Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Tässä on hyvä video kun alkaa tunne taitoa opettelemaan. Ei kannata takertua siihen että nykyään nää opetetaan lapselle jo 1v lähtien. Se oli ennen erilaista kasvatus.
Ihan yleisenä kommenttina tämä käytetty kieli on hämmentävää. Puhutaan tunnelukoista ikäänkun ne olisi joku aina negatiivinen asia ja sellanen mikä pitäisi itseisarvoisesti purkaa. Mun mielestäni jos on kovin epävakaa tunnemaailma, ja siitä kärsii, kyllä niiden tunteiden "lukitsemiseen" kannattaa kehittää menetelmiä ja rajoittaa mieluusti se oma tunneskaala kovinkin suppeaksi.No siis olenhan mä varmasti naiseksikin sieltä herkimmästä ja tunteellisimmasta päästä, ja tunnen etenkin positiivisia tunteita vahvasti. Esimerkiksi liikutun niin helposti, että se on välillä jopa koomistaSiksi minulle on hankalaa hahmottaa, että jonkun tunneskaala ulottuu vain ihan mukavaan tms. Ja tämä nyt taas ei ole mikään diagnoosi tms., mutta toistan sen minkä aiemminkin on sanottu, että jos oma tunneskaala on aika suppea niin kyse voi olla jostain omista lukoista sillä saralla, tai siitä mainitusta aleksitymiasta. Että jos asia itseä vaivaa, niin voihan noihin asioihin vähän tutustua ja halutessaan käydä vaikka ammattilaisenkin juttusilla. Tunnetaitoja, siis niiden tunnistamista, sanoittamista ja käsittelyä kun voi tosiaan myös opetella.
Tunnetaidoilla vaan ei järin pitkälle pääse tällä elämän osa-alueella. Tietysti laajasti käsitettynä hyvillä taidoilla selviää myös pettymyksistä.Toiset on näissä tunnehommissa taitavia ja toiset ihan torspoja, ja loput sit siltä väliltä, sukupuoleen katsomatta. Välillä on esim. yllättävän vaikeaa nimetä jokin tietty tunne, mitä juuri tuntee. Kannattaa kokeilla!
Näitä voi onneksi harjoitella.
Tai ennemmin ymmärtää, että tunne on vain tunne eikä totuus, ja opetella tapoja hallita vaikeiksi käyviä tunnekuohuja. Tunteita tulee ja menee ja niillä on tarkoitus, ei meillä muuten niitä olisi, joillain ne vaan vaativat vähän enemmän hallintaa, jos käyvät vaikeiksi tai tuskallisiksi.Mun mielestäni jos on kovin epävakaa tunnemaailma, ja siitä kärsii, kyllä niiden tunteiden "lukitsemiseen" kannattaa kehittää menetelmiä ja rajoittaa mieluusti se oma tunneskaala kovinkin suppeaksi.
Ihan yleisenä kommenttina tämä käytetty kieli on hämmentävää. Puhutaan tunnelukoista ikäänkun ne olisi joku aina negatiivinen asia ja sellanen mikä pitäisi itseisarvoisesti purkaa. Mun mielestäni jos on kovin epävakaa tunnemaailma, ja siitä kärsii, kyllä niiden tunteiden "lukitsemiseen" kannattaa kehittää menetelmiä ja rajoittaa mieluusti se oma tunneskaala kovinkin suppeaksi.
Tai ennemmin ymmärtää, että tunne on vain tunne eikä totuus, ja opetella tapoja hallita vaikeiksi käyviä tunnekuohuja. Tunteita tulee ja menee ja niillä on tarkoitus, ei meillä muuten niitä olisi, joillain ne vaan vaativat vähän enemmän hallintaa, jos käyvät vaikeiksi tai tuskallisiksi.
Onhan se.Eikös kaikki tuo ole helpompaa jos tunteet alun alkaen on vähemmän voimakkaita, eikä ne silleen vie mukanaan?![]()
Ainakin omalta kohdaltani voin vahvistaa tämän, mä olen aikanaan käyttänyt Tinderiä neljään eri kertaan. Treffeillä käymisestä ei hirveästi tuota kautta ole kokemusta, kävin ainoastaan kahdeksan kertaa treffeillä eli keskimäärin kahdet treffit per käyttökerta (siis kaksi eri naista keskimäärin). Kaikki näistä ilmaisivat halunsa toisille treffeille, neljä noista vein toisille treffeille, jotka kaikki johtivat pidempiaikaiseen tapailuun taikka seurusteluun. Aika nopeasti naiset alkoivat kyselemään appin poistamista, pikaisimmat jo toisen treffien jälkeen.Pitää tähän liittyen vielä täsmentää: oman kokemuksen ja tämän fooruminkin perusteella on myös keski-ikäisiä tunne-elämältään kehittyneitä ja siitä keskustelemaan kykeneviä yksilöitä. Ja jännästi kellään heistä ei vaikuttaisi olevan haasteita saada treffiseuraa ja parisuhdekin niin halutessaan. Erityisesti nämä poikkeukset - tai en minä tiedä onko he nyt varsinaisesti poikkeuksia, vaikka mahdollisesti kyllä vähemmistö - vahvistavat olettamukseni esittämästäni korrelaatiosta. Muut iotekkinaiset voivat vahvistaa tai haastaa tätä näkemystäni, mutta kyllä mä väitän että etenkin 40 ja siitä vanhempien keskuudessa naisten yleinen kokemus on, että tunnetaitoiset miehet viedään käsistä, eivätkä kauaa ole Tinderissä kyynistymässä.
Ainakin omalta kohdaltani voin vahvistaa tämän, mä olen aikanaan käyttänyt Tinderiä neljään eri kertaan. Treffeillä käymisestä ei hirveästi tuota kautta ole kokemusta, kävin ainoastaan kahdeksan kertaa treffeillä eli keskimäärin kahdet treffit per käyttökerta (siis kaksi eri naista keskimäärin). Kaikki näistä ilmaisivat halunsa toisille treffeille, neljä noista vein toisille treffeille, jotka kaikki johtivat pidempiaikaiseen tapailuun taikka seurusteluun. Aika nopeasti naiset alkoivat kyselemään appin poistamista, pikaisimmat jo toisen treffien jälkeen.
Kuten mä olen muistaakseni aiemmin kertonut, mä olen kaikin puolin täysin keskiverto (tosin en ole lihava jos keskiverto mies on nykyään sellainen). Tiedän etten todellakaan ole mikään Henri Cavill ulkonäöltäni eivätkä treffikumppanit tienneet autostani, asunnossani, vehkeeni koosta taikka varallisuudestani yhtään mitään edes ensimmäisen tapaamisen jälkeen niin en mitenkään usko että nuo olisivat vaikuttaneet asiaan (enkä sano että vaikka olisivat tienneet niin onko niissä nyt mitään ihmeellistä parisuhteen muodostamisen kanssa). Sen sijaan uskon vakaasti siihen että omat sosiaaliset taitoni, keskustelu- sekä kuuntelutaitoni mukaanluettuna empatia ovat olleet ehkäpä se tärkein juttu siihen että ko. naiset olisivat halunneet myöskin toisille treffeille.
Huvittavaa oikeasti oli se, että käytännössä jokaiselta naiselta mä kuulin kaksi identtistä kehua (eri sanoilla, sama tarkoitus):
-"ihanaa kun sä olet noin normaali"
Tämä oli oikeasti multa sellainen "WTF"-reaktio. Totta helvetissä mä olen normaali. Sitten kun kysyi syytä tuolle kommenteille mä kuulin aika jäätäviä tarinoita Tinder-treffeistä ja ymmärsin sen jälkeen olevani normaali. En vain tiennyt sen olevan kohtuullisen harvinaista mutta kait se sitten saattaa olla.
-"sun seurassa on niin helppoa ja luonnollista olla, ei tarvitse esittää mitään". Veikkaisin että tämä tulee suoraan noista sosiaalisista taidoista sekä hyvästä itsetunnosta, mä en itse esitä mitään muuta kuin mitä mä olen ja veikkaan että se näkyy myös naisille. Keskustelu- ja kuuntelutaidoilla naiset kokevat tulleensa kuulluksi eikä missään vaiheessa tule sellaisia vaivautuneita hiljaisia hetkiä vaan kaikki soljuu aika luonnollisesti. Toki myös riippuu vastapuolesta, ei kaikkea voi yksin kannatella vaan siihen sujuvuuteen tarvitsee myös naisen apua.
Kahvit näytölleTietysti pöytään voi heittää heti kättelyssä vaikkapa uuden Bemarin avaimet, paksun lompakon tai sen legendaarisen parrukyrvän, mutta lopputulos ei välttämättä ole toivottu.
No voi kai sen noinkin ajatella. Yleensä kuitenkin ajatellaan tunteiden kuuluvan elämään ja niiden patoamisen tiedetään aiheuttavan kaikenlaista haittaa, äärimmillään ennen pitkää vakavia mt-ongelmia. Mieluummin kuin "lukita", kannattaa opetella tosiaan käsittelemään niitä tunteita. Säätelystäkin puhutaan, ehkä tarkoitit ennemmin sitä? Tunteita tulee ja menee, ne eivät ole tosiasioita elämästä vaikka ihmiselle itselleen tosia. Niitä pitää osata kohdata, mutta myös säädellä sitä miten niiden pohjalta käyttäytyy ja toimii ja tietysti myös osata päästää tunteesta lopulta irtikin.Ihan yleisenä kommenttina tämä käytetty kieli on hämmentävää. Puhutaan tunnelukoista ikäänkun ne olisi joku aina negatiivinen asia ja sellanen mikä pitäisi itseisarvoisesti purkaa. Mun mielestäni jos on kovin epävakaa tunnemaailma, ja siitä kärsii, kyllä niiden tunteiden "lukitsemiseen" kannattaa kehittää menetelmiä ja rajoittaa mieluusti se oma tunneskaala kovinkin suppeaksi.
Amen.Se että pystyy tuntemaan ja tunnistamaan tunteitaan on aikamoinen avain siihen että pääsee käsiksi taustalla vaikuttaviin tyydyttyneisiin tai tyydyttymättömiin tarpeisiin (joko omiin tai kumppanin). Esimerkkinä panetus on varmaan hyvin harvalla yksi ainoa tunne tai tarve, vaan taustalla on niitä nipullinen. Tarpeet joihin ei saa kosketusta jäävät helposti täyttymättä olkoon sitten minkälaistä menoa tarjolla ja missä tahansa asennossa.
Samoin rehellisyys omia ja toisen tunteita kohtaan estää tehokkaasti katkeruuden syntymisen jos treffit/tapailu ei etenekään siihen suuntaan mitä itse olisi toivonut, koska omia tai toisen tunteita ei voi pakolla luoda tai muuttaa.
Ainakin oma elämänlaatuni on tuon tunnelukittamisen myötä parantunut huimasti. Saan nukuttua hyvin kun ei ole koko ajan joku kuohu läsnä, pystyn tekemään jokseenkin tolkullisia asioita ja saamaan aikaiseksi kun ei ole kaikenlaista joka suuntaan repivää tunnesekamelskaa päässä minkä mukaan elämäänsä jäsentää ja yleisesti olen mieleltäni vakaampi. Sen lisäksi osaa tunnistaa sen millon meinaa taas lähteä lapasesta ja laittamaan vähän hanttiinkin, oli se sitten minkälainen tunne tahansa.No voi kai sen noinkin ajatella. Yleensä kuitenkin ajatellaan tunteiden kuuluvan elämään ja niiden patoamisen tiedetään aiheuttavan kaikenlaista haittaa, äärimmillään ennen pitkää vakavia mt-ongelmia. Mieluummin kuin "lukita", kannattaa opetella tosiaan käsittelemään niitä tunteita. Säätelystäkin puhutaan, ehkä tarkoitit ennemmin sitä? Tunteita tulee ja menee, ne eivät ole tosiasioita elämästä vaikka ihmiselle itselleen tosia. Niitä pitää osata kohdata, mutta myös säädellä sitä miten niiden pohjalta käyttäytyy ja toimii ja tietysti myös osata päästää tunteesta lopulta irtikin.
Paljon jää elämästä paitsi, jos tunteensa turruttaa. Sitähän täällä on viimeiset vuosisadat "menestyksekkäästi" jo päihteiden avulla koitettukin.
Ok. Mutta ymmärtänet, ettei kuvaamasi kaltainen elämää haittaava tunnesekamelska ole ainakaan pitkään jatkuvana olotilana normaalia? Elämän karikkokohtiin ne sen sijaan kuuluvat, eikä ole terveellistä padota esimerkiksi surua itseensä. Noista kahdesta ääripäästä on olemassa välimuotojakin.Ainakin oma elämänlaatuni on tuon tunnelukittamisen myötä parantunut huimasti. Saan nukuttua hyvin kun ei ole koko ajan joku kuohu läsnä, pystyn tekemään jokseenkin tolkullisia asioita ja saamaan aikaiseksi kun ei ole kaikenlaista joka suuntaan repivää tunnesekamelskaa päässä minkä mukaan elämäänsä jäsentää ja yleisesti olen mieleltäni vakaampi. Sen lisäksi osaa tunnistaa sen millon meinaa taas lähteä lapasesta ja laittamaan vähän hanttiinkin, oli se sitten minkälainen tunne tahansa.
Ehkä tämäkin on sellanen juttu, mikä jää hyvin vähälle kun puhutaan jostain tunnevammasista miehistä. Moniko tuota käyttää ihan vaan puhtaasti itsesääntelyyn ihan pysyäkseen yhteiskuntakelpoisena ihmisenä, kenen kanssa on ylipäätään mahdollista millään tasolla tulla toimeen.
Minulle tuo sekamelska on ns. normaali tila, minkä kanssa elämiseen kehitin menetlemät. Oleellinen kysymys lieneekin, kuinka monelle muulle? Tämä voi näkyä ulospäin kylmyytenä tai tunnevammaisuutena, vaikka onkin vain eräänlainen menetelmä pysyä ns. kelvollisena ihmisenä.Ok. Mutta ymmärtänet, ettei kuvaamasi kaltainen elämää haittaava tunnesekamelska ole ainakaan pitkään jatkuvana olotilana normaalia? Elämän karikkokohtiin ne sen sijaan kuuluvat, eikä ole terveellistä padota esimerkiksi surua itseensä. Noista kahdesta ääripäästä on olemassa välimuotojakin.
Kovin mustavalkoiselta kuullostaa näkökulmasi tunteisiin, ehkä mustavalkoisemmalta kuin oikeasti tarkoitat.
Kyllä. Tämä on juttu ainakin Japanissa. Käsitän tämän vähän samanlaiseksi pinnalliseksi taikauskoksi kuin Suomessakin joidenkin elämänkoululaisten naisten käsitys, että horoskooppimerkki vaikuttaa kumppanin sopivuuteen.
Ootko nostanut ikärajaa? Siellä yleensä vanhempaa porukkaa. Ja toisekseen ei ilmoita jos ohitat susta tykänneen. Ite oon estänyt sieltä niitä profiileja niin häviää tykkäykset.
Se on se algoritmi. Ensin näytetään kauneimmat, sitten tavikset ja lopuksi "ne muut". Kyllä niitä "muita" voi sitten siinä vaiheessa tulla vaikka kymmeniä putkeenkin...Tinderissä tuntuu kyllä jotenkin, että lihavia (@Erkki_erikeepperi) ja muuten epäviehättävämpiä naisia tulisi vähemmän vastaan kuin ennen. Ja ennen siis, enintään pari vuotta sitten. Liittyyköhän tähän sekin että tykkäyksiäkin on tullut nyt vähemmän?![]()
Se on se algoritmi. Ensin näytetään kauneimmat, sitten tavikset ja lopuksi "ne muut". Kyllä niitä "muita" voi sitten siinä vaiheessa tulla vaikka kymmeniä putkeenkin...
Mun täytyy kyllä ihmetellä miten monet tosi kivan näköiset ja oloiset miehet kertoo etteivät oo päässeet treffeille kuukausiin tai vuosiin. Siis niin ihmeellistä, kun mun mielestä ovat kuitenkin kiinnostavia. Joko ne vedättää mua, mulla on omituinen miesmaku, tai sitten maailmassa on joku tosi outo vääristymä![]()
Eli perusmiehen pinnan alla, joka on kaikkien mun tuntemien ihmisten alla onkin ”nice guy”, jonka mielestä on naisten vika että hän on sellainen kuin on. Et näin, sulla on Markku asiat hyvin. Mutta näitä perus nice guy tyyppisiä miehiä on hieman liikaa…
Tulkintojen ja sävylasien maailma. Kyllähän "PUA-porukka" on osin oikeassa siinä että röyhkeys on miehelle(ja hänen kanssaan positiivisesti tekemisissä oleville) keskimäärin eduksi. Riippuu vaan siitä minkä suuntaisia synonyymejä vastaavaa röyhkeyttä tarkoitetaan. Harva tästä hähmäisesti määritellystä kerhosta käsittääkseni katsoo, että miehen kannattaisi tai sopisi käyttäytyä epäkohteliaasti, moukkamaisesti tai ylimielisesti.Vai onko sittenkin, jolloin PUA-porukka olisi itse asiassa oikeassa (siis, ole röyhkeä naisia kohtaan -> saa seuraa).
Tulee mieleen, ei tosin keneenkään nimimerkkiin kohdistuen:
Epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa kärsimystä ja heikentää toimintakykyä
Tunteellinen inkontinenssi on ollut muodissa jo vuosia. Hymiöt ovat jotain lankapuhelimen kaltaista. Emojeista on käytössä jotain tämän tapaisia:Siitä en ole ihan täysin perillä, että millä noi kannattaisi korvata, vai kannattaako millään.
Ja kun tässä ketjussa juuri äskettäin puhuttiin (miesten) tunnetaidoista ja miten muka nuoret miehet osaa näyttää paremmin tunteita kuin me vanhat.Tunteellinen inkontinenssi on ollut muodissa jo vuosia. Hymiöt ovat jotain lankapuhelimen kaltaista. Emojeista on käytössä jotain tämän tapaisia:
Tällä foorumillahan ei ole kuvastossa kuin pieni osa 2024 tai edes 2017 yleisesti käytetyistä. Tärkeimmät puuttuvat. Setämiesyhteisö ja olskool foorumikulttuuri.
Kolmen pisteen käyttö tekstissä kovinkin usein on muuten samanlainen jorma@maansiirtofirma -signaali kuin se "; )" taiJa kun tässä ketjussa juuri äskettäin puhuttiin (miesten) tunnetaidoista ja miten muka nuoret miehet osaa näyttää paremmin tunteita kuin me vanhat.
Ehkä asia onkin ihan päinvastoin...
Hyvä kielioppi, oikeinkirjoitus ja monipuolinen artikulointi varmaan menee samaan kategoriaan nykyään... Joo(,) laitoin vittu kolme pistettä. Ja nyt korjaan pilkunkin tuohon joo -sanan jälkeen.Kolmen pisteen käyttö tekstissä kovinkin usein on muuten samanlainen jorma@maansiirtofirma -signaali kuin se "; )" tai. Älä.
Pointti oli, ettei ainakaan vanhoihin miehiin välttämättä liity. Vaikka keski-ikäiset, vaaleaihoiset hetero(setä)miehet onkin huonossa maineessa ja kaikkien yhteinen sylkykuppi. Paitsi silloin kun valitaan presidenttiä.Eiköhän se viimeaikainen tunnetaitojen, ymmärryksen, itseilmaisun tai hallinnan romahdus liity valtaväestöstä puhuttaessa ihan muuhun ryhmään kuin nuoriin miehiin.
Tämä. Jo siinä kun ikä alkaa nelosella, alkaa surkeat profiilit - siis huom. profiilit, ei ihmiset - lisääntyä huomattavasti, ja 5-kymppisillä hyvät profiilit on harvinaisuus. Ennen kuin tuomitsette meitä nirsoiksi, niin katsokaapa Facebookia - millaisia profiileja keski-ikäisillä siellä on? Pahimmassa tapauksessa se sama suttuinen 15 vuotta vanha profiilikuva on lätkäisty Tinderiinkin, eikä muuta. Mitä olen naisten profiileja nähnyt, niin laatuero on huomattava.Noille setämiehille se itsensä markkinointi noissa deittiäpeissä on vaan ilmeisen vierasta ja vaikeaa. Kuvat on paskoja, ei osata kirjottaa mitään siihen profiiliin jne. Tää on se asia, mihin kukaan muu kuin se yksilö itse ei voi vaikuttaa. Vähän efforttia peliin! Äpeissä ne mielikuvat on kaikki kaikessa. Ei kukaan näe niiden kuvien taakse, että oot ihana ja kiltti, jos kuvissa näytät lähinnä murjottavalta sarjamurhaajalta ja profiilitekstikin on "ei täältä kuitenkaan mitään löydy".
Oli mullakin ikähaarukka alunperin jotain 40-58 mutta kun se haarukan yläpään tarjonta oli järjestään sellasta ankeeta, hymytöntä ja kaikinpuolin masentavaa, niin korjasin haarukkaa hyvällä menestyksellä alaspäin.
Joo siis siirsin "ikäikkunaa" alaspäin 40-58 -> 32-50 ja heti alkoi tulla paljon enemmän kivoja profiileja vastaan, toki enimmäkseen tuolta nuoremmasta päästä. Positiivisia, huumorilla höystettyjä, hyvät kuvat joissa hymyä, riittävät taustatiedot jne.Eli sä avasit sun haarukkaa isommalle alapäästä? Oliko tällä operaatiolla haluttuja tuloksia?
Tylsää ettei tää sun kohdalla auttanut (mitä muita muuttujia tässä voisi olla vaikuttamassa? pituus?), mutta se ei oo mikään syy muille olla viilaamatta profiiliaan mahdollisimman hyväksi.Itsellä on hyvät kuvat. Ehjät vaatteet ja vaihtuva profiili teksti. Ja mitään eroa ei ole ollut siihen kun oli yksi nuhjuinen kuva ja ei tekstiä
Kolmen pisteen käyttö tekstissä kovinkin usein on muuten samanlainen jorma@maansiirtofirma -signaali kuin se "; )" tai. Älä.
Eiköhän se viimeaikainen tunnetaitojen, ymmärryksen, itseilmaisun tai hallinnan romahdus liity valtaväestöstä puhuttaessa ihan muuhun ryhmään kuin nuoriin miehiin.
Noille setämiehille se itsensä markkinointi noissa deittiäpeissä on vaan ilmeisen vierasta ja vaikeaa. Kuvat on paskoja, ei osata kirjottaa mitään siihen profiiliin jne. Tää on se asia, mihin kukaan muu kuin se yksilö itse ei voi vaikuttaa. Vähän efforttia peliin! Äpeissä ne mielikuvat on kaikki kaikessa. Ei kukaan näe niiden kuvien taakse, että oot ihana ja kiltti, jos kuvissa näytät lähinnä murjottavalta sarjamurhaajalta ja profiilitekstikin on "ei täältä kuitenkaan mitään löydy".
Oli mullakin ikähaarukka alunperin jotain 40-58 mutta kun se haarukan yläpään tarjonta oli järjestään sellasta ankeeta, hymytöntä ja kaikinpuolin masentavaa, niin korjasin haarukkaa hyvällä menestyksellä alaspäin.
Joo siis siirsin "ikäikkunaa" alaspäin 40-58 -> 32-50 ja heti alkoi tulla paljon enemmän kivoja profiileja vastaan, toki enimmäkseen tuolta nuoremmasta päästä. Positiivisia, huumorilla höystettyjä, hyvät kuvat joissa hymyä, riittävät taustatiedot jne.
Top tip: jos juttelette nuorten naisten kanssa Tinderissätai muualla somessa, niin älkää herran jestas sentään käyttäkö winkwink -emojia.Siitä tulee creepyt/pervot vibat niille.
Taisit joskus laittaa biotekstisi tänne jos oikein muistan, ja luulen että kokonaisuus on sulla oikein toimiva. Tietysti lähikuva, jossa hymyillään suoraan kameraan on aika voittamaton, mutta ei kaikkien kuvien tarvitse mitään happy-happy-joy-joy olla. Sellaisetkin on aika kivoja, missä istutaan mietteliään näköisenä jossain kannon nokassa, vaikkei eräily itsessään ole juttu josta itse syttyisin. Kuvat, jotka kertoo jotain persoonasta ovat ylipäätäänMinun neutraalin murjottavat kuvat eivät oikeasti ole murjottavia, vaan mystisen kotkamaisella katseella hämyän kohti yhteisen tulevaisuuden horisonttia. Pitäisihän tuo heti ymmärtää.![]()
Tarkoitatko näillä siis kirjaimellisesti sitä, että on klassiset perunalla otetut vessanpeili- ja saliselfiet, joissa on lisäksi naama ns. norsunvitulla? Semmoista leveää virnettä tai naurunremahdusta varmaan on harvemmilla kuvissa (vaatii jo vähän tilannekuvaustaitoja ettei se näytä typerältä), mutta semmoinen lievä hymy tai vähintään neutraali ilme siistissä ja laadukkaassa kuvassa ei toki olis liikaa vaadittu.![]()
Voisin veikata että sama toimii myös toisinpäin? Kyynistyvät naisetkin (ainakin kuvissa) ja hymyt hyytyvät eikä siihen tekstiin jakseta panostaa, kirjoitetaan vanhoja kliseisiä profiililauseita.
Tämä koko keskusteluhan lähti siitä, että nuorilla naisilla ei ole profiiliteksteissä hurraamista ja ulosannissa muutenkaan.Noniin, tieteen nimissä tein toisen tinder-tilin, miehenä, ikä 44, hakusessa naiset 33-53 (tätä se oletuksena tarjosi). Koska tää nyt on vaan koe, kuvina on pari hölmöä meemiä.
Aikamoisia hottiksia on tarjolla ja ihan hyviä profiileja, toki sellaisiakin joissa vissiin markkinoidaan vaan omaa takapuolta tms. kuvista päätellen. Toki profiilitekstittömiäkin näyttää olevan, mutta silti kuvat on aika monipuolisia. Kyllä mä tällä suht nopsalla otannalla just nyt voin todeta, et naisilla on tää markkinointi paremmin hanskassa. Tutkimukset jatkuu.
Ookoo, itse liityin mukaan vasta jossain 150. sivun tienoilla.Tämä koko keskusteluhan lähti siitä, että nuorilla naisilla ei ole profiiliteksteissä hurraamista ja ulosannissa muutenkaan.
Käytämme välttämättömiä evästeitä, jotta tämä sivusto toimisi, ja valinnaisia evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseksi.