Nettitreffit + Tinder

[Maniac]

Samoilla linjoilla kuin @kuubalainen . Tunneyhteys on kyllä hyvin antoisa asia, mutta parisuhteen kannalta se voi sittenkin olla kaksipiippuinen juttu - just kuten sanoit, jos odotetaan että sen yhteyden on oltava ihan nappi. On ongelmallista, jos liian iso osa elämän odotuksista (ihmissuhteiden osalta) on yhden ihmisen, yhden parisuhteen varassa. Siksi olen itse viime aikoina pyrkinyt vähän etäännyttämään omaa ajatteluani romanttisen rakkauden ihannoinnista. Tää menee jo enemmän tuonne pariutumisen haasteet -osastolle.

Ei romanttisessa rakkaudessa ole itsessään mitään vikaa, olisihan se mahtavaa että löytyisi jälleen sellainen ihminen kanssa jonka kanssa asiat ikäänkuin "loksahtavat" paikalleen. Monella (kuten itsellänikin kävi) unohtuu se muu elämä kun tämä toinen osapuoli saa liikaa painoarvoa, jolloin nämä elämän osa-alueet pääsivät kärsimään. Siksi on tärkeää pitää muut asiat balanssissa rakkaudesta huolimatta.

Pitää tähän liittyen vielä täsmentää: oman kokemuksen ja tämän fooruminkin perusteella on myös keski-ikäisiä tunne-elämältään kehittyneitä ja siitä keskustelemaan kykeneviä yksilöitä. Ja jännästi kellään heistä ei vaikuttaisi olevan haasteita saada treffiseuraa ja parisuhdekin niin halutessaan. Erityisesti nämä poikkeukset - tai en minä tiedä onko he nyt varsinaisesti poikkeuksia, vaikka mahdollisesti kyllä vähemmistö - vahvistavat olettamukseni esittämästäni korrelaatiosta. Muut iotekkinaiset voivat vahvistaa tai haastaa tätä näkemystäni, mutta kyllä mä väitän että etenkin 40 ja siitä vanhempien keskuudessa naisten yleinen kokemus on, että tunnetaitoiset miehet viedään käsistä, eivätkä kauaa ole Tinderissä kyynistymässä.

Uskaltanen kommentoida omakehunkin riskillä tätä kun viestiäni alunperin lainasit, vaikka en iotekkinaisiin kuulukaan: Tämä on juuri se oma kokemus Tinderistä, ei siellä ole tarvinnut kauaa hengata kun jotain tapailuntapaista on jo viritteillä. Mut nähneet tietää etten ole mikään poikkeuksellisen komea yksilö enkä mitenkään pitkäkään (paitsi aina pitää olla vähän @Markqq ua pidempi! ), mut uskaltaisin väittää että omat vahvuudet on tunne-elämän puolella kun on tullut kaikenlaista koettua ja nähtyä näiden vuosien aikana. Musta on pirun sääli että tunnetaitoja ei opeteta koulussa, vaan ne ikäänkuin tulee kantapään kautta opittua.

 

[Erkki_erikeepperi]

Pitää tähän liittyen vielä täsmentää: oman kokemuksen ja tämän fooruminkin perusteella on myös keski-ikäisiä tunne-elämältään kehittyneitä ja siitä keskustelemaan kykeneviä yksilöitä. Ja jännästi kellään heistä ei vaikuttaisi olevan haasteita saada treffiseuraa ja parisuhdekin niin halutessaan. Erityisesti nämä poikkeukset - tai en minä tiedä onko he nyt varsinaisesti poikkeuksia, vaikka mahdollisesti kyllä vähemmistö - vahvistavat olettamukseni esittämästäni korrelaatiosta. Muut iotekkinaiset voivat vahvistaa tai haastaa tätä näkemystäni, mutta kyllä mä väitän että etenkin 40 ja siitä vanhempien keskuudessa naisten yleinen kokemus on, että tunnetaitoiset miehet viedään käsistä, eivätkä kauaa ole Tinderissä kyynistymässä.

Menestys luo menestystä. Alfa-miehet on hyviä naisten kanssa, koska jokainen kohtaaminen kehittää niiden peliä eteenpäin. Myös niitä "tunnetaitoja".

Epäonnistuneiden miesten on hiukka hankalaa olla "tunnetaidoiltaan" jotenkin erityisen hyviä ja kehittyä niissä.

Vähän sama kuin se, että neitsyt-mies ei välttämättä ole kovin kuumaa hottia, vaan pääasiassa mieheltä kyllä odotetaan, että on kokemusta naisen kanssa olemisesta (sillai). Toisaalta kokemuksia voi olla vaikeaa saada, kun ei ole kokemusta. Catch-22.

 

[Maniac]

Menestys luo menestystä. Alfa-miehet on hyviä naisten kanssa, koska jokainen kohtaaminen kehittää niiden peliä eteenpäin. Myös niitä "tunnetaitoja".

Epäonnistuneiden miesten on hiukka hankalaa olla "tunnetaidoiltaan" jotenkin erityisen hyviä ja kehittyä niissä.

Vähän sama kuin se, että neitsyt-mies ei välttämättä ole kovin kuumaa hottia, vaan pääasiassa mieheltä kyllä odotetaan, että on kokemusta naisen kanssa olemisesta (sillai). Toisaalta kokemuksia voi olla vaikeaa saada, kun ei ole kokemusta. Catch-22.

Päinvastoin Erkkiseni, epäonnistuneilla miehillä juuri onkin siitä mistä ammentaa tuntemuksia. Isoin kynnys on vaan päästä niistä kiinni kun yleensä ne on useamman tunnelukon takana. Ei se toteamus siitä, että pitää olla itse eheä jotta kykenee edes jonkunlaiseen parisuhteeseen ole tuulesta temmattu.

Mä luulen että ton neitsyydenkin vois saada myyntivaltiksi oikealle yleisölle, joku vähän vanhempi nainen saattaisi hyvinkin mielellään opettaa intiimimmän kanssakäymisen saloja innokkaalle oppilaalle kun asian tuo häpeilemättä esille aiheen tullessa ajankohtaiseksi. Näkisin että tossakin on mahdollisuudet markkinointiin.

 

[Derzu]

Menestys luo menestystä. Alfa-miehet on hyviä naisten kanssa, koska jokainen kohtaaminen kehittää niiden peliä eteenpäin. Myös niitä "tunnetaitoja".

Epäonnistuneiden miesten on hiukka hankalaa olla "tunnetaidoiltaan" jotenkin erityisen hyviä ja kehittyä niissä.

Vähän sama kuin se, että neitsyt-mies ei välttämättä ole kovin kuumaa hottia, vaan pääasiassa mieheltä kyllä odotetaan, että on kokemusta naisen kanssa olemisesta (sillai). Toisaalta kokemuksia voi olla vaikeaa saada, kun ei ole kokemusta. Catch-22.

Osittain totta: ilman muuta kanssakäyminen kehittää siinä tarvittavia taitoja. Mutta tuosta olen eri mieltä että naisten suhteen kokematon mies (jos sitä tarkoitit "epäonnistuneella") ei voisi olla tunnetaidoiltaan hyvä. Ei se yksilöiden kohdalla niin mene, vaikka isommassa populaatiossa toki varmasti tällainen ero nähdäänkin. Tunnetaitoja voi syntyä ja niitä voi kehittää muutenkin kuin ravaamalla deiteillä ja olemalla parisuhteissa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mä luulen että ton neitsyydenkin vois saada myyntivaltiksi oikealle yleisölle, joku vähän vanhempi nainen saattaisi hyvinkin mielellään opettaa intiimimmän kanssakäymisen saloja innokkaalle oppilaalle kun asian tuo häpeilemättä esille aiheen tullessa ajankohtaiseksi.

Teoria ja käytäntö voi olla kolme eri asiaa.

Pääasiassa miehelle ei kyllä ole mikään "vahvuus" eikä "markkinointivaltti", että on kokematon, etenkin jos ikää on yhtään enempää kuin sanotaan vaikka 19v. Eikä oikein sittenkään, tai missään vaiheessa.

Ääriuskonnolliset piirit voi olla poikkeus sääntöön.

 

[Maniac]

Teoria ja käytäntö voi olla kolme eri asiaa.

Pääasiassa miehelle ei kyllä ole mikään "vahvuus" eikä "markkinointivaltti", että on kokematon, etenkin jos ikää on yhtään enempää kuin sanotaan vaikka 19v. Eikä oikein sittenkään, tai missään vaiheessa.

Ääriuskonnolliset piirit voi olla poikkeus sääntöön.

On ehkä jotenkin kuvaavaa, että päätit kommentoida tätä teoreettista neitsyt-skenaariota tunnetaitoihin liittyvän asian sijasta?

Jos neitsyys menetetään keskimäärin 17 vuotiaana, mitä netistä nopsaan bongasin, niin miten 19 v. neitsyt olisi jo ongelmallista muussa kuin omassa ahtaassa ajattelutavassasi?

 

[gramma]

Teoria ja käytäntö voi olla kolme eri asiaa.

Pääasiassa miehelle ei kyllä ole mikään "vahvuus" eikä "markkinointivaltti", että on kokematon, etenkin jos ikää on yhtään enempää kuin sanotaan vaikka 19v. Eikä oikein sittenkään, tai missään vaiheessa.

Ääriuskonnolliset piirit voi olla poikkeus sääntöön.

Voiko olla, että kokemattomat miehet on myös introvertteja, nörttejä tms muuten (vähän) reppanoita? Kokemattomuus ei ole syy menestymättömyyteen parisuhde/seksimarkkinoilla, vaan se kaikki muu?

 

[Erkki_erikeepperi]

Voiko olla, että kokemattomat miehet on myös introvertteja, nörttejä tms muuten (vähän) reppanoita? Kokemattomuus ei ole syy menestymättömyyteen parisuhde/seksimarkkinoilla, vaan se kaikki muu?

Kuten sanottua, menestys luo menestystä ja kokemukset luo kokemuksia.

Kaikki toki lähtee nollasta liikkeelle, mutta toisille on jaettu paljon paremmat pelikortit kuin toisille.

Mullekin jaettiin aika huonot kortit monessa suhteessa, mutta onneksi jaettiin myös älykkyyttä ja kovaa halua, joten sain sitten näitä umpisolmuja kuitenkin ratkottua ja kantapään kautta oppia ammennettua.

 

[Joku_242]

Vaikea tietysti sinua syvemmin tuntematta sanoa tai selittää, mistä kinnaa. Mutta luulen että juuri tuossa että "tunnejutuissa ei ole mitään mitä löytää" on jotain sussa olevaa lukkoa, jonka avaaminen tuottaisi ihan uudenlaisen kokemuksen elämästä. Ja tekisi tietysti naisten kanssa kommunikoinnista syvempää ja helpompaa. Se syvällä itsessä olevan oven tunnistaminen ja raottaminen ei ole ihan helppoa jos se on koko elämän ollut kiinni. Monilla se vaatii esim. syvän kriisin (läheisen kuolema, ero, masennus), jonka seurauksena homma voi lähteä purkautumaan: joutuu tutkiskelemaan itseään, että tällainen ovi musta löytyy ja en uskalla avata sitä, ja sitten harjoitusten tai läheisen ihmissuhteen kautta alkaakin uskaltaa raottaa sitä. Ja se on prosessi eikä tapahdu hetkessä. Voi tietysti olla että sulla on joku ihan geneettinenkin ominaisuus, joka tekee tästä hyvin vaikeaa. Mene ja tiedä, en ole asiantuntija.

Varmaan aika vahvasti myös empatiakykyyn liittyvää - menemättä nyt tarkemmin siihen mitä empatia tarkoittaa, siitä on keskusteltu täällä joskus aiemmin. Empatiakykyä voi kuitenkin yleensä harjoittaa ja kehittää, vain psykopaateilla se taitaa olla tosi vaikeaa (ja en nyt väitä että sinä olisit sellainen). Tuo sun luonne voi olla sikäli ihan hyväkin, että et imaise itseesi esim. toisen ahdistusta. Mutta silti se että toisen ihmisen sisin jotenkin liikuttaa ja kiinnostaa vastapuolta, se on monesti aika tärkeää ihmisille joilla kestävä parisuhde on tavoitteena.

En tosin sano että edellä kuvaamani kehittyminen olisi ainoa tapa elää parisuhteessa. Todella, siis todella monet ihmiset elää parisuhteissa joissa toinen tai molemmat osapuolet on jokseenkin sellaisia miksi kuvailet itseäsi, enkä mä todellakaan tuomitse tai ylenkatso sitä mitenkään, jos se heille itselleen sopii. Nykypäivänä vain naisten kohdalla tuntuu olevan käynnissä sellainen "siirtymä" tässä, he hakevat enenevässä määrin suhteita joissa on tuo tunneyhteys ja empatia aika vahvasti läsnä. Siitä tuli tuo mun pariutumisvinkki - tällaisille miehille on aiempaa enemmän kysyntää. Se ei tarkoita, etteikö deiteillä voisi muillakin avuilla pärjätä.

Hmmh, en kyllä koe että olisin erityisesti sulkenut ulos jotain tunteita. Esimerkiksi suht. avoimesti tässäkin puhun asioista, eikö? Paremminkin niin päin etten esim. teininä kokenut silleen olevani "kova karju" kuin monet muut, eikä oikeastaan edes kiinnostanut olla koska se touhu vaikutti olevan aika perseestä, mikä oli yksi syy miksi nörtteily kiinnosti. Mutta voiskohan olla ettei koskaan silleen joutunut patoamaan tunteita kuin muut urokset, mutta toisaalta ei myöskään ollut samalla tavalla padottavaa?

Lähinnä tuo syvä henkinen yhteys mistä tänkin palstan naiset puhuu kuulostaa musta erikoiselta, kun olen saanut kuvan että he oikeasti kokevat hyvinkin voimakkaita tunnekokemuksia. Eihän se sinänsä ole mikään ylläri että kutakuinkin samanhenkisten ihmisten kanssa on mukavaa, mutta lähinnä noiden tunnekokemuksien intensiivisyys ja että se vaatii todella tarkkaa sovitusta kuulostaa musta erikoiselta. Voihan se tosiaan olla että olen jossain määrin keskimääräistä vähemmän empaattinen, minkä takia ei saa siitä yhtä voimakkaita kicksejä mutta toisaalta ei myöskään mene mukaan muiden ahdistukseen.

 

[AnnaKoo]

Hmmh, en kyllä koe että olisin erityisesti sulkenut ulos jotain tunteita. Esimerkiksi suht. avoimesti tässäkin puhun asioista, eikö? Paremminkin niin päin etten esim. teininä kokenut silleen olevani "kova karju" kuin monet muut, eikä oikeastaan edes kiinnostanut olla koska se touhu vaikutti olevan aika perseestä, mikä oli yksi syy miksi nörtteily kiinnosti. Mutta voiskohan olla ettei koskaan silleen joutunut patoamaan tunteita kuin muut urokset, mutta toisaalta ei myöskään ollut samalla tavalla padottavaa?

Lähinnä tuo syvä henkinen yhteys mistä tänkin palstan naiset puhuu kuulostaa musta erikoiselta, kun olen saanut kuvan että he oikeasti kokevat hyvinkin voimakkaita tunnekokemuksia. Eihän se sinänsä ole mikään ylläri että kutakuinkin samanhenkisten ihmisten kanssa on mukavaa, mutta lähinnä noiden tunnekokemuksien intensiivisyys ja että se vaatii todella tarkkaa sovitusta kuulostaa musta erikoiselta. Voihan se tosiaan olla että olen jossain määrin keskimääräistä vähemmän empaattinen, minkä takia ei saa siitä yhtä voimakkaita kicksejä mutta toisaalta ei myöskään mene mukaan muiden ahdistukseen.

No siis olenhan mä varmasti naiseksikin sieltä herkimmästä ja tunteellisimmasta päästä, ja tunnen etenkin positiivisia tunteita vahvasti. Esimerkiksi liikutun niin helposti, että se on välillä jopa koomista Siksi minulle on hankalaa hahmottaa, että jonkun tunneskaala ulottuu vain ihan mukavaan tms. Ja tämä nyt taas ei ole mikään diagnoosi tms., mutta toistan sen minkä aiemminkin on sanottu, että jos oma tunneskaala on aika suppea niin kyse voi olla jostain omista lukoista sillä saralla, tai siitä mainitusta aleksitymiasta. Että jos asia itseä vaivaa, niin voihan noihin asioihin vähän tutustua ja halutessaan käydä vaikka ammattilaisenkin juttusilla. Tunnetaitoja, siis niiden tunnistamista, sanoittamista ja käsittelyä kun voi tosiaan myös opetella.

 

[gramma]

Naiset ei tosiaan oo samasta muotista kaikki, se olis hyvä aina muistaa

Itse olen enemmän sen fyysisen kipinän perään, vaikkakin on todettava, et olis aivan varmasti fiksumpaa painottaa henkistä puolta ja muuta yhteensopivuutta. Kun mennään sillä fyysisellä kulmalla, jää sellaset asiat kuin yhteiset arvot, elämäntavat, empatiat ja tunneilmaisut yms helposti vähän vähälle huomiolle, ja sitten sitä saattaa löytää itsensä suhteesta, jossa ei oo hyvä olla kun se pahin huuma haihtuu. Tässä sitä työmaata on itse kullekin.

 

[AnnaKoo]

Naiset ei tosiaan oo samasta muotista kaikki, se olis hyvä aina muistaa

Itse olen enemmän sen fyysisen kipinän perään, vaikkakin on todettava, et olis aivan varmasti fiksumpaa painottaa henkistä puolta ja muuta yhteensopivuutta. Kun mennään sillä fyysisellä kulmalla, jää sellaset asiat kuin yhteiset arvot, elämäntavat, empatiat ja tunneilmaisut yms helposti vähän vähälle huomiolle, ja sitten sitä saattaa löytää itsensä suhteesta, jossa ei oo hyvä olla kun se pahin huuma haihtuu. Tässä sitä työmaata on itse kullekin.

Modernisti vaan kirjainyhdistelmäsuhteet tulille, ja hoitaa syvällisemmät keskustelut mieskavereiden kanssa ja tällä foorumilla
Ei vais, ymmärrän kyllä parisuhteenkin kaipuun. Mutta itselle tulee kivasti täytettyä kaipuu miesnäkökulmille miespuolisten kavereiden kanssa. Ja onhan täälläkin tosi monia miehiä, joiden ajatuksia on mielenkiintoista lukea. Empatia ja sen sellaiset tunnepuolen tarpeet täyttyy kun on ystäviä ja muita läheisiä. Jos olisi tarve säännölliselle seksille niin varmaan hankkisinkin jonkun FWB:n, niin olisi tavallaan koko paketti kasassa. Poislukien jotkut yksittäiset asiat, joita voi olla vain parisuhteessa ja saman katon alla asuessa, mutta niitä ilmankin pärjää.

 

[jyppi]

Omissa pohdinnoissani olen tullut jotakuinkin siihen päätelmään, että yksi suurista syistä pariutumisen vaikeuteen on juuri tuo siirtymä josta kirjoitat. Kun naiset eivät enää tarvitse miestä saadakseen säällisen elintason ja täyttääkseen yhteiskunnan yksitahoisen odotuksen lisääntymisestä, kääntyy katse muihin asioihin joita parisuhde voisi tuoda. Ja niistä muista asioista on noussut aika keskeiseksi tunneyhteys, empatia ja henkinen kumppanuus. Lisäksi pehmeät ja humaanit arvot ovat nousseet keskeisemmiksi yhteiskunnassa. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä harvemmalta mieheltä löytyy tunnetaitoja ja humaaneja arvoja, joten pariutumishaasteitakin on enemmän.

Mitähän säällisellä eintasolla nyt meinataan? Oliko 70- ja 80-luvuilla oikeasti sellainen tilanne ettei nainen niin halutessan pystynyt hankkimaan töitä ja elättämään itseään töillä (ns. katto, ruoka ja viihteet/vaatteet)? Kun alkoi miettimään omia vanhempia niin kyllä kummatkin pystyivät asumaan omillaan ja elättämään itseään ihan perusduunareina kun eivät mitään korkeastikoulutettuja olleet. Taisi omalla äidillä olla vielä oma kämppä mitä makseli pois.

 

[AnnaKoo]

Mitähän säällisellä eintasolla nyt meinataan? Oliko 70- ja 80-luvuilla oikeasti sellainen tilanne ettei nainen niin halutessan pystynyt hankkimaan töitä ja elättämään itseään töillä (ns. katto, ruoka ja viihteet/vaatteet)? Kun alkoi miettimään omia vanhempia niin kyllä kummatkin pystyivät asumaan omillaan ja elättämään itseään ihan perusduunareina kun eivät mitään korkeastikoulutettuja olleet. Taisi omalla äidillä olla vielä oma kämppä mitä makseli pois.

Niin, elintaso oli toinen asia joka puolsi parisuhdetta, lapset toinen. Silloin oli harvinaisempaa valita lapsettomuus tai itsellinen äitiys.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mitähän säällisellä eintasolla nyt meinataan? Oliko 70- ja 80-luvuilla oikeasti sellainen tilanne ettei nainen niin halutessan pystynyt hankkimaan töitä ja elättämään itseään töillä (ns. katto, ruoka ja viihteet/vaatteet)? Kun alkoi miettimään omia vanhempia niin kyllä kummatkin pystyivät asumaan omillaan ja elättämään itseään ihan perusduunareina kun eivät mitään korkeastikoulutettuja olleet. Taisi omalla äidillä olla vielä oma kämppä mitä makseli pois.

Ainakin sosiaalinen paine ja normisto ohjasi parisuhteisiin, yhdessä asumiseen ja mieluummin vielä avioliittoon kuin avoliittoon. Itse asiassa "avoliitto" taisi olla aika tabu juttu ihan tuonne 1970-luvun loppupuolelle asti. Ja yksinhuoltajuus.

Ja varmaan talousseikatkin on tuohon suuntaan kannustaneet.

Eläminen oli aika kallista. Ei ihmisillä yleisesti ottaen ollut liikoja millä mällätä. Ihan jo ruokaan meni suhteessa enemmän kuin nykyään, eikä ollut mitään hanhenmaksapalleroita kovin usein pöydässä.

 

[bahis]

Itsellinen äitiys ei lapsen kannalta ole kyllä paras asia...

Ja kyllähän nykyään eläminen on niin kallista että vaikka juuri ja juuri toimeen voi tulla yksin kun on keskimääräistä korkeammat tulot, niin onhan se kaikin puolin helpompaa jos kaksi ihmistä hankkimassa ja jakamassa menoja...

 

[namlepo]

Tässä on hyvä video kun alkaa tunne taitoa opettelemaan. Ei kannata takertua siihen että nykyään nää opetetaan lapselle jo 1v lähtien. Se oli ennen erilaista kasvatus.

 

[Joku_242]

Tässä on hyvä video kun alkaa tunne taitoa opettelemaan. Ei kannata takertua siihen että nykyään nää opetetaan lapselle jo 1v lähtien. Se oli ennen erilaista kasvatus.

Siis mitä nyt, kai nyt kenen tahansa pitäisi pystyä erottamaan nuo thumbnailissa listatut toisistaan?

 

[gramma]

Toiset on näissä tunnehommissa taitavia ja toiset ihan torspoja, ja loput sit siltä väliltä, sukupuoleen katsomatta. Välillä on esim. yllättävän vaikeaa nimetä jokin tietty tunne, mitä juuri tuntee. Kannattaa kokeilla!
Näitä voi onneksi harjoitella.

 

[3dfx]

No siis olenhan mä varmasti naiseksikin sieltä herkimmästä ja tunteellisimmasta päästä, ja tunnen etenkin positiivisia tunteita vahvasti. Esimerkiksi liikutun niin helposti, että se on välillä jopa koomista Siksi minulle on hankalaa hahmottaa, että jonkun tunneskaala ulottuu vain ihan mukavaan tms. Ja tämä nyt taas ei ole mikään diagnoosi tms., mutta toistan sen minkä aiemminkin on sanottu, että jos oma tunneskaala on aika suppea niin kyse voi olla jostain omista lukoista sillä saralla, tai siitä mainitusta aleksitymiasta. Että jos asia itseä vaivaa, niin voihan noihin asioihin vähän tutustua ja halutessaan käydä vaikka ammattilaisenkin juttusilla. Tunnetaitoja, siis niiden tunnistamista, sanoittamista ja käsittelyä kun voi tosiaan myös opetella.

Ihan yleisenä kommenttina tämä käytetty kieli on hämmentävää. Puhutaan tunnelukoista ikäänkun ne olisi joku aina negatiivinen asia ja sellanen mikä pitäisi itseisarvoisesti purkaa. Mun mielestäni jos on kovin epävakaa tunnemaailma, ja siitä kärsii, kyllä niiden tunteiden "lukitsemiseen" kannattaa kehittää menetelmiä ja rajoittaa mieluusti se oma tunneskaala kovinkin suppeaksi.

 

[Tonnin Seteli]

Toiset on näissä tunnehommissa taitavia ja toiset ihan torspoja, ja loput sit siltä väliltä, sukupuoleen katsomatta. Välillä on esim. yllättävän vaikeaa nimetä jokin tietty tunne, mitä juuri tuntee. Kannattaa kokeilla!
Näitä voi onneksi harjoitella.

Tunnetaidoilla vaan ei järin pitkälle pääse tällä elämän osa-alueella. Tietysti laajasti käsitettynä hyvillä taidoilla selviää myös pettymyksistä.

 

[gramma]

Mun mielestäni jos on kovin epävakaa tunnemaailma, ja siitä kärsii, kyllä niiden tunteiden "lukitsemiseen" kannattaa kehittää menetelmiä ja rajoittaa mieluusti se oma tunneskaala kovinkin suppeaksi.

Tai ennemmin ymmärtää, että tunne on vain tunne eikä totuus, ja opetella tapoja hallita vaikeiksi käyviä tunnekuohuja. Tunteita tulee ja menee ja niillä on tarkoitus, ei meillä muuten niitä olisi, joillain ne vaan vaativat vähän enemmän hallintaa, jos käyvät vaikeiksi tai tuskallisiksi.

Nyt menee jo aika kauas aiheesta.

 

[Joku_242]

Ihan yleisenä kommenttina tämä käytetty kieli on hämmentävää. Puhutaan tunnelukoista ikäänkun ne olisi joku aina negatiivinen asia ja sellanen mikä pitäisi itseisarvoisesti purkaa. Mun mielestäni jos on kovin epävakaa tunnemaailma, ja siitä kärsii, kyllä niiden tunteiden "lukitsemiseen" kannattaa kehittää menetelmiä ja rajoittaa mieluusti se oma tunneskaala kovinkin suppeaksi.

Kyllähän se näyttää siltä että kovin voimakkaasti tunteellisilla ihmisillä homma menee helpommin sekoiluiksi, ja varmaan tulee helpommin myös ahdistushäiriöitä tai muita mt-ongelmia. Eli varmaan naisten iskeminen ja joissain tapauksissa ehkäpä taiteellinen lahjakkuus voipi olla sen ainoita hyötyjä...

Tai ennemmin ymmärtää, että tunne on vain tunne eikä totuus, ja opetella tapoja hallita vaikeiksi käyviä tunnekuohuja. Tunteita tulee ja menee ja niillä on tarkoitus, ei meillä muuten niitä olisi, joillain ne vaan vaativat vähän enemmän hallintaa, jos käyvät vaikeiksi tai tuskallisiksi.

Eikös kaikki tuo ole helpompaa jos tunteet alun alkaen on vähemmän voimakkaita, eikä ne silleen vie mukanaan?

 

[gramma]

Eikös kaikki tuo ole helpompaa jos tunteet alun alkaen on vähemmän voimakkaita, eikä ne silleen vie mukanaan?

Onhan se.

edit. toisaalta siinä jää paljosta paitsikin, tokihan jos ei sellaisista tiiä niin ei sitä sitten osaa kaivatakaan.

edit2. onhan se päätön rakastuminen/ihastuminen aivan valtavan upee tunne, toki usein sen kylkiäisenä tulee kaikenlaista muuta shittiä niinkuin raastavaa epävarmuutta, mustasukkaisuutta, pettymyksiä kun homma päättyy yms.

 

[gramma]

" Here is some actual data: the most promiscuous 10-20% of men and women are sleeping with each other. A majority are having sex with one partner. "

Tää datespych on kiinnostava, kannattaa seurata.

 

[wanderer_]

Hyvä esimerkki siitä, että kun katsotaan vain keskiarvoa, se ei välttämättä kerro ilmiöstä vielä paljoakaan.

 

[Antipro]

Pitää tähän liittyen vielä täsmentää: oman kokemuksen ja tämän fooruminkin perusteella on myös keski-ikäisiä tunne-elämältään kehittyneitä ja siitä keskustelemaan kykeneviä yksilöitä. Ja jännästi kellään heistä ei vaikuttaisi olevan haasteita saada treffiseuraa ja parisuhdekin niin halutessaan. Erityisesti nämä poikkeukset - tai en minä tiedä onko he nyt varsinaisesti poikkeuksia, vaikka mahdollisesti kyllä vähemmistö - vahvistavat olettamukseni esittämästäni korrelaatiosta. Muut iotekkinaiset voivat vahvistaa tai haastaa tätä näkemystäni, mutta kyllä mä väitän että etenkin 40 ja siitä vanhempien keskuudessa naisten yleinen kokemus on, että tunnetaitoiset miehet viedään käsistä, eivätkä kauaa ole Tinderissä kyynistymässä.

Ainakin omalta kohdaltani voin vahvistaa tämän, mä olen aikanaan käyttänyt Tinderiä neljään eri kertaan. Treffeillä käymisestä ei hirveästi tuota kautta ole kokemusta, kävin ainoastaan kahdeksan kertaa treffeillä eli keskimäärin kahdet treffit per käyttökerta (siis kaksi eri naista keskimäärin). Kaikki näistä ilmaisivat halunsa toisille treffeille, neljä noista vein toisille treffeille, jotka kaikki johtivat pidempiaikaiseen tapailuun taikka seurusteluun. Aika nopeasti naiset alkoivat kyselemään appin poistamista, pikaisimmat jo toisen treffien jälkeen.
Kuten mä olen muistaakseni aiemmin kertonut, mä olen kaikin puolin täysin keskiverto (tosin en ole lihava jos keskiverto mies on nykyään sellainen). Tiedän etten todellakaan ole mikään Henri Cavill ulkonäöltäni eivätkä treffikumppanit tienneet autostani, asunnostani, vehkeeni koosta taikka varallisuudestani yhtään mitään edes ensimmäisen tapaamisen jälkeen niin en mitenkään usko että nuo olisivat vaikuttaneet asiaan (enkä sano että vaikka olisivat tienneet niin onko niissä nyt mitään ihmeellistä parisuhteen muodostamisen kanssa). Sen sijaan uskon vakaasti siihen että omat sosiaaliset taitoni, keskustelu- sekä kuuntelutaitoni mukaanluettuna empatia ovat olleet ehkäpä se tärkein juttu siihen että ko. naiset olisivat halunneet myöskin toisille treffeille.
Huvittavaa oikeasti oli se, että käytännössä jokaiselta naiselta mä kuulin kaksi identtistä kehua (eri sanoilla, sama tarkoitus):
-"ihanaa kun sä olet noin normaali"
Tämä oli oikeasti multa sellainen "WTF"-reaktio. Totta helvetissä mä olen normaali. Sitten kun kysyi syytä tuolle kommenteille mä kuulin aika jäätäviä tarinoita Tinder-treffeistä ja ymmärsin sen jälkeen olevani normaali. En vain tiennyt sen olevan kohtuullisen harvinaista mutta kait se sitten saattaa olla.
-"sun seurassa on niin helppoa ja luonnollista olla, ei tarvitse esittää mitään". Veikkaisin että tämä tulee suoraan noista sosiaalisista taidoista sekä hyvästä itsetunnosta, mä en itse esitä mitään muuta kuin mitä mä olen ja veikkaan että se näkyy myös naisille. Keskustelu- ja kuuntelutaidoilla naiset kokevat tulleensa kuulluksi eikä missään vaiheessa tule sellaisia vaivautuneita hiljaisia hetkiä vaan kaikki soljuu aika luonnollisesti. Toki myös riippuu vastapuolesta, ei kaikkea voi yksin kannatella vaan siihen sujuvuuteen tarvitsee myös naisen apua.

 

[Francis Ford Mondeo]

Ainakin omalta kohdaltani voin vahvistaa tämän, mä olen aikanaan käyttänyt Tinderiä neljään eri kertaan. Treffeillä käymisestä ei hirveästi tuota kautta ole kokemusta, kävin ainoastaan kahdeksan kertaa treffeillä eli keskimäärin kahdet treffit per käyttökerta (siis kaksi eri naista keskimäärin). Kaikki näistä ilmaisivat halunsa toisille treffeille, neljä noista vein toisille treffeille, jotka kaikki johtivat pidempiaikaiseen tapailuun taikka seurusteluun. Aika nopeasti naiset alkoivat kyselemään appin poistamista, pikaisimmat jo toisen treffien jälkeen.
Kuten mä olen muistaakseni aiemmin kertonut, mä olen kaikin puolin täysin keskiverto (tosin en ole lihava jos keskiverto mies on nykyään sellainen). Tiedän etten todellakaan ole mikään Henri Cavill ulkonäöltäni eivätkä treffikumppanit tienneet autostani, asunnossani, vehkeeni koosta taikka varallisuudestani yhtään mitään edes ensimmäisen tapaamisen jälkeen niin en mitenkään usko että nuo olisivat vaikuttaneet asiaan (enkä sano että vaikka olisivat tienneet niin onko niissä nyt mitään ihmeellistä parisuhteen muodostamisen kanssa). Sen sijaan uskon vakaasti siihen että omat sosiaaliset taitoni, keskustelu- sekä kuuntelutaitoni mukaanluettuna empatia ovat olleet ehkäpä se tärkein juttu siihen että ko. naiset olisivat halunneet myöskin toisille treffeille.
Huvittavaa oikeasti oli se, että käytännössä jokaiselta naiselta mä kuulin kaksi identtistä kehua (eri sanoilla, sama tarkoitus):
-"ihanaa kun sä olet noin normaali"
Tämä oli oikeasti multa sellainen "WTF"-reaktio. Totta helvetissä mä olen normaali. Sitten kun kysyi syytä tuolle kommenteille mä kuulin aika jäätäviä tarinoita Tinder-treffeistä ja ymmärsin sen jälkeen olevani normaali. En vain tiennyt sen olevan kohtuullisen harvinaista mutta kait se sitten saattaa olla.
-"sun seurassa on niin helppoa ja luonnollista olla, ei tarvitse esittää mitään". Veikkaisin että tämä tulee suoraan noista sosiaalisista taidoista sekä hyvästä itsetunnosta, mä en itse esitä mitään muuta kuin mitä mä olen ja veikkaan että se näkyy myös naisille. Keskustelu- ja kuuntelutaidoilla naiset kokevat tulleensa kuulluksi eikä missään vaiheessa tule sellaisia vaivautuneita hiljaisia hetkiä vaan kaikki soljuu aika luonnollisesti. Toki myös riippuu vastapuolesta, ei kaikkea voi yksin kannatella vaan siihen sujuvuuteen tarvitsee myös naisen apua.

Erittäin hyvää asiaa. Sosiaaliset kyvyt ovat ensiarvoisen tärkeitä mitä tulee treffeiluun - vähintääkin nyt sen tasoiset, ettet anna itsestäsi kuvaa creepynä pillumiehenä. Tietysti pöytään voi heittää heti kättelyssä vaikkapa uuden Bemarin avaimet, paksun lompakon tai sen legendaarisen parrukyrvän, mutta lopputulos ei välttämättä ole toivottu. Tai no, jos tavoitteena on ihmetellä tässä triidissä mitä eksoottisempia teorioita ja kaataa katkeruutensa muiden luettavaksi niin varmaan sitten

 

[AnnaKoo]

Tietysti pöytään voi heittää heti kättelyssä vaikkapa uuden Bemarin avaimet, paksun lompakon tai sen legendaarisen parrukyrvän, mutta lopputulos ei välttämättä ole toivottu.

Kahvit näytölle

 

[AnnaKoo]

Ihan yleisenä kommenttina tämä käytetty kieli on hämmentävää. Puhutaan tunnelukoista ikäänkun ne olisi joku aina negatiivinen asia ja sellanen mikä pitäisi itseisarvoisesti purkaa. Mun mielestäni jos on kovin epävakaa tunnemaailma, ja siitä kärsii, kyllä niiden tunteiden "lukitsemiseen" kannattaa kehittää menetelmiä ja rajoittaa mieluusti se oma tunneskaala kovinkin suppeaksi.

No voi kai sen noinkin ajatella. Yleensä kuitenkin ajatellaan tunteiden kuuluvan elämään ja niiden patoamisen tiedetään aiheuttavan kaikenlaista haittaa, äärimmillään ennen pitkää vakavia mt-ongelmia. Mieluummin kuin "lukita", kannattaa opetella tosiaan käsittelemään niitä tunteita. Säätelystäkin puhutaan, ehkä tarkoitit ennemmin sitä? Tunteita tulee ja menee, ne eivät ole tosiasioita elämästä vaikka ihmiselle itselleen tosia. Niitä pitää osata kohdata, mutta myös säädellä sitä miten niiden pohjalta käyttäytyy ja toimii ja tietysti myös osata päästää tunteesta lopulta irtikin.

Paljon jää elämästä paitsi, jos tunteensa turruttaa. Sitähän täällä on viimeiset vuosisadat "menestyksekkäästi" jo päihteiden avulla koitettukin.

 

[k113635]

Se että pystyy tuntemaan ja tunnistamaan tunteitaan on aikamoinen avain siihen että pääsee käsiksi taustalla vaikuttaviin tyydyttyneisiin tai tyydyttymättömiin tarpeisiin (joko omiin tai kumppanin). Esimerkkinä panetus on varmaan hyvin harvalla yksi ainoa tunne tai tarve, vaan taustalla on niitä nipullinen. Tarpeet joihin ei saa kosketusta jäävät helposti täyttymättä olkoon sitten minkälaistä menoa tarjolla ja missä tahansa asennossa.

Samoin rehellisyys omia ja toisen tunteita kohtaan estää tehokkaasti katkeruuden syntymisen jos treffit/tapailu ei etenekään siihen suuntaan mitä itse olisi toivonut, koska omia tai toisen tunteita ei voi pakolla luoda tai muuttaa.

 

[AnnaKoo]

Se että pystyy tuntemaan ja tunnistamaan tunteitaan on aikamoinen avain siihen että pääsee käsiksi taustalla vaikuttaviin tyydyttyneisiin tai tyydyttymättömiin tarpeisiin (joko omiin tai kumppanin). Esimerkkinä panetus on varmaan hyvin harvalla yksi ainoa tunne tai tarve, vaan taustalla on niitä nipullinen. Tarpeet joihin ei saa kosketusta jäävät helposti täyttymättä olkoon sitten minkälaistä menoa tarjolla ja missä tahansa asennossa.

Samoin rehellisyys omia ja toisen tunteita kohtaan estää tehokkaasti katkeruuden syntymisen jos treffit/tapailu ei etenekään siihen suuntaan mitä itse olisi toivonut, koska omia tai toisen tunteita ei voi pakolla luoda tai muuttaa.

Amen.
Lisäksi haluaisin vielä sanoa, että tunteellisuus ≠ ailahtelevuus tai epätasapainoisuus.

 

[3dfx]

No voi kai sen noinkin ajatella. Yleensä kuitenkin ajatellaan tunteiden kuuluvan elämään ja niiden patoamisen tiedetään aiheuttavan kaikenlaista haittaa, äärimmillään ennen pitkää vakavia mt-ongelmia. Mieluummin kuin "lukita", kannattaa opetella tosiaan käsittelemään niitä tunteita. Säätelystäkin puhutaan, ehkä tarkoitit ennemmin sitä? Tunteita tulee ja menee, ne eivät ole tosiasioita elämästä vaikka ihmiselle itselleen tosia. Niitä pitää osata kohdata, mutta myös säädellä sitä miten niiden pohjalta käyttäytyy ja toimii ja tietysti myös osata päästää tunteesta lopulta irtikin.

Paljon jää elämästä paitsi, jos tunteensa turruttaa. Sitähän täällä on viimeiset vuosisadat "menestyksekkäästi" jo päihteiden avulla koitettukin.

Ainakin oma elämänlaatuni on tuon tunnelukittamisen myötä parantunut huimasti. Saan nukuttua hyvin kun ei ole koko ajan joku kuohu läsnä, pystyn tekemään jokseenkin tolkullisia asioita ja saamaan aikaiseksi kun ei ole kaikenlaista joka suuntaan repivää tunnesekamelskaa päässä minkä mukaan elämäänsä jäsentää ja yleisesti olen mieleltäni vakaampi. Sen lisäksi osaa tunnistaa sen millon meinaa taas lähteä lapasesta ja laittamaan vähän hanttiinkin, oli se sitten minkälainen tunne tahansa.

Ehkä tämäkin on sellanen juttu, mikä jää hyvin vähälle kun puhutaan jostain tunnevammasista miehistä. Moniko tuota käyttää ihan vaan puhtaasti itsesääntelyyn ihan pysyäkseen yhteiskuntakelpoisena ihmisenä, kenen kanssa on ylipäätään mahdollista millään tasolla tulla toimeen.

 

[AnnaKoo]

Ainakin oma elämänlaatuni on tuon tunnelukittamisen myötä parantunut huimasti. Saan nukuttua hyvin kun ei ole koko ajan joku kuohu läsnä, pystyn tekemään jokseenkin tolkullisia asioita ja saamaan aikaiseksi kun ei ole kaikenlaista joka suuntaan repivää tunnesekamelskaa päässä minkä mukaan elämäänsä jäsentää ja yleisesti olen mieleltäni vakaampi. Sen lisäksi osaa tunnistaa sen millon meinaa taas lähteä lapasesta ja laittamaan vähän hanttiinkin, oli se sitten minkälainen tunne tahansa.

Ehkä tämäkin on sellanen juttu, mikä jää hyvin vähälle kun puhutaan jostain tunnevammasista miehistä. Moniko tuota käyttää ihan vaan puhtaasti itsesääntelyyn ihan pysyäkseen yhteiskuntakelpoisena ihmisenä, kenen kanssa on ylipäätään mahdollista millään tasolla tulla toimeen.

Ok. Mutta ymmärtänet, ettei kuvaamasi kaltainen elämää haittaava tunnesekamelska ole ainakaan pitkään jatkuvana olotilana normaalia? Elämän karikkokohtiin ne sen sijaan kuuluvat, eikä ole terveellistä padota esimerkiksi surua itseensä. Noista kahdesta ääripäästä on olemassa välimuotojakin.
Kovin mustavalkoiselta kuullostaa näkökulmasi tunteisiin, ehkä mustavalkoisemmalta kuin oikeasti tarkoitat.

 

[3dfx]

Ok. Mutta ymmärtänet, ettei kuvaamasi kaltainen elämää haittaava tunnesekamelska ole ainakaan pitkään jatkuvana olotilana normaalia? Elämän karikkokohtiin ne sen sijaan kuuluvat, eikä ole terveellistä padota esimerkiksi surua itseensä. Noista kahdesta ääripäästä on olemassa välimuotojakin.
Kovin mustavalkoiselta kuullostaa näkökulmasi tunteisiin, ehkä mustavalkoisemmalta kuin oikeasti tarkoitat.

Minulle tuo sekamelska on ns. normaali tila, minkä kanssa elämiseen kehitin menetlemät. Oleellinen kysymys lieneekin, kuinka monelle muulle? Tämä voi näkyä ulospäin kylmyytenä tai tunnevammaisuutena, vaikka onkin vain eräänlainen menetelmä pysyä ns. kelvollisena ihmisenä.

 

[namlepo]

Ite oon nyt saanut yksin ollessani levollisen olotilan tunteiden suhteen. Tunnistan tunteita ja pystyn käsittelemään niitä jollain tavalla. Aiemmin olin hullun myllyssä mukana ja silloin en tiennyt yhtään mitkä tunteet milloinkin melskasi ja mistä johtui. Vähentänyt puhelimen käyttöä ja sosiaalista mediaa myös vähentänyt.

 

[wanderer_]

Tulee mieleen, ei tosin keneenkään nimimerkkiin kohdistuen:

Epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa kärsimystä ja heikentää toimintakykyä

 

[huglo]

Kyllä. Tämä on juttu ainakin Japanissa. Käsitän tämän vähän samanlaiseksi pinnalliseksi taikauskoksi kuin Suomessakin joidenkin elämänkoululaisten naisten käsitys, että horoskooppimerkki vaikuttaa kumppanin sopivuuteen.

Kaukoidän tyttösillä on tinderprofiilissa aika usein pisara ja sen alla joku kirjain, jonkin aikaa ihmettelin että mikäs tuo, mutta sitten selvisi.

 

[huglo]

Ootko nostanut ikärajaa? Siellä yleensä vanhempaa porukkaa. Ja toisekseen ei ilmoita jos ohitat susta tykänneen. Ite oon estänyt sieltä niitä profiileja niin häviää tykkäykset.

Juuh, en tiedä Valon ikäjakaumasta mutta siellä tuli kyllä sellaisia 18-20v tyttösiä vastaan paljon useammin kuin tinderissä. En tiedä kertooko se ikäjakaumasta vai onko algoritmi erilainen kuin tinderissä, että se tarjoaa vanhemmille miehille tällaisia naisia enemmän.

Paljon vähemmän naisia siellä oli ja lähialueen naiset loppuivat kun ahkerasti selasi, tinderistä taas eivät naiset ole loppuneet koskaan. Sen sijaan enemmän erilaisia naisia ja vähemmän niitä kiiltokuvatyttöjä joita tulee tinderissä koko ajan vastaan.

Kusetus/bottitileistä kyseli Marqqu mutta ei sen oloisia ole tullut montakaan. Ihan kourallinen on tullut, aika selkeitä tapauksia (yleensä sellainen kuva kuin jonkun prostituoidun "mainoksessa" voisi olla ja profiili tyhjä tai sitten joku linkki).

Valo-tili tuli jo poistettua, sieltä tuli yksi sellainen mätsi jonka kanssa juttu kuivahti ennen treffejäkään ja muutama muu joiden kanssa ei tullut juttuakaan. Asiakaspalvelusta ei lopultakaan tullut vastausta kun kyselin yhdestä ongelmasta. Ehkä vähän positiivisempi kuva jäi kuin tinderistä mutta ei silti positiivinen.
edit: Niin, on noita mätsejä tullut kysyttyäkin treffeille mutta eivät ole oikein vastanneet siihen.


Kohta lähtee tinder-tilikin vessasta alas, tosin parin mätsin kanssa sain jopa jotain keskustelua aikaan. Toinen kyllä jo lopetti ja mulla on ollut vähän se asenne, että jos olisi naisen "vuoro" jatkaa keskustelua eikä jatka, niin se on siinä, en rupea montaa kertaa huutelemaan perään kun ei sitä silloin kiinnosta.


Tinderissä tuntuu kyllä jotenkin, että lihavia (@Erkki_erikeepperi) ja muuten epäviehättävämpiä naisia tulisi vähemmän vastaan kuin ennen. Ja ennen siis, enintään pari vuotta sitten. Liittyyköhän tähän sekin että tykkäyksiäkin on tullut nyt vähemmän?

Ja enemmän taas tuntuu näkyvän naisten profiilissa sitä, että haetaan "lyhyttä juttua" tai "hupia vähäksi aikaa".

 

[Erkki_erikeepperi]

Tinderissä tuntuu kyllä jotenkin, että lihavia (@Erkki_erikeepperi) ja muuten epäviehättävämpiä naisia tulisi vähemmän vastaan kuin ennen. Ja ennen siis, enintään pari vuotta sitten. Liittyyköhän tähän sekin että tykkäyksiäkin on tullut nyt vähemmän?

Se on se algoritmi. Ensin näytetään kauneimmat, sitten tavikset ja lopuksi "ne muut". Kyllä niitä "muita" voi sitten siinä vaiheessa tulla vaikka kymmeniä putkeenkin...

 

[huglo]

Se on se algoritmi. Ensin näytetään kauneimmat, sitten tavikset ja lopuksi "ne muut". Kyllä niitä "muita" voi sitten siinä vaiheessa tulla vaikka kymmeniä putkeenkin...

Kyllä niitä epäviehättäviä tuntui ennen tulevan vastaan enemmän kuin nyt. Ja irto/hupisuhteita etsiviä naisia vähemmän kuin nyt. Ehkä sitten vaan tuuria tai placeboa?

 

[huglo]

Mun täytyy kyllä ihmetellä miten monet tosi kivan näköiset ja oloiset miehet kertoo etteivät oo päässeet treffeille kuukausiin tai vuosiin. Siis niin ihmeellistä, kun mun mielestä ovat kuitenkin kiinnostavia. Joko ne vedättää mua, mulla on omituinen miesmaku, tai sitten maailmassa on joku tosi outo vääristymä

Kyllähän tällaiset kommentit jotain kertovat siitä, kuinka pihalla niiden kirjoittaja on tästä nykyajan pariutumistilanteesta. Eli se viimeksi mainitsemasi.

...olettaen siis että tilanne on sellainen kuin näissä ketjuissa kerrotaan. Enhän minäkään ihan perillä asiasta ole, vaikka merkit vähän viittaavat kyllä siihen suuntaan.

 

[huglo]

Eli perusmiehen pinnan alla, joka on kaikkien mun tuntemien ihmisten alla onkin ”nice guy”, jonka mielestä on naisten vika että hän on sellainen kuin on. Et näin, sulla on Markku asiat hyvin. Mutta näitä perus nice guy tyyppisiä miehiä on hieman liikaa…

Nice guy sitä ja nice guy tätä. Nice guyta jaksat hokea mutta mulle ei ole vieläkään selvinnyt että mitä se oikeastaan tarkoittaa?
Ilmeisesti jonkinlainen epämies on kyseessä, ja "niceguy" ei ole sama kuin kirjaimellisesti "nice guy". Vai onko sittenkin, jolloin PUA-porukka olisi itse asiassa oikeassa (siis, ole röyhkeä naisia kohtaan -> saa seuraa).

Mitä pitää tehdä ollakseen nice guy, ja voiko sellaisena olemiseen syyllistyä jos ei tee mitään?

 

[Tonnin Seteli]

Vai onko sittenkin, jolloin PUA-porukka olisi itse asiassa oikeassa (siis, ole röyhkeä naisia kohtaan -> saa seuraa).

Tulkintojen ja sävylasien maailma. Kyllähän "PUA-porukka" on osin oikeassa siinä että röyhkeys on miehelle(ja hänen kanssaan positiivisesti tekemisissä oleville) keskimäärin eduksi. Riippuu vaan siitä minkä suuntaisia synonyymejä vastaavaa röyhkeyttä tarkoitetaan. Harva tästä hähmäisesti määritellystä kerhosta käsittääkseni katsoo, että miehen kannattaisi tai sopisi käyttäytyä epäkohteliaasti, moukkamaisesti tai ylimielisesti.

 

[3dfx]

Tulee mieleen, ei tosin keneenkään nimimerkkiin kohdistuen:

Epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa kärsimystä ja heikentää toimintakykyä

Syyt miksen ole koskaan käynyt psykiatrilla on mm.
en halua yleistä erityiskohtelua tai syytä vedota että minulla on jokin tälläinen erityispiirre
en halua mielialalääkkeitä
olen yleisesti siinä mielessä self help- ihminen että pyrin itse ratkaisemaan ongelmani tai elämään niiden kanssa yhteiskunnassa
elämäni ei muuttuisi miksikään vaikka saisinkin jonkun muodollisen diagnoosin (mikä on mm. aikarajoitteiden ja resurssirajoitteiden vuoksi jokin enemmän vähemmän epämääräinen)

Varmaan kaltaisiani on enemmänkin, siksi olisin hyvin hyvin varoivainen ennen kun alkaisin kotidiagnosoimaan kenellekkään aleksitymiaa tai kertomaan että on jotenkin tunnepatoutunut ihminen. Se voi olla ihan omaa self helppiä ja opeteltu asia miten asioihin voi suhtautua ilman että riskeeraa sitä, että lähtee hallitsemattomasti jokin negatiivinen pyörimään päässä tai raivostuu silmittömästi, tai on aivan maaninen tai vastaavaa. Yleisesti nämä on aika tabuja mitä ei kukaan halua tuoda siellä treffeillä muutamalla tapaamiskerralla esimerkiks esiin, että kalsean olonen käytös saattaain olla sen hallintaa ettei vaikka ihastuminen lähde ylikierroksille.

 

[Erkki_erikeepperi]

Top tip: jos juttelette nuorten naisten kanssa Tinderissä tai muualla somessa, niin älkää herran jestas sentään käyttäkö winkwink -emojia. Siitä tulee creepyt/pervot vibat niille.

Tähän on tultu.

Muutenkin emoji-säännöt on nykynuorisolla erilaiset kuin vanhaan aikaan (tai nykyaikaan meillä vanhemmilla). Tavallinen -hymiökin on pois muodista ja viittaa keski-ikäisiin. Ihan Karen-juttuja. Hyi. Ettäs kehtaankin tuollaisen laittaa.

Siitä en ole ihan täysin perillä, että millä noi kannattaisi korvata, vai kannattaako millään.

On myös havaittavissa, että mitä nuoremmista puhutaan, niin sitä heikommin ne kykenee mihinkään kunnolliseen, järkevään dialogiin, mistään kunnollisesta kieliopista nyt puhumattakaan. Enkä sano, että niiden PITÄISIKÄÄN välttämättä pystyä mihinkään dialogiin vanhempien miesten kanssa, mutta se nyt ei ole se pointti nyt. Ja kyllä tässä varmaan perää on, lienee tunnustettu paremmissakin piireissä.

Toi näkyy siinäkin, että nuorilla naisilla on tyypillisesti todella onnettomat profiilitekstit tai usein ei mitään. Toisaalta miksi olisikaan, kun parrua pukkaa ovista ja ikkunoista yllin kyllin sisään muutenkin. No vaikka siksi, jos haluaisi esittää toivomuksia miehen ja suhteen suhteen tai jotain? Emmä tiiä. Ehkä miehiä ei kiinnosta kuitenkaan.

 

[Tonnin Seteli]

Siitä en ole ihan täysin perillä, että millä noi kannattaisi korvata, vai kannattaako millään.

Tunteellinen inkontinenssi on ollut muodissa jo vuosia. Hymiöt ovat jotain lankapuhelimen kaltaista. Emojeista on käytössä jotain tämän tapaisia:

Tällä foorumillahan ei ole kuvastossa kuin pieni osa 2024 tai edes 2017 yleisesti käytetyistä. Tärkeimmät puuttuvat. Setämiesyhteisö ja olskool foorumikulttuuri.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tunteellinen inkontinenssi on ollut muodissa jo vuosia. Hymiöt ovat jotain lankapuhelimen kaltaista. Emojeista on käytössä jotain tämän tapaisia:

Tällä foorumillahan ei ole kuvastossa kuin pieni osa 2024 tai edes 2017 yleisesti käytetyistä. Tärkeimmät puuttuvat. Setämiesyhteisö ja olskool foorumikulttuuri.

Ja kun tässä ketjussa juuri äskettäin puhuttiin (miesten) tunnetaidoista ja miten muka nuoret miehet osaa näyttää paremmin tunteita kuin me vanhat.

Ehkä asia onkin ihan päinvastoin...

 

[Tonnin Seteli]

Ja kun tässä ketjussa juuri äskettäin puhuttiin (miesten) tunnetaidoista ja miten muka nuoret miehet osaa näyttää paremmin tunteita kuin me vanhat.

Ehkä asia onkin ihan päinvastoin...

Kolmen pisteen käyttö tekstissä kovinkin usein on muuten samanlainen jorma@maansiirtofirma -signaali kuin se "; )" tai . Älä.

Eiköhän se viimeaikainen tunnetaitojen, ymmärryksen, itseilmaisun tai hallinnan romahdus liity valtaväestöstä puhuttaessa ihan muuhun ryhmään kuin nuoriin miehiin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kolmen pisteen käyttö tekstissä kovinkin usein on muuten samanlainen jorma@maansiirtofirma -signaali kuin se "; )" tai . Älä.

Hyvä kielioppi, oikeinkirjoitus ja monipuolinen artikulointi varmaan menee samaan kategoriaan nykyään... Joo(,) laitoin vittu kolme pistettä. Ja nyt korjaan pilkunkin tuohon joo -sanan jälkeen.

Eiköhän se viimeaikainen tunnetaitojen, ymmärryksen, itseilmaisun tai hallinnan romahdus liity valtaväestöstä puhuttaessa ihan muuhun ryhmään kuin nuoriin miehiin.

Pointti oli, ettei ainakaan vanhoihin miehiin välttämättä liity. Vaikka keski-ikäiset, vaaleaihoiset hetero(setä)miehet onkin huonossa maineessa ja kaikkien yhteinen sylkykuppi. Paitsi silloin kun valitaan presidenttiä.

Kateellisten panettelua, sanon minä!

Setämiehet tätä maailmaa pyörittää ja saattavat olla tunnetaidoiltaankin parhaista parhaita, enkä edes vitsaile. Tyypillisesti ovat olleet runsaasti tekemisissä naisten kanssa elämänsä aikana ja lapsiakin usein on, joten varmasti on tunnepuoli kehittynyt monipuolisesti.