Nettitreffit + Tinder

Mun täytyy kyllä ihmetellä miten monet tosi kivan näköiset ja oloiset miehet kertoo etteivät oo päässeet treffeille kuukausiin tai vuosiin. Siis niin ihmeellistä, kun mun mielestä ovat kuitenkin kiinnostavia. Joko ne vedättää mua, mulla on omituinen miesmaku, tai sitten maailmassa on joku tosi outo vääristymä :D
Pitää olla peliä ja lujaa luonnetta, ja sijainti jossain järkevällä paikalla maapalloa.

Ei se miehille helppoa ole. Ja sitten jos kuvitellaan, että vähän kyynistyy eikä palleissakaan enää pakota kuten teininä, niin helpompaa on vaan antaa olla.
 
Hetken aikaa sinkkuna olleena olen samaa mieltä monen muun säikeen miehen kanssa. Tinderöinti on ihan helvetin typerää ja turhauttavaa hommaa miehelle. Ellei satu olemaan juurikin siinä top 5% joukossa jolloin voi vaihtaa naista useammin kuin sukkia. Parempi pysyä kaukana poissa näistä apeista.
 
Pitää olla peliä ja lujaa luonnetta, ja sijainti jossain järkevällä paikalla maapalloa.

Ei se miehille helppoa ole. Ja sitten jos kuvitellaan, että vähän kyynistyy eikä palleissakaan enää pakota kuten teininä, niin helpompaa on vaan antaa olla.
Niin siis nämä on sellaisia joiden kanssa olen itse siellä Tinderissä mätsännyt ja mennyt treffeille. edit. Tinderissä, FB:n sinkkuryhmässä tms.
 
Viimeksi muokattu:
Mun täytyy kyllä ihmetellä miten monet tosi kivan näköiset ja oloiset miehet kertoo etteivät oo päässeet treffeille kuukausiin tai vuosiin. Siis niin ihmeellistä, kun mun mielestä ovat kuitenkin kiinnostavia. Joko ne vedättää mua, mulla on omituinen miesmaku, tai sitten maailmassa on joku tosi outo vääristymä :D
Tarkemmin tilannetta tietämättä vaikea sanoa, mikä siinä on. Kuulostaa kieltämättä vähän ihmeelliseltä, jos miehet ovat kivoja ja hyvän näköisiä, ja efforttia kuitenkin on ollut. Minkä ikäisiä nämä miehet ovat? Ja tiedätkö minkä ikäisten naisten kanssa he yrittävät päästä treffeille ja mitä kanavia pitkin?

Mietin vaan että onko tämä joku sukupolvi- ja pariutumiskanavajuttu. Ainakin Tinderissä pyörivät alle 30-vuotiaat naiset tuntuu olevan aika rauhattomia ja toisaalta ihan ylikysyttyjä siellä. En ihmettele jos heidän kanssaan sitä kautta treffeille pääseminen voi olla monille kiven takana. Kuten monesti on todettu, niin Tinder on numeroiden valossa ylipäänsä tosi paska paikka miehille.

Toinen mieleen tuleva syy on vaikeudet kommunikaatiossa. Monet miehet on ilmeisesti aika huonoja kommunikoimaan tekstaamalla, jolloin on vaikea päästä appien kautta treffeille. Vaikken itse ole mikään super komistus, niin kun olin 5 kuukautta Tinderissä, kävin treffeillä 7 eri naisen kanssa, enempään ei ollut itsellä aikaa. Oon suht hyvä kirjoittamaan ja muutenkin kommunikoimaan ihmisten kanssa, joten olisko tässä yksi iso selittävä tekijä?

Ja sit kolmanneks, mä en ollut mielettömän kranttu ulkonäön suhteen. Jos olisin yrittänyt vain niiden eniten silmää hivelevien naisten kanssa Tinderin kautta treffeille, niin olis saattanut jäädä nollaksi saldo itselläkin.
 
Toinen mieleen tuleva syy on vaikeudet kommunikaatiossa. Monet miehet on ilmeisesti aika huonoja kommunikoimaan tekstaamalla, jolloin on vaikea päästä appien kautta treffeille. Vaikken itse ole mikään super komistus, niin kun olin 5 kuukautta Tinderissä, kävin treffeillä 7 eri naisen kanssa, enempään ei ollut itsellä aikaa. Oon suht hyvä kirjoittamaan ja muutenkin kommunikoimaan ihmisten kanssa, joten olisko tässä yksi iso selittävä tekijä?
Voin sanoa, että mullakin oli viime vuonna rajoittavana tekijänä etenkin aika, energia ja logistiikka, eikä niinkään se, etteikö treffitilaisuuksia olisi ollut.

Mutta treffit sinänsä ei vielä mitään meinaa. Vaikka olisikin virtuaalisesti synkannut, niin livenä ei välttämättä synkkaakaan. Ja niinhän siinä yleensä käy.
 
Okei, eli kanava oli Tinder ja ikähaarukka ei ollut mitenkään rajoittunut vain nuoriin beibeihin. No sit veikkaan tosiaan, että yksi suurin syy vois olla tuossa tekstikommunikaatiossa. Toisaalta jos @gramma kävit heidän kanssa tindertreffeillä niin tiedät millaista heidän kommunikaatio siellä chatissa oli, näkisitkö itse että siinä voisi olla syytä miksi heillä käy huono flaksi?
 
Yks asia mitä kanssa mietin on se, että jos yhtää lähtee tuonne Jyväskylä - Kuopio akselille niin naiset ovat paljon avoimempia sekä elävät enemmän maan pinnalla. Sijainti on hyvin iso tekijä tässä tekemisessä ku itse saan mätsiä, keskusteluja tai tykkäyksiä semmosista kaupungeista, mihin en vaa yksinkertaisesti jaksa lähtee. Kieltämättä tuossa on kaksi mimmiä kenen kanssa juttu luistanut useamman kuukauden, mutta välimatkaa 300km. Olisivat valmiita treffaamaan. Mua yllättää se, että mitä "landempi" meininki, sitä enemmä jaksetaa jauhaa, odottaa sekä heittää huulta ilman että ghostataan tai muuta.

Yksi kauneimmista ja muutenki huikeimmist mimmeist ketä treffannut oli jostai Pohjanmaan traktorikylästä lähtenyt Tampereelle opiskelemaan.

Kyllä tää Markun tinderöinti kyllä näyttää siltä, että pitää lähitulevaisuudessa lähtee täältä Pohjois-Uudeltamaalta pois ja kalastaa muualle :D
 
Okei, eli kanava oli Tinder ja ikähaarukka ei ollut mitenkään rajoittunut vain nuoriin beibeihin. No sit veikkaan tosiaan, että yksi suurin syy vois olla tuossa tekstikommunikaatiossa. Toisaalta jos @gramma kävit heidän kanssa tindertreffeillä niin tiedät millaista heidän kommunikaatio siellä chatissa oli, näkisitkö itse että siinä voisi olla syytä miksi heillä käy huono flaksi?

Siis tuskin olisin treffeille lähtenyt, jos heidän kommunikaationsa olis ollut jotenki ihan surkeeta. Siks just ihmettelen, et mikä vääristymä täs maailmassa oikein on. :rofl: Oma ikäni on siis lähempänä 50 kuin 45 ja mun ikähaarukka 32-50 (ja km-raja ihan maksimissaan 30km). Asuinkaupunkina Turku.
 
Vaikka olisikin virtuaalisesti synkannut, niin livenä ei välttämättä synkkaakaan. Ja niinhän siinä yleensä käy.
Tän takia haluan itse treffata mieluiten samantien, enkä lätistä loputtomiin kasvattamassa jotain utopistista haavekuvaa joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Viikon sisään mätsistä pitäs nähdä, että voi siirtyy seuraavaan.

Unohtui tosta aiemmasta, että Tinderin lisäksi olen myös löytänyt treffikavereita FB:n sinkkuryhmästä ja Jodelista.
 
Toinen mieleen tuleva syy on vaikeudet kommunikaatiossa. Monet miehet on ilmeisesti aika huonoja kommunikoimaan tekstaamalla, jolloin on vaikea päästä appien kautta treffeille. Vaikken itse ole mikään super komistus, niin kun olin 5 kuukautta Tinderissä, kävin treffeillä 7 eri naisen kanssa, enempään ei ollut itsellä aikaa. Oon suht hyvä kirjoittamaan ja muutenkin kommunikoimaan ihmisten kanssa, joten olisko tässä yksi iso selittävä tekijä?

Mitä muuten tarkoitat tässä tapauksessa sillä että on huonoja kommunikoimaan, ihan sitä että tavallinenkin kommunikointi tekstin kautta on haastavaa vai jotain pidemmälle menevää kuten tunteiden herättelyä ja mielikuvien luontia? :hmm:
 
Lyhyt kontribuutio ketjuun omasta tilanteesta: Kokeilin yksi päivä asentaa Tinderin, ihan testimielessä millaisia fiiliksiä se herättää ja tsekatakseni uteliaisuudesta mitä uusia ominaisuuksia siinä on. Ei tullut enää lainkaan sitä sellaista kutkuttavaa jännityksen tunnetta, mikä joskus ekoilla kerroilla tuli. Päinvastoin, selailin hetken ja olo oli vain epämiellyttävä, ja poistin koko kikkareen painamatta kertaakaan sydäntä. Ei vaan pysty.

Koska mikään eikä kukaan Tinderissä enää sytyttänyt aloin jo ajatella, että vika on meikäläisen korvien välissä tai hormonitasoissa tms. Etten vaan kykene kiinnostumaan enää kenestäkään. Mutta ei ollutkaan kyse siitä, koska olen pitkästä aikaa kiinnostunut jostakusta miekkosesta. Tinder on vaan yksinkertaisesti täysin toimimaton alusta ja konsepti minulle, ei siinä sen kummempaa ole. Ja näin se varmaan on noin tsiljoonan muunkin naisen ja miehenkin kohdalla. Toiset vaan jatkaa sitä selailua, vaikka ei tuntuisi missään tai tuntuisi jopa vähän ikävältä. Eihän sellaisesta voi oikein mitään syntyä, kuin niitä ghostauksia ja muuta kakkelia.
 
Unohtui tosta aiemmasta, että Tinderin lisäksi olen myös löytänyt treffikavereita FB:n sinkkuryhmästä ja Jodelista.
Mistäpä ei naiset seuraa löytäisi. Pohjoisnavalta? No löytää sieltäkin, jos osaa hakeutua jonkun miehitetyn tukikohdan äärille. Tai vaikka ei osaisikaan. Kyllä ne ehkä noutaa sut, jos haahuilet jossain eksyksissä ja niillä on välineet sun pelastamiseksi.

Koska mikään eikä kukaan Tinderissä enää sytyttänyt aloin jo ajatella, että vika on meikäläisen korvien välissä tai hormonitasoissa tms. Etten vaan kykene kiinnostumaan enää kenestäkään. Mutta ei ollutkaan kyse siitä, koska olen pitkästä aikaa kiinnostunut jostakusta miekkosesta. Tinder on vaan yksinkertaisesti täysin toimimaton alusta ja konsepti minulle, ei siinä sen kummempaa ole. Ja näin se varmaan on noin tsiljoonan muunkin naisen ja miehenkin kohdalla. Toiset vaan jatkaa sitä selailua, vaikka ei tuntuisi missään tai tuntuisi jopa vähän ikävältä. Eihän sellaisesta voi oikein mitään syntyä, kuin niitä ghostauksia ja muuta kakkelia.
Se, ettei Tinder muka "toimi" naisille on kyllä aika ylimielistä naispuhetta, betrefolkin valitusta siitä kuinka rapujuhlissa on liikaa valinnanvaraa eikä osaa päättää minkä merkkistä rapua sitä vatsaan nyt pistäisikään.

Kyllä Tinder "toimii" naisille erittäin hyvin. Mutta tottakai sitä pitää osata käyttää oikein, jotta löytää sellaista seuraa, jota haluaa.
 
Yks asia mitä kanssa mietin on se, että jos yhtää lähtee tuonne Jyväskylä - Kuopio akselille niin naiset ovat paljon avoimempia sekä elävät enemmän maan pinnalla.

Täytyy sanoa, että omat kokemukset on aina olleet hyvin samansuuntaisia. Puhun nyt tietysti erittäin karkeilla yleistyksillä ja oikeasti spektriä löytyy varmasti vaikka muille jakaa, mutta PKS:n ja varsinkin zadin mimmeillä on paljon yleisempää sellainen tietynlainen pintakoreus, "kiireellisyyden" larppaaminen ja eräänlainen ylimielisyys ja/tai jonkinlaisen roolin vetäminen. Maakunnista taas tuntui tulevan paljon välittömämpiä ja "aitoja" ihmisiä, joiden kanssa tulee heti paljon paremmin juttuun, vaikka itse olenkin suurimman osan elämästäni PKS:llä viettänyt. Tuolta JKL-Kuopio suunnaltahan tuo omakin unelmien tinderella sitten löytyi. :D

Mitä muuten tarkoitat tässä tapauksessa sillä että on huonoja kommunikoimaan, ihan sitä että tavallinenkin kommunikointi tekstin kautta on haastavaa vai jotain pidemmälle menevää kuten tunteiden herättelyä ja mielikuvien luontia? :hmm:

Aika monet miehet on yksinkertaisesti huonoja kirjoittamaan yhtään mitään. Lähinnä homma on sellaista alkeellisia kirjoitusvirheitä vilisevää murahtelua tai korkeintaan funktionaalista informaationvälitystä. Aika monet naiset tykkää miehistä, jotka osaavat ilmaista itseään monipuolisesti myös kirjallisessa muodossa. Tähän kuuluu sitten monenlaista ja yksityiskohdat siitä mikä vetoaa on tietenkin voimakkaasti vastaanottajariippuvaista. Yleisesti ottaen esim. kaikenlainen sanoilla ja merkityksillä leikittely, erilaisten tekstilajien taitaminen, niiden välillä sujuvasti hyppiminen ja ylipäätään mielenkiintoisen tekstin tuottaminen on asioita joita monet naiset arvostavat. Ei toki kaikki ja toki ihan yhtä kalluja elämäm koulun murahtelijoita heistäkin löytyy, mutta jälleen karkeasti yleistäen naiset tuppaavat olemaan miehiä kielellisesti lahjakkaampia ja täten myös kielellisistä asioista enemmän kiinostuneita potentiaalisissa kumppaneissaan. Enkä puhu nyt (pelkästään) makuuhuoneesta.
 
Mistäpä ei naiset seuraa löytäisi. Pohjoisnavalta? No löytää sieltäkin, jos osaa hakeutua jonkun miehitetyn tukikohdan äärille. Tai vaikka ei osaisikaan. Kyllä ne ehkä noutaa sut, jos haahuilet jossain eksyksissä ja niillä on välineet sun pelastamiseksi.


Se, ettei Tinder muka "toimi" naisille on kyllä aika ylimielistä naispuhetta, betrefolkin valitusta siitä kuinka rapujuhlissa on liikaa valinnanvaraa eikä osaa päättää minkä merkkistä rapua sitä vatsaan nyt pistäisikään.

Kyllä Tinder "toimii" naisille erittäin hyvin. Mutta tottakai sitä pitää osata käyttää oikein, jotta löytää sellaista seuraa, jota haluaa.
Hyvät naiset ja herrat, Erkki jälleen tietää paremmin kuin naiset itse, miltä Tinder naisista tuntuu. Vika on naisen ylimielisyydessä, jos se ei tunnu kivalta. Kylä jämpti on näin :hammer:
 
Hyvät naiset ja herrat, Erkki jälleen tietää paremmin kuin naiset itse, miltä Tinder naisista tuntuu. Vika on naisen ylimielisyydessä, jos se ei tunnu kivalta. Kylä jämpti on näin :hammer:
Mä en tosiaan pysty peilaamaan asiaa minkään "naistunteiden" kautta vaan ihan kliinisen tieteellisesti. Naiset TODELLAKIN löytää seuraa Tinderistä.

Täytyy sanoa, että omat kokemukset on aina olleet hyvin samansuuntaisia. Puhun nyt tietysti erittäin karkeilla yleistyksillä ja oikeasti spektriä löytyy varmasti vaikka muille jakaa, mutta PKS:n ja varsinkin zadin mimmeillä on paljon yleisempää sellainen tietynlainen pintakoreus, "kiireellisyyden" larppaaminen ja eräänlainen ylimielisyys ja/tai jonkinlaisen roolin vetäminen. Maakunnista taas tuntui tulevan paljon välittömämpiä ja "aitoja" ihmisiä, joiden kanssa tulee heti paljon paremmin juttuun, vaikka itse olenkin suurimman osan elämästäni PKS:llä viettänyt. Tuolta JKL-Kuopio suunnaltahan tuo omakin unelmien tinderella sitten löytyi. :D
Se on ihan totta, että PKS:n alueella naiset on pinnallisempia, mutta ei nyt pidä silti unohtaa, että määrässä on laatua ja lisäksi noilla huudeilla asuminen tarkoittaa, että pelikenttänä voi pitää koko eteläistä Suomea suurin piirtein, give or take.

Kun mennään jonnekin Jyväskylän ja Kuopion huudeille, niin piirit alkaa pienentyä huomattavasti, ja kyllä sekin sitten voi puuduttavaa olla hyvin nopeasti ellei sitten käy munkki.
 
Mä en tosiaan pysty peilaamaan asiaa minkään "naistunteiden" kautta vaan ihan kliinisen tieteellisesti. Naiset TODELLAKIN löytää seuraa Tinderistä.


Se on ihan totta, että PKS:n alueella naiset on pinnallisempia, mutta ei nyt pidä silti unohtaa, että määrässä on laatua ja lisäksi noilla huudeilla asuminen tarkoittaa, että pelikenttänä voi pitää koko eteläistä Suomea suurin piirtein, give or take.

Kun mennään jonnekin Jyväskylän ja Kuopion huudeille, niin piirit alkaa pienentyä huomattavasti, ja kyllä sekin sitten voi puuduttavaa olla hyvin nopeasti ellei sitten käy munkki.
Sinä puhut seurasta, minä puhun seurasta josta kiinnostuisin ja johon voisin vaikka ihastua.
 
Koska mikään eikä kukaan Tinderissä enää sytyttänyt aloin jo ajatella, että vika on meikäläisen korvien välissä tai hormonitasoissa tms. Etten vaan kykene kiinnostumaan enää kenestäkään. Mutta ei ollutkaan kyse siitä, koska olen pitkästä aikaa kiinnostunut jostakusta miekkosesta. Tinder on vaan yksinkertaisesti täysin toimimaton alusta ja konsepti minulle, ei siinä sen kummempaa ole. Ja näin se varmaan on noin tsiljoonan muunkin naisen ja miehenkin kohdalla. Toiset vaan jatkaa sitä selailua, vaikka ei tuntuisi missään tai tuntuisi jopa vähän ikävältä. Eihän sellaisesta voi oikein mitään syntyä, kuin niitä ghostauksia ja muuta kakkelia.

Aloin pohtia tätä vähän tarkemmin kun olen havainnut hieman samaa omasta tilanteestani, eli seuraa kyllä saisi tarvittaessa mutta vääjäämättäkin tulee se fiilis että vuorovaikutuksesta puuttuu jotain. Mulla oli viime vuonna puoli vuotta kestänyt seurustelukokemus, jossa tuntui olevan kaikkea mitä suhteelta kaipasin. Harmi vaan että kyseinen naishenkilö oli vastikään eronnut, mutta ei annettu sen häiritä tutustumista. Loppujen lopuksi se kuitenkin tuli väliimme, koska molemmilla oli vielä eroista käsittelemättömiä asioita.

Silti kyseinen seurustelu ei kaduttanut, paljon tuli opittua niin itsestä kuin toisesta. Tän jutun jälkeen vaan oikein mikään kohtaaminen ei ole herättänyt samanlaisia tunteita enää ja sitä alkaa väkisinkin ajattelemaan että onko jotenkin rikki, kun ei kiinnostu samalla tapaa toisista enää.
 
Aloin pohtia tätä vähän tarkemmin kun olen havainnut hieman samaa omasta tilanteestani, eli seuraa kyllä saisi tarvittaessa mutta vääjäämättäkin tulee se fiilis että vuorovaikutuksesta puuttuu jotain. Mulla oli viime vuonna puoli vuotta kestänyt seurustelukokemus, jossa tuntui olevan kaikkea mitä suhteelta kaipasin. Harmi vaan että kyseinen naishenkilö oli vastikään eronnut, mutta ei annettu sen häiritä tutustumista. Loppujen lopuksi se kuitenkin tuli väliimme, koska molemmilla oli vielä eroista käsittelemättömiä asioita.

Silti kyseinen seurustelu ei kaduttanut, paljon tuli opittua niin itsestä kuin toisesta. Tän jutun jälkeen vaan oikein mikään kohtaaminen ei ole herättänyt samanlaisia tunteita enää ja sitä alkaa väkisinkin ajattelemaan että onko jotenkin rikki, kun ei kiinnostu samalla tapaa toisista enää.
Mun mielestä ei niitä tuntemuksia "kuulukaan" tulla kenen tahansa kanssa. Se vaan välillä unohtuu etenkin Tinderissä, koska sitä valinnanvaraa on näennäisesti paljon ja se on sellaista luonnotonta suorittamista, jossa tavoitellaan tietoisesti kiinnostuksen heräämistä. Kyllähän me tosiasiassa kohdataan livenäkin tosi paljon ihmisiä, joista tiedetään yhtä vähän kuin Tinder-profiileista, eikä me kuitenkaan kenestä tahansa vastaantulijasta kiinnostuta. Tai no jotkut nyt kuulemma voi kiinnostua kaupan kassajonossakin, mutta itse en lukeudu heihin.
 
Mitä muuten tarkoitat tässä tapauksessa sillä että on huonoja kommunikoimaan, ihan sitä että tavallinenkin kommunikointi tekstin kautta on haastavaa vai jotain pidemmälle menevää kuten tunteiden herättelyä ja mielikuvien luontia? :hmm:
BongisKhan tuossa jo kiteytti aika hyvin, ei paljoa lisättävää.
Aika monet miehet on yksinkertaisesti huonoja kirjoittamaan yhtään mitään. Lähinnä homma on sellaista alkeellisia kirjoitusvirheitä vilisevää murahtelua tai korkeintaan funktionaalista informaationvälitystä. Aika monet naiset tykkää miehistä, jotka osaavat ilmaista itseään monipuolisesti myös kirjallisessa muodossa. Tähän kuuluu sitten monenlaista ja yksityiskohdat siitä mikä vetoaa on tietenkin voimakkaasti vastaanottajariippuvaista. Yleisesti ottaen esim. kaikenlainen sanoilla ja merkityksillä leikittely, erilaisten tekstilajien taitaminen, niiden välillä sujuvasti hyppiminen ja ylipäätään mielenkiintoisen tekstin tuottaminen on asioita joita monet naiset arvostavat. Ei toki kaikki ja toki ihan yhtä kalluja elämäm koulun murahtelijoita heistäkin löytyy, mutta jälleen karkeasti yleistäen naiset tuppaavat olemaan miehiä kielellisesti lahjakkaampia ja täten myös kielellisistä asioista enemmän kiinostuneita potentiaalisissa kumppaneissaan. Enkä puhu nyt (pelkästään) makuuhuoneesta.
 
Mä olen ajatellut tän tinderöinnin pragmaattisesti siten, että jos en koskaan tapaa ketään vastakkaisen sukupuolen edustajaa (koska etätyöt, harrastukset "yksilölajeja" jne), niin mun saumat löytää rakkautta on tasan nolla. Joten vaikka se nyt onkin aikamoista grindaamista, niin voin kohdata rakkauden vain siten, että ihan oikeasti tapaan niitä erilaisia ihmisiä. Joten silleen lähden kyllä suhteellisen matalalla kynnyksellä treffaamaan. Ei se oo ku tunti tai pari mun elämästä, mielestäni sen ROI on ihan kelpo vaikka 99% ei sitten sytyttäiskään millään lailla. Sehän riittää, että yksi sytyttää :love:
 
Juurihan mä kerroin, että niitä miehiä on yhä jotka herättää kiinnostuksen. Se kiinnostuminen on vain aika mahdotonta Tinderissä, koska... noh. Turha sitä sinulle on selittää.
Kyllä sä Tinderin kautta saat treffejä järjestymään, ja sitten voit livenä tarkkailla, alkaako sitä oikeaa kiinnostumista tulla vai ei.

Volyymipeliä tämä miehillekin on. Et sinäkään voi odottaa, että saat kaiken kultalautasella.

Mitä taas tulee kiinnostumiseen tuolla luonnossa, niin kaikesta päätellen ei sekään sulle oikein toimi, koska toivotunlaista miestä ei ole elämään löytynyt.
 
Aika monet miehet on yksinkertaisesti huonoja kirjoittamaan yhtään mitään. Lähinnä homma on sellaista alkeellisia kirjoitusvirheitä vilisevää murahtelua tai korkeintaan funktionaalista informaationvälitystä. Aika monet naiset tykkää miehistä, jotka osaavat ilmaista itseään monipuolisesti myös kirjallisessa muodossa. Tähän kuuluu sitten monenlaista ja yksityiskohdat siitä mikä vetoaa on tietenkin voimakkaasti vastaanottajariippuvaista. Yleisesti ottaen esim. kaikenlainen sanoilla ja merkityksillä leikittely, erilaisten tekstilajien taitaminen, niiden välillä sujuvasti hyppiminen ja ylipäätään mielenkiintoisen tekstin tuottaminen on asioita joita monet naiset arvostavat. Ei toki kaikki ja toki ihan yhtä kalluja elämäm koulun murahtelijoita heistäkin löytyy, mutta jälleen karkeasti yleistäen naiset tuppaavat olemaan miehiä kielellisesti lahjakkaampia ja täten myös kielellisistä asioista enemmän kiinostuneita potentiaalisissa kumppaneissaan. Enkä puhu nyt (pelkästään) makuuhuoneesta.
BongisKhan tuossa jo kiteytti aika hyvin, ei paljoa lisättävää.

Ehkä elän kuplassa, mutten ole tuohon kirjoitusvirheitä vilisevään murahteluun silleen törmännyt. :confused2:

Mikäköhän tässä sitten olisi "normaali" taso, kun olen lähinnä pitänyt omaa kirjoitustyyliä silleen perustasona - ei isompia kirjoitus- tai kielioppivirheitä, muttei myöskään mitään erityisesti tunteita puhuttelevaa. :hmm:
 
Mä olen ajatellut tän tinderöinnin pragmaattisesti siten, että jos en koskaan tapaa ketään vastakkaisen sukupuolen edustajaa (koska etätyöt, harrastukset "yksilölajeja" jne), niin mun saumat löytää rakkautta on tasan nolla. Joten vaikka se nyt onkin aikamoista grindaamista, niin voin kohdata rakkauden vain siten, että ihan oikeasti tapaan niitä erilaisia ihmisiä. Joten silleen lähden kyllä suhteellisen matalalla kynnyksellä treffaamaan. Ei se oo ku tunti tai pari mun elämästä, mielestäni sen ROI on ihan kelpo vaikka 99% ei sitten sytyttäiskään millään lailla. Sehän riittää, että yksi sytyttää :love:
Tää on hyvä lähestymistapa, jos siihen pystyy. Se on pitkälti persoonallisuuskysymys, miten Tinderiä ja nettideittailua lähestyy. Minulle tosi introverttina ja jokseenkin herkkänä ja tunteellisena ihmisenä grindaaminen ei sovi yhtään. En halua lähteä treffeille sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne mitään, eikä pelkkä uteliaisuus riitä. Kokeilin matalan kynnyksen treffailuakin kyllä, mutta siitä tuli vain emotionaalisesti väsynyt ja huono fiilis. Toistuva pakkien antaminen oli kauheaa. Haluan olla jokaisessa kohtaamisessa aidosti läsnä, mutta introverttinä se ottaa aikamoiset veronsa. Grindaaminen ei siis vaan luonnistu.
 
Mä olen ajatellut tän tinderöinnin pragmaattisesti siten, että jos en koskaan tapaa ketään vastakkaisen sukupuolen edustajaa (koska etätyöt, harrastukset "yksilölajeja" jne), niin mun saumat löytää rakkautta on tasan nolla. Joten vaikka se nyt onkin aikamoista grindaamista, niin voin kohdata rakkauden vain siten, että ihan oikeasti tapaan niitä erilaisia ihmisiä. Joten silleen lähden kyllä suhteellisen matalalla kynnyksellä treffaamaan. Ei se oo ku tunti tai pari mun elämästä, mielestäni sen ROI on ihan kelpo vaikka 99% ei sitten sytyttäiskään millään lailla. Sehän riittää, että yksi sytyttää :love:
Jep, parin löytäminen on kyllä ihan puhtaasti numeropeli. Mitä enemmän ihmisiä kohtaa, sitä enemmän nousee todennäköisyys että löytää sen oikean. Tän kannalta vaan yhteiskunta on mun mielestä aika hankala nykyään, koska niin monella tilanne on just se, että ollaan etätyössa (ja -opiskelussakin nykyään!), ja iso osa ajasta menee ruutujen ääressä ja kotona.

Vähän epäsuhtaisia nuo nettisovellukset kyllä sikäli ovat, että jos nainen on kiinnostunut treffailemaan matalalla kynnyksellä (kuten sinä), niin niitä treffejä järjestyy helposti siellä iso määrä. Mutta miksi sama tuntuu olevan sitten monille kivoille ja asiallisillekin miehille niin vaikeaa, on mulle pienoinen kysymysmerkki! Tai siis ymmärrän sen havainnollisen youtube-videon kautta sen kyllä periaatteessa. Mediaanimiehen grindaamisaika treffeille pääsemiseksi saattaa jossain Tinderissä olla 10x se mitä naiselle.

Mutta onhan tää kieltämättä vähän mystistä - koska tosiaan, jonkun miehen kanssahan ne naiset käy treffeillä, kun heteroista puhutaan. Miksi miehet valittelee treffeille pääsyn hankaluutta, mutta ei naiset niinkään? Onks tää joku juttu tyyliin, että treffien määrään/saatavuuteen tyytyväisiä on 30 % miehistä ja 60 % naisista? Eli olisiko kuitenkin jotain perää siinä, että tietty vähemmistö miehistä käy aika paljon treffeillä? Onkohan tätä tutkittu?
 
Jep, parin löytäminen on kyllä ihan puhtaasti numeropeli. Mitä enemmän ihmisiä kohtaa, sitä enemmän nousee todennäköisyys että löytää sen oikean. Tän kannalta vaan yhteiskunta on mun mielestä aika hankala nykyään, koska niin monella tilanne on just se, että ollaan etätyössa (ja -opiskelussakin nykyään!), ja iso osa ajasta menee ruutujen ääressä ja kotona.

Vähän epäsuhtaisia nuo nettisovellukset kyllä sikäli ovat, että jos nainen on kiinnostunut treffailemaan matalalla kynnyksellä (kuten sinä), niin niitä treffejä järjestyy helposti siellä iso määrä. Mutta miksi sama tuntuu olevan sitten monille kivoille ja asiallisillekin miehille niin vaikeaa, on mulle pienoinen kysymysmerkki! Tai siis ymmärrän sen havainnollisen youtube-videon kautta sen kyllä periaatteessa. Mediaanimiehen grindaamisaika treffeille pääsemiseksi saattaa jossain Tinderissä olla 10x se mitä naiselle.

Mutta onhan tää kieltämättä vähän mystistä - koska tosiaan, jonkun miehen kanssahan ne naiset käy treffeillä, kun heteroista puhutaan. Miksi miehet valittelee treffeille pääsyn hankaluutta, mutta ei naiset niinkään? Onks tää joku juttu tyyliin, että treffien määrään/saatavuuteen tyytyväisiä on 30 % miehistä ja 60 % naisista? Eli olisiko kuitenkin jotain perää siinä, että tietty vähemmistö miehistä käy aika paljon treffeillä? Onkohan tätä tutkittu?
Minusta tuntuu, että ne valittelijat ovat ehkä kuitenkin pienempi porukka kuin mitä sen äänekkyydestä voisi luulla. Edelleenkin ihan tavalliset ihmiset käyvät treffeillä ja pariutuvat, ja suuri osa tekee sen Tinderissä tmv.
 
Mun mielestä ei niitä tuntemuksia "kuulukaan" tulla kenen tahansa kanssa. Se vaan välillä unohtuu etenkin Tinderissä, koska sitä valinnanvaraa on näennäisesti paljon ja se on sellaista luonnotonta suorittamista, jossa tavoitellaan tietoisesti kiinnostuksen heräämistä. Kyllähän me tosiasiassa kohdataan livenäkin tosi paljon ihmisiä, joista tiedetään yhtä vähän kuin Tinder-profiileista, eikä me kuitenkaan kenestä tahansa vastaantulijasta kiinnostuta. Tai no jotkut nyt kuulemma voi kiinnostua kaupan kassajonossakin, mutta itse en lukeudu heihin.

Turhauttaa vaan toi "ihan kiva, mutta..." tilanne useimpien kohdalta toisinaan. Tähän on auttanut että ajattelee jokaisen kohtaamisen olevan lähinnä mukava tapa viettää aikaa uuden ihmisen kanssa vailla sen kummempaa tavoitetta tai odotuksia. Vaikeaa vain tyytyä mukiinmenevään kun hetken sai nauttia jostain aivan erityislaatuisesta...
 
Tää on hyvä lähestymistapa, jos siihen pystyy. Se on pitkälti persoonallisuuskysymys, miten Tinderiä ja nettideittailua lähestyy. Minulle tosi introverttina ja jokseenkin herkkänä ja tunteellisena ihmisenä grindaaminen ei sovi yhtään. En halua lähteä treffeille sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne mitään, eikä pelkkä uteliaisuus riitä. Kokeilin matalan kynnyksen treffailuakin kyllä, mutta siitä tuli vain emotionaalisesti väsynyt ja huono fiilis. Toistuva pakkien antaminen oli kauheaa. Haluan olla jokaisessa kohtaamisessa aidosti läsnä, mutta introverttinä se ottaa aikamoiset veronsa. Grindaaminen ei siis vaan luonnistu.

Ymmärrän hyvin tämänkin, ja oon pitänyt paussia useamman kerran, kun ei vaan jaksa. Mutta sieltä se innostus sitten taas nostaa päätään, esim. nyt keväällä kun valon määrä lisääntyy ja hormonit hyrrää jne. Ihan hauskaa on ollut ja kivoja kohtaamisia ja hyviä keskusteluja, vaikkei tästä sen ihmeempää oo vielä syntynytkään.
 
Tää on hyvä lähestymistapa, jos siihen pystyy. Se on pitkälti persoonallisuuskysymys, miten Tinderiä ja nettideittailua lähestyy. Minulle tosi introverttina ja jokseenkin herkkänä ja tunteellisena ihmisenä grindaaminen ei sovi yhtään. En halua lähteä treffeille sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne mitään, eikä pelkkä uteliaisuus riitä. Kokeilin matalan kynnyksen treffailuakin kyllä, mutta siitä tuli vain emotionaalisesti väsynyt ja huono fiilis. Toistuva pakkien antaminen oli kauheaa. Haluan olla jokaisessa kohtaamisessa aidosti läsnä, mutta introverttinä se ottaa aikamoiset veronsa. Grindaaminen ei siis vaan luonnistu.

Miten ihmeessä edes voisi tuntea mitään jotain sellaista kohtaan, jota ei ole koskaan tavannut ja josta on vaan nähnyt muutaman kuvan, bion ja vähän chattaillyt? Tietenkään nettitreffailu ei voi toimia jos odottaa sellaista...

Minusta tuntuu, että ne valittelijat ovat ehkä kuitenkin pienempi porukka kuin mitä sen äänekkyydestä voisi luulla. Edelleenkin ihan tavalliset ihmiset käyvät treffeillä ja pariutuvat, ja suuri osa tekee sen Tinderissä tmv.

Tuskinpa, ihan jo sen takia että miehiä on noissa apeissa monta kertaa enemmän ja siten numerot on jo heitä vastaan... paremminkin niin päin, että iso osa miehistä tietoisesti tai tiedostamattaan esittää "chadia" tai vähintäänkin kaunistelee tilannetta ettei huonontaisi naismenestystään entisestään. :smoke:
 
Jep, parin löytäminen on kyllä ihan puhtaasti numeropeli. Mitä enemmän ihmisiä kohtaa, sitä enemmän nousee todennäköisyys että löytää sen oikean.
Tässä on vaan sellainen perustavanlaatuinen ongelma nyky-yhteiskunnassa, että mitä enemmän ihmisiä kohtaa, niin sitä enemmän se nälkä kasvaa syödessä. Se seuraava voi olla parempi jne.
Juuri tähän ongelma kiteytyykin näillä nykyajan pärstänvalintasovelluksilla.
Jos mä vähän vielä swaippailen, ku voi tulla vielä vähän parempi vastaan.
Lopputulos on siis monen kohdalla se, että ne numerot vaan vilisee, mutta kädessä on tyhjä arpa .
 
Tinderissä laitoin vain ikähaarukan oikein. Sen jälkeen spämmäsin sydäntä. Ei niitä profiilien jorinoita kukaan jaksa alkaa lukemaan. Jos mimmi aloittaa keskustelun niin sitten tarkistetaan tilanne.
 
Minusta tuntuu, että ne valittelijat ovat ehkä kuitenkin pienempi porukka kuin mitä sen äänekkyydestä voisi luulla. Edelleenkin ihan tavalliset ihmiset käyvät treffeillä ja pariutuvat, ja suuri osa tekee sen Tinderissä tmv.
Muuten sanoisin tähän että joo, juuri näin, ja omienkin kokemusten perusteella. Mutta tää keskustelu lähti liikkeelle tästä viestistä:
Mun täytyy kyllä ihmetellä miten monet tosi kivan näköiset ja oloiset miehet kertoo etteivät oo päässeet treffeille kuukausiin tai vuosiin. Siis niin ihmeellistä, kun mun mielestä ovat kuitenkin kiinnostavia. Joko ne vedättää mua, mulla on omituinen miesmaku, tai sitten maailmassa on joku tosi outo vääristymä :D
Ja tätä kai tässä nyt sitten pohdiskeltiin. Kieltämättä kaikesta tulee se mielikuva, että kuitenkin niitä valittelijoita on tosi paljon enemmän miehissä kuin naisissa. Eli vaikka ovatkin ehkä äänekkyyttään pienempi vähemmistö, niin kyllä mä luulen että toi nettideittimaailma vielä äärevöittää sitä miesten vs. naisten kokemusmaailmaa. (Ja kai senkin voi taas ääneen todeta, että sinkkuja kyllä on miehissä ihan merkittävä määrä enemmän ihan demografisista syistä.)
 
Miten ihmeessä edes voisi tuntea mitään jotain sellaista kohtaan, jota ei ole koskaan tavannut ja josta on vaan nähnyt muutaman kuvan, bion ja vähän chattaillyt? Tietenkään nettitreffailu ei voi toimia jos odottaa sellaista...
Tottakai voi tuntea orastavaa kiinnostusta! Mutta se tietenkin edellyttää, että biossa on muutakin kuin suttuinen kuva, ja että osaa kommunikoida. Treffeillä sitten tsekataan, kuihtuuko vai kasvaako se orastava kiinnostus. Näin mä asian näen/näin.
 
Tottakai voi tuntea orastavaa kiinnostusta! Mutta se tietenkin edellyttää, että biossa on muutakin kuin suttuinen kuva, ja että osaa kommunikoida. Treffeillä sitten tsekataan, kuihtuuko vai kasvaako se orastava kiinnostus. Näin mä asian näen/näin.
Juuri näin. Täytyy siinä JOKU pieni kiinnostuksen murunen olla, että jaksaa nostaa perseen penkistä ja lähtee kahville kuulemaan tyypistä lisää.
 
Tässä on vaan sellainen perustavanlaatuinen ongelma nyky-yhteiskunnassa, että mitä enemmän ihmisiä kohtaa, niin sitä enemmän se nälkä kasvaa syödessä. Se seuraava voi olla parempi jne.
Juuri tähän ongelma kiteytyykin näillä nykyajan pärstänvalintasovelluksilla.
Jos mä vähän vielä swaippailen, ku voi tulla vielä vähän parempi vastaan.
Lopputulos on siis monen kohdalla se, että ne numerot vaan vilisee, mutta kädessä on tyhjä arpa .
No höpsistä. Tinderit lähtee hiiteen kyllä samantien kun kolahtaa. Kyllä se niin harvinaista herkkua on, että joku sykähdyttää. Ei sellaista halua päästää käsistään!
 
No höpsistä. Tinderit lähtee hiiteen kyllä samantien kun kolahtaa. Kyllä se niin harvinaista herkkua on, että joku sykähdyttää. Ei sellaista halua päästää käsistään!
Montako kertaa on kolahtanut ja sitten syystä x ei kolisekaan enää ja tinder tulille?
 
Mä en usko siihe ainakaa tässä iässä enää, että jonku kanssa päästäis hattarapilviin. Elämän realiteetit on mitä on ja parasta tulee (sekä se riittää) kun huomaa, että toisen kanssa synkkaa ja tulee toimeen ilman että täytyy väkisin keksiä jotain. Hyvä flow/energia. Ikään kuin tanssi. Mut se ei tarkota sitä, etteikö sitten suhteessa tulisi asioita ja kolahduksia mitä täytyisi ottaa pöydälle. Siinä sitten katsotaan onko tarpeeksi aikuinen ja kypsä ottaa vastuun asioista sekä keskustelemaan avoimesti.

Vaan kun yllä todettiin nuo tyhjät arvat missä numerot vilisee, niin ei kukaa jaksa enää tutustua max muutamia treffejä pidempään vaan pitäs heti tuntea jotain uniikkia, jolloin puolen vuoden päästä paljastuukin luurangot kaapista :D
 
Mä en usko siihe ainakaa tässä iässä enää, että jonku kanssa päästäis hattarapilviin. Elämän realiteetit on mitä on ja parasta tulee (sekä se riittää) kun huomaa, että toisen kanssa synkkaa ja tulee toimeen ilman että täytyy väkisin keksiä jotain. Hyvä flow/energia. Ikään kuin tanssi. Mut se ei tarkota sitä, etteikö sitten suhteessa tulisi asioita ja kolahduksia mitä täytyisi ottaa pöydälle. Siinä sitten katsotaan onko tarpeeksi aikuinen ja kypsä ottaa vastuun asioista sekä keskustelemaan avoimesti.

Vaan kun yllä todettiin nuo tyhjät arvat missä numerot vilisee, niin ei kukaa jaksa enää tutustua max muutamia treffejä pidempään vaan pitäs heti tuntea jotain uniikkia, jolloin puolen vuoden päästä paljastuukin luurangot kaapista :D
Jaa. Ite rakastuin vielä 40-vuotiaana. Ei siitä suhteesta lopulta mitään tullut, mutta mahdollista se on. En lähde suhteeseen missä ei ole hattaraa, koska miksi lähtisin? Ei-hattaraisia suhteita miehiin kutsun kaveruudeksi.
 
Jaa. Ite rakastuin vielä 40-vuotiaana. Ei siitä suhteesta lopulta mitään tullut, mutta mahdollista se on. En lähde suhteeseen missä ei ole hattaraa, koska miksi lähtisin? Ei-hattaraisia suhteita miehiin kutsun kaveruudeksi.

Omana itsenään oleminen on varmasti se tärkein, mutta yhtään oppineena, yleensä näihin hattaroihin tarvitsee muutakin. Itse en vaan edes halua tehdä naisen eteen asioita kuka ei ansaitse mun aikaa tai huomiota. Hyvä esimerkki on jättää arvostus tai kiitos pois jos maksan treffeillä. Meni jo vähä ohi, mut semmonen arvostus/kunnioitus mikä tavallaan näkyy toista kohtaan on ainaki miehelle tärkeää.

Kuten aikasemmin tullut jo ilmi, naisella on erilaiset noi kriteerit tai "klikit" ko miehellä. Jos nainen näkee mut hattarana, itse en välttis sitä koe, vaikka muuten pitäisin naista hyvin pariutumiskelpoisena ja voisin valita rinnalleni, jolloin asiat saattaa hyvin edetä.

Mistä tää "hattaruus" sitten syntyy? Joskus kuullut, että kaikille on sielunkumppani jossain. Onko tälläselle elämänsä grindaavalle tavoitteelliselle introvertille sitä oikeaa? Who knows? :tup:
 
Jaa. Ite rakastuin vielä 40-vuotiaana. Ei siitä suhteesta lopulta mitään tullut, mutta mahdollista se on. En lähde suhteeseen missä ei ole hattaraa, koska miksi lähtisin? Ei-hattaraisia suhteita miehiin kutsun kaveruudeksi.
Aa... perus friendzone nainen. Pitää olla pilvilinnoja ja ruusuilla tanssimista. "Sä oot ihan kiva, mutta... kaverina".
Ei sis ihme, että on ollut nihkeää, eikä kiinnostus herää oikein kenenkään kohdalla, kun odotukset on siellä prinsessasaduissa. Nimenomaan reilu 40v ikäisenä pitäisi ymmärtää, että ei se parisuhteilu vaan oikeasti ole mitään hattaraa. Pitää osata olla iloinen ja onnellinen pienistä arkisista asioista.
 
Mä en usko siihe ainakaa tässä iässä enää, että jonku kanssa päästäis hattarapilviin. Elämän realiteetit on mitä on ja parasta tulee (sekä se riittää) kun huomaa, että toisen kanssa synkkaa ja tulee toimeen ilman että täytyy väkisin keksiä jotain. Hyvä flow/energia. Ikään kuin tanssi. Mut se ei tarkota sitä, etteikö sitten suhteessa tulisi asioita ja kolahduksia mitä täytyisi ottaa pöydälle. Siinä sitten katsotaan onko tarpeeksi aikuinen ja kypsä ottaa vastuun asioista sekä keskustelemaan avoimesti.

Vaan kun yllä todettiin nuo tyhjät arvat missä numerot vilisee, niin ei kukaa jaksa enää tutustua max muutamia treffejä pidempään vaan pitäs heti tuntea jotain uniikkia, jolloin puolen vuoden päästä paljastuukin luurangot kaapista :D

Äläs nyt heitä vielä kirvestä kaivoon ystäväiseni. Mä olin about sun ikäinen kun tapasin ex-vaimoni, jonka kans oli etenkin alkuun ihan huikeaa yhdessäoloa. Noihin fiiliksiin kun vielä pääsis uudemman kerran! :love:

Isoin ongelma omalta osalta kokemuksen kertyessä siitä mikä on hyvä ja toimiva suhde omille kriteereille ja mikä on sellaista, mikä sukat pyörimään jalassa, niin vaatimustaso ikäänkuin kasvaa koko ajan. Sit huomaa arvioivansa jokaista kohtaamista vähän turhan analyyttisesti, sen sijaan että tunnustelisi alkuun vaan tunnelmaa millainen kohtaamisesta syntyy.
 
Aa... perus friendzone nainen. Pitää olla pilvilinnoja ja ruusuilla tanssimista. "Sä oot ihan kiva, mutta... kaverina".
Ei sis ihme, että on ollut nihkeää, eikä kiinnostus herää oikein kenenkään kohdalla, kun odotukset on siellä prinsessasaduissa. Nimenomaan reilu 40v ikäisenä pitäisi ymmärtää, että ei se parisuhteilu vaan oikeasti ole mitään hattaraa. Pitää osata olla iloinen ja onnellinen pienistä arkisista asioista.

Ei tässä mitään pilvilinnoja haluta vaan jotain sellaista, joka erottaa kumppanin kaverista (yleensä se on seksuaalinen vetovoima, jota ilman ei tuu kyllä yhtään mitään).

Mun on vaikee uskoa, että säkään haluaisit sellaista naista, joka ei esim. halua että kosket siihen ollenkaan.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
283 323
Viestejä
4 865 271
Jäsenet
78 641
Uusin jäsen
Fintukani

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom