat selkeämmin. Älä kuitenkaan luovuta tämän pelin kanssa, vaan otat iisimmin ja ekaksi vaikka teet listan mitä itse haluat tehdä ja siitä katsot miten joku muu niihin kuvioihin sopeutuu.

No et sä väärinkään tulkitse :tup: Tietosesti olen tehnyt hitosti duunia, että vedän jäitä hattuun ja annan asioiden olla. Helppo on olla, mut sitku tulee tunteet peliin usein vielä aika nopeasti ja vahvasti, niin se on tietoista sitkeyttä siinä, että let things be.

Mä en tiedä onko se mun persoona vaa tällänen vai onko jotain "vaillejäämistä" mitä sitten tunne yrittää kompensoida. Mut koska looginen ajattelu tulee siihen helposti mukaan, osaan toimita järjen perusteella ilman, että annan sille tunteelle valtaa. Se tunne on enemmänkin sitten se rasittava tekijä taustalla mikä hankaloittaa sitä perusproduktiivista arkea. Don't get me wrong, asiat rullaa kuten aina, eli en missään kohtaa passivoidu vaan teen asioita mistä nautin, mut se on "henkinen rasite", joka ärsyttää. Hermosto käy helposti kans sit kierroksilla.

Mut kuka nyt täydellinen olis. Paras on se, että osaa tulkita mitä on tekemässä.
 
Don't get me wrong, asiat rullaa kuten aina, eli en missään kohtaa passivoidu vaan teen asioita mistä nautin, mut se on "henkinen rasite", joka ärsyttää. Hermosto käy helposti kans sit kierroksilla.

Jos menee kierroksille herkästi, oletko kokeillut jotain harjoitteita jotka voisivat rauhoittaa? Tämä voi olla vaikka jooga tai jokin muu vastaava, ehkä meditointi? Meinaat tunnehallinta on oikeasti aika vaikeeta jos sitä ei ole tietoisesti oppinut tekemään. Itse joogailen pari kertaa viikossa ja se on tuonut toimivaa ja hyvää itsehillintää kaikelle.
 
Don't get me wrong, asiat rullaa kuten aina, eli en missään kohtaa passivoidu vaan teen asioita mistä nautin, mut se on "henkinen rasite", joka ärsyttää. Hermosto käy helposti kans sit kierroksilla.

Mitä tarkoittaa että hermosto käy kierroksilla?

Kyllä se taitaa Markkukin herkkis olla, se on sitten eriasia mitä sanoo meille täällä. Kyllähän me miehet vähän sellaisia ollaan että pitää esittää kovempaa kuin todellisuudessa on.

Aika suoraanhan Markku on sen mun mielestä sanonut. :hmm:

Kuten joskus aiemmin sanoin, sun yliyrittäminen varmastikin pelottaa suurimmat naiset pois.

Suurimmat naiset kuulostaa kyllä XXL-porukalta... :smoke:
 
Jos menee kierroksille herkästi, oletko kokeillut jotain harjoitteita jotka voisivat rauhoittaa? Tämä voi olla vaikka jooga tai jokin muu vastaava, ehkä meditointi? Meinaat tunnehallinta on oikeasti aika vaikeeta jos sitä ei ole tietoisesti oppinut tekemään. Itse joogailen pari kertaa viikossa ja se on tuonut toimivaa ja hyvää itsehillintää kaikelle.

Juu. Meditointi on aika tuttuu huttuu. Yleensä yhdistän pitkiin suihkuihin sitä tietosta läsnäoloa. Usein aamusin myös on otollinen hetki tehdä lyhyehköt. Syvähengitykset pitkin päivää on jo mitä teen automaagisesti. Toki aivan varmasti olisi apua vielä, jos vaan enemmän laittaisin aikaa likoon meditoivaan olemiseen.

Tunteiden hallinta on yksi suurimmista vahvuusalueistani. Mut se juju piilee just siinä, että mä tunnen todella vahvasti erilaiset tunteet. Kelaa kun oon iloinen, silloin se näkyy kilometrin päähän :D

Mut se, että kuinka tunteita voisi hallita niin, että ne saisi vaikka johonkin laatikkoon odottamaan oikeaa hetkeä tai että ne ei veisi energiaa siitä perustekemisestä.

Lapsuudessa mulle ei opetettu mitään tunteiden hallintaa tai ei näytetty tunteita. Oon vasta pitkällä aikuisiällä alkanut opettelemaan tuntemista ja niiden hallintaa.
 
Omia ajatuksia:
Omalta osalta menee tinderit yms nyt jäähylle tarpeettomana, sopivasti riitti puolen vuoden gold-tilaus tinderöintiin tällä kertaa (toivottavasti viimeinen kerta). Muutama kuukausi ensitapaamisesta ollaan yhdessä nyt sovittu että ollaan pariskunta ja pistetään sovellukset pois.

Peilistä ei tuijota takaisin mikään unelmien prinssi mutta tuntuu olevan paljon kysyntää (kannattaa laittaa paljon reissu/matkustuskuvia, tuntuu olevan helpoin tapa saada paljon vastauksia), mutta omalta osaltani tulee suhtauduttua varauksella ja mielenkiinto lopahtaa helposti jo juttelun aikana. Sellaisen havainnon olen tehnyt että parhaiten kolahtaa mahdollisimman samankaltaisten ihmisten kesken (koulutus yms), chattaily pitää olla sujuvaa mutta ei yksipuolista sekä ei kannata liian pitkään jutella (max 2 viikkoa) tapaamatta.

Omien kokemusteni mukaan paras tapa on olla etenemättä liian nopeasti sekä fyysisesti ja henkisesti. Tuntuu että monilla on joko liian suuret odotukset tai motiivit mitkä ei kohtaa, etenemällä liian nopeasti ei anna mahdollisuutta tutustumiseen ja sitä kautta toimiviin lähtökohtiin.
Ja toinen tällä uusimmalla kierroksella hyväksi havaittu tapa on ottaa välillä kuukauden tai parin tauko näistä sovelluksista, ettei juutu liikaa ”pelimoodiin” tai muuten kyynisty.

Tsemppiä kaikille swaippailijoille, oikean ihmisen kohdalla kyllä kolahtaa kunhan antaa mahdollisuuden puolin ja toisin.
 
1711610911596.png


Nirsous vaan pahenee, aiemmin olin aika linjassa muiden naisten kanssa mutta koska täältä on miehet loppu ja pakka on tätä nykyä täynnä tamperelaisia ja espoolaisia enkä välitä etäsuhteista, menee ne kaikki vasempaan.
 
Sen verran päivitystä tähän omaan juttuu, että hommat ei jatku. Sanotaanko nyt näin, että toinen tapaus kun ajankohta väärä, seinä kestää vielä nyrkkiä :tup:

Osasin odottaa tätä. Oon ollut itse monesti samassa tilanteessa. Silloin, kun toisesta tulee todella hyvät vibat, kivat treffit ja toinen antaa ymmärtää myös olevansa mukana, niin ei vaan malta olla kertomatta muille. Sitten aikaa kuluu viikko-kuukausi ja toinen vetäytyy. Syitä on monenlaisia. Joku ahdistuu ihastumisestaan, toinen ei olekaan valmis, jollakin muuttuu ajatus mitä haluaa..

Onkohan meillä ollut mätsejä tai treffejä samojen naisten kanssa? Olen sen ~5v sua vanhempi ja pääosin nähny 29-36-vuotiaita Oululaisia tai Oulun lähialueen naisia.
 
Osasin odottaa tätä. Oon ollut itse monesti samassa tilanteessa. Silloin, kun toisesta tulee todella hyvät vibat, kivat treffit ja toinen antaa ymmärtää myös olevansa mukana, niin ei vaan malta olla kertomatta muille. Sitten aikaa kuluu viikko-kuukausi ja toinen vetäytyy. Syitä on monenlaisia. Joku ahdistuu ihastumisestaan, toinen ei olekaan valmis, jollakin muuttuu ajatus mitä haluaa..

Onkohan meillä ollut mätsejä tai treffejä samojen naisten kanssa? Olen sen ~5v sua vanhempi ja pääosin nähny 29-36-vuotiaita Oululaisia tai Oulun lähialueen naisia.

Reilusti etelämmässä päin asustan joten tuskin samoja mimmejä kohdataan :)

Mutta joo, aika raffii tää meininki. Eihän se ole ongelma tutustua hitaasti ja harkiten, mutta kuten totesit, asiat tyssää tavalla tai toisella vaikka ei olisi mitään "syytä" peruuttaa näin paperilla.

Joko tarjontaa on liikaa ja siellä on aina joku "parempi" odottamassa (lopputulema ikisinkkuus :D) tai sitten tulee tunteita, jonka kohdalla pelästyy. Esim. menneisyyden haavat ja henkilön henkilökohtaiset ongelmat varmasti vaikuttaa kokonaisuuteen. Toki voi olla muitakin syitä, kuten vaikka se yli-innokkuus.

Menisin anyday aikakauteen takaisin ennen älypuhelimia ja nettideittiä.

On hyvä muistaa, että nämä mimmit jotka pakittaa/ovat olleet pidempään Tinderissä, todennäköisesti tekevät sitä muillekin. Parasta on bongaa mimmi, joka ei ole rikkonut itseään vielä nettideittiin.

E: Mä en kyllä kerro muille deitistä sen spesifimmin. Pidän aika hyvin yksityisyyteni siinä mielessä. Saatan bestikselle mainita, että tällänen, mut muuten en. Kyllä se on mentävä jo tapailu-parisuhde asteelle, että lähtisin enemmän jakaa tietoa. Tänne toki tulee mutuiltua asioita yleisesti :D
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä vähän hölmöä pohdintaa, mutta kuinka laajasti deittisovellusten kautta haetaan kavereita? Aika usein tulee vastaan naisten profiileja, joissa lukee jotain sellaista kuin "haussa pitkäaikainen ihmissuhde, mutta uudet kamut ovat myös tervetulleita". Ovatko tällaiset nyt jonkin sortin kiertoilmauksia vai haetaanko tässä aidosti platonisia kavereita?

Itse olen saanut aidosti yhden uuden kaverin Tinderin kautta, kun tapailun jälkeen ilmeni, että vaikka persoonat sopivat hyvin yhteen, niin elämänfilosofiat eivät ole yhteensopivia. Tapailu eteni sitten suhdehakuisesta fwb-tyyppiseksi ja lopulta ihan vain kaverisuhteeksi. Tästä huolimatta, olisi vaikeaa kuvitella, että hakemalla hakisin kavereita tätä kautta. Ehkä en vain ole riittävän sosiaalinen siihen.
 
Reilusti etelämmässä päin asustan joten tuskin samoja mimmejä kohdataan :)

Mutta joo, aika raffii tää meininki. Eihän se ole ongelma tutustua hitaasti ja harkiten, mutta kuten totesit, asiat tyssää tavalla tai toisella vaikka ei olisi mitään "syytä" peruuttaa näin paperilla.

Joko tarjontaa on liikaa ja siellä on aina joku "parempi" odottamassa (lopputulema ikisinkkuus :D) tai sitten tulee tunteita, jonka kohdalla pelästyy. Esim. menneisyyden haavat ja henkilön henkilökohtaiset ongelmat varmasti vaikuttaa kokonaisuuteen. Toki voi olla muitakin syitä, kuten vaikka se yli-innokkuus.

Menisin anyday aikakauteen takaisin ennen älypuhelimia ja nettideittiä.

On hyvä muistaa, että nämä mimmit jotka pakittaa/ovat olleet pidempään Tinderissä, todennäköisesti tekevät sitä muillekin. Parasta on bongaa mimmi, joka ei ole rikkonut itseään vielä nettideittiin.

onkos markku muita palveluita testannut? Jotenkin tuntuu että olisit sen olonen kaveri ettei tinder välttämättä oo oikee paikka.

Ite käytin tinderiä aikoinaan ehkä 15min. Ja poistoon. Tuntui että kaikki on jotain vuorenvalloittelija maailmanseikkailijoita. En usko.

löysin kumppanin sitten muista palveluista. Ilman kuvaa. Hyvällä tekstillä, olemalla täysin oma ittensä, huumorilla ja unohtamalla sen kumppanin etsimisen väkisin. Ikäeroa meillä on yli 10vuotta, juttu lähti läpästä. Nopeesti tavattiin mutta kaveripohjalta ja jonkun 2kk vaan juteltiin aika pitkälle eri viestimillä. Minä olin se joka jarrutteli. Nyt ollaan oltu nelisen vuotta yhdessä.
 
Ehkä vähän hölmöä pohdintaa, mutta kuinka laajasti deittisovellusten kautta haetaan kavereita? Aika usein tulee vastaan naisten profiileja, joissa lukee jotain sellaista kuin "haussa pitkäaikainen ihmissuhde, mutta uudet kamut ovat myös tervetulleita". Ovatko tällaiset nyt jonkin sortin kiertoilmauksia vai haetaanko tässä aidosti platonisia kavereita?

Itse olen saanut aidosti yhden uuden kaverin Tinderin kautta, kun tapailun jälkeen ilmeni, että vaikka persoonat sopivat hyvin yhteen, niin elämänfilosofiat eivät ole yhteensopivia. Tapailu eteni sitten suhdehakuisesta fwb-tyyppiseksi ja lopulta ihan vain kaverisuhteeksi. Tästä huolimatta, olisi vaikeaa kuvitella, että hakemalla hakisin kavereita tätä kautta. Ehkä en vain ole riittävän sosiaalinen siihen.
Kyll moni ettii. Kunnon kaveripalveluita ei oo ja monella on nykyään se ongelma et ei normielämässä tapaa uusia ihmisiä tai löydä kavereita.
 
Ehkä vähän hölmöä pohdintaa, mutta kuinka laajasti deittisovellusten kautta haetaan kavereita?
Itse olen saanut hyviä kamuja tuota kautta. Todettu treffeillä molemmat, että romanttista tai seksuaalista vetoa ei löydy, mutta voidaan nähdä muissa merkeissä. Nainen ja mies voi olla myös kavereitakin keskenään.
 
Reilusti etelämmässä päin asustan joten tuskin samoja mimmejä kohdataan :)
E: Mä en kyllä kerro muille deitistä sen spesifimmin. Pidän aika hyvin yksityisyyteni siinä mielessä. Saatan bestikselle mainita, että tällänen, mut muuten en. Kyllä se on mentävä jo tapailu-parisuhde asteelle, että lähtisin enemmän jakaa tietoa. Tänne toki tulee mutuiltua asioita yleisesti :D
Miten mulla oli kuvitelma, että asuisit täällä pohjosessa. No sitten ei oo samat naamat vastassa. Itsellä muutama kaveri, jotka mätsänny samoja tyyppejä ku itse. Ei siis normaalisti jutella niistä, mutta on tullut jotakin kautta sattumalta tietoon. Olen muutaman kerran innoissani kertonut tapailemistani naisista mun naispuolisille ystäville. Kiva sitten viikon päästä mainita, että juu meni sekin puihin..
 
Ehkä vähän hölmöä pohdintaa, mutta kuinka laajasti deittisovellusten kautta haetaan kavereita?
Kyllä niitä profiileja tulee vastaan, jotka etsivät uusia kavereita. Mutta ei niitä mitenkään paljoa ole. Itsellä on yksi kaveri deittisovelluksen kautta. Tämä oli kyllä aluksi säätö, mutta todettiin et meillä toimii paremmin kaveripohjalta. Lisäksi yksi tapaamani tyyppi alkoi seurustella toisen kanssa, mutta halusi minusta kuitenkin kaverin. Kieltäydyin kohteliaasti, koska ajattelin sen johtavan vain epämääräiseen sotkuun, kun olin kuitenkin hänestä kiinnostunut.
 
1711610911596.png


Nirsous vaan pahenee, aiemmin olin aika linjassa muiden naisten kanssa mutta koska täältä on miehet loppu ja pakka on tätä nykyä täynnä tamperelaisia ja espoolaisia enkä välitä etäsuhteista, menee ne kaikki vasempaan.
Tai sitten laiskuus & ennakkoluulot pessimismin kanssa sekä epärealististen odotuksien kanssa kasvaa. Toki jos salamasuhdetta etsii niin etäisyys on hidaste.
 
Varattuihinkin saattaa joskus törmätä, jos nainen sanoo, että on vapaa, mutta saattaa joidenkin Markqqujen tai Erkkien kanssa olla, niin kummasti ei niin halutakaan lähteä treffeille :D
Aikoinaan yksi aika paha juttu oli se, että kun juotiin kahvia ja pöydässä istui myös mies, jota luulin naisen veljeksi :D
 
Varattuihinkin saattaa joskus törmätä, jos nainen sanoo, että on vapaa, mutta saattaa joidenkin Markqqujen tai Erkkien kanssa olla, niin kummasti ei niin halutakaan lähteä treffeille :D
Aikoinaan yksi aika paha juttu oli se, että kun juotiin kahvia ja pöydässä istui myös mies, jota luulin naisen veljeksi :D

Paljon tullut tässä parin vuoden aikana hässittyä, että en ihmettelisi jonkun mimmin olleen parisuhteessa ja pettänyt kumppaniaan. Mut lähtökohta kuitenkin on se, että näin ei tapahdu. No kyllä mä varattua voin panna, mutta samalla pistäisin tälle miehelle tiedon (mikäli jotenkin saisin tyypin yhteystiedot), että näin tapahtui, sorry for your loss. Rehellisyys kunniaan.
 
Instatili tinderonpaskapeli jakoi tällä kertaa hyviä miesten tinder-profiileja

Mun mielestä kans ok, jopa kirjoitusvirheet ei haittaa, kun tulee ihan symppis mielikuva silti.

Voi olla hyviäkin pointteja tuolla tilillä, ei siinä mittää... tosin vain yhden feministinaisen näkökulma taitaa olla tuo. Ehkä nuo hyvät profiilit sitten on sellaisia jotka kolahtaa naisiin yleisesti, en voi vastaankaan väittää. Pitäisi varmaan itse osata raapustella jotain, mutta kun ei osaa, ja samalla pelkää että profiili rupeaa näyttämään enemmän työhakemukselta kuin deittiprofiililta. :cigarbeye: Onelinereilla olen mennyt eikä se kyllä ole mihinkään johtanut.

Tuolla kun on niitä huonoja profiileja sitten listattu niin mietin, että vetoaako kuitenkin joihinkin naisiin ne profiilit joissa on kuva pelkistä tiukoista boxereista tai tekstissä lähinnä seksiin viittaavia juttuja? Naisiin jotka hakevat yhden yön juttua tai tykkäävät rajummista otteista?


Mikähän parku siitä saataisiin kun joku perustaisi vastaavan tilin jossa ruodittaisiin naisten profiileja?
 
Mutta mutta, tulee taas aika pistää tinderi pöntöstä alas. Meni sekä huonommin että paremmin kuin viimeksi.

Mätsejä taisi tulla peräti 3 kpl. Yksi hippityttö jonka kanssa sain jotain juttua aikaiseksi. Kysyin vähän epäsuorasti treffeille mutta silloin oli jotain esteitä. Keskustelu jatkui kunnes ei enää vastannut mun viestiin. Olisin varmaan vielä yhden viestin voinut laittaa mutta en laittanut. Olisiko pitänyt, emmä tiijä. Jos nainen hiljenee niin yleensä en toista kertaa yritä. Toisaalta profiiliin ilmestyi juttuja jostain polyamoriasta ja muusta mikä ei ole yhtään mun juttuja. Että tuskin tästä olisi mitään tullut.

Toisena joku filippiiniläinen jolta kysyin että tykkäisikö nähdä. Vastasi ympäripyöreästi ja siinä olisi sitten pitänyt osata ottaa ohjat ja keksiä joku treffijuttu. No en keksinyt enkä tehnyt mitään.

Kolmas, olisi ilmeisesti halunutkin treffeille, mutta joku siinä oli että en jaksanut ja lopetin viestittelyn. Taisi polttaa röökiä mikä ei sytytä yhtään, ja kuvista voisi päätellä että ei ehkä menisi ns Erkki-seulasta läpi. :smoke: Ihan nätti kyllä muuten.


Paljonkohan tykkäyksiä tuli näiden lisäksi, joku 10-20 ehkä mutta ei enempää. Osa tuli vastaan, osa ei, goldia yritettiin tyrkyttää (en osta). Aika moni sellainen joka ei vaan viehättänyt. Muutama vammainen, näiden puolesta tuntuu vähän pahalta mutta ei sytytä enkä kenenkään omaishoitajaksi osaisi myöskään ryhtyä. 1 tai 2 homostelijaa.
Viime aikoina ei ole tullut yhtään, varmaan algoritmi vetänyt profiilin piiloon kun on niitä kuitenkin aikaisemmin tullut joskus useitakin aika lyhyessä ajassa.


Ja mitä muita huomioita tuosta jäi. Tatuointeja on joka toisella vastaantulijalla melkein ja usein aika paljon vieläpä. Joku "full sleeve" tyylinen tatuointi on kohta jo uusi ala/yläselkä-tribali. En tiedä edustaako tinderin väki keskimääräistä naista, kun tuntuu että ei niitä livenä niin monella ole.Toisaalta tunnen kai melko vähän naisia muutenkin eikä mun tuntemat välttämättä edusta keskimääräistä nekään.

Aika monella naisella on profiilissa valittu että etsitään ensisijaan lyhyttä juttua. Hieman yllättävää, toisaalta ei. Kai se on hyvä että selkeästi sanotaan se jos kerran sillä meiningillä ollaan liikkeellä.

Viinilasi kädessä poseeraaminen on melkein vielä yleisempää kuin tatuointi. Suhtautuuko muut miehet siihen positiivisesti? Voi olla että mä olen jotain vähemmistöä tässäkin kun en hirveästi juo, ja mulle se alkoholin korostaminen on kyllä turn off.

Ja tuo mitä @Paalausmestari mainitsi, että joka toinen on jotain maailmanseikkailijoita. Niin tuppaa olemaan, mutta onko naiset keskimäärin, vai onko tinderin väki valikoitunut, vai näyttääkö algoritmi ensimmäisenä niitä?


Jokohan uskoisin että ei tämä nettideittailu ole mua varten. :dead: Tietotekniikka on paskaa.
 
Heh, sen enempää asiasta tarkemmin, tän edellisen mimmin kanssa nyt käytiin vielä treffaa ja päädyttiin sänkypuuhiinkin. Mutta tiet eroavat / kavereina jatkuu, mitä lie.
Nokka kohti uusia tuulia. Hetken kyllä pidettävä Tinderistä taukoa, että saa fiilikset kasaan :)
 
Viinilasi kädessä poseeraaminen on melkein vielä yleisempää kuin tatuointi. Suhtautuuko muut miehet siihen positiivisesti? Voi olla että mä olen jotain vähemmistöä tässäkin kun en hirveästi juo, ja mulle se alkoholin korostaminen on kyllä turn off.

Nämä vaikuttavat vähän sellaisilta vastaavilta maneereilta kuin miehillä kalasaaliin esittely. Omasta mielestä tosi cool, mutta ei oikeasti vetoa toiseen sukupuoleen lainkaan (vai vetoaako?). Jotenkin hassua havaita miten paljon tiettyjä elementtejä vihaa. Välillä tuntuu, että pyyhkäisee autopilotilla suoraan vasemmalle, jos profiilissa on yksikin kuva, jossa ollaan viinilasin kanssa aurinkorannalla, poseerataan pukuhuoneessa, tai on käytetty liikaa filttereitä - vaikka kannattaisi ehkä harkita vähän tarkemmin.

Itselläni on ollut nyt myös aika kuiva kausi Tinderissä. Laitoin juuri yhden tapailun poikki, kun näkemykset jatkosta eivät osuneet yhteen, mutta muuten ei ole tullut yli kuukauteen mitään mielenkiintoista mätsiä, tai mätsejä juurikaan muutenkaan. Ihan kuin paikka olisi autioitunut, tai minut shadowbännätty. Lisäksi tykkäyksiä tulee lähinnä pitkää suhdetta ja lapsia haluavilta, vaikka olen selkeästi tuonut esille, etten halua lapsia. :/
 
Kolmas, olisi ilmeisesti halunutkin treffeille, mutta joku siinä oli että en jaksanut ja lopetin viestittelyn. Taisi polttaa röökiä mikä ei sytytä yhtään, ja kuvista voisi päätellä että ei ehkä menisi ns Erkki-seulasta läpi. :smoke: Ihan nätti kyllä muuten.
Haha.

Erkki-seulasta puheenollen, mulle kävi tänään yöelämässä jopa sellainen hieman itsetuntoa hivelevä ihme, että kolmen hengen tyttöporukasta yksi yritti naittaa kaveriaan mulle. Tulivat ihan oma-aloitteisesti juttusille. Kyseessä oli noin 25+ vuotta minua nuoremmat naiset. Ihan kiva. Ainut pikku ongelma: ruumiinrakenteeltaan olivat kuin yhdestä muotista valettuja, ihan samannäköisiä joka "likka", ja painoa joku 90+ kiloa kullakin. Vaikea sanoa tarkkaan, mutta siis ihan liikaa. Kaikesta päätellen kuitenkin kaksi kolmesta oli varattuja. Onneksi olkoon. Helppoa on elämä naisilla, kaiken voi pistää ranttaliksi ja silti kyrpäparrua ja rakkautta riittää elämässä.

Onneksi jatkoivat matkaa ennen kuin varsinaisesti ehdin keksiä mitään hätävaletta... "Olen varattu" olisi vähän tylsä, mutta ehkä olisin voinut vedota ikäeroon. Mutta ei se ole niin vedenpitävä. Jos vaikka tykkääkin vanhemmista. Toki voisin olla myös homo. Mutta ei nyt oikein sekään. Kaipa se sitten varattu pitää olla näissä tilanteissa. Rehellistä olisi sanoa "ei kiinnosta", mutta ei nyt huvita loukata ketään.
 
Voi olla hyviäkin pointteja tuolla tilillä, ei siinä mittää... tosin vain yhden feministinaisen näkökulma taitaa olla tuo. Ehkä nuo hyvät profiilit sitten on sellaisia jotka kolahtaa naisiin yleisesti, en voi vastaankaan väittää. Pitäisi varmaan itse osata raapustella jotain, mutta kun ei osaa, ja samalla pelkää että profiili rupeaa näyttämään enemmän työhakemukselta kuin deittiprofiililta. :cigarbeye: Onelinereilla olen mennyt eikä se kyllä ole mihinkään johtanut.

Tuolla kun on niitä huonoja profiileja sitten listattu niin mietin, että vetoaako kuitenkin joihinkin naisiin ne profiilit joissa on kuva pelkistä tiukoista boxereista tai tekstissä lähinnä seksiin viittaavia juttuja? Naisiin jotka hakevat yhden yön juttua tai tykkäävät rajummista otteista?


Mikähän parku siitä saataisiin kun joku perustaisi vastaavan tilin jossa ruodittaisiin naisten profiileja?
No aika iso parkuhan tuolla on miesten keskuudessa. Mikään ei estä perustamasta toista. Huomaathan, että kaikki eivät ole tilinpitäjän kuvia, vaan hänelle myös lähetetään screenshotteja profiileista, keskusteluista ym. Kommentteja voi lukea ja huomata, että aika yksimielisiä ovat naiset ja miehet, keissi oli perseestä. :D

Pelkät bokserikuvat/bonerin näyttäminen varmaan voi houkutella jonkun naisen. Onnistumisprosentti aikaan suhteutettuna varmaan kutenkin aika pieni.
Rajuista otteista tykkäävä aika varmasti tietää, että väkivaltaista tekstiä suoltava mies ei ymmärrä asioista yhtään mitään. Ei tuolla ainakaan viime aikoina oikein muuta seksiin viittaavaa ole ollut?

Ihan hyvän profiilin saanee jo sillä, ettei se ole tuon näköinen kun nuo.
 
Viinilasi kädessä poseeraaminen on melkein vielä yleisempää kuin tatuointi. Suhtautuuko muut miehet siihen positiivisesti? Voi olla että mä olen jotain vähemmistöä tässäkin kun en hirveästi juo, ja mulle se alkoholin korostaminen on kyllä turn off.

Ja tuo mitä @Paalausmestari mainitsi, että joka toinen on jotain maailmanseikkailijoita. Niin tuppaa olemaan, mutta onko naiset keskimäärin, vai onko tinderin väki valikoitunut, vai näyttääkö algoritmi ensimmäisenä niitä?
Naisten viini&matkustelu-toiveita on dissattu jo aika monta vuotta, joten kai se sitten yleistä on. Tykkään mäkin niistä, mutta en niin paljoa, että kuvailisin itseäni niin. Sama pätee kavereihin, vaikken kaikkien profiileista kyllä tiedä.

Mutta jo 10v sitten ihmettelin, mitä ovat nämä helkkarin surffauskuvat miehillä. En tuntenut yhtäkään, joka olisi auttavasti edes kokeillut, mutta Tinderissä joka toinen mies surffasi jossain turkoosinsinisillä aalloilla.
Sittemmin on puhuttu kalakuvista ja nykyään entistä enemmän salikuvista.

Vähän kans itelle sellainen, että (jos etsisin) ois superjees, että mies käy salilla, mutta en haluais, että se yrittää sillä pullistella/ottaa kuvia salilla. Teksti riittää. Kuvasta toki voi käydä ilmi paremmin, että enpä minä tuolle kelpaisi kuitenkaan.
 
Haha.

Erkki-seulasta puheenollen, mulle kävi tänään yöelämässä jopa sellainen hieman itsetuntoa hivelevä ihme, että kolmen hengen tyttöporukasta yksi yritti naittaa kaveriaan mulle. Tulivat ihan oma-aloitteisesti juttusille. Kyseessä oli noin 25+ vuotta minua nuoremmat naiset. Ihan kiva. Ainut pikku ongelma: ruumiinrakenteeltaan olivat kuin yhdestä muotista valettuja, ihan samannäköisiä joka "likka", ja painoa joku 90+ kiloa kullakin. Vaikea sanoa tarkkaan, mutta siis ihan liikaa. Kaikesta päätellen kuitenkin kaksi kolmesta oli varattuja. Onneksi olkoon. Helppoa on elämä naisilla, kaiken voi pistää ranttaliksi ja silti kyrpäparrua ja rakkautta riittää elämässä.

Onneksi jatkoivat matkaa ennen kuin varsinaisesti ehdin keksiä mitään hätävaletta... "Olen varattu" olisi vähän tylsä, mutta ehkä olisin voinut vedota ikäeroon. Mutta ei se ole niin vedenpitävä. Jos vaikka tykkääkin vanhemmista. Toki voisin olla myös homo. Mutta ei nyt oikein sekään. Kaipa se sitten varattu pitää olla näissä tilanteissa. Rehellistä olisi sanoa "ei kiinnosta", mutta ei nyt huvita loukata ketään.
Nyt on kyllä pakko kysyä että miksi moinen hivelee itsetuntoa? Ajattelin kun täällä olet kategorisesti haukkunut muut naiset paitsi BMI-suositusten alarajalla olevat läskeiksi ja heihin et koskisi edes metriparrulla. Niin miten tuo nyt sitten yhtäkkiä voi hivellä itsetuntoa kun itselle täysin vastenmielinen "valaslauma" tulee jutulle? :D

Lisäksi en ole ihan varma kauan se hätävaleen keksiminen kestää - mutta jos sitä ei ehtinyt keksiä niin tuskin nuo läskit siinä hirveän kauaa olivat jutulla.

Logiikka vaan ontui tuossa joten oli pakko kysyä. Vaikutti itselle värikynältä koko homma. :) Etenkin huomioiden viestin kirjoitusaika.
 
Nyt on kyllä pakko kysyä että miksi moinen hivelee itsetuntoa? Ajattelin kun täällä olet kategorisesti haukkunut muut naiset paitsi BMI-suositusten alarajalla olevat läskeiksi ja heihin et koskisi edes metriparrulla. Niin miten tuo nyt sitten yhtäkkiä voi hivellä itsetuntoa kun itselle täysin vastenmielinen "valaslauma" tulee jutulle? :D

Lisäksi en ole ihan varma kauan se hätävaleen keksiminen kestää - mutta jos sitä ei ehtinyt keksiä niin tuskin nuo läskit siinä hirveän kauaa olivat jutulla.

Logiikka vaan ontui tuossa joten oli pakko kysyä. Vaikutti itselle värikynältä koko homma. :) Etenkin huomioiden viestin kirjoitusaika.
A) naiset ei koskaan tule näissä asioissa jutuille. "Koskaan", as in "ikinä".

B) Ikäeroa 25+ vuotta

Joten ihan kiva tuollainenkin kokea tällä vuosituhannella, vaikka painoa olikin puolet liikaa. Tai no vähintään kolmannes.
 
Muutamilla treffeiilä käynyt ja jutellut naispuolisten kaverien kanssa lähiaikoina, niin kaikilla on punainen rasti salikuvista, pullisteluista, autoista jne. Ja kuulemma pääosin miesten profiilit huonoja. Sitten ne, joiden kanssa tapaa niin paljastuu idiooteiksi. Eli vaikka muuten vaikuttaa ok tyypeiltä. Sitten välittömästi vongataan seksiä tai paljastuu melko pian että pelkkää seksiä ja sitä alaston/boxerikuvaa alkaa tuuppaamaan jos erehtyy puhelinnumeron antamaan heti.

Voi olla ikäluokkakysymys eli puhutaan 35-45 ikäisistä ja nuoremmille maistuu pullistelukuvat ja nuo ns. surffikuvat. Mitä vanhempia, sitä enemmän haluavat tutustua kunnolla, vaikka makkarihommat naisiakin kiinnostaa. Huonot kokemukset jne.. toki ovat sinkkuuduttuaan sitä ihteensä heti paukuttaneet ja hetken oltuaan yksin halutaan muutakin kuin seksiä. Miehillä sinkkuuduttuaan ei ihan yhtä hyvin onnistu tunteeton seksi, kun vastassa on pääosin noita jotka haluaa muutakin. Missä ne pelkän seksin perään olevat tapaavat? Baareissa yms viihteellä kun estot on matalemmat.

Itse olisin unelmamies, en hullumman näköinen näiden naisten kanssa juttujen perusteella, mutta ehkä liian nallekarhuosastoa tai tylsä :)

Ehkä se siitä vielä
 
Miusta varmaa tulee isona joku "spiritual healing leader" tai jotai ku siis moni mimmi on tokassut suoraan, että mun kanssa voi keskustella vaikka syvimmät demonit läpi ja voivat olla tosi avoimena. Ei pelkästää tämä edellinen, jonka kanssa siis koin selittämätöntä yhteyttä, mutta muitakin (joiden kanssa ei nyt samallaista fiilistä ole noin muuten tullut). Kyllähä sitä on sit käyty treffeillä ja pantukin menemään, mutta kaverikortti käteen.

Sali -ja autokuva (tosin ulkomailta semmonen erilainen kuva) löytyy. Ihan sama jos ne on suorat ruksit. Laitan sellaset kuvat ja profiilin ku itsestäni hyvältä tuntuu :)

Tiedä sitten mitä ihmeen spicee pitäs vielä lisätä, että toisella nousis romanttisia fiiliksiä. Toki voi ihan hyvin olla väärät ajankohdatkin näiden muutamien kanssa. Enhä mä itsekään alta 6kk eron jälkeen pystynyt millään tasolla luomaan parisuhteellista yhteyttä mimmeihin. Ehkä vasta lähemmäks vuoden päästä alko olemaan siinä kuoseis, että pysty olemaan taas haavoittuvainen.

En oo muute koskaa ymmärtäny sitä, miksi vongataan seksiä tai lähetetään dickpikkei. Kuvottaa jo ajatus. Asiat menee päinvastoin. Välillä jopa yritän, ettei harrastettaisi seksiä, ettei menis liikaa tunnetasolle ainakaa itsellä. Tää edellinen mimmi suorastaan hyppäs päälle ja tokas "pannaanko nyt vähä".
 
Itse olisin unelmamies, en hullumman näköinen näiden naisten kanssa juttujen perusteella, mutta ehkä liian nallekarhuosastoa tai tylsä :)

Tää on sinällään pieni ongelma. Mietitään nyt vaikka parisuhdetta, joka lähtökohtaisesti kestäisi loppuelämän. Pohjimmiltaan kun tekee parisuhteesta mahdollisimman "tylsää" ja sellaisen, että arvostetaan niitä pienenpieniä juttuja, se yhteiselon onnellisuus tulee kukoistamaan. Sen sijaan jotku tuppaa haluta ties minkälaista viihdyttäjää ja miestä joka vie ja pistää perhosia vastaan, tiedä sitten.

Mä itse olen antitylsä olemalla aivan hyvää keskusteluseuraa, luon sellaisia "yllätyksiä" mimmille (se voi olla ihan vaan, että nappasen syliin ja työnnän seinää vasten tai jotai muuta pientä jekkua) ja sitten vaikka lähdetään esim. pakohuoneelle katsomaan päästäänkö sieltä ikinä pihalle. Tavallaan just olen sitä mitä aidosti tuon mimmille enkä esitä mitään mikä pitäisi kiinnostusta yllä toiselle, joka sitten on feikkiä.

Tuohon "tylsä mies" ei ole siis yhtä vastausta, koska on mimmejä, jotka arvostaa sitä, että istutaan toisen kainalossa laiturilla tuntitolkulla ja se yhteys on aito. Ja sitten on näitä jotka vaatii päivittäisen helikopteriajelun, jotta ei kyllästy. Kärjistetysti.

Find the right woman.

" I think the problem of the human brain not being designed for a 600:1 rejection to acceptance ratio applies to job applications every bit as much as it does to dating apps. "
 
Viimeksi muokattu:
Tässä tuli mieleen just se fakta, että ku tavallaan päätin jo luovuttaa treffaamisen kolmisen viikkoa sitten, keskittyy omiin juttuihin ja sit aktivoitua kesällä, niin silloin Tinder heitti vastaan ihmisen, jonka kanssa kolahti niin, että taas ottaa extra aikansa päästä eteenpäin.

Sanotaanko normaali semmonen kolahdus menee max parissa päivässä ohi, mut sitku kolahtaa oikein kunnolla, ihanku sitä käsittelis jotai pidempiaikaisen suhteen päättymistä. Tunne siitä, että olisi jo tuntenut toisen tosi kauan.

Toki leikkiin ryhdyin mitä yllä kirjotin. Eihän se nyt näin jälkiviisaana järkevää ollut ko siinä sit omat fiilikset vaan syvenee. Vaikka ajattelen nyt asiaa niin, että ne reffit ja ajan mitä sain tämän kanssa kokea on kyllä sellaista, mitä en oikeasti antaisi pois vaikka nyt tuntuukin miltä tuntuu.

Ne superpositiiviset kokemukset on jotain sellaista mitä ei koskaan unohda, ja niiden eteen on valmis ottaa aina sen mahdollisen riskin, iskun tai "tuskan".

--

Miten outoa tää tekeminen onkaan, että heti kun on valmis luovuttaa, niin sitte se kolahtaa jonkun kanssa? :D

E: Päivän mietteitä jälleen. Rupesin funtsii, että miten mulla kolahtaa tällä tavalla. Toki se on fakta, että tunnen vahvasti asioita elämässä, mutta silti. Joskus pari vuotta sitten tokasin edellisen eron jälkeen, että liekö sitä enää ikinä ihastu kehenkään. Mut must tuntuu, että ihastun palavammin kuin koskaan ennen. Mikä varmaa taas kumpuaa siitä, että oon tehnyt aivan mielettömän paljon sisäistä tutkiskelua, viettänyt aikaa yksin. Vähä pelottaa tulevaisuutta katsoen, että mitäs jos nää kolahdukset vaan kasvaa kasvamistaan :D
 
Viimeksi muokattu:
E: Päivän mietteitä jälleen. Rupesin funtsii, että miten mulla kolahtaa tällä tavalla. Toki se on fakta, että tunnen vahvasti asioita elämässä, mutta silti. Joskus pari vuotta sitten tokasin edellisen eron jälkeen, että liekö sitä enää ikinä ihastu kehenkään. Mut must tuntuu, että ihastun palavammin kuin koskaan ennen. Mikä varmaa taas kumpuaa siitä, että oon tehnyt aivan mielettömän paljon sisäistä tutkiskelua, viettänyt aikaa yksin. Vähä pelottaa tulevaisuutta katsoen, että mitäs jos nää kolahdukset vaan kasvaa kasvamistaan :D
Jos ne kolahdukset tulee kovinkin nopeasti ja voimakkaina, ja niistä toipuminen kestää kauan suhteen kestoon nähden - ja etenkin jos suhdetta ei oikeastaan ole ehtinyt muodostuakaan - niin kyllä mä pysähtyisin tutkailemaan asiaa hiukan lähemmin. Siis jos haluat varjella itseäsi ainakin suuremmilta virhearvioilta ja pettymyksiltä. Sun tarinat kuullostaa aika samankaltaisilta kuin mulla joskus oli. Mähän siis kärsin jonkinasteisesta läheisriippuvuudesta, mikä sai mut tarttumaan ihastumisen tunteeseen ja koukuttumaan orastavaan juttuun liian nopeasti ja liian lujaa.

Yhden erityisen kivuliaan casen jälkeen luin pari kirjaa aiheesta ja aloitin terapian. Ymmärsin, että maalailin omaan pirtaani sopivia haavekuvia näistä ihastusteni kohteista sen sijaan, että olisin nähnyt heidät omana itsenään. Olin siis ollut oikeastaan aika itsekäs. Kivuliainta oli myöntää, että mun niin kovasti kaipaamani yhteys ei ollut todellista näiden ihmisten kanssa ja he tuskin olivat tunteneet samoin. Todennäköisesti he olivat alussa vain imarreltuja saamastaan ihailusta.

Sittemmin mä opin tunnistamaan vaaran merkit itsessäni, ja opin jarruttelemaan sopivasti ennen kuin ryntään asioiden edelle. Osaan nykyään solmia tasapainoisempia ihmissuhteita, kun en enää haksahda mielikuvitukseni tuotoksiin enkä myöskään yritä itse liikaa. Ja tämä koskee ihan kaikkia ihmissuhteita, mulla kun oli nuorempana toksisia ja epätasapainoisia ihmissuhteita enemmän kuin tasapainoisia ja vastavuoroisia.
 
Viimeksi muokattu:
Yhden erityisen kivuliaan casen jälkeen luin pari kirjaa aiheesta ja aloitin terapian.

Hyvää tekstiä ja pistän mietintämyssyä päähän. Mitähä nää kirjat oli nimeltään?

Ja siis ei nää toipumiset kestä kauaa, se tässä onkin huojentavaa, että kolahtaa, mutta nopeasti häipyykin. Mut ei se silti tarkoita, etteikö mulla olisi jotain vastaavanlaista kuten sinulla.

Haavekuvia tosin en juurikaan tee, pystyn hyvin pitämään mielikuvituksen aisoissa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että tuntee jotain tosi vahvasti, mikä taas ei ole niin hyvä asia.

Tietoista jarrua ja jäitä hattuun -olemista, mutta jos saisin työkaluja poistattaa tällästä superkolahduksen tunnetta jotain ihmistä kohtaan, I am all ears :D
 
Hyvää tekstiä ja pistän mietintämyssyä päähän. Mitähä nää kirjat oli nimeltään?

Ja siis ei nää toipumiset kestä kauaa, se tässä onkin huojentavaa, että kolahtaa, mutta nopeasti häipyykin. Mut ei se silti tarkoita, etteikö mulla olisi jotain vastaavanlaista kuten sinulla.

Haavekuvia tosin en juurikaan tee, pystyn hyvin pitämään mielikuvituksen aisoissa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että tuntee jotain tosi vahvasti, mikä taas ei ole niin hyvä asia.

Tietoista jarrua ja jäitä hattuun -olemista, mutta jos saisin työkaluja poistattaa tällästä superkolahduksen tunnetta jotain ihmistä kohtaan, I am all ears :D
Ainakin sellainen on, kuin "Koukuttavat suhteet", kirjoittanut Susanna Ruuhilahti. Muistelisin, että tässä esimerkit oli aika raskaan sarjan läheisriippuvuudesta, eli esim. päihdeongelmaisten ja väkivaltaisten kanssa parisuhteessa jumissa olleista ihmisistä. Mutta "koukuttumisen" mekanismi ja juurisyyt voivat olla samankaltaiset, vaikka ne olisikin itsellä lievempinä. Itse sain tästä kirjasta ahaa-elämyksiä, mutta voihan sulla olla kyse jostain ihan muustakin. Eikä kaikkea tarviikaan yrittää itsessä korjata, mutta mun kohdalla kyse oli asiasta, jonka koin häiritsevänä ja jopa haitallisenakin.
 
Aiemmin oli tapaus, joka vaikutti viestittelytyylin, harrastuksien ja kiinnostuksen kohteiden perusteella aivan täydelliseltä itselleni. Jopa musiikkimakukin täsmäsi. Ihme kyllä livenä oli jäistä ja ei yhtään kemiaa. Näin vielä toisen kerran, jos olisi jäänyt jännityksen piikkiin, mutta ei vain napannut.

Nyt muutama päivä sitten aivan jäätävän hyvännäköinen opiskelijanainen laittoi ekana viestiä. Tämänkin kanssa on paljon yhteisiä harrastuksia. Lisäksi yksi yhteinen tuttu kertoi tämän olevan todella lämmin ja ihana ihminen, kun tuli sattumalta nettideittailut puheeksi. Vaikuttaa aika hyvältä ja treffitkin tiedossa. Nyt pitäisi yrittää olla maalaamatta liikaa pilvilinnoja ainakin ennen näkemistä :D

Olen myös havahtunut siihen, että Tinder voi toimia kavereiden hankkimiseen aika hyvin. Muutenkin tuskaillut viime aikoina, kun kaverit muuttavat valmistumisen jälkeen muualle. Jos ei ole romanttista kemiaa ja/tai suhde ei toimi, mutta yhdessä on kivaa, niin voi nähdä ihan kavereina (ei siis fwb-mielessä). Tämä tuli testattuakin, kun kyselin yhdeltä vanhalta tapailukumppanilta, haluaisiko tämä nähdä pitkästä aikaa. Oli mukava ilta tuon seurauksena ja tuli vaihdeltua paljon kuulumisia. Toki tässä on hyvä varmistaa, ettei leiki omilla tai toisen tunteilla ja että molemmat tietävät, missä mennään. Itselle ei tee hyvää, jos jää roikkumaan friendzonelle ja en halua sitä kyllä toisillekaan.
 
Viimeksi muokattu:
Aiemmin oli tapaus, joka vaikutti viestittelytyylin, harrastuksien ja kiinnostuksen kohteiden perusteella aivan täydelliseltä itselleni. Jopa musiikkimakukin täsmäsi. Ihme kyllä livenä oli jäistä ja ei yhtään kemiaa. Näin vielä toisen kerran, jos olisi jäänyt jännityksen piikkiin, mutta ei vain napannut.

Nyt muutama päivä sitten aivan jäätävän hyvännäköinen opiskelijanainen laittoi ekana viestiä. Tämänkin kanssa on paljon yhteisiä harrastuksia. Lisäksi yksi yhteinen tuttu kertoi tämän olevan todella lämmin ja ihana ihminen, kun tuli sattumalta nettideittailut puheeksi. Vaikuttaa aika hyvältä ja treffitkin tiedossa. Nyt pitäisi yrittää olla maalaamatta liikaa pilvilinnoja ainakin ennen näkemistä :D

Olen myös havahtunut siihen, että Tinder voi toimia kavereiden hankkimiseen aika hyvin. Muutenkin tuskaillut viime aikoina, kun kaverit muuttavat valmistumisen jälkeen muualle. Jos ei ole romanttista kemiaa ja/tai suhde ei toimi, mutta yhdessä on kivaa, niin voi nähdä ihan kavereina (ei siis fwb-mielessä). Tämä tuli testattuakin, kun kyselin yhdeltä vanhalta tapailukumppanilta, haluaisiko tämä nähdä pitkästä aikaa. Oli mukava ilta tuon seurauksena ja tuli vaihdeltua paljon kuulumisia. Toki tässä on hyvä varmistaa, ettei leiki omilla tai toisen tunteilla ja että molemmat tietävät, missä mennään. Itselle ei tee hyvää, jos jää roikkumaan friendzonelle ja en halua sitä kyllä toisillekaan.
Tinder tosiaan toimii kavereiden hankkimis alustana myös hyvin vaikkei niitä olisi hakemassakaan.
Itselle jäi muutama todella hieno ihminen kavereiksi joiden kanssa on muutamat festaritkin tullut vedettyä maaliin kun oli parien treffien jälkeen todettu että ei tästä taida pariutumiseen vaadittavaa kemiaa löytyä.
 
Uusi strategia tähä nettideittailuun on selkeä. Ensinnäkin säästän omaa aikaa, siemennestettä, hermoja ja muuta kun muutin profiiliin täysin selväksi mitä haen ja arvostan, toki rennolla asenteella. Tähä lisäksi swaippaan oikealle vain ihmisiä jotka koen arvostavan tai hakevan samaa.

Ja sitten katsotaan kortit jos mätsi tulee ja keskustelu alkaa.

Mut nyt hetken aikaa itselleni vielä :) Kohta on kesä niin alkaa mimmejäki olemaan enemmän alustalla.

Muutama kaverikin on löytynyt ja toukokuun alussa lähden yhden kanssa roadtripille. Että kyllä tuolta jotain käteenkin on jäänyt hyvien (ja huonojen) kokemusten lisäksi noin muuten.

Hitto tää deittipooli kavenee ko ajatus on tapaa mimmi joka on mua lyhyempi. Sitä pituutta ku on 172cm. Kaveri joka on 180cm mietti sitten taas, että onko 179cm liian pitkä hänelle :interested:
 
Viimeksi muokattu:
180 pitkän miehen on turha miettiä onko 179 pitkä nainen liian pitkä hänelle: 179 pitkälle naiselle 180 pitkä mies on liian lyhyt, joten aivan sama mitä 180 pitkä mies ajattelee. 180 pitkä mies harvoin kelpaa edes 175 pitkälle naiselle (julkkikset ja miljonäärit on sitten asia erikseen).

Kaverisuhteissa pituuksilla ei ole väliä. Ulkonäöllä kylläkin: komeat ja kauniit ihmiset harvoin haluavat olla rumien kavereita. Ehkä sama myös toisinpäin.
 
180 pitkän miehen on turha miettiä onko 179 pitkä nainen liian pitkä hänelle: 179 pitkälle naiselle 180 pitkä mies on liian lyhyt, joten aivan sama mitä 180 pitkä mies ajattelee. 180 pitkä mies harvoin kelpaa edes 175 pitkälle naiselle (julkkikset ja miljonäärit on sitten asia erikseen).

Kaverisuhteissa pituuksilla ei ole väliä. Ulkonäöllä kylläkin: komeat ja kauniit ihmiset harvoin haluavat olla rumien kavereita. Ehkä sama myös toisinpäin.

Se karu fakta myös tässä miehen kohdalla on se, että vaikka swaippais 1/10 oikealle eli ainoastaan ne profiilit jotka resonoi (huom. huomioon ottaen myös omat arvot ja standardit), näistä aivan murto-osa swaippaa takaisin. Koska he saavat mätsejä "paremmilta", jotka eivät edes etsi parisuhdetta (tai foolaavat itsensä naisten housuihin), mutta koska mätsi tuli ja mies aloittaa jaarittelut, niin se toivo herää. Sitten ollaankin tietynlaisessa loopissa.

Toki mä edelleen uskon, että tuolta seasta löytyy se "yksi" kenen kanssa sit homma lähtee rulla kuin tanssi, vain aika näyttää :) Se, että tulee mätsi, viestittely rullaa + livenä myös klikkaa + asiat etenee on aivan promillen luokkaa.

PS: Vaikka monella miehellä onkin varmaan surkeat kuvat, niin ihan yhtlailla tulee paljon naisia vastaan jotka on instant left :D
 
Viimeksi muokattu:
Tähä lisäksi swaippaan oikealle vain ihmisiä jotka koen arvostavan tai hakevan samaa.
Filttereistä pistät päälle ne ominaisuudet, mitä ehdottomasti haluat vastapuolesta. Toki tällä nyt kaventaa ihmispoolia entisestään, kun ei kaikki esimerkiksi vastaa lapsitoive-kenttään mitään, mutta jää ainakin varmasti samalla sivulla olevat jäljelle.

Se karu fakta myös tässä miehen kohdalla on se, että vaikka swaippais 1/10 oikealle eli ainoastaan ne profiilit jotka resonoi (huom. huomioon ottaen myös omat arvot ja standardit), näistä aivan murto-osa swaippaa takaisin. Koska he saavat mätsejä "paremmilta", jotka eivät edes etsi parisuhdetta, mutta koska mätsi tuli ja mies aloittaa jaarittelut, niin se toivo herää. Sitten ollaankin tietynlaisessa loopissa.
Markkina-arvohan tuonkin selittää, vaikka se tällä palstalla aggressiivisesti kielletään. Miehille iskee ns. vangin dilemma hyvin nopeasti, jossa swaippaamalla vähemmän oikealle parantaa vain muitten miesten mahdollisuuksia. Yhteinen etu olisi kaikkien swaipata melko tiukalla kammalla :zoom:
 

Statistiikka

Viestiketjuista
283 237
Viestejä
4 865 732
Jäsenet
78 624
Uusin jäsen
rupureiska

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom