Nettitreffit + Tinder

[Joku_242]

Taitaa olla että suurin osa miehistä ei vaan tunne ja koe läheskään niin voimakkaasti kuin naiset, eikä he siten samalla tavalla myöskään koe Suurta Rakkautta eivätkä edes osaa odottaa sitä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Näiden ketjujen ja juttujen takia olen joutunut keskustelemaan asiasta kotona.

Mutta olen kysellyt, onko hän joutunut tyytymään minuun, kun "ei muitakaan saa". Vastaus on toki diplomaattisesti "ei voi tietää miten elämä olisi mennyt ja nythän olen kanssasi", mutta myös huvittuneisuutta paljastuu. TIETYSTI se on vaikuttanut, että toinen on tykännyt itsestä. Kenenpä sielua sellainen ei ruokkisi? Mutta miksi hitossa mä vuosikausien jälkeen miettisin, tai hän miettisi, että no tässä sitä nyt ollaan kun ei muutakaan ollut. Kyllä me molemmat ollaan tehty joka päivä se valinta, että tuon kanssa tahdon olla. Ja kumpikin näkee tämän jatkuvan tulevaisuudessa. Ja kriteereitä on ollut kummallakin, edelleen me usein puhutaankin, miten kiva on, kun ajatellaan asioista vieläkin yhdessä näin. Vaikka ollaankin ajan saatossa muututtu.

Voin sanoa, että miehet oikein "nauttii" siitä kun niitä testaillaan tällaisilla naiskysymyksillä... =)

Itselleni tulee aina mieleen, että eikö voitais mieluummin keskustella vaikka säästä...

Kiva käydä vastaamaan näihin kysymyksiin kun helposti menee syteen tai saveen sanoipa mitä hyvänsä. Ei voi voittaa...

 

[Tenitsi]

Kun ollaan atk-foorumilla, niin otetaan numerot mukaan ja jos miettisikin sen yksinolon leikkimielisesti yhdeksi näistä kumppaneista. Eli olemalla kumppanin "yksin' kanssa elämäniloni saa kokonaispisteet 85/100. Eli jonkun muun kumppanin täytyy vaan olla riittävän hyvä, jotta kokonaispistemäärä nousee

 

[Tenitsi]

... Mutta vaikka länkkäriys meinaa sitä, että jatkuvasti pitäisi olla enemmän ja parempi, niin se vain rikkoo ihmiset. On hyvä pysähtyä hetkeen ja tehdä hetkistä miellyttäviä, eikä ajatella, että on paskaa ja sitku asiat muuttuvat, ei enää ole paskaa.
...

Nyky-yhteiskunta varmaan "hankaloittaa" sitä yhdessä pysymistä. Uusia kumppanivaihtoehtoja on tarjolla entistä helpommin ja sosiaalinen media tyrkyttää sitä täydellistä maailmaa, jolloin se oma hyvä ei olekaan enää riittävä. Illuusio/haave siitä paremmasta elämästä elää jatkuvasti ja sitä jopa tyrkytetään jatkuvasti. Ei käy kateeksi nuorisolle, joka on kasvanut tähän jatkuvan paremman ja täydellisyyden hakemisen aikaan. En yhtään ihmettele kasvavia mielenterveysongelmia nuorten keskuudessa.

 

[gramma]

Taitaa olla että suurin osa miehistä ei vaan tunne ja koe läheskään niin voimakkaasti kuin naiset, eikä he siten samalla tavalla myöskään koe Suurta Rakkautta eivätkä edes osaa odottaa sitä.

Mistäköhän on lähtöisin ne kaikki vuosisatojen biisit, leffat, kirjat, jopa sodat? Aivan.

Sä ehkä koet asian itse jotenkin poikkeuksellisesti. Ei voi tietää, kun toisten pään sisään ei pääse.

 

[Joku_242]

Mistäköhän on lähtöisin ne kaikki vuosisatojen biisit, leffat, kirjat, jopa sodat? Aivan.

Sä ehkä koet asian itse jotenkin poikkeuksellisesti. Ei voi tietää, kun toisten pään sisään ei pääse.

Taiteilijat taitaa keskimäärin olla vähän tunteellisempaa porukkaa kuin valtaväestö, joten varmaan ne ei kuulu kategoriaan "suurin osa". Sodat taas on vähän eri juttu, historiallisesti niillä on usein myös tavoiteltu hyötyä.

Mutta eiköhän sen pitäisi olla selvää, että miehet ei keskimäärin pääse läheskään niin helposti tunnehattaroihin kuin naiset. Tosin kieltämättä täytyy sanoa että pariutumisessa turhan yleinen "mies ansaitsee, nainen valitsee" -meno on selvästi vähentänyt omaakin kiinnostusta "grindsettiin" mukaan lähtemisen sijaan, eli en ehkä ole ihan niin kaukana naisista tässä kuin keskimääräinen mies.

 

[wanderer_]

Mutta eiköhän sen pitäisi olla selvää, että miehet ei keskimäärin pääse läheskään niin helposti tunnehattaroihin kuin naiset.

Onko tosiaan näin. Toistan itseäni aiemmasta viestistä tänne: myös viha, kateus, himo, mustasukkaisuus jne. ovat tunteita.

Ovatko miehet vähemmän kykeneviä rakastamaan? Sillä tuskin kannattaa spekuloida, mutta aleksitymia eli kyvyttömyys tunnistaa tunteita on miehillä yleisempää: https://www.duodecimlehti.fi/duo95773

Samoin välttelevä kiintymystyyli: Suomalaisten yleisin ihmissuhdeongelma? 12 merkkiä välttelevästä kiintymyksestä

Naisten on toki myös perinteisesti ollut sallitumpaa näyttää tunteita.

 

[gramma]

Mutta eiköhän sen pitäisi olla selvää, että miehet ei keskimäärin pääse läheskään niin helposti tunnehattaroihin kuin naiset.

Kyllämä näillä kilsoilla uskallan väittää, että ihan yhtä lailla tunteellisia ollaan, ei siinä mitään eroa ole.

 

[ironth]

Voin sanoa, että miehet oikein "nauttii" siitä kun niitä testaillaan tällaisilla naiskysymyksillä... =)

Itselleni tulee aina mieleen, että eikö voitais mieluummin keskustella vaikka säästä...

Kiva käydä vastaamaan näihin kysymyksiin kun helposti menee syteen tai saveen sanoipa mitä hyvänsä. Ei voi voittaa...

Tuo yksilö ei hirveästi nauti tällaisesta spekuloinnista, mutta jokuhan tykkäisi kyllä keskustella tästäkin. Mun kysymys-sanasta huolimatta kyseessä ei ollut mikään tenttaustilanne, vaan ihan normaali keskustelu. Kun on viettänyt muutamia tuhansia päiviä toisen seurassa, niin tulee keskusteltua muustakin kuin säästä.

Kyllä mäkin olen niin stereotyyppinen ailahteleva naikkonen, että tietyistä kysymyksissä tuo sanoo suoraan, että ei vastaa. Tietää, osittain kokemuksen kautta, että ei vaan jaksa sitä, mitä siitä voisi syntyä. Tämä vastaamattomus ja toisaalta suoraselkäisyys tekeekin hänestä spesiaalin, ei ole tarvetta lirkutella, valehdella, kaunistella mitään. Mä voin myös rohkeasti kysyä asioita ja saan rehellisen vastauksen, vaikka se olisikin, että tuohon ei voi vastata.

Tässä on iso ero muihin miehiin, ja mä sain aika nopeasti luovuttua luottamusepävarmuuksista ja mustasukkaisuudesta. En kattelis enää päivääkään sellaista, joka puhuu löpöjä vain sen takia, että yrittää varoa jotain.

 

[ironth]

Mutta eiköhän sen pitäisi olla selvää, että miehet ei keskimäärin pääse läheskään niin helposti tunnehattaroihin kuin naiset. Tosin kieltämättä täytyy sanoa että pariutumisessa turhan yleinen "mies ansaitsee, nainen valitsee" -meno on selvästi vähentänyt omaakin kiinnostusta "grindsettiin" mukaan lähtemisen sijaan, eli en ehkä ole ihan niin kaukana naisista tässä kuin keskimääräinen mies.

Vauvoissa ja pikkulapsissa tää ei ainakaan oo selvää, onko sulla joku teoria, missä vaiheessa eroavaisuudet sitten kasvavat? Ehkä armeijassa koulitaan miehistä tunteettomia tottelijoita, joilla ei saa olla omaa sanaa mihinkään? Pitäähän kansa jotenkin pitää aisoissa, ja naisilla nyt ei muutenkaan ole mitään mahkuja vallankumoukseen.

Kuten sanottiin, on muitakin tunteita kuin rakkaus ja onnellisuus. Tässä ketjussa on aika paljon katkeruuden tunnetta, esimerkiksi.
Yksinäisyyttä, pettymystä. Meneekö miehet helpommin tähän suuntaan tunneskaalaa? Ei hattaraa vaan piikkilankaa. Samalla tavalla kasaan kerien.

 

[Joku_242]

Onko tosiaan näin. Toistan itseäni aiemmasta viestistä tänne: myös viha, kateus, himo, mustasukkaisuus jne. ovat tunteita.

Ovatko miehet vähemmän kykeneviä rakastamaan? Sillä tuskin kannattaa spekuloida, mutta aleksitymia eli kyvyttömyys tunnistaa tunteita on miehillä yleisempää: https://www.duodecimlehti.fi/duo95773

Samoin välttelevä kiintymystyyli: Suomalaisten yleisin ihmissuhdeongelma? 12 merkkiä välttelevästä kiintymyksestä

Naisten on toki myös perinteisesti ollut sallitumpaa näyttää tunteita.

Sinänsä hyvä pointti että noita mainitsemiasi negatiivisia tunteita miehillä taitaa olla enemmän, tai niitä ainakin näytetään enemmän. Mutta toisaalta, erityisesti naisilla on kai nykyisin paljon erilaisia ahdistushäiriöitä yms?

Ja epäilen tosiaan että miehillä noi rakkauden tunteet on ainakin jossain määrin miedompia, mutta voihan se toki olla vaan muusta johtuvaa. Kuten esim. siitä, että grindaus Tinderissä tappaa tunteet aika tehokkaasti, varsinkin kun miehet ei lähtökohtaisesti ole niinkään huomion kohteita kuin naiset.

Vauvoissa ja pikkulapsissa tää ei ainakaan oo selvää, onko sulla joku teoria, missä vaiheessa eroavaisuudet sitten kasvavat? Ehkä armeijassa koulitaan miehistä tunteettomia tottelijoita, joilla ei saa olla omaa sanaa mihinkään? Pitäähän kansa jotenkin pitää aisoissa, ja naisilla nyt ei muutenkaan ole mitään mahkuja vallankumoukseen.

Kuten sanottiin, on muitakin tunteita kuin rakkaus ja onnellisuus. Tässä ketjussa on aika paljon katkeruuden tunnetta, esimerkiksi.
Yksinäisyyttä, pettymystä. Meneekö miehet helpommin tähän suuntaan tunneskaalaa? Ei hattaraa vaan piikkilankaa. Samalla tavalla kasaan kerien.

Villi arvaus, voisiko ero tulla murrosiässä? En siis tiedä, kunhan spekuloin.

 

[gramma]

Kyllähän testosteroni jossain määrin "turruttaa" tunteita, mutta kyllä miehetkin on erittäin kykeneviä suuriin sekä myönteisiin että kielteisiin tunteisiin.

 

[Joku_242]

Kyllähän testosteroni jossain määrin "turruttaa" tunteita, mutta kyllä miehetkin on erittäin kykeneviä suuriin sekä myönteisiin että kielteisiin tunteisiin.

Joo mutta eiköhän kyse ole kuitenkin aste-eroista...

 

[kuubalainen]

Näin entisenä (ja nykyisenä) miehenä uskallan väittää että kyllä kaikki tuntevat voimakkaasti, mutta kaikki me kasarilla kasvaneet tiedämme miten poikien ei tullut koskaan näyttää tunteita jotka tekevät haavoittuvaiseksi. Jos oli vihainen, innostunut, tai mitä muuta, niin se oli aivan ok, mutta jos on rakastunut, surullinen, tai jotain sellaista joka ns. avaa ihmisen syvempää sisintä, niin sehän oli aina no-go. Joku voi vaikka kiusata ja pilkata! Itse olen aika sinut tunteideni kanssa, enkä pelkää puhua niistä. Hauskaa sinänsä kun katselen kasvupaikkaani, niin välillä mietin mistä tämä tunteiden terveellinen käsittely on tullut, kun se ei todellakaan lapsuudenkodista ole lähtenyt.

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

Jos ei nyt täysin offtopicia jauhaisi, niin samaan aikaan jännittää ja pelottaa lähteä Tinderin maailmaan tässä joskus keväämmällä. Voi toki olla että ei ihan vähään aikaan kiinnosta aloittaakaan, mutta sitä on niin sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, että en varmaan aivan mahdottoman kauan jaksa nököttää kotona kissan kanssa kahdestaan. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

 

[Raskolnikov]

Samalla tavoin miehet kokevat tunteita kuin naiset. Miehet vain rajoittavat ja tukahduttavat tunteita enemmän kulttuuristen ja sosiaalisten tekijöiden vaikutuksesta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Samalla tavoin miehet kokevat tunteita kuin naiset. Miehet vain rajoittavat ja tukahduttavat tunteita enemmän kulttuuristen ja sosiaalisten tekijöiden vaikutuksesta.

Samalla tavoin? Tuskin nyt sentään.

Mutta tosiaan miesten ei paljon kannata tunteitaan näyttää, koska jos ne täysin avoimesti näytettäisiin, niin siitähän sitten seuraisi noin 100 ahdistelusyytöstä päivässä... =) Joka kerta kun näkisin pornon naisen kadulla, "näyttäisin tunteeni" ja saisin vähintään käsilaukusta päähän tai pahempaa.

 

[namlepo]

Kannattaa muistaa, että tinderiin ei mennä. Siellä ei olla. Siellä on joku valokuva joka esittää jotain ihmistä. Sitten siellä on joku tekstin pätkä. Se et ole sinä siellä tinderissä. Sinua ei siellä arvioida. Valetta koko tinderi. Kuten kaikki sosiaalinen media. Saattaa ottaa koville se tinderi maailma, jos sen totena ottaa. Voi jopa käydä ihan mielenterveyden päälle. Voi tulla negatiivisiä tunteita. Katkeruutta. Huonoa käytöstä. Ghostaamista jne. Ihme ettei ole samanlaista varoitusta kun tupakka askissa.

 

[kuubalainen]

Samalla tavoin? Tuskin nyt sentään.

Mutta tosiaan miesten ei paljon kannata tunteitaan näyttää, koska jos ne täysin avoimesti näytettäisiin, niin siitähän sitten seuraisi noin 100 ahdistelusyytöstä päivässä... =) Joka kerta kun näkisin pornon naisen kadulla, "näyttäisin tunteeni" ja saisin vähintään käsilaukusta päähän tai pahempaa.

No nyt lähti taas niin laukalle että morjens. Eli onko tästä opetuksena että naiset eivät koskaan ajattele mitään rivoa (koska naiset aina näyttävät tunteensa, mutta tuollaista ei kadulla näe), vai että miehet eivät muuta mieti kun toosaa? Nyt ois kiva jotain rakentavaa keskustelua eikä tällaista höpönlöpöä. Siis niin typerää settiä että oon vieläkin suu auki. Ja en millään muotoa tässä nyt halua henkilöä vastaan hyökätä, mutta oivoi.

 

[kuubalainen]

Kannattaa muistaa, että tinderiin ei mennä. Siellä ei olla. Siellä on joku valokuva joka esittää jotain ihmistä. Sitten siellä on joku tekstin pätkä. Se et ole sinä siellä tinderissä. Sinua ei siellä arvioida. Valetta koko tinderi. Kuten kaikki sosiaalinen media. Saattaa ottaa koville se tinderi maailma, jos sen totena ottaa. Voi jopa käydä ihan mielenterveyden päälle. Voi tulla negatiivisiä tunteita. Katkeruutta. Huonoa käytöstä. Ghostaamista jne. Ihme ettei ole samanlaista varoitusta kun tupakka askissa.

Huh, ikävä kuulla että sulle on käynyt siellä kylmästi. Toivottavasti et ole katkeroitunut aivan peruuttamattomasti, vaikka siltä vähän kuulostaa.
Tulevan ex-vaimoni löysin Tinderistä, ja on kyllä aivan timanttinen tyyppi vaikka erotaankin, ja just sellainen mitä siellä "esitti". Ehkä sulle vain kävi huono tuuri, ja olen pahoillani siitä.

 

[AnnaKoo]

Näin entisenä (ja nykyisenä) miehenä uskallan väittää että kyllä kaikki tuntevat voimakkaasti, mutta kaikki me kasarilla kasvaneet tiedämme miten poikien ei tullut koskaan näyttää tunteita jotka tekevät haavoittuvaiseksi. Jos oli vihainen, innostunut, tai mitä muuta, niin se oli aivan ok, mutta jos on rakastunut, surullinen, tai jotain sellaista joka ns. avaa ihmisen syvempää sisintä, niin sehän oli aina no-go. Joku voi vaikka kiusata ja pilkata! Itse olen aika sinut tunteideni kanssa, enkä pelkää puhua niistä. Hauskaa sinänsä kun katselen kasvupaikkaani, niin välillä mietin mistä tämä tunteiden terveellinen käsittely on tullut, kun se ei todellakaan lapsuudenkodista ole lähtenyt.

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

Jos ei nyt täysin offtopicia jauhaisi, niin samaan aikaan jännittää ja pelottaa lähteä Tinderin maailmaan tässä joskus keväämmällä. Voi toki olla että ei ihan vähään aikaan kiinnosta aloittaakaan, mutta sitä on niin sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, että en varmaan aivan mahdottoman kauan jaksa nököttää kotona kissan kanssa kahdestaan. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

Tämä kaikki kasarin poikalapsista on varmasti totta. Mulla on aina ollut myös miehiä ystävinä ja kavereina ja usein kuullut tuota, että "ei näistä oikein muille voi puhua". Mun kanssa voi mieskin näyttää herkkyytensä ja haavoittuvuutensa, mä kuuntelen ja tarvittaessa koitan auttaa sanoittamaan jos se on vähän uutta tai muuten hankalaa. Jotenkin niin tosi typerää, ettei tämä ikäluokka vielä keski-ikäisinäkään ole päässyt toksisista stereotypioista eroon.

 

[Erkki_erikeepperi]

No nyt lähti taas niin laukalle että morjens. Eli onko tästä opetuksena että naiset eivät koskaan ajattele mitään rivoa (koska naiset aina näyttävät tunteensa, mutta tuollaista ei kadulla näe), vai että miehet eivät muuta mieti kun toosaa? Nyt ois kiva jotain rakentavaa keskustelua eikä tällaista höpönlöpöä. Siis niin typerää settiä että oon vieläkin suu auki. Ja en millään muotoa tässä nyt halua henkilöä vastaan hyökätä, mutta oivoi.

Kyllä väitän, että miehillä on huomattavasti rivommat ajatukset (satunnaisiin lähimmäisiin liittyen) kuin naisilla.

Kunnon suuri rakettitieteellinen mysteerikysymys taas tämäkin, vaikka jokaiselle älyllisesti rehelliselle olennolle tämä on ollut itsestäänselvää noin 300.000 vuotta, vai miten pitkään nyt ollaan täällä oltukaan...

No, jos nainen kuitenkin ajattelee rivoa jostain miehestä, niin siitä vaan ottamaan asia puheeksi, todennäköisesti ei seuraa mitään ikävää ainakaan.

 

[AnnaKoo]

Samalla tavoin? Tuskin nyt sentään.

Mutta tosiaan miesten ei paljon kannata tunteitaan näyttää, koska jos ne täysin avoimesti näytettäisiin, niin siitähän sitten seuraisi noin 100 ahdistelusyytöstä päivässä... =) Joka kerta kun näkisin pornon naisen kadulla, "näyttäisin tunteeni" ja saisin vähintään käsilaukusta päähän tai pahempaa.

Nyt mä kaipaan lähinnä facepalm-reaktionappia

 

[kuubalainen]

Tämä kaikki kasarin poikalapsista on varmasti totta. Mulla on aina ollut myös miehiä ystävinä ja kavereina ja usein kuullut tuota, että "ei näistä oikein muille voi puhua". Mun kanssa voi mieskin näyttää herkkyytensä ja haavoittuvuutensa, mä kuuntelen ja tarvittaessa koitan auttaa sanoittamaan jos se on vähän uutta tai muuten hankalaa. Jotenkin niin tosi typerää, ettei tämä ikäluokka vielä keski-ikäisinäkään ole päässyt toksisista stereotypioista eroon.

Niinpä. Tässä hiljattain juttelin yhden vanhan naispuolisen kaverin kanssa, ja se sanoi miten on aina ihaillut sitä miten mä osaan puhua tunteista ja vaikeistakin asioista (koska keskustelu oli juurikin kliseisen vaikeasta asiasta). Ja tuntuihan se mukavalta kuulla että se on positiivinen ominaisuus joidenkin mielestä. Eihän sitä kaikki arvosta, ja varmasti olen nynny ja lammas jonkun mielestä kun en patoa kaikkea sisälleni ja tukahduta sitä viinaan ja nyrkkitappeluun. Toki en nyt jossain snagarilla ala kaikille erkeille höpöttämään syvimpiä tuntojani, mutta kaikelle keskustelulle on aikansa ja paikkansa.

 

[AnnaKoo]

Niinpä. Tässä hiljattain juttelin yhden vanhan naispuolisen kaverin kanssa, ja se sanoi miten on aina ihaillut sitä miten mä osaan puhua tunteista ja vaikeistakin asioista (koska keskustelu oli juurikin kliseisen vaikeasta asiasta). Ja tuntuihan se mukavalta kuulla että se on positiivinen ominaisuus joidenkin mielestä. Eihän sitä kaikki arvosta, ja varmasti olen nynny ja lammas jonkun mielestä kun en patoa kaikkea sisälleni ja tukahduta sitä viinaan ja nyrkkitappeluun. Toki en nyt jossain snagarilla ala kaikille erkeille höpöttämään syvimpiä tuntojani, mutta kaikelle keskustelulle on aikansa ja paikkansa.

Eiköhän tuo ole positiivinen ominaisuus 99,9 %:lle naisista. Tietysti tunnepuhe ja vatvominen voi mennä joskus ylikin, mutten muista koskaan tavanneeni miesoletettua jolla menisi.

 

[AnnaKoo]

Kyllä väitän, että miehillä on huomattavasti rivommat ajatukset (satunnaisiin lähimmäisiin liittyen) kuin naisilla.

Kunnon suuri rakettitieteellinen mysteerikysymys taas tämäkin, vaikka jokaiselle älyllisesti rehelliselle olennolle tämä on ollut itsestäänselvää noin 300.000 vuotta, vai miten pitkään nyt ollaan täällä oltukaan...

No, jos nainen kuitenkin ajattelee rivoa jostain miehestä, niin siitä vaan ottamaan asia puheeksi, todennäköisesti ei seuraa mitään ikävää ainakaan.

Ei saakeli, et ole tosissasi. Me puhumme nyt tunteista, emme rivojen ajattelemisesta. Surullista sekin, jos et itse tunne muita tunteita kuin panetuksen. Silloin olisi ehkä viisainta olla tunnekeskusteluissa ihan vaan hiljaa

 

[Tenitsi]

Samalla tavoin? Tuskin nyt sentään.

Mutta tosiaan miesten ei paljon kannata tunteitaan näyttää, koska jos ne täysin avoimesti näytettäisiin, niin siitähän sitten seuraisi noin 100 ahdistelusyytöstä päivässä... =) Joka kerta kun näkisin pornon naisen kadulla, "näyttäisin tunteeni" ja saisin vähintään käsilaukusta päähän tai pahempaa.

Onko panemisen tarve yksi näistä tunteista, joista edellä keskusteltiin? Hauska, miten joillekin tunne=paneminen/kiima. No selittäähän se paljon toki

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei saakeli, et ole tosissasi. Me puhumme nyt tunteista, emme rivojen ajattelemisesta. Surullista sekin, jos et itse tunne muita tunteita kuin panetuksen. Silloin olisi ehkä viisainta olla tunnekeskusteluissa ihan vaan hiljaa

Onko panemisen tarve yksi näistä tunteista, joista edellä keskusteltiin? Hauska, miten joillekin tunne=paneminen/kiima. No selittäähän se paljon toki

Tunne kuin tunne, ja miehelle nämä on tyypillisesti niitä voimakkaimpia tunteita. Ne on kuulkaas niin kovia tunteita, että niiden takia soditaan sotia ja tapetaan ihmisiä. Ja kaikenlaista.

Ja jossei näin olisi, niin ihmiskuntahan kuolisi sukupuuttoon. Jonkunhan se panetuksen tunne pitää tuntea, jotta jälkikasvuja siunaantuu.

 

[AnnaKoo]

Tunne kuin tunne, ja miehelle nämä on tyypillisesti niitä voimakkaimpia tunteita. Ne on kuulkaas niin kovia tunteita, että niiden takia soditaan sotia ja tapetaan ihmisiä. Ja kaikenlaista.

Ja jossei näin olisi, niin ihmiskuntahan kuolisi sukupuuttoon. Jonkunhan se panetuksen tunne pitää tuntea, jotta jälkikasvuja siunaantuu.

Joo-o. Nälkäkin on tunne. Ja kakkahätä.

 

[wanderer_]

Tunne kuin tunne, ja miehelle nämä on tyypillisesti niitä voimakkaimpia tunteita. Ne on kuulkaas niin kovia tunteita, että niiden takia soditaan sotia ja tapetaan ihmisiä. Ja kaikenlaista.

Ja jossei näin olisi, niin ihmiskuntahan kuolisi sukupuuttoon. Jonkunhan se panetuksen tunne pitää tuntea, jotta jälkikasvuja siunaantuu.

Suosittelen katsomaan mitä aleksitymia tarkoittaa, linkki edellä. Sulla saattaa olla se. (Sekoitat tunteet fyysisiin tuntemuksiin.)

 

[Mehtikkö]

Naisten on toki myös perinteisesti ollut sallitumpaa näyttää tunteita.

Tässä kyllä tunnistan itseni, kun ei ole ollut mallia, kuinka näyttää tunteensa, niin ei vaan ole osannut. Kun sitten on yrittänyt, eihän se ulosanti ole ollut mitään muuta kuin töksähtelevää kömpelyyttä - kasvattaen sitä henkistä kynnystä avautua toistekin…

 

[Erkki_erikeepperi]

Joo-o. Nälkäkin on tunne. Ja kakkahätä.

Noi tunteet eivät kuitenkaan liity muihin ihmisiin, eli ovat sikäli epäoleellisia tässä asiayhteydessä.

 

[3dfx]

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

ainakaan itse en jaksa mitään tylsää tunnejaaritusta hirveemmin kuunnella vaan siirryn miettimään asiaan ratkaisua kuulemani perusteella. Osa miehistä haluaa jauhaa noita elämän valttikortteja ikuisuuksiin ja odottaa jotain selkääntaputtelua, mikä mun mielestäni on ollut käsittämätön lähestymistapa ongelmaan. Kännissä sietokyky on korkeammalla, myös siedän itseäni silloin paremmin.

Osalla ongelmat tulee "syvemmältä" jolloin keskustelussa voi päästä johonkin tunteista puhumiseen kiinnostavalla tavalla, mutta monella käytännössä ne tunteet syntyy seurauksena jostain ihan maallisesta asiasta mikä pitäisi hoitaa jollain tavalla.

 

[AnnaKoo]

Noi tunteet eivät kuitenkaan liity muihin ihmisiin, eli ovat sikäli epäoleellisia tässä asiayhteydessä.

Sinulta meni pointti ohi. Se toki sinulle on jo tässä kerrottu, eli fyysiset tuntemukset ja tarpeet ovat eri asia kuin psykologiset tunteet ja tarpeet.

 

[wanderer_]

ainakaan itse en jaksa mitään tylsää tunnejaaritusta hirveemmin kuunnella vaan siirryn miettimään asiaan ratkaisua kuulemani perusteella. Osa miehistä haluaa jauhaa noita elämän valttikortteja ikuisuuksiin ja odottaa jotain selkääntaputtelua, mikä mun mielestäni on ollut käsittämätön lähestymistapa ongelmaan. Kännissä sietokyky on korkeammalla, myös siedän itseäni silloin paremmin.

Yleensä ihmiset kaipaa nimenomaan kuuntelijaa suruilleen. Ratkaisukeskeisyys ei silloin ole välttämättä kovin hyvä lähestymistapa. Miehiltä aika yleinen virhe kun nainen haluaa avautua jostain. (Kyllä ne ratkaisut jo on tiedossa, tiedättehän.)

 

[Erkki_erikeepperi]

Sinulta meni pointti ohi. Se toki sinulle on jo tässä kerrottu, eli fyysiset tuntemukset ja tarpeet ovat eri asia kuin psykologiset tunteet ja tarpeet.

Miehellä panetus voi olla fyysinen tarve itsessään, mutta sen lisäksi panetuksella voi olla jokin käytännön kohde, joka vetää puoleensa ja suorastaan herättää sen panetuksen. Se on tunne, joka liittyy toiseen ihmiseen.

 

[3dfx]

Yleensä ihmiset kaipaa nimenomaan kuuntelijaa suruilleen. Ratkaisukeskeisyys ei silloin ole välttämättä kovin hyvä lähestymistapa. Miehiltä aika yleinen virhe kun nainen haluaa avautua jostain. (Kyllä ne ratkaisut jo on tiedossa, tiedättehän.)

Aika äkkiä muutun poissaolevaksi jos huomaan ettei asia etene mihinkään ja tässä ei edes haluta edetä mihinkään. Samaten jos jotain hirmupultteja vedetään tarkentavista kysymyksistä, millä yrittää saada parempaa tilannekuvaa ja päästä lähemmäs totuutta niin hohhoijjaa.

 

[AnnaKoo]

Aika äkkiä muutun poissaolevaksi jos huomaan ettei asia etene mihinkään ja tässä ei edes haluta edetä mihinkään. Samaten jos jotain hirmupultteja vedetään tarkentavista kysymyksistä, millä yrittää saada parempaa tilannekuvaa ja päästä lähemmäs totuutta niin hohhoijjaa.

Ymmärrän, koska olen itsekin ratkaisukeskeinen. Vaikka olen aika tunteellinen ja empaattinen tapaus, niin silti mieleni askartelee aina myös ratkaisuja. Itsekin turhaudun, jos joku kerta toisensa jälkeen vatvoo samoja asioita ilman pyrkimystä ratkoa ongelmia, jos ne ovat sellaisia joihin voisi itsekin vaikuttaa. Välillä meinaa unohtua kuunteleminen, mutta tätä taitoa voi onneksi harjoitella. Tämä vinkkinä tuloksekkaampaan deittailuun ja parisuhde-elämään.

Toki sitten on tilanteita, joihin ratkaisuja ei edes ole, kuten läheisen menetys. Jokaisen olisi hyvä miettiä, osaako kohdata tällaisen surevan ihmisen. Läheskään kaikki eivät osaa.

 

[bahis]

Välillä meinaa unohtua kuunteleminen, mutta tätä taitoa voi onneksi harjoitella. Tämä vinkkinä tuloksekkaampaan deittailuun ja parisuhde-elämään.

Toisilla ihmisillä puuttuu tai on todella rajallinen kyky tuntea empatiaa ja se hankaloittaa tuon taidon harjoittelua..

 

[Erkki_erikeepperi]

Jossain päin maailmaa on näköjään verityyppikin juttu ja Tinderissä on sille oma kohtansa, mutta Suomessa ei voi valita tai en ainakaan minä voi...

Ehkä siis jossain kulttuureissa uskotaan, että verityypit liittyy ihmisten yhteensopivuuteen?

 

[3dfx]

Ymmärrän, koska olen itsekin ratkaisukeskeinen. Vaikka olen aika tunteellinen ja empaattinen tapaus, niin silti mieleni askartelee aina myös ratkaisuja. Itsekin turhaudun, jos joku kerta toisensa jälkeen vatvoo samoja asioita ilman pyrkimystä ratkoa ongelmia, jos ne ovat sellaisia joihin voisi itsekin vaikuttaa. Välillä meinaa unohtua kuunteleminen, mutta tätä taitoa voi onneksi harjoitella. Tämä vinkkinä tuloksekkaampaan deittailuun ja parisuhde-elämään.

Toki sitten on tilanteita, joihin ratkaisuja ei edes ole, kuten läheisen menetys. Jokaisen olisi hyvä miettiä, osaako kohdata tällaisen surevan ihmisen. Läheskään kaikki eivät osaa.

Läheisenkin menetyksessä voi miettiä, mikä elämässä nyt muuttuu, mikä ei muutu. Hyvin moni "maailmanloppu" saadaan lopulta redusoitua melko pieneksi asiaksi kun ei oikeastaan vaikuttanut mihinkään yhtään mitenkään, elämä jatkuu ja sitä rataa. Lopulta saattaa löytyä jopa positiivisiakin puolia. Ei päde tietysti kaikkeen, esimerkiksi täysin yllättävään kuolemaan jossain onnettomuudessa.

 

[AnnaKoo]

Läheisenkin menetyksessä voi miettiä, mikä elämässä nyt muuttuu, mikä ei muutu. Hyvin moni "maailmanloppu" saadaan lopulta redusoitua melko pieneksi asiaksi kun ei oikeastaan vaikuttanut mihinkään yhtään mitenkään, elämä jatkuu ja sitä rataa. Lopulta saattaa löytyä jopa positiivisiakin puolia. Ei päde tietysti kaikkeen, esimerkiksi täysin yllättävään kuolemaan jossain onnettomuudessa.

Tämä on kyllä jo tooooodella kylmä ja tunteeton ajattelutapa Kyllähän läheisen menetys muuttaa moniakin asioita ja ihan pysyvästi, eikä siihen vaikuta menehtyneen läheisen ikä tai menetyksen yllätyksellisyys (se toki lisää shokkireaktiota). Läheistä ei ole enää, ja menetys voi olla pakahduttavan suuri ja etenkin kuoleman lopullisuus on tuskallista hyväksyä.
Toivottavasti kukaan ei ikinä, koskaan eikä milloinkaan vähättele kenenkään menetystä noin.

 

[kuubalainen]

ainakaan itse en jaksa mitään tylsää tunnejaaritusta hirveemmin kuunnella vaan siirryn miettimään asiaan ratkaisua kuulemani perusteella. Osa miehistä haluaa jauhaa noita elämän valttikortteja ikuisuuksiin ja odottaa jotain selkääntaputtelua, mikä mun mielestäni on ollut käsittämätön lähestymistapa ongelmaan. Kännissä sietokyky on korkeammalla, myös siedän itseäni silloin paremmin.

Osalla ongelmat tulee "syvemmältä" jolloin keskustelussa voi päästä johonkin tunteista puhumiseen kiinnostavalla tavalla, mutta monella käytännössä ne tunteet syntyy seurauksena jostain ihan maallisesta asiasta mikä pitäisi hoitaa jollain tavalla.

Aika jännä näkemys. Jos tapaat ystäväsi, ja hän kertoo että nyt on paska olo koska juttu X päällä, niin miten toimit? Onko seurauksena siis että kerrot asiaan mielestäsi selkeän ratkaisun, tai haukottelet kun ei kiinnosta? On ihan hyvä taito osata huomioida ihmisten tunteet. Moni arvostaa sitä. Tunteista puhuminen ei tarkoita pelkästään jostain asiasta itkemistä tai mitään muutakaan äärimmäistä (toki se joskus on sitäkin), vaan jokapäiväisiä asioita. Miehillä on harmittavan usein tapana kohdata asiat niin että aina pitää joku ratkaisu heittää, koska muuten se on ihan turhaa vatvomista. Että ihan kun kaikki olis jotain matemaattisia yhtälöitä. Joskus ihmiset tarvitsee vain sen selkääntaputtelun. Ei kaikki vatvo juttujaan tuntikausia. Joskus läheinen voi sanoa jotain mihin kaipaa lähinnä kuuntelijaa, eikä kaikkeen ole aina kliinistä ratkaisua.

Mutta, meitä on toki joka lähtöön, eikä kaikkia tarvitse kaikkien juttujen kiinnostaa. Usein on ihan fiksua astua siltä omalta kiinnostusalueelta ihan puhtaan empatian vuoksi.

 

[3dfx]

Toisilla ihmisillä puuttuu tai on todella rajallinen kyky tuntea empatiaa ja se hankaloittaa tuon taidon harjoittelua..

tätäkään ei tiedä kuin tuo henkilö itse. ihmiset kehittävät monenlaisia säätelymekanismeja tunnemaailmalleen.

 

[3dfx]

Tämä on kyllä jo tooooodella kylmä ja tunteeton ajattelutapa Kyllähän läheisen menetys muuttaa moniakin asioita ja ihan pysyvästi, eikä siihen vaikuta menehtyneen läheisen ikä tai menetyksen yllätyksellisyys (se toki lisää shokkireaktiota). Häntä ei ole enää, ja menetys voi olla pakahduttavan suuri ja etenkin kuoleman lopullisuus on tuskallista hyväksyä.
Toivottavasti kukaan ei ikinä, koskaan eikä milloinkaan vähättele kenenkään menetystä noin.

On olemassa ihmisiä, ketkä ovat olleet "kuolleita" elämänsä loppupuolella jo vuosikausia vaikka elintoiminnot vielä jotenkin toimisivat. Joten miten jonkun ihmisen elintoimintojen pysähtyminen tälläisessä tilanteessa muutti mitään kun yhteys on menetetty jo vaikka 10 vuotta sitten muistisairauden seurauksena? Se, että ne elintoiminnot loppuvat tarkoittaa myös asian loppuunkäsittelyä. 10 vuotta sitten "menetetty" ihminen ei ole enää mielessä ja murheissa koko aikaa kaikenlaisen päivittäisen asiainhoidon vuoksi kun tuli joku paperi ja lasku ja sitä ja tätä postilaatikkoon ja pitäisi mennä katsomaankin sitä (koska koen hylkääväni hänet ellen mene), mutta eihän se minua tunne ja on ihan vieras ja tällästä.

Lopulta kuitenkin ihminen kuolee vasta silloin kun viimeinenkin muistijälki hänestä katoaa. Ihmisille kun jostain syystä on annettu mahdollisuus olla kanssakäymisessä myös kuolleiksi määriteltyjen kanssa heidän kuolemansa jälkeenkin esim. unissa, muistoissa jne.

 

[AnnaKoo]

On olemassa ihmisiä, ketkä ovat olleet "kuolleita" elämänsä loppupuolella jo vuosikausia vaikka elintoiminnot vielä jotenkin toimisivat. Joten miten jonkun ihmisen elintoimintojen pysähtyminen tälläisessä tilanteessa muutti mitään kun yhteys on menetetty jo vaikka 10 vuotta sitten muistisairauden seurauksena? Se, että ne elintoiminnot loppuvat tarkoittaa myös asian loppuunkäsittelyä. 10 vuotta sitten "menetetty" ihminen ei ole enää mielessä ja murheissa koko aikaa kaikenlaisen päivittäisen asiainhoidon vuoksi kun tuli joku paperi ja lasku ja sitä ja tätä postilaatikkoon.

Lopulta kuitenkin ihminen kuolee vasta silloin kun viimeinenkin muistijälki hänestä katoaa. Ihmisille kun jostain syystä on annettu mahdollisuus olla kanssakäymisessä myös kuolleiksi määriteltyjen kanssa heidän kuolemansa jälkeenkin esim. unissa.

Et ole tainnut kovinkaan läheisiä ihmisiä menettää. Äläkä hemmetti tosiaan mene ikinä selittämään tuollaista kellekään joka on kokenut sen oikeasti, ja läheltä.
Ensimmäinen menetys on se, joka tapahtuu sairauden iskiessä, kyllä, kun se tuttu ihminen lipuu pois. Silti lopullinen menetys ja suru tulee vasta menehtymisen myötä, ja lopullinen surutyö alkaa.

 

[3dfx]

Aika jännä näkemys. Jos tapaat ystäväsi, ja hän kertoo että nyt on paska olo koska juttu X päällä, niin miten toimit?

Kuuntelen mikä tämä juttu X on, kysyn tarkentavia kysymyksiä tarpeen mukaan ja lopulta kerron mielipiteeni, miten tämä juttu X voisi ratketa ts. miten päästään eroon siitä ikävyyttä tuovasta asiasta.

 

[AnnaKoo]

Kuuntelen mikä tämä juttu X on, kysyn tarkentavia kysymyksiä tarpeen mukaan ja lopulta kerron mielipiteeni, miten tämä juttu X voisi ratketa ts. miten päästään eroon siitä ikävyyttä tuovasta asiasta.

Kerrotko, vaikka ei kysyttäisikään?
Sanotko mitään muuta, tai osoitatko ylipäätään mitenkään varsinaista empatiaa?

 

[Tonnin Seteli]

Jossain päin maailmaa on näköjään verityyppikin juttu ja Tinderissä on sille oma kohtansa, mutta Suomessa ei voi valita tai en ainakaan minä voi...

Ehkä siis jossain kulttuureissa uskotaan, että verityypit liittyy ihmisten yhteensopivuuteen?

Kyllä. Tämä on juttu ainakin Japanissa. Käsitän tämän vähän samanlaiseksi pinnalliseksi taikauskoksi kuin Suomessakin joidenkin elämänkoululaisten naisten käsitys, että horoskooppimerkki vaikuttaa kumppanin sopivuuteen.

 

[3dfx]

Et ole tainnut kovinkaan läheisiä ihmisiä menettää. Äläkä hemmetti tosiaan mene ikinä selittämään tuollaista kellekään joka on kokenut sen oikeasti, ja läheltä.

olen lapsena ollut lähes joka vuosi hautajaisissa, parhaimpana kaksi. Läheisiä meni koko ajan kaikenlaisiin syöpiin ja dementioihin, jolloin näihin menetyksiin pystyi turtumaan ja miettimään niidenkin tarkoitusta. Sen hyväksyminen, että kuolema, yllättäväkin sellainen, on yksi yhtä luonnollinen osa tätä elämän kiertokulkua kuin syntymä, pariutuminen, vanheneminen, nuoruus, lapsuus jne. auttaa yleisesti noiden asioiden käsittelyn kanssa.

 

[3dfx]

Kerrotko, vaikka ei kysyttäisikään?
Sanotko mitään muuta, tai osoitatko ylipäätään mitenkään varsinaista empatiaa?

kerron
en tiedä