Nettitreffit + Tinder

Tinder taas on koodattu koukuttamaan - päivittäiset pari notifikaatiota joita ei erota matchin saamisesta kuin vasta klikatessaan: "ei voi saada matcheja jos ei anna tykkäyksiä" ja vastaavat. Joiden tarkoitus on antaa päivittäinen dopamiiniplöräys, kun henkilö luulee saaneensa matchin. Näin addiktio pysyy voimissa, vaikka sovellusta ei ole avannut viikkoon. Se noiden muistutusnotifikaatioiden takana on.

Sovelluskin tuottaa dopamiiniryöppyjä. Siksi siellä on värikkäitä efektejä, glitteriä, tähtiä, ja vastaavia kun tulee Match. Suoraan CandyCrushin ja nettikasinoiden "näin saat käyttäjän dopamiinikoukkuun" playbookista.

Olikohan The Social Dilemmassa vai missä, kun selittivät kuinka "intermittent rewarding" -ilmiötä hyödynnetään häikäilemättä sovelluksissa. Sillon tällön ilmaantuva dopamiiniryöppy on huomattavasti koukuttavampi mitä säännönmukainen palkitseminen.

Ja samahan se naisille on, ei niiden tarvitse mitään maksaa. Miehet tulee sitten perässä kuitenkin. Hinnakkuus on miesten ongelma.

Joku kilpailija voisi saada lentävän lähdön sillä tavalla, että MAKSAISI NAISILLE siitä että käyttävät sovellusta... Tai vaikkei suoraan maksaisi, niin vaikka jakaisi jotain "palkintoja". Tai kumppanuusetuja, kuten alennuskuponkeja vaatekauppoihin tms.

Tinder oli muutamaan otteeseen itelläni käytössä noin kuukauden kerrallaan. Tinder olis saanu multa varmaankin enemmän rahaa sillä, että tykkäyksen antaminen olis maksanu vaikka 50 snt tai euron. Eikä kylläkään siks, että tykkäsin monista. Voisin harkita tollasta "ajalle tyypillistä" deittisovellusta jos siinä olis maksulliset tykkäykset kaikille käyttäjille ja profiilien näkyminen perustuis puhtaasti todennäkösyyksiin ilman mitään painotuskertoimia tai ELO-systeemejä. Sitä pitäs sit vähän miettiä, et näkiskö käyttäjä lainkaan sitä onko joku tykänny omasta profiilista - tai jos näkis ni voisko esimerkiks euron maksamalla paljastaa yhen tykänneen käyttäjän. Huono systeemi boteille, mutta saattas olla hyvä systeemi käyttäjille kenellä ei oo tarvetta haalia satoja matcheja. Saattas myös kannustaa panostamaan edes sen euron verran omaan profiiliin.

Onko kukaan muuten kokeillu Slipperiä? Slipper
Sovelluksen kautta tietäs sen toisen olevan avoin uudelle ihmissuhteelle ja ekat keskustelut tapahtus livenä. Päämäärätön sormen liu'uttelu ja kosketusnäytön näpyttely jäis pois siitä välistä.
 
Tinder taas on koodattu koukuttamaan - päivittäiset pari notifikaatiota joita ei erota matchin saamisesta kuin vasta klikatessaan: "ei voi saada matcheja jos ei anna tykkäyksiä" ja vastaavat. Joiden tarkoitus on antaa päivittäinen dopamiiniplöräys, kun henkilö luulee saaneensa matchin. Näin addiktio pysyy voimissa, vaikka sovellusta ei ole avannut viikkoon. Se noiden muistutusnotifikaatioiden takana on.

Sovelluskin tuottaa dopamiiniryöppyjä. Siksi siellä on värikkäitä efektejä, glitteriä, tähtiä, ja vastaavia kun tulee Match. Suoraan CandyCrushin ja nettikasinoiden "näin saat käyttäjän dopamiinikoukkuun" playbookista.

Saako ihmiset oikeasti tuollaisista asioista kicksejä? Varsinkin kännykän pärinöitä nyt voi tulla mistä vaan viestikikkareiden yksityisviesteistä tjsp, joten ne ei edes yleensä liity Tinderiin. :confused2:
 
Saako ihmiset oikeasti tuollaisista asioista kicksejä? Varsinkin kännykän pärinöitä nyt voi tulla mistä vaan viestikikkareiden yksityisviesteistä tjsp, joten ne ei edes yleensä liity Tinderiin. :confused2:
Tietenkin saavat. Onhan se nyt hienoa ja imartelevaa että joku on nimenomaan juuri sinusta kiinnostunut :love: :love: :love:
 
No mutta pointti olikin että miten kännykän pärinä siihen yhdistyy, ainakaan jos niitä mätsejä ei tule jatkuvalla syötöllä?
En minä tiedä, oma luuri on äänettömällä, mutta kyllä mun sydän aina ihan pikkasen hypähtää kun näen ruudulta, et tinderissä on tapahtunut jotain. edit. sittenkin, vaikka tiedän, ettei kannata innostua :D
 
Viimeksi muokattu:
Jos nainen/mies ei ennen ekaa tapaamista suostu siihen että keskustelu siirretään Whatsappiin niin ei ole kovin kiinnostunut. On virhe tavata naisia/miehiä joiden kanssa ei ole jutellut Whatsappissa.

Mutta isoin virhe on käyttää Tinderiä ja toivoa että löytäisi jotain monta kuukautta kestävää aitoa ja toimivaa romanttista suhdetta jossa rakkaus leiskuu. Yhtä järkevää olisi käyttää vastaavin toivein bordellia. Joillakin harvoilla käy munkki, mutta 98-99% saa kylmää kättä.

Tässä keskustelussa on aika monta viestiä ja keskustelijaa. En muista kenenkään kirjoittaneen että olisi löytänyt Tinderistä vaikkapa avo- tai aviopuolison. Tai yhden muistan, mutta hän taisi löytää vaimonsa 2014 tms, 2017 eteenpäin Matchin omistuksessa kyyti on muuttunut kylmemmäksi, algoritmi on muuttunut rahahanat maksivoivaksi - epätoivoisilta yksinäisiltä hilut pois -mentaliteetilla ("maksa niin alat saada matcheja").
En ikinä antaisi numeroani kenellekään, jota en ole tavannut. Tällä hetkellä numerolla ei toki saa osoitetta, mutta haloo. Aiemmin olen antanut, aiemmin ei ajateltu.

Oma puoliso on Tinderistä ja molempien käsien sormet alkaa täyttyä vuosista. Varmasti on muuttunut, miksei muuttuisi jo ihan käyttäjien ja kulttuurin puolesta.
 
En ikinä antaisi numeroani kenellekään, jota en ole tavannut. Tällä hetkellä numerolla ei toki saa osoitetta, mutta haloo. Aiemmin olen antanut, aiemmin ei ajateltu.
Kaupasta saa prepaid-kortin hintaan 4,90.

Ei ole oikein mitään syytä olla antamatta numeroa paitsi laiskuus ja se, ettei ole ihan tosissaan leikissä mukana.

Mutta sanotaan näin, että jos osapuolet asuvat/liikkuvat hyvin lähellä toisiaan, niin kaipa tapaaminen voi jotenkin luontavasti onnistua ilman numeroiden vaihtoakin, mutta muuten alkaa olla vähän liian randomia ja kysymyksiä herättävää säätämistä. Käytännön riskitkin kasvaa molempien osapuolten näkökulmasta (jossei ole mitään muuta yhteystietoa toisesta kuin Tinder-profiili).
 
Kaupasta saa prepaid-kortin hintaan 4,90.

Ei ole oikein mitään syytä olla antamatta numeroa paitsi laiskuus ja se, ettei ole ihan tosissaan leikissä mukana.

Mutta sanotaan näin, että jos osapuolet asuvat/liikkuvat hyvin lähellä toisiaan, niin kaipa tapaaminen voi jotenkin luontavasti onnistua ilman numeroiden vaihtoakin, mutta muuten alkaa olla vähän liian randomia ja kysymyksiä herättävää säätämistä. Käytännön riskitkin kasvaa molempien osapuolten näkökulmasta (jossei ole mitään muuta yhteystietoa toisesta kuin Tinder-profiili).
Jos joku haluaa mun numeron ennen tapaamista, eikä muuhun suostu, niin heihei vaan. Ei ole mikään ongelma sopia aikaa ja paikkaa tapaamiselle ilman numeroa, kännykkäaikana jokaisella on se Tinderi kuitenkin viestimenä taskussa. Tai Kik tai TG tai vaikka sähköposti. Jos joku näiden sijasta ehdottelisi prepaidia niin heihei ja vähän äkkiä. :D

Mikä käytännön riski? Mennä ristiin? Kuulostaa aika pieneltä riskiltä verrattuna yhteystietojen jakamiseen hullulle.
 
Jos joku haluaa mun numeron ennen tapaamista, eikä muuhun suostu, niin heihei vaan. Ei ole mikään ongelma sopia aikaa ja paikkaa tapaamiselle ilman numeroa, kännykkäaikana jokaisella on se Tinderi kuitenkin viestimenä taskussa. Tai Kik tai TG tai vaikka sähköposti. Jos joku näiden sijasta ehdottelisi prepaidia niin heihei ja vähän äkkiä. :D
Ei kysymys ole mistään prepaidin ehdottelusta vaan siitä, että kukin itse proaktiivisesti hoitaa asiansa siten, että voi jakaa jotain järkevämpiä yhteystietoja kuin pelkkä Tinder-profiili.

Mikä käytännön riski? Mennä ristiin? Kuulostaa aika pieneltä riskiltä verrattuna yhteystietojen jakamiseen hullulle.
Todennäköisemmin sä varmasti hulluihin törmäät, jossei yhteystietoja ole jaettu.

Omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että suurimmalle osalle naisista ei ole mikään ongelma antaa numeroaan. Mutta toki se voi vaikuttaa, millaisen kuvan itsestäni annan - tosin vaikuttaa siltä, että esimerkiksi sinä olet asian suhteen aika ehdoton.

Mutta siis jos lähdetään siitä, että mun kohdallani treffeille lähteminen edellyttää lähes aina 100-200 kilometrin matkantekoa, niin eipä oikein kiinnosta pelkän profiilin varassa lähteä näitä reissuja tekemään. Muutenkin nainen on syytä saada aika lämpöiseksi jo etukäteen, eikä huvita mihinkään työhaastatteluun lähteä kylmien naisten kanssa.
 
Ei kysymys ole mistään prepaidin ehdottelusta vaan siitä, että kukin itse proaktiivisesti hoitaa asiansa siten, että voi jakaa jotain järkevämpiä yhteystietoja kuin pelkkä Tinder-profiili.


Todennäköisemmin sä varmasti hulluihin törmäät, jossei yhteystietoja ole jaettu.

Omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että suurimmalle osalle naisista ei ole mikään ongelma antaa numeroaan. Mutta toki se voi vaikuttaa, millaisen kuvan itsestäni annan - tosin vaikuttaa siltä, että esimerkiksi sinä olet asian suhteen aika ehdoton.

Mutta siis jos lähdetään siitä, että mun kohdallani treffeille lähteminen edellyttää lähes aina 100-200 kilometrin matkantekoa, niin eipä oikein kiinnosta pelkän profiilin varassa lähteä näitä reissuja tekemään. Muutenkin nainen on syytä saada aika lämpöiseksi jo etukäteen, eikä huvita mihinkään työhaastatteluun lähteä kylmien naisten kanssa.
En tarkoittanut, että ehdotus prepaidiin tulisi toiselta, mutta jos se ylipäätään kuulostaa itselleni naurettavalta, niin toisen suusta se olisi vielä huvittavampaa. Ja älypuhelimen omistamattomuus (toki sit ei ole Tinderiä, ei sitä kai pelkästään selaimella saa?) olis aika epäilyttävää myöskin, vaikka ymmärrän myös järkisyitä. Mun on myös vaikea nähdä, miksi miestä kiinnostaisi ryhtyä mihinkään naisen kanssa, joka antaa prepaidnumeron..

Edelleen se parinkin sadan kilsan päähän meno voidaan sopia johonkin paikkaan ja aikaan, kuten juna-asema. Tämmöstä harrastin joskus teininä, silloin toki oli numerotkin kun ei ollut kuin tekstarimahdollisuus Kissin chatin jälkeen. Hirvittää jälkikäteen, kenellekäänhän en kertonut minnekään meneväni. Joten kyllä, olisin aivan ehdoton nykyään. En keksi yhtään syytä antaa numeroani tuntemattomalle ihmiselle. Puheluita ja videoitakin voi hoitaa ilman sitä. Tosin, kuten sanoin, nykyään numerollani ei saa osoitetta kuin työpaikalle, mutta pääseehän noitakin aina välillä otsikoihin, sukupuolesta riippumatta. Meillä jäisi kyllä aulaan. :)

Numeron jakamattomuus ei tarkoita pelkän profiilin varassa roikkumista, johan sitä tapaamisesta sopimiseen on ehditty keskustella sen verran, että tietää haluavansa lähteä. Ensitapaamista ei kuitenkaan kannata ottaa niin järkyttävän vakavasti, se ei ole haastattelu eikä mikään "tosissaan" oleva juttu, vaan kasuaali tapaaminen ja parempi tutustuminen. Kukaan ei ole velkaa numeroa, seksiä eikä kihloja kenellekään, eikä se tee kenestäkään kylmää.

Ehkä elämme eri kuplissa. Meilläpäin pidetään huoli itsestämme. ;)
 
Numeron jakamattomuus ei tarkoita pelkän profiilin varassa roikkumista, johan sitä tapaamisesta sopimiseen on ehditty keskustella sen verran, että tietää haluavansa lähteä. Ensitapaamista ei kuitenkaan kannata ottaa niin järkyttävän vakavasti, se ei ole haastattelu eikä mikään "tosissaan" oleva juttu, vaan kasuaali tapaaminen ja parempi tutustuminen. Kukaan ei ole velkaa numeroa, seksiä eikä kihloja kenellekään, eikä se tee kenestäkään kylmää.
Jokainen tyylillään, mutta mä olen havainnut täydeksi ajanhukaksi treffailla naisia, joita ei ole lämmitelty hyvin jo etukäteen. Käytännössä se kyllä edellyttää sitä, että on numeroita jaettu, ihan jo siksikin ettei nainen voi lähtökohtaisesti olla kovin lämmin jossei edes numeroa anna. Kuinka se mitään muutakaan antaisi jossei edes sitä.. =)

"Työhaastattelut julkisilla paikoilla" ei voisi vähempää kiinnostaa eikä tuollaiset mihinkään johda koskaan, ja tosiaan isot välimatkat tekee siitä entistä epätodennäköisempää.
 
No jopas taas Tinder yllätti. Kerron mikäli homma jatkuu tai tyssää. Mutta en rupea vielä sepittelee sen enempää :) Pidetään triidi jännityksessä.

Sen verran aukasen, että mie elän jälleen epävarmuuden, kutkutuksen ja odottamisen aikaa. Koin reffeillä jotain mihin vaan havahduin, että onko tämä edes todellista.
Mä pistelen päivitystä kun asiat tästä suuntaan tai toiseen etenee ja samalla sitten syvempiin detaileihin.

Alussa on niin raastavaa kun ei tiedä.

Oisko Maken sinkkuus vaakalaudalla vihdoinkin.

--

En tiiä. Sitä voi olla vaikka kuinka badass, vetää salilla ku örmy ja näyttää ulospäin kovalta, mut sisimmässää nalle ja on niin paljo rakkautta mitä voi jollekin antaa. Tässähä menee iha tunteelliseksi :D
 
Viimeksi muokattu:
Ei kannata turhia kuvitella, viikonlopun jälkeen täällä ketjussa varmasti taas ihmetellään.
Treffeille tosiaan itsekin taas pääsen ja jos kummallakin läikkyy sitten kahvit koko ajan pöydälle, niin silloin voi jo olla jotain syvällisempää juttua tiedossa... tai sitten ei...:D
Tässä se koukuttavuus kuitenkin on, melkein jo luovuttaneena pääseekin yhtäkkiä treffeille.
 
Happy Pancake - sivustolla on äkkiä katsottuna paljon naisprofiileja mutta kun niitä alkaa selaamaan alaspäin niin huomaa että moni niistä profiileista ovat epäaktiivisia. Viimeinen kirjautuminen saattaa olla helposti 4 kuukauden tai vuodenkin takaa. Lisäksi monet profiilit ovat kotoisin isoista kaupungeista joihin on pitkä matka täältä maalta.
Kun tässä on nyt pyöritty useampi vuosi nettideitti sivustoilla niin alkaa tuntumaan siltä että nämä eivät ole minulle. Todella moni 30-40 vuotias nainen hakee miestä asumaan saman katon alle ja moni haluaa että pitäisi vielä tehdä lapsikin.
Itse olen introvertti mies joka pitää yksinolosta joten saman katon alle muuttaminen ei kyllä onnistu.
 
Itse nähnyt nyt kahdesti erästä naista. Nätti, todella paljon yhteistä ja etenkin viesteillä juttu lentää todella hyvin. Livenä ei vain jotenkin kolahda ja en tiedä, meneekö jäisyys vielä jännityksen piikkiin. Keskustelu on hyvin erilaista kuin viesteillä. Monesti jo ensitreffeiltä tulee vähän perhosia vatsaan ja toisien treffien jälkeen voi puhua omalla kohdalla jo selvästä ihastumisesta. Siinä mielessä omien tunteiden puuttuminen täysin huolestuttaa nyt :D

En tiedä, pitäisikö vielä kokeilla nähdä kolmannen kerran. Ajatus kuitenkin esimerkiksi läheisyydestä tai pussailusta tuntuu todella kaukaiselta ja ahdistavalta ilman tunteita. Jos päädyn fyysiseen kontaktiin ilman tunteita, niin siinä tulee itselle pikainen poistuminen useiden tekosyiden kera. Ei vain pysty. Ei toki sillä, että tässä tilanteessa olisi vielä sitä, mutta kunhan pohdin omia tuntemuksia.
 
Itse olen introvertti mies joka pitää yksinolosta joten saman katon alle muuttaminen ei kyllä onnistu.

Tarpeeksi iso talo jossa on käytännössä omat tilat introvertille ilman että kuuluu pihahdustakaan toisesta. Tässä täytyy myös toisen osaa arvostaa toisen yksinoloa ja olemista.
Ongelma ratkaistu :D
 
En tiedä, pitäisikö vielä kokeilla nähdä kolmannen kerran.

Itse tuossa tilanteessa varmaan antaisin livekolahtamiselle vielä yhden mahdollisuuden. Jos juttu skulaa hyvin chätissä ja yhteistä on niin en malttais olla katsomatta että johtuuko jäisyys sitten jomman kumman jännityksestä vai kemian puutteesta. Jos kolmannellakaan näkemisellä ei tapahdu tiettyä vapautumista niin olettaisin että jälkimmäisestä.

Omat tinder-treffit meni muuten hyvin. Oikeastaan niin hyvin että nyt on takana jo toiset ja menin perhana ihastumaan siihen :D Fiilis on ilmeisesti vielä molemminpuolinen. Kiva tuntea pitkästä aikaa perhosia vatsassa ja keskittymiskyvyn puutetta kun mielessä pyörii vaan että tähän tapaukseen pitää tutustua enemmän.
 
En tiedä, pitäisikö vielä kokeilla nähdä kolmannen kerran. Ajatus kuitenkin esimerkiksi läheisyydestä tai pussailusta tuntuu todella kaukaiselta ja ahdistavalta ilman tunteita. Jos päädyn fyysiseen kontaktiin ilman tunteita, niin siinä tulee itselle pikainen poistuminen useiden tekosyiden kera. Ei vain pysty. Ei toki sillä, että tässä tilanteessa olisi vielä sitä, mutta kunhan pohdin omia tuntemuksia.

Tämä on se syy miksei naiset voi vaan "ottaa jonosta seuraavaa miestä" vaikka niin täällä monet tuntuu kuvittelevan. Kun ei se vaan voi toimia, jos ajatus toisen kosketuksesta lähinnä ällöttää. Sellainen tilanne tai suhde ei olisi mitenkäänpäin kiva kummallekaan. Pakko olla joku kipinä tai kemia, ei siitä pääse mihinkään. Harmillisesti sitä vaan tulee koettua aika harvan kanssa.
 
Tämä on se syy miksei naiset voi vaan "ottaa jonosta seuraavaa miestä" vaikka niin täällä monet tuntuu kuvittelevan. Kun ei se vaan voi toimia, jos ajatus toisen kosketuksesta lähinnä ällöttää. Sellainen tilanne tai suhde ei olisi mitenkäänpäin kiva kummallekaan. Pakko olla joku kipinä tai kemia, ei siitä pääse mihinkään. Harmillisesti sitä vaan tulee koettua aika harvan kanssa.


Lisäksi uusiin ihmisiin tutustuminen on ahdistavaa ja vaikeaa. Joo, joillekin treffeillä käyminen on helppoa, mut ei kaikille.
 
Tämä on se syy miksei naiset voi vaan "ottaa jonosta seuraavaa miestä" vaikka niin täällä monet tuntuu kuvittelevan.
Teoriassa tämä kuitenkin on mahdollista, koska naisten ovelle muodostuu jono joka tapauksessa verrattuna miekkosiin jotka itse ovat siellä oven takana jonossa.

En tiedä, pitäisikö vielä kokeilla nähdä kolmannen kerran.
Vähemmän ajattelua ja eikun vaan tärskyille. Et kertonut miten kauan aikaisemmat tapaamiset ovat kestäneet, mutta ei nyt vielä kantsi henkisesti masistella hyvin orastavaa juttua. Diesel syttyy hitaasti, mutta palaa isolla liekillä :tup:
 
Teoriassa tämä kuitenkin on mahdollista, koska naisten ovelle muodostuu jono joka tapauksessa verrattuna miekkosiin jotka itse ovat siellä oven takana jonossa.

Teoriassa? Käytännössä kuitenkin ei, eli mitä sitten? Mitä iloa on tällaisesta teoreettisesta mahdollisuudesta? Sadasta epäsopivasta ja epäkiinnostavasta miehestä on yhtä vähän iloa naiselle kuin miehille on kolmesta epäsopivasta ja epäkiinnostavastai naisesta. Melemmissa tapauksissa lopputulos nolla.
 
Tarpeeksi iso talo jossa on käytännössä omat tilat introvertille ilman että kuuluu pihahdustakaan toisesta. Tässä täytyy myös toisen osaa arvostaa toisen yksinoloa ja olemista.
Ongelma ratkaistu :D
No nyt on helppo aloittaa keskustelu nettideitin kanssa kysymällä " Onko sulla omakotitalo"? Jos vastaus on "kyllä" niin sitten jatketaan keskustelua. Jos vastaus on "ei" niin sitten voi lopettaa keskustelun. :D
 
Mitä iloa on tällaisesta teoreettisesta mahdollisuudesta?
Kyllä se ainakin allekirjoittaneella boostaisi itsetuntoa aika paljon, jos seuraani edes teoriassa olisi tunkua jopa oven saranapuolelta. Onko jokin mahdollisuus olemassa verrattuna, ettei mahdollisuutta ole ollenkaan.
 
Kyllä se ainakin allekirjoittaneella boostaisi itsetuntoa aika paljon, jos seuraani edes teoriassa olisi tunkua jopa oven saranapuolelta. Onko jokin mahdollisuus olemassa verrattuna, ettei mahdollisuutta ole ollenkaan.


Mulla ei kyllä kohota, koska tiedän ettei ne tunne mua. Jos tuntisivat, tunkua ei olisi :smoke:
 
Tämä on se syy miksei naiset voi vaan "ottaa jonosta seuraavaa miestä" vaikka niin täällä monet tuntuu kuvittelevan. Kun ei se vaan voi toimia, jos ajatus toisen kosketuksesta lähinnä ällöttää. Sellainen tilanne tai suhde ei olisi mitenkäänpäin kiva kummallekaan. Pakko olla joku kipinä tai kemia, ei siitä pääse mihinkään. Harmillisesti sitä vaan tulee koettua aika harvan kanssa.

Tää ällötys kuulostaa kieltämättä erikoiselta, olisin olettanut ettei lähinnä kiinnosta. Enkä edes ole mikään "aina valmis parittelemaan" -karju toisin kuin yllättävän monet miehet näyttää olevan, vaan varmaan mieheksi keskimääräistä nirsompi... Kai sukupuolten välillä on vaan yllättävänkin isoja eroja tässä?




Hieman asiaa sivuten, voiskohan tämä ilmiö osaltaan selittää miksi lääppiminen yms. näyttää olevan naisille paljon järkyttävämpi kokemus kuin miehille? Ymmärtääkseni harvemmin miehet järkyttyvät jos pikkujouluissa esim. joku humalainen tätinainen puristaa pyllystä (joka toki on harvinaisempaa kuin toisin päin), vaan lähinnä hämmentyvät tilanteesta. :hmm:

Mulla ei kyllä kohota, koska tiedän ettei ne tunne mua. Jos tuntisivat, tunkua ei olisi :smoke:

Mitä tarkoitat jos saa kysyä?
 
Tää ällötys kuulostaa kieltämättä erikoiselta, olisin olettanut ettei lähinnä kiinnosta. Enkä edes ole mikään "aina valmis parittelemaan" -karju toisin kuin yllättävän monet miehet näyttää olevan, vaan varmaan mieheksi keskimääräistä nirsompi... Kai sukupuolten välillä on vaan yllättävänkin isoja eroja tässä?




Hieman asiaan sivuten, voiskohan tämä ilmiö osaltaan selittää miksi lääppiminen yms. näyttää olevan naisille paljon järkyttävämpi kokemus kuin miehille? Ymmärtääkseni harvemmin miehet järkyttyvät jos pikkujouluissa esim. joku humalainen tätinainen puristaa pyllystä (joka toki on harvinaisempaa kuin toisin päin), vaan lähinnä hämmentyvät tilanteesta. :hmm:



Mitä tarkoitat jos saa kysyä?


Tohon voi vaikuttaa sekin, että lähtökohtaisesti mies on yleensä isokokoisempi ja vahvempi kuin nainen, joten lähentelyyn voi liittyä pelon elementti. Vastareaktio torjuntaankin voi pelottaa.


En nyt kommentoi tota kommenttiani sen enempää, mut se että tykkää jostain kuvasta on aivan eri asia kuin että tykkäisi oikeasta ihmisestä.
 
Kyllä se ainakin allekirjoittaneella boostaisi itsetuntoa aika paljon, jos seuraani edes teoriassa olisi tunkua jopa oven saranapuolelta. Onko jokin mahdollisuus olemassa verrattuna, ettei mahdollisuutta ole ollenkaan.
No, naisena ja tätä peliä nyt 1,5v pelanneena (en väitä että olisin joku konkari, mutta ihan suht mittava kokemus kuitenkin) voin kertoa, että vaikutus mihinkään itsetuntoon on aika lailla nolla ellei peräti negatiivinen. Äkkiä se riemu siitä "jonon" olemassaolosta karisee kun tajuaa että niitä miehiä, jotka ei edes lue profiilia ei kiinnosta meikäläisen persoona millään tavalla, kunhan vaan löytäisivät jonkun vaan joka heille jotenkuten kelpaa. Ja että tykkäyksen arvo on todennäköisesti nolla ja mätsi poistuu vikkelään jos sille laittaa viestiä.
 
Tää ällötys kuulostaa kieltämättä erikoiselta, olisin olettanut ettei lähinnä kiinnosta. Enkä edes ole mikään "aina valmis parittelemaan" -karju toisin kuin yllättävän monet miehet näyttää olevan, vaan varmaan mieheksi keskimääräistä nirsompi... Kai sukupuolten välillä on vaan yllättävänkin isoja eroja tässä?
No visioi joku tosi vastenmielinen tyyppi jota sun pitäis vaikka halailla. Miltä se tuntuu? Ällötykseltä.

Joku tyyppi voi olla tosi kiva mutta ei vaan mietenkään pysty kuvittelemaan mitään läheisyyttä. Ei vaan pysty.
 
Aika oudolta tuntuisi näin miehenä haalia tindermatchejä tai treffejä tyyppien kanssa ketkä ei kiinnosta. Toki se hetken aikanaan imarteli kun tinderissä sateli tykkäyksiä, mut hittoako niillä pelkillä liketyksillä aikuinen ihminen alkaa leijailemaan?
 
No visioi joku tosi vastenmielinen tyyppi jota sun pitäis vaikka halailla. Miltä se tuntuu? Ällötykseltä.

Joku tyyppi voi olla tosi kiva mutta ei vaan mietenkään pysty kuvittelemaan mitään läheisyyttä. Ei vaan pysty.

Joo mutta on yllättävää että tuollaista ällötystä tuntisi lähes kaikkia kohtaan, ja että vain harvat poikkeukset jotka saa syttymään eivät aiheuttaisi sitä.
 
No visioi joku tosi vastenmielinen tyyppi jota sun pitäis vaikka halailla. Miltä se tuntuu? Ällötykseltä.

Joku tyyppi voi olla tosi kiva mutta ei vaan mietenkään pysty kuvittelemaan mitään läheisyyttä. Ei vaan pysty.
Noinhan se menee valtaosan kavereiden tai hyvänpäivän tuttujen kanssa. En mä kaverinaisia pääsääntöisesti halua halailla tai viettää niiden kanssa jotain netflix and chill-iltoja, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Vaikka ne olis kuinka hauskaa ja kivaa seuraa tahansa.

edit. Ja sama pätee tietysti myös tuntemattomiin vastaantulijoihin.
 
Joo mutta on yllättävää että tuollaista ällötystä tuntisi lähes kaikkia kohtaan, ja että vain harvat poikkeukset jotka saa syttymään eivät aiheuttaisi sitä.
Ei se ole yllättävää, se on biologiaa. Jos sulla olis raskauden riski jokaisesta seksikerrasta, saattaisit itsekin kokea aika herkästi ällötystä ja olla hyvin hyvin valikoiva sen suhteen kenen kanssa haluat lähempää tuttavuutta.
 
Hieman asiaa sivuten, voiskohan tämä ilmiö osaltaan selittää miksi lääppiminen yms. näyttää olevan naisille paljon järkyttävämpi kokemus kuin miehille? Ymmärtääkseni harvemmin miehet järkyttyvät jos pikkujouluissa esim. joku humalainen tätinainen puristaa pyllystä (joka toki on harvinaisempaa kuin toisin päin), vaan lähinnä hämmentyvät tilanteesta. :hmm:
Varmasti nojaa vähän sukupuoliin, mutta kyse on ennen kaikkea persoonasta. Luulen, että ne, joita tuntemattomien lääppiminen ei haittaa, ovat niitä, jotka itsekin ovat herkemmin lääppiviä. Toki heihinkin kohdistuva koskeminen kuuluu tulla siltä Oikealta Sukupuolelta.

Naisilla lienee enemmän kokemusta ei-toivotusta lääppimisestä, joka taas on ohjannut mielipiteen siihen, että se tuntui epämukavalta -> en halua tehdä sitä toisille. Luultavasti useamman mieslääppijänki tajuntaa voisi avartaa 30 kg isomman miehen ei-toivottu seksuaalismielinen kosketus. Tohon vielä lukitut ovet ja lääppijän auktoriteettiasema.
 
No nyt on helppo aloittaa keskustelu nettideitin kanssa kysymällä " Onko sulla omakotitalo"? Jos vastaus on "kyllä" niin sitten jatketaan keskustelua. Jos vastaus on "ei" niin sitten voi lopettaa keskustelun. :D

No joo :D Mut siis jos ajatellaan treffailuja ja sitä vaihetta kun asutaan erillään on loppupeleissä aika pitkä. Jos hommat etenee ja puhe tulee yhteisestä asunnosta niin mä tarvisin vähintään oman eristetyn huomeen. Vielä parempi jos on erillinen ulkorakennus. Syynä omien musajuttujen mesoominen ja pääseepähä yksin tuulettaa ajatuksia. Niin paljo ku kaipaan yhteistä aikaa, vastapainoksi kaipaan myös yksinoloa.

Introvertin juttuja.

En tiedä muista, mutta lukenut juttuja, että pitkäaikainen parisuhde introvertin kanssa on antoisampaa kuin ekstrovertin. En tietenkää allekirjoita mitää näitä juttuja täysin. Mut jos ajatellaan sopivassa suhteessa yksinoloa, yhteistä aikaa, hiljaisuutta ja sielun tuntemista, menee introvertimpi tähän kastiin.

Enkä tiedä teistä muista, mutta itselläni on niin vahva ja tunteellinen sisäinen maailma, että jos sinne joku pääsee kurkkimaan ja mä päästän ihmisen ineen, niin sitten roihuu liekki :)
 
Viimeksi muokattu:
Kun ei se vaan voi toimia, jos ajatus toisen kosketuksesta lähinnä ällöttää. Sellainen tilanne tai suhde ei olisi mitenkäänpäin kiva kummallekaan. Pakko olla joku kipinä tai kemia, ei siitä pääse mihinkään. Harmillisesti sitä vaan tulee koettua aika harvan kanssa.


Ja jos kokee, niin se toinen ei kuitenkaan koe. Ällötyksen ja kaiken muunkin ymmärtää helposti jos on esim. koko elämän mittainen supertarrautuja, josta ei koskaan voi päästä eroon. Tietysti se voi saada aina kaikki tulevatkin suhteet loppumaan, mutta pakko silti ottaa riski, muuten joutuu elämään elämän yksin. Epäsopivan kanssa oleminen ei siksi ole kivaa, koska sellaisessa suhteessa ei voi tehdä mitään eikä voi käydä missään.
Noh, onneksi ei ole kuin yksi, jollakin kaikkein epäonnekkaimmalla voi olla useitakin tarrautujia :D
Niin no naisilla tosiaan voikin olla jopa vielä tympeämpiä tarrautujia.
 
Tulee tämä miun juttu jatkuu tai ei (so far doing good), niin hieman havaintoja:

1. Nainen laittaa kyllä viestiä ja ilmaisee kiinnostuksen. Perään on aivan turha haahuilla. 1,5v tinderöinnin kokemuksen pohjalta. Se viestin avaus treffien jälkeen voi olla "?", mutta jos ei mimmi ole laittanut 12-24h sisään viestiä, laita ensimmäinen viesti. Sen kyllä sitten näkee todella nopeasti onko mimmi kiinnostunut vai ei (moni tosin elää mukana ja se on ärsyttävää). Ja se on vastavuoroista. Mimmin viesteistä voi jo jonkun verran päätellä, että missä mennään.
2. Aidot mimmit kaipaa syvää yhteyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että miehen on tärkeä olla tunteistaan tietoinen ja "tunteellinen". Tunteellisuudella tarkoitan sitä, että on 90% ajasta hyvin tasapainossa, mutta tuntee ilot, surut ja vihan vahvasti mitä osaa rakentavasti ja oikein ilmaista.
3. Kun se kolahtaa, se kolahtaa. Tästä ei ole välimallia ainakaan omalla kohdalla. Se sellainen "spirituaalinen" yhteys.
4. Ole oma itsesi. Jos et pohjimmiltaan omana itsenään heitä PUA juttua ja lupaa kopterilentoja honeymoonislandille, jätä ne pois. Parasta on tutustua mimmiin, kenen kanssa voi kertoa, että minkä värinen paska tippui aamulla pönttöön, you know what I mean. Parisuhde ei tarvi suuntaan tai toiseen "extra efforttia". Se vaan.. on..
 
Viimeksi muokattu:
2. Aidot mimmit kaipaa syvää yhteyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että miehen on tärkeä olla tunteistaan tietoinen ja "tunteellinen". Tunteellisuudella tarkoitan sitä, että on 90% ajasta hyvin tasapainossa, mutta tuntee ilot, surut ja vihan vahvasti mitä osaa rakentavasti ja oikein ilmaista.
3. Kun se kolahtaa, se kolahtaa. Tästä ei ole välimallia ainakaan omalla kohdalla. Se sellainen "spirituaalinen" yhteys.

Mitä muuten tarkoitat tässä aidolla? :hmm:

Mut joo, noi yhteydet kuulostaa musta kyllä aika ufojutuilta, kaipa ihmiset on vaan todella erilaisia...
 
Mitä muuten tarkoitat tässä aidolla? :hmm:

Mut joo, noi yhteydet kuulostaa musta kyllä aika ufojutuilta, kaipa ihmiset on vaan todella erilaisia...

Aitous on vaikea käsite. Mut mä koen sen niin, että on tosi tasapainossa ja ei ole mitään toksista. Mieti minkälainen juuri "sinä" olet pohjimmiltaan ilman mitään traumoja tai elämän esteitä tai tunnelukkoja. Juuri se oma itsesi. Kovin harva pääsee tutustumaan itseensä niinku oikeesti syvälle. Ja sanoisin että itsekin vielä matkalla.

Toi tunneyhteys voi toki myös kääntää molemminpuoliseen ihastukseen ja tietynlaiseen "tämä tyyppi sopii tälle" -ilmiölle.
 
Aitous on vaikea käsite. Mut mä koen sen niin, että on tosi tasapainossa ja ei ole mitään toksista. Mieti minkälainen juuri "sinä" olet pohjimmiltaan ilman mitään traumoja tai elämän esteitä tai tunnelukkoja. Juuri se oma itsesi. Kovin harva pääsee tutustumaan itseensä niinku oikeesti syvälle. Ja sanoisin että itsekin vielä matkalla.

Toi tunneyhteys voi toki myös kääntää molemminpuoliseen ihastukseen ja tietynlaiseen "tämä tyyppi sopii tälle" -ilmiölle.

Eli aitous tarkoittaa sitä ettei esitä mitään? Niin minäkin sen käsittäisin, mutta eihän sillä ole sinänsä mitään tekemistä tunteellisuuden kanssa. :hmm:
 
1. Nainen laittaa kyllä viestiä ja ilmaisee kiinnostuksen. Perään on aivan turha haahuilla. 1,5v tinderöinnin kokemuksen pohjalta. Se viestin avaus treffien jälkeen voi olla "?", mutta jos ei mimmi ole laittanut 12-24h sisään viestiä, laita ensimmäinen viesti. Sen kyllä sitten näkee todella nopeasti onko mimmi kiinnostunut vai ei (moni tosin elää mukana ja se on ärsyttävää). Ja se on vastavuoroista. Mimmin viesteistä voi jo jonkun verran päätellä, että missä mennään.
Jaa, ei se minusta hirveästi "tunneälyä" vaadi, että vaistoaa jo treffien aikana missä mennään..
 
Aitous on vaikea käsite. Mut mä koen sen niin, että on tosi tasapainossa ja ei ole mitään toksista. Mieti minkälainen juuri "sinä" olet pohjimmiltaan ilman mitään traumoja tai elämän esteitä tai tunnelukkoja. Juuri se oma itsesi. Kovin harva pääsee tutustumaan itseensä niinku oikeesti syvälle. Ja sanoisin että itsekin vielä matkalla.

Toi tunneyhteys voi toki myös kääntää molemminpuoliseen ihastukseen ja tietynlaiseen "tämä tyyppi sopii tälle" -ilmiölle.

Aika supersankari on siis aito ihminen, kun ei ole mitään traumoja, elämän esteitä eikä tunnelukkojakaan. Noiden tunnistaminen itsessä on jo varmaan koko elämän tie. Me kaikki ollaan myös hyvin sokeita ainakin osittain omille lukoillemme eivätkä kaikki välttämättä ole edes päällä, vaan eri puolet uinuu ja odottaa tarvittavia hetkiä.

Minä näen aitouden jotenkin yhdistettynä omatunnon puhtauteen. Minulla on traumoja ja lukkoja, joiden eteen pyrin tekemään töitä, mutta pidän silti itseäni ns. aitona, vaikka suhteeni omaan aitouteen elää ja se muuttuu sekä kenties kehittyy. Missään nimessä se ei ole mitään staattista.
 
Eli aitous tarkoittaa sitä ettei esitä mitään? Niin minäkin sen käsittäisin, mutta eihän sillä ole sinänsä mitään tekemistä tunteellisuuden kanssa. :hmm:
No on sillä sikäli, että jos tuntee jotain, sen voi myös ilmaista. Vaikkapa niin, että ei himmaile hymiöiden ja viestien kanssa, vaikka kaikki oppaat sanoisi, että saat viestiä vain maksimissaan kaksi kertaa päivässä ja käyttää vain yhtä hymiötä per viesti. Tai jos tuntuu siltä, että tyyppi on ihana, sen voi sanoa, eikä tarvi esittää ihansamaa, ettei vaikuttaisi epätoivoiselta. Tai jos on toisesta epävarma, voi kysyä, että mitä hän tuumaa, se ei tee susta surkimusta jos haluat tietää.
 
Jaa, ei se minusta hirveästi "tunneälyä" vaadi, että vaistoaa jo treffien aikana missä mennään..

Ei oo täysin yksiselitteinen asia. Avaan myöhemmin tuota mun ekaa treffikokemusta tän nykyisen kanssa (tästä sais jonku lyhyen erotiikkateoksen :D), mutta mulla on aikaisemmin ollut lähellä, jotka päätyny friendzoneen, koska siitä "puuttui" jotain. Ok, on varmasti ollut tapaus jos toinen missä ollut vain väärä aika elämästä tavata tämä vastapeluri.

Nyt kyllä on sanottava kuitenkin, että tästä ei enää melkein voi ensinäkemisen roihua paremmaksi enää vetää.

En odota kuitenkaan mitään vielä tässä kohtaa. Päivä kerrallaan.
 
Viimeksi muokattu:
Aika supersankari on siis aito ihminen, kun ei ole mitään traumoja, elämän esteitä eikä tunnelukkojakaan. Noiden tunnistaminen itsessä on jo varmaan koko elämän tie. Me kaikki ollaan myös hyvin sokeita ainakin osittain omille lukoillemme eivätkä kaikki välttämättä ole edes päällä, vaan eri puolet uinuu ja odottaa tarvittavia hetkiä.

Minä näen aitouden jotenkin yhdistettynä omatunnon puhtauteen. Minulla on traumoja ja lukkoja, joiden eteen pyrin tekemään töitä, mutta pidän silti itseäni ns. aitona, vaikka suhteeni omaan aitouteen elää ja se muuttuu sekä kenties kehittyy. Missään nimessä se ei ole mitään staattista.

En lue ap. viestiä uudelleen, mutta joo taisin mainita vähä turha raffisti asiaa. Jokaisella meistä on jotain traumaa tai tunnelukkoja. Mut niiden työstäminen ja lopulta ehkä avaaminen tai vähintään parempaan suuntaan vieden tulee itse vapautuneemmaksi.

Etenkin kun astuu parisuhteesen niin ne möröt alkaa nostaa päätään tunnelukkojen osalta. Nää vähä pelottaa siinä mielessä, että mitä "ex-viboja" tulee esiin, mut nää on aina tosi tärkee ottaa esille uudessa suhteessa ja vielä tärkeämpää on toisen ymmärtää ja antaa ne työkalut näiden avaamiselle.

Omantunnon puhtaus on myös hyvin kiteytetty!
 
No on sillä sikäli, että jos tuntee jotain, sen voi myös ilmaista. Vaikkapa niin, että ei himmaile hymiöiden ja viestien kanssa, vaikka kaikki oppaat sanoisi, että saat viestiä vain maksimissaan kaksi kertaa päivässä ja käyttää vain yhtä hymiötä per viesti. Tai jos tuntuu siltä, että tyyppi on ihana, sen voi sanoa, eikä tarvi esittää ihansamaa, ettei vaikuttaisi epätoivoiselta. Tai jos on toisesta epävarma, voi kysyä, että mitä hän tuumaa, se ei tee susta surkimusta jos haluat tietää.

Niin, eikö nuo mainitsemasi asiat ole sitä että ainakin jossain määrin esittää jotain? Se kuinka tunteellinen on on taas eri asia.

Aika supersankari on siis aito ihminen, kun ei ole mitään traumoja, elämän esteitä eikä tunnelukkojakaan. Noiden tunnistaminen itsessä on jo varmaan koko elämän tie. Me kaikki ollaan myös hyvin sokeita ainakin osittain omille lukoillemme eivätkä kaikki välttämättä ole edes päällä, vaan eri puolet uinuu ja odottaa tarvittavia hetkiä.

Minä näen aitouden jotenkin yhdistettynä omatunnon puhtauteen. Minulla on traumoja ja lukkoja, joiden eteen pyrin tekemään töitä, mutta pidän silti itseäni ns. aitona, vaikka suhteeni omaan aitouteen elää ja se muuttuu sekä kenties kehittyy. Missään nimessä se ei ole mitään staattista.

Mitä nämä tunnelukot tai omatunnon puhtaus tässä yhteydessä tarkoittaa? :hmm:
 
No on sillä sikäli, että jos tuntee jotain, sen voi myös ilmaista. Vaikkapa niin, että ei himmaile hymiöiden ja viestien kanssa, vaikka kaikki oppaat sanoisi, että saat viestiä vain maksimissaan kaksi kertaa päivässä ja käyttää vain yhtä hymiötä per viesti. Tai jos tuntuu siltä, että tyyppi on ihana, sen voi sanoa, eikä tarvi esittää ihansamaa, ettei vaikuttaisi epätoivoiselta. Tai jos on toisesta epävarma, voi kysyä, että mitä hän tuumaa, se ei tee susta surkimusta jos haluat tietää.

No just näitä perusjuttuja. Mä en itse ainakaa jaksa pelleillä vaan antaa mennä just siltä ku tuntuu omana itsenään hymiöiden kanssa. Toki ei välttis kannata ensitreffien jälkeen sanoa, että olen ihastunut sinuun. Tai muutenkaa alkuun hirveesti latoa positiivista toiselle kun toista ei oikeasti tunne. Mut ajatellaan, että asiat etenisi ekalta leveliltä seuraavalle, parempi olla aito ja kertoa mitä tuntee.

Jos nainen on minusta kiinnostunut niin tavallaan myös "testaan" häntä. Eli mun kanssa viestittelyssä yritän jopa olla vähä tylsä. Siis vuorovaikutustaidot ja toiselta kysymykset säilyy, mut täysin arjen tavallisilla jutuilla. Näkyy säilyykö kiinnostus vai tarviiko vetää hihasta jotai ässiä, että toinen jaksaa jatkaa tutustumista. Eipähä tule sitten suhteen edetessä vastaan sitä, että kun mies oli alussa nii ihana ja sitten siitä tuli tylsä.

Toki livenä ihan eri asia sitten hupsutella yhdessä.
 
Vaikkapa niin, että ei himmaile hymiöiden ja viestien kanssa, vaikka kaikki oppaat sanoisi, että saat viestiä vain maksimissaan kaksi kertaa päivässä ja käyttää vain yhtä hymiötä per viesti.
Himmailu vaan kummasti tuppaa empiiristen kokeilujen perusteella viemään paljon kovemmalla prosentilla haluttuun lopputulokseen, kun ei heti kärkeen vaikuta epätoivoiselta ja liian innokkaalta :confused:
 
Himmailu vaan kummasti tuppaa empiiristen kokeilujen perusteella viemään paljon kovemmalla prosentilla haluttuun lopputulokseen, kun ei heti kärkeen vaikuta epätoivoiselta ja liian innokkaalta :confused:

Samaa olen analysoinut. Toiselle täytyy tulla jonkun verran se fiilis, että on jotain menetettävää. Kun huokuu ulospäin "Mä haluan olla sun kanssa, mut en tarvitse sulta mitään" -energia, niin aika hyvin pitäs teerentanssi mennä.

Mut siis tohon viestittelyyn ei ole oikeaa sääntöä. Kunhan se on vastavuoroista. Jotkut viestittelee useammin, toiset harvemmin. Päivästä ja ajankohdasta riippuen myös tämä vaihtelee. Meno sen tilanteen ja fiiliksen mukaan. Kirjoita yhtä pitkiä viestejä kuin toinenkin. Reflektoi.

Tärkeintä on se, että ei ole heti myymässä itseään täysillä toiselle. Se pelästyttäisi meikäläisenki vaikka toinen kiinnostaisikin.
 
Himmailu vaan kummasti tuppaa empiiristen kokeilujen perusteella viemään paljon kovemmalla prosentilla haluttuun lopputulokseen, kun ei heti kärkeen vaikuta epätoivoiselta ja liian innokkaalta :confused:

Miksi pitäisi ylipäätään vaikuttaa epätoivoiselta? Sehän kertoo vaan toiselle että ko. henkilö yrittää täyttää omaa tyhjiötään toisella henkilöllä, sensijaan että täyttäisi tämän tyhjiön itse. Ei ihmekään jos tuolla tapaa jää luu käteen.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
258 101
Viestejä
4 484 152
Jäsenet
74 172
Uusin jäsen
Käppänä

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom