En sanonut että olen sitä mieltä että matcheja ei saa jos ei maksa. "maksa niin alat saada matcheja" - kuten huomaat niin tuossa on lainausmerkit, kyseessä on siis sitaatti, eläytymisesitys, eläydyn joksikin toiseksi, kyse on siis jonkun muun kuin minun sanoista, tässä tapauksessa "ilmiselvästi" Tinderin markkinointikoneiston. Aivan sanatarkasti noin ne mainokset ei mene, mutta jotenkin niin että kaksin- tai viisinkertaista näkyvyytesi/matchiesi määrä ottamalla Kulta/Platina tms. Kyseessä on siis myös hyperbola - retorinen tehokeino jossa liioitellaan, esim. pointin perille naulaamiseksi. Joskus se silti menee ohi lukijan kallosta - lukijoita on joka lähtöön.
Jo 2000-luvun alussa Match oli tunnettu siitä että siihen törmäsi kaikkialla, bannereissa, spämmissä jne. Profiilin luominen oli ilmaista, mutta jos saamiaan vastauksia halusi lukea niin luottokorttia piti vingutella. Rakkaudennälkäisten pullanmurun kokoiset toivon rippeet treffiseurasta otettiin siis "panttivangiksi" - pay to play. Pörssiyrityksen tehtävä on tehdä voittoa omistajilleen, eli siinä Match kyllä onnistuu.
Kysymys onkin miksi mikään taho ei tunnu pystyvän luomaan käyttäjätyytyväisyyden lähtökohdaksi nostavaa saittia/sovellusta, joka saisi tulonsa vaikka sivustolla pyörivistä mainoksista. Aikanaan City ja Suomi24 onnistuivat 10-15 vuotta menestyksekkäästi olemaan suosittuja ja "toimivia" ilmaisia deittisivustoja. Mm. Huutokauppakeisari löysi vaimon Suomi24:stä.
Lovena tais mennä konkurssiin, koska Tinderin kanssa kilpaileminen vie mehut ja eväät ja enkelisijoittajien uskon. Kuudelle taisin viestin laittaa ilman vastakaikua, nolla avausviestiä ehdin itse saada. 150 kilometrin säteellä taisi olla noin 10 naista. Selasin kyllä koko maanlaajuisesti tarjonnan, ehkä 500-1000 naista yhteensä. Käytettävyys ja sovelluksen design oli ehtaa kaurapuuron harmautta.
Tinder taas on koodattu koukuttamaan - päivittäiset pari notifikaatiota joita ei erota matchin saamisesta kuin vasta klikatessaan: "ei voi saada matcheja jos ei anna tykkäyksiä" ja vastaavat. Joiden tarkoitus on antaa päivittäinen dopamiiniplöräys, kun henkilö luulee saaneensa matchin. Näin addiktio pysyy voimissa, vaikka sovellusta ei ole avannut viikkoon. Se noiden muistutusnotifikaatioiden takana on.
Sovelluskin tuottaa dopamiiniryöppyjä. Siksi siellä on värikkäitä efektejä, glitteriä, tähtiä, ja vastaavia kun tulee Match. Suoraan CandyCrushin ja nettikasinoiden "näin saat käyttäjän dopamiinikoukkuun" playbookista.
90 % tupakoijista ei haluaisi tupakoida, mutta nikotiiniriippuvuuden takia eivät pääse eroon.
Tinderin suhteen ehkä 80 % ei haluaisi käyttää sitä, mutta Powered by Design by Saatana dopamiinikoukun takia eivät pääse eroon. Huomaavat vaan kerran pari viikossa taas selaavansa, vaikka olivat itselleen luvanneet unohtaa koko höskän. Harva sitä siksi käyttää että se "toimii" tai sieltä löytää "mukavia ihmisiä helposti" tai siellä tulee käytyä "usein syvällisiä keskusteluja".
Jos ei ihan normaalilla Facebookin, Instagramin, X:n ja vastaavien käytöllä sekä liveulottuvuudessa kohtaa kiinnostavia henkilöitä niin sitten käyttää noita korvalaput silmillä tai siellä ei niitä yksinkertaisesti vaan ole (ja tämä taas on aika epätodennäköistä, suurimmalle osalle). Tai sitten asenne on "jos tuo on sinkku niin kyllä se tulee mulle vastaan Tinderissä". Saattaa tullakin, mutta eri asia näyttääkö Tinder sinua hänelle koskaan.