Nettitreffit + Tinder

[AnnaKoo]

Näin entisenä (ja nykyisenä) miehenä uskallan väittää että kyllä kaikki tuntevat voimakkaasti, mutta kaikki me kasarilla kasvaneet tiedämme miten poikien ei tullut koskaan näyttää tunteita jotka tekevät haavoittuvaiseksi. Jos oli vihainen, innostunut, tai mitä muuta, niin se oli aivan ok, mutta jos on rakastunut, surullinen, tai jotain sellaista joka ns. avaa ihmisen syvempää sisintä, niin sehän oli aina no-go. Joku voi vaikka kiusata ja pilkata! Itse olen aika sinut tunteideni kanssa, enkä pelkää puhua niistä. Hauskaa sinänsä kun katselen kasvupaikkaani, niin välillä mietin mistä tämä tunteiden terveellinen käsittely on tullut, kun se ei todellakaan lapsuudenkodista ole lähtenyt.

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

Jos ei nyt täysin offtopicia jauhaisi, niin samaan aikaan jännittää ja pelottaa lähteä Tinderin maailmaan tässä joskus keväämmällä. Voi toki olla että ei ihan vähään aikaan kiinnosta aloittaakaan, mutta sitä on niin sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, että en varmaan aivan mahdottoman kauan jaksa nököttää kotona kissan kanssa kahdestaan. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

Tämä kaikki kasarin poikalapsista on varmasti totta. Mulla on aina ollut myös miehiä ystävinä ja kavereina ja usein kuullut tuota, että "ei näistä oikein muille voi puhua". Mun kanssa voi mieskin näyttää herkkyytensä ja haavoittuvuutensa, mä kuuntelen ja tarvittaessa koitan auttaa sanoittamaan jos se on vähän uutta tai muuten hankalaa. Jotenkin niin tosi typerää, ettei tämä ikäluokka vielä keski-ikäisinäkään ole päässyt toksisista stereotypioista eroon.

 

[Erkki_erikeepperi]

No nyt lähti taas niin laukalle että morjens. Eli onko tästä opetuksena että naiset eivät koskaan ajattele mitään rivoa (koska naiset aina näyttävät tunteensa, mutta tuollaista ei kadulla näe), vai että miehet eivät muuta mieti kun toosaa? Nyt ois kiva jotain rakentavaa keskustelua eikä tällaista höpönlöpöä. Siis niin typerää settiä että oon vieläkin suu auki. Ja en millään muotoa tässä nyt halua henkilöä vastaan hyökätä, mutta oivoi.

Kyllä väitän, että miehillä on huomattavasti rivommat ajatukset (satunnaisiin lähimmäisiin liittyen) kuin naisilla.

Kunnon suuri rakettitieteellinen mysteerikysymys taas tämäkin, vaikka jokaiselle älyllisesti rehelliselle olennolle tämä on ollut itsestäänselvää noin 300.000 vuotta, vai miten pitkään nyt ollaan täällä oltukaan...

No, jos nainen kuitenkin ajattelee rivoa jostain miehestä, niin siitä vaan ottamaan asia puheeksi, todennäköisesti ei seuraa mitään ikävää ainakaan.

 

[AnnaKoo]

Samalla tavoin? Tuskin nyt sentään.

Mutta tosiaan miesten ei paljon kannata tunteitaan näyttää, koska jos ne täysin avoimesti näytettäisiin, niin siitähän sitten seuraisi noin 100 ahdistelusyytöstä päivässä... =) Joka kerta kun näkisin pornon naisen kadulla, "näyttäisin tunteeni" ja saisin vähintään käsilaukusta päähän tai pahempaa.

Nyt mä kaipaan lähinnä facepalm-reaktionappia

 

[kuubalainen]

Tämä kaikki kasarin poikalapsista on varmasti totta. Mulla on aina ollut myös miehiä ystävinä ja kavereina ja usein kuullut tuota, että "ei näistä oikein muille voi puhua". Mun kanssa voi mieskin näyttää herkkyytensä ja haavoittuvuutensa, mä kuuntelen ja tarvittaessa koitan auttaa sanoittamaan jos se on vähän uutta tai muuten hankalaa. Jotenkin niin tosi typerää, ettei tämä ikäluokka vielä keski-ikäisinäkään ole päässyt toksisista stereotypioista eroon.

Niinpä. Tässä hiljattain juttelin yhden vanhan naispuolisen kaverin kanssa, ja se sanoi miten on aina ihaillut sitä miten mä osaan puhua tunteista ja vaikeistakin asioista (koska keskustelu oli juurikin kliseisen vaikeasta asiasta). Ja tuntuihan se mukavalta kuulla että se on positiivinen ominaisuus joidenkin mielestä. Eihän sitä kaikki arvosta, ja varmasti olen nynny ja lammas jonkun mielestä kun en patoa kaikkea sisälleni ja tukahduta sitä viinaan ja nyrkkitappeluun. Toki en nyt jossain snagarilla ala kaikille erkeille höpöttämään syvimpiä tuntojani, mutta kaikelle keskustelulle on aikansa ja paikkansa.

 

[AnnaKoo]

Niinpä. Tässä hiljattain juttelin yhden vanhan naispuolisen kaverin kanssa, ja se sanoi miten on aina ihaillut sitä miten mä osaan puhua tunteista ja vaikeistakin asioista (koska keskustelu oli juurikin kliseisen vaikeasta asiasta). Ja tuntuihan se mukavalta kuulla että se on positiivinen ominaisuus joidenkin mielestä. Eihän sitä kaikki arvosta, ja varmasti olen nynny ja lammas jonkun mielestä kun en patoa kaikkea sisälleni ja tukahduta sitä viinaan ja nyrkkitappeluun. Toki en nyt jossain snagarilla ala kaikille erkeille höpöttämään syvimpiä tuntojani, mutta kaikelle keskustelulle on aikansa ja paikkansa.

Eiköhän tuo ole positiivinen ominaisuus 99,9 %:lle naisista. Tietysti tunnepuhe ja vatvominen voi mennä joskus ylikin, mutten muista koskaan tavanneeni miesoletettua jolla menisi.

 

[AnnaKoo]

Kyllä väitän, että miehillä on huomattavasti rivommat ajatukset (satunnaisiin lähimmäisiin liittyen) kuin naisilla.

Kunnon suuri rakettitieteellinen mysteerikysymys taas tämäkin, vaikka jokaiselle älyllisesti rehelliselle olennolle tämä on ollut itsestäänselvää noin 300.000 vuotta, vai miten pitkään nyt ollaan täällä oltukaan...

No, jos nainen kuitenkin ajattelee rivoa jostain miehestä, niin siitä vaan ottamaan asia puheeksi, todennäköisesti ei seuraa mitään ikävää ainakaan.

Ei saakeli, et ole tosissasi. Me puhumme nyt tunteista, emme rivojen ajattelemisesta. Surullista sekin, jos et itse tunne muita tunteita kuin panetuksen. Silloin olisi ehkä viisainta olla tunnekeskusteluissa ihan vaan hiljaa

 

[Tenitsi]

Samalla tavoin? Tuskin nyt sentään.

Mutta tosiaan miesten ei paljon kannata tunteitaan näyttää, koska jos ne täysin avoimesti näytettäisiin, niin siitähän sitten seuraisi noin 100 ahdistelusyytöstä päivässä... =) Joka kerta kun näkisin pornon naisen kadulla, "näyttäisin tunteeni" ja saisin vähintään käsilaukusta päähän tai pahempaa.

Onko panemisen tarve yksi näistä tunteista, joista edellä keskusteltiin? Hauska, miten joillekin tunne=paneminen/kiima. No selittäähän se paljon toki

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei saakeli, et ole tosissasi. Me puhumme nyt tunteista, emme rivojen ajattelemisesta. Surullista sekin, jos et itse tunne muita tunteita kuin panetuksen. Silloin olisi ehkä viisainta olla tunnekeskusteluissa ihan vaan hiljaa

Onko panemisen tarve yksi näistä tunteista, joista edellä keskusteltiin? Hauska, miten joillekin tunne=paneminen/kiima. No selittäähän se paljon toki

Tunne kuin tunne, ja miehelle nämä on tyypillisesti niitä voimakkaimpia tunteita. Ne on kuulkaas niin kovia tunteita, että niiden takia soditaan sotia ja tapetaan ihmisiä. Ja kaikenlaista.

Ja jossei näin olisi, niin ihmiskuntahan kuolisi sukupuuttoon. Jonkunhan se panetuksen tunne pitää tuntea, jotta jälkikasvuja siunaantuu.

 

[AnnaKoo]

Tunne kuin tunne, ja miehelle nämä on tyypillisesti niitä voimakkaimpia tunteita. Ne on kuulkaas niin kovia tunteita, että niiden takia soditaan sotia ja tapetaan ihmisiä. Ja kaikenlaista.

Ja jossei näin olisi, niin ihmiskuntahan kuolisi sukupuuttoon. Jonkunhan se panetuksen tunne pitää tuntea, jotta jälkikasvuja siunaantuu.

Joo-o. Nälkäkin on tunne. Ja kakkahätä.

 

[wanderer_]

Tunne kuin tunne, ja miehelle nämä on tyypillisesti niitä voimakkaimpia tunteita. Ne on kuulkaas niin kovia tunteita, että niiden takia soditaan sotia ja tapetaan ihmisiä. Ja kaikenlaista.

Ja jossei näin olisi, niin ihmiskuntahan kuolisi sukupuuttoon. Jonkunhan se panetuksen tunne pitää tuntea, jotta jälkikasvuja siunaantuu.

Suosittelen katsomaan mitä aleksitymia tarkoittaa, linkki edellä. Sulla saattaa olla se. (Sekoitat tunteet fyysisiin tuntemuksiin.)

 

[Mehtikkö]

Naisten on toki myös perinteisesti ollut sallitumpaa näyttää tunteita.

Tässä kyllä tunnistan itseni, kun ei ole ollut mallia, kuinka näyttää tunteensa, niin ei vaan ole osannut. Kun sitten on yrittänyt, eihän se ulosanti ole ollut mitään muuta kuin töksähtelevää kömpelyyttä - kasvattaen sitä henkistä kynnystä avautua toistekin…

 

[Erkki_erikeepperi]

Joo-o. Nälkäkin on tunne. Ja kakkahätä.

Noi tunteet eivät kuitenkaan liity muihin ihmisiin, eli ovat sikäli epäoleellisia tässä asiayhteydessä.

 

[3dfx]

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

ainakaan itse en jaksa mitään tylsää tunnejaaritusta hirveemmin kuunnella vaan siirryn miettimään asiaan ratkaisua kuulemani perusteella. Osa miehistä haluaa jauhaa noita elämän valttikortteja ikuisuuksiin ja odottaa jotain selkääntaputtelua, mikä mun mielestäni on ollut käsittämätön lähestymistapa ongelmaan. Kännissä sietokyky on korkeammalla, myös siedän itseäni silloin paremmin.

Osalla ongelmat tulee "syvemmältä" jolloin keskustelussa voi päästä johonkin tunteista puhumiseen kiinnostavalla tavalla, mutta monella käytännössä ne tunteet syntyy seurauksena jostain ihan maallisesta asiasta mikä pitäisi hoitaa jollain tavalla.

 

[AnnaKoo]

Noi tunteet eivät kuitenkaan liity muihin ihmisiin, eli ovat sikäli epäoleellisia tässä asiayhteydessä.

Sinulta meni pointti ohi. Se toki sinulle on jo tässä kerrottu, eli fyysiset tuntemukset ja tarpeet ovat eri asia kuin psykologiset tunteet ja tarpeet.

 

[wanderer_]

ainakaan itse en jaksa mitään tylsää tunnejaaritusta hirveemmin kuunnella vaan siirryn miettimään asiaan ratkaisua kuulemani perusteella. Osa miehistä haluaa jauhaa noita elämän valttikortteja ikuisuuksiin ja odottaa jotain selkääntaputtelua, mikä mun mielestäni on ollut käsittämätön lähestymistapa ongelmaan. Kännissä sietokyky on korkeammalla, myös siedän itseäni silloin paremmin.

Yleensä ihmiset kaipaa nimenomaan kuuntelijaa suruilleen. Ratkaisukeskeisyys ei silloin ole välttämättä kovin hyvä lähestymistapa. Miehiltä aika yleinen virhe kun nainen haluaa avautua jostain. (Kyllä ne ratkaisut jo on tiedossa, tiedättehän.)

 

[Erkki_erikeepperi]

Sinulta meni pointti ohi. Se toki sinulle on jo tässä kerrottu, eli fyysiset tuntemukset ja tarpeet ovat eri asia kuin psykologiset tunteet ja tarpeet.

Miehellä panetus voi olla fyysinen tarve itsessään, mutta sen lisäksi panetuksella voi olla jokin käytännön kohde, joka vetää puoleensa ja suorastaan herättää sen panetuksen. Se on tunne, joka liittyy toiseen ihmiseen.

 

[3dfx]

Yleensä ihmiset kaipaa nimenomaan kuuntelijaa suruilleen. Ratkaisukeskeisyys ei silloin ole välttämättä kovin hyvä lähestymistapa. Miehiltä aika yleinen virhe kun nainen haluaa avautua jostain. (Kyllä ne ratkaisut jo on tiedossa, tiedättehän.)

Aika äkkiä muutun poissaolevaksi jos huomaan ettei asia etene mihinkään ja tässä ei edes haluta edetä mihinkään. Samaten jos jotain hirmupultteja vedetään tarkentavista kysymyksistä, millä yrittää saada parempaa tilannekuvaa ja päästä lähemmäs totuutta niin hohhoijjaa.

 

[AnnaKoo]

Aika äkkiä muutun poissaolevaksi jos huomaan ettei asia etene mihinkään ja tässä ei edes haluta edetä mihinkään. Samaten jos jotain hirmupultteja vedetään tarkentavista kysymyksistä, millä yrittää saada parempaa tilannekuvaa ja päästä lähemmäs totuutta niin hohhoijjaa.

Ymmärrän, koska olen itsekin ratkaisukeskeinen. Vaikka olen aika tunteellinen ja empaattinen tapaus, niin silti mieleni askartelee aina myös ratkaisuja. Itsekin turhaudun, jos joku kerta toisensa jälkeen vatvoo samoja asioita ilman pyrkimystä ratkoa ongelmia, jos ne ovat sellaisia joihin voisi itsekin vaikuttaa. Välillä meinaa unohtua kuunteleminen, mutta tätä taitoa voi onneksi harjoitella. Tämä vinkkinä tuloksekkaampaan deittailuun ja parisuhde-elämään.

Toki sitten on tilanteita, joihin ratkaisuja ei edes ole, kuten läheisen menetys. Jokaisen olisi hyvä miettiä, osaako kohdata tällaisen surevan ihmisen. Läheskään kaikki eivät osaa.

 

[bahis]

Välillä meinaa unohtua kuunteleminen, mutta tätä taitoa voi onneksi harjoitella. Tämä vinkkinä tuloksekkaampaan deittailuun ja parisuhde-elämään.

Toisilla ihmisillä puuttuu tai on todella rajallinen kyky tuntea empatiaa ja se hankaloittaa tuon taidon harjoittelua..

 

[Erkki_erikeepperi]

Jossain päin maailmaa on näköjään verityyppikin juttu ja Tinderissä on sille oma kohtansa, mutta Suomessa ei voi valita tai en ainakaan minä voi...

Ehkä siis jossain kulttuureissa uskotaan, että verityypit liittyy ihmisten yhteensopivuuteen?

 

[3dfx]

Ymmärrän, koska olen itsekin ratkaisukeskeinen. Vaikka olen aika tunteellinen ja empaattinen tapaus, niin silti mieleni askartelee aina myös ratkaisuja. Itsekin turhaudun, jos joku kerta toisensa jälkeen vatvoo samoja asioita ilman pyrkimystä ratkoa ongelmia, jos ne ovat sellaisia joihin voisi itsekin vaikuttaa. Välillä meinaa unohtua kuunteleminen, mutta tätä taitoa voi onneksi harjoitella. Tämä vinkkinä tuloksekkaampaan deittailuun ja parisuhde-elämään.

Toki sitten on tilanteita, joihin ratkaisuja ei edes ole, kuten läheisen menetys. Jokaisen olisi hyvä miettiä, osaako kohdata tällaisen surevan ihmisen. Läheskään kaikki eivät osaa.

Läheisenkin menetyksessä voi miettiä, mikä elämässä nyt muuttuu, mikä ei muutu. Hyvin moni "maailmanloppu" saadaan lopulta redusoitua melko pieneksi asiaksi kun ei oikeastaan vaikuttanut mihinkään yhtään mitenkään, elämä jatkuu ja sitä rataa. Lopulta saattaa löytyä jopa positiivisiakin puolia. Ei päde tietysti kaikkeen, esimerkiksi täysin yllättävään kuolemaan jossain onnettomuudessa.

 

[AnnaKoo]

Läheisenkin menetyksessä voi miettiä, mikä elämässä nyt muuttuu, mikä ei muutu. Hyvin moni "maailmanloppu" saadaan lopulta redusoitua melko pieneksi asiaksi kun ei oikeastaan vaikuttanut mihinkään yhtään mitenkään, elämä jatkuu ja sitä rataa. Lopulta saattaa löytyä jopa positiivisiakin puolia. Ei päde tietysti kaikkeen, esimerkiksi täysin yllättävään kuolemaan jossain onnettomuudessa.

Tämä on kyllä jo tooooodella kylmä ja tunteeton ajattelutapa Kyllähän läheisen menetys muuttaa moniakin asioita ja ihan pysyvästi, eikä siihen vaikuta menehtyneen läheisen ikä tai menetyksen yllätyksellisyys (se toki lisää shokkireaktiota). Läheistä ei ole enää, ja menetys voi olla pakahduttavan suuri ja etenkin kuoleman lopullisuus on tuskallista hyväksyä.
Toivottavasti kukaan ei ikinä, koskaan eikä milloinkaan vähättele kenenkään menetystä noin.

 

[kuubalainen]

ainakaan itse en jaksa mitään tylsää tunnejaaritusta hirveemmin kuunnella vaan siirryn miettimään asiaan ratkaisua kuulemani perusteella. Osa miehistä haluaa jauhaa noita elämän valttikortteja ikuisuuksiin ja odottaa jotain selkääntaputtelua, mikä mun mielestäni on ollut käsittämätön lähestymistapa ongelmaan. Kännissä sietokyky on korkeammalla, myös siedän itseäni silloin paremmin.

Osalla ongelmat tulee "syvemmältä" jolloin keskustelussa voi päästä johonkin tunteista puhumiseen kiinnostavalla tavalla, mutta monella käytännössä ne tunteet syntyy seurauksena jostain ihan maallisesta asiasta mikä pitäisi hoitaa jollain tavalla.

Aika jännä näkemys. Jos tapaat ystäväsi, ja hän kertoo että nyt on paska olo koska juttu X päällä, niin miten toimit? Onko seurauksena siis että kerrot asiaan mielestäsi selkeän ratkaisun, tai haukottelet kun ei kiinnosta? On ihan hyvä taito osata huomioida ihmisten tunteet. Moni arvostaa sitä. Tunteista puhuminen ei tarkoita pelkästään jostain asiasta itkemistä tai mitään muutakaan äärimmäistä (toki se joskus on sitäkin), vaan jokapäiväisiä asioita. Miehillä on harmittavan usein tapana kohdata asiat niin että aina pitää joku ratkaisu heittää, koska muuten se on ihan turhaa vatvomista. Että ihan kun kaikki olis jotain matemaattisia yhtälöitä. Joskus ihmiset tarvitsee vain sen selkääntaputtelun. Ei kaikki vatvo juttujaan tuntikausia. Joskus läheinen voi sanoa jotain mihin kaipaa lähinnä kuuntelijaa, eikä kaikkeen ole aina kliinistä ratkaisua.

Mutta, meitä on toki joka lähtöön, eikä kaikkia tarvitse kaikkien juttujen kiinnostaa. Usein on ihan fiksua astua siltä omalta kiinnostusalueelta ihan puhtaan empatian vuoksi.

 

[3dfx]

Toisilla ihmisillä puuttuu tai on todella rajallinen kyky tuntea empatiaa ja se hankaloittaa tuon taidon harjoittelua..

tätäkään ei tiedä kuin tuo henkilö itse. ihmiset kehittävät monenlaisia säätelymekanismeja tunnemaailmalleen.

 

[3dfx]

Tämä on kyllä jo tooooodella kylmä ja tunteeton ajattelutapa Kyllähän läheisen menetys muuttaa moniakin asioita ja ihan pysyvästi, eikä siihen vaikuta menehtyneen läheisen ikä tai menetyksen yllätyksellisyys (se toki lisää shokkireaktiota). Häntä ei ole enää, ja menetys voi olla pakahduttavan suuri ja etenkin kuoleman lopullisuus on tuskallista hyväksyä.
Toivottavasti kukaan ei ikinä, koskaan eikä milloinkaan vähättele kenenkään menetystä noin.

On olemassa ihmisiä, ketkä ovat olleet "kuolleita" elämänsä loppupuolella jo vuosikausia vaikka elintoiminnot vielä jotenkin toimisivat. Joten miten jonkun ihmisen elintoimintojen pysähtyminen tälläisessä tilanteessa muutti mitään kun yhteys on menetetty jo vaikka 10 vuotta sitten muistisairauden seurauksena? Se, että ne elintoiminnot loppuvat tarkoittaa myös asian loppuunkäsittelyä. 10 vuotta sitten "menetetty" ihminen ei ole enää mielessä ja murheissa koko aikaa kaikenlaisen päivittäisen asiainhoidon vuoksi kun tuli joku paperi ja lasku ja sitä ja tätä postilaatikkoon ja pitäisi mennä katsomaankin sitä (koska koen hylkääväni hänet ellen mene), mutta eihän se minua tunne ja on ihan vieras ja tällästä.

Lopulta kuitenkin ihminen kuolee vasta silloin kun viimeinenkin muistijälki hänestä katoaa. Ihmisille kun jostain syystä on annettu mahdollisuus olla kanssakäymisessä myös kuolleiksi määriteltyjen kanssa heidän kuolemansa jälkeenkin esim. unissa, muistoissa jne.

 

[AnnaKoo]

On olemassa ihmisiä, ketkä ovat olleet "kuolleita" elämänsä loppupuolella jo vuosikausia vaikka elintoiminnot vielä jotenkin toimisivat. Joten miten jonkun ihmisen elintoimintojen pysähtyminen tälläisessä tilanteessa muutti mitään kun yhteys on menetetty jo vaikka 10 vuotta sitten muistisairauden seurauksena? Se, että ne elintoiminnot loppuvat tarkoittaa myös asian loppuunkäsittelyä. 10 vuotta sitten "menetetty" ihminen ei ole enää mielessä ja murheissa koko aikaa kaikenlaisen päivittäisen asiainhoidon vuoksi kun tuli joku paperi ja lasku ja sitä ja tätä postilaatikkoon.

Lopulta kuitenkin ihminen kuolee vasta silloin kun viimeinenkin muistijälki hänestä katoaa. Ihmisille kun jostain syystä on annettu mahdollisuus olla kanssakäymisessä myös kuolleiksi määriteltyjen kanssa heidän kuolemansa jälkeenkin esim. unissa.

Et ole tainnut kovinkaan läheisiä ihmisiä menettää. Äläkä hemmetti tosiaan mene ikinä selittämään tuollaista kellekään joka on kokenut sen oikeasti, ja läheltä.
Ensimmäinen menetys on se, joka tapahtuu sairauden iskiessä, kyllä, kun se tuttu ihminen lipuu pois. Silti lopullinen menetys ja suru tulee vasta menehtymisen myötä, ja lopullinen surutyö alkaa.

 

[3dfx]

Aika jännä näkemys. Jos tapaat ystäväsi, ja hän kertoo että nyt on paska olo koska juttu X päällä, niin miten toimit?

Kuuntelen mikä tämä juttu X on, kysyn tarkentavia kysymyksiä tarpeen mukaan ja lopulta kerron mielipiteeni, miten tämä juttu X voisi ratketa ts. miten päästään eroon siitä ikävyyttä tuovasta asiasta.

 

[AnnaKoo]

Kuuntelen mikä tämä juttu X on, kysyn tarkentavia kysymyksiä tarpeen mukaan ja lopulta kerron mielipiteeni, miten tämä juttu X voisi ratketa ts. miten päästään eroon siitä ikävyyttä tuovasta asiasta.

Kerrotko, vaikka ei kysyttäisikään?
Sanotko mitään muuta, tai osoitatko ylipäätään mitenkään varsinaista empatiaa?

 

[Tonnin Seteli]

Jossain päin maailmaa on näköjään verityyppikin juttu ja Tinderissä on sille oma kohtansa, mutta Suomessa ei voi valita tai en ainakaan minä voi...

Ehkä siis jossain kulttuureissa uskotaan, että verityypit liittyy ihmisten yhteensopivuuteen?

Kyllä. Tämä on juttu ainakin Japanissa. Käsitän tämän vähän samanlaiseksi pinnalliseksi taikauskoksi kuin Suomessakin joidenkin elämänkoululaisten naisten käsitys, että horoskooppimerkki vaikuttaa kumppanin sopivuuteen.

 

[3dfx]

Et ole tainnut kovinkaan läheisiä ihmisiä menettää. Äläkä hemmetti tosiaan mene ikinä selittämään tuollaista kellekään joka on kokenut sen oikeasti, ja läheltä.

olen lapsena ollut lähes joka vuosi hautajaisissa, parhaimpana kaksi. Läheisiä meni koko ajan kaikenlaisiin syöpiin ja dementioihin, jolloin näihin menetyksiin pystyi turtumaan ja miettimään niidenkin tarkoitusta. Sen hyväksyminen, että kuolema, yllättäväkin sellainen, on yksi yhtä luonnollinen osa tätä elämän kiertokulkua kuin syntymä, pariutuminen, vanheneminen, nuoruus, lapsuus jne. auttaa yleisesti noiden asioiden käsittelyn kanssa.

 

[3dfx]

Kerrotko, vaikka ei kysyttäisikään?
Sanotko mitään muuta, tai osoitatko ylipäätään mitenkään varsinaista empatiaa?

kerron
en tiedä

 

[AnnaKoo]

olen lapsena ollut joka vuosi hautajaisissa, parhaimpana kaksi. Läheisiä meni koko ajan kaikenlaisiin syöpiin ja dementioihin, jolloin näihin menetyksiin pystyi turtumaan ja miettimään niidenkin tarkoitusta. Sen hyväksyminen, että kuolema, yllättäväkin sellainen, on yksi yhtä luonnollinen osa tätä elämän kiertokulkua kuin syntymä, pariutuminen, vanheneminen, nuoruus, lapsuus jne. auttaa yleisesti noiden asioiden käsittelyn kanssa.

Yhtään menetyksiäsi väheksymättä, ei ne lapsuudessa haudatut vanhat sedät ja tädit, isovanhemmatkaan elleivät poikkeuksellisen läheisiä olleet, ole ihan sama kuin perheenjäsenen tai muun oikeasti läheisen ja rakkaan menetys hiukan vanhempana.

Siitä olen samaa mieltä, että kuolema tulee hyväksyä osana elämän kiertokulkua. Ei se silti menetystä millään lailla pienennä.

Edit. Toki voihan olla, että jos lapsena on nähnyt poikkeuksellisen paljon kuolemaa läheltä, on kehittänyt itselleen jonkin suojaavan mekanismin. En sinua tässä erityisesti tarkoita kun en tarkemmin taustaasi tiedä, vaan pohdin yleisesti.
Editedit. Sori lipsahti pahasti OT:ksi. Palataan aiheeseen.

 

[3dfx]

Yhtään mentyksiäsi väheksymättä, ei ne lapsuudessa haudatut vanhat sedät ja tädit, isovanhemmatkaan elleivät poikkeuksellisen läheisiä olleet, ole ihan sama kuin perheenjäsenen tai muun oikeasti läheisen ja rakkaan menetys hiukan vanhempana.

Siitä olen samaa mieltä, että kuolema tulee hyväksyä osana elämän kiertokulkua. Ei se silti menetystä millään lailla pienennä.

Minusta tuntuu, että ne ketkä eivät ole joutuneet mitään menetyksiä kokemaan lapsena, sekoavat sitten aikuisena kun ensimmäinen menetys tulee eteen ja asiaa ei osata käsitellä yhtään. Minäkään en väheksy kenenkään menetyksiä, mutta esitän sen mallin, miten itse olen pystynyt nuo asiat käsittelemään ja toivon että joku muukin saisi niistä jotain apua.

E: editoinnissasi toitkin tämän esiin.

 

[Joku_242]

Näin entisenä (ja nykyisenä) miehenä uskallan väittää että kyllä kaikki tuntevat voimakkaasti, mutta kaikki me kasarilla kasvaneet tiedämme miten poikien ei tullut koskaan näyttää tunteita jotka tekevät haavoittuvaiseksi. Jos oli vihainen, innostunut, tai mitä muuta, niin se oli aivan ok, mutta jos on rakastunut, surullinen, tai jotain sellaista joka ns. avaa ihmisen syvempää sisintä, niin sehän oli aina no-go. Joku voi vaikka kiusata ja pilkata! Itse olen aika sinut tunteideni kanssa, enkä pelkää puhua niistä. Hauskaa sinänsä kun katselen kasvupaikkaani, niin välillä mietin mistä tämä tunteiden terveellinen käsittely on tullut, kun se ei todellakaan lapsuudenkodista ole lähtenyt.

Samaan syssyyn pakko mainita miten tässä viime aikoina on alkanut lähes vituttamaan miesten kyvyttömyys empatiaan ja tunteista puhumiseen. Itellä ollut vähän haasteellisempaa tilannetta elämässä, ja joko sieltä tulee "no voi paska, oivoi", tai sitten ei reagoida mitenkään vaan skipataan koko aihe. En ymmärrä. Juuh, sitten kun saadaan tenua sille suomalaisukolle niin kyllä sitten ollaan halaamassa ja kertomassa miten ollaan niin hienoa miestä. Toki juu siistiä että edes silloin kyetään empatiaan ja puhumaan tunteista, mutta mikä piru siinä on niin vaikeaa ilman että pää on täynnä viinaa. Onneksi on naispuolisiakin kavereita joiden kanssa voi fiksusti puhua vaikeistakin asioista.

Jos ei nyt täysin offtopicia jauhaisi, niin samaan aikaan jännittää ja pelottaa lähteä Tinderin maailmaan tässä joskus keväämmällä. Voi toki olla että ei ihan vähään aikaan kiinnosta aloittaakaan, mutta sitä on niin sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, että en varmaan aivan mahdottoman kauan jaksa nököttää kotona kissan kanssa kahdestaan. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

Tämä kaikki kasarin poikalapsista on varmasti totta. Mulla on aina ollut myös miehiä ystävinä ja kavereina ja usein kuullut tuota, että "ei näistä oikein muille voi puhua". Mun kanssa voi mieskin näyttää herkkyytensä ja haavoittuvuutensa, mä kuuntelen ja tarvittaessa koitan auttaa sanoittamaan jos se on vähän uutta tai muuten hankalaa. Jotenkin niin tosi typerää, ettei tämä ikäluokka vielä keski-ikäisinäkään ole päässyt toksisista stereotypioista eroon.

Varmasti osaltaan on kyse tuostakin, varsinkin vanhemmissa ikäluokissa. Toisaalta varmaan naisia on kasvatettu odottamaan pinkkejä unelmia, mikä myös osaltaan selittää eroja...

Mutta luulisin silti ettei kasvatus ole koko selitys eroille...

 

[ironth]

Tunteet on brändätty naisten jutuksi, osittain johtuen varmasti hormonikierron aiheuttamasta vaihtelusta vs. miesten tasaiset, samanlaiset päivät vuoden ympäri. Ja koska naiseutta vähätellään, tehdään tästä tunteiden vaihtelusta pilaa ja paha asia -> tunteet ovat naismainen asia -> mies on mies kun ei ole tunteellinen.

Viha on naisilta kielletty, joten se ei kuulu tähän. Mies saa olla vihainen.

Tiedostamatonta kasvatusta, opittua käytöstä perheeltä ja vertaisilta, populaarikulttuurista ja kulttuurista ympäriltä muutenkin. Propsit kaikille, jotka tästä pystyy edes vähän irtautumaan ja juttelevat lastensa kanssa.

 

[ironth]

Näköjään viestintä epäonnistuu, paitsi sattumalta. Mut voi pojat! Oottakaas ku pääsen kertomaan kylillä, että varattu nainen laitto minulle viestiä puol kuus lauantaiaamuna ja kerto et Brad Pitt ei kelpais mutta luistelutaitonen mies saa pikkuhousut putoomaan. Moni tietää minun liikkuvan terillä varsin hyvin, joten maine alfana lienee sinetöity.

Ok. Hah, enpä tajunnut mitä kello Suomessa vasta oli. Kiva, jos se sun itsetuntoa jotenkin hiveli. Jos nyt oikein tajusin, että otit jotain henkilökohtaisesti (???!!).

 

[jyppi]

Mun täytyy kyllä ihmetellä miten monet tosi kivan näköiset ja oloiset miehet kertoo etteivät oo päässeet treffeille kuukausiin tai vuosiin. Siis niin ihmeellistä, kun mun mielestä ovat kuitenkin kiinnostavia. Joko ne vedättää mua, mulla on omituinen miesmaku, tai sitten maailmassa on joku tosi outo vääristymä

Niin siis nämä on sellaisia joiden kanssa olen itse siellä Tinderissä mätsännyt ja mennyt treffeille. edit. Tinderissä, FB:n sinkkuryhmässä tms.

yksikään näistä ei vaan kolahda FYYSISELLÄ TASOLLA siten, että minkäänlaiset jatkotreffit kiinnostaisi.

Ehkä he eivät juuri fyysisesti/ulkonäöllisesti vetoa naisiin edes sitä pientäkään määrää kuvien perusteella? Tai sitten ovat juurikin vain noita "ihan kivoja" ulkonäöllisesti ja hukkuvat pian massan sekaan. Ellei nyt sitten puhuta joistakin todella erikoisista mielenkiinnon kohteista ihmisten osalta mikä ehkä voisi nyt jostakin syystä karkottaa keskustelukumppanit.

 

[gramma]

Ehkä he eivät juuri fyysisesti/ulkonäöllisesti vetoa naisiin edes sitä pientäkään määrää kuvien perusteella? Tai sitten ovat juurikin vain noita "ihan kivoja" ulkonäöllisesti ja hukkuvat pian massan sekaan. Ellei nyt sitten puhuta joistakin todella erikoisista mielenkiinnon kohteista ihmisten osalta mikä ehkä voisi nyt jostakin syystä karkottaa keskustelukumppanit.

Niin, en tosiaan tiedä. Se kyllä tiedetään, että toisen mörököll on toisen hottis, ja naisten miesmaku on skaalaltaan paljon laajempi kuin miesten naismaku. Jonkun tutkimuksen tästä linkitinkin aiemmin. Ja naisille kumppanin ulkonäkö ei myöskään ole niin oleellisesti kiinnostusta määrittävä asia kuin miehille, ja siksikin sen profiilitekstin pitäis olla kunnossa. Nämä on tietysti yleistyksiä, kuten aina.

Sitten kun päästään treffeille asti homma muuttuu heti. Jos ei toinen viehätä, se ei viehätä, vaikka olis mikä gigachad. Myös tyyppi, joka oli kuviensa puolesta ihan meh, saattaakin olla aivan valtavan puoleensavetävä kun sen lähelle pääsee. Tai kuvissa kivannäköinen voikin olla livenä ihan plääh. Tän takia tosiaan treffailen matalalla kynnyksellä.

edit. se ensikohtaamisen hetki on kyllä niin järisyttävä kun oikeen osuu kohdilleen Mutta todella harvinaista se kyllä on ainakin mulle ja siksi nää hetket tietysti jää mieleen. Tasan yksi (1) henkilö treffaamistani "vakavista tapauksista" (irtoseksihommat erikseen) on tässä vuoden aikana ollut sellainen, että kun hänet näin, eka ajatus oli että nyt on mies mun makuun ... kiinnostus tutustua kokonaisvaltaisemmin heräsi aikalailla heti kun hänet näin. Se jokin hänessä oli (ja on)

 

[kelmi]

Eiköhän ihmiset hyvin yleisesti hiljaa tiedosta sen, että suhteessa ollaan puolin ja toisin tietyn tyypin kanssa kun ei olla parempaakaan saatu.

Jos ihmiset pääsisivät valitsemaan kumppanin vakuumissa, niin aika monella se varmaan olisi toisennäköinen ja -lainen kuin toteutunut kumppani..

Ehkä tiedostavat, tai tämäkin on näiden deittisovellusten ansiota.
Pidetään Tinder tiliä varmuuden vuoksi auki senkin ajan kun jonkun kanssa seurustellaan, samalla vilkuillen josko sieltä kuitenkin löytyisi se parempi vaihtoehto.
Eli ei edes täysillä olla hommassa mukana kun aina on mahdollista vaihtaa.
Tämä taas aiheuttaa sen ettei oikeastaan millään muulla kuin täydellisyydellä ole väliä, pienikin riita tai joku asia ei juuri nyt miellyttänyt ja se oli sitten siinä. Eikun tykkäyslistasta se seuraava vaihtoehto ja sama ruljanssi alkaa.
Ihmiset kyynistyy.
Vakinaista normaalia suhdetta on aivan perkeleen vaikea enää nykyaikana saada. Siltä ainakin itsestä tuntuu.

 

[Markqq]

Tunteet on brändätty naisten jutuksi, osittain johtuen varmasti hormonikierron aiheuttamasta vaihtelusta vs. miesten tasaiset, samanlaiset päivät vuoden ympäri. Ja koska naiseutta vähätellään, tehdään tästä tunteiden vaihtelusta pilaa ja paha asia -> tunteet ovat naismainen asia -> mies on mies kun ei ole tunteellinen.

Viha on naisilta kielletty, joten se ei kuulu tähän. Mies saa olla vihainen.

Tiedostamatonta kasvatusta, opittua käytöstä perheeltä ja vertaisilta, populaarikulttuurista ja kulttuurista ympäriltä muutenkin. Propsit kaikille, jotka tästä pystyy edes vähän irtautumaan ja juttelevat lastensa kanssa.

The Way Of The Superior Man

En tiedä miksi sun viestistä tuli tuo kirja mieleen, mutta etenkin miehille arvokas kirja lukaista

 

[Joku_242]

The Way Of The Superior Man

En tiedä miksi sun viestistä tuli tuo kirja mieleen, mutta etenkin miehille arvokas kirja lukaista

Saisko TL;DR:n tuosta?

 

[Markqq]

Saisko TL;DR:n tuosta?

Googlettamalla kirjan "highlights" tai "summary" löytää kyllä, mutta tää taisi olla lyhin mitä äkkiseltää löysin: The Way of the Superior Man Summary

E: Tuo summary oli kyl aika vajavainen tuosta kirjasta. Moni pointti jätetty pois.

 

[Joku_242]

Googlettamalla kirjan "highlights" tai "summary" löytää kyllä, mutta tää taisi olla lyhin mitä äkkiseltää löysin: The Way of the Superior Man Summary

E: Tuo summary oli kyl aika vajavainen tuosta kirjasta. Moni pointti jätetty pois.

Musta tuo kuulostaa kyllä aika erikoiselta setiltä...

edit. se ensikohtaamisen hetki on kyllä niin järisyttävä kun oikeen osuu kohdilleen Mutta todella harvinaista se kyllä on ainakin mulle ja siksi nää hetket tietysti jää mieleen. Tasan yksi (1) henkilö treffaamistani "vakavista tapauksista" (irtoseksihommat erikseen) on tässä vuoden aikana ollut sellainen, että kun hänet näin, eka ajatus oli että nyt on mies mun makuun ... kiinnostus tutustua kokonaisvaltaisemmin heräsi aikalailla heti kun hänet näin. Se jokin hänessä oli (ja on)

Nii-in, mulla tuollaista ei yksinkertaisesti vaan tapahdu. Ikinä.

Lievempää kiinnostusta toki on, mutta ei tuollaista Suurta Rakkautta. Veikkaan että miehillä yleisemmin on näin, vaikka toki poikkeuksiakin on kuten esim. Markku päätellen hänen kertomistaan kokemuksista.

 

[wanderer_]

Googlettamalla kirjan "highlights" tai "summary" löytää kyllä, mutta tää taisi olla lyhin mitä äkkiseltää löysin: The Way of the Superior Man Summary

E: Tuo summary oli kyl aika vajavainen tuosta kirjasta. Moni pointti jätetty pois.

Vilkaisin uteliaisuudesta ja apuaaah. Voi olla että tuolla on asiallistakin settiä ja varmasti onkin, mutta sitten esimerkiksi:

1. Don’t force the feminine to make decisions

Juuh okei.

 

[gramma]

Lievempää kiinnostusta toki on, mutta ei tuollaista Suurta Rakkautta. Veikkaan että miehillä yleisemmin on näin, vaikka toki poikkeuksiakin on kuten esim. Markku päätellen hänen kertomistaan kokemuksista.

Ei se nyt mitään suurta rakkautta vielä tässä kohtaa ole, vaan jotain muuta. Siis kiinnostusta. Ehkä sen erityislaatuisuus korostuu kun se on niin harvinaista? Jospa sinäkin koet sitä, mutta sen verran usein, että se on ihan business as usual?

 

[Joku_242]

Ei se nyt mitään suurta rakkautta vielä tässä kohtaa ole, vaan jotain muuta. Siis kiinnostusta. Ehkä sen erityislaatuisuus korostuu kun se on niin harvinaista? Jospa sinäkin koet sitä, mutta sen verran usein, että se on ihan business as usual?

Tai sitten sitä kokee sekä useammin että lievempänä?

 

[gramma]

Naiset on tarkempia kaikin tavoin sen suhteen kenen kanssa alkavat millekään, ja syyt on biologisia. Mies nyt voi huoleti raskautella lukemattomia naisia ympäriltään eikä tunnu missään, mutta naiselle se raskaus on todella iso investointi. Ei sitä nyt kenen tahansa kanssa ruveta.

 

[AnnaKoo]

Vilkaisin uteliaisuudesta ja apuaaah. Voi olla että tuolla on asiallistakin settiä ja varmasti onkin, mutta sitten esimerkiksi:




Juuh okei.

Jep Ja:
"She wants you to be capable of killing. Today we have a large population of wimpy men and polite woman. But beneath the veneer of most woman is a wrathful goddess who will chop the head off a new age man." Mitä aktuaalista hemmettiä?

 

[Ambrosia]

Musta tuo kuulostaa kyllä aika erikoiselta setiltä...



Nii-in, mulla tuollaista ei yksinkertaisesti vaan tapahdu. Ikinä.

Lievempää kiinnostusta toki on, mutta ei tuollaista Suurta Rakkautta. Veikkaan että miehillä yleisemmin on näin, vaikka toki poikkeuksiakin on kuten esim. Markku päätellen hänen kertomistaan kokemuksista.

Jos vaatteet haetaan Prismasta ja arvomaailma on tasoa PS, niin onko mikään ihme?

 

[Markqq]

Jep Ja:
"She wants you to be capable of killing. Today we have a large population of wimpy men and polite woman. But beneath the veneer of most woman is a wrathful goddess who will chop the head off a new age man." Mitä aktuaalista hemmettiä?

"We don’t agree with everything, but there’s a lot of truth in this book – sometimes some uncomfortable truths."

Tuota quotea ideaalimpi ajatella:
Mielummin soturi puutarhassa kuin puutarhuri sodassa

--

Mut siis jos tuota nyt ylipäätää haluaa lukea, kannattaa miettiä noita lausahduksia hieman laajemmalla käsitteillä kuin täysin sanasta sanaan, voi avautua juttuja Ja kirja on miehille tarkoitettu, tai no, "maskuliiniselle".

Mut tää keskustelu pitäs varmaa siirtää jonnekin kirja -triidiin tai muualle ko nettitreffit. Ei liity aiheeseen yhtäää