Nettitreffit + Tinder

[AnnaKoo]

olen lapsena ollut joka vuosi hautajaisissa, parhaimpana kaksi. Läheisiä meni koko ajan kaikenlaisiin syöpiin ja dementioihin, jolloin näihin menetyksiin pystyi turtumaan ja miettimään niidenkin tarkoitusta. Sen hyväksyminen, että kuolema, yllättäväkin sellainen, on yksi yhtä luonnollinen osa tätä elämän kiertokulkua kuin syntymä, pariutuminen, vanheneminen, nuoruus, lapsuus jne. auttaa yleisesti noiden asioiden käsittelyn kanssa.

Yhtään menetyksiäsi väheksymättä, ei ne lapsuudessa haudatut vanhat sedät ja tädit, isovanhemmatkaan elleivät poikkeuksellisen läheisiä olleet, ole ihan sama kuin perheenjäsenen tai muun oikeasti läheisen ja rakkaan menetys hiukan vanhempana.

Siitä olen samaa mieltä, että kuolema tulee hyväksyä osana elämän kiertokulkua. Ei se silti menetystä millään lailla pienennä.

Edit. Toki voihan olla, että jos lapsena on nähnyt poikkeuksellisen paljon kuolemaa läheltä, on kehittänyt itselleen jonkin suojaavan mekanismin. En sinua tässä erityisesti tarkoita kun en tarkemmin taustaasi tiedä, vaan pohdin yleisesti.
Editedit. Sori lipsahti pahasti OT:ksi. Palataan aiheeseen.

 

[3dfx]

Yhtään mentyksiäsi väheksymättä, ei ne lapsuudessa haudatut vanhat sedät ja tädit, isovanhemmatkaan elleivät poikkeuksellisen läheisiä olleet, ole ihan sama kuin perheenjäsenen tai muun oikeasti läheisen ja rakkaan menetys hiukan vanhempana.

Siitä olen samaa mieltä, että kuolema tulee hyväksyä osana elämän kiertokulkua. Ei se silti menetystä millään lailla pienennä.

Minusta tuntuu, että ne ketkä eivät ole joutuneet mitään menetyksiä kokemaan lapsena, sekoavat sitten aikuisena kun ensimmäinen menetys tulee eteen ja asiaa ei osata käsitellä yhtään. Minäkään en väheksy kenenkään menetyksiä, mutta esitän sen mallin, miten itse olen pystynyt nuo asiat käsittelemään ja toivon että joku muukin saisi niistä jotain apua.

E: editoinnissasi toitkin tämän esiin.

 

[Joku_242]

Näin entisenä (ja nykyisenä) miehenä uskallan väittää että kyllä kaikki tuntevat voimakkaasti, mutta kaikki me kasarilla kasvaneet tiedämme miten poikien ei tullut koskaan näyttää tunteita jotka tekevät haavoittuvaiseksi. Jos oli vihainen, innostunut, tai mitä muuta, niin se oli aivan ok, mutta jos on rakastunut, surullinen, tai jotain sellaista joka ns. avaa ihmisen syvempää sisintä, niin sehän oli aina no-go. Joku voi vaikka kiusata ja pilkata! Itse olen aika sinut tunteideni kanssa, enkä pelkää puhua niistä. Hauskaa sinänsä kun katselen kasvupaikkaani, niin välillä mietin mistä tämä tunteiden terveellinen käsittely on tullut, kun se ei todellakaan lapsuudenkodista ole lähtenyt.

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

Jos ei nyt täysin offtopicia jauhaisi, niin samaan aikaan jännittää ja pelottaa lähteä Tinderin maailmaan tässä joskus keväämmällä. Voi toki olla että ei ihan vähään aikaan kiinnosta aloittaakaan, mutta sitä on niin sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, että en varmaan aivan mahdottoman kauan jaksa nököttää kotona kissan kanssa kahdestaan. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

Tämä kaikki kasarin poikalapsista on varmasti totta. Mulla on aina ollut myös miehiä ystävinä ja kavereina ja usein kuullut tuota, että "ei näistä oikein muille voi puhua". Mun kanssa voi mieskin näyttää herkkyytensä ja haavoittuvuutensa, mä kuuntelen ja tarvittaessa koitan auttaa sanoittamaan jos se on vähän uutta tai muuten hankalaa. Jotenkin niin tosi typerää, ettei tämä ikäluokka vielä keski-ikäisinäkään ole päässyt toksisista stereotypioista eroon.

Varmasti osaltaan on kyse tuostakin, varsinkin vanhemmissa ikäluokissa. Toisaalta varmaan naisia on kasvatettu odottamaan pinkkejä unelmia, mikä myös osaltaan selittää eroja...

Mutta luulisin silti ettei kasvatus ole koko selitys eroille...

 

[ironth]

Tunteet on brändätty naisten jutuksi, osittain johtuen varmasti hormonikierron aiheuttamasta vaihtelusta vs. miesten tasaiset, samanlaiset päivät vuoden ympäri. Ja koska naiseutta vähätellään, tehdään tästä tunteiden vaihtelusta pilaa ja paha asia -> tunteet ovat naismainen asia -> mies on mies kun ei ole tunteellinen.

Viha on naisilta kielletty, joten se ei kuulu tähän. Mies saa olla vihainen.

Tiedostamatonta kasvatusta, opittua käytöstä perheeltä ja vertaisilta, populaarikulttuurista ja kulttuurista ympäriltä muutenkin. Propsit kaikille, jotka tästä pystyy edes vähän irtautumaan ja juttelevat lastensa kanssa.

 

[ironth]

Näköjään viestintä epäonnistuu, paitsi sattumalta. Mut voi pojat! Oottakaas ku pääsen kertomaan kylillä, että varattu nainen laitto minulle viestiä puol kuus lauantaiaamuna ja kerto et Brad Pitt ei kelpais mutta luistelutaitonen mies saa pikkuhousut putoomaan. Moni tietää minun liikkuvan terillä varsin hyvin, joten maine alfana lienee sinetöity.

Ok. Hah, enpä tajunnut mitä kello Suomessa vasta oli. Kiva, jos se sun itsetuntoa jotenkin hiveli. Jos nyt oikein tajusin, että otit jotain henkilökohtaisesti (???!!).

 

[jyppi]

Mun täytyy kyllä ihmetellä miten monet tosi kivan näköiset ja oloiset miehet kertoo etteivät oo päässeet treffeille kuukausiin tai vuosiin. Siis niin ihmeellistä, kun mun mielestä ovat kuitenkin kiinnostavia. Joko ne vedättää mua, mulla on omituinen miesmaku, tai sitten maailmassa on joku tosi outo vääristymä

Niin siis nämä on sellaisia joiden kanssa olen itse siellä Tinderissä mätsännyt ja mennyt treffeille. edit. Tinderissä, FB:n sinkkuryhmässä tms.

yksikään näistä ei vaan kolahda FYYSISELLÄ TASOLLA siten, että minkäänlaiset jatkotreffit kiinnostaisi.

Ehkä he eivät juuri fyysisesti/ulkonäöllisesti vetoa naisiin edes sitä pientäkään määrää kuvien perusteella? Tai sitten ovat juurikin vain noita "ihan kivoja" ulkonäöllisesti ja hukkuvat pian massan sekaan. Ellei nyt sitten puhuta joistakin todella erikoisista mielenkiinnon kohteista ihmisten osalta mikä ehkä voisi nyt jostakin syystä karkottaa keskustelukumppanit.

 

[gramma]

Ehkä he eivät juuri fyysisesti/ulkonäöllisesti vetoa naisiin edes sitä pientäkään määrää kuvien perusteella? Tai sitten ovat juurikin vain noita "ihan kivoja" ulkonäöllisesti ja hukkuvat pian massan sekaan. Ellei nyt sitten puhuta joistakin todella erikoisista mielenkiinnon kohteista ihmisten osalta mikä ehkä voisi nyt jostakin syystä karkottaa keskustelukumppanit.

Niin, en tosiaan tiedä. Se kyllä tiedetään, että toisen mörököll on toisen hottis, ja naisten miesmaku on skaalaltaan paljon laajempi kuin miesten naismaku. Jonkun tutkimuksen tästä linkitinkin aiemmin. Ja naisille kumppanin ulkonäkö ei myöskään ole niin oleellisesti kiinnostusta määrittävä asia kuin miehille, ja siksikin sen profiilitekstin pitäis olla kunnossa. Nämä on tietysti yleistyksiä, kuten aina.

Sitten kun päästään treffeille asti homma muuttuu heti. Jos ei toinen viehätä, se ei viehätä, vaikka olis mikä gigachad. Myös tyyppi, joka oli kuviensa puolesta ihan meh, saattaakin olla aivan valtavan puoleensavetävä kun sen lähelle pääsee. Tai kuvissa kivannäköinen voikin olla livenä ihan plääh. Tän takia tosiaan treffailen matalalla kynnyksellä.

edit. se ensikohtaamisen hetki on kyllä niin järisyttävä kun oikeen osuu kohdilleen Mutta todella harvinaista se kyllä on ainakin mulle ja siksi nää hetket tietysti jää mieleen. Tasan yksi (1) henkilö treffaamistani "vakavista tapauksista" (irtoseksihommat erikseen) on tässä vuoden aikana ollut sellainen, että kun hänet näin, eka ajatus oli että nyt on mies mun makuun ... kiinnostus tutustua kokonaisvaltaisemmin heräsi aikalailla heti kun hänet näin. Se jokin hänessä oli (ja on)

 

[kelmi]

Eiköhän ihmiset hyvin yleisesti hiljaa tiedosta sen, että suhteessa ollaan puolin ja toisin tietyn tyypin kanssa kun ei olla parempaakaan saatu.

Jos ihmiset pääsisivät valitsemaan kumppanin vakuumissa, niin aika monella se varmaan olisi toisennäköinen ja -lainen kuin toteutunut kumppani..

Ehkä tiedostavat, tai tämäkin on näiden deittisovellusten ansiota.
Pidetään Tinder tiliä varmuuden vuoksi auki senkin ajan kun jonkun kanssa seurustellaan, samalla vilkuillen josko sieltä kuitenkin löytyisi se parempi vaihtoehto.
Eli ei edes täysillä olla hommassa mukana kun aina on mahdollista vaihtaa.
Tämä taas aiheuttaa sen ettei oikeastaan millään muulla kuin täydellisyydellä ole väliä, pienikin riita tai joku asia ei juuri nyt miellyttänyt ja se oli sitten siinä. Eikun tykkäyslistasta se seuraava vaihtoehto ja sama ruljanssi alkaa.
Ihmiset kyynistyy.
Vakinaista normaalia suhdetta on aivan perkeleen vaikea enää nykyaikana saada. Siltä ainakin itsestä tuntuu.

 

[Markqq]

Tunteet on brändätty naisten jutuksi, osittain johtuen varmasti hormonikierron aiheuttamasta vaihtelusta vs. miesten tasaiset, samanlaiset päivät vuoden ympäri. Ja koska naiseutta vähätellään, tehdään tästä tunteiden vaihtelusta pilaa ja paha asia -> tunteet ovat naismainen asia -> mies on mies kun ei ole tunteellinen.

Viha on naisilta kielletty, joten se ei kuulu tähän. Mies saa olla vihainen.

Tiedostamatonta kasvatusta, opittua käytöstä perheeltä ja vertaisilta, populaarikulttuurista ja kulttuurista ympäriltä muutenkin. Propsit kaikille, jotka tästä pystyy edes vähän irtautumaan ja juttelevat lastensa kanssa.

The Way Of The Superior Man

En tiedä miksi sun viestistä tuli tuo kirja mieleen, mutta etenkin miehille arvokas kirja lukaista

 

[Joku_242]

The Way Of The Superior Man

En tiedä miksi sun viestistä tuli tuo kirja mieleen, mutta etenkin miehille arvokas kirja lukaista

Saisko TL;DR:n tuosta?

 

[Markqq]

Saisko TL;DR:n tuosta?

Googlettamalla kirjan "highlights" tai "summary" löytää kyllä, mutta tää taisi olla lyhin mitä äkkiseltää löysin: The Way of the Superior Man Summary

E: Tuo summary oli kyl aika vajavainen tuosta kirjasta. Moni pointti jätetty pois.

 

[Joku_242]

Googlettamalla kirjan "highlights" tai "summary" löytää kyllä, mutta tää taisi olla lyhin mitä äkkiseltää löysin: The Way of the Superior Man Summary

E: Tuo summary oli kyl aika vajavainen tuosta kirjasta. Moni pointti jätetty pois.

Musta tuo kuulostaa kyllä aika erikoiselta setiltä...

edit. se ensikohtaamisen hetki on kyllä niin järisyttävä kun oikeen osuu kohdilleen Mutta todella harvinaista se kyllä on ainakin mulle ja siksi nää hetket tietysti jää mieleen. Tasan yksi (1) henkilö treffaamistani "vakavista tapauksista" (irtoseksihommat erikseen) on tässä vuoden aikana ollut sellainen, että kun hänet näin, eka ajatus oli että nyt on mies mun makuun ... kiinnostus tutustua kokonaisvaltaisemmin heräsi aikalailla heti kun hänet näin. Se jokin hänessä oli (ja on)

Nii-in, mulla tuollaista ei yksinkertaisesti vaan tapahdu. Ikinä.

Lievempää kiinnostusta toki on, mutta ei tuollaista Suurta Rakkautta. Veikkaan että miehillä yleisemmin on näin, vaikka toki poikkeuksiakin on kuten esim. Markku päätellen hänen kertomistaan kokemuksista.

 

[wanderer_]

Googlettamalla kirjan "highlights" tai "summary" löytää kyllä, mutta tää taisi olla lyhin mitä äkkiseltää löysin: The Way of the Superior Man Summary

E: Tuo summary oli kyl aika vajavainen tuosta kirjasta. Moni pointti jätetty pois.

Vilkaisin uteliaisuudesta ja apuaaah. Voi olla että tuolla on asiallistakin settiä ja varmasti onkin, mutta sitten esimerkiksi:

1. Don’t force the feminine to make decisions

Juuh okei.

 

[gramma]

Lievempää kiinnostusta toki on, mutta ei tuollaista Suurta Rakkautta. Veikkaan että miehillä yleisemmin on näin, vaikka toki poikkeuksiakin on kuten esim. Markku päätellen hänen kertomistaan kokemuksista.

Ei se nyt mitään suurta rakkautta vielä tässä kohtaa ole, vaan jotain muuta. Siis kiinnostusta. Ehkä sen erityislaatuisuus korostuu kun se on niin harvinaista? Jospa sinäkin koet sitä, mutta sen verran usein, että se on ihan business as usual?

 

[Joku_242]

Ei se nyt mitään suurta rakkautta vielä tässä kohtaa ole, vaan jotain muuta. Siis kiinnostusta. Ehkä sen erityislaatuisuus korostuu kun se on niin harvinaista? Jospa sinäkin koet sitä, mutta sen verran usein, että se on ihan business as usual?

Tai sitten sitä kokee sekä useammin että lievempänä?

 

[gramma]

Naiset on tarkempia kaikin tavoin sen suhteen kenen kanssa alkavat millekään, ja syyt on biologisia. Mies nyt voi huoleti raskautella lukemattomia naisia ympäriltään eikä tunnu missään, mutta naiselle se raskaus on todella iso investointi. Ei sitä nyt kenen tahansa kanssa ruveta.

 

[AnnaKoo]

Vilkaisin uteliaisuudesta ja apuaaah. Voi olla että tuolla on asiallistakin settiä ja varmasti onkin, mutta sitten esimerkiksi:




Juuh okei.

Jep Ja:
"She wants you to be capable of killing. Today we have a large population of wimpy men and polite woman. But beneath the veneer of most woman is a wrathful goddess who will chop the head off a new age man." Mitä aktuaalista hemmettiä?

 

[Ambrosia]

Musta tuo kuulostaa kyllä aika erikoiselta setiltä...



Nii-in, mulla tuollaista ei yksinkertaisesti vaan tapahdu. Ikinä.

Lievempää kiinnostusta toki on, mutta ei tuollaista Suurta Rakkautta. Veikkaan että miehillä yleisemmin on näin, vaikka toki poikkeuksiakin on kuten esim. Markku päätellen hänen kertomistaan kokemuksista.

Jos vaatteet haetaan Prismasta ja arvomaailma on tasoa PS, niin onko mikään ihme?

 

[Markqq]

Jep Ja:
"She wants you to be capable of killing. Today we have a large population of wimpy men and polite woman. But beneath the veneer of most woman is a wrathful goddess who will chop the head off a new age man." Mitä aktuaalista hemmettiä?

"We don’t agree with everything, but there’s a lot of truth in this book – sometimes some uncomfortable truths."

Tuota quotea ideaalimpi ajatella:
Mielummin soturi puutarhassa kuin puutarhuri sodassa

--

Mut siis jos tuota nyt ylipäätää haluaa lukea, kannattaa miettiä noita lausahduksia hieman laajemmalla käsitteillä kuin täysin sanasta sanaan, voi avautua juttuja Ja kirja on miehille tarkoitettu, tai no, "maskuliiniselle".

Mut tää keskustelu pitäs varmaa siirtää jonnekin kirja -triidiin tai muualle ko nettitreffit. Ei liity aiheeseen yhtäää

 

[AnnaKoo]

"We don’t agree with everything, but there’s a lot of truth in this book – sometimes some uncomfortable truths."

Tuota quotea ideaalimpi ajatella:
Mielummin soturi puutarhassa kuin puutarhuri sodassa

--

Mut siis jos tuota nyt ylipäätää haluaa lukea, kannattaa miettiä noita lausahduksia hieman laajemmalla käsitteillä kuin täysin sanasta sanaan, voi avautua juttuja Ja kirja on miehille tarkoitettu, tai no, "maskuliiniselle".

Jaa. Mulle mieluummin sellainen puutarhuri, kiitos
En mä tiedä, tuollainen self help on juuri sitä huuhaata, joka pilaa kaiken self helpin maineen. Ennemmin kannattaisi lukea tieteeseen perustuvaa psykologian alan kirjallisuutta vaikkapa resilienssistä, tunteiden käsittelystä jne. Antaisi huomattavasti enemmän eväitä ja kaikille elämänalueille. Ymmärrän kuitenkin, että tuollainen myy, kun lupaillaan oikoteitä onneen ja (nais)menestykseen.

 

[gramma]

Sanoisin, et kaikenlaista kannattaa lukea, kunhan muistaa terveen skeptisyyden eikä haksahda helppoheikkien kikkakolmosiin.

 

[Varistin]

Sanoisin, et kaikenlaista kannattaa lukea, kunhan muistaa terveen skeptisyyden eikä haksahda helppoheikkien kikkakolmosiin.

Samaa mieltä, ja vaikka tämä menee vähän OT, niin kannattaa lukea myös fiktiota. Jos on tarve vain tavoitteellisesti tietää enemmän jostain, on hyvä lukea tietokirjallisuutta aiheesta, mutta fiktion kautta voi saada ihan eri tavalla ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia.

 

[Markqq]

Jaa. Mulle mieluummin sellainen puutarhuri, kiitos
En mä tiedä, tuollainen self help on juuri sitä huuhaata, joka pilaa kaiken self helpin maineen. Ennemmin kannattaisi lukea tieteeseen perustuvaa psykologian alan kirjallisuutta vaikkapa resilienssistä, tunteiden käsittelystä jne. Antaisi huomattavasti enemmän eväitä ja kaikille elämänalueille. Ymmärrän kuitenkin, että tuollainen myy, kun lupaillaan oikoteitä onneen ja (nais)menestykseen.

Kun asioita lukee monelta eri osa-alueelta, yhdistää sekä miten asiat prosessoi ja ottaa kysymysmerkeillä talteen on mun mielestä parasta. Itse luen siis sekä tälläistä että myös tieteeseen perustuvaa juttua.
Must tuntuu että siun puheista huokuu se, että lähes kaikki semmonen "self help" tai "opaskirjallisuus" tuntuu huuhaalta Toki kiva, että kerrot ja ehdotat että "näin kannattaisi lukea tämän sijaan".

Koitan itse aina nähdä kaikessa sen puolen, että miten voin oppia erilaisista lähteistä tietoa ja soveltaa niitä. Elämästä myös löytyy ihmisiä kenen kanssa keskustelen näistä.

Teoksien suora tyrmääminen ei taas ole mun mielestä oikein. Esim. Lääkeetön elämä on hyvä esimerkki mistä voi oppia myös paljon ilman että tarvii ottaa miekka käteen "tämä on paskaa", tai sitten lopettaa diabeteslääkitys sen takia, että uskoo vesimelonin parantavan kaiken. Eli järki käteen kaikessa

 

[Markqq]

Samaa mieltä, ja vaikka tämä menee vähän OT, niin kannattaa lukea myös fiktiota. Jos on tarve vain tavoitteellisesti tietää enemmän jostain, on hyvä lukea tietokirjallisuutta aiheesta, mutta fiktion kautta voi saada ihan eri tavalla ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia.

Onko ehdottaa jotain hyviä fiktioteoksia?

-Kohta on modet poistamassa viestit tai laittamassa ruotuun. eli käännetään nämä toiseen koha löydän sopivan osa-alueen-

Jee, tänne vaan Suosittele kirjaa

 

[Joku_242]

Jos vaatteet haetaan Prismasta ja arvomaailma on tasoa PS, niin onko mikään ihme?

Mitäs sekoilua tämä nyt on, miten tämä liittyy mihinkään?

 

[Maniac]

Näin entisenä (ja nykyisenä) miehenä uskallan väittää että kyllä kaikki tuntevat voimakkaasti, mutta kaikki me kasarilla kasvaneet tiedämme miten poikien ei tullut koskaan näyttää tunteita jotka tekevät haavoittuvaiseksi. Jos oli vihainen, innostunut, tai mitä muuta, niin se oli aivan ok, mutta jos on rakastunut, surullinen, tai jotain sellaista joka ns. avaa ihmisen syvempää sisintä, niin sehän oli aina no-go. Joku voi vaikka kiusata ja pilkata! Itse olen aika sinut tunteideni kanssa, enkä pelkää puhua niistä. Hauskaa sinänsä kun katselen kasvupaikkaani, niin välillä mietin mistä tämä tunteiden terveellinen käsittely on tullut, kun se ei todellakaan lapsuudenkodista ole lähtenyt.

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

Jos ei nyt täysin offtopicia jauhaisi, niin samaan aikaan jännittää ja pelottaa lähteä Tinderin maailmaan tässä joskus keväämmällä. Voi toki olla että ei ihan vähään aikaan kiinnosta aloittaakaan, mutta sitä on niin sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, että en varmaan aivan mahdottoman kauan jaksa nököttää kotona kissan kanssa kahdestaan. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

Tsemiä tilanteeseesi, meillä on PK-seudulla dynaaminen trio ketjun miespuolisiksi itsensä kokeviksi, joiden kanssa ollaan kertaalleen käyty istumassa iltaa ja viestejä vaihtuu myös Whatsappin kautta. Tervetuloa lasilliselle mikäli täälläpäin vaikutat, voidaan vaikka käydä läpi mainitsemaasi tunnepuolta ja tinder-kokemuksia ilman että pää on täynnä.

 

[Joku_242]

Mut siis jos tuota nyt ylipäätää haluaa lukea, kannattaa miettiä noita lausahduksia hieman laajemmalla käsitteillä kuin täysin sanasta sanaan, voi avautua juttuja Ja kirja on miehille tarkoitettu, tai no, "maskuliiniselle".

Selkeästi en ole kovin maskuliininen kun noi jutut kuulostaa todella hämärältä...

 

[3dfx]

mun mielestäni self helpin ongelma yleisesti ihmisille on siinä, että ne omaa maailmankuvaa vastaan olevat kirjat ovat "lukematta paskaa" ja luetaan vaan niitä omaa maailmankuvaa tukevia kirjoja/videoita ja julistetaan sieltä totuutta.

 

[AnnaKoo]

mun mielestäni self helpin ongelma yleisesti ihmisille on siinä, että ne omaa maailmankuvaa vastaan olevat kirjat ovat "lukematta paskaa" ja luetaan vaan niitä omaa maailmankuvaa tukevia kirjoja/videoita ja julistetaan sieltä totuutta.

Ei ne kaikki edusta mitään maailmankuvaa. Osa on tieteellistä ammattikirjallisuudeksikin määriteltävää. Ongelma on pikemminkin käsitteen laajuudessa; siihen mahtuu vaikka mitä, laadultaan ja tarkoitukseltaan kovin vaihtelevaa tuotosta.
Yleensä jos markkinoidaan helppoja ratkaisuja "lue tämä ja saat menestystä" voi olla 100 % varma, että kyseessä on silkkaa rahastusta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eiköhän "self-help" -kirjat ylipäätään ala olla vanhan maailman kadonnutta kansanperinnettä.

Nykyään on esimerkiksi sellaiset jutut kuin "YouTube" ja pikkutyttöjen fasistis-kommunistinen TikkeliTokkeliKikkeli.

 

[Derzu]

Kiinnostavia viestejä tunteista keskustelemisesta ja empatiasta edellä. Voin allekirjoittaa sen mitä puhuttiin keskimääräisen 70-, 80- ja vielä 90-luvun alussakin syntyneen miehen valmiuksista näiltä osin (zoomereista en osaa sanoa). Samaa on minulle sanonut useampikin nainen ja pari miespuolista ystävää. He pitävät minua harvinaisena tapauksena, koska olen mies joka tiedostaa tunteitaan ja ajatuksiaan, osaa käsitellä niitä ja keskustella niistä, toista kuunnellen ja läsnä ollen. Vaikka itse en edes koe olevani kuin puolitiessä näissä taidoissa, edelleen kipeästi tiedostan vajavaisuuteni. Mutta joo, naiset valittelevat miten harva mies osaa ja uskaltaa.

Eli tässä on kyllä meikäläisen vinkki nro 1 itsensä kehittämisen saralla, mitä tulee naisten valloitukseen. Auttaa takuuvarmasti myös nettideittimaailmassa

Ongelma taitaa olla vähän se, että miehet eivät edelleenkään taida löytää kunnolla väyliä, mistä päästä näihin juttuihin käsiksi. Vaatii tietysti kohtalaisesti omaakin motivaatiota, ei voi näistä innostua jos ei tajua että mielessä mitään lukkoja edes olisi (vihje: kaikilla on). Mutta koskaan ei ole myöhäistä aloittaa. Itse olen lukenut lähinnä tekstimuotoista tavaraa eli self help -kirjoja ja -sivuja. Viimemainituista aloitteluun sopivaa kamaa löytyy esim. tinybuddha.com tai mielenihmeet.fi sivustoilta. Mutta olisiko ongelma monille miehille tuo lukeminen. Videoita tulee aika vähän katsottua, niin en osaa vinkata mikä sopisi soft startiksi siltä osin.

Turha tästä sinänsä on miehiä syyllistääkään, kulttuuri on kohdellut aika karusti tätä osin. Yhdenlainen miehisen elämän vastine sille paskalle mitä naiset ovat menneinä aikoina saaneet kokea.

 

[AnnaKoo]

Kiinnostavia viestejä tunteista keskustelemisesta ja empatiasta edellä. Voin allekirjoittaa sen mitä puhuttiin keskimääräisen 70-, 80- ja vielä 90-luvun alussakin syntyneen miehen valmiuksista näiltä osin (zoomereista en osaa sanoa). Samaa on minulle sanonut useampikin nainen ja pari miespuolista ystävää. He pitävät minua harvinaisena tapauksena, koska olen mies joka tiedostaa tunteitaan ja ajatuksiaan, osaa käsitellä niitä ja keskustella niistä, toista kuunnellen ja läsnä ollen. Vaikka itse en edes koe olevani kuin puolitiessä näissä taidoissa, edelleen kipeästi tiedostan vajavaisuuteni. Mutta joo, naiset valittelevat miten harva mies osaa ja uskaltaa.

Eli tässä on kyllä meikäläisen vinkki nro 1 itsensä kehittämisen saralla, mitä tulee naisten valloitukseen. Auttaa takuuvarmasti myös nettideittimaailmassa

Ongelma taitaa olla vähän se, että miehet eivät edelleenkään taida löytää kunnolla väyliä, mistä päästä näihin juttuihin käsiksi. Vaatii tietysti kohtalaisesti omaakin motivaatiota, ei voi näistä innostua jos ei tajua että mielessä mitään lukkoja edes olisi (vihje: kaikilla on). Mutta koskaan ei ole myöhäistä aloittaa. Itse olen lukenut lähinnä tekstimuotoista tavaraa eli self help -kirjoja ja -sivuja. Viimemainituista aloitteluun sopivaa kamaa löytyy esim. tinybuddha.com tai mielenihmeet.fi sivustoilta. Mutta olisiko ongelma monille miehille tuo lukeminen. Videoita tulee aika vähän katsottua, niin en osaa vinkata mikä sopisi soft startiksi siltä osin.

Turha tästä sinänsä on miehiä syyllistääkään, kulttuuri on kohdellut aika karusti tätä osin. Yhdenlainen miehisen elämän vastine sille paskalle mitä naiset ovat menneinä aikoina saaneet kokea.

Tästä tuli mieleeni, että onko ne mahdolliset kaverikortit, joita naisilta treffaillessa tulee, sittenkään niin pahasta? Voisiko ne nähdäkin mahdollisuutena päästä harjoittelemaan näitä asioita? Ja kurkistelemaan vähän tänne mystiseen naisten maailmaan ilman häiritseviä taka-ajatuksia. (Spoiler: ei tämä kauhean ihmeellistä ole, mutta suosittelen silti tutustumista).

 

[Derzu]

Tästä tuli mieleeni, että onko ne mahdolliset kaverikortit, joita naisilta treffaillessa tulee, sittenkään niin pahasta? Voisiko ne nähdäkin mahdollisuutena päästä harjoittelemaan näitä asioita? Ja kurkistelemaan vähän tänne mystiseen naisten maailmaan ilman häiritseviä taka-ajatuksia. (Spoiler: ei tämä kauhean ihmeellistä ole, mutta suosittelen silti tutustumista).

Ehdottomasti, ja tämän olen hyödyntänytkin. Kahdessa tapauksessa tosin kaverikortti tuli mun puolelta. Mutta toihan on ihan parasta kun yhteydenpito jatkuu, vaikkei homma sen pitemmälle mennytkään, näistä voi tulla mitä avartavimpia ystävyyksiä.

 

[Antipro]

Tästä tuli mieleeni, että onko ne mahdolliset kaverikortit, joita naisilta treffaillessa tulee, sittenkään niin pahasta? Voisiko ne nähdäkin mahdollisuutena päästä harjoittelemaan näitä asioita? Ja kurkistelemaan vähän tänne mystiseen naisten maailmaan ilman häiritseviä taka-ajatuksia. (Spoiler: ei tämä kauhean ihmeellistä ole, mutta suosittelen silti tutustumista).

Tätä suosittelen kaikille miehille jos vaan mahdollista. Silloin oppii olemaan luonteva naisten kanssa (jos esim. jännittää treffejä naisten kanssa tms.) ja varmasti myöskin se kehittää sosiaalisia taitoja joista niillä ensimmäisillä treffeillä on suuresti apua. Mulla on huomattavasti paremmat sosiaaliset taidot kuin keskimäärin miehillä, tosin kaverikortteja en ole käyttänyt (koska niitä ei Tinderin kautta ole tullut), kuitenkin mulla on muutama naispuoleinen kaveri joiden kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia ja vaikkapa kertomaan miten treffit jonkun naisen kanssa meni jne. Eli just sitä mitä ei toisten miesten kanssa pysty/ei tulisi puhuttua. Harvassa asiassa tulee taitavaksi harjoittelematta, jollei ne taidot ole hyvällä tasolla niin niitä pystyy kuitenkin kehittämään.

 

[Erkki_erikeepperi]

^ Siskot on hyvä keksintö, mutta valitettavasti kaikille miehille ei niitä ole siunaantunut...

 

[Antipro]

^ Siskot on hyvä keksintö, mutta valitettavasti kaikille miehille ei niitä ole siunaantunut...

Joo tämä mutta sitten tullaan kanssa siihen että mitä sä olet valmis puhumaan siskojesi kanssa? Jos mietitään vaikkapa jotain treffailuhommia tai jopa läheisyysjuttuja niin kuinka moni oikeasti kertoisi siskoilleen näitä?
Ja mä ainakin näen tuon niin että vaikka siskot vs. kaverinaiset vaikuttaa suht samalta niin siltikin itse näen sen hieman erilaisena dynamiikkana. Mulla on sisko mutta en näe itseäni hänen kauttaan oppimassa naisista mitään taikka keskustelemassa omista suhdeasioistani hänen kanssaan. Toki ymmv riippuen perheen sisäisistä väleistä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Joo tämä mutta sitten tullaan kanssa siihen että mitä sä olet valmis puhumaan siskojesi kanssa? Jos mietitään vaikkapa jotain treffailuhommia tai jopa läheisyysjuttuja niin kuinka moni oikeasti kertoisi siskoilleen näitä?
Ja mä ainakin näen tuon niin että vaikka siskot vs. kaverinaiset vaikuttaa suht samalta niin siltikin itse näen sen hieman erilaisena dynamiikkana. Mulla on sisko mutta en näe itseäni hänen kauttaan oppimassa naisista mitään taikka keskustelemassa omista suhdeasioistani hänen kanssaan. Toki ymmv riippuen perheen sisäisistä väleistä.

Siskoilla on kavereitakin, jotka saattavat kyläillä ja joudut olemaan jossain vuorovaikutuksessa niiden kanssa.

Pointti joka tapauksessa oli, että joudut olemaan tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa (jo pienestä pitäen).

 

[Joku_242]

Joo tämä mutta sitten tullaan kanssa siihen että mitä sä olet valmis puhumaan siskojesi kanssa? Jos mietitään vaikkapa jotain treffailuhommia tai jopa läheisyysjuttuja niin kuinka moni oikeasti kertoisi siskoilleen näitä?
Ja mä ainakin näen tuon niin että vaikka siskot vs. kaverinaiset vaikuttaa suht samalta niin siltikin itse näen sen hieman erilaisena dynamiikkana. Mulla on sisko mutta en näe itseäni hänen kauttaan oppimassa naisista mitään taikka keskustelemassa omista suhdeasioistani hänen kanssaan. Toki ymmv riippuen perheen sisäisistä väleistä.

Niin ja muutenkin lähtökohtaisesti siskon kanssa jutellessa ei ole silleen mitään jännitystä toisin kuin vaikka jollekin ihastukselle jutellessa.

Kiinnostavia viestejä tunteista keskustelemisesta ja empatiasta edellä. Voin allekirjoittaa sen mitä puhuttiin keskimääräisen 70-, 80- ja vielä 90-luvun alussakin syntyneen miehen valmiuksista näiltä osin (zoomereista en osaa sanoa). Samaa on minulle sanonut useampikin nainen ja pari miespuolista ystävää. He pitävät minua harvinaisena tapauksena, koska olen mies joka tiedostaa tunteitaan ja ajatuksiaan, osaa käsitellä niitä ja keskustella niistä, toista kuunnellen ja läsnä ollen. Vaikka itse en edes koe olevani kuin puolitiessä näissä taidoissa, edelleen kipeästi tiedostan vajavaisuuteni. Mutta joo, naiset valittelevat miten harva mies osaa ja uskaltaa.

Saako kysyä että mitä tarkemmin ottaen tarkoitat? Kun miettii tuota niin kyllähän sitä aika helposti huomaa että mikä asia esim. kiinnostaa, vituttaa, jännittää ja niin edelleen. Toisaalta mua ei varmaan ole silleen kasvatettu ns. kovaksi karjuksi, mutta siltikin tuntuu enemmän siltä että monissa tunnejutuissa ei vaan ole samassa määrin mitään mitä löytää samalla tavalla kuin joillain muilla, erityisesti monilla naisilla.

Esim. erilaiset uutisahdistukset ja maailmantuska on varmaan tästä hyvä esimerkki. Yleensä uutiset ei vaan tunnu yhtään miltään, tapahtui kaukaisissa maissa mitä tahansa. Ukrainan sota oli ehkä poikkeus kun se oli aluksi vähän jänskättävä mutta ei siitäkään yöunia menettänyt. Ilmastonmuutos ja muut vastaavat tuntuu vaan älyllisellä tasolla kiinnostavalta ilmiöltä eikä miltään eksistentiaaliselta tuskalta kuin ilmeisesti joillain.

 

[Markqq]

Tuli tässä mieleen, että mä en nykyään enää jaksa chättää mimmien kanssa ketkä ei laita efforttia keskusteluun, on ns. "yksipuolista keskustelua". Lopetan aika äkkiä ja mätsi pihalle. Ja sitten se, että jos nainen vaikuttaa "ihan kivalta", hän todennäköisesti ei laita tarpeeks panoksia tai effortia miehen suuntaan, mikä ei taas sytytä miehen kohdalla panostaa enempää. Toki molemminpuolinen mielenkiinto/ihastus jo todennäköisesti laittaa jo vähä automaatiolla effortia toiseen suuntaan.

Mutta jos esim. kokee, että tää mies vaikuttaa tosi hyvältä ja potentiaaliselta, mutta pitää minua vain "kivana", niin tapauksessa voi olla myös peiliin katsomisen paikka, puolin ja toisin.

Loppupeleissä mulle on äärettömän tärkeä saada hyviä keskusteluja alkuun. Se osoittaa mielenkiintoa toista kohtaan ja halua tutustua. Ei sen tarvii olla pitkiä viestejä vaan myös lyhytmuotoisempaa flirtillä. Pääasia kuitenkin se, että näkee toisen edes panostavan jollain tavalla.

 

[Markqq]

Tästä tuli mieleeni, että onko ne mahdolliset kaverikortit, joita naisilta treffaillessa tulee, sittenkään niin pahasta? Voisiko ne nähdäkin mahdollisuutena päästä harjoittelemaan näitä asioita? Ja kurkistelemaan vähän tänne mystiseen naisten maailmaan ilman häiritseviä taka-ajatuksia. (Spoiler: ei tämä kauhean ihmeellistä ole, mutta suosittelen silti tutustumista).

Mulle on jäänyt muutama kaveri Tinderöinnistä. Huipputyyppejä. Tulee nähtyä silloin tällöin. Hyvä flow, energia ja keskustelut.
Yhden kanssa muotoutui nyt toistaiseksi fwb-suhde. Välimatkaa vaa pikkusen niin ei iha joka viikonloppu meiningillä.

 

[Garald]

Onkohan Tinderissä ja muissa deittiäpeissä jotain älyä ja keskusteleekohan ne keskenään? Jossain vaiheessa tuli swaippailtua niin maan perkeleesti eikä tullut yhtään matcheja tyyliin puoleen vuoteen. Nyt sitten olin ajatuksissa poistamassa kaikki äpit ja en ollut käyttänyt hetkeen niin äpit pamauttaa useamman osuman kerralla, joista liekö osa tullut kun juttu luistaa hyvin kahden ensimmäisen kanssa. Tarjoavat lisää ettei vaan tuu valkattua ketään, sillä noi kaikki mä oon swaipannut oikealle joskus viikkoja tai kuukausia sitten.

Pitävät pilkkanaan perkele. Helppo olisi ollut valita kun olisi vaan yksi noista.

Noh, aika näyttää. Ei ole ajatusta kyllä ryhtyä häntäheikkeilemään.

 

[Maniac]

Tätä suosittelen kaikille miehille jos vaan mahdollista. Silloin oppii olemaan luonteva naisten kanssa (jos esim. jännittää treffejä naisten kanssa tms.) ja varmasti myöskin se kehittää sosiaalisia taitoja joista niillä ensimmäisillä treffeillä on suuresti apua. Mulla on huomattavasti paremmat sosiaaliset taidot kuin keskimäärin miehillä, tosin kaverikortteja en ole käyttänyt (koska niitä ei Tinderin kautta ole tullut), kuitenkin mulla on muutama naispuoleinen kaveri joiden kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia ja vaikkapa kertomaan miten treffit jonkun naisen kanssa meni jne. Eli just sitä mitä ei toisten miesten kanssa pysty/ei tulisi puhuttua. Harvassa asiassa tulee taitavaksi harjoittelematta, jollei ne taidot ole hyvällä tasolla niin niitä pystyy kuitenkin kehittämään.

Tämä! Naispuoliset ystävät tarjoavat ainutlaatuisen väylän ymmärtää näiden toisinaan oikukkaiden olentojen ajatusmaailmaa, joka ei välttämättä loogisuudelle ja ratkaisuihin virittyneille putkiaivoille muuten avautuisi.

 

[Derzu]

Saako kysyä että mitä tarkemmin ottaen tarkoitat? Kun miettii tuota niin kyllähän sitä aika helposti huomaa että mikä asia esim. kiinnostaa, vituttaa, jännittää ja niin edelleen. Toisaalta mua ei varmaan ole silleen kasvatettu ns. kovaksi karjuksi, mutta siltikin tuntuu enemmän siltä että monissa tunnejutuissa ei vaan ole samassa määrin mitään mitä löytää samalla tavalla kuin joillain muilla, erityisesti monilla naisilla.

Vaikea tietysti sinua syvemmin tuntematta sanoa tai selittää, mistä kinnaa. Mutta luulen että juuri tuossa että "tunnejutuissa ei ole mitään mitä löytää" on jotain sussa olevaa lukkoa, jonka avaaminen tuottaisi ihan uudenlaisen kokemuksen elämästä. Ja tekisi tietysti naisten kanssa kommunikoinnista syvempää ja helpompaa. Se syvällä itsessä olevan oven tunnistaminen ja raottaminen ei ole ihan helppoa jos se on koko elämän ollut kiinni. Monilla se vaatii esim. syvän kriisin (läheisen kuolema, ero, masennus), jonka seurauksena homma voi lähteä purkautumaan: joutuu tutkiskelemaan itseään, että tällainen ovi musta löytyy ja en uskalla avata sitä, ja sitten harjoitusten tai läheisen ihmissuhteen kautta alkaakin uskaltaa raottaa sitä. Ja se on prosessi eikä tapahdu hetkessä. Voi tietysti olla että sulla on joku ihan geneettinenkin ominaisuus, joka tekee tästä hyvin vaikeaa. Mene ja tiedä, en ole asiantuntija.

Varmaan aika vahvasti myös empatiakykyyn liittyvää - menemättä nyt tarkemmin siihen mitä empatia tarkoittaa, siitä on keskusteltu täällä joskus aiemmin. Empatiakykyä voi kuitenkin yleensä harjoittaa ja kehittää, vain psykopaateilla se taitaa olla tosi vaikeaa (ja en nyt väitä että sinä olisit sellainen). Tuo sun luonne voi olla sikäli ihan hyväkin, että et imaise itseesi esim. toisen ahdistusta. Mutta silti se että toisen ihmisen sisin jotenkin liikuttaa ja kiinnostaa vastapuolta, se on monesti aika tärkeää ihmisille joilla kestävä parisuhde on tavoitteena.

En tosin sano että edellä kuvaamani kehittyminen olisi ainoa tapa elää parisuhteessa. Todella, siis todella monet ihmiset elää parisuhteissa joissa toinen tai molemmat osapuolet on jokseenkin sellaisia miksi kuvailet itseäsi, enkä mä todellakaan tuomitse tai ylenkatso sitä mitenkään, jos se heille itselleen sopii. Nykypäivänä vain naisten kohdalla tuntuu olevan käynnissä sellainen "siirtymä" tässä, he hakevat enenevässä määrin suhteita joissa on tuo tunneyhteys ja empatia aika vahvasti läsnä. Siitä tuli tuo mun pariutumisvinkki - tällaisille miehille on aiempaa enemmän kysyntää. Se ei tarkoita, etteikö deiteillä voisi muillakin avuilla pärjätä.

 

[Rokkijani]

Tämä! Naispuoliset ystävät tarjoavat ainutlaatuisen väylän ymmärtää näiden toisinaan oikukkaiden olentojen ajatusmaailmaa, joka ei välttämättä loogisuudelle ja ratkaisuihin virittyneille putkiaivoille muuten avautuisi.

Minusta joskus tuntuu, että miehet ovat aikojen saatossa mystifioineet liikaa naisia, joten heistä on tullut sitten järjelle muka niin tavoittelemattomia. En sitten tiedä, että kun itse koen miehenä olevani ainakin lähipiirini miehiä tunteellisempi, että olenko sitten naisten kanssa jollain taajuuksilla yhteydessä, mutta en muista yhtäkään tilannetta, että olisin tosissani ajatellut etten ymmärrä naisia. Tietenkään en voi samaistua kaikkiin naisten kokemuksiin tai tunteisiin, se on eri asia.

Kirjoista ajattelen, että jos haluaa tai kokee, että naisia olisi kiva ymmärtää paremmin niin olen aika varma siitä ettei selfhelp "näin olet supermaskuliini" auta.

 

[AnnaKoo]

Varmaan aika vahvasti myös empatiakykyyn liittyvää - menemättä nyt tarkemmin siihen mitä empatia tarkoittaa, siitä on keskusteltu täällä joskus aiemmin. Empatiakykyä voi kuitenkin yleensä harjoittaa ja kehittää, vain psykopaateilla se taitaa olla tosi vaikeaa (ja en nyt väitä että sinä olisit sellainen). Tuo sun luonne voi olla sikäli ihan hyväkin, että et imaise itseesi esim. toisen ahdistusta. Mutta silti se että toisen ihmisen sisin jotenkin liikuttaa ja kiinnostaa vastapuolta, se on monesti aika tärkeää ihmisille joilla kestävä parisuhde on tavoitteena.

En tosin sano että edellä kuvaamani kehittyminen olisi ainoa tapa elää parisuhteessa. Todella, siis todella monet ihmiset elää parisuhteissa joissa toinen tai molemmat osapuolet on jokseenkin sellaisia miksi kuvailet itseäsi, enkä mä todellakaan tuomitse tai ylenkatso sitä mitenkään, jos se heille itselleen sopii. Nykypäivänä vain naisten kohdalla tuntuu olevan käynnissä sellainen "siirtymä" tässä, he hakevat enenevässä määrin suhteita joissa on tuo tunneyhteys ja empatia aika vahvasti läsnä. Siitä tuli tuo mun pariutumisvinkki - tällaisille miehille on aiempaa enemmän kysyntää. Se ei tarkoita, etteikö deiteillä voisi muillakin avuilla pärjätä.

Omissa pohdinnoissani olen tullut jotakuinkin siihen päätelmään, että yksi suurista syistä pariutumisen vaikeuteen on juuri tuo siirtymä josta kirjoitat. Kun naiset eivät enää tarvitse miestä saadakseen säällisen elintason ja täyttääkseen yhteiskunnan yksitahoisen odotuksen lisääntymisestä, kääntyy katse muihin asioihin joita parisuhde voisi tuoda. Ja niistä muista asioista on noussut aika keskeiseksi tunneyhteys, empatia ja henkinen kumppanuus. Lisäksi pehmeät ja humaanit arvot ovat nousseet keskeisemmiksi yhteiskunnassa. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä harvemmalta mieheltä löytyy tunnetaitoja ja humaaneja arvoja, joten pariutumishaasteitakin on enemmän.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ja niistä muista asioista on noussut aika keskeiseksi tunneyhteys, empatia ja henkinen kumppanuus. Lisäksi pehmeät ja humaanit arvot ovat nousseet keskeisemmiksi yhteiskunnassa. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä harvemmalta mieheltä löytyy tunnetaitoja ja humaaneja arvoja, joten pariutumishaasteitakin on enemmän.

Myös laatuparrun paneminen. Ylöspäin paneminen on todellakin juttu ja liittyy tähän ketjuun.

Ja mitä tulee pariutumiseen noin muuten, niin miehen koulutus kyllä korreloi. En ole vakuuttunut siitä, että miehen ikä korreloisi, korkeintaan käänteisesti... Ihan mistään naistunnetaidoista riippumatta.

Sitä paitsi vanhemmilta miehiltä luulisi niitä tunnetaitoja löytyvän, koska ovat joutuneet naismarkkinoilla pitkään luovimaan ja kantapään kautta oppimaan. Miehellä saattaa olla jopa omia tyttäriäkin.

Keski-ikäinen, vaaleaihoinen heteromies EI IHAN VÄLTTÄMÄTTÄ ole sellainen ällöttävä kauhistus joksi nykyajan populaarimeemikulttuuri sitä peilaa. Presidentinvaalitkin on tästä ehkä hyvä esimerkki.. Tosin toinen finalisti ei ole hetero. No anyway. Mutta ei se kyllä voitakaan. MOT.

 

[Maniac]

Myös laatuparrun paneminen. Ylöspäin paneminen on todellakin juttu ja liittyy tähän ketjuun.

Saatiinhan se paneminen taas tapetille, ettei olisi puhe siitä mistä puute? Harvemmin sitä naisilta kuulee, että saipa isoa parrua vaan kyllä siinä nostetaan ihan eri asiat esille kun rakastajan taitoja arvioidaan. Näistäkin kun voi naispuolisten ystävien kanssa jutella, toki riippuen siitä mikä ystävyyden taso on.

Sitä paitsi vanhemmilta miehiltä luulisi niitä tunnetaitoja löytyvän, koska ovat joutuneet naismarkkinoilla pitkään luovimaan ja kantapään kautta oppimaan. Miehellä saattaa olla jopa omia tyttäriäkin.

Eipä taida pitä paikkaansa mikäli tämän ketjun näkyvimpien vanhempien herrasmiehien ulosannista pitäisi näin todeta, korkeintaan näkyy lisääntyneenä katkeruutena toista sukupuolta kohtaan kun tarjonta ei vastaa kysyntään.

 

[AnnaKoo]

Saatiinhan se paneminen taas tapetille, ettei olisi puhe siitä mistä puute? Harvemmin sitä naisilta kuulee, että saipa isoa parrua vaan kyllä siinä nostetaan ihan eri asiat esille kun rakastajan taitoja arvioidaan. Näistäkin kun voi naispuolisten ystävien kanssa jutella, toki riippuen siitä mikä ystävyyden taso on.



Eipä taida pitä paikkaansa mikäli tämän ketjun näkyvimpien vanhempien herrasmiehien ulosannista pitäisi näin todeta, korkeintaan näkyy lisääntyneenä katkeruutena toista sukupuolta kohtaan kun tarjonta ei vastaa kysyntään.

Allekirjoitan joka sanan. Vaikka mistäs minä naisena mitään naisten elämästä tietäisin.

 

[Derzu]

Omissa pohdinnoissani olen tullut jotakuinkin siihen päätelmään, että yksi suurista syistä pariutumisen vaikeuteen on juuri tuo siirtymä josta kirjoitat. Kun naiset eivät enää tarvitse miestä saadakseen säällisen elintason ja täyttääkseen yhteiskunnan yksitahoisen odotuksen lisääntymisestä, kääntyy katse muihin asioihin joita parisuhde voisi tuoda. Ja niistä muista asioista on noussut aika keskeiseksi tunneyhteys, empatia ja henkinen kumppanuus. Lisäksi pehmeät ja humaanit arvot ovat nousseet keskeisemmiksi yhteiskunnassa. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä harvemmalta mieheltä löytyy tunnetaitoja ja humaaneja arvoja, joten pariutumishaasteitakin on enemmän.

Ja vaikkei edes suhteesta hae jotain sielujen syvintä kumppanutta, niin auttaahan se ihan jokapäiväisessä kommunikaatiossa ja ristiriitatilanteissa ihan helvetisti, jos kumppani osaa ylipäänsä edes jonkin verran sanoittaa tunteitaan ja kertoa niistä toiselle.

Pariutumishaasteiden valossa taitaa kyllä nuorilla ikäluokilla olla vielä enemmän haasteita kuin vanhoilla. Mutta se johtunee sitten monista eri tekijöistä.

On muuten kiinnostavaa katsoa vaikka 40 vuoden päästä, johtiko 2010-luvulta alkaen yleistynyt "tunneyhteyteen perustuvan liiton" hakeminen yhtään sen kestävämpiin parisuhteisiin - edes niissä liitoissa, joissa tällainen yhteys koettiin olevan. Oma veikkaukseni nimittäin on, että eipä se sen pysyvämpiin suhteisiin johda. Ihmiset osaavat aina kehittää itselleen yhä uusia ongelmia, ja yhä uusia syitä erota tiheämmin ja tiheämmin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Saatiinhan se paneminen taas tapetille, ettei olisi puhe siitä mistä puute? Harvemmin sitä naisilta kuulee, että saipa isoa parrua vaan kyllä siinä nostetaan ihan eri asiat esille kun rakastajan taitoja arvioidaan. Näistäkin kun voi naispuolisten ystävien kanssa jutella, toki riippuen siitä mikä ystävyyden taso on.

"Parru" ja "laatuparru" on tässä raflaava synonyymi "intiimeille kohtaamisille" tai vaikka "netflix & chill":lle (parempitasoisten miesten kanssa).

Ja kyllähän tämä todellakin on juttu. Ei ole mikään suuri salaisuus, että parhaimmat pelimiehet pyörittelee haaremeitaan Tinderin kautta.