Nettitreffit + Tinder

[gramma]

Sanoisin, et kaikenlaista kannattaa lukea, kunhan muistaa terveen skeptisyyden eikä haksahda helppoheikkien kikkakolmosiin.

 

[Varistin]

Sanoisin, et kaikenlaista kannattaa lukea, kunhan muistaa terveen skeptisyyden eikä haksahda helppoheikkien kikkakolmosiin.

Samaa mieltä, ja vaikka tämä menee vähän OT, niin kannattaa lukea myös fiktiota. Jos on tarve vain tavoitteellisesti tietää enemmän jostain, on hyvä lukea tietokirjallisuutta aiheesta, mutta fiktion kautta voi saada ihan eri tavalla ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia.

 

[Markqq]

Jaa. Mulle mieluummin sellainen puutarhuri, kiitos
En mä tiedä, tuollainen self help on juuri sitä huuhaata, joka pilaa kaiken self helpin maineen. Ennemmin kannattaisi lukea tieteeseen perustuvaa psykologian alan kirjallisuutta vaikkapa resilienssistä, tunteiden käsittelystä jne. Antaisi huomattavasti enemmän eväitä ja kaikille elämänalueille. Ymmärrän kuitenkin, että tuollainen myy, kun lupaillaan oikoteitä onneen ja (nais)menestykseen.

Kun asioita lukee monelta eri osa-alueelta, yhdistää sekä miten asiat prosessoi ja ottaa kysymysmerkeillä talteen on mun mielestä parasta. Itse luen siis sekä tälläistä että myös tieteeseen perustuvaa juttua.
Must tuntuu että siun puheista huokuu se, että lähes kaikki semmonen "self help" tai "opaskirjallisuus" tuntuu huuhaalta Toki kiva, että kerrot ja ehdotat että "näin kannattaisi lukea tämän sijaan".

Koitan itse aina nähdä kaikessa sen puolen, että miten voin oppia erilaisista lähteistä tietoa ja soveltaa niitä. Elämästä myös löytyy ihmisiä kenen kanssa keskustelen näistä.

Teoksien suora tyrmääminen ei taas ole mun mielestä oikein. Esim. Lääkeetön elämä on hyvä esimerkki mistä voi oppia myös paljon ilman että tarvii ottaa miekka käteen "tämä on paskaa", tai sitten lopettaa diabeteslääkitys sen takia, että uskoo vesimelonin parantavan kaiken. Eli järki käteen kaikessa

 

[Markqq]

Samaa mieltä, ja vaikka tämä menee vähän OT, niin kannattaa lukea myös fiktiota. Jos on tarve vain tavoitteellisesti tietää enemmän jostain, on hyvä lukea tietokirjallisuutta aiheesta, mutta fiktion kautta voi saada ihan eri tavalla ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia.

Onko ehdottaa jotain hyviä fiktioteoksia?

-Kohta on modet poistamassa viestit tai laittamassa ruotuun. eli käännetään nämä toiseen koha löydän sopivan osa-alueen-

Jee, tänne vaan Suosittele kirjaa

 

[Joku_242]

Jos vaatteet haetaan Prismasta ja arvomaailma on tasoa PS, niin onko mikään ihme?

Mitäs sekoilua tämä nyt on, miten tämä liittyy mihinkään?

 

[Maniac]

Näin entisenä (ja nykyisenä) miehenä uskallan väittää että kyllä kaikki tuntevat voimakkaasti, mutta kaikki me kasarilla kasvaneet tiedämme miten poikien ei tullut koskaan näyttää tunteita jotka tekevät haavoittuvaiseksi. Jos oli vihainen, innostunut, tai mitä muuta, niin se oli aivan ok, mutta jos on rakastunut, surullinen, tai jotain sellaista joka ns. avaa ihmisen syvempää sisintä, niin sehän oli aina no-go. Joku voi vaikka kiusata ja pilkata! Itse olen aika sinut tunteideni kanssa, enkä pelkää puhua niistä. Hauskaa sinänsä kun katselen kasvupaikkaani, niin välillä mietin mistä tämä tunteiden terveellinen käsittely on tullut, kun se ei todellakaan lapsuudenkodista ole lähtenyt.

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

Jos ei nyt täysin offtopicia jauhaisi, niin samaan aikaan jännittää ja pelottaa lähteä Tinderin maailmaan tässä joskus keväämmällä. Voi toki olla että ei ihan vähään aikaan kiinnosta aloittaakaan, mutta sitä on niin sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, että en varmaan aivan mahdottoman kauan jaksa nököttää kotona kissan kanssa kahdestaan. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

Tsemiä tilanteeseesi, meillä on PK-seudulla dynaaminen trio ketjun miespuolisiksi itsensä kokeviksi, joiden kanssa ollaan kertaalleen käyty istumassa iltaa ja viestejä vaihtuu myös Whatsappin kautta. Tervetuloa lasilliselle mikäli täälläpäin vaikutat, voidaan vaikka käydä läpi mainitsemaasi tunnepuolta ja tinder-kokemuksia ilman että pää on täynnä.

 

[Joku_242]

Mut siis jos tuota nyt ylipäätää haluaa lukea, kannattaa miettiä noita lausahduksia hieman laajemmalla käsitteillä kuin täysin sanasta sanaan, voi avautua juttuja Ja kirja on miehille tarkoitettu, tai no, "maskuliiniselle".

Selkeästi en ole kovin maskuliininen kun noi jutut kuulostaa todella hämärältä...

 

[3dfx]

mun mielestäni self helpin ongelma yleisesti ihmisille on siinä, että ne omaa maailmankuvaa vastaan olevat kirjat ovat "lukematta paskaa" ja luetaan vaan niitä omaa maailmankuvaa tukevia kirjoja/videoita ja julistetaan sieltä totuutta.

 

[AnnaKoo]

mun mielestäni self helpin ongelma yleisesti ihmisille on siinä, että ne omaa maailmankuvaa vastaan olevat kirjat ovat "lukematta paskaa" ja luetaan vaan niitä omaa maailmankuvaa tukevia kirjoja/videoita ja julistetaan sieltä totuutta.

Ei ne kaikki edusta mitään maailmankuvaa. Osa on tieteellistä ammattikirjallisuudeksikin määriteltävää. Ongelma on pikemminkin käsitteen laajuudessa; siihen mahtuu vaikka mitä, laadultaan ja tarkoitukseltaan kovin vaihtelevaa tuotosta.
Yleensä jos markkinoidaan helppoja ratkaisuja "lue tämä ja saat menestystä" voi olla 100 % varma, että kyseessä on silkkaa rahastusta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eiköhän "self-help" -kirjat ylipäätään ala olla vanhan maailman kadonnutta kansanperinnettä.

Nykyään on esimerkiksi sellaiset jutut kuin "YouTube" ja pikkutyttöjen fasistis-kommunistinen TikkeliTokkeliKikkeli.

 

[Derzu]

Kiinnostavia viestejä tunteista keskustelemisesta ja empatiasta edellä. Voin allekirjoittaa sen mitä puhuttiin keskimääräisen 70-, 80- ja vielä 90-luvun alussakin syntyneen miehen valmiuksista näiltä osin (zoomereista en osaa sanoa). Samaa on minulle sanonut useampikin nainen ja pari miespuolista ystävää. He pitävät minua harvinaisena tapauksena, koska olen mies joka tiedostaa tunteitaan ja ajatuksiaan, osaa käsitellä niitä ja keskustella niistä, toista kuunnellen ja läsnä ollen. Vaikka itse en edes koe olevani kuin puolitiessä näissä taidoissa, edelleen kipeästi tiedostan vajavaisuuteni. Mutta joo, naiset valittelevat miten harva mies osaa ja uskaltaa.

Eli tässä on kyllä meikäläisen vinkki nro 1 itsensä kehittämisen saralla, mitä tulee naisten valloitukseen. Auttaa takuuvarmasti myös nettideittimaailmassa

Ongelma taitaa olla vähän se, että miehet eivät edelleenkään taida löytää kunnolla väyliä, mistä päästä näihin juttuihin käsiksi. Vaatii tietysti kohtalaisesti omaakin motivaatiota, ei voi näistä innostua jos ei tajua että mielessä mitään lukkoja edes olisi (vihje: kaikilla on). Mutta koskaan ei ole myöhäistä aloittaa. Itse olen lukenut lähinnä tekstimuotoista tavaraa eli self help -kirjoja ja -sivuja. Viimemainituista aloitteluun sopivaa kamaa löytyy esim. tinybuddha.com tai mielenihmeet.fi sivustoilta. Mutta olisiko ongelma monille miehille tuo lukeminen. Videoita tulee aika vähän katsottua, niin en osaa vinkata mikä sopisi soft startiksi siltä osin.

Turha tästä sinänsä on miehiä syyllistääkään, kulttuuri on kohdellut aika karusti tätä osin. Yhdenlainen miehisen elämän vastine sille paskalle mitä naiset ovat menneinä aikoina saaneet kokea.

 

[AnnaKoo]

Kiinnostavia viestejä tunteista keskustelemisesta ja empatiasta edellä. Voin allekirjoittaa sen mitä puhuttiin keskimääräisen 70-, 80- ja vielä 90-luvun alussakin syntyneen miehen valmiuksista näiltä osin (zoomereista en osaa sanoa). Samaa on minulle sanonut useampikin nainen ja pari miespuolista ystävää. He pitävät minua harvinaisena tapauksena, koska olen mies joka tiedostaa tunteitaan ja ajatuksiaan, osaa käsitellä niitä ja keskustella niistä, toista kuunnellen ja läsnä ollen. Vaikka itse en edes koe olevani kuin puolitiessä näissä taidoissa, edelleen kipeästi tiedostan vajavaisuuteni. Mutta joo, naiset valittelevat miten harva mies osaa ja uskaltaa.

Eli tässä on kyllä meikäläisen vinkki nro 1 itsensä kehittämisen saralla, mitä tulee naisten valloitukseen. Auttaa takuuvarmasti myös nettideittimaailmassa

Ongelma taitaa olla vähän se, että miehet eivät edelleenkään taida löytää kunnolla väyliä, mistä päästä näihin juttuihin käsiksi. Vaatii tietysti kohtalaisesti omaakin motivaatiota, ei voi näistä innostua jos ei tajua että mielessä mitään lukkoja edes olisi (vihje: kaikilla on). Mutta koskaan ei ole myöhäistä aloittaa. Itse olen lukenut lähinnä tekstimuotoista tavaraa eli self help -kirjoja ja -sivuja. Viimemainituista aloitteluun sopivaa kamaa löytyy esim. tinybuddha.com tai mielenihmeet.fi sivustoilta. Mutta olisiko ongelma monille miehille tuo lukeminen. Videoita tulee aika vähän katsottua, niin en osaa vinkata mikä sopisi soft startiksi siltä osin.

Turha tästä sinänsä on miehiä syyllistääkään, kulttuuri on kohdellut aika karusti tätä osin. Yhdenlainen miehisen elämän vastine sille paskalle mitä naiset ovat menneinä aikoina saaneet kokea.

Tästä tuli mieleeni, että onko ne mahdolliset kaverikortit, joita naisilta treffaillessa tulee, sittenkään niin pahasta? Voisiko ne nähdäkin mahdollisuutena päästä harjoittelemaan näitä asioita? Ja kurkistelemaan vähän tänne mystiseen naisten maailmaan ilman häiritseviä taka-ajatuksia. (Spoiler: ei tämä kauhean ihmeellistä ole, mutta suosittelen silti tutustumista).

 

[Derzu]

Tästä tuli mieleeni, että onko ne mahdolliset kaverikortit, joita naisilta treffaillessa tulee, sittenkään niin pahasta? Voisiko ne nähdäkin mahdollisuutena päästä harjoittelemaan näitä asioita? Ja kurkistelemaan vähän tänne mystiseen naisten maailmaan ilman häiritseviä taka-ajatuksia. (Spoiler: ei tämä kauhean ihmeellistä ole, mutta suosittelen silti tutustumista).

Ehdottomasti, ja tämän olen hyödyntänytkin. Kahdessa tapauksessa tosin kaverikortti tuli mun puolelta. Mutta toihan on ihan parasta kun yhteydenpito jatkuu, vaikkei homma sen pitemmälle mennytkään, näistä voi tulla mitä avartavimpia ystävyyksiä.

 

[Antipro]

Tästä tuli mieleeni, että onko ne mahdolliset kaverikortit, joita naisilta treffaillessa tulee, sittenkään niin pahasta? Voisiko ne nähdäkin mahdollisuutena päästä harjoittelemaan näitä asioita? Ja kurkistelemaan vähän tänne mystiseen naisten maailmaan ilman häiritseviä taka-ajatuksia. (Spoiler: ei tämä kauhean ihmeellistä ole, mutta suosittelen silti tutustumista).

Tätä suosittelen kaikille miehille jos vaan mahdollista. Silloin oppii olemaan luonteva naisten kanssa (jos esim. jännittää treffejä naisten kanssa tms.) ja varmasti myöskin se kehittää sosiaalisia taitoja joista niillä ensimmäisillä treffeillä on suuresti apua. Mulla on huomattavasti paremmat sosiaaliset taidot kuin keskimäärin miehillä, tosin kaverikortteja en ole käyttänyt (koska niitä ei Tinderin kautta ole tullut), kuitenkin mulla on muutama naispuoleinen kaveri joiden kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia ja vaikkapa kertomaan miten treffit jonkun naisen kanssa meni jne. Eli just sitä mitä ei toisten miesten kanssa pysty/ei tulisi puhuttua. Harvassa asiassa tulee taitavaksi harjoittelematta, jollei ne taidot ole hyvällä tasolla niin niitä pystyy kuitenkin kehittämään.

 

[Erkki_erikeepperi]

^ Siskot on hyvä keksintö, mutta valitettavasti kaikille miehille ei niitä ole siunaantunut...

 

[Antipro]

^ Siskot on hyvä keksintö, mutta valitettavasti kaikille miehille ei niitä ole siunaantunut...

Joo tämä mutta sitten tullaan kanssa siihen että mitä sä olet valmis puhumaan siskojesi kanssa? Jos mietitään vaikkapa jotain treffailuhommia tai jopa läheisyysjuttuja niin kuinka moni oikeasti kertoisi siskoilleen näitä?
Ja mä ainakin näen tuon niin että vaikka siskot vs. kaverinaiset vaikuttaa suht samalta niin siltikin itse näen sen hieman erilaisena dynamiikkana. Mulla on sisko mutta en näe itseäni hänen kauttaan oppimassa naisista mitään taikka keskustelemassa omista suhdeasioistani hänen kanssaan. Toki ymmv riippuen perheen sisäisistä väleistä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Joo tämä mutta sitten tullaan kanssa siihen että mitä sä olet valmis puhumaan siskojesi kanssa? Jos mietitään vaikkapa jotain treffailuhommia tai jopa läheisyysjuttuja niin kuinka moni oikeasti kertoisi siskoilleen näitä?
Ja mä ainakin näen tuon niin että vaikka siskot vs. kaverinaiset vaikuttaa suht samalta niin siltikin itse näen sen hieman erilaisena dynamiikkana. Mulla on sisko mutta en näe itseäni hänen kauttaan oppimassa naisista mitään taikka keskustelemassa omista suhdeasioistani hänen kanssaan. Toki ymmv riippuen perheen sisäisistä väleistä.

Siskoilla on kavereitakin, jotka saattavat kyläillä ja joudut olemaan jossain vuorovaikutuksessa niiden kanssa.

Pointti joka tapauksessa oli, että joudut olemaan tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa (jo pienestä pitäen).

 

[Joku_242]

Joo tämä mutta sitten tullaan kanssa siihen että mitä sä olet valmis puhumaan siskojesi kanssa? Jos mietitään vaikkapa jotain treffailuhommia tai jopa läheisyysjuttuja niin kuinka moni oikeasti kertoisi siskoilleen näitä?
Ja mä ainakin näen tuon niin että vaikka siskot vs. kaverinaiset vaikuttaa suht samalta niin siltikin itse näen sen hieman erilaisena dynamiikkana. Mulla on sisko mutta en näe itseäni hänen kauttaan oppimassa naisista mitään taikka keskustelemassa omista suhdeasioistani hänen kanssaan. Toki ymmv riippuen perheen sisäisistä väleistä.

Niin ja muutenkin lähtökohtaisesti siskon kanssa jutellessa ei ole silleen mitään jännitystä toisin kuin vaikka jollekin ihastukselle jutellessa.

Kiinnostavia viestejä tunteista keskustelemisesta ja empatiasta edellä. Voin allekirjoittaa sen mitä puhuttiin keskimääräisen 70-, 80- ja vielä 90-luvun alussakin syntyneen miehen valmiuksista näiltä osin (zoomereista en osaa sanoa). Samaa on minulle sanonut useampikin nainen ja pari miespuolista ystävää. He pitävät minua harvinaisena tapauksena, koska olen mies joka tiedostaa tunteitaan ja ajatuksiaan, osaa käsitellä niitä ja keskustella niistä, toista kuunnellen ja läsnä ollen. Vaikka itse en edes koe olevani kuin puolitiessä näissä taidoissa, edelleen kipeästi tiedostan vajavaisuuteni. Mutta joo, naiset valittelevat miten harva mies osaa ja uskaltaa.

Saako kysyä että mitä tarkemmin ottaen tarkoitat? Kun miettii tuota niin kyllähän sitä aika helposti huomaa että mikä asia esim. kiinnostaa, vituttaa, jännittää ja niin edelleen. Toisaalta mua ei varmaan ole silleen kasvatettu ns. kovaksi karjuksi, mutta siltikin tuntuu enemmän siltä että monissa tunnejutuissa ei vaan ole samassa määrin mitään mitä löytää samalla tavalla kuin joillain muilla, erityisesti monilla naisilla.

Esim. erilaiset uutisahdistukset ja maailmantuska on varmaan tästä hyvä esimerkki. Yleensä uutiset ei vaan tunnu yhtään miltään, tapahtui kaukaisissa maissa mitä tahansa. Ukrainan sota oli ehkä poikkeus kun se oli aluksi vähän jänskättävä mutta ei siitäkään yöunia menettänyt. Ilmastonmuutos ja muut vastaavat tuntuu vaan älyllisellä tasolla kiinnostavalta ilmiöltä eikä miltään eksistentiaaliselta tuskalta kuin ilmeisesti joillain.

 

[Markqq]

Tuli tässä mieleen, että mä en nykyään enää jaksa chättää mimmien kanssa ketkä ei laita efforttia keskusteluun, on ns. "yksipuolista keskustelua". Lopetan aika äkkiä ja mätsi pihalle. Ja sitten se, että jos nainen vaikuttaa "ihan kivalta", hän todennäköisesti ei laita tarpeeks panoksia tai effortia miehen suuntaan, mikä ei taas sytytä miehen kohdalla panostaa enempää. Toki molemminpuolinen mielenkiinto/ihastus jo todennäköisesti laittaa jo vähä automaatiolla effortia toiseen suuntaan.

Mutta jos esim. kokee, että tää mies vaikuttaa tosi hyvältä ja potentiaaliselta, mutta pitää minua vain "kivana", niin tapauksessa voi olla myös peiliin katsomisen paikka, puolin ja toisin.

Loppupeleissä mulle on äärettömän tärkeä saada hyviä keskusteluja alkuun. Se osoittaa mielenkiintoa toista kohtaan ja halua tutustua. Ei sen tarvii olla pitkiä viestejä vaan myös lyhytmuotoisempaa flirtillä. Pääasia kuitenkin se, että näkee toisen edes panostavan jollain tavalla.

 

[Markqq]

Tästä tuli mieleeni, että onko ne mahdolliset kaverikortit, joita naisilta treffaillessa tulee, sittenkään niin pahasta? Voisiko ne nähdäkin mahdollisuutena päästä harjoittelemaan näitä asioita? Ja kurkistelemaan vähän tänne mystiseen naisten maailmaan ilman häiritseviä taka-ajatuksia. (Spoiler: ei tämä kauhean ihmeellistä ole, mutta suosittelen silti tutustumista).

Mulle on jäänyt muutama kaveri Tinderöinnistä. Huipputyyppejä. Tulee nähtyä silloin tällöin. Hyvä flow, energia ja keskustelut.
Yhden kanssa muotoutui nyt toistaiseksi fwb-suhde. Välimatkaa vaa pikkusen niin ei iha joka viikonloppu meiningillä.

 

[Garald]

Onkohan Tinderissä ja muissa deittiäpeissä jotain älyä ja keskusteleekohan ne keskenään? Jossain vaiheessa tuli swaippailtua niin maan perkeleesti eikä tullut yhtään matcheja tyyliin puoleen vuoteen. Nyt sitten olin ajatuksissa poistamassa kaikki äpit ja en ollut käyttänyt hetkeen niin äpit pamauttaa useamman osuman kerralla, joista liekö osa tullut kun juttu luistaa hyvin kahden ensimmäisen kanssa. Tarjoavat lisää ettei vaan tuu valkattua ketään, sillä noi kaikki mä oon swaipannut oikealle joskus viikkoja tai kuukausia sitten.

Pitävät pilkkanaan perkele. Helppo olisi ollut valita kun olisi vaan yksi noista.

Noh, aika näyttää. Ei ole ajatusta kyllä ryhtyä häntäheikkeilemään.

 

[Maniac]

Tätä suosittelen kaikille miehille jos vaan mahdollista. Silloin oppii olemaan luonteva naisten kanssa (jos esim. jännittää treffejä naisten kanssa tms.) ja varmasti myöskin se kehittää sosiaalisia taitoja joista niillä ensimmäisillä treffeillä on suuresti apua. Mulla on huomattavasti paremmat sosiaaliset taidot kuin keskimäärin miehillä, tosin kaverikortteja en ole käyttänyt (koska niitä ei Tinderin kautta ole tullut), kuitenkin mulla on muutama naispuoleinen kaveri joiden kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia ja vaikkapa kertomaan miten treffit jonkun naisen kanssa meni jne. Eli just sitä mitä ei toisten miesten kanssa pysty/ei tulisi puhuttua. Harvassa asiassa tulee taitavaksi harjoittelematta, jollei ne taidot ole hyvällä tasolla niin niitä pystyy kuitenkin kehittämään.

Tämä! Naispuoliset ystävät tarjoavat ainutlaatuisen väylän ymmärtää näiden toisinaan oikukkaiden olentojen ajatusmaailmaa, joka ei välttämättä loogisuudelle ja ratkaisuihin virittyneille putkiaivoille muuten avautuisi.

 

[Derzu]

Saako kysyä että mitä tarkemmin ottaen tarkoitat? Kun miettii tuota niin kyllähän sitä aika helposti huomaa että mikä asia esim. kiinnostaa, vituttaa, jännittää ja niin edelleen. Toisaalta mua ei varmaan ole silleen kasvatettu ns. kovaksi karjuksi, mutta siltikin tuntuu enemmän siltä että monissa tunnejutuissa ei vaan ole samassa määrin mitään mitä löytää samalla tavalla kuin joillain muilla, erityisesti monilla naisilla.

Vaikea tietysti sinua syvemmin tuntematta sanoa tai selittää, mistä kinnaa. Mutta luulen että juuri tuossa että "tunnejutuissa ei ole mitään mitä löytää" on jotain sussa olevaa lukkoa, jonka avaaminen tuottaisi ihan uudenlaisen kokemuksen elämästä. Ja tekisi tietysti naisten kanssa kommunikoinnista syvempää ja helpompaa. Se syvällä itsessä olevan oven tunnistaminen ja raottaminen ei ole ihan helppoa jos se on koko elämän ollut kiinni. Monilla se vaatii esim. syvän kriisin (läheisen kuolema, ero, masennus), jonka seurauksena homma voi lähteä purkautumaan: joutuu tutkiskelemaan itseään, että tällainen ovi musta löytyy ja en uskalla avata sitä, ja sitten harjoitusten tai läheisen ihmissuhteen kautta alkaakin uskaltaa raottaa sitä. Ja se on prosessi eikä tapahdu hetkessä. Voi tietysti olla että sulla on joku ihan geneettinenkin ominaisuus, joka tekee tästä hyvin vaikeaa. Mene ja tiedä, en ole asiantuntija.

Varmaan aika vahvasti myös empatiakykyyn liittyvää - menemättä nyt tarkemmin siihen mitä empatia tarkoittaa, siitä on keskusteltu täällä joskus aiemmin. Empatiakykyä voi kuitenkin yleensä harjoittaa ja kehittää, vain psykopaateilla se taitaa olla tosi vaikeaa (ja en nyt väitä että sinä olisit sellainen). Tuo sun luonne voi olla sikäli ihan hyväkin, että et imaise itseesi esim. toisen ahdistusta. Mutta silti se että toisen ihmisen sisin jotenkin liikuttaa ja kiinnostaa vastapuolta, se on monesti aika tärkeää ihmisille joilla kestävä parisuhde on tavoitteena.

En tosin sano että edellä kuvaamani kehittyminen olisi ainoa tapa elää parisuhteessa. Todella, siis todella monet ihmiset elää parisuhteissa joissa toinen tai molemmat osapuolet on jokseenkin sellaisia miksi kuvailet itseäsi, enkä mä todellakaan tuomitse tai ylenkatso sitä mitenkään, jos se heille itselleen sopii. Nykypäivänä vain naisten kohdalla tuntuu olevan käynnissä sellainen "siirtymä" tässä, he hakevat enenevässä määrin suhteita joissa on tuo tunneyhteys ja empatia aika vahvasti läsnä. Siitä tuli tuo mun pariutumisvinkki - tällaisille miehille on aiempaa enemmän kysyntää. Se ei tarkoita, etteikö deiteillä voisi muillakin avuilla pärjätä.

 

[Rokkijani]

Tämä! Naispuoliset ystävät tarjoavat ainutlaatuisen väylän ymmärtää näiden toisinaan oikukkaiden olentojen ajatusmaailmaa, joka ei välttämättä loogisuudelle ja ratkaisuihin virittyneille putkiaivoille muuten avautuisi.

Minusta joskus tuntuu, että miehet ovat aikojen saatossa mystifioineet liikaa naisia, joten heistä on tullut sitten järjelle muka niin tavoittelemattomia. En sitten tiedä, että kun itse koen miehenä olevani ainakin lähipiirini miehiä tunteellisempi, että olenko sitten naisten kanssa jollain taajuuksilla yhteydessä, mutta en muista yhtäkään tilannetta, että olisin tosissani ajatellut etten ymmärrä naisia. Tietenkään en voi samaistua kaikkiin naisten kokemuksiin tai tunteisiin, se on eri asia.

Kirjoista ajattelen, että jos haluaa tai kokee, että naisia olisi kiva ymmärtää paremmin niin olen aika varma siitä ettei selfhelp "näin olet supermaskuliini" auta.

 

[AnnaKoo]

Varmaan aika vahvasti myös empatiakykyyn liittyvää - menemättä nyt tarkemmin siihen mitä empatia tarkoittaa, siitä on keskusteltu täällä joskus aiemmin. Empatiakykyä voi kuitenkin yleensä harjoittaa ja kehittää, vain psykopaateilla se taitaa olla tosi vaikeaa (ja en nyt väitä että sinä olisit sellainen). Tuo sun luonne voi olla sikäli ihan hyväkin, että et imaise itseesi esim. toisen ahdistusta. Mutta silti se että toisen ihmisen sisin jotenkin liikuttaa ja kiinnostaa vastapuolta, se on monesti aika tärkeää ihmisille joilla kestävä parisuhde on tavoitteena.

En tosin sano että edellä kuvaamani kehittyminen olisi ainoa tapa elää parisuhteessa. Todella, siis todella monet ihmiset elää parisuhteissa joissa toinen tai molemmat osapuolet on jokseenkin sellaisia miksi kuvailet itseäsi, enkä mä todellakaan tuomitse tai ylenkatso sitä mitenkään, jos se heille itselleen sopii. Nykypäivänä vain naisten kohdalla tuntuu olevan käynnissä sellainen "siirtymä" tässä, he hakevat enenevässä määrin suhteita joissa on tuo tunneyhteys ja empatia aika vahvasti läsnä. Siitä tuli tuo mun pariutumisvinkki - tällaisille miehille on aiempaa enemmän kysyntää. Se ei tarkoita, etteikö deiteillä voisi muillakin avuilla pärjätä.

Omissa pohdinnoissani olen tullut jotakuinkin siihen päätelmään, että yksi suurista syistä pariutumisen vaikeuteen on juuri tuo siirtymä josta kirjoitat. Kun naiset eivät enää tarvitse miestä saadakseen säällisen elintason ja täyttääkseen yhteiskunnan yksitahoisen odotuksen lisääntymisestä, kääntyy katse muihin asioihin joita parisuhde voisi tuoda. Ja niistä muista asioista on noussut aika keskeiseksi tunneyhteys, empatia ja henkinen kumppanuus. Lisäksi pehmeät ja humaanit arvot ovat nousseet keskeisemmiksi yhteiskunnassa. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä harvemmalta mieheltä löytyy tunnetaitoja ja humaaneja arvoja, joten pariutumishaasteitakin on enemmän.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ja niistä muista asioista on noussut aika keskeiseksi tunneyhteys, empatia ja henkinen kumppanuus. Lisäksi pehmeät ja humaanit arvot ovat nousseet keskeisemmiksi yhteiskunnassa. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä harvemmalta mieheltä löytyy tunnetaitoja ja humaaneja arvoja, joten pariutumishaasteitakin on enemmän.

Myös laatuparrun paneminen. Ylöspäin paneminen on todellakin juttu ja liittyy tähän ketjuun.

Ja mitä tulee pariutumiseen noin muuten, niin miehen koulutus kyllä korreloi. En ole vakuuttunut siitä, että miehen ikä korreloisi, korkeintaan käänteisesti... Ihan mistään naistunnetaidoista riippumatta.

Sitä paitsi vanhemmilta miehiltä luulisi niitä tunnetaitoja löytyvän, koska ovat joutuneet naismarkkinoilla pitkään luovimaan ja kantapään kautta oppimaan. Miehellä saattaa olla jopa omia tyttäriäkin.

Keski-ikäinen, vaaleaihoinen heteromies EI IHAN VÄLTTÄMÄTTÄ ole sellainen ällöttävä kauhistus joksi nykyajan populaarimeemikulttuuri sitä peilaa. Presidentinvaalitkin on tästä ehkä hyvä esimerkki.. Tosin toinen finalisti ei ole hetero. No anyway. Mutta ei se kyllä voitakaan. MOT.

 

[Maniac]

Myös laatuparrun paneminen. Ylöspäin paneminen on todellakin juttu ja liittyy tähän ketjuun.

Saatiinhan se paneminen taas tapetille, ettei olisi puhe siitä mistä puute? Harvemmin sitä naisilta kuulee, että saipa isoa parrua vaan kyllä siinä nostetaan ihan eri asiat esille kun rakastajan taitoja arvioidaan. Näistäkin kun voi naispuolisten ystävien kanssa jutella, toki riippuen siitä mikä ystävyyden taso on.

Sitä paitsi vanhemmilta miehiltä luulisi niitä tunnetaitoja löytyvän, koska ovat joutuneet naismarkkinoilla pitkään luovimaan ja kantapään kautta oppimaan. Miehellä saattaa olla jopa omia tyttäriäkin.

Eipä taida pitä paikkaansa mikäli tämän ketjun näkyvimpien vanhempien herrasmiehien ulosannista pitäisi näin todeta, korkeintaan näkyy lisääntyneenä katkeruutena toista sukupuolta kohtaan kun tarjonta ei vastaa kysyntään.

 

[AnnaKoo]

Saatiinhan se paneminen taas tapetille, ettei olisi puhe siitä mistä puute? Harvemmin sitä naisilta kuulee, että saipa isoa parrua vaan kyllä siinä nostetaan ihan eri asiat esille kun rakastajan taitoja arvioidaan. Näistäkin kun voi naispuolisten ystävien kanssa jutella, toki riippuen siitä mikä ystävyyden taso on.



Eipä taida pitä paikkaansa mikäli tämän ketjun näkyvimpien vanhempien herrasmiehien ulosannista pitäisi näin todeta, korkeintaan näkyy lisääntyneenä katkeruutena toista sukupuolta kohtaan kun tarjonta ei vastaa kysyntään.

Allekirjoitan joka sanan. Vaikka mistäs minä naisena mitään naisten elämästä tietäisin.

 

[Derzu]

Omissa pohdinnoissani olen tullut jotakuinkin siihen päätelmään, että yksi suurista syistä pariutumisen vaikeuteen on juuri tuo siirtymä josta kirjoitat. Kun naiset eivät enää tarvitse miestä saadakseen säällisen elintason ja täyttääkseen yhteiskunnan yksitahoisen odotuksen lisääntymisestä, kääntyy katse muihin asioihin joita parisuhde voisi tuoda. Ja niistä muista asioista on noussut aika keskeiseksi tunneyhteys, empatia ja henkinen kumppanuus. Lisäksi pehmeät ja humaanit arvot ovat nousseet keskeisemmiksi yhteiskunnassa. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä harvemmalta mieheltä löytyy tunnetaitoja ja humaaneja arvoja, joten pariutumishaasteitakin on enemmän.

Ja vaikkei edes suhteesta hae jotain sielujen syvintä kumppanutta, niin auttaahan se ihan jokapäiväisessä kommunikaatiossa ja ristiriitatilanteissa ihan helvetisti, jos kumppani osaa ylipäänsä edes jonkin verran sanoittaa tunteitaan ja kertoa niistä toiselle.

Pariutumishaasteiden valossa taitaa kyllä nuorilla ikäluokilla olla vielä enemmän haasteita kuin vanhoilla. Mutta se johtunee sitten monista eri tekijöistä.

On muuten kiinnostavaa katsoa vaikka 40 vuoden päästä, johtiko 2010-luvulta alkaen yleistynyt "tunneyhteyteen perustuvan liiton" hakeminen yhtään sen kestävämpiin parisuhteisiin - edes niissä liitoissa, joissa tällainen yhteys koettiin olevan. Oma veikkaukseni nimittäin on, että eipä se sen pysyvämpiin suhteisiin johda. Ihmiset osaavat aina kehittää itselleen yhä uusia ongelmia, ja yhä uusia syitä erota tiheämmin ja tiheämmin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Saatiinhan se paneminen taas tapetille, ettei olisi puhe siitä mistä puute? Harvemmin sitä naisilta kuulee, että saipa isoa parrua vaan kyllä siinä nostetaan ihan eri asiat esille kun rakastajan taitoja arvioidaan. Näistäkin kun voi naispuolisten ystävien kanssa jutella, toki riippuen siitä mikä ystävyyden taso on.

"Parru" ja "laatuparru" on tässä raflaava synonyymi "intiimeille kohtaamisille" tai vaikka "netflix & chill":lle (parempitasoisten miesten kanssa).

Ja kyllähän tämä todellakin on juttu. Ei ole mikään suuri salaisuus, että parhaimmat pelimiehet pyörittelee haaremeitaan Tinderin kautta.

 

[kuubalainen]

On muuten kiinnostavaa katsoa vaikka 40 vuoden päästä, johtiko 2010-luvulta alkaen yleistynyt "tunneyhteyteen perustuvan liiton" hakeminen yhtään sen kestävämpiin parisuhteisiin - edes niissä liitoissa, joissa tällainen yhteys koettiin olevan. Oma veikkaukseni nimittäin on, että eipä se sen pysyvämpiin suhteisiin johda. Ihmiset osaavat aina kehittää itselleen yhä uusia ongelmia, ja yhä uusia syitä erota tiheämmin ja tiheämmin.

Jotenkin itsekin veikkaisin että tilastot eivät juurikaan tule muuttumaan. AnnaKoo tuossa aiemmin kirjoitti -- miestä ei enää "tarvita" elintason yms. ylläpitoon, vaan siinä on eri jutut suhteiden pohjalla. Aiemmin eroa ei välttämättä otettu, kun parrumies toi leivän pöytään, ja vaikka ei koskaan puhu ja välillä vähän hakkaisi, niin se kuitenkin maksoi ne laskut. Nyt kun on enemmän henkisiä taitoja omaavia miehiä, siinä saattaa tulla aivan eri ongelmat kuten sanoit, ja se henkinen yhteys ei taas välttämättä ole aivan nappi. En siis tällä kumpaankaan sukupuoleen osoita, vaan lähipiirissä paljon tapauksia viimeisen parin vuoden aikana tämän henkisen yhteyden ongelmista. Ja toki myös muistakin.

Kuten sanoit, aina niitä ongelmia on, ja jotkut ihmiset osaavat niitä kehitellä. Enkä sano että kenenkään pitäisi ns. tyytyä mihinkään, vaan jos suhde ei anna sitä mitä itse haluaa ja tarvitsee, niin eihän siinä ole järkeä jatkaa. Toki jotkut edelleen tyytyvät.

 

[Derzu]

Samoilla linjoilla kuin @kuubalainen . Tunneyhteys on kyllä hyvin antoisa asia, mutta parisuhteen kannalta se voi sittenkin olla kaksipiippuinen juttu - just kuten sanoit, jos odotetaan että sen yhteyden on oltava ihan nappi. Voi olla ongelmallista, jos liian iso osa elämän odotuksista (ihmissuhteiden osalta) on yhden ihmisen, yhden parisuhteen varassa. Siksi olen itse viime aikoina pyrkinyt vähän etäännyttämään omaa ajatteluani romanttisen rakkauden ihannoinnista. Tää menee jo enemmän tuonne pariutumisen haasteet -osastolle.

 

[AnnaKoo]

Eipä taida pitä paikkaansa mikäli tämän ketjun näkyvimpien vanhempien herrasmiehien ulosannista pitäisi näin todeta, korkeintaan näkyy lisääntyneenä katkeruutena toista sukupuolta kohtaan kun tarjonta ei vastaa kysyntään.

Pitää tähän liittyen vielä täsmentää: oman kokemuksen ja tämän fooruminkin perusteella on myös keski-ikäisiä tunne-elämältään kehittyneitä ja siitä keskustelemaan kykeneviä yksilöitä. Ja jännästi kellään heistä ei vaikuttaisi olevan haasteita saada treffiseuraa ja parisuhdekin niin halutessaan. Erityisesti nämä poikkeukset - tai en minä tiedä onko he nyt varsinaisesti poikkeuksia, vaikka mahdollisesti kyllä vähemmistö - vahvistavat olettamukseni esittämästäni korrelaatiosta. Muut iotekkinaiset voivat vahvistaa tai haastaa tätä näkemystäni, mutta kyllä mä väitän että etenkin 40 ja siitä vanhempien keskuudessa naisten yleinen kokemus on, että tunnetaitoiset miehet viedään käsistä, eivätkä kauaa ole Tinderissä kyynistymässä.

 

[Maniac]

Samoilla linjoilla kuin @kuubalainen . Tunneyhteys on kyllä hyvin antoisa asia, mutta parisuhteen kannalta se voi sittenkin olla kaksipiippuinen juttu - just kuten sanoit, jos odotetaan että sen yhteyden on oltava ihan nappi. On ongelmallista, jos liian iso osa elämän odotuksista (ihmissuhteiden osalta) on yhden ihmisen, yhden parisuhteen varassa. Siksi olen itse viime aikoina pyrkinyt vähän etäännyttämään omaa ajatteluani romanttisen rakkauden ihannoinnista. Tää menee jo enemmän tuonne pariutumisen haasteet -osastolle.

Ei romanttisessa rakkaudessa ole itsessään mitään vikaa, olisihan se mahtavaa että löytyisi jälleen sellainen ihminen kanssa jonka kanssa asiat ikäänkuin "loksahtavat" paikalleen. Monella (kuten itsellänikin kävi) unohtuu se muu elämä kun tämä toinen osapuoli saa liikaa painoarvoa, jolloin nämä elämän osa-alueet pääsivät kärsimään. Siksi on tärkeää pitää muut asiat balanssissa rakkaudesta huolimatta.

Pitää tähän liittyen vielä täsmentää: oman kokemuksen ja tämän fooruminkin perusteella on myös keski-ikäisiä tunne-elämältään kehittyneitä ja siitä keskustelemaan kykeneviä yksilöitä. Ja jännästi kellään heistä ei vaikuttaisi olevan haasteita saada treffiseuraa ja parisuhdekin niin halutessaan. Erityisesti nämä poikkeukset - tai en minä tiedä onko he nyt varsinaisesti poikkeuksia, vaikka mahdollisesti kyllä vähemmistö - vahvistavat olettamukseni esittämästäni korrelaatiosta. Muut iotekkinaiset voivat vahvistaa tai haastaa tätä näkemystäni, mutta kyllä mä väitän että etenkin 40 ja siitä vanhempien keskuudessa naisten yleinen kokemus on, että tunnetaitoiset miehet viedään käsistä, eivätkä kauaa ole Tinderissä kyynistymässä.

Uskaltanen kommentoida omakehunkin riskillä tätä kun viestiäni alunperin lainasit, vaikka en iotekkinaisiin kuulukaan: Tämä on juuri se oma kokemus Tinderistä, ei siellä ole tarvinnut kauaa hengata kun jotain tapailuntapaista on jo viritteillä. Mut nähneet tietää etten ole mikään poikkeuksellisen komea yksilö enkä mitenkään pitkäkään (paitsi aina pitää olla vähän @Markqq ua pidempi! ), mut uskaltaisin väittää että omat vahvuudet on tunne-elämän puolella kun on tullut kaikenlaista koettua ja nähtyä näiden vuosien aikana. Musta on pirun sääli että tunnetaitoja ei opeteta koulussa, vaan ne ikäänkuin tulee kantapään kautta opittua.

 

[Erkki_erikeepperi]

Pitää tähän liittyen vielä täsmentää: oman kokemuksen ja tämän fooruminkin perusteella on myös keski-ikäisiä tunne-elämältään kehittyneitä ja siitä keskustelemaan kykeneviä yksilöitä. Ja jännästi kellään heistä ei vaikuttaisi olevan haasteita saada treffiseuraa ja parisuhdekin niin halutessaan. Erityisesti nämä poikkeukset - tai en minä tiedä onko he nyt varsinaisesti poikkeuksia, vaikka mahdollisesti kyllä vähemmistö - vahvistavat olettamukseni esittämästäni korrelaatiosta. Muut iotekkinaiset voivat vahvistaa tai haastaa tätä näkemystäni, mutta kyllä mä väitän että etenkin 40 ja siitä vanhempien keskuudessa naisten yleinen kokemus on, että tunnetaitoiset miehet viedään käsistä, eivätkä kauaa ole Tinderissä kyynistymässä.

Menestys luo menestystä. Alfa-miehet on hyviä naisten kanssa, koska jokainen kohtaaminen kehittää niiden peliä eteenpäin. Myös niitä "tunnetaitoja".

Epäonnistuneiden miesten on hiukka hankalaa olla "tunnetaidoiltaan" jotenkin erityisen hyviä ja kehittyä niissä.

Vähän sama kuin se, että neitsyt-mies ei välttämättä ole kovin kuumaa hottia, vaan pääasiassa mieheltä kyllä odotetaan, että on kokemusta naisen kanssa olemisesta (sillai). Toisaalta kokemuksia voi olla vaikeaa saada, kun ei ole kokemusta. Catch-22.

 

[Maniac]

Menestys luo menestystä. Alfa-miehet on hyviä naisten kanssa, koska jokainen kohtaaminen kehittää niiden peliä eteenpäin. Myös niitä "tunnetaitoja".

Epäonnistuneiden miesten on hiukka hankalaa olla "tunnetaidoiltaan" jotenkin erityisen hyviä ja kehittyä niissä.

Vähän sama kuin se, että neitsyt-mies ei välttämättä ole kovin kuumaa hottia, vaan pääasiassa mieheltä kyllä odotetaan, että on kokemusta naisen kanssa olemisesta (sillai). Toisaalta kokemuksia voi olla vaikeaa saada, kun ei ole kokemusta. Catch-22.

Päinvastoin Erkkiseni, epäonnistuneilla miehillä juuri onkin siitä mistä ammentaa tuntemuksia. Isoin kynnys on vaan päästä niistä kiinni kun yleensä ne on useamman tunnelukon takana. Ei se toteamus siitä, että pitää olla itse eheä jotta kykenee edes jonkunlaiseen parisuhteeseen ole tuulesta temmattu.

Mä luulen että ton neitsyydenkin vois saada myyntivaltiksi oikealle yleisölle, joku vähän vanhempi nainen saattaisi hyvinkin mielellään opettaa intiimimmän kanssakäymisen saloja innokkaalle oppilaalle kun asian tuo häpeilemättä esille aiheen tullessa ajankohtaiseksi. Näkisin että tossakin on mahdollisuudet markkinointiin.

 

[Derzu]

Menestys luo menestystä. Alfa-miehet on hyviä naisten kanssa, koska jokainen kohtaaminen kehittää niiden peliä eteenpäin. Myös niitä "tunnetaitoja".

Epäonnistuneiden miesten on hiukka hankalaa olla "tunnetaidoiltaan" jotenkin erityisen hyviä ja kehittyä niissä.

Vähän sama kuin se, että neitsyt-mies ei välttämättä ole kovin kuumaa hottia, vaan pääasiassa mieheltä kyllä odotetaan, että on kokemusta naisen kanssa olemisesta (sillai). Toisaalta kokemuksia voi olla vaikeaa saada, kun ei ole kokemusta. Catch-22.

Osittain totta: ilman muuta kanssakäyminen kehittää siinä tarvittavia taitoja. Mutta tuosta olen eri mieltä että naisten suhteen kokematon mies (jos sitä tarkoitit "epäonnistuneella") ei voisi olla tunnetaidoiltaan hyvä. Ei se yksilöiden kohdalla niin mene, vaikka isommassa populaatiossa toki varmasti tällainen ero nähdäänkin. Tunnetaitoja voi syntyä ja niitä voi kehittää muutenkin kuin ravaamalla deiteillä ja olemalla parisuhteissa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mä luulen että ton neitsyydenkin vois saada myyntivaltiksi oikealle yleisölle, joku vähän vanhempi nainen saattaisi hyvinkin mielellään opettaa intiimimmän kanssakäymisen saloja innokkaalle oppilaalle kun asian tuo häpeilemättä esille aiheen tullessa ajankohtaiseksi.

Teoria ja käytäntö voi olla kolme eri asiaa.

Pääasiassa miehelle ei kyllä ole mikään "vahvuus" eikä "markkinointivaltti", että on kokematon, etenkin jos ikää on yhtään enempää kuin sanotaan vaikka 19v. Eikä oikein sittenkään, tai missään vaiheessa.

Ääriuskonnolliset piirit voi olla poikkeus sääntöön.

 

[Maniac]

Teoria ja käytäntö voi olla kolme eri asiaa.

Pääasiassa miehelle ei kyllä ole mikään "vahvuus" eikä "markkinointivaltti", että on kokematon, etenkin jos ikää on yhtään enempää kuin sanotaan vaikka 19v. Eikä oikein sittenkään, tai missään vaiheessa.

Ääriuskonnolliset piirit voi olla poikkeus sääntöön.

On ehkä jotenkin kuvaavaa, että päätit kommentoida tätä teoreettista neitsyt-skenaariota tunnetaitoihin liittyvän asian sijasta?

Jos neitsyys menetetään keskimäärin 17 vuotiaana, mitä netistä nopsaan bongasin, niin miten 19 v. neitsyt olisi jo ongelmallista muussa kuin omassa ahtaassa ajattelutavassasi?

 

[gramma]

Teoria ja käytäntö voi olla kolme eri asiaa.

Pääasiassa miehelle ei kyllä ole mikään "vahvuus" eikä "markkinointivaltti", että on kokematon, etenkin jos ikää on yhtään enempää kuin sanotaan vaikka 19v. Eikä oikein sittenkään, tai missään vaiheessa.

Ääriuskonnolliset piirit voi olla poikkeus sääntöön.

Voiko olla, että kokemattomat miehet on myös introvertteja, nörttejä tms muuten (vähän) reppanoita? Kokemattomuus ei ole syy menestymättömyyteen parisuhde/seksimarkkinoilla, vaan se kaikki muu?

 

[Erkki_erikeepperi]

Voiko olla, että kokemattomat miehet on myös introvertteja, nörttejä tms muuten (vähän) reppanoita? Kokemattomuus ei ole syy menestymättömyyteen parisuhde/seksimarkkinoilla, vaan se kaikki muu?

Kuten sanottua, menestys luo menestystä ja kokemukset luo kokemuksia.

Kaikki toki lähtee nollasta liikkeelle, mutta toisille on jaettu paljon paremmat pelikortit kuin toisille.

Mullekin jaettiin aika huonot kortit monessa suhteessa, mutta onneksi jaettiin myös älykkyyttä ja kovaa halua, joten sain sitten näitä umpisolmuja kuitenkin ratkottua ja kantapään kautta oppia ammennettua.

 

[Joku_242]

Vaikea tietysti sinua syvemmin tuntematta sanoa tai selittää, mistä kinnaa. Mutta luulen että juuri tuossa että "tunnejutuissa ei ole mitään mitä löytää" on jotain sussa olevaa lukkoa, jonka avaaminen tuottaisi ihan uudenlaisen kokemuksen elämästä. Ja tekisi tietysti naisten kanssa kommunikoinnista syvempää ja helpompaa. Se syvällä itsessä olevan oven tunnistaminen ja raottaminen ei ole ihan helppoa jos se on koko elämän ollut kiinni. Monilla se vaatii esim. syvän kriisin (läheisen kuolema, ero, masennus), jonka seurauksena homma voi lähteä purkautumaan: joutuu tutkiskelemaan itseään, että tällainen ovi musta löytyy ja en uskalla avata sitä, ja sitten harjoitusten tai läheisen ihmissuhteen kautta alkaakin uskaltaa raottaa sitä. Ja se on prosessi eikä tapahdu hetkessä. Voi tietysti olla että sulla on joku ihan geneettinenkin ominaisuus, joka tekee tästä hyvin vaikeaa. Mene ja tiedä, en ole asiantuntija.

Varmaan aika vahvasti myös empatiakykyyn liittyvää - menemättä nyt tarkemmin siihen mitä empatia tarkoittaa, siitä on keskusteltu täällä joskus aiemmin. Empatiakykyä voi kuitenkin yleensä harjoittaa ja kehittää, vain psykopaateilla se taitaa olla tosi vaikeaa (ja en nyt väitä että sinä olisit sellainen). Tuo sun luonne voi olla sikäli ihan hyväkin, että et imaise itseesi esim. toisen ahdistusta. Mutta silti se että toisen ihmisen sisin jotenkin liikuttaa ja kiinnostaa vastapuolta, se on monesti aika tärkeää ihmisille joilla kestävä parisuhde on tavoitteena.

En tosin sano että edellä kuvaamani kehittyminen olisi ainoa tapa elää parisuhteessa. Todella, siis todella monet ihmiset elää parisuhteissa joissa toinen tai molemmat osapuolet on jokseenkin sellaisia miksi kuvailet itseäsi, enkä mä todellakaan tuomitse tai ylenkatso sitä mitenkään, jos se heille itselleen sopii. Nykypäivänä vain naisten kohdalla tuntuu olevan käynnissä sellainen "siirtymä" tässä, he hakevat enenevässä määrin suhteita joissa on tuo tunneyhteys ja empatia aika vahvasti läsnä. Siitä tuli tuo mun pariutumisvinkki - tällaisille miehille on aiempaa enemmän kysyntää. Se ei tarkoita, etteikö deiteillä voisi muillakin avuilla pärjätä.

Hmmh, en kyllä koe että olisin erityisesti sulkenut ulos jotain tunteita. Esimerkiksi suht. avoimesti tässäkin puhun asioista, eikö? Paremminkin niin päin etten esim. teininä kokenut silleen olevani "kova karju" kuin monet muut, eikä oikeastaan edes kiinnostanut olla koska se touhu vaikutti olevan aika perseestä, mikä oli yksi syy miksi nörtteily kiinnosti. Mutta voiskohan olla ettei koskaan silleen joutunut patoamaan tunteita kuin muut urokset, mutta toisaalta ei myöskään ollut samalla tavalla padottavaa?

Lähinnä tuo syvä henkinen yhteys mistä tänkin palstan naiset puhuu kuulostaa musta erikoiselta, kun olen saanut kuvan että he oikeasti kokevat hyvinkin voimakkaita tunnekokemuksia. Eihän se sinänsä ole mikään ylläri että kutakuinkin samanhenkisten ihmisten kanssa on mukavaa, mutta lähinnä noiden tunnekokemuksien intensiivisyys ja että se vaatii todella tarkkaa sovitusta kuulostaa musta erikoiselta. Voihan se tosiaan olla että olen jossain määrin keskimääräistä vähemmän empaattinen, minkä takia ei saa siitä yhtä voimakkaita kicksejä mutta toisaalta ei myöskään mene mukaan muiden ahdistukseen.

 

[AnnaKoo]

Hmmh, en kyllä koe että olisin erityisesti sulkenut ulos jotain tunteita. Esimerkiksi suht. avoimesti tässäkin puhun asioista, eikö? Paremminkin niin päin etten esim. teininä kokenut silleen olevani "kova karju" kuin monet muut, eikä oikeastaan edes kiinnostanut olla koska se touhu vaikutti olevan aika perseestä, mikä oli yksi syy miksi nörtteily kiinnosti. Mutta voiskohan olla ettei koskaan silleen joutunut patoamaan tunteita kuin muut urokset, mutta toisaalta ei myöskään ollut samalla tavalla padottavaa?

Lähinnä tuo syvä henkinen yhteys mistä tänkin palstan naiset puhuu kuulostaa musta erikoiselta, kun olen saanut kuvan että he oikeasti kokevat hyvinkin voimakkaita tunnekokemuksia. Eihän se sinänsä ole mikään ylläri että kutakuinkin samanhenkisten ihmisten kanssa on mukavaa, mutta lähinnä noiden tunnekokemuksien intensiivisyys ja että se vaatii todella tarkkaa sovitusta kuulostaa musta erikoiselta. Voihan se tosiaan olla että olen jossain määrin keskimääräistä vähemmän empaattinen, minkä takia ei saa siitä yhtä voimakkaita kicksejä mutta toisaalta ei myöskään mene mukaan muiden ahdistukseen.

No siis olenhan mä varmasti naiseksikin sieltä herkimmästä ja tunteellisimmasta päästä, ja tunnen etenkin positiivisia tunteita vahvasti. Esimerkiksi liikutun niin helposti, että se on välillä jopa koomista Siksi minulle on hankalaa hahmottaa, että jonkun tunneskaala ulottuu vain ihan mukavaan tms. Ja tämä nyt taas ei ole mikään diagnoosi tms., mutta toistan sen minkä aiemminkin on sanottu, että jos oma tunneskaala on aika suppea niin kyse voi olla jostain omista lukoista sillä saralla, tai siitä mainitusta aleksitymiasta. Että jos asia itseä vaivaa, niin voihan noihin asioihin vähän tutustua ja halutessaan käydä vaikka ammattilaisenkin juttusilla. Tunnetaitoja, siis niiden tunnistamista, sanoittamista ja käsittelyä kun voi tosiaan myös opetella.

 

[gramma]

Naiset ei tosiaan oo samasta muotista kaikki, se olis hyvä aina muistaa

Itse olen enemmän sen fyysisen kipinän perään, vaikkakin on todettava, et olis aivan varmasti fiksumpaa painottaa henkistä puolta ja muuta yhteensopivuutta. Kun mennään sillä fyysisellä kulmalla, jää sellaset asiat kuin yhteiset arvot, elämäntavat, empatiat ja tunneilmaisut yms helposti vähän vähälle huomiolle, ja sitten sitä saattaa löytää itsensä suhteesta, jossa ei oo hyvä olla kun se pahin huuma haihtuu. Tässä sitä työmaata on itse kullekin.

 

[AnnaKoo]

Naiset ei tosiaan oo samasta muotista kaikki, se olis hyvä aina muistaa

Itse olen enemmän sen fyysisen kipinän perään, vaikkakin on todettava, et olis aivan varmasti fiksumpaa painottaa henkistä puolta ja muuta yhteensopivuutta. Kun mennään sillä fyysisellä kulmalla, jää sellaset asiat kuin yhteiset arvot, elämäntavat, empatiat ja tunneilmaisut yms helposti vähän vähälle huomiolle, ja sitten sitä saattaa löytää itsensä suhteesta, jossa ei oo hyvä olla kun se pahin huuma haihtuu. Tässä sitä työmaata on itse kullekin.

Modernisti vaan kirjainyhdistelmäsuhteet tulille, ja hoitaa syvällisemmät keskustelut mieskavereiden kanssa ja tällä foorumilla
Ei vais, ymmärrän kyllä parisuhteenkin kaipuun. Mutta itselle tulee kivasti täytettyä kaipuu miesnäkökulmille miespuolisten kavereiden kanssa. Ja onhan täälläkin tosi monia miehiä, joiden ajatuksia on mielenkiintoista lukea. Empatia ja sen sellaiset tunnepuolen tarpeet täyttyy kun on ystäviä ja muita läheisiä. Jos olisi tarve säännölliselle seksille niin varmaan hankkisinkin jonkun FWB:n, niin olisi tavallaan koko paketti kasassa. Poislukien jotkut yksittäiset asiat, joita voi olla vain parisuhteessa ja saman katon alla asuessa, mutta niitä ilmankin pärjää.

 

[jyppi]

Omissa pohdinnoissani olen tullut jotakuinkin siihen päätelmään, että yksi suurista syistä pariutumisen vaikeuteen on juuri tuo siirtymä josta kirjoitat. Kun naiset eivät enää tarvitse miestä saadakseen säällisen elintason ja täyttääkseen yhteiskunnan yksitahoisen odotuksen lisääntymisestä, kääntyy katse muihin asioihin joita parisuhde voisi tuoda. Ja niistä muista asioista on noussut aika keskeiseksi tunneyhteys, empatia ja henkinen kumppanuus. Lisäksi pehmeät ja humaanit arvot ovat nousseet keskeisemmiksi yhteiskunnassa. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään sitä harvemmalta mieheltä löytyy tunnetaitoja ja humaaneja arvoja, joten pariutumishaasteitakin on enemmän.

Mitähän säällisellä eintasolla nyt meinataan? Oliko 70- ja 80-luvuilla oikeasti sellainen tilanne ettei nainen niin halutessan pystynyt hankkimaan töitä ja elättämään itseään töillä (ns. katto, ruoka ja viihteet/vaatteet)? Kun alkoi miettimään omia vanhempia niin kyllä kummatkin pystyivät asumaan omillaan ja elättämään itseään ihan perusduunareina kun eivät mitään korkeastikoulutettuja olleet. Taisi omalla äidillä olla vielä oma kämppä mitä makseli pois.

 

[AnnaKoo]

Mitähän säällisellä eintasolla nyt meinataan? Oliko 70- ja 80-luvuilla oikeasti sellainen tilanne ettei nainen niin halutessan pystynyt hankkimaan töitä ja elättämään itseään töillä (ns. katto, ruoka ja viihteet/vaatteet)? Kun alkoi miettimään omia vanhempia niin kyllä kummatkin pystyivät asumaan omillaan ja elättämään itseään ihan perusduunareina kun eivät mitään korkeastikoulutettuja olleet. Taisi omalla äidillä olla vielä oma kämppä mitä makseli pois.

Niin, elintaso oli toinen asia joka puolsi parisuhdetta, lapset toinen. Silloin oli harvinaisempaa valita lapsettomuus tai itsellinen äitiys.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mitähän säällisellä eintasolla nyt meinataan? Oliko 70- ja 80-luvuilla oikeasti sellainen tilanne ettei nainen niin halutessan pystynyt hankkimaan töitä ja elättämään itseään töillä (ns. katto, ruoka ja viihteet/vaatteet)? Kun alkoi miettimään omia vanhempia niin kyllä kummatkin pystyivät asumaan omillaan ja elättämään itseään ihan perusduunareina kun eivät mitään korkeastikoulutettuja olleet. Taisi omalla äidillä olla vielä oma kämppä mitä makseli pois.

Ainakin sosiaalinen paine ja normisto ohjasi parisuhteisiin, yhdessä asumiseen ja mieluummin vielä avioliittoon kuin avoliittoon. Itse asiassa "avoliitto" taisi olla aika tabu juttu ihan tuonne 1970-luvun loppupuolelle asti. Ja yksinhuoltajuus.

Ja varmaan talousseikatkin on tuohon suuntaan kannustaneet.

Eläminen oli aika kallista. Ei ihmisillä yleisesti ottaen ollut liikoja millä mällätä. Ihan jo ruokaan meni suhteessa enemmän kuin nykyään, eikä ollut mitään hanhenmaksapalleroita kovin usein pöydässä.

 

[bahis]

Itsellinen äitiys ei lapsen kannalta ole kyllä paras asia...

Ja kyllähän nykyään eläminen on niin kallista että vaikka juuri ja juuri toimeen voi tulla yksin kun on keskimääräistä korkeammat tulot, niin onhan se kaikin puolin helpompaa jos kaksi ihmistä hankkimassa ja jakamassa menoja...

 

[namlepo]

Tässä on hyvä video kun alkaa tunne taitoa opettelemaan. Ei kannata takertua siihen että nykyään nää opetetaan lapselle jo 1v lähtien. Se oli ennen erilaista kasvatus.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet